Purp:Durante Radavar
IV Seikkailu, Durante Radavar
Ihmiset pelkäävät yli kaiken epäkuolleita ja mahdinkäyttäjiä, entisiä tavallisia ihmisiä, jotka ovat yliluonnollisten tapahtumien myötä muuttuneet hirvittäviksi ihmisen epäkuviksi. Nyt huhut kulkevat kansan keskuudessa, kertomukset epäkuolleesta mahdinkäyttäjästä, purppurakuninkaasta - kieroutunein ja villein yhdistelmä, mitä kukaan tarinaniskijä on kierossa mielessään keksinyt. Ongelma on vain siinä, ettei hän ole vain pelkkä tarina... Eikä minun loputon uteliaisuuteni tule pitämään minua erossa tulevistakaan tapahtumista, olen kirottu seuraamaan kirottuja -Lochlyn
22.3.2011 Kolmastoista
Auspice saapui inkvisition jäsenineen kaupunkiin varsin näyttävästi. Huhu oli kiirinyt varmasti jokaisen kaupungin asukkaan korviin jo päiviä ennen heidän saapumistaan, ja ei helvetti sitä väkijoukon kokoa! Edes kirkon vuotuiset pyhät juhlat ei kerää niin paljoa väkeä minnekään. Komentaja Luta oli kuitenkin tullut paikalle suojaamaan uuden kirkon edustajia, joten mitään erikoisempaa ei tapahtunut - harmi. Mikäli oikein ymmärsin, niin väkijoukolla oli ollut mukanaan mätiä vihanneksia ja kananmunia, mutta armeijan läsnäolon vuoksi kukaan ei uskaltanut toimia; eivät edes fanaattisimmat weteraanikirkon jäsenet, perkeleen jänishousut! Jäi sitten näkemättä sekin kansanviha, jota he muka olivat yrittäneet keräillä pitkin viikkoa, uhonneet koko ajan asiasta. Tätä menoa kyllä uusi uskonto tulee kaupunkiin ja kovaa vauhtia, ja se voi vaarantaa minunkin majatalon olemassaolon... Noh sitä pitää murehtia sitten myöhemmin. Auspice tuli kuitenkin ystävällisesti kertomaan eilen kaupungille, että Merselburgissa pyörinyt demonikultti olisi pesiytynyt tänne. Hah, olisittepa nähneet ihmisten ilmeet siinä vaiheessa, kun tuo ihme koreileva rääpäle alkoi paasata demonien läsnäolosta ja että hänen mukanaan tullut inkvisition porukka alkaisi selvittämään asiaa. Toisin kuin rahvas en itse nähnyt asiassa mitään omituista - tämä kaupunki pitää sisällään ihan uskomattoman määrän kieroilijoita ja varjeltuja salaisuuksia, jotka on vain ovelasti piilotettu pyhiinvaelluskulissin taakse. Ihmettelisin jos mitään epäilyttävää ei löytyisi. Kansa puolestaan uskoi yhä vankasti auspicen olevan väärässä - eihän nyt pyhiinvaelluskaupungissa mitään demoneita voi olla! Kuitenkin, yöllä tuo kaupungissa oleva kultti oli päättänyt järjestää terveisiä auspicelle, ja he töhrivät Voiton Paasin verisellä demoniriimulla. Siitäkös riemu repesi, auspice varmasti hieroo tyytyväisenä käsiään: sai juuri todisteen kultin läsnäolosta. En silti voi käsittää miten uusi kirkko uskaltaa pyöriä täällä näin avoimesti - heillähän on vastassaan iso joukko wanhan kirkon vihaisia jäseniä ja kaiken lisäksi tämä demonikultti... En haluaisi olla heidän housuissaan. Taino se yksi pieni pippurinen metsäläisnainen vaikutti mukavalta haasteelta. Pitää varmaan yrittää tehdä lähempää tuttavuutta -Olavo Pisco, Eksyneen Lampaan majatalon omistaja
5.4.2011 Neljästoista
