Koilliskamppis:Muistiinpanot

Luvut:

• Kiedon kaupungissa
• Lohikäärmeveristen juonia
• Karakissa

Paluu Kietoon

Matkalla on tutkittu maagisia esineitä eli valtavaa miekkaa, ketjupaitaa ja viittaa.

• Sieluteräksinen miekka on pitkä ja siro sekä kummituksenomainen eli saattaa mennä vähän panssarin tai vaikka muun kehonkin läpi ja lamauttaa hermot.
  • +1 to hit, -1 to damage. Ignore armor, + to crippling.
• Miekassa oleva sydänkivi on pikimusta mutta silti heijastaa sateenkaaren väreissä, ja reunoistaan inhottavan terävä; se imee energiaa ja tahtoa kun sillä tekee vahinkoa.
• Viitta auttaa piiloutumaan ja sillä voi hallita varjoja.
• Ketjupaita on sieluterästä, mutta muuten aika tavanomainen.

Neljä päivää myöhemmin iltapäivällä palaillaan Kietoon, Jää-lintu käy lentämässä ensin kaupungin yllä, mutta ei hälyttävää ei näy; sotilaita on näkyvillä tavallista enemmän ja itäpuolella on maassa isohko kärsähtänyt läntti, joka lienee syntynyt fyysisestä voimasta ja pakkasesta. Kukkulan laelle vievän polun varrella, kukkulan juurella, on myös Peura-klaanin vartijoita. Mökki näyttää olevan entisessä kunnossa, joten mennään ensin sinne ja Aedan piilottaa saalista. Aedan menee juttelemaan kontaktilleen Hap Viikatteelle, kuulemma kävi joku elementaaliarmeija ja ehkä lohikäärmekin; Val Kynttilä ei ole kauheasti puuhannut.

Jää-lintu lentää mäen päälle, paaluvarustuksen keskellä olevalle Devidaaksen teltalle, ja kuulee kuinka Devidaas juttelee avustajansa kanssa. Jää nopeasti kirjoittaa pienen viestin Nanalta, sitoo sen koipeensa ja työntyy telttaan viemään viestin. Devidaas vähän ihmettelee, mutta vastaa viestiin, ja Jää lenteleekin sitten kylän reunalle ja kävelee sieltä teltalle Nanana. Peura-klaanin vartijat kyselevät vähän Nanalta, samoin kuin Devidaaksen lähettämä sotilas. Devidaas vaikuttaa vähän jännittyneeltä, avustaja enemmänkin, mutta kertoo sitten heti kun telttaan on päästy että tietää Jään olevan anateema, tai ainakin ylevöitetty, todennäköisimmin Kuinen. Se ei kuitenkaan ole niin tärkeää, sillä olennaisin ongelma on että jääkukkulasta aiemmin vapautettu lohikäärme on nyt palannut ja on sitä mieltä että kukkulan alla oleva manse pitää tuhota, tai se tuhoaa koko kylän. Nana on sitä mieltä että voisihan tässä joku anateeman voimainen olla ihan kätevä, Devidaas kommentoi että laumassahan te kuljette. Devidaas ei suostu kertomaan mistä on päätellyt Nanan olevan ylevöitetty, sanoo vaan että ei pidä aliarvioida hänen älykkyyttään. Nana yrittää vähän kysellä että Devidaas oikein aikoo tai tietää, mutta ei mokoma oikein osaa siihen mitään sanoa: alhaalla on kuulemma valkoisesta jadesta tehty seinä josta se ei pääse läpi eikä osaa sille mitään tehdä. Kuten ei myöskään sille että ehkä joku armeija tulee ja ehkä on joku elementtilohikäärme joka ei kyllä mitenkään ole uskottavaa, mutta jos näin on niin huomenna pitää lähteä pakoon. Nana yrittää vähän kysyä että pääsisikö alas tutkimaan, mutta Devidaas haluaa että muut anateemat tulee mukaan, kun ei jaksa useampaa kertaa alhaalla käydä (ja siellä on muuten jäistä vettä). Pienen vänkäämisen jälkeen Jää palaa mökille ja kertoo muille.

Kishak on vähän kiinnostuneempi selvittämään enemmän muista tyypeistä, joten mennään puhumaan Khoja Sora Kilvelle. Aedan hiippailee itse, Kishak auttaa Maxia hiippailemaan temppelille, jossa ensin kuunnellaan jonkun aikaa Khojan messua, sen jälkeen Aedan menee pyytämään pika-audienssia, joka onnistuukin helposti. Kishak jää näkymättömiin ulkopuolelle kuuntelemaan, muut kolme ja Khoja menevät keskustelemaan sivkoppiin. Khoja ei tiedä kauhean paljon paremmin asiasta, joku elementti-loordi tai itse itseään lohikäärmeeksi tituleeraava se on, ja kovasti apua toivottaisiin. Lohikäärmeen edustajana oli Korppi-isä ja lohikäärme oli kuulemma Tenea, Korppi-isä pahoitteli että ei saanut parempaa diiliä mutta sen verran ettei Tenea heti elementaali-armeijansa kanssa tullut vaan antoi pari päivää aikaa; Korppi-isä kuulemma löytyy metsästä jostain leiristä. Kun ollaan päästy kylän reunalle, Kishak on sitä mieltä että Korppi-isä olisi parempi kohde, mutta Jää ja Max on sitä mieltä että ensin tutkimaan seinä on parempi kohde ensiksi. Loppujen lopuksi päädytään siihen, että Kishak jää odottamaan luolaan vievän varaston katolle.

Devidaas ottaa kolmikon vastaan on vähän pettynyt ettei ole neljättä, mutta lähtee sitten viemään joukkoa alaspäin, kertoen jokaiselle neljän veriapinan ryhmälle että näiden kolmen seuraavan kimppuun ei saa käydä, kunnes päästään alas, jossa Devidaas kertoo vähän lisää siitä mikä odottaa. Kuljetaan parin rikkoutuneen oven läpi, tikkaita alas läpi katosta, kunnes päädytään jäätä täynnä olevan suuren hallin katonrajaan. Aika lailla hallin keskellä on pilkkireikää muistuttava kaivo alas jäiseen veteen, ja Devidaas kehottaa menemään. Nana muuttuu saukoksi ja sukeltaa jäiseen veteen, joka avautuu pian isommaksi kammioksi jonka toiselta sivulta löytyykin valkoista jadea oleva seinä jossa on suomukuvioita ja joku voimakenttä päällä. Jää-saukko arvioi että voimakenttä estää olemusta menemästä sisään eikä sisälle voi taikuudella nähdä. Yliluonnollisen tarkalla silmällä näkee myös, että seinässä on äärimmäisen tarkkaan saumattu pari jaardia kanttiinsa oleva aukko. Voimakenttään pitempi koskeminen aiheuttanee myös olemuksen menettämistä. Max ottaa vaatteet pois, ottaa Devidaakselta veden alla toimivan lyhdyn ja sukeltaa myös tutkimaan tilannetta, muttei saa sen enempää irti kuin Jääkään. Aedan ottaa samoin vaatteet pois, kiroaa ja ottaa tiirikat suuhun ja sukeltaa jääkylmään veteen, Jää-saukon tarjotessa valoa. Aedan tutkii minkä pystyy, tarkalla varkaansilmällä näkee mihin suuntaan ovi liikkuu ja miten, muttei että miten oven saisi auki; epäilys on että jokin taika estelee näkemistä. Max lähtee tutkimaan toisen kerran, koputellen ja tunnustelemalla, ja arvioi että seinä värisee ihan aavistuksenomaisesti; ylös paluun jälkeen päästään myös yhteisarvioon että seinää löytyisi aika läheltä muualtakin jään alta piilosta. Ennen kuin keksitään uutta lähestymistapaa, Imarae kävelee paikalle rauhan eleissä ja toteaa että on valmis ottamaan välirauhaa kaupungin pelastamista varten. Jää koittaa myös antaa hiukan olemustaan seinälle, mutta ne eivät varsinaisesti imeydy seinään, siirtyvät vain ympäristöön. Pohditaan mitä tehdä, sitten Imarae käy vähän aikaa muksimassa ovea, ja Maxin arvion mukaan hyvin hyvin marginaalisesti ovi onkin siirtnyt. Meditoituaan jonkun aikaa Imarae menee koittamaan eri tavalla, ja Max sekä Jää-saukko pääsevät katsomaan kun Imarae onnistuu nostamaan ovea lyhyen matkaa ylös, mutta eivät näe sisälle juuri enempää kuin että jokin hämärä alue on jossa muutama ohut valonauha. Kun on palattu vedestä, Imarae ehdottaa, että voisi koittaa avata ovea sen verran että Kehä pääsisi sisään. Imarae sanoo myös olevansa valmis uhraamaan oman elämänsä kylän puolesta (Wyld Hunt pistää hänet hengiltä kun saapuu paikalle eikä yrittänyt hoitaa anateemoja hengiltä), ja vaikuttaa olevansa tosissaan. Siltä varalta että sisällä on enemmän ongelmia, koitetaan vähän valmistautua enemmän ja ehkä voisi jopa käydä puhumassa Korppi-isällekin sitä ennen...

Mansen syvyyksiin

Tallustetaan metsään Korppi-isää tapaamaan, nyt Kishak mukana. Jää kertoo sen vähän mitä muistaa, kuulemma aika sotilashenkinen. Löydetään nuotio, jonka ääressä istuu maassa isokokoinen hahmo, eniten muodossa on lintua hiukan tiikerimäisellä sulapeitteellä, mutta myös on kissapetoa ja sarvikuonon sarvikin. Hopeiset tatuoinnit näkyy, ei panssareita, mutta kuuhopeaa ja puuta oleva sauva makaa maassa vierellä. Istuudutaan viereen juttelemaan, vaikuttaa ihan sympaattiselta tyypiltä, ei osaa kauhean syvällisesti arvioida Tenean motivaatioita, mutta epäily on että se ei voi itse rikkoa mansea koska pelkää sen lähelle menemistä, eikä voi kunniansa takia jättää sitä vaan olemaan; sillä on myös kuulemma aika paljon seuraajia. Korppi-isä ei näytä suuremmin välittävän millä tavalla ongelman hoitaa, kunhan saisi estettyä Kiedon tuhoutuminen. Epäilee aika paljon Keisarikunnan väen luotettavuutta ja kannustaa lyömään niitä ensin; on myös kiinnostunut niiden armeijoista ja valmis käymään lyömässä niitä jos tilaisuus tulee. Jään ollessa puhumatta ja kun ei nimeäänkään kertonut, Korppi-isä rupeaa pohtimaan että Jää muistuttaa häntä jostakusta jonka hän aikoinaan tunsi, mahdollisesti joku "Evren". Max vielä kyselee yleisiä neuvoja tai ideoita, mutta kun ei mitään tule, palataan takaisin kukkulalle kunhan on vähän varusteita haettu mukaan.

Devidaas on vähän pettynyt kun mukana onkin vielä neljäs tyyppi, mutta lähetti lähtee hakemaan Imaraeta ja mennään taas alas, veriapinoille ilmoittaen että saa Kishakin mennä ohi, ja vähän ajan päästä Imaraekin saapuu paikalle. Kishak juttelee lyhyesti Kiedon puolustamisesta mikäli Kehä ei onnistu löytämään ratkaisua, sitten Imarae tiputtautuu veteen kuin kivi ja Kehä menee perässä. Imarae onnistuu melko helpon oloisesti tällä kertaa avaamaan oven ja Kehä sujahtaa vesivirran mukana sisään, kaiken Olemuksen imeytyessä pois kun ovesta mennään, sitten ovi pamahtaa kiinni kun Imarae päästää irti. Tiputaan ehkä puolisentoista jaardia alaspäin nelisen jaardia halkaisijaltaan olevalle pyöreälle tasolle, veden valuessa sen raoista jonnekin pois.

