Koilliskamppis:Karakissa

Surkea rikollisuuden pesäke

Matka on pitkä mutta sujuu ilman tapahtumia, joten kun paikalle päästään, on Nouseva Maa ja kesä hiljalleen taittumassa syksyyn. Karak on joenhaarassa, entinen pääkaupunki (siirtyi Korkeasilaan) joka oli paljon isompi (ehkä 60k) mutta silti vielä aika iso paikallisessa mittakaavassa (30k). Karakissa on siis paljon autioituneita ja ränsistyneitä rakennuksia (eniten varjomaalla); kaupunki ei erityisen selvärajainen mutta suurin osa väestä aika lähellä keskustaa. Isoin juttu on ihan joen haarassa kaupungin keskustassa kallion päällä oleva kivilinna (harvinaisia sellaiset), joka on nykyään raunio ja jonka ympärillä on varjomaa, ja joka on yöaikaan enemmän ehjä kuin päivällä. Kaupunki on enimmäkseen puutaloja, mutta myös kymmenkunta pitkätaloa jotka on kaikki jossain määrin pieniä linnakkeita, ja joista suurin on kaupungin keskustassa juuri varjomaan reunalla oleva (Villa)Sarvikuonoklaanin talo. Sarvikuonoklaanin johtaja on Rys Valtikka, kaikki vartiosto (joita on suhteessa enemmän kuin Kiedossa), on heidän väkeään. Muita voimahenkilöitä on Khoja Tyke Kirja, on myös toinen Khoja, Senje Taltta, jumalat aika tavanomaiset Iskalaiset ja lisäksi paikallinen jumala Neliapila. Väkeä on myös Rottaklaanista ja kuulemma Varjoklaaniakin. Max ja Aedan on täältä päin kotoisin, ovat sitä mieltä että Karakin varjomaa näyttää tosiaan aiempaa voimallisemmalta. Paikalliseen kulttuuriin kuuluu kummallisia uhkapelejä, vaihtokauppaa käydään pohjoisen Dazulin kaupunkivaltion kanssa.

Ennen kuin kaupunkiin asti päästään, neljä vartijaa tulee ottamaan tavanomaiset lahjukset mutta Aedan hoitaa asian, ja johdattaa sitten Kehän rauhallisempaan majataloon. Jää haistelee että jossain päin kaupunkia on jonkun jumalan sanctum ja varjomaalla on manse. Aedan rupeaa selvittelemään kaupungin tilannetta: murhat on kuulemma vaan kännitappoja, varjomaan leviämisestä ei juuri tietoja mutta kummituskuningas Varel Päättäjä on lisännyt (kummitus)vartiointi, ja illalla päästään näkemään, kuinka haamunsinivihreä valo rupeaa loistamaan linnassa ja linna muodostuu kiinteämmäksi. Käy myös ilmi, että paikalliset ovat keksineet luovasti tulkita Karhun Kirjaa jotta kummitusten kanssa saavat puljattua tarpeen mukaan, joten ehkä voisi käydä puhumassa Khojille; Max hiukan paheksuu tällaista. Jää haluaa ruveta selvittämään tarkemmin kuolleista, kun ilmeisesti vartiosto ei kovin tarkkaan ole asiaa tutkinut. Max selvittelee myös kuolemista; enemmistö varjomaalla mutta monia muuallakin, miehiä noin tuplasti muihin verrattuna, suurin osa löydetty aamulla, kuolemansyitä on melko laajasti, useimmat ovat kuolleet väkivaltaisesti, osa itsemurhiksi luokiteltuja. Max selvittelee myös suositun paikallisen Hoigu-korttipelin alkuperää: kortit ovat lievästi maagisia, peli on jonkun verran addiktiivinen, ja kortteja saa Neliapilalta.

Seuraavana aamuna Max lähtee puhumaan Khoja Senje Taltalle; pääpyhättö on hienosti koristeltu, Senje Taltan rakentama, ja Khoja on itse paikalla hoitamassa uskovaisten asioita. Senje on hienosti pukeutunut ja kaunis keski-ikäinen nainen, vyöllä on Neliapilan amuletti. Max seuraa ensin tapahtumia – tämän aamun rituaali on uhrausta paikalliselle peltohengelle – sitten jatkuu taas jonon hoitaminen joten Max menee jonottamaan ja pääsee puhumaan oppipojalle, joka ohjaa rukoilemaan Ailulle... mutta ensin Maxin pitää hankkia sopiva soitin. Aedan jatkaa murhatutkimuksia; uhrit vaikuttavat tavalliselta väeltä kuten myös epälliytkin, epäiltyjä on vangittu jonkun verran josta muutama on myöntänyt tekonsa mutta useimmat eivät, ja kuolemat vaikuttavat yleensä enemmän tapoilta kuin murhilta. Seuraavaksi puhumaan vartioille (nyt Kishak mukana), Kam Kahle on penseä ja aika lyhytsanainen vaikka Aedan yrittää vedota siihen kuinka parempi olisi jos ei väkeä kuolisi näin paljoa, mutta ohjaa sentään kirjurille jolta saa nimiä ja osoitteita. Aedan arvioi että Kamilla on joku murhiin liittyvä motivaatio, mutta on enemmän epäpätevä tai välinpitämätön eikä pääasiallisesti yritä peitellä tai salata niitä. Paikkoja kierrellessä ja tyypeille puhuessa rupeaa tuntumaan siltä, että murhiin liittyy monia eri tahoja, Hoigu-korttipeli ainakin osaan, ja isompi osa uhreista ja epäillyistä ei ole ollut erityisen läheisiä. Löydettyään sekatavarakauppiaalta yllättävän hienon jousisoittimen Max rukoilee komean musiikin säestämänä Ailulta apua murhaajien metsästykseen, ja saakin siunauksen asiaan.

Korttipelejä ja Kummituksia

Aedan rupeaa käymään kirjurilta saamaansa tappojen listaa läpi; suurin osa on tapahtunut varjomaalla ja melko lähellä Suojaavan Harson majataloa, enemmän kaduilla ilta/yöaikaan, vain yksi kotonaan. Suurin yhdistävä tekijä on ollut uhkapelaaminen, sekä voitolla että häviöllä ollessaan, useimmiten muttei aina merkittävien summien ollessa kyseessä. Tapahtumapaikkoja tutkiessa Aedan huomaa, että yleensä paikalla on ollut kolme henkilöä, ja sivustakatsoja usein sama henkilö jäljistä päätellen. Väkivallan määrä on voinut olla äkillistä ja nopeaa tai pitempiaikaista ja hyvinkin raakaa, muuttuen hiljalleen hitaammaksi, raaemmaksi ja monimutkaisemmaksi. Mukana ollut kolmas tyyppi vaikuttaa pieneltä ja hoikalta, tarkkaan astuvalta henkilöltä.

