MeriExalted:Kallokivien uhka

Kallokivien uhka

Umpikuoreen tutustumista

Jin lukee matkalla kirjaansa, Autere kapteenoi ja Tuuli auttaa; matkalla vaihdetaan laivan nimi Tuulensilmästä Merijänikseksi ja muutenkin muokataan sen ulkonäköä. Noin viikon kuluttua päästään Umpikuorelle; isohko saari, vanha vuorenhuippu, jota ei kerralla näe kokonaan. Kierretään niemenkärki, Umpikuoren kaupunki ilmaantuu näkyviin, kimallellen valkoisena ja vaaleanpunaisena. Kaupungin keskellä näkyy muinainen Korallipalatsi ja useimmat kadut on katettu simpukankuorin. Satama on iso ja siellä on selkeästi jäänteitä hyvin vanhoilta ajoilta. Laivoja on kymmeniä isompia ja yhteensä ehkä sata tai sitä luokkaa; sotakaleereita on useita, muutama myös Pelepsin. Päästään kuitenkin laituriin ilman ongelmia, Veli rupeaa hoitamaan kaupankäyntiä ja muut lähtevät etsimään tietoa laatikkotalosta, Jin innosta uhkuen ja Autere & Tuuli varuillaan perässä.

Jin saa tietää että Korallipalatsin kirjasto on tietysti paras paikka selvittää asioita, joten sinne mars. Korallipalatsi on hienovarainen rakennus, vaaleaa graniittia, ikkunat läpinäkyvää kuorta. Jin pääsee muutaman askeleen sisään portista ennen kuin paikalliset heimovartijat (isoja, vihreätukkaisia) pysäyttävät hänet ottamalla niskasta kiinni ja osoittelemalla keihäillä. Hetken päästä kersantti ilmaantuu paikalle, syyttää vanhempien neuvostoon tunkeutumisesta eikä usko selittelyjä kirjastovierailuaikeista. Kolmikko marssitetaan portaita alas ja heitetään tyrmään, Jin pyytelee anteeksi muilta että järjesti heidät tähän liemeen. Pari tuntia kuluu eikä ketään kuulu, mutta odottelua päätetään jatkaa.

Illalla Veli rupeaa miettimään minne kolmikko on jäänyt ja lähtee Aavan kanssa etsimään. Pienen kyselyn jälkeen jäljet johtavat palatsille, ja vartijat onneksi muistavat Jinin & kumppanit. Sheriffin vaatima lahjus on melko iso, mutta Veli taipuu maksamaan sen. Kolmikko tuodaan ulos, Veli läppäisee Jiniä ja sadatellen raahaa hänet takaisin laivalle, alkaen sitten juomaan Iivarin kanssa rommia. Tuuli jää kaupungille työhommiin (eli juomaan ja pelaamaan).

Myöhemmin yöllä vastaan tulee hyvin luotettava, vanhan partaisen tietäjän oloinen tyyppi, joka sanoo jotain tuntemattomalla kielellä. Tuuli yhtäkkiä muistaa tyypin palkanneen hänet aiemmin seuraamaan Jiniä ja Veliä, ja tyyppi kutsuukin Tuulen teehuoneelle ja pyytää raportin siitä mitä kaksikko on puuhannut viime aikoina. Tuuli kertoilee melko avoimesti aiemmista tapahtumista, pysyen kuitenkin mahdollisuukisen mukaan yleisemmällä tasolla ja jättäen Autereen roolin todellista pienemmäksi; Jinin ja Velin kyvyt käydään aika tarkkaan läpi. Lopulta tyyppi antaa palkkiorahapussin ja lähtee, sanoen taas jotain käsittämätöntä, ja lähdettyään ovesta tunne vahvasta luotettavuudesta haihtuu. Tuuli palaa laivalle ja herättää muut, ja puhutaan luotettavuudesta ja rahoista. Tuuli on tavannut ilmeisesti saman organisaation tyypin Wu-Jinissä, ja onnistuu muistamaan fraasin. Jin kääntää sanat suurinpiirtein "Lakkaa odottamasta, että poikkeuksellisia asioita tapahtuu itsestään". Veli ottaa rahapussista lahjuksia korvaavia käyttörahoja, ja sitten lähdetään taas Jinin johdolla tutkimaan paikkoja Teehuoneella.