Ollaan pyöreässä kuilussa, ylhäällä on noin 5 jaardin päässä kuilun reunassa ovi. Ympärillä näkyy kummia mekanismeja ja ohuita olemusjohtimia, ympäriltä kuuluu huminaa; Max toteaa, että lähellä on jossain henkiä, ja Jää on sitä mieltä että tämä on joku hassu hissi. Aedan ja Kishak hiukan varustautuvat, Jää muuttuu hämähäkiksi ja kiipeää ylöspäin tutkimaan ovea, josta toteaa että hyvin tiiviisti se on rakennettu. Aedan löytää kampia ja aukkoja joista voi kammeta hissiä ylös- ja alaspäin, ja hiukan kammettuaan näkee aukosta alaspäin että matkaa on seitsemän tai kahdeksan jaardia pohjalle ja että siellä on kaksi ovea, yksi parin jaardin päässä ja yksi pohjalla. Päätetään lähteä kampeamaan hissitasoa alaspäin, joka onnistuu mitenkuten, hitaasti mutta onneksi kevyesti. Lopulta päästään ovelle, sielläkin onnistuu oven aukaisu hitaalla kampeamisella. Huone on parisenkymmentä jaardia leveä ja kymmenisen syvä, päistään pyöristety, jonka lattialla lyhyen suunnan poikki menee tikkaat, samoin kuin katon puoli"pallossa". Keskellä huonetta on paasi jonka päällä on ylikasvanut sydänkivi josta lähtee johtimia, seinillä ja katossa on kummia olemusta sisältäviä nystyjä ja ympäriinsä menee paksumpia johtimia. Jää ja Max menevät analysoimaan paikkoja; toteavat että sydänkivi on Aurinkoista tyyppiä ja siihen on sidoksissa joku henki, ja että nystyt jotenkin imevät vastakkaisen tyyppistä olemusta. Kishak arvioi, että lattia on hiukan vino, ja epäillään, että se voi jotenkin pyöriä.

Palataan katsomaan kuilua; Aedan kiipeää ylös ja toteaa, että siellä olevaa ovea ei voi kammeta auki, mutta ovessa on joku jännempi paneeli josta sen voisi ehkä saada jollain taikuudella auki. Aedan laittaa jalat kiinni seinään, rupeaa säätämään ja antamalle sille kummallisen olemus-yhdistelmän saakin lukon auki; sitten pitää vääntää vähän niin että saa oven auki. Oven takaa paljastuu pienempi huone, munan muotoinen, jossa on myös tikkaat lattiassa, mutta tällä kertaa ovi on munan paksussa päässä. Huoneessa on isohko metallinen sarkofagi jonne tikkaat ja olemusjohtimet vievät, seinissä nystyjä ja vastakkainen seinä on kiiltävän hopeinen, jonka reuna-alueella on kummallakin puolella on tosikultaa olevat haarniskoidut patsaat vartioimassa aluetta. (Joita kaikki epäilevät.) Max ja Jää havaitsevat aineettoman hengen, joka muistuttaa pientä puolimekaanista ihmistä, sekin tosikultainen, ja muut kuin Max tajuavat katossa olevat hyvin tiiviit aukot. Jää arvioi että henki huolehtii mansesta ja on sidottu alakerran sydänkiveen. Max yrittää jutella hengellä vanhalla kielellä, mutta henki näyttää vaan hätääntyneeltä ja pälyilee, sitten Max koittaa muitakin kieliä mutta ei tunnu ymmärtävän sen paremmin. Jää sytyttää valon otsaan ja puhuu sille niin ikään vanhalla kielellä, koittaen rauhoitella henkeä ja saada sitä hyväksymään Kehän paikallaolo, mutta se vain rupeaa näyttäämään surulliselta ja katoaa konsoliin jonka päällä seisoi. Mennään tutkimaan konsolia, ja Max pääsee kääntämään Vanhan Kielen sanojen merkityksiä Aedanille ja Kishakille, mutta valittavasti ei itsekään tajua läheskään kaikki sanoja, monesti jotain "hälytys" ja "vikatoiminto"-tyyppistä. Sitten mennään katsomaan arkkua; siinä on kansi, saranat ja kahvat, mutta ei muistokirjoitusta; jotain olemusta sinne kulkee kyllä. Maxin velhonkatse ei myöskään näe mitään erikoista patsaasta, joten lähdetään tutkimaan alinta ovea.

Väännetään hissitaso vähän vinoon, tiputtaudutaan alas ja kammetaan ovi auki. Huone on melko samankaltainen kuin keskimmäinen, mutta on lattiassa olevat tikkaat vie vain keskellä olevalle paadelle jonka päällä on konsoli. Täällä on myös kahdeksan lasiseinäistä sylinteriä joiden sisällä on jotain sinivihreää kaasua, joista kahdessa Max ja Jää havaitsee olevan henkiä. Kun Max ottaa muutaman askeleen sisään, henget siirtyvät ulos putkista ja rupeavat manifestoitumaan, ovat lohikäärmehumanoideja joilla on tosikultaa ja muita metalleja pultattu niihin kiinni. Jää arvioi että kyseessä ovat jonkinlaiset manseen sidotut vartiohenget ja yrittää tervehtiä niitä ja kertoa että Kehä tulee rauhanomaisissa aikeissa, mutta ei auta, hyökkäävät kimppuun.

Kishak singahtaa yhden hengen kimppuun kultaisen valon syttyessä hänen ympärilleen ja sivaltaa sitä viistoon kovalla iskulla; Aedan tähtää toista henkeä. Jään ympärille leimahtaa hopeinen valo, joka katoaa hänen loitsuunsa, sitten ympärille ja päälle ilmaantuu jääkiteitä jotka muodostavat suojaavan panssarin. Max kipaisee Kishakin viereen ja huutaa tiukasti hengelle, sitten kummatkin henget yrittävät kynsiä Kishakia siinä onnistumastta. Kishak siirtyy tökkimään nopealla sarjalla, yhä samaa henkeä, ja onnistuu ahdistamaan sen pahaan paikkaan. Aedan ampuu valtaisalla valolla välähtäen nuolen tähtäämäänsä hengen suuhun ja pään läpi, verta räiskähtää ympäriinsä ja henki kaatuu maahan, haihtuen sinivihreän savun pöllähdyksenä; maahan jää vain pieni mytty tosikultaista lankaa. Jää pyörähtää akrobaattisesti ovelta paaden luo, ilmaa sivaltaen jonkun matkan päässä niin että hopeinen välähdys osuukin henkeen, joka halkeaa kahtia ja pölähtää sekin savuksi.

Max katselee nopeasti ympärille, mutta enempää henkiä ei näy; Jää kerää nopeasti pitkät tosikulta-vyyhdet itselleen. Konsolia tutkittaessa havaitaan, että sekin enimmäkseen heittää virhe-ilmoituksia, sitten ruutu täyttyy "Anteeksi"-teksteillä ja merkillä kammesta, josta voi siirtyä viestissä eteenpäin. Pikaisen pohdinnan jälkeen arvio on, että viesti on ylimmän kammion hengeltä, ja tartutaan kahvaan...

Säteiden ja salamain taisto

Aedan vääntää kahvasta, Jää ei estä, ja katossa rupeaa välkkymään punaiset valot, hissikuilussa samoin rupeaa kulkemaan punaiset valojonot, ja ympäristön hiljaisen huminan sävyn hiukan muuttuu; myös näytössä rupeaa lukemaan "Hälytys!" ja muita tekstejä joita ei ymmärretä. Aedan yrittää väännellä vipua mutta se ei muuta asioita, Max lähtee kiipeämään ylöspäin ja huomaa että valojonot vie keskelle, oven kohdalle. Muutkin kiipeää perässä ylös, josta löytyy henki, näkyvissä vaikka aineettomana, ja kun Max on päässyt sisään, katosta tippuu neljä pitkää telinettä, joiden päissä on agressiivisesti säkenöivät kristallit.

Maxia lähin kristalli ampuu häntä olemus-salamalla, mutta ei ihan osu; sitten Aedan ampuu nuolen joka jakaantuu neljäksi, osuu kaikkiin telineeseen ja laittaa ne kipinöimään, jostain rupeaa myös valumaan sinivihreää kaasua. Jää kiipeää oven viereen niin että näkee yhden kristallin, raapii hopeisilla kynsillä ilmaan jäljen joka siirtyy Maxia lähimpään kristallitelineeseen. Kishak kurottaa vähän näkyviin ja heittää toista lähempänä olevaa telinettä keihäällään kutsuen sen heti takaisin, sitten siirtyy taas ovenpielen taakse piiloon. Kolme jäljellä olevaa kristallia yrittävät salamoida päin Maxia, mutta Max huojuu kuin ruoko tuulessa eikä yksikään osu. Max kostaa kiljaisemalla lähintä kristallia päin, joka vähän tästä säröilee. Taustalla olevat patsaat kääntävät hilparinsa osoittamaan kohti ovea, mutta eivät tee muuta. Kishak toistaa edellisen, mutta tällä kertaa pienellä kierteellä ja onnistuu rikkomaan telineen ja saa valon sammumaan kristallista. Toinen taustalla olevista patsaista laittaa valon hehkumaan hilparinsa terään, ja siitä lähtee kirkkaan sininen valonsäde joka kimpoaa kristallin kautta suoraan päin Aedania, joka hajoaa seitsemäksi varjoksi pois tieltä, tuntien valon säteen lämmön kun liukuu vierestä. Max rupeaa kannustamaan kaikkia. Toinen patsas ampuu sekin Aedania mutta eri kattokristallin kautta ja osuukin todella pahasti, tehden reiän kylkeen ja aiheuttaen palaneen lihan hajua. Katosta tippuneet kristallit salamoivat päin Maxia, ensimmäinen menee juuri ja juuri ohi, mutta toinen hiukan käristelee Maxin karvoja. Jää hyppää oviaukon poikki ja raapii taas ilmaa, hopeinen väläys osuu toisen patsaan niveliin, saaden sen hiukan nytkimään. Aedan muutamalla askeleella ponkaisee kohti ovea, ampuen vielä matkalla toista lähellä olevaa kristallia ja sukeltaa sitten hissikuiluun niin että laittaa jalat kiinni seinään; kristalli salamoi Maxia päin ja vähän osuukin. Hissikuilussa Aedan katsoo seinän läpi ja kimmauttaa nuolen ovenpielestä, joka halkaiseekin nuolen kolmeksi ja laittaakin jäljellä olevat kristallitelineet rätisemään entistäkin pahemmin. Jää singahtaa ovesta sisään hopeisena säteenä ja välähdyksen saattelemana muuttuu hopeisen jäänpanssarin peittämäksi jättiläispanssarivyötiäiseksi. Toinen patsaista ampuukin sitä taas kimmotetulla hilparisäteellä räjäyttäen jäät pois, Max kostaa huutamalla patsaalle ja saaden sen vähän solmuun. Kishak hyppää huoneeseen ja nopeilla tökkäisyillä testailee yhtä patsaista sillä välin kun kristallit salamoivat päin vyötiäistä jonka jääpanssari kasvaa takaisin nopeammin kuin salamat sitä irroittelevat. Max hypähtää aivan patsaan viereen ja huutaa sen hilparin sisuksiin. Ääniaaltojen heijastukset kimpoilevat patsaan sisään, se hervahtaa kummalliseen asentoon ja hilpari tipahtaa maahan. Kishak siirtyy tökkimään toisen patsaan putkia ja kaapeleita, kristallit jatkaa melko turhaan Jää-vyötiäisen salamointia, ja Aedan vähän onnistuu ampumalla häiritsemään yhtä kristallia. Patsas onnistuu kimmotetulla säteellään laittamaan Maxin pahaan paikkaan, mutta Kishak kostaa häiritsemällä tökkäisyillään sen tähtäystä. Kristallit jatkaa turhaan salamointia Jää-vyötiäistä päin, Aedan ampuu ja Max huutaa kristallitelineitä pistäen niitä huonoon kuntoon, ja patsas onnistuu toistamaan äskettäisen Maxin kiusaamisen. Kishak kiertää patsaan taakse ja kultaisen valonjuovan jättävällä keihäänterällä katkoo patsaan irti seinästä, joten se retkahtaa muttei lattiaan asti kun on jaloistaan kiinni. Jää lopettaa kristallien härnäämisen ja aavemaisesti hopeinen huhmarehäntä heilahtaa maassa mutta mujauttaa korkeuksissa yhden kristallin vinoon. Oviaukosta tulee taas Aedanin kolmeksi halkeava nuoli, joka karmeista karmeasti kimmottuaan tuhoaa yhden kristallitelineen ja vaurioittaa kahta muuta. Lyhyen mätkinnän jälkee kaksi viimeistäkin kristallia saadaan toimintakyvyttömäksi, Aedan raahustaa sisään kylkeään pidelleen ja saa takaisin komean nuorimies-Jään heti parantamaan itseään.