Helvetti sentään, tästä ei hyvä seuraa, ei millään tasolla. Inkvisitio kävi kreivin luona, häntäkin epäiltiin ja mikäli huhut pitivät paikkansa, oli tällä "pyhällä" joukolla syytäkin epäillä - hämäriä ostoksia, radavarien ihannointia, usvankatkuisia ja riettaita juhlia... mutta mitenpä nämä seikat eroavat tavallisen aatelisen elämästä? Ei kukaan siniverinen pysty pysymään erossa epäilyttävistä asioista, ja kreivi? Kaikella kunnioituksella häntä kohtaan, mutta en usko, että hänellä riittää rohkeus alkaa vehkeilemään demonien kanssa. Jotain kuitenkin löytyi, kun vartiostokin vei ruumista tutkittavaksi, ja mikä omituisinta, huhutaan koko kaupungin tutkinnasta demonitatuointien vuoksi. Siis mitä helvettiä! Aikooko ne riisua jokaisen vähänkään epäilyttävän ilkosilleen ja katsoa, ettei heillä ole mitään epäilyttävää kehossaan? Perkeleelläkö ne aikoo erottaa likaisista maalaisista yhtään mitään merkkiä? Kuka tahansa voi sekoittaa erikoisennäköisen syntymämerkin, sairauden tai taistelun aiheuttaman arven demoniriimuun. He saavat luultavasti käsiinsä tusinakaupalla väkeä, joilla on jotain erikoisia merkkejä kehossaan. Mutta tämä kaikki... tämä on niin käsittämätöntä, ei mikään tällainen kuulu Ristintien elämään. Demoneita, inkvisitio? Hirvittävä uusi riesa tämä Lothedrijarin kirkko, jopa minäkin haluan takaisin sen elämän, mikä meillä oli. Känni-iltoja toisen perään vartioston kanssa ilman huolta tulevasta, mutta ei, pitää sotkeutua jonkin uuden - tai siis minulle uuden jumalan juonitteluihin. Siinä pian unohtuu meidän tavallisten ihmisten elämä ja heitetään kasvot edellä mutalammikkoon tasoittamaan tietä ylemmille. Ihmiset tuskin tulevat kestämään tätä pitkään, joku varmasti tekee asialle jotain, niin kuin se hullu varsijousimies kirkolla. Jos osaisin ja voisin tehdä jotain, tekisin, mutta olen vain tämän kaupungin silmät ja korvat, en kädet -Olavo Pisco
20.4.2011 Viidestoista
Saavuin lopulta kaupunkiin, vain päivän pari laulujeni sankareitten jälkeen, mutta he olivat jo saaneet enemmän aikaan kuin mitä olisin ikinä voinut kuvitella - tai oikeastaan, enemmän mitä osasin pelätä. Kansa ei tunnu uskovan edelleenkään kuninkaan lakiin inkvisition suhteen ja ne tapahtumat, joista olen saanut kuulla Olavolta ja muiltakin, eivät varmastikaan auta asiaa. Ilmeisesti viha kulminoitui samana iltana, kun itsekin saavuin kaupunkiin: auspice Desangues joutui salamurhauksen yrityksen uhriksi. Hänen henkivartijansa - Nicolo, hämmästyksekseni - oli muiden mukana metsässä yrittämässä löytää kulttia, jolloin joku näki tilaisuutensa tulleen. Vartiosto ei hiisku asiasta mitään, mutta huhut kertovat värikästä tarinaa - että murhaa yrittänyt olisi ollut demonikultisti, tai että murhaa yrittänyt olisi ollut fanaattinen wanhan kirkon kannattaja, tai että murhaa yrittänyt olisi kuulunut jopa vartiostoon, tai armeijaan tai jotain; mene ja tiedä. Olen ollut täällä vasta yhden yön ylitse ja täällä on tapahtunut jo paljon, liikaa siihen nähden, että voisin saada luotettavan kuvan asioista ilman tarinan värittämistä muitten ihmisten osalta. Tällä hetkellä toivon kuitenkin löytäväni lauluni päähenkilöt, jotta saisin heidänkin näkemyksensä tapahtumista, ja selityksen sille, että miten he ovat ajautuneet tänne, miten he kaikki ovat saapuneet samaan kaupunkiin samaan aikaan. Talon isäntä ei vaatinut montaakaan hopeaa, että hänen kielensä alkoi kilkattaa muidenkin sankarien läsnäolosta, Elenan tunnisti välittömästi, mutta Angelosta saadut havainnot olivat epämääräisiä, hän oli ilmeisesti kasvattanut parran.