Tarkan tutkimuksen jälkeen Jin saa selville, että tyyppi oli ulkoasultaan köyhän oloinen, kengistä oli tippunut muutama tietyn kukkasen terälehti, kaavusta on siirtyn kosteutta istuintyynyyn ja teekupin pohjalla olevat lehdet melkein muodostavat merkin "aarrearkku". Yöllä on satanut siten että tyyppi lienee matkannut noin puolen tunnin matkan päästä, ja terälehdet ovat kukasta, joka kasvaa kallioilla ja kauempana merestä. Veli saa kyselemällä tietää sopivan paikan kaupungin läheltä, ja lähdetään tallustelemaan luoteeseen. Kaupungista päästyä Autere huomaa kaukaisuudessa jonkun kävelemässä samaan suuntaan, Jin lähettää Kimalteen seuraamaan ja Kehä lähtee reippaasti perään. Kimalle tunnistaa tyypin ilmeisesti etsityksi, mutta Jin ei jaksa juosta joten Autere rupeaa kantamaan häntä. Rivakan jahdin jälkeen päästään jo melko lähelle, ja Jin valahtaa rennoksi kun hän siirtää tietoisuutensa Kimalteeseen. Tyyppi on päässyt laakealle kallioille, kaivaa jonkin käärön esiin kääröputkestaan ja polttaa sen, jonka seurauksena tyyppi muuttuu vihreään pukeutuneeksi naiseksi ja Tuuli melko lailla unohtaa tyypin. Nainen kääntyy katsomaan auringonnousuun, tekee mudran käsillään luoden valoa loistavan kaaren, kulkee sen läpi ja katoaa välähtäen. Jin tulee tajuihinsa ja sinkoaa kohti kallioaukeaa. Nopea taikasilmillä skannailu tuo samalla kultaisen symbolin Jinin otsalle, ja Jin näkee... Maassa on metallinen taikakaari, joka oikealla tavalla katsottuna on portti. Portissa on symboleita, numero 17, ja Vanhalla Kielellä taikasanat jolla portista voi kulkea sekä kieltoja ettei saa kulkea portista ilman lupaa. Jin hetken puhuu mystisiä ennen kuin myöntää että portti vienee Taivaaseen. Jin kysyy että mennäänkö portista, ja päättää sitten kuitenkin koittaa avata sen. Portti leimahtaa kultaisena kaarena ja imaisee Jinistä jonkun verran hituja, niin että muutkin näkevät sen, mutta se ei kuitenkaan aukea Kehälle. Jin tutkiskelee paikkoja muutenkin, mutta huonosti mitään löytyy, joten lähdetään takaisin Umpikuoreen.

Lyhyiden aamu-unien jälkeen Jin menee uudestaan etsimään kirjastoa jossa olisi tietoja Alamaailmasta. Nyt ehdotetaan että tuo Danaa'din temppeli & luostari lahden toisella puolella voisi olla hyödyllinen, tai sitten hengellinen neuvonantaja Vimal Efrat. Jälkimmäinen kuulostaa lähestyttävämmältä, joten sinne. Onnistuukin, Efrat ottaa vastaan ja kuuntelee kun Jin kertoo Jenlein tapahtumista, jopa paljastamatta Kehän voimia. Efrat on vaikuttunut ja ottaa asian vakavasti, lähtee itse selvittelemään palatsille ja muualle, ja ehdottaa Jinille käyntiä Danaa'din temppelille. Jin käy hakemassa laivalta Tuulen mukaan ja tallustavat temppelille. Portti on kiinni, mutta Jinin kumautettua gongia noviisi tulee ja päästääkin tietysti sisään tämän viisaan tietäjän. Temppeli on rakennettu geomantiset periaatteet huomioon ottaen syvälle maan alle, lähelle rantaa, ja pääsali on toista sataa jaardia halkaisijaltaan oleva kupu. Kupolin alle tullessa huomaavat, että paikka on Manse, ja Jin kommentoikin heti asiasta. Noviisi vie vara-apotin luo, ja Jin tuleekin kohtuullisesti juttuun kunnon tietäjänä ja uskonoppineena; Tuuli maksaa tarvittavan kolehdin. Jin tutkii innokkaasti kirjastoa koko päivän, joskus aikoinaan paikalla on ollut munkkina joku osaavakin tutkija. Tuuli tutkii mansea harhaillen ympäriinsä, vedenrajasta ei pääse kätevästi suoraan temppeliin. Viipyvät yli yön, seuraavana päivänä Jin löytää viitteen Hekatonkiroista, joka voisi olla Alkujaisen sielunkappale, ja Sielujen Laskijasta, joka voisi olla joku vahva sen suuntainen taho. Näiden tietojen ohessa viitataan toiseen tarkempaan kirjaan, "Mietintöjä Kuolleiden Luonteesta sekä Alamaailman Vaikutuksesta niiden Muutosjähmeyteen", mutta kirjastonhoitaja ei tiedä sellaisesta mitään. Tuuli epäilee kirjastonhoitajan aikomuksia ja huomaamattomasti seuraa sitä läpi temppelin. Temppelin johtohenkilöt keskustelevat Jinistä, ja epäilevät että Jin tietää liikaa asioista, joten päättävät kutsua veli Danaderidin takaisin temppelille. Tuuli onnistuu ohjaamaan Jinin lähtemään takaisin kaupunkiin, ja ohittavat Danaderidin paluumatkallaan.