Jää käskee viel Maxia pitämään silmällä henkeä, ja tämä meneekin heti puhumaan hengellä ja pyytää sitä aineellistumaan; Kishak tutkiskelee vähän hilpareita. Max yrittää kysyä hengeltä että mitäs nyt, henki valittelee että Kehä on tunkeilijoita ja että tämä ei vielä ole ohi. Max kysyy että kenenkäs paikka tämä on, henki vastaa että Jokaisen Kahakan Lopettaja, ja sitten henki osoittaa kohti panssareita. Ne paisuvat kuin kaasulla täyttyen, niihin ilmaantuu samanlaiset henget kuin alhaalla ja käsistä ilmaantuu kynnet.

Kishak kiroaa, ja komeilla sivalluksilla pilkkoo panssaria taipeisiin niin että veri roiskuu – joka on hiukan kummaa ottaen huomioon että kaasusta olivat koostuneet. Koko ajan paikalla ollut henki huutelee vanhalla kielellä "Eii, älkää tappako!". Aedan ampuu vielä nuolen kurkusta sisään ja se rojahtaa maahan, mutta kaveri ei tykkää tästä vaan syöksyy kohti Aedania vaikka joutuukin ottamaan Kishakin keihäästä osuman matkalla. Panssarihenki ei silti aivan osu Aedaniin, joka kultaisenvalkoisen höyhenpölähdyksen saatteleman heittäytyy sarkofagin taakse piiloon. Max juoksee panssarin luo ja huutaa silmikosta sisään ja saa sen vapisemaan samalla kun Jää syöksyy kaatuneen hengen luo ja ohuilla kuuhopeisilla sormilla tikkaa pahimmat haavat umpeen. Max jää odottamaan mitä pystyssä oleva henki tekee, Kishak hyppää hengen ja Aedanin väliin vartioimaan, Aedan ampuu varoituslaukauksen ja Jää yrittää rauhoittaa tilannetta huutaen sekä hengille että Aedanille. Pystyssä oleva henki, Emtor, kysyy että ovatko vapaita ja pikkuhenki kertoo että Aurinkoiset ovat mestarin tovereita. Pikkuhenki kasvaa ihmiskokoiseksi kultakyborgiksi, nimeltään Vesyn, rupeaa kumartelemaan ja anteeksipyytelemään huonouttaan; Jää tulkkaa kun Max kyselee. Vähän keskustelun jälkeen Max siirtyy puhumaan enemmän Emtorin kanssa, samalla kun Kishak auttaa sitä ottamaan panssarin pois. Paikka on hyvin vanha ja keskeneräinen, ja suunniteltu kaupunki-kulkijaksi; henkiä hiukan harmittaa että Aurinkoisten senaatti on kadonnut Luomakunnasta jo tuhansia vuosia sitten. Myöntävät että Tenea pääsi vähän aikaa sitten lähtemään, ja että se oli sidottu toimimaan paikan "henkisenä selkärankana ja hermostona", mutta pitävät vähän epäkunnioittavana että häipyi. Pitivät kyllä Teneasta, ja ovat valmiit lähtemään auttamaan Kehää puhumaan Tenealle, vaikka ovatkin vähän epävarmoja että mikä heidän tehtävänsä on tässä muuttuneessa maailmassa.

Henkimaailman juttuja

Vesyn ei tietysti halua kertoa miten Manse tehtäisiin toimintakyvyttömäksi, mutta jos nyt hätätilanteen vuoksi tarvitsisi, niin kyllähän semmoinen keino löytyy, tuhoamalla jotkut energiavarastot. Mennään alemmas katsomaan, Vesyn selittelee kuinka eihän tämä hyvä ja kunnollinen systeemi ole, mutta jotenkin kuitenkin toimii, Max painaa ensimmäistä nappia muttei käynnistä vielä patterituhoa. Todetaan kuitenkin, että odotellaan että Aedan ja Savator parantuu jonkun verran. Kishak pyytää Maxia ja Jäätä selvittelemään vähän henkien taustoja ja siteitä menneisyydestä. Tämän jälkeen hän puhuu hengille, ensin valitellen menneisyyden ratkaisuja ja ajan kulumista, sitten kannustaen lähtemään mukaan mansesta, rakentamaan uudestaan Aurinkoisten valtakuntia ja auttamaan Tenean rauhoittelua. Jää kyselee mansen historiasta, siinä oli ensin kokonainen kaupunki rakentamassa, sitten hiipui 1. aikakauden jälkeen, jäätä rupesi kertymään ympärille Suuren Ruton jälkeen; keijut saattoivat liittyä tähän. Pohditaan että mitä otetaan mukaan, Emtor ja Savator tulevat panssareissaan ja aseiden kanssa, ja muuttuvat sitten Vesynin tavoin aineettomiksi; napataan myös sydänkivi kyytiin.

Kishak käy painamassa tuhonappia, paikat hajoilevat mutta ilman isompia räjähdyksiä ja valot sammuu muutamia hätäkristalleja lukuunottamatta. Kammetaan ovi auki, jääkylmä vesi rupeaa virtaamaan sisään ja muut odottelevat ylempänä kuivana kunnes virta rupeaa laantumaan, Jää-lohi ui vastavirtaan, hyppää ilmaan muuttuen linnuksi ja laskeutuu Nanana Devidaaksen viereen. Devidaas pommittaa Nanaa kysymyksillä, Imarae on enemmän huvittunut Devidaaksen intoilusta, ja kun mansessa vesi lopettaa enimmän virtauksensa, muu Kehä kipuaa ylos henget perässään. Henget ovat vähän epäileväisiä lohikäärmeveristen suhteen, saadaan tietää ettei Devidaas ollut käskenyt veriapinoita estelemään henkiä, ja sitten lähdetään ylöspäin. Devidaas haluaa kovasti kysellä kaikeasta muttei lähde Teneaa vastaan, haluaisi ettei sydänkiveä viedä mukana, Max ei jaksa kuunnella; Imarae olisi lähdössä Tenean kanssa puhumaan. Matkalla ylös Nana saa tiukemman otteen Devidaaksesta, mutta kunhan sinne päästään, Devidaas hyvästelee ja palaa tutkimaan mansea. Kehä lähtee metsään Korrpi-Isän luo, Imarae pysyy tiukasti mukana ja Vesyn muuttuu näkymättömäksi. Korppi-Isä on penseä Imaraen suhteen, henget ilmaantuvat ja kertovat oman puolensa, Max tipauttaa sydänkiven kyydistä, ja sitten todetaan että ei tässä taideta enempää säätää vaan seuraavaksi puhutaan Tenealle. Korppi-Isä kutsuu Teneaa, myrskyrintama rupeaa lähestymään koillistaivaalta ja kylmä tuuli puhaltamaan; myrskyrintaman keulassa on pilvistä tehty linna ja ympärillä pyörii tuulenhenkiä. Pienehkö salama iskee Kehän viereen ja siitä ilmaantuu sotaisan mahtavan näköinen ihminen, tummahiuksinen ja julmailmeinen, miekat vyöllä; Korppi-Isä siirtyy Kehän taakse. Max ja Jää arvioivat Teneaa, sillä on monenlaista taikavoimaa käytössä ja se haistelee tilannetta.

Maximillian kertoo olevansa Voittamattoman Auringon pappi, Jää esittelee itsensä ja muut ja samalla saa arvioitua että Tenea on yllättynyt muttei vihainen paikalla olevista hengistä. Tenea aloittaa puhumalla pahaa Aurinkoisista ja kysyy että onko paikka tuhottu. Max vastaa että se ei toimi, lähtee sitten vasta-argumentoimaan siitä että nykyisille Aurinkoisille pitää antaa mahdollisuus korjata menneisyyden virheet ja antaa sitten puheenvuoron Vesynille. Vesyn vakuuttelee ensin että on se paikka rikki, ja kun ei Maxia haittaa, jatkaa muistelemalla menneistä ja vetoamalla ystävyyteen. Puhe tuntuu toimivan kohtuullisen hyvin, kunnes Tenea ei enää jaksa kuunnella Vesynin Aurinkois-kehuja, ja siirrytään siihen että saakos Tenea jotain irti Kehästä. Max muistuttaa, että oleellisin, eli mansen rikkominen, on jo tapahtunut. Tenea on silti kovin antagonistinen, ja koittaa saada palveluksia Aurinkoisilta ja itselleen kaikkia henkiä palvelukseen sekä sydänkiveä, mutta Max on sitä mieltä että henget päättäkööt itse (Vesyn nyt on selviö tapaus) ja sydänkivi menköön sille joka ei saa henkiä mukaansa. Kishak puhuttelee Emtoria ja Savatoria ja toivoo saavansa heistä kunnon sotureita ja tämä tuntuu toimivan, joten Tenea nappaa kiven. Ennen lähtöään Tenea yrittää vielä turhaan selvittää Kehän suunnitelmia ja Jää kutsuu hänet käymään aina ajoittain Kehän luona tapaamassa Vesyniä, sitten häipyy taas salamaniskun saattelemana ja pilvilinna rupeaa poistumaan Kiedon yltä. Korppi-Isä lähtee omille teilleen mutta lupaa pitää Teneaa sivusilmällä, muut kohti Kietoa. Max ja Jää arvioivat, että sivussa pysynyt Imarae on vaikuttunut ja huolestunut mutta syitä lienee monia; Jää koittaa vähän töniä Imaraeta ymmärtäväisemmäksi Anateemoja kohtaan, mutta mokoma tietää että Anateemat aina menee liiallisuuksiin.

Kun ollaan melkein päästy Kietoon, useampi tajuaa että lähellä on aineeton henki, ja tarkoilla silmillä havaitaankin yllättäen Airien Iltahämärä vähän matkan päässä, kävelemässä länteen kohti Kietoa, ja hänen läheltään lähtee lentämään itään agatha (yleensä ratsuna ampiaisdemoni). Kishak ja Jää vetävät ryhmän vähän piiloon ja selitetään Imaraelle henkilöstä; Aedan lähtee varovaisesti seuraamaan, mutta ei näe sen kummempaa kuin että Airien menee majataloon, joten palaa muiden luokse.

Kaikki kokoon Kietoa puolustamaan!

Syksyn ensimmäiset lumihiutaleet rupeavat puhaltamaan idästä, joten Max lähtee hakemaan hevosta mökiltä viedäkseen sen Työteliään Mehiläisen talliin (nyt saa taas siellä käydä); Kishak lähtee mukaan mutta jää mökille katsomaan miten aloittaa lohikäärmehenkien koulutus. Mehiläisessä Max ja Aedan jää vakoilemaan että missäköhän Airien menee, Jää-hämähäkki kiipeää huoneen kattoon katsomaan että mitäs Airien puuhaa. Näyttää lukevan jotain okkultistista kirjaa (huono, täynnä virheitä) sekä rukoilevan suitsukkeen kanssa. Illan aikana Max esiintyy, Aedan rentoutuu hämärässä nurkassa. Seuraavaan aamuun mennessä Aierien ei ole häirinnyt Jää-hämähäkin lankoja, mutta seuranta jatkuu. Kishak jatkaa harjoittelua aamun kylmässä viimassa ja laittaa Vesynin etsimään hyviä linnakepaikkoja että saa rauhassa kouluttaa Emtoria ja Savatoria. Max huomaa ulkona aamurukoiluillaan että Mammuttiklaani (muutama sata henkeä) on tullut talvehtimaan Kietoon, Yeddimklaanin odotetaan saapuvan lähipäivinä.

Airienin saapuessa ruokasaliin hän yllättyy nähdessään Maxin, joka tuppautuu seuraan selvittääkseen mitä Airien aikoo. Airien on valmis myöntämään että Kol Kärry yritti tappaa hänet; Airien on hyvin epäileväinen Kehän suhteen koska mehän ollaan selkeästi Kol Kärryn kavereita jos ei suoraan käskyläisiä. Max kieltää tämmöisen ja kertoilee vastavuoroisesti eilisestä vähän että miten hoidettiin Tenea-ongelma. Airien kertoo omista suunnitelmistaan sen verran että on lähdössä muualle nyt kun kävi ilmi että Kehä on täällä. Airien ei pahemmin peittele demoni-puuhiaan, joten Max rupeaa käymään vähän uskonnollista dialogia ja siirtyy sitten suoraan käännytykseen, mutta ei onnistu. Sen sijaan Airien rupeaa avautumaan siitä kuinka Taivaan Jumalat on kaikki perseestä ja harhauttavat väkeä valheisiinsa, että tappaa pitäisi niiden palvojat. Tämä hiukan jäähdyttää välejä, joten Airien päättää häipyä Kiedosta: Jää-hämähäkki pysyy kyydissä siihen asti kunnes Airien on päässyt vähän matkaa länteen kaupungista, kutsunut Agatan (ampiasdemoni) ja lähtenyt lentämään länteen päin.

Paluumatkalla Jää-lintu huomaa ison epäilyttävän näköisen lumirintaman, jokea lähellä olevalla lämpimällä alueella, käy nopeasti ilmoittamassa asiasta majatalolla, sitten jatkaa myräkkään. Lumimyrskyn keskeltä löytyy luonnollisen kokoinen linna valtavan kelkan päällä, kelkkaa vetää raidallinen sapelihammaskarhu-behemoth, ja ympärillä on muutaman sadan Villeys-peikon armeija sekä tusina keijuritareita. Jää-lintu lentää takaisin, muuntautuu, ja kertoo asiasta Maxille ja Aedanille. Nopealla tehtävänjaolla Jää käy ilmoittamassa Virheettömän Veljeskunnan väelle, Max käy puhumassa Khojalle, Aedan käy hakemassa Kishakin, kokoonnutaan puhumaan Peuraklaanille näiden jälkeen. Nana kävelee Imaraen oppitunnille kertomaan huolestuttavat uutiset, ja onnistunee muuten vakuuttamaan asiasta, mutta Imarae pyytää myös Nanaa näyttämään kuuhopeiset tatuointinsa; Jää suostuu ja Imarae lupaa auttaa kaupungin puolustamisessa, ja Jää käyttää tilaisuutta hyväkseen luodakseen oppilaille parempaa kuvaa Kuisista.

Max menee puhumaan Khoja Sora Kilvelle ja ilmoittaa että Mar tuli kertomaan lumimyrskyn keskellä olevasta keijuarmeijasta, Sora on sitä mieltä että mennään puhumaan Peuraklaanin sotajohtajalle Mai Peitsellä. Aedan käy hakemassa Kishakin, joka lähteekin vauhdilla pitkätalolle Maxin luo. Pitkätalon toisessa päässä on koko viiden hengen hallinto, Max tervehtii ja kertoo Keijuista, Nana kertoo että Virheettömän Veljeskunnan väki on valmiita auttamaan, ja Mai päättää että pitää ruveta keräämään nostoväkeä, soitattamaan hälytyskelloja ja lähettää ratsuväkeä varoittamaan ihmisiä. Nana pitää lyhyen selostuksen miten käydä keijuarmeijaa vastaan: tavanomaisesta sotaväestä ei juuri ole muita kuin villeyspeikkoja vastaan. Lohikäärmeverisistä ei Kiedon väki tykkää, mutta suostuvat että saa puolustaa Kietoa keijuja vastaan, ja Nana saa tehtävän hakea Devidaaksen. Suunnitelmia ruvetaan kehittämään, Kishak aloittaa koittamalla antaa hyviä neuvoja mutta hiljalleen suurin osa suunnitelmasta kyllä on Kishakin käsialaa. Nana herättää Devidaaksen ja onnistuu puhuttamaan sen mukaan ylilennolle, joten Nana loitsii itseensä jääpanssaria, Devidaas hyppää Jää-Strixin selkään ja käyvät tekemässä toisen tarkastuslennon, sitten Pitkätalolle. Suunnitelmaa kasatessa kestää ainakin iltaan, joten Kishak jää säätämään sen kanssa, ja Jää, Max ja Aedan lähtevät selvittämään mitä keijut haluavat.

Kolmikko lähtee kohti keijuja, vastaan tulee idästä pakenevaa väkeä. Juuri kun he pääsevät lumipyryseinämän luo, se rupeaa hälvenemään ja lämpötila rupeaa laskemaan nopeasti. Kirpeässä talviyössä marssitaan linnaa kohti. Sen eteen raitakarhu on käpertynyt nukkumaan, laskusilta on laskettu, mutta ennen kuin linnalle päästään, vastaan tulee keijuritari vähän hirviömäisen hevosen selässä kymmenen villeyspeikon joukon kanssa. Ritari toivottaa kolmikon tervetulleeksi Laulavan Joen valtakunnan väliaikaiselle alueelle ja ilmoittaa nimensä, "Pakkasyön Hiljaisuuden Halkova Kristallipeitsi", sekä pitkän litanian titteleitä, mutta Jää osaa kehitellä myös omia titteleitä vastapalloon. Ritari kutsuu neuvotteluun huomisaamuna linnassa olevan prinssin kanssa, suostuvat. Katsotaan myös vähän tarkemmin; linna on oikeasti olemassa mutta silti satumainen: sirot tornit ja rakennettu peilikirkkaasta valkeasta kiveästä. Palaavat yömyöhään ja saadaan lupa puhua Kiedon puolesta, päätavoitteena saada keijut lähtemään pois. Ennen lähtöä pitää käydä vielä puhumassa karavaanijumalalle.

Keijujen ymmärtämisen vaikeudesta

Mennään tulettomaan taloon, Max kaivaa Havianderin sanctumin esiin ja laittaa maahan. Jää kiertelee linnaketta, haistelee sopivaa kohtaa ja sitten hopeisella kynnellä vetäiseen pystyyn viivan, joka aukeaa hopeareunaiseksi aukoksi mukavanvehreään maastoon. Astutaan sisään kivetylle tielle, joka kulkee kumpuilevien niittyjen keskellä, kauniissa säässä. Yritetään havaita ympäriltä asioita, hiukan epäluonnolliselta vaikuttaa kun ei näy tai kuulu missään hyönteisiä, ja tie jatkuu tyhjänä kumpaankin suuntaan niin kauas kuin näkyy. Aedan kutsuu Havianderia esiin mutta muuta ei tapahdu kuin että tuuli tuntuu hiukan kylmemmältä; seuraavaksi Max käskee, jolloin sää muuttuu pilvisemmäksi ja jotain ukkospilvienkin näköisiä ilmaantuu. Kishak vetää keihään esiin ja vaatii Havianderia tulemaan esiin, ja tästä hyvästä kauempana maahan iskee salama, jonka ukkosen jyrähdyksestä tulee ymmärrys että Kehän pitäisi tulla hänen luokseen. Kishak lähtee marssimaan salaman iskemää paikka kohti, ja lyhyen, kovin symbolisen, matkan jälkeen päästään kovin pröystäilevän linnan luo. Kiivetään kukkulalle, astutaan linnaan suojaan säältä, ja kävellään puolikuvitteellisten salien läpi Havianderin valtaistuimen eteen. Max kertoo Havianderille että aikomus oli tappaa hänet mutta ei tarvitse jos hän onnistuu osoittamaan hyödyllisyytensä muulle Kehälle. Haviander on valmis vastaamaan ainakin jotain, ja pienellä kaivelulla myöntää että orjia vietiin ja saatiin takaisin säyseämpinä muun taikatavaran kanssa; kummatkin osapuolet toimivat nimellisesti jonkun isomman edustajina mutta kauppias varmaan oikeasti enemmän vaan rahan takia. Vähän pitemmällä tiukkaamalla saadaan lisätietoja:

• Viisi reissua, tällaista kauppaa on käyty varmaan jo kymmeniä vuosia mutta kauppiaat on vaihtuneet ja itse viimeiset 15 vuotta.
• Periaatteessa toisena osapuolena Laulavan Joen kuningatar mutta oikeasti kauppa-asemalla eikä toinen osapuoli ollut niin merkittävä. * Yksittäiset kauppakerrat diilit hoidettu mahdollisimman nopeasti, ei jäädä olemaan keijujen kanssa.
• Keijujen näkökulmasta varmaankin kaikki samaa diiliä.
• Tunnistaa prinssin ja varmaan ritarin, muistaa senesalkin.

Kunhan keijuista on saatu riittävästi tietoja, Max siirtyy kysymään että mitäs jumala aikoo seuraavaksi puuhaamaan (jos ei nyt kuolekaan), ja koittaa kait palata töihin. Max ilmoittaa sitten, että keijuille vietävien orjakaravaanien suojeleminen ei enää käy, kyselee ketkä muut ovat tätä työtä tehneet ja saa kohtuullisen listan. Max yrittää käydä jonkun verran läpi parempia ja huonompia toimintatapoja, ja pääsee sopimukseen siitä että miten Haviander käyttäytyy tulevaisuudessa. Kiitetään tiedoista ja poistutaan linnasta ulos miellyttävään säähän, Jää avaa reitin takaisin Kietoon ja mennään nukkumaan.

Seuraavana päivän odotellaan kunnes on kohteliasta saapua, sitten linnalle; matkalla Jää muistuttaa muita Keijujen pahuudesta. Villeyspeikot seisoo rivissä, Kehälle esitellään tärkeimmät keijut, ja ovat hiukan pettyneitä kun Kehällä ei olekaan kunnon tittelikasaa. Suurin osa Kehästä (ei Jää) on kovin vaikuttuneita keijujen komeudesta, kauneudesta ja muustakin pröystäilystä yleensä, Jää pistää vastapalloon muistuttamalla Maan Prinssien kunnioittamisesta. Prinssi esittelee paikkoja, valittelee linnan pienuutta – pitää olla riittävän kevyt että lemmikki jaksaa vetää – ja koittaa kehottaa tulemaan käymään Laulavan Joen oikeilla linnoilla. Yrittää myös selvitellä kuinka vaikuttunutta Kehä on, ja tarjoaa ylimaallisen hyvää kuplaviiniä. Oltaisiin siirtymässä illallispöytään, kun Max koittaa saada neuvottelut siirrettyä ennen illallisia, mutta prinssi onnistuu kiertelemään niin että ruokailu tulee ensin. Max ja Jää päätyvät puolison viereen, joka kovasti yrittää saada heidät ihastumaan itseensä, mutta ei ihan onnistu; Jää yrittää löytää jonkinlaista kulmaa jolla käydä keijuja vastaan mutta ei ole ihan varma. Prinssi sen sijaan yrittää uskotella Aedanille ja Kishakille että häntä kannattaa kuulla ja totella kaikessa, koskapa hän niin viisas ja mahtava on, mutta ei tämäkään mene läpi. Ruokailun jälkeen siirrytään takkahuoneeseen, ja prinssi kertoo että on ollut sopimusrike kun ei ole kukaan tullut käymään kauppaa. Armollinen prinssi hyvän tahdon eleenä olisi silti palauttamassa ison ryhmän orjiaan, ja viekin seuraavaan huoneeseen esittelemään näitä. Kishak vaikuttaa ärtyneeltä, Max suostuu ottamaan orjat vastaan vaikka ei mitään ole sopinutkaan. Kun palataan neuvotteluihin, prinssi ottaa Kehän vastuuseen siitä että ihmiskunta ei ole toteuttanut omaa puoltaan sopimuksesta, Jää tuo esiin ettei tämä toimi loogisesti, ja asia menee vaikeasti ymmärrettäväksi keijuille, ja jossain määrin vaikeaksi myös Kehälle. Max olisi periaatteessa valmis neuvottelemaan jostain, mutta ei ole valmis lähettämään lisää väkeä, joka on keijuille oleellisin osa diilistä. Loppujen lopuksi neuvottelut päättyvät, sopimus katsotaan rikkoutuneeksi (kuka rikkoi, jää erimielisyyteen), ja keijuprinssillä vaikutti olevan epäilyttävän hyvä aavistus että näin kävisi ja miten ihmisten jutut oikeasti toimii.

Epäilyttävää Seitikinpalvontaa

Keijut rupeavat palaamaan omille mailleen, Max rupeaa ohjaamaan noin 40 passiivisen orjan ryhmää länteen kohti Kietoa, ja päästään perille iltaa myöten. Kiedossa vastaan tulee Mai Peitsi, joka kysyy että ketä nää on ja mitä niille tehdään, Max on sitä mieltä Virheettömän Veljeskunnan avustuksella saadaan hoidettua onnettomat. Khoja Kilpi tulee paikalle ja ehdottaa että jos heti, ja viedään orjat VV:n leiriin jossa Imarae odottaa ja järjestää niille jotain asuinsijoja. Jää menee Nanana kertomaan asiasta Devidaakselle, joka on tyytyväinen kun voikin mennä nukkumaan eikä koittaa irroittaa kiireellä tärkeimpiä mansenosia. Yöllä joku vanhempi Sesus kommunikoi Devidaakselle että pitäisi palata Iskan pääkaupunkiin, Jää kuulee ja menee kommentoimaan, Devidaas yrittää saada nukuttua mutta päättää vähän päästä kuitenkin lähteä ratsastamaan.

Jää lähtee käymään mansellaan ja opettelee viestintäloitsun, Kishak harjoituttaa lohikäärmehenkiä, immakulaatit terapioi sieluvähäisiä orjia, Aedan ottaa rauhallisesti ja Max jatkaa esityksiä. Jää viestittelee Kukinnon kanssa, ei mitään kummempaa siellä, ja palaa Kietoon. Seuraavina päivinä Max selittää vähän Kishakille Auringon hyvyydestä ja aaveiden virheellisyydestä; Aedan vakoilee Val Kynttilää, jonka pienet huumediilit ja Seitikinpalvonta jatkuu. Riittävästi kuultuaan Aedan käräyttää nuoremman khojan vanhemmalle Sora Kilvelle jonka seurauksena Val Kynttilä saa kutsun Mai Peitsen luo ja rangaistuksen huumediileistä sekä kiellon jatkaa, mutta eihän se suinkaan lopeta, siirtää vaan pois temppeliltä. Kun Aedan saa kuulla jollekin köyhemmälle annetusta rituaalista, pistää juoksupojan hakemaan Maxin ja saa myös Jään mukana. Nämä kaksi analysoivat rituaalin ja tulevat tulokseen että jotain pienempää se on; Jää on vähän sitä mieltä että ehkä pitäisi Seitikille jotain tehdä ja turha on Virheetön Veljeskunta kun ei tommoisia jumalia pidä kurissa. Max menee puhumaan analyysi-Jää-korpin kanssa perheelle, arvio aineista ei muutu, mutta jättävät aineet perheelle, ja Aedan jää vakoilemaan tilannetta. Illemmalla tekevät rituaalin, mies on vähän aikaa seis, herättyään kertoo että nyt pitää lähteä hakemaan töitä ja lähtee heti keskellä yötä tallustamaan länteen.

Aedan varjostaa tyyppiä, Max tulee vähän perässä ja Jää käy informoimassa Kishakia. Tyyppi jatkaa hiukan hoipertelevaan mutta tasaiseen tyylinsä aamunkoiton tullen, Aedania rupeaa ottamaan vähän päähän mutta jatkavat Maxin kanssa. Kishak kiitää ohi ja menee odottelemaan Karakin reunamille, muut jatkavat tyypin perässä kunnes seuraavana iltana loppuu kunto ja jäävät lepäämään. Tyyppi jatkaa yöllä Karakin läpi, Kishak seuraa vähän matkaa mutta jättää sitten homman Jää-pöllölle ja menee nukkumaan loppuyöksi. Kishak tapaa Maxin ja Aedanin kun saapuvat seuraavana aamuna Karakiin, sitten hankkivat hevoset ja jatkavat niiden kyydissä arvattavaan suuntaan. Jää-hämähäkki pysyy kyydissä jonkun päivän, arvioi tyypissä olevaa jaksamis-siunausta, sitten tyyppi varastaa veneen ja lähtee soutamaan pienemmän joen ylävirtaan. Matka kulkee suon läpi, pienempää virtaa kunnes vastaan tulee myrkynvihreä sumuseinä, jonka sisältä paljastuu demesne. Kunhan on ison puun juurakoiden alta soudettu, päästään alueelle jossa iso läjä väkeä rakentaa jotain. Jää-hämähäkki pääsee seuraamaan, kuinka tyyppi kutsutaan tervetulleeksi Seitikin palvojien joukkoon ja rakentamaan Seitikin uutta palatsia. Jää arvioi että ruoka on addiktoivaa ja ei näille palkkaa ole tulossa, joten loitsii viestitiedon Kishakille joka toistaa sen Aedanille ja Maxille. Jatkavat hevosilla niin pitkälle kuin pääsevät, sitten Kishak johtaa joukon joenhaaraan jossa Jää-pöllö odottaa.

Palvoja-ongelmia

On myöhäissyksy, Jää-pöllö ohjaa muun Kehän sumuvallin luo ja Max katsoo sitä. Efekti johtuu enemmän demesnestä (Puu), jossain lienee myös ovi Jumalan sydänpyhättöön. Jää kertoo että demesnen alueella on paljon vehreämpää kuin täällä ympäristössä; sumun läpi kuuluu vaimeasti rakentamisen ääniä. Päätetään mennä hiljaa mutta piileskelemättä, soudetaan sumun läpi ja valtavan puun paksujen juurakoiden alta, kun päästään laituriin niin vanha rääsyihin pukeutunut tyyppi tulee paikalle, esittelee itsensä Kare Naulaksi ja kyselee että ketäs ollaan. Max esittelee itsensä ja kysyy johtajaa, Kare sanoo että yhdessä päätetään joskin hän vanhempana joskus neuvoo, sitten esittelee hirsilinnan rakennustyömaata. Max tarkkasilmäisenä huomaa tyypin jonka perässä oltiin ja menee puhumaan sille, Kare koittaa jutella Aedanille ja Kishakille. Tyyppi vaikuttaa ihan tyytyväiseltä, Maxin & Jään arvion mukaan ympärillä saaren keskellä kasvavista maagisista sienistä leijuvien itiöiden ja Seitikille rukoilun yhteisvaikutus on se joka pitää tyypit rauhallisina ja työteliäinä. Pohditaan rakentamisen kestoaikaa, Kishakin arvion mukaan useampi vuosi, mutta Kare kertoo että tehdään se mitä voidaan, Seitikille rukoillaan ja asiat järjestyy. Max rupeaa keräämään väkeä kuulemaan saarnaa, ja vaikka tyypit mieluummin töitä tekisivätkin, saa hän suurimman osan mukaan ottamaan vähän taukoa ja kuulemaan hyvää sanaa Voittamattomasta Auringosta. Päidennyökyttelyä tapahtuu, sitten kysellään että mitenkäs sen palvonta tapahtuu. Koskapa työläisten vapaan tahdon kohdalla on yhä epäilystä (terv. Jää), seuraavaksi Max menee Seitikin pyhätölle ja rukoilee sitä paikalle; sienen syömisen jälkeen pään sisällä kuuluu ääni kun Seitikki kysyy että mitäs, ja Max pyytää sitä tulemaan käymään.

Maxin eteen ilmeentyy vanhan ja oikein ruman noita-akan näköinen henkilö ja kysyy että mitäs kuolevainen haluaa, mutta Max huomaa että kyseessä on vain kuvajainen ja kommentoi tästä vähän pettyneenä. Kuulemma ei nyt ihan pienestä oikeasti saavu, joten Max sytyttää valon otsaan ja kysyy että mitäs tarttis tehdä. Sanailu työläisten vapaaehtoisuudesta lähtee hiukan vastahankaisemmaksi, Seitikillä on ilmeisesti vähän eri käsitys mitä se tarkoittaa, joskin Aedan ja Jää arvioi että voi olla että Seitikki ei oikein ymmärrä kuolevaisia. (Seitikki mainitsee myös Ixel Yuehon olleen viime aikoina hiljaa.) Hiukan menee vänkäämiseksi, mutta lopulta Seitikki hyväksyy että Max vie tyypin mukanaan ja selvittää että haluaako se oikeasti olla työmaalla. Vastavuoroisesti Seitikki haluaa antaa palautetta tämänhetkisestä palvontajärjestelmästä: mm. Karhua palvotaan turhan paljon, sillä on liikaa töitä, ja Taivaasta ei vastata vaikka se lähettää raporttinsa säännöllisesti. Max kuuntelee kärsivällisesti, ja tarkkaan vieressä kuuntelevat arvioivat, että valittaminen on tasavertainen sekoitus laiskuutta, itsekkyyttä ja oikeita ongelmia; vähän on pettynyt ettei Aurinkoisella ollut enempää ratkaisuja.

Viedään tyyppi ulos alueelta ja Jää ensin tutkii ja sitten parantelee sitä, jonka jälkeen Max keskustelee siitä että onko linnoituksen rakentaminen tärkeämpää kuin perheestä huolehtiminen ja Aedan koittaa auttaa ymmärtämään sienien käytön hintaa. Vähän pidemmän suostuttelun jälkeen tyyppi suostuu palaamaan Kietoon, mutta ei vielä pitkälle päästä alavirtaan kun vastaan tulee täyteen lastattu vene jolla tuodaan tavaraa työmaalle. Toinen tyypeistä on tuttu, Kipinän kiroama, jonka kanssa vaihdetaan vähän kuulumisia ja lähetetään viesti työmaalle että nyt tämä yksi viedään käymään takaisin Kiedossa perheensä luona. Jää ei siedä hidasta vauhtia, joten korppi lentää pois ja vähän päästä veneestä heitettyyn lenkkiin tarraa iso sampi, joka vie ensin ala- ja sitten ylävirtaan Karakiin asti. Aedan ja Max ottaa rauhallisesti, Kishak pelaa Hoigua yömyöhään asti ja Jää menee tapaamaan Punaisen Sateen Kukintoa. Karakiin on kuulemma tullut käymään Karhu-kultisteja jotka on tulleet vastustamaan sekä kummituksenpalvontaa että Ylevöitettyjä; lienevät jatkamassa matkaa Kietoon. Kukinto onnistuu vakuuttamaan Jään siitä että hänellä on homma hoidossa, mutta käyvät silti kuuntelemassa Karhuisteja; Kishakin pääsee kuulemaan näitä ohimennen ja löytää asiaa koskevan pamfletinkin. Karhuistit kovasti messuavat kummituksia, varjomaita ja näitä hyysäävää paikallista hallintoa vastaan ja sama teksti lapussa on hyvin vaikuttava.

Seuraavana aamuna jatketaan matkaa sampikyydillä Kietoon, illansuussa Max käy palauttamassa tyypin perheensä luo ja vielä käy kertomassa Khoja Sora Kilvelle asiasta. Noin puolenpäivän aikaan kaupunkiin marssii neljä karhuntaljaista Khojaa ja menee pyhätölle tapaamaan paikallista Khojia, Aedan huomaa ja siirtyy salakuuntelemaan. Uudet tulokkaat valittavat Ylevöitetyistä, sekä lohikäärmeverisistä mutta erityisesti valoa loistavista tapauksista; Val Kynttilä myötäilee mutta Sora Kilpi koittaa puhua sankaroinnista. Jää käy hakemassa Maxin ja Kishakin, sitten tulee Khoja Eile Käärö tukemaan Sora Kilpeä siinä että mitäs noita karhuntaljoja pidetään päällä. Tässä ei kuitenkaan edetä kovin pitkälle kun Max saapuu paikalle, Val Kynttilä heti hänet huomaa, ja Karhuistit yrittävät hänet pois ajaa. Max ei suostu vaan rupeaa pelottavaksi, ja piakkoin uskonnollisen kiistan kautta Karhuistit ovat jatkamassa pitkätalolle. Kishak on ehtinyt paikalle lukemaan pamfletin ja on ihan valmis Jään kanssa estämään pamflettien kanssa minnekään lähtemisen.