Aamulla heräsin kuitenkin majatalon levottomuuteen. Yön aikana metsässä oli tapahtunut kauheita, ihmiset olivat löytäneet ruumiita, törmänneet demoniin ja juosseet pois metsästä. Kaikki eivät ilmeisesti tulleet takaisin. Kysyessäni sitä, miksi he edes olivat metsässä, en saanut vastausta. Lynkkauspuheista ja väkijoukon mutinoista pystyi kuitenkin päättelemään heidän olleen inkvisition jäsenien perässä. Nyt kaupungin väki elää pelossa ja kaaoksessa; onko inkvisitio tullut sittenkin kaupunkiin auttamaan heitä? Auspicen murhausyritys ja inkvisition jäsenien katoaminen kuitenkin on herättänyt armeijan äkseeraamasta ja mikäli puheita uskominen, se marssii tänään kaupunkiin turvaamaan kuninkaan siunaaman uuden kirkon jäsenien läsnäoloa. Tämä ei tule päättymään ilman verenvuodatusta, ja olen jo pakannutkin tavarani valmiina äkkilähtöön. En silti vain haluaisi jättää näitä tapahtumia näkemättä -Lochlyn
29.4.2011 Kuudestoista
Eivät he mitään sanoneet, yhtä epämiellyttäviä, itseensävetäytyviä kuten aikaisemminkin. Nicolo kertoi edes jotain, kultti on todellakin kaupungissa ja ryhmä olisi sattumankaupalla ajautunut tähän kaupunkiin yhtäaikaa, kukainenkin eri syistä. En usko sattumaan, varsinkaan tällaisissa asioissa, joten kultilla täytyy olla jotenkin näppinsä pelissä - ovathan nämä, noh, sankarit käytännössä syypäitä kultin kadottamiseen Merselburgista. Hälyttävämpää oli kuitenkin varmistus siitä, että metsässä oli nähty suuri demoni, jonka Nicolo olisi päihittänyt pakoteille kaksintaistelussa. Tuo kuulosti täysin uskomattomalta, mutta en voi kieltää sen todenperäisyyttä, varsinkin kuultuani villejä huhuja Nicolon olevan jumalansa siunaama pyhä soturi. Päivä muuttui kuitenkin pian radikaalisti ennen kuin kerkesin kaivella enempää tietoja, vartiosto oli sulkenut kaupungin portit kapteenin käskystä estäen armeijan pääsyn muurien sisäpuolelle. Verenvuodatus oli varsin vähäistä, mutta vartiosto pidätti varsin suuren määrän ihmisiä kaupungista epäiltyinä osallisiksi kulttiin. Itse onnistuin puhumaan tieni ulos pälkähästä, mutta en tiedä miten pitkäksi aikaa; olin todistamassa kultin toimintaa varsin läheltä Merselburgissakin. Vartiosto yritti myös etsiä Nicoloa ja Renatoa kaupungista, ilmeisesti vain saadakseen heidät lukkojen taakse eväten uudelta kirkolta toiminnan kaupungissa. Kirkonmiehet kuitenkin katosivat, enkä kuullut heistä mitään sen koommin. Kaupungin väki on tällä hetkellä jakautunut pitkälti kahteen leiriin: niihin jotka kannattavat vartiostoa, ja ovat repineet kirkosta uuden uskon tunnukset ja polttaneet ne julkisesti torilla, ja ne muut, jotka seuraavat tilannetta sivusta peläten turvallisuutensa puolesta haluamatta ottaa kantaa valtataistoon. Kaupungin tulevaisuus vaikuttaa synkältä, armeija piirittää muureja ja ihmiset uhmaavat julkisesti kuninkaan tahtoa. Kaiken tämän takana oli tietty kapteeni, joka antoi käskyn sulkea väärän jumalan kannattajat kaupungin ulkopuolelle ja nousta kapinaan. Fanaattisimmat seurasivat häntä mutisematta, mutta moni, myös minä, huomasimme, että kapteeni oli kuin muuttunut mies - humalassa, uhoavana, välittämättä kenenkään, edes perheensä turvallisuudesta. On olemassa aivan liikaa legendoja hulluista kuninkaista ja johtajista, jotka sekopäisyydessään, tunteittensa huumaavina aiheuttavat itsensä ja alaistensa tuhon. Minä en halua joutua kapteeni Varangan tielle... -Lochlyn
Taivaan ja helvetin liekit
Sinulle annetaan kaksi vaihtoehtoa: antaudu inkvisitiolle, ja palat kuoliaaksi Lothedrijarin pyhästä vihasta; antaudu demonille, ja palat kuoliaaksi demonien ja helvetin liekeistä; valinnan edessä kaadut polvillesi ja kiroat itkien maailman ja jumalat, sillä kiirastuli on saapunut - maailma on jo liekeissä -Tuntematon kirjoitelma
Touko- ja kesäkuun kerrat
Mitä minä oikein odotin löytäväni tältä matkaltani? Pyhän Varuskunnan kaltaisia sankaritekoja pahuuden voittamisesta? Suuria, sankarillisia taisteluita helvetin joukkoja vastaan? Draamaa ja suuria tunteita valtataistelun lomassa? Tai päätöstä tälle sankaritarinalle, jota lähdin enempiä miettimättä seuraamaan törmättyäni heihin, kirottuihin? Järkeni kyllä oli huutanut pitkään, että olen kävelemässä suoraan surman suuhun keskelle poliittista ja uskonnollista valtataistelua ja vielä kuolemaan tuomittujen kultinmetsästäjien perässä uhmaten vaaraa kuolla demonien kynsissä. Miksikö kuitenkin tulin? Olin toiveikas Merselburgin tapahtumien jälkeen - uskoin heihin, kultin päihittämiseen ja valoisampaan tulevaisuuteen. Helvetti, se mitä olen nähnyt ja kokenut täällä on aivan tarpeeksi siihen, että voisin kirjoittaa maailman melankolisimman ja masentavimman säkeistön ikinä lauluni päätökseksi... Luovuuteni valuu sormieni lävitse, en osaa tarttua enää oikeisiin aiheisiin synkkyden sijaan, ympärilläni pyörivät tapahtumat jäävät kauhun ja epätoivon varjoon. Olen vain heikko ihminen, miksi edes yritän olla taiteen tai kulttuurin välikappale?
Kaupungin portit avattiin, sieur Lutan joukot vyöryivät sisään ja tappoivat säälimättömästi wanhan vartioston kapinoivat jäsenet. Varanga sulkeutui kaupungin linnakkeeseen, mutta yön aikana viimeisetkin Varangan joukot voitettiin ja vartiostonkapteeni vangittiin. Lutan armeija toimi nopeaa ja säälimättä. Oikeudenkäynti seurasi pian parin päivän jälkeen ja Varanga muiden upseerien mukana teloitettiin aukiolla varoituksena rahvaalle. Antorcha, inkvisiittori piti huolen siitä, ettei heidän poismenonsa ollut miellyttävää katseltavaa: loputtomia kivun- ja kauhunhuutoja sielun puhdistamiseksi. Myös Belencianon suvun mies kävi lavalla, mutta selviytyi sovitettuaan syntinsä ja käännyttyään inkvisiittorin tahtoon, ja hänen perässään moni muukin sotilas kääntyi uuden uskonnon komentoon. Silti fanaatikkoja riitti ja heidät teloitettiin maanpetturuudesta ja kuninkaan tahdon vastustamisesta. Kreivi Isaac de la Olaiolle tämä oli varsin vaikeaa, hän onkin piirityksen purkautumisen jälkeen ollut linnoittautuneena pitkälti vain kartanoonsa ja huhutaankin, että viimeaikaisten tapahtumien myötä hän olisi jopa kykenemätön hoitamaan sukunsa omaisuutta. Juuri kun luulin pahimman olleen ohitse, kuulin demonikultistin löytyneen kaupungista, joka teloitettaisiin Renaton, inkvisiition jäsenen toimesta aamunkoitossa. Vaan en ollut uskoa silmiäni, painajaiset heräsivät eloon, kun hän raahasi mukanaan Raulin sisaren, Celian, lavalle. Sen mitä olin ymmärtänyt, he olivat viettäneet aikaisemmin yhteisiä öitä, mutta Renaton kasvoilta paistoi kylmä tunteettomuus ja pettymys naista kohtaan. Ja yhtä tunteettomasti hän Celian teloittikin. Se oli liikaa minulle, join itseni uneen sinä iltana.
Myöhemmin Renato katosi, Nicolo ja Manoel kävivät luostarilla, jossa hänet oli viimeksi nähty. En tiedä mitä siellä tarkalleen tapahtui, mutta luostarin kaikki rakennukset olivat poltettu puurakennelmiltaan maan tasalle ja munkit tapettu käytäville - orpokodin asukit olivat kuitenkin pelastuneet, luojan kiitos, mutta puheet siivekkäistä naispaholaisista ja lapsidemoneista eivät auttaneet yhtään noiden lapsiparkojen tulevaisuutta. Kuka rahvaasta haluaisi ottaa pahaa onnea kohdanneen orpolapsen omakseen? Enkä usko, että uuden uskonkaan palvelijoina heidän elämänsä näyttäisi kovin valoisalta. Inkvisiittori asettui olemaan väliaikaisesti kaupungin linnakkeeseen ja kuulusteli, kiduttikin luultavasti siellä paljon vartioston väkeä sekä kirottujakin. Antorchan työ jäi kuitenkin kesken, kun hänet löydettiin kuolleena salistaan, demonien raatelemana - ja sen jälkeen alkoi tapahtua paljon, liikaakin. Renato, Antorcha, Angelo, suurnoviisi Oscuridad; kaikki kadonneet tai kuolleet. Kirkoltakin kerrotaan kadonneen väkeä, myös maatiloilta, ihmiset eivät usko enää turvallisuuteensa ja kaikki ovat kauhuissaan. Silti, luostarin jälkeen kukaan ei ole nähnyt mitään kulttiin tai demoneihin viittaavaa, mutta nämä yliluonnolliset tapahtumat pyhässä, tai no entisessä pyhässä kaupungissa ovat olleet liikaa ihmisille. Wanhan kirkon kannattajien kadottua ja inkvisiittorin murhan jälkeen en ihmettelisi, vaikka koko kaupunki hylättäisiin. Ristintie on aina elänyt pyhiinvaelluskohteena ja nyt kukaan ei enää usko sen turvallisuuteen tai pyhyyteen, jos edes Lothedrijarinkaan, ainoan jumalan valittu ei pysynyt täällä turvassa. -Lochlyn, viimeinen kirjoitelma ennen katoamistaan
31.8. Loppunäytös
- Elena ei halunnut kohdata kuolemaa
- Nicolo näki Lothedrijarin kuolemassa
- Kuolema oli Angelolle vain muiden kohtalo
- Raul ei piitannut kuolemasta
- Renato näki lopullisen rangaistuksen kuolemassa
- Javier ei nähnyt aikansa olleen vielä ohitse
- Durantelle kuolema oli kaikki kaikessa
Ja hän sen saavuttikin.
He eivät edes haudanneet häntä; he eivät edes yrittäneet saattaa Duranten sielua lopulliseen lepoonsa tuhoamalla pääkalloa täysin. Löysin Duranten sieltä, missä tunsin hänen olevan, keskellä palanutta metsää, palaneen mökin pihassa, unohdetttuna, voitettuna. En ymmärrä kuinka he kykenivät siihen - heillä täytyi olla apua. Durante oli turhamainen, mutta hän ei varmasti olisi ottanut sellaista riskiä, joka olisi vienyt hänet turmioonsa. Hänen voimansa olivat valtaisat ja jotta kirotut olisivat saaneet pääkallonkaan rikki, heillä täytyi olla mahdinkäyttäjä tai mahtiesine mukanaan... tai sitten he olivat tehneet sopimuksen toisen demonin kanssa. En tiedä. Yacinte on surun murtama, Radavarit olivat hänen suurin saavutuksensa ja nyt surmattu viimeiseen mieheen, Nicoloa lukuunottamatta. Mies on tosin täysi luopio, jumalorja, mutta Nelilj kielsi koskemasta häneen - hän on yhäkin Vidilothin ilmentymä.
Jäljitin Renaton ensimmäisenä, oletin sen olevan nopein ja helppo kohde, mutta olin väärässä. Mies oli ylennetty Inkvisition sotilasjohtoon kouluttamaan uusia demonintappajia täysin vanhan Coraxen tyyliin, mutta ilman inhimillisyyttä. "Ei katumusta", kuten hänen on kuultu sanovan. Lisäksi hänen surmaamisensa tekisi hänestä marttyyrin, joten tuskin voittaisin sillä mitään. Raul oli onnistunut jotenkin irtaantumaan kirouksestaan, näin huomasin päästyäni istumaan samaan illallispöytään, helvetin aateliset. Ilmeisesti hänellä on joko hyvät yhteydet safiireihin tai kirkkoon, tai sitten hän on vain törkeän rikas. En halunnut ottaa hänestäkään riskiä varsinkin, kun en olisi saanut hänestä mitään kunniaa herrani silmissä. Vaihtoehdot alkoivat kuihtua, Elena oli kadonnut kuin tuhka tuuleen, enkä saanut selville hänen olinpaikastaan edes noitien keskuudesta - ilmeisesti suuri osa hänen perheestään oli loikannut rajan yli Näkijäkuntaan pakoon uuden kirkon vihaa ja inkvisitiota. Jätin palavat mustalaiskylät taakseni ja päästin armoa anovat noidat tuskistaan - helvetti, inkvisition tabardi yllä saa tehdä mitä huvittaa. Kuitenkin, saavuin tähän kuningaskuntaan hirvittävällä kiireellä vain todetakseni, etten voi saada mitään aikaiseksi kirottujen suhteen.
"Enkö varmasti?" kysyin itseltäni, ja pitkällisen pohdinnan jälkeen tiesin mitä tehdä.
Angelo oli jo kerran tehnyt sopimuksen, hän tekisi sen uudelleen. Kaikki kirotut olivat vaikeita kohteita löytää tai iskeä, eikä heidän välitön kuolemansa palvelisi ketään, mutta heidän loppuelämästään voi aina tehdä yhtä helvettiä. Yhtäkkinen sokeentuminen, rampautuminen, halvaantuminen... Kaikki tietävät ettei se ole mielekästä elämää, varsinkaan hirveissä tuskissa. Neliljillä on vielä yhteytensä kirottuihin, ja tulee piinaamaan heitä unissaan, Raulia lukuunottamatta. Angelon tarvitsisi vain murtaa heidän fyysinen kuorensa, Nelilj murtaisi henkisen olemuksen ja he valitsisivat vapaaehtoisesti kuoleman tien, ennemmin tai myöhemmin. Tai, no, mikäli Nelilj sen heille antaisi. Solonada tietää missä hän on, ja minä tiedän missä Solonada on. Angelon löydettyäni pieni suostuttelu lahjuksien kera tuskin saa häntä kieltäytymään. Tämän jälkeen täytyy enää jäljittää Elena, sieltä jostain.
Duranten matka tulee päättymään minun mukanani Mustille Maille, jossa hänen jäännöksensä pääsevät herransa valtaistuimen äärelle. Hävisimme taistelun Ul Ythangussa, mutta Nelilj tietää huomisen tuovan tullessaan uudet muutoksen tuulet. Kuudes purppurakuningas on jo herännyt -Ubaid al Hadduh, Mustien Maiden viestintuoja, Neliljin valittu
Kiitokset pelaajille!