Seuraava päivä on 10. Nousevaa Tuulta; Jin menee taas puhumaan Efratille. Jin kertoo mitä löysi temppeliltä, sitten lähdetään käymään palatsin kirjastolla. Vartijat katsovat vähän nyrpeänä, muut ovat kohteliaammin mutt Autere vilkuttelee iloisesti. Kirjastolle päästyä Efrat etsii kirjoja, mutta Jin onnistuu ensin löytämään vanhan hengistönlaskennan, jonka kautta löydetään vanha rituaali jonka avulla Sielujen Laskijaan on aiemmin saatu yhteys. Jin innostuu paastoamismahdollisuudesta, Veli vähemmän. Palatsista poistumisen jälkeen Jin huomaa Veli Danaderidin ja menee puhumaan sille, kun se kuulemma on ongelmanratkaisija. Danaderid on hiukan yllättynyt tästä, mutta suostuu siirtymään teehuoneeseen puhumaan. Jin juttelee muutaman tunnin ja selittää mistä tiedot on tulleet, kohtuullisen hyvin väistellen kehän ylevöitetyt teot. Matkustetaan pikkusaarelle jossa Sielujen Laskijan kutsumisrituaalin voi tehdä.
Jin, Autere ja Tuuli jäävät saarelle tekemään rituaalia, Veli käy katsomassa kerran-pari päivässä. Ensimmäinen vuorokausi sujuu kohtuullisen hyvin, toisen aikana Jin rupeaa ärtymään ja myös nuokkumaan. Juuri ennen kuin otsa osuu kallioon, Sielujen Laskija ilmaantuu paastoajien keskelle. Jin esittelee itsensä ensin, Autere tirskahdellen ja Tuuli kertoo olevansa "Hyrrä". Jin selittää Kehän ongelmista Alamaailmassa, ja jumala kutsuu heidät toimistolleen, avaten portaalin taakseen. Toimistolla kirjanpidon kautta todetaan että näin on käynyt, ja jumala käy hakemassa lisädokumentaatiota. Kuulemma laatikkotaloon vangittu Hekatonkira on nimeltään "Tuhannen Peilin Särö", kuuluu syvemmälle, varmaankin Labyrinttiin, ja vajonneekin sinne itsekseen ajan myötä. Jin arvelee että se on vähän liian hidasta, ja jumala ottaa mystisillä keinoilla yhteyden johonkin joka tietää enemmän laatikkotalon avaamisrituaalista. Rituaalilla saa Hekatonkiran komentoonsa, ja tähän mennessä se on myös sinne palautettu.

• Jin: Ei se niin kiinnosta, vaan ennemmin että miten sen saisi tuhottua.
• Jumala: Varmaan ne edellisellä kerralla ritualisoineet tietäisivät.
• Jin: No mutta mistä ne sitten löytyy... Sun kirjasta?
• Jumala: No joo, ja itse asiassa myös kollegan kirjasta. Ja välillä myös katoilee kirjasta.
• Jin: Ja että missä se nyt on..?
• Jumala: Löytyy nimi "Katerina", nyt näemmä Merimetson saarella.

Jin ei keksi muuta kysyttävää, joten muuta palaavat laivalle ja päätetään lähteä Merimetsolle (Kallokivien alueella).

Kallokivissä käynti

Merimetsossa on Kallokivien suurin kauppasatama, Yltäkylläinen Aamunkoitto; lähdetään sinne päin eli pohjoiseen. Muutaman päivän jälkeen Iivar kysyy Autereelta että minne ollaan menossa ja saa tietää että Kallokiville