Ongelmalliset Karhukultistit

Kishak laittaa keihän kärryn eteen josta karhuklanistit saavat kunnon hepulin ja syyttelevät kaikenlaisesta anateemaisuudesta. Kishak ottaa yhden lehdykkeen ja pistää pystyyn Maxin kanssa vasta-argumentoinnin, jota karhuistit yrittävät ölinällään keskyttää, ja kun eivät onnistu, pakenevat pitkätalolle. Kishak jää polttamaan panfletit; Max, Eile ja Aedan menevät karhuistien perään. Matkalla Max yrittää kysellä miten Karakissa menee mutta johtajakarhuisti kieltää puhumata anateemoille, joten sen sijaan Max rupeaa laulamaan erinomaisuudestaan. Päästyään pitkätalolle karhuistit yrittää päästä puhumaan Mai Peitselle, mutta vartija estelee vaikka karhuisti onkin kuulemma Korkeasilasta Ensimmäisen Istujan asialla ja kaikkea. Joutuvat kuitenkin odottamaan muiden kanssa sillä aikaa kun Mai tekee suunnitelmia avustajiensa kanssa, ja ovat penseitä kun vähän myöhemmin Kishak tulee vähän myöhemmin palauttamaan tyhjän lehdykkälaatikon. Tällä välin Max esiintyy uskollisille faneilleen ja kun tuntuu kestävän, Eile lähtee pois palatakseen vähän myöhemmin Nana-muunnoksena. Kishak kuuntelee johtajien suunnitelmia ja arvioi että osaisi parannella niitä paikoittain. Rotevampi Nanankaltainen kävelee sitten Maxin ohi, joka vaivihkaisesta merkistä vaihtaa taustamusiikin kannustamaan karhulaisia olemaan sosiaalisesti avoimempia. Nanahko-Jää kertoo huomanneensa pamfletin ja on kovasti utelias että mitäs on menossa; vähän ensin ovat varovaisia mutta rupeavat sitten kertomaan tehtävästään. Ei saa selville mitään erikoisen uutta, uskovat asiaansa ja väittävät että pääkaupungin pääkhoja on heidät tälle asialle lähettänyt. Jää yrittää ensin hiukan kasvattaa ymmärrystä ei-lohikäärmeverisanateemoja kohtaan, joka muihin toimiikin, mutta vanhin setä pian käskee mokomaa anateemanymmärtäjää häipymään. Huomaamattomasti Jää saattaa sedän transsiin ja jatkaa vakuuttamista ilmeisesti vähän onnistuneemmin, sen jälkeen muistuttaa siitä kuinka monella tavalla täällä on kylää pelastettu. Pienen juttelun jälkeen Roteva-Nana lähtee, juoksutyttö hakee karhuistit puhumaan Main kanssa, ja Eile saapuu takaisin. Karhuistit esittävät asiansa ja tarjoavat pamfletin Mai Peitselle, Mai toteaa että kuulostaa Khoja-asialta ja että hoidetaanko huomenna kun on saatu khoja paikalle, suostuvat tähän ja jäävät nukkumaan pitkätalolle. Ennen kuin Mai kerkiää lukemaan lehdykkää, Aedan käy nappaamassa sen; muut lähtevät Mehiläiseen.

Aedan menee juttelemaan Val Kynttilälle; Val ei halua puhua mutta Aedan luikahtaa oven läpi. Aedan ensin suosittelee lähtemään rakentamaan Seitikin paikkaa, sitten kun Val on vähän samaa mieltä mutta ei kuitenkaan halua, Aedan jatkaa uhkailulla ja palaa sitten majatalolle. Kishak käy ensin haistelemassa kaikki Kietoon levitetyt lehdykät ja kerää osan pois, sitten pyytää Aedanilta apua loppujen hakemiseen; kylän ulkopuolella olevalle maaseudulle saattoi jäädä jotain, mutta kaikki saadut poltetaan. Hyvin nukutun loppuyön aamulla pitkätalolle seuraamaan miten käy.

Mai Peitsi kuulee aamulla argumentointia: eräs Karhuklanisti on ulkomuistanut pamfletin ja sillä argumentoivat anateemoja vastaan. Mai pyytää Sora Kilveltä vasta-argumentteja, ja kommentoi että on aika omintakeinen tulkinta karhun kirjasta. Noin tunnin verran käydään vääntöä, vetoavat myös siihen että Kishak tuhosi heidän paperinsa ja että Ensimmäinen Istuja on tällaiset anateemat käskenyt poistaa. Lähtevät sitten menemään, Max menee vielä vähän kysymään mutta eivät vieläkään halua kuunnella. Kun Max saapuu takaisin, Mai pyytää anateema-syytetyt paikalle, ja Kishak myöntää että poltti paperit kun ne niin loukkasivat hänen ystäväänsä Maxia. Mai näkee tämän tunnustuksena varkaudesta joten tuomitsee Kishakin kuukaudeksi pakkotyöhön kaivokselle. Max on jo pohtimassa että mitä tehdä, kun huomaa yhtäkkiä ranteessaan pitkä paperikäärön. Max menee syrjään ja tutkii kääröä; se on Vanhan Valtakunnan kielellä, ja siinä joku Taivaan byrokraatti kertoo että kovasti toivoo Kehän menevän Korkeasilaan. Max menee sitten pyytämään Mai Peitseltä lykkäystä Kishakin tuomioon, joka pienen suostuttelun jälkeen onnistuu, kunhan jätetään asiasta myös pantti. Pakataan pikaisesti ja lähdetään kohti Korkeasilaan, kunhan on päätetty tehdäänkö jotain karhuisteille – Kishak olisi ihan valmis vähän väijyttämään mutta ei löydy juuri syytä tai muilta motivaatiota, joten jätetään väliin. Ohitetaan karhuistit tiellä ilman että huomaavat, Jää käy taas tervehtimässä Tykeä sekä vähän vänkääkin sen kanssa, ja päästään lopulta Korkeasilaan.

Korkeasila on samalla tavalla hajaantunut kuin Kieto, mutta paljon isompi, ja ympäröivä alue on hyvin viljavaa. Keskellä oleva linnake on tehty tummasta rautapuusta, pyhättö on tosi pramea ja kaupungin koillispuolella on muutama paimentolaisheimo talvileirillä. Suunnitelmana on etsiskellä Sesusten tukikohta, ehkä joku kauppias joka osaisi kertoa mitä ongelmia paikalla on, ehkä karhukultisteja. Torilla onneksi tulee vastaan Kol Kärry, joka on ensin onnellinen nähdessään meidät, sitten rupeaa pohtimaan että nyt on jotain vialla, ja puukottaa itseään silmään niin nopeasti ettei kukaan ehdi estää. Ennen kuin ehditään enempää kuin hämmentyä, takana olevat karhuistit rupeavat huutaen syyttämään meitä anateema-murhaajiksi, ja Jää ja Aedan huomaavat yhden karhuistin alkamassa pakenemaan muiden takana.

Tähtisten taisto

Kishak pomppaa karhuisti-rivin ohi pakenijan eteen, keihäs ilmaantuu käteen ja käskee jäämään paikalle ottamaan vastuuta teoistaan; Aedan syöskyy myös perään jousen kanssa. Hyvin tavanomainen karhukultisti perääntyy Kishakilta kohti joukkoaan ja huutaa Anateemanvastaisuudesta, Kishak yrittää puhua vastaan mutta ei saa ihan samaa otetta väkijoukosta. Tumma-Nana-Jää tutkii Kol Kärryä, veisti on näemmä myös myrkytetty. Karhu Kultisti kiroaa Kishakia karhun nimissä ja viiltää itseään käeen, ja Kishakille ilmaantuu vertavuotavia haavoja kasvoihin ja rupeaa sydämestä ottamaan. Aedan katsoo Voittamattoman Auringon Silmällä Karhu Kultistia, joka paljastuukin täysin karhuntaljattomaksi, jossain määrin dynastin näköiseksi silkkipanssaroiduksi kauniiksi mieheksi. Kishak julistaa, että tuollainen petturi ansaitsee todellisten karhunseuraajien tuomion ja huitaisee tyyppiä, mutta avaakin satunnaiselta karhukultistilta vatsan kun kaunis mies onkin parinkymmenen jaardin päässä. Nanahko Jää sinkoaa kultistin luo ja rupeaa kursimaan sitä kokoon samalla kun Max käskee muita esteleviä kultisteja pois. Aedan vetää jousen esiin ja laukaisee viisi nuolta kohti tyyppiä, joista neljä osuu niin että tyyppi tipahtaa tyrmistyneenä maahan. Nanahko kultaista valoa hohtaen hoitaa kultistin kokoon, Kishak hyppää tyypin luo ja huikkaa Nanahkolle kysyen että pitäisikö tämäkin pitää hengissä, ja hän kiitää hoitamaan salamurhaajatyypinkin. Max kannustaa kaikkia ja kantaa Kol Kärryn Nanahkon luo, joka rupeaa hoitamaan tikarin myrkkyä.

Kaiken tämän melskan seurauksena väki kaikkoaa torilta, ja paikalle ilmaantuu ensin Sesuksen sotilaita ja sitten paikallista karhumiliisiä. Max ja Aedan tutkivat salamurhaajan taskut, löytyy yksi veitsi ja hiukan rikkoutunut silkkipanssari jotka otetaan talteen; sitten Kishak sitoo tyypin melkoisen tiukkaan pakettiin. Lempeä Sade (Jää) jatkaa Kol Kärryn myrkyn hoitamista, ja vähän ajan päästä Sesus Vedan saapuu komealla simhatalla, organisoi miliisiä ja tulee sitten juttelemaan. Max tiivistää Vedanille tapahtumat, ja siinä kertoillessa Max ja Aedan hetkeksi ovat unohtaa salamurhaajan, ennen kuin Kishak huomauttaa hänestä. Vedan koittaa selvitellä mitä Kehä on puuhannut, ja Max selvitellä vastaavaa häneltä. Vedanin johdolla siirrytään Karhuklaanin pitkätalolle, tähtiset tulee mukaan mutta karhuisti saa mennä heidän temppelilleen.

Linnake on iso, mustasta puusta tehty, ja muurien sisältä löytyy useampi pienempi pitkätalo ja yksi isompikin; nähdään myös ohimennen isokokoinen tuliaspekti. Matkalla Aedan on taas unohtanut salamurhaajatyypin, ja Max yrittää suostutella Vedania että saadaan pysyä yhdessä vammautuneiden kanssa. Vedan ei ole suostumassa, joten Max rupeaa vääntämään asiasta, kunnes päästään yhteisymmärrykseen siitä että Imarae vartioi salamurhaajatyyppiä.

Seuraavat päivät kuluvat hitaasti, Lempeä Sade käy hoitamassa Kol Kärryä, Kishak parantuu hitaasti ja Max muistelee muinaisten aikakausien lauluja. Jää yrittää saada Vedania ja Imaraeta pitämään itsestään, muttei oikein onnistu. Kolme päivää saadaan lepäillä ja kuulla huhuja: kansalaismielipiteet on kasvamassa Ensimmäistä Istuinta vastaan kun mokomat ovat vähän liian Kuisten kaltaisia, Sesuksilla on yllättävän paljon valtaa, ja karhukultistit on kumpiakin vastaan. Ensimmäisen viikon jälkeen Jää havaitsee että Kol Kärryn parantaminen on yllättävän haastavaa, saattaa mennä toista kuukautta tässä; Aedan käy sillä aikaa vähän ottamassa kontaktia paikalliseen alamaailmaan. Toisella viikolla Jäällä onnistuu merkittävästi paremmin, Kol Kärryn kuolaaminen vähenee mutta puhe on yhä aika sekavaa. Aedan saa tietoja siitä että Sesukset ovat ottaneet ison osan Korkeasilan taloudesta, sekä laillisemmasta että laittomammalta puolelta, ja myös siitä että ketkä on ketä; siitä miksi karhuarmeija teki tyhmyyksiä ei käy niin hyvin selväksi. Yhtenä yönä Nana käy morjestamassa Devidaasta, joutuu vähän ensin vääntämään että tajuaa tirpan Nanaksi, sitten vääntämään lisää että Devidaas muistaa sidereaalit. Devidaas on vähän ärtynyt tylsistä byrokraattijutuista, ja juttelevat myös karhuistien lappusista. Kishak pohtii armeijan-johtajien tilanteen selvittämistä, mutta ei jaksa vielä koittaa mennä niille puhumaan.

Salakähmäistä oikeudenkäyntiä

Kol Kärry rupeaa olemaan jo melkein kunnossa kun jostain ilmaantuu tauti, joka osuu Jäähän mutta ei muihin Kehän jäseniin. Kovasti unettava tauti väsyttää päivän ajan siinä määrin ettei Jää onnistu hyvää troppia siihen keksimään, mutta kunnon yöunet eivät pahentaneetkaan tilannetta vaan tauti parani. Kolmannella viikolla Jää saa Kol Kärryn taas kuntoon, joten Jää ja Max pääsevät vähän kysymään siltä että miksiköhän häntä yritettiin murhata. Lappu jonka luultiin tulleen Kol Kärryltä ei ollutkaan, mutta Jään kuvailusta tunnistaa kollegansa ja pettyy kun aiempi keskinäinen murhaamattomuus-sopimus ei olekaan voimassa. Kol Kärry ehdotus on että kehä tappaa kollegan, ja dynastit sekä tuhoaa tai ajaa legioonan pois. Jää: "Ei:" (x3). Seuraava ehdotus on saada karhukultistit Ensimmäistä Istuinta vastaan, mutta ei Kol Kärryltä muuten löydy kauheasti uskoa paikalliseen oikeuteen. Jää vähän pumppaa tietoa Kol Kärrystä mutta kertoo myös Iskan historiasta ja sen perustajista yllättäviä tietoja. Kishak ja Aedan haetaan paikalle ja ruvetaan pohtimaan vähän pitemmälti että miten suhtaudutaan tilanteeseen ja mitä pitäisi tehdä kenelle. Kol Kärryn mukaan tilanne on vaikea, koska Ensimmäisen Istuimen heikkeneminen pelaa Sesusten pussiin, ja tilannetta vaikeuttaa se että Kehä ei erityisesti halua myöskään hallita. Päädytään loppujen lopuksi koittamaan selvitä oikeudesta, katsotaan sen jälkeen miten jatketaan.

Kolme päivää myöhemmin päästään oikeuteen. Suuri pitkätalo on siltä komeasti koristeltu, paikalla on klaanipäälliköistä kostuva neuvosto, Sesukselta aika paljon väkeä omana ryhmänään sekä tavallista kansaa myös seuraamassa, kun Ensimmäinen Istuja – vanha, jykevä mutta kumaraan vanhentunut mies – köpöttelee sisään, mutta ei mokoma istukaan vaan jää seuraamaan. Lopulta ukko kovaan ääneen pyytää jotakuta kertomaan että miksi ollaan täällä, ja Vedan kertoo tosiasiat poislukien sidereaalit. Max rupeaa kysymään että muistaako mitään Kol Kärrystä, ja ei Vedan muista, sitten ruvetaan käymään pitemmin asioita läpi, jota Ensimmäinen Istuja ei enää jaksa vaan antaa poikansa hoitaa asian. Poika rupeaa vähän käymään asioita läpi, Kol Kärryn todistuksen kanssa vähän tulee säätöä, ja sitten tuntematon Sesus ilmaantuu jonkin totuuden kertovan artefaktin kansaa. Jää ja Max arvioivat että enemmän orjuuttava on kyseinen panta-systeemi, ja Jää arvioi, että sen kanssa tullut Tereya Miarka tietää kyllä asiasta. Salatähtistietäjä on epävarmana suostumassa asiaan, ja Miarka laittaa pannan kaulaan, mutta Jää ja Max huomaavat ettei laitetta käynnistetty oikein, joten huomauttavat asiasta. Vähän tulee vänkäystä, karhuklaanilaiset antaa Miarkan jatkaa, ja taas pääsee tietäjä valehtelemaan, mutta Aedan astuu näiden kahden luokse ja katsoo kaikennäkevällä silmällä tietäjää, jolloin sen olemus muuttuu taas aika merkittävästi. Max syyttää ex-tietäjää, joka kieltää yhä, jolloin Kol Kärry nousee pystyyn uudestaan syyttämään kolleegaansa ja pyytää Ensimmäiseltä Istujalta nopeaa tuomiota, joka tuomitseekin tietäjän kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön; Imarae menee perässä vartioimaan. Miarka olisi myös poistumassa, mutta juuri ohittaessaan Maxin hyvin vaivihkaa koskettaa häntä, myrkyttää ilman että kukaan paitsi Kehä huomaa, ja Jää katsoo hyvin tuimasti perään. Joku rupeaa huutelemaan taas Anateemoista, Max rupeaa tuomaan esiin Sesukset, sitten Isä ja Poika pitää harjoitellun riitelyrutiinin jonka seurauksena Kehä on ihan aivan selkeästi alistettu.

Illemmalla Kehä haetaan vankilasta juttelemaan pitempään, jossa Ensimmäinen Istuin koittaa selvittää onko Kehästä apua Sesusten pois ajamiseen. Jää on aika lailla valmis mukaan, ja pienen arvioinnin ja juttelun jälkeen saa irti että isä & poika tietävät olevansa vähän yliluonnollisia ja Kuisen jälkeläisiä; kun vaikuttavat olevan uskollisia Karhu-klaanille niin Jää muuttuu kuuhopeatatuoiduksi karhuksi ja pääsee kertomaan Karhuhistoriasta ja muustakin. Heitä kiinnostaa myös paljon Aurinkoisten alkuperä, ja Max tietysti kertoo paljon ja innokkaammin kuin Aedan ja Kishak kertoo paljon. Loppuilta pohditaan, miten käydä Sesusten kimppuun; Aedan on kiinnostunut kähveltämään orjuutuskahleen, Kishak väijyttämään, ja Sesusten kartanoa voisi ehkä myös tutkia. Myöhäisillalla Imarae tulee pahoitellen, pudottaa tuomitun raadon, ja kertoo että tuomittu yritti karata ja hän esti, ja hän on nyt valmis ottamaan vastaan rangaistuksen.

Sesus sentään niiden puuhia

Max, Aedan ja Jää tutkii ruumista, ja vaikuttaisi olevan aiemmin tuomitun tyypin ruumis, kuollut selkärangan ja niskan katkeamiseen ja iho on aika kivimurskattu ja hiekkapuhallettu. Hiukan kysellään lisää, kahdenkeskeisen juttelun jälkeen kuulemma yritti kikkailla jotain pakoa ja rupesi väkivaltaiseksi jolloin Imarae tappoi. Imarae pyytää rangaistusta Ensimmäiseltä Istuimelta, saa karkoituskäskyn ja toteltava kahden kuukauden sisään. Imarae lähtee, jatketaan suunnittelua miten Sesuksista eroon päästäisiin, kohtuullisia vastapalveluksia luvassa jos onnistutaan hyvin. Analysoidaan Sesusten paikallaolon syitä ja vahvuuksia: niillä on sotilaallista, taloudellista ja rikollista voimaa ja oletettavasti satraappikuntaisia suunnitelmia. Selkeitä ideoita ei ole, mutta voitaisiin lähteä ensin Karhukultistien kääntämisestä takaisin lohikäärmeveristen vastustamiseen, Sesusten alamaailmakytköksien (ja erityisesti Miarkan) selvittämisestä sekä armeijoiden (sekä Karhu- että Sesus-) voimien arvioinnista.

Seuraavana päivänä Aedan lähtee selvittelemään Sesusten alamaailman hallintaa ja Max kirjoittaa mukaan vietäväksi vähän uhkailevan kirjeen Miarkalle että voisi lähteä kaupungista. Jää menee Nana-lintuna juttelemaan Devidaakselle, ja yrittää kaivella että kuinka paljon olisi aikaansaatavissa ex-Sesuksia jos loput lähtee pois Iskasta. Devidaas yrittää vähän suostutella ettei ny ajettais Sesuksia pois mutta haluaisi kovasti tutkia Kiedossa, Nana taas kovasti käännyttää Devidaasia Iskaan jääviin "Mukavat Ylevöitetyt Luomakunnan Puolesta"-ryhmään. Devidaas on sitä mieltä, ettei pidä käydä johtavia Sesuksia vastaan, mutta on itse palaamassa Kietoon tutkimaan. Max hakeutuu sopivalle pyhätölle, yrittää puhua Karhulle ja omasta mielestä ihan hyvinkin, mutta ei se ainakaan ilmaannu. Vähän eri Khojilta kysellessä käy ilmi, ettei Karhua juuri kukaan ole nähnyt, epämääräisissä tarinoissa vain. Karhuisteja ei kaupungilla juurikaan näe, mutta iltaisin käyvät kuulemma tempplillä, joten Max valmistuu silloin olemaan paikalla.

Kishak käy katsomassa Sesusten legioonaa kaupungin ulkopuolella: paikallisia on mukana ehkä enemmän kuin legioonissa yleensä, ja ne nostavat vahvuuden kunnon legioonatasolle, muuten kuri vaikuttaa kunnolliselta. Lähistöllä on myös Mammutti-klaania jotka jotain yhteistyötä tekevät legioonan kanssa. Jää käy myös leirillä katsomassa eläinmuodossa Vedania, joka näyttää tekevän hallinnointihommia, ja sitten palaa leirin reunalle ja tulee Lempeänä Sateena tapaamaan. Tavatessa Vedan on paljon vartioidumpi ja panssaroitunut, mutta kohtelias kuitenkin. Kohteliaasti yrittävät selvitellä toisen aikeita ja sitten puhuttaa toisiaan, ja taitaa Jää onnistua kuitenkin vähän rapauttaa Vedanin uskollisuutta suvulleen siinä missä Vedan ei saa Kehää pysymään poissa legioonan tieltä. Aedan melkein jo luovuttaa Miarkan etsimisen kanssa mutta viime hetkellä huomaa hänet sivukujalta ja vie Maxin kirjeen sen nukkumapaikkaproomuun, valkoisella nuolella seinään lyötynä. Max pääsee näkemään karhuistit, näyttävät olevan vähän eksyneitä ja että kaipaisivat karismaattista johtajaa.

Seuraavana päivänä Aedan jatkaa alamaailma-tutkimuksia ja Lempeä Sade pistää pystyyn torin kulmalle parantajakojun. Aamupäivästä saadaan Sesus Kodan Delawalta hyvin vaikuttava kirje, jossa kovasti suostutellaan tulemaan huomenna puhumaan heidän kanssaan heidän Pitkätalolle että saataisiin vältettyä potentiaaliset väkivaltaisuudet ja saatua tehtyä kaikkia hyödyttävä sopimus; Max on vakuuttunut, Kishak ja Jää vähemmän. Pohditaan vähän, pitäisikö koittaa vakoilla etukäteen tahi muuta sellaista, mutta ei loppujen lopuksi jakseta, mitä nyt Jää muistuttaa Kishakia ja Maxia Sesusten epäilyttävyydestä ja pois ajamisen tärkeydestä. Kolmannen päivän iltana sitten Sesusten Pitkätalolle menevät Max, Kishak ja Lempeä Sade.

Sesusten luona vastassa on Devidaas, joka ohjaa kellarin luksus-huoneeseen (jossa kuulemma myös muinaisia seinämaalauksia). Max ei ota kuplajuomaa myrkytykseen vedoten, Devidaas ei oikein usko että Miarka olisi sellaista yrittänyt. Hetken päästä ulkoa kuuluu ryminää, ja Devidaakseen mieli rupeaa muuttumaan kun luola sisäänkäynti sortuu ja tukkii poistumistien, eikä kukaan vastaa oven toiselta puolelta, ja sitten pääsee vielä pelästymään myös ilmaantuvaa Aedania. Jään tarkat korvat kuulevat oven toiselta puolelta puhetta polttamisesta, ja muuttuu hämähäkiksi ja lähtee kipittämään kivisorakasan läpi. Myrkkykaasut rupeaa tulemaan vastaan ja tunkemaan huoneeseenkin, Devidaasia yskittää ja huolestuttaa kunnes Kishak muistuttaa että voisit puhaltaa sitä pois täältä. Jää-hämähäkki kipittää kivien välistä, mutta matka on kovin pitkä; taustalla Max rupeaa kannustamaan samalla kun Kishak kutsuu keihään esiin ja repii oven saranoiltaan. Hämähäkki sitkistelee savun ja tulenkin läpi, kunnes pääsee läpi ja näkee Adalain tulessa, maassa myrkkypusseja ja Kodan Delawan puhaltamassa tuulella savua kivien lomasta alaspäin. Jää ja Kishak ehtivät hetken huomaamaan maan sisältä tulevaa tärinää, sitten maa repeää auki, kivet tippuvat sinne ja esiin pomppaisee Imarae!

Vihamielisiä Sesuksia

Nyt kun nähdään ylös, huomataan Kodanin, Adalain ja Imaraen lisäksi viisi raskaasti panssaroitua Sesusten eliittisotilasta, Vedan ilman hevosta ja pari satunnaista palvelijaa. Imarae yrittää puhua taistelemista vastaan, mutta Adalai ei haluaa kuunnella vaan nostaa aseensa häntä päin, ja Kodan pysyy tyynenä, pyytäen selittämään. Jää ja Kishak huomaavat Miarkan piilossa portaiden alla, Max rupeaa laulamaan kannustavasti ja tasapainoilee ylöspäin, mutta Imarae pyytää pysymään kauempana ja sitten polvistuu Adalain ja Kodanin eteen ja rukoilee että antaisivat asian olla. Adalai ei usko, vaan vetää käden taakse ja valmistautuu lyömään, joten Aedan sinkoaa matkaan nuolen, mutta saa vain hätkähtämään kun nuoli kimmahtaa panssarista. Kishak loikkaa soran yli tulisen linnun siipien kannattamana ja silpaisee Adalain toisen käden irti, vaikeuttaen näin Imaraen hengiltä laittamista. Pienellä mutta erittäin kirkkaalla hopeisella väläyksellä Jää-hämähäkki muuttuu suuren tiikerin kokoiseksi jääpanssarin peittämäksi ilvekseksi, joka ponkaisee Miarkan kimppuun ja suurilla kuuhopeisilla kynsillä painaa hänet maahan ja pitää tiukasti kiinni, ilmaisten tuimalla katseella & niskakarvoillaan Kodanille kuinka Miarka voisi olla jo märkä läntti. Max ottaa taisteluasennon ja rupeaa kerraan kauhistuttavasti loistamaan taivaalta tulevan valon ympäröimänä, sitten soran ja vihollisten ohi livahtaa Kodanin viereen ja kiljaisee tälle rumasti. Vedan kieltäytyy ehdottomasta antautumisesta, muuttaa aseensa jouseksi ja yrittää puolivillaisesti ajaa Maxin pois Kodanin vierestä ampumalla häntä jalkoihin, mutta Max väistelee tehokkaasti. Adalai murahtaa vihaavansa pettureita ja humauttaa valtavalla miekallaan Imaraeta, joka muuttuu osittain kiveksi ja ohjaa siten iskun voiman maahan. Kodankaan ei suostu ehdoitta antautumaan vaan ampuu salamalla Maxia, mutta mokoma väistää ja Vedan onkin saamasta salamasta osuman, mutta väistää hänkin. Max rupeaa puhuman, julistaen olevansa sodassa Sesusksen huonetta vastaan niin kauan kunnes lopettavat Aurnkoisten ja Kuisten jahtaamisen. Aedan tehostaa viestiä ampumalla kaksi nuolta Adalaihin kypärän silmikkoihin, ja Adalai lösähtää maahan. Jää pitelee Miarkaa paikallaan, Imarae tulee Maxin ja Kodanin väliin ja jatkaa rauhasta puhumista. Kishak astelee Imaraen viereen ja käskee Sesuksia häipymään Iskasta, jolloin Kodan vihdoin suostuu antautumaan kunhan loput Sesukset jätetään henkiin. Maxkin hyväksyy tämän, tosin muistuttaen Miarkaa että olisi paras lähteä nopsaan.

Kodan pitää kaunopuheisen julistuksen siitä että vapauttaa loput Sesukset ja pahoittelee epäonnistunutta johtamistaan. Jää toteaa Adalain kuolleeksi ja tassuttelee hämmentyneen Devidaaksen viereen kehräämään. Kishak pyytää Aedania katsomaan Kodanin perään, sitten menee valittelemaan Imaraelle ettei ihan onnistunut puhuminen. Vedan on menossa vapauttamaan legionaa, ja Max lähtee mukaan, mutta pitää ensin Kodanille vielä muistutuspuheen siitä, että Keisarikunnan pitää lopettaa Aurinkoisten metsästys ihan vain heidän Aurinkoisuutensa takia, ja ryhtyä yhdessä Aurinkoisten kanssa toimimaan Luomakunnan vihollisia vastaan. Kishak lähtee Maxin ja Vedanin mukaan armeijaa vapauttamaan, ehkä sieltä tyyppejä jotka kaipaa uutta komentajaa. Kun päästään joukkojen luo, Max antaa Kodanin kirjeen yhdelle nuorelle lohikäärmeveriselle ja käskee lukemaan ääneen, sen jälkeen laittaa valon otsaan ja muistuttaa Sesus-johdon vilpillisyydestä. Kunhan miehistö on saatu kokoon, Kishak pitää puheen ja saa suurimman osan armeijasta jäämään puolustamaan Iskaa. Aedan pääsee seuraamaan kun Kodan jakaa Sesusten omistukset paikallisille. Seuraavina päivinä Max varmistaa että Sesukset eivät vie liikaa tavaraa vaan rajoittaa vain ihan henkilökohtaisimpiin tavaroihin. Kishak kerää armeijan ylläpitoon tarvittavia huolto-organisaatioita ja nostaa samalla elintasoaan jos pitää kerran armeijaa johtaa. Kodan lähettää vielä kirjeen jossa kannustaa Kehää ottamaan Sesuksia haltuunsa jos haluavat Luomakuntaa puolustaa, joka meneekin aika hyvin läpi. Aedan menee vielä seuraamaan Sesuksia ja Imaraeta Kannukseen että miten lähtö sujuu, Jää saa pitää Devidaaksen ja Vedanin, tosin jälkimmäistä Kishakin armeijalle lainaten.

Kiedossa

• Hunajamesi, Työteliään Mehiläisen omistaja
  • Haluaa että vierailla on mahdollisimman mukavaa ja että ovat tyytyväisiä.
  • Jotain keijuviboja?
• Nuorempi Khoja Val Kynttilä
  • Tykkää eniten Seitikistä, yrittänyt vähän diilata sieniä (ja Rotta-klaani ei tästä tykännyt). Asia jollain tasolla sovittu, mutta seurauksia vielä tullee...
• Vanhempi Khoja Peuraklaanin Sora Kilpi
  • Intimacies:
    • Major: Ulkopuolisten ei pidä sotkeutua meidän tapoihin, Karhun kirja on oikeassa
    • Minor: Kehä (on jees), Val Kynttilä (ei osaa käyttäytyä Khojan arvolle sopivasti)
• Hap Viikate
  • Aedanin kontakti, Rotta-klaanin edustaja, peite-elämä maajussina.
• Mai Peitsi, Peuraklaanin sotajohtaja

Tavattu:

• Jään persoonat
  • Mar Verisammal, vanha tietäjämummo, Helmipöllö-klaania
    • Eile Käärö, yleis-Khoja (ulkonäkö muokattu Marista)
  • Nana Sulka, Tornipöllö-klaania, hyvin kaunis okkultisti-kiinnostunut neito
  • Lempeä Sade, iltahämärän aurinkoinen, tummempi miespuolinen versio Nanasta
  • Varn Paula, jäntevä nuori metsästäjämies, klaaniton
    • Vainu, Vihikoiran klaania, etsivä (naama muokattu Varnista)
  • Tyke kutsuu nimellä "Savannin Uni", lienee joku menneisyydestä?
  • Viestiloitsussa käytti nimeä "Evren Usvakulkija"
• Kol Kärry, epäilyttävä kauppias
  • Rauhan neidon valittu, Kultafaktion jäsen. Käsketty saattaa Kehä Sor Kivikaarnan kanssa yhteen.
  • Major Intimacy: Kaikki ihmiset on pohjimmiltaan hyviä. Ihan kaikki.
  • Uskoo että Kehä on avain hänen tehtävänsä toteutumiseen.
  • Infodumppasi Kiedon tilanteesta: Hunajameteen voi luottaa, henkiin ehkä, varokaa Immakulaatteja (Pronssifaktio saattaa auttaa niitä).
  • Murhasi Airienin vanhemmat koska ne oli demoninpalvojia.
• Jasper Kesävire, ilmalaivan kapteeni, tod.näk. ilmajumal-verinen
• Haviander Hopeanuoli, koirapäinen Killan karavaanin jumala
  • Sanctum on miniatyyrilinnake
• Vellena Zeno, kiltakaravaanin pomo
• Sor Kivikaarna
  • Kol Kärry käski etsiä.
  • Pienenä metsän lapsi, joku erakko otti huostaan, haahuili Villeyden rajoille jossa keijut nappasi ja teki siitä puuotuksen. Opettanut itse metsän lapsia jo pitkään.
  • Oli aikoinaan lohikäärmeverinen, nykyään on kohtalon ulkopuolella ja myös tietää sen.
• Korppi-Isä
  • Vanhempi kuinen, osaa muuttua lumikorppien parveksi.
  • Edusti Teneaa, vastentahtoisesti
• Jokaisen Kahakan Lopettajan mansen henget
  • Palvelushenki Vesyn, lohikäärmehenget Emtor & Savator
• Tenea
  • Ilman elementtilohikäärme (vähäisempi). Paljon seuraajia, sekä elementaaleja että Sumutiikereitä.
  • Mahtipontinen, itseriittoinen, oikeasti jonkun verran epävarma suunnitelmistaan ja maailman menosta.
  • Ihmismuoto hyvin komea tummatukkainen mies jolla miekkapari.
  • Onnistui jotenkin vapauttamaan sen verran energiaa että pääsi ulos mansesta.
• Seitikki
• Karhuklanistit
  • Johtajana vanhempi setä
  • Rakka, nuorempi joka osaa ulkoa ladella pamfletin.

Tavatut lohikäärmeveriset:

• Sesus Devidaas, arkkitehtuuri-projektin vetäjä ("Kesähuvilan rakennuttaja")
  • Näyttää nuorehkolta oppineelta, luult. Ilma-aspekti
  • Apurina vanhempi oppinut, Sesuksen kadettihuoneen jäsen
  • Intimacies:
    • Minor: Nana (sielunkumppani), Suhde Nanaan (salassapito)
    • Unknown: Viha / kateus (Danna-sisko), "Anateemoilta pitää oppia kaikki mikä irti lähtee"
• Sesus Danna, nuori tuliaspektinen lohikäärmeverinen
  • Aedan ampui kurkusta läpi, oikea puoli halvaantui. Lähetetty takaisin Saarelle parannettavaksi.
• Imarae Leimukivi, vanhempi Maa-aspektinen opettaja-Immakulaatti
  • Dannan (ja muidenkin immakulaattien) sifu, korkean aseman vyö
  • Intimacies:
    • Minor: Anateemat on kirottu menemään liiallisuuksiin, vaikka yrittäisivät tehdä hyvää.
• Sesus Vedan, puuaspekti
  • Legioonan ratsukohortin johtaja, myös pätevä parantaja. Valitettavan mukava, esiintynyt Mehiläisessä.
  • Muotoa muuttava ase?
  • Tullut Kietoon etsimään Sor Kivikaarnaa
  • Simhata "Rautahärkä" (PJ: nimi vielä harkinnassa)
• Tereya Miarka,
  • Sesus Delawan rakastaja / neuvonantaja / alamaailma-vastaava
  • Yritti myrkyttää Maxia huomaamattomasti, eikä muut Kehää lukuunottamatta huomannutkaan
• Sesus Kodan Delawa, klaaninpäällikkö
  • Kutsui Devidaaksen Korkeasilaan (pääkaupunki), viestin lähettäjänä Tereya
• Sesus Adalai, legioonan komentaja, isokokoinen tuliaspekti

Keijoi:

• Kuningatar Sinihehkuisen Jään Kirkas Lilja
  • Laulavan Joen valtakunta
• Prinssi: Nietoksen Alta Kimaltelevien Kukintojen Ikiaarre
• Prinssin puoliso:
• Hovimestari / Senesalkki: Jään Arvostuksen Suojelijoista Etevin
• Ritari: Pakkasyön Hiljaisuuden Halkova Kristallipeitsi

Kuultu:

• Ixel Yueho, kuuhulluushenki. Kuollut.
  • Vanhahko, Jäällä oli joku muisti tyypistä, ennen vahvempi
  • Hyökännyt ainakin jossain määrin puolustuskykyisten kimppuun
• Kipinä, paikallinen tulen jumala
  • Jäyhä, hyvin kunniallinen, vihaa valapattoja ja pettureita
  • Tunnettu kirous että sammuttaa tulet, ja tämä helposti koituu talvella kohtaloksi

• Pääsivu