Purp:Mestaajan mietteet
Tarvitsen vain sopivan tilaisuuden, pohti Tempesta kävellessään kirottujen kanssa pitkin maanalaisia tunneleita. Demonin palvojat olivat huonoa kaikille, jopa itselleen ja heidän tuhoamisensa oli tärkein asia. Tai vielä tärkeämpää olisi demonien suunnitelmien tuhoaminen. Ja näillä sekasikiöillä oli suunnitelmia kirotuille.
Olemme keskellä demonien päämajaa ja nuo kirotut aloittivat käsirysyn. Tempesta hukkui taas ajatuksiinsa. Neuvosto käski pitää silmällä näitä kirottuja, mutta jos olisin päästänyt vain liian ison salaman, itsepuolustukseksi, vahingossa. Käristänyt kaikki demonin palvojat ja samalla kirotut. Suunnitelma tuntui loistavalta. Silti jokin häiritsi takaraivossa. Demonien tuhoaminen, vihollisten tuhoaminen kuulostaa vain niin hyvältä idealta. Mutta jokin ei ollut kohdallaan.
Taistelu oli loppunut. Silloin jokin iski kirottuihin. Kuinka surkeilta he näyttivätkään. Ja ovesta rynnii kohta lisää demoni-sikiöitä. Jos estän heitä pakenemasta, hidastan näiden kirottujen matkaa, ja lopuksi tuhoan kaikki niin, etteivät jää vangiksi. Miten hidastan heitä. Tuulimuuri varmaankin riittäisi. Entä jos he arvaavat että minä hidastan heitä. Jos he ovat vieressäni he saattavat vain tappaa minut. Siispä käsken heistä vahvimman näköiset avaamaan ovea, luottamaan minuun. hävitän koko käytävällisen demonien orjia, ja samalla oven avanneen. Sen jälkeen käännyn muihin ja surmaan heidät yksitellen.
Kylmä väre kulki pitkin Tempestan selkää kun hän suunnitteli murhaa. Mutta tällä tavoin tuhoan vihollisen.
Tempesta katsahti Elenaan joka näytti niin surkealta sokeutuneena.
"Avatkaa ovi, luottakaa minuun", kuuli Tempesta itsensä huutavan. Suunnitelman oli käynnistynyt. Tempesta keräsi latausta, ohjasi salaman lähtemään sopivasti niin, että murhaisi oven vieressä seisovat. Ja koko käytävällinen vihollisia.
Jokin painoin Tempestan mieltä kun hän vilkaisi kirouksen kourissa vääntelehtiviä ihmisiä. Syyttömiä tilanteeseensa.
Mutta viholliset oli voitettava.
"Viholliset!" kajahti Tempestan päässä kun hän tajusi sen.
Hän ohjasi salaman ovesta niin etteivät kirotut vahingoittuisi, kovaa ääntä lukuunottamatta.
Tempesta ohjasi kirottuja jatkamaan, hyökkäämään eteenpäin. Kirotut olivat demonien pelinappuloita. Sen takia ne pitäisi poistaa laudalta. Mutta kirotut olivat Tempestan tutkimuskohteita. Kuinka surkea tutkija on, jos hän alkaa pelätä tutkimuskohdettaan. Sen takia Tempesta päätti säästää kirotut.
Tempesta katsoi vielä sokeutunutta Elenaa, joka oli kauhuissaan salaman kuurouttaessa hänet. Toivottavasti molemmat olisivat väliaikaista.
"Kyllä tieteen, tiedon ja totuuden vuoksi. Ei minkään muun." mumisi Tempesta itselleen.
-
Tärkeämpi kuin mikään muu! Ja nyt tuo surkea kirottu surmasi tämän. Minun olisi pitänyt surmata heidät kun saatoin. Tai tuhota tuo Radavar-äpärä silloin, kun sain tietää siitä.
Mietin käytyä keskustelua Lilianin kanssa, muutama päivä sitten. Jos olisin silloin tiennyt, kaikki olisi ollut toisin. Olisin taannut suojelukseni, olisin ehkä kyennytkin suojelemaan häntä. Olisin varautunut. Enkeli, jumalan lähetti. Hän olisi tiennyt jumalista. Hänellä olisi ollut vastaukset niin moniin kysymyksiin. Nyt se kaikki tieto kadonnut.
Kuka on vastuussa tästä. Se Nicolo, hänen olisi pitänyt muuttua tuhkaksi ensimmäisestä salamasta, hän iski kilpeeni ilmaan mitään vaikutusta. Sanoisin että demonista, ja jos hänet teloitetaan niin hyvä vain. Jos tämä oli jonkin muun suunnitelmaa. Jos kirotut pohtivat tämän yhdessä. Jos uusi kirkko keksi tehdä tämän. Jos Corax päätti päästää Lilianin päiviltä.
Kirkko! Jos kirkko olisi tämän takana. Nicolon asema kirkossa on epäselvä. Jos Nicolo on saanut käskyn kirkolta, se tarkoittaisi että Lothedrijar ei olisi oikea... Jumalat meitä auttakoon. Niin ei saa olla! Se tarkoittaisi että kirkko salailee jotain. Totuutta. Totuuden pitää olle kivulias. Lothedrijar ei ole jumala, tai ei ainakaan tosi jumala. Tai muuta vastaavaa. Mitä ikinä se onkaan, sen tarvitsee olla tuhoisaa, tai vaarallista. Enkelien kuuluisi olla Lothedrijarin puolella.
Se ei ole mahdollista. Nicolo on demonien alaisuudessa. Ja hänet kuuluu tuhota. Kirkko varmastikkaan ei vastusta tätä päätöstä. Nicolo lynkataan murhasta, ja demonien kanssa veljeilystä. Minä palaan torniin. Seuraan kirottuja. Olen mukana toivottamassa Ylipappi Lothedrijaria tervetulleeksi.
Tempesta laskeutui Tornin pihalle ja huusi parantajia auttamaan. Ehkä Lilianin saisi vielä pelastettua. Ehkä enkelit olisivat riittävän kestäviä. Sitten kaikki selviäisi.