Tappojen tekijöistä on jo pakkotyössä viitisentoista ja viitisen kappaletta vangittuna odottamassa tuomiota, joten Jää menee hämähäkkinä tutkimaan Sarvikuonoklaanin putkaa; käytännössä kyseessä on kaksi isoa puuhäkkiä pitkätalon vieressä taivasalla. Nopean muutoksen jälkeen super-tavanomainen Varn Vainu siirtyy keräämään lisää tietoja syytetyistä, vartijat eivät välitä tästä. Yksi huomaa tulijan, haluaa kovasti apua ja vannoo syyttömyyttään, mutta Varn rauhoittelee ja rupeaa puhumaan sen sijaan kyynisemmälle Mol Kivelle. Mol ei kuulemma ole oikeasti yhtään väkivaltainen mutta yhtäkkiä tuntui että tarvii lyödä kanssapeluria kivihakulla päähän; aika lailla rehellinen ja hiukan hämmentynyt tuntuu olevan. Samalla tavalla Varn käy läpi muut; kaikki oli pelanneet Hoigua uhrinsa kanssa, parilla tappo tapahtui myöhemmin (jopa viikon viiveellä), ja kaikki on hämmentyneitä tai järkyttyneitä tapahtuneesta. Yliluonnollinen nenä aistii, että jokin yhteinen haju tyypeistä löytyy, eli joku sama henkilö on ollut näiden lähellä.

Max käy puhumassa pakkotyöläisille, ja saa samankaltaisia tietoja kuin Jää mutta vähäisemmällä tasolla. Kishak käy selvittämässä Hoigu-kultturia: pelejä on monessa paikassa, yksityisesti ja julkisesti, monissa kapakoissa harrastetaan mutta Suojaava Harso on keskuspaikka jossa pidetään isoimmat turnaukset. Illan tiedonjakuussa arvioidaan, että on hento mystinen murhafani jota kukaan paikalla ollut ei ole huomannut ja että Jää tietää miltä se haisee. Kishak ja Max neuvottelevat keskenään vähän sopivista rituaaleista, sitten Kishak melko kohteliaasti onnistuu pyytämään Neliapilan paikalle, samalla kun Jää-koira ja Aedan seuraavat läheltä piilosta. Riikinkukon pyrstö aukeaa tyhjästä, ja sen keskeltä astelee komeasti pukeutunut mies, jonka naama on muodostunut koristeellisista sulista. Neliapila kysyy haluaako Kishak paremman pakan, mutta Kishakille kelpaa se minkä herra haluaa antaa; Max katsoo tarkalle silmällä mutta ei mitää kovin erikoisen taikaisaa tapahdu kun Neliapila pakan luovuttaa. Perään Neliapila kysyy, haluaako Kishak heti ottaa pelin ja kelpaisiko pakka myös Aedanille tai Maxille. Muut kieltäytyvät, mutta Kishak koittaa mielellään pelaamista. Peli sujuu jonkun aikaa ihan normaalisti, kunnes Neliapila yhtäkkiä tajuaa Kishakin Aurinkoisuuden ja yrittää äkkiä tarjota parempaa pakkaa tai edes lisäkortteja kun Kishak kieltäytyy. Kishak ohjaa keskustelun tapettuihin tyyppeihin ja siihen, kuinka Max haluaisi tietää asioista lisää; Neliapila rupeaa kovasti epäilemään hänenkin (ja Aedanin) Ylevöittyneisyyttä. Neliapila pitää tämmöisiä tappoja kauheana ja myöntää että kuolleita on suhteessa epäilyttävän paljon, mutta vaikuttaa olevan rehellinen väittäessään ettei ole mitenkään aiheuttanut niitä. Yritetään hiukan kaivella, tietäisikö tyyppi enemmän, mutta ei saada suuremmin mitään irti, kun Neliapila taas yrittää vaan kovasti tarjota pakkoja kaikille kolmelle. Lopulta Neliapila toivottaa siunausta ja katoaa riikinkukon sulkapuskan myötä paikalta. Kishak jakaa jätetyt kortit, Max ottaa vähän ja Aedan suurimman osan.

Jää juoksee Suojaavalle Harsolle tutkimaan; yön myötä kummitukset ovat ilmeentyneet niin että Harson ovellakin on pari vartijahaamua, ja Harsossa on hyvin hento murhafanin haju, sen verran vanha ettei sitä voi seurata. Varn Vainu menee tilaamaan siman ja kyselee, onko ollut läheltä-piti tilanteita korttipelaajien kesken viime aikoina, mutta eivät työntekijät juuri mitään erikoista muista. Poistuessa toinen vartijakummitus varoittaa etsivä-Varnia siitä ettei täällä kuulu tuommoisia kysellä, mutta pääsee palaamaan ilman muita ongelmia.

Seuraavana päivänä pohditaan, kannattaako ja voidaanko onnistua kutsumaan jotain uhria kummituksena, ja Jää menee varastamaan niiden henkilökohtaisia esineitä; viimeisimmältä uhrilta löytyy sopivia. Todetaan myös, että ei kyllä pitäisi olla hautausmaan varjomaalla. Aedan rupeaa diilaamaan kortteja kunhan Kishak on selittänyt vähän miten arvot määräytyy, Suojaava Harso on iso paikka joten paljon tilaisuuksia tulee, myös asioiden huomaamattomaan kähveltämiseen. Valitettavasti myös vanha tuttu Ira Hirttosilmukka ilmestyy paikalle, mutta eivät huomaa Aedania kun huutokauppaavat arvokortteja. Kishak ja Max kiertelevät pelaamassa pikkupelejä, Jää hankkii rituaalitarvikkeita.

Yön tultua mennään hautausmaalle, Jää uhraa vertaan ja kutsuu uhria, ja keskiyöllä kiinteytyy kummitus paikalle. Uhri janoa kostoa, joten Jää suostuttelee sen kertomaan kaiken siitä hyvästä että kummitus saa tietää missä tekijä nykyään on. Valitettavasti kummituskaan ei muista nähneensä ketään kolmatta paikalla ollutta, mutta ennen kuin se ehditään saattaa Lethen lepoon, pyhätöstä ilmaantuu joku tyyppi joka ajaa kummituksen pois. Max huutaa kummitukselle, joka hajoaa usvaksi ja imeytyy Maxiin; Jää jatkaa rituaalitavaroiden keräilemistä. Max kävelee uuden tyypin luo; tämä on hyvin kaunis, melko kalpea ja pitkä. Muutaman sanan vaihtavat siitä mitä kummituksille pitäisi tehdä, ja kutsuu sitten Maxin ja Jään teelle pyhättöön. Max suostuu, Jää myös, Kishak ja Aedan varjostavat perässä; tarjoaa teetä, esittelee itsensä Khojaksi, ensin Punaisen Sateen Kukinto ja korjaa sitten Tyke Kirjaksi. Ensimmäinen nimi kuulostaa Jäästä tutulta, samoin kuin Savannin Uni jolla Khoja koitta kutsua Jäätä. Max Ja Khoja juttelevat, Khoja pyytää olemaan kutsumatta kummituksia, Max lupaa yrittää, Jää kommentoi hautausmaiden laittamisesta varjomaille. Khoja on samaa mieltä että murhat on huono juttu, Max kevyesti piikittelee ettei ole Khoja tainnut kauheasti tehdä niiden lopettamiseksi, ja Khoja ymmärtänee Maxin vihan Pimeyden Olentoja vastaan. Khoja koittaa tarinan avulla kertoa siitä, miksi kummitusten tuhoaminen on väärin ja kuinka niiden kautta säilyy paljon tietoa Luomakunnasta, sen jälkeen hyvästellään ja lähdetään menemään.

Alamaailman asioiden ajamista

Khoja jää katsomaan, ja kun varjomaan reunalle päästään niin Max messuaa hienon portaalin jonka kautta hän ja Kishak astuvat luomakunnan puolelle; Jää menee vierestä ja käännähtää luoden merkitsevän katseen. Aedan jää vakoilemaan: Khoja siivoilee vähän ja lähtee sitten alamaailman puolelle, Aedan ei seuraa vaan palaa raportoimaan muille. Seuraavana päivänä Aedan vakoilee Harsossa, Kishak käy pelailemassa pikkupelejä, Max kiertelee yrittäen yhyttää korttipelaajien väkivaltatilannetta. Pienehkö musta Jää-koira etsii haistelemalla epäilyttävää kolmatta osapuolta, ja tarkan vainun nenä löytääkin hajun rikospaikoilta; viimeisimmältä jäljestäminen vie varjomaalle ja siellä linnan tiukasti suljetuille portille. Koira muuttuu nopeasti rotaksi ja kiipeää sortunutta seinää katsomaan jonkinlaisessa räjähdyksessä raunioitunutta valtaistuinsalia, jossa näkyy hovin aavemaista väkeä. Jää-rotta ei jää katsomaan heidän puuhiaan, vaan jatkaa hajujäljen seuraamista ovilta syvälle maan alle, jossa rakennustyyli muuttuu uudemmaksi. Merkittävästi tiukempi ja uudempi puuovi. Oven läpi luikerreltuaan rotta huomaa, että seinämien kivet muuttuvat laavalasiksi ja siirrytään Alamaailmaan, mutta jatkaa rohkeasti vähän matkaa, kunnes vastaan pari aavevartijaa vartioimassa pääsyä komeasti koristeluun huoneeseen. Huoneessa on upottavia mattoja ja synkkiä seinävaatteita, komea pitkä päivällispöytä, useita ovia muualle ja sohvilla ja divaaneilla varustettu seurustelunurkkaus, jossa lepäilee vähän askeetikon näköinen kaapuihin pukeutunut tyyppi: pään päällä leijuu hohkaava sädekehä, neljä pari hohtavia kummituskäsivarsia, kaavussa kultaa ja valkoista ja koristeltu huppu. Koko huokuu ylellisyyttä ja paikka tuoksuu hyvin miellyttävältä, ei ollenkaan niin kuivalta ja kuolleelta kuin aiempi alamaailma; Jää-rotta arvioi että ainakin osa tästä on illuusioita ja paikka taitaa olla manse. Hajujälkeä on huoneessa enemmänkin mutta sen jättäjä lienee jonkun oven takana, ja paikka vaikuttaa riittävän huolestuttavalta että Jää palaa takaisin Luomakuntaan. Aedan on koittanut profiloida pelaajia ja tullut tulokseen että joku kolmas taho lienee ollut paikalla väkivaltatilanteissa, Kishak on innostunut pelaamaan enemmänkin; iltapäivällä kokoonnutaan kuulemaan Jään tiedot ja pohditaan minkälaista vahtimista tai vakoilua ruvetaan harjoittamaan.

Illaksi Kishak siirtyy Harsoon pelaamaan Aedanin vahtiessa, Jää-pöllö ja Max linnan oven lähelle odottelemaan olisiko epäilyttävän hajuinen tapaus tulossa ihmisten ilmoille. Noin tunti auringonlaskun jälkeen oven läpi leijuu aineeton pieni vihreä kallo joka hakeutuu suoraan Jäätä kohti, joka tunnistaa sen viestikallo-loitsuksi ja lähtee pakenemaan sitä täyttä vauhtia lentäen, ja etsiytyy rauhalliseen soppeen rauniota. Kun kallo saa Jään kiinni, se ilmoittaa vanhalla kielellä viestin olevan Punaisen Sateen Kukinnolta Savannin Unelle ja kutsuu tämän haluttujen kumppanien kanssa käymään huomisyönä linnaan, sopivien kohteliaisuuksien ja hyvien tapojen mukaisesti ja viitaten muinaisten mysteerien selvittämiseen. Jää vastaa että kuulostaa kiinnostavalta, mutta ettei ole Savannin Uni, kallo katoaa posahtaen. Linnan portista käy aaveita kumpaankin suuntaan, ja jonkun ajan päästä Khoja Tyke jatkaen matkaansa Jään salavihkaa seuraamana Sarvikuonoklaanin pitkätalolle; Jää-hiiri seuraa kuinka Khoja neuvoo Rys Valtikkaa pitämään yllä elävien ja epäkuolleiden tasapainoa Karakissa (lienee myös syypää paikallisiin Karhun Kirjan poikkeamiin). Khoja on vaikuttava ja osaa kuulostaa järkevältä, mutta Jään näkökulmasta esitetty "tasapaino" elävien ja epäkuolleiden välillä on aika pielessä; toisaalta on myös joku joka painostaa Khojaa toimimaan täällä, ja Khoja pelkää tätä tahoa. Paikalla on neuvonantajina myös Kam Kahle ja geomanttinen tietäjänainen Ava Kivipaasi; useimmat mielistelevät Rysiä aika paljon, Tyke ehkä vähemmän kuin muut. Linnalla Max seuraa kummitusten menoa, ei huomaa mitään erityisen jännittävää, eläinkummituksia merkittävästi enemmän kuin yleensä. Harsossa Kishak pelaa eri potentiaalisten kohdetyyppien kanssa, Aedan arvioi että paljon pikkutavarakauppaa tapahtuu ja huumeidenkäyttöäkin on; sarvikuonoklaanin vartijat käyvät jossain välissä hakemassa pienen kirstullisen rahaa. Aamuyöstä palataan nukkumaan, Max tietysti vähemmän kuin muut niin että pääsee ennen auringonnousua vielä kääntymässä varjomaalla. Aamupäivällä palaveroidaan, Jää kertoo tietoja pitkätalolta sekä kutsusta linnalle. Max on sitä mieltä että mennään vaan, Aedan suostuu tulemaan mukaan, Kishak kysyy että päiväsaikaan kerkiää varmaan pelaamaan?

Lähdetään illalla matkaan majatalo Kotoisasta Sopesta, vartijat vaatii taas sillalla lahjuksia, ja kuljetaan torin ympäri koska torilla on sotilasharjoitukset kun takaa nurkan takaa yhtäkkiä ilmestyy tyyppi joka koittaa ampua Aedania mutta joka saa väistettyä. Koko kehä singahtaa tyypin perään ja saa sen hetkessä kiinni. Aedan osoittelee tyyppiä nuolella, kertoo heti että Ira käski ampua, mutta vasta nuolen mentyä jänteelle kertoo "Lokki"-klaanin nykypiilon sijainnin. Lupaa lähteä kaupungista, joten päästetään menemään, ja Jää kyselee Aedanilta vähän että mikäs tässä oli taustalla, ja Aedanin mukaan Ira oli kateellinen Aedanille siitä että se oli pätevämpi. Vielä juuri ennen kuin päästään varjomaalle, kaatuu kaalikärry Kehän eteen ja pillastunut hevonen juoksee melkein päin, ja Jäätä rupeaa epäilyttämään kaikki nämä vastoinkäymiset sekä majatalon vaihtaninen... pari päivää sitten. Max rauhoittelee hevosta ja tajuaa että sehän on hänen vanha heppansa, kyselee mistä löytyi ja pienen tinkaamisen jälkeen ostaa sen takaisin vähän ylihintaan. Ja sitten rupeaa miettimään sille tallipaikkaa, jonka aikana Kishak keksii tiensivusta pikaisen Hoigupelin. Jää koittaa keskittyä jatkamaan linnalle, Aedan vetäytyy varjoon piiloon ja yrittää havaita seurataanko muttei siltä näytä.

Kuolonkhojan kohteliaisuus karisee

Melko lähellä linnaa Jää ilmoittaa ääneen Luomakunnalle yleensä että jos se on sitä mieltä ettei pitäisi tehdä jotain niin voisi asiasta kertoa selkeästi tai vaikka lähettää kirjeen. Luomakunta ei vastaa, joten jatketaan, mutta ennen sinne pääsyä tiellä tulee vastaan paikallisen tietäjän näköinen nuori nainen, joka muistuttaa hiukan Jäätä asustukseltaan. Nainen ilmoittaa olevansa Airien Iltahämärä, kysyy voidaanko puhua ja Max tietysti suostuu. Airien on kuulemma havainnut että jotain maagista on tapahtunut, ja kysyy onko Kohtalo tuttu käsite. Jää osaa vastata parhaiten ja kysyy että mitäs ja miksi, Airien kertoo että osaa havainnoida Kohtalon muutoksia ja semmoista on kuulemma menossa, ja tarjoaa jotain amuletteja jotka saattaisivat suojata sellaiselta. Jään arvion mukaan Kohtaloon vaikuttaminen on sen verran haastavaa että tuommoiset amuletit – jos ne oikeasti toimivat – on aika harvinaisia, arvokkaita ja epätodennäköisiä. Aedan ja Jää eivät saa luettua pahaa tahtoa Airienista, enemmän halua päästä hyviin väleihin; sovitaan tapaaminen seuraavana iltana Väärän Mäyrän majataloon.

Lopulta päästään linnalle, Jää sanoo että on kutsuttu Savannin Unen nimellä, ja kummitukset päästävät sisään seurueineen. Mennään alakertaan missä Jää-hiiri aiemminkin kävi, Alamaailman puolelle, ja päästään koristeltuun huoneeseen. Huone on lämpimästi valaistu ja paljon täydempi, kymmenittäin kauniita ja komeita vieraita; katsellaan ympäriinsä hetken ennen kuin illan isäntä Khoja Tyke Kirja saapuu paikalle. Tyke toivottaa tervetulleeksi ja hoidetaan paikalliset tervetuliaisseremoniat, sitten tarjoaa myös hienoja viinaksia. joita Max siemailee ja muut enintään hyvin vähän maistelee. Isäntä ohjaa syömään, huomataan sitten sama meditoija-hyyppä samassa paikassa sekä naishahmo jolla posliininen naamio ja sydämen kohdalla kultainen hohde, joka ilmoittaa olevansa Särkyneiden Sydänten Suojelija ja tekevänsä kaiken jotta ilta olisi miellyttävä. Tyke yrittää olla kohtelias isäntä, jutella mukavia ja pitää keskustelua yllä, Jää on vähän penseä mutta Max vastailee ja saa selvitettyä että Tyke on Haslantin länsipuolelta kotoisin. Muutenkin penseän Kehän myötä SSS ohjaa käyttöväkeä hiljalleen pois, soittoryhmä jatkaa. Aedan onnistuu nousemaan pöydästä ja muuttumaan huomaamattomaksi ja rupeaa käymään huonetta läpi. Kaunis huoneenkoristusväki eivät liene ihan tavallisia ihmisiä vaan enemmänkin jonkinlaisia keino-olioita, ja paikka ei muutenkaan oikeasti näyttäne siltä kuin nyt. Luisen hoikka meditoijatyyppi lienee ihan itsensä, mutta kun Aedan yrittää poistua täyteväkipariskunnan kanssa, Tyke sätkähtää ja pyytää ettei lähdetä muualle kun siellä ei ole riittävän siistiä.

Jää tuo esiin ettei paikallinen Karhun Kirja oikein mene niin kuin muualla; Tyke perustelee oikein hyvin kuinka alkuperäinen kirjan henki on mukana. Jään kyselyyn Tyke kertoo että kummitusten tarinoiden perusteella Karakin varjomaan luonut katastrofi johtui jonkinlaisesta Olemus-mekanismin rikki menemisestä noin 170 vuotta sitten. Max rupeaa kommentoimaan aaveiden hyväksymistä vastaan että Tyke on tainnut valita turhan helpon tien, Jään säestäessä kummitusten Luomakuntaan rispauttavasta vaikutuksesta; epäselväksi jää kuinka hyvin onnistuu. Tyke vaihtaa aihetta siihen, kuinka hänellä on muistoja siitä kuinka hän on ollut Auringon valittu ja muistaa toimineensa Jään kanssa silloin; Max kertoo että voi auttaa, mutta kun Tyke näyttää otsamerkkiä, Kishakin ilme ei ainakaan kovin sympaattinen ole. Tyke kertoo, että vähän pelkäsikin tätä, omissa muistoissa värit olivat kirkkaampia; Max varmistaa että ei Tyke Auringon valittu ole, mutta näyttää myös oman merkkinsä. SSS tulee kertomaan, että hänen näkemyksensä mukaan juhlat ovat ohi, ja Tyke tiuskaisee että menköön syvemmälle kuuntelemaan. Jää kysyy, että pitäisikö jatkaa jutella myöhemmin, Tyke vastaa että ehkä mieluummin koitetaan jatkaa niin pitkään kuin voidaan ja ajaa loputkin palvelijat pois. Max varmistaa, että Tykelle ei Voittamaton Aurinko puhunut, mutta kommentoi että ylevöittymiset yleensä tapahtuu elämän ratkaisevilla hetkillä; Tyke myöntää että kuoli ja sitten heräsi … muualla (eikä selkeästi halua sanoa enempää). Tyke pohtii motivaatioitaan ja niiden muutoksia, ja Max kannustaa positiiviseen muutokseen; Tyke rupeaa epäilemään että mihin edes voi luottaa (edes omiin ajatuksiin tai tunteisiin?) ja Max yrittää selittää omaa aavepolitiikkaansa. Jää sovittelee Maxin ja Tyken näkemyksiä ja yrittää saada Tyken luottamaan itseensä. SSS yrittää tulla estelemään, Tyke käskee sen ja meditoivan Viimeisen Henkäyksen pois, joista jälkimmäinen ei tottele; Kishak nousee ja käy haistelemassa että ovat kummatkin tavallista ummehtuneempia kummituksia.

Pian tämän jälkeen yhdestä oviaukosta tulee viinalta haiseva tyyppi, joka selkeästi ei tule toimeen Tyken kanssa ja rupeaa haastelemaan Kehälle; kyselee Kehän nimet muttei kuulemma muista omaansa. Tyyppi yrittää houkutella väkeä syvemmällä alamaailmaan, Max sanailee tyypin kanssa, Aedan ja Jää koittaa arvioida muttei saa sen enempää irti kuin että tyyppi ei ole niin sekava kuin mitä yrittää esittää. Kun tyyppi ei oikein saa Kehästä mitään irti, tyyppi ensin ilmoittaa että aikoo tappaa Tyken mutta pyörtää pian sanansa – "Vitsi vitsi!" – ja hetken hölötyksen jälkeen päättää että tappaakin itsensä, ja pistää perään toteuttaen vetäen kaulavaltimonsa auki. Jää päättää pelastaa tyypin, tukahduttaa vuodon ja jättää sen lepäämään. Tyke kysyy että pelastiko Jää tyypin, Jää arvelee että kyllä, ja sitten tyypistä rupeaa valumaan joka aukosta ja ihonkin läpi mustaa mönjää, joka kasautuu lammikkoon ja haihtuu hyvin nopeasti. Jää analysoi tapauksen riivaukseksi, Aedan ja Kishak koittavat keksiä oikean tavan kysellä Tykeltä että mitä se tietää asiasta, mutta Tyke kiertelee ja rupeaa ehdottamaan että jos lopetettaisiin tältä erää. Muut ovat suostumassa ja Jää päättää että otetaan pelastettu tyyppi mukaan, Max ja Kishak käärivät sen seinävaatteeseen, joka Jään seuraavan tapaamisen sopimisen kanssa hämää Tykeä sillä välin kun Aedan katoaa näkyvistä. Muut lähtevät, Jää vielä iskee silmää olkansa yli, sitten Tyke ottaa viinilasin ja lähtee syvemmälle.

Pari minuuttia odoteltuaan Aedan hipsii hiljaa alas mutkittelevaa käytävää, päätyen suurin piirtein edellisen huoneen alle. Paikka vaikuttaa työhuoneelta, kääröjä ja kirjoja, jossa on muutama ovi lisää ja toisessa päällä iso koristeellinen peili, joka ei heijasta huonetta vaan pelkkää harmaata sumua. Aedan tutkii hiljaa kaappeja ja arkkuja, kunnes tuntuu siltä että joku katsoo sitä, ja käännyttyään huomaa että peili on kääntynyt häntä kohti ja sieltä katsoo uskomattoman kaunis nainen, joka kutsuu Aedania luokseen. Aedan ei pysty estämään itseään ja ottaa muutaman askeleen kohti peiliä ennen kuin ovi kolahtaa, Tyke tulee sieltä esiin, huudahtaa "Ei!", vetää tyhjästä valtavan kuolonkoristeisen vasaran ja rikkoo peilin. Sirpaleiden tipahtaessa maahan niin tippuu myös Tyke, verta vuotavien haavojen avautuessa itsekseen ympäri kehoa, vaikertaen vain "Pakene…" ja Aedan tekee työtä käskettyä. Juhlasalissa meditaatiotyyppi on siirtynyt eteen mutta Aedan pomppaisee sen ohi, samoin kuin kymmenien kimppuun syöksyvien kummitusten, kunnes pääsee lopulta pinnalle, huomaa muut mutta jatkaa matkaa kohti varjomaan reunaa monien houkuttelevien ajatusten kiiriessä päässä. Kishak katsoo epäilevästi, jättää ex-riivatun seinävaatemytyn Maxin kannettavaksi ja lähtee Aedanin perään. Aedan pääsee varjomaalta pois mutta saa vielä karmeasta kirkaisusta ja jää katukiveykselle kyhjöttämään kunnes Kishak saa hänet kiinni, ja raahaa Aedanin muiden luokse Väärän Mäyrän majataloon.

Murhaavan Varjon paljastuminen

Jää pistää klinikan pystyyn eli rupeaa hoitamaan Aedanin vammoja. Monenlaista kummaa sisäistä vammaa on, mutta vähän töhnää otsaan ja muuttuu haavat mustelmiks; loppu hoituu levolla. Seuraavaksi kääritään auki seinävaatteet, mutta tyyppi on myös levon tarpeessa. Aamun tultua lisää parantamista, Aedan kertoo missä kävi ja mitä löysi, mutta ei saada arvioitua muuta kuin että voimallinen tapaus oli se peilintakainen. Mattomyttytyyppi heräilee ja toipuu melko nopeasti, Aedan ja Jää rupeaa kuulustelemaan tyyppiä, joka vaikuttaa aika pelokkaalta, haluaisi lähteä pois, mutta Kishak astuu oven eteen ja katsii tuimasti. Aedan saa hiljalleen tarinan irti: tyyppi on paikallinen hevosenkengittäjä, joka oli kuulemma Suojaavassa Harsossa, kunnes yhtäkkiä rupesi tekemään kaikkea kummaa ja tyhmää, päätyi jotenkin linnan kauttaa juhliin ja sitten … ei halua oikein ajatella kurkun auki viiltämistä. Ei osaa kauhean hyvin selittää, koittaa vältellä puhumasta epäsopivista jutuista ja on aika hämmentynyt ajatuksesta että kummitukset osaa ottaa haltuun ihmisten kehoja. Käy ilmi että käveli peilin läpi, Aedan koittaa kaivella että mitä siellä tapahtui, ilmeisesti orgiat. Max vähän vielä muistuttaa ettei kannata varjomaille mennä tai kummitusten kanssa kannata olla tekemisissä, sitten päästetään tyyppi menemään. Iltapäivällä Kishak käy kaupungilla pelaamassa Hoigua ja keräilemässä tietoja, mutta ei mitään merkittävää ilmene, enintään se että odotusta on ilmassa milloin joku taas kuolee.

Airien saapuu Mäyrään vähän ennen auringonlaskua. Lyhyen tapahtumakyselyn jälkeen Airien selittää vähän Kohtalosta ja Jää kertoo Sor Kivikaarnasta, ja sitten koittaa kerätä lisätietoja Airienin osaamisesta. Maxin näkemyksessä Airien yrittää auttaa Kehää olemaan suojassa kohtalometkuilta, Jää saa kuvan että jotenkin Airien yrittää manipuloida Kehän tekemään tai olemaan tekemättä jotain. Jää onnistuu hienovaraisesti kaivelemaan lisätietoja Airienista:

• Ei tykkää sidereaaleista.
  • Niiden pitäisi antaa kohtalon mennä normaalisti eikä koittaa muokata sitä.
• Ei halua puhua mestaristaan.
• Amulettien pitäisi kertoa kantajalleen jos heidän kohtaloaan koitetaan muokata.
  • Pitäisi suojata myös sidereaalien metkuilta ainakin jossain määrin.

Keskustellaan vielä jonkin aikaa, saadaan jotain yhteystietoja ja sovitaan oppitunti kohtalonmuokkaukksen huomaamisesta. Max on tavalliseen tapaan miellyttävä joten eiköhän Airienkin rupea pitämään siitä, ja Jää laajentaa tätä koko Kehään.

Pohditaan miten ja missä väijytään, ja onko peilintakaisella alamaailmalla mitään tekemistä tappojen kanssa, muttei tule neronleimauksia. Muut odottelee Harsossa tai sen ympärillä, Jää-rotta vakoilee linnan lähellä kunnes päättää lähteä katsomaan mitä Tykelle kuuluu. Sisään hiippailu onnistuu ilman ongelmia, Tyken työhuoneessa peili on käännetty, peilin edessä ei ole sirpaleita mutta on Tyken veritahroja, ja peili on ehjä. Koskapa ovet ovat niin tiiviitä, rotta muuttuu hämähäkiksi joka lähtee (loppujen lopuksi) murhaajan hajun perään (eikä Tyken). Pienessä makuu/työhuoneessa on pienet kalusteet, ml. laavalasisänky, seinällä ristiinnaulittu, viillelty ja vuotava paikallisen näköinen mies sekä pienehkö nukkemaisen kaunis tyttö jolla skalpelli ja jäätynyt katse. Ahdistuksen saattelema hämähäkki hiipii viereiseen huoneeseen. Huone on tavanomaisempi, ja Tyke makaa sängyllä hengittäen vaivalloisesti. Tyke ähkäisee yllätyksestä kun Jää muuttuu ihmismuotoon parantaakseen sitä. Ennen kuin parantamaan pääsee, Jää kuulee naapurioven avautuvan hyvin hiljaa ja singahtaa rottana sängyn alle. Pienen odottelun jälkeen Jää haistaa oven takana murhatytön ja viittilöi asiasta Tykelle, joka huikkaa ovelle että mitäs nyt? Murhatyttö poistunee takaisin omaan huoneeseen, ja sitten Jää pääsee parantamaan. Jää ilmaisee, että paikallinen seura on huonoa ja että Kehällä saattaa olla haluja tehdä jotain tälle paikalle; tämä huolestuttaa Tykeä ja hän rupeaakin heti pukemaan päälleen. Tyke raahustaa alamaailmasta ensin Jää-rotta taskussaan pois, sitten Jää-kuolontiainen käy hakemassa muut Harsosta pyhätölle.

Tyke tarjoaa muille teetä, ja selittää lyhyesti että peilin takana on Mestari, jota ei kannata edes ajatella. Kishak juttelee ja onnistuu vähän kaivamaan tietoa tilanteesta. Kuulemma kämppis, Kateuden Myrkyllinen Varjo, on myös vaarallinen. Tyke koittaa varoitella ettei kannattaisi enää tulla käymään alhaalla. Keskustelu soljuu vähän eri suuntiin, mutta Kehä tuntuu olevan vähän liian antagonistinen siellä olevia kohtaan, ja lopulta tilanne kääntyy siihen että Tyke rupeaa jankkaamaan Mestarista ja kuinka Tyken ajatukset on jumissa siinä. Kishak onnistuu vahingossa kääntämään ajatukset uusille raiteille kysymällä missä Karakin ulkopuolella oli ollut kivointa (että sen voisi viedä sinne kunhan se on kidnapattu). Tämä hämää riittävästi Tykeä että Jää pääsee loitsulla hyptonisoimaan sen. Tyken ilme rentoutuu, ja Jää vakuuttaa Tyken siitä että Kehä (ehkä Maxia lukuunottamatta) aikoo jättää Karakin alamaailman jutut rauhaan. Juteltuaan vähän aikaa Varjosta ja Maxista Jää saa jollain tavalla vakuutettua Tyken siitä että Varjo kannattaa laittaa Maxin kimppuun.

Kohtalomme on varmasti ihan hyvä

Jää vakuuttaa vielä muutakin Kehää siitä että Varjo kannattaa poistaa päiviltä, joten Kishak rupeaa järjestämään Aedanin kanssa Varjon väijytystä. Max on sitä mieltä että selvinnee kyllä Varjon hyökkäyksestä, joten muut voivat seurata häntä piilosta. Hän siirtää kyllä esiintymisaikatauluaan hiukan enemmän yön puolelle, jotta on Varjolle helpompaa tulla kimppuun. Kishak koittaa järjestää Maxinvahtimisvuorot niin, että aina kaksi kolmesta olisi lähellä auttamassa kun Varjo tulee kimppuun. Max lähteekin sitten seuraavina päivinä innokkaammin julistamaan Voittamattoman Auringon sanaa ja puhumaaan pimeyden otuksia vastaan. Ekana iltana ei kuitenkaan tapahdu mitään, joten seuraavana päivänä Airienin luo oppimaan.

Airienin kämppä on kaupungin laitamilla välillä hylättynä ollut mökki. Paikka on haisee eksoottiselta, on erilaista rituaalitarvikkeistoa ja monia toismaailmallisia yrttejä. Airien kutsuu sisään ja ehdottaa meditaation opettelua, sillä kuulemma oppii käyttämään amuletteja. Jää varoittaa, että Maxia saatetaan yrittää tulla murhaamaan, mutta kun eivät kerro enempää, hyväksyy tämän. Airien pitää lyhyen esityksen, valmistelee meditaatioringin, ja sitten tarjoaa huumeteetä ja koittaa jutella mukavia. Jää yrittää kaivella Airienin taustoja, ja saa vähän tietoja mutta opettaja kuulemma oli kieltänyt kertomasta kaikkea. Noin tunnin jälkeen Airien rupeaa opastamaan meditointia, ja pian muut kuin Aedan havaitsee merkittävän kohtalon lähestyvän, suoraan oven ulkopuolella itse asiassa. Jää yrittää siirtää Airienia turvaan, Aedan tajuaa muiden ilmeistä että jotain on tapahtumassa ja menee liikkumattomana nurkkaan, sitten oven ulkopuoleta Kol Kärry rupeaa huutelemaan että ostaakkee omenoita. Max ottaa omenan ja kutsuu Kolin sisään, Airien sen sijaan ei halua omenaa vaan sihahtaa että "Sidereaali!". Airien rupeaa hehkumaan vihreää, sen hihoista purkautuu teräviä käärinliinoja ja hyökkämäässä Kol Kärryn kimppuun.

Max rupeaa kannustamaan muita kuin Airienia, Kishak ei vielä saa päätettyä kumman puolella on, seurailee vain ettei kukaan pääse pakoon. Jää toimii siis ensimmäisenä ja ottaa Airienista kiinni ja käskee rauhoittua. Aedan sihtailee painihässäkkään, Kol koittaa myös rauhoitella Airien-neitiä, rouvaa tai mikä hän nyt onkaan, Airien koittaa huitoa käärinliinoillaan Kolia mutta mokoma onnistuu jotenkin väistelemään alta. Max huutaa kumealla äänellä Airienia nyt rauhoittumaan, joka siltä kovasti vie mielen maahan, ja perään onnistuu suostuttelemaan Airienia rauhoittumaan sen verran että päästään puhumaan. Kishak siirtyy oven eteen vahtimaan ettei kukaan pakene.

Airien pääseekin syyttämään sidereaaleja siitä että ne tappoivat hänen vanhempansa, joten Max kysyy Kolilta että "no teitkö sinä sen?" Kol myöntää ja rupeaa sopertamaan selityksiä siitä kuinka toivoi Airienin olleen niin nuori ettei hän muistaisi ja että ne oli demoninpalvojia ja ei nyt vaan; kyyneleet vaan valuu. Airien pitää tätä todisteena sidereaalien pahuudesta ja väittää ettei sen vanhemmat voineet mitään demoninpalvojia olla; tämä on hiukan epäilyttävää ottaen huomioon jos se Dazulista on kotoisin, mutta Max kuitenin menee halaamaan ja lohduttaa. Asiaa vengotaan vähän edestakaisin, kunnes Kol rupeaa vetoamaan siihen kuinka hän on hyvä tyyppi joka haluaa vain luomakuntaa puolustaa, ja vakuuttaakin asiasta muut kuin Jään. Airien pyytää saada olla yksin, joten siirrytään ulos ja lähdetään kävelemään takaisin kohti keskustaa. Kol yrittää kovasti kannustaa lähtemään takaisin Kietoon, kun siellä on kuulemma elementaaliarmeija ja lohikäärmekin. Jää pistää kysellen, Kol vastailee yllättävän suoraan ja antaa Tyken ja Varjon tapaisille tyypeille nimen "Syväinen". On myös hiukan hämmentynyt siitä että Sor Kivikaarna käski tänne. Max koittaa kysyä karavaanijumalan sanctumista, mutta valitettavasti on kova kiire ja lähtee menemään. Kol Kärryllä on kuitenkin täysi luotto siihen, että teemme oikeita ratkaisuja. Hiukan jäädään pohtimaan, pitäisikö palata Kietoon vai kuinka pitkään täällä vielä koittaa saada Varjo hengiltä.

Mikäs Varjon tappaisi

Jatketaan siis aiemmalla suunnitelmalla, jossa Max esiintyy ja ainakin kaksi muuta odottaa väijyssä että Varjo ilmaantuisi. Iltapäivällä eikä alkuillasta mitään kummempaa näy, mutta kun on siirrytty varjomaan puolelle ja hetken odoteltu, kuulee Kishak kuinka joku kuiskaa hänen nimeään. Pikaisen ympäri pälyilyn jälkeen Kishak saa kuulla, kuinka häntä kutsutaan läheiselle kujalle. Muutenkin tummalla kujalla on joku varjo, jonka yli Kishak hyppää ja vetää esiin keihäänsä. Jää ja Aedan siirtyvät lähemmäksi tarkkailemaan. Varjo yrittää houkutella Kishakia lähemmäksi tai puhua, mutta Kishak ei kauheasti jaksa jutella, on vaan turhautunut että hänet on huomattu. Kun ei suostu suoraan myöntämään että olisi murhaaja, eikä kaverit sen kimppuun hyökkää (vaikka Aedan salaa tähtäileekin), Kishak ei jaksa vaan hyppää takaisin aukean reunalle ja käy hakemassa Maxin puhumaan mokomalle. Maxilla kestää hetki päästä irti ihailijoistaan, sitten kävellään kujalle; Kishak vartioi ja Max puhuu osoitetulle varjolle. Max näkee että varjo on vaan joku projektio, heilauttaa käden sen läpi, eikä jaksa jäädä sille puhumaan. Lähtevät siis Kishakin kanssa menemään pois varjomaalta, ja Aedanin kierrelltyä ilman että Varjoa löytyy, tiputtautuu hän parivaljakon luo ja pohtivat että kannattaako jäädä Karakiin jos Varjo on heidän kolmen väijytyksen huomannut. Pohdinnan keskeyttää taivaalta tippuva Jää-pöllö, joka hetken kuunvalossa havaitsi Kishakin varjossa kävelevän Kateuden Myrkyllisen Varjon.

Kuunvalo leviää hennosti ympäristöön kun yllättävän isot hopeiset kynnet leikkaa Kishakin varjoa. Maahan ilmaantuu jalanjälkiä, mutta muuten ei vieläkään mitään näy, samalla kun pöllö lähtee pyörähtämään spiraalilla takaisin pimeälle taivaalle. Muut pyörähtävät ympäri, mutta mitään ei näy, ennen kuin hetken päästä Varjo ilmaantuu valtavan ohuen mustanpuhuvan miekan kanssa, Miekan terään ilmaantuvat naamat kirkuvat, kun salamannopeilla viilloilla Varjo hyökkää kaikkien kimppuun. Kishak torjuu keihällä ja samalla onnistuu hiukan raapaisemaan Varjoa, Aedan hajoaa seitsemään kultaiseen varjoon ja ilmaantuu takaisin, Max väistää muuten vaan, mutta Varjo osuu sentään Jää-pöllöön... jonka muutamia jäisiä sulkia sirpaloituu eikä Jäähänkään satu. Aedan vetää kolme nuolta odottamaan ja sarjatulittaa, mutta Varjo pomppii villisti ympäriinsä ja saa ensimmäinen nuolen osuumaankin Jäähän, toinen menee ohi Varjon siirtyessä kauemmaksi, mutta kolmas iskeytyy ilkeästi Varjoon. Max rupeaa laulaen kannustamaan muita ja liikkuu kohti Varjoa. Kishak syöksyy kohti Varjoa keihäs edellä, heiluttelee sitä hämäten ja onnistuu survaisemaan siinä määrin lujaa että Varjo heilahtaa keihään mukana maahan kahtia haljeten. Max vilkaisee pikaisesti että Varjo on kuollut, Aedan kerää äkkiä sieluteräksisen suur-daiklaven ja ketjupaidan sekä kovin nahkean kangasviitan, ja sitten Max polttaa ruumiin kosketuksella. Varjon kiinnostukset ja elämäntavat pyörivät pikaisesti Maxin mielessä, aika traaginen tapaus joka oli eniten kiinnostunut Mestaristaan.

Jää-pöllö ajaa muutaman töllistelijän tiehensä ja Kishak siirtyy lähimpään näkösuojaan odottelemaan että hehku vähän himmenisi, kun linnan suunnalta ilmaantuu Jään aiemmin näkemä monikätinen tyyppi, nyt tosin ilman hohtavia illuusioitaan. Jää-pöllö pääsee nyt näkemään paremmin ja arvioi että nyt paljon ällöttävämpi otus on syvän labyrintin aave (Nephwrack). Otus kumartaa, katsoo hetken tilannetta ja lähtee sitten palaamaan samalla epäluonnollisen nopealla mutta rauhallisen näköisellä liikkeellä. Jää-pöllö ilmaisee muutamalla siiveniskulla muille että huomenna lähdetään Kietoon, sitten palaa vielä Alamaailman luolastoon. Jää-rotta hiippailee tällä kertaa vielä syvemmälle ja löytää varaston, jossa on kolmisenkymmentä melkein-kuollutta muttei ihan horrostavaa henkilöä; suurin osa on paikallisia mutta on siellä jotain väkeä kauempaakin. Ärtyneenä Jää-rotta kipittää hautuumaalle jossa Tyke hoitaa joitain hautaa, suostuu muuttumaan ihmiseksi ja juttelemaan. Varjon kuolema ei yllätä tai haittaa Tykeä, horrostelevat tyypit ovat kuulemma Mestarin pauloissa, eikä niitä liene kauhean helppoa tai välttämättä mahdollista palauttaa ennalleen. Jää ilmoittaa vielä että Kehä lähtee, tästä Tyke on hiukan kiinnostuneempi muttei saa juuri sen paremmin vastauksia kohteesta tai paluuajasta. Tyke koittaakin sitten kovasti suostutella että Jää palaisi kohtuullisen ajan sisään, että voisivat tutkia ylevöittymisiään ja aiempien elämien asioita, eikä tähän Jää kykene kovin paljoa vastaan sanomaan. Eipä Jää sitten juuri enempää sanokaan, lähtee vaan menemään, luoden olkansa yli merkitsevän katseen ja muuttuu sitten linnuksi ja lehahtaa taivaalle.

Karakissa tavattuja:

• Rys Valtikka, Sarvikuonoklaanin johtaja
  • Kam Kahle, vartioston kapteeni
  • Ava Kivipaasi, geomantinen tietäjä
• Kaupungin pääpyhätön Khoja, Senje Taltta
  • Asuu pyhätön vieressä
  • Oppipoika Hata Viira, Koivuklaania
• Ira Hirttosilmukka, Rottaklaania
  • Aedanin vanha tuttu, lähetti huonon sala-ampujan kimppuun
• Neliapila, Karakilainen jumala
  • Sidoksissa Hoigu-korttipeliin, näkee asiat sen kautta
  • Lipevä, Aurinkoisia mielistelevä
• Varel Päättäjä, varjomaan kummituskuningas
  • Parisen sataa vuotta vanha
• Punaisen Sateen Kukinto
  • Syväinen, myös Rys Valtikan Khoja Tyke Kirja
  • Hyvin vaalea sileä iho, pitkä sileä suora musta tukka (punaisia rusetteja). Vähän ehkä Keisarikuntalaisen näköinen.
  • Säteilee luotettavuutta
  • Artefakteja: sydänkivi-amuletti ja vyö
  • Intimacies:
    • Defining: "Tasapaino elävien ja kuolleiden välillä on saavutettavissa."
  • Muistaa tarkalleen ylevöittymisensä ajan (7 vuotta, X kk, Y päivää).
  • Kullanhohtoiset palvelijat (ummehtuneita kummituksia): Särkyneiden Sydänten Suojelija, Viimeinen Henkäys
• Airien Iltahämärä
  • Nuori tietäjänainen, naama tatuoinnista arpinen, tumman sinivioletit sormenpäät. Kotoisin Dazulista päin.
  • Jotain yliluonnollista kohtalo-osaamista, sai kuulla vähän opettajaltaan ja innostui siitä.
  • Ilmeisesti jonkunlaisia demonivoimia
  • Intimacies:
    • "Sidereaalit on paskoja"
    • Minor, Max: "Kiva tyyppi"
    • Minor, Kehä: "Kehä on mukavaa väkeä, niitä pitää auttaa"
• Kateuden Myrkyllinen Varjo
  • Oletettu murhaaja Karakissa, Syväinen.
  • Nukkemaisen kaunis tyttö, pienehkö.
  • Lapsenomainen myös mieleltään.
  • Kehä pisti hengiltä.

• Muistiinpanot
• Pääsivu