Purp:Ratkaisun Avaimet

Tilanteen rauhoituttua Elena pohtii tapahtumia.
Takaisin

Puolen iltaa pedissä pyörittyäni luovutin ja nousin ylös. Sytytin kynttiläni ja puin päälleni, ulkona ei näkynyt liikettä ja majatalokin oli hiljainen, mutta kaivoin silti puukkoni tyynyn alta. Saa nähdä kuinka kauan kestää ennen kuin kykenen ja uskallan taas nukkua ilman aseita, unia ja yllättäviä herätyksiä. Otin saappaat kainalooni, nappasin pöydältäni kuivahtaneet hedelmätähteet ja avasin oveni hiljaa. Varmistettuani ettei ketään näkynyt, juoksin mahdollisimman hiljaa ulko-ovelle ja laitoin saappaat jalkaani. Talli on aivan pihan toisella puolella, mutten silti vielä tuntenut oloani kaupungissa niin turvalliseksi, että olisin huoletta voinut liikuskella pihalla. Juoksin pihan yli. Tallipoikaa ei näkynyt.

Tallissa oli hiljaista, käytävällä sytytin koukussa roikkuneen tavallisen tallilyhdyn. Tarkistin sen ensiksi, tallipoikien lyhdyt toivat epämukavia mielikuvia. Hevosista nykyään vastaavaa tallipoikaa ei näkynyt edelleenkään missään, joten livahdin suoraan Tessan pilttuuseen. Tamma näytti vähän tympääntyneeltä kun häiritsin, mutta kun tarjosin sille hedelmäpalat, se näytti leppyvän. Istahdin oljille sen viereen ja rapsuttelin sen korvaa. Tänäiltana se saisi luvan kuunnella minua, sen taidon se osasi. Tamma on usein parempaa juttuseuraa kuin oma sisareni...

"Mitähän sitä nyt pitäisi tehdä, Tessaseni? Remi on jo onneksi kaukana kaupungista mutta tämä seikkailu on peruuttamattomasti lakannut olemasta minun oma ongelmani.. Äiti on poissa... Enkä voi käsittää, että miksi! Hän tuli kaupunkiin, koska Remi karkasi.. Ja se on minun syyni. Olisinpa jäänyt kotiin! Ei Remiä voi siitä syyttää, että hän tahtoi äitinsä luokse... Nyt palaaminen on myöhäistä, toivon vain että Remi olisi turvassa Safiireilta. Minun täytyy selvittää tämä ennen kuin voin palata.."

Tessa tuhahti ja siirtyi nyhtämään heiniä. Katselin sitä aikani ja mietin tilannettani. Poikani on turvassa, eikä menneisyydelle voi enää mitään. Kirous on asia sinänsä, ja seikkailutoverini toinen. Heidän vuokseen olen joutunut sellaisiin tilanteisiin, jotka olisin voinut jättää kokemattakin. Silti olen useammallekin heistä henkeni velkaa, Tempestallekin. Hänelle olen myös velkaa poikani vuoksi, hän olisi yhtä hyvin voinut paljastaa Remin. Arvostan häntä sen vuoksi, että hän antoi pojalleni mahdollisuuden, ja olen siitä hänelle kiitollinen. Se, mitä teen seuraavaksi, koskee kuitenkin äitiäni. Haluan tietää, että miksi näin tapahtui, ja kenen toimesta.

"Murha tapahtui heti kun Äiti lähti luotani... Mitä mieltä olet seuralaisistani, Tes? Tällähetkellä mietin, ketä heistä epäilisin vähiten. Ehkä aatelispoikaa? Hän vaikuttaa harmittomalta." Tessa pärskähti ja upotti turpansa takaisin heinäkasaan. "Tiedän, senkin ahne poni" hymähdin, "Murhaajahan oli mahdinkäyttäjä, enkä usko ainakaan Noidanpolttaja tai Kirkonmiehen liittoutuvan heidän kanssaan. Joku Safiiri? Se on kai mahdollista.."Mies joka tiesi äidistäsi" sanottiin. Miten Safiirit olisivat hänestä kuulleet? Onkohan joku seuraillut minua..? Minun täytyy palata huomenna metsään kyselemään lisätietoa. Minusta tuntuu, että olen nyt unohtanut jotain tärkeää..." Tessa lopetti heinän rouskuttamisen ja käänsi katseensa kohti tallin käytävää.

"KUKA KÄDETÖN VATIPÄÄ ON JÄTTÄNYT TALLIIN LYHDYN PALAMAAN YÖKSI!? Kuivien heinien keskelle.." Tallipoika yhtäkkiä meuhkasi käytävällä. Säikähdin ajatuksistani ja nousin jaloilleni. "Minä jätin, mutta lähden nyt", mutisin. Taputin Tessaa lautasille ja lähdin uudelleen sytytetyn kynttiläni kanssa takaisin majataloon sammuttaen tallilyhdyn mennessäni. Tallipoika jäi pimeään talliiin jupisemaan jotain "alkeellisimmasta paloturvallisuusopista" niinkuin olisin ollut polttamassa koko kaupunkia sytyttämällä lyhdyn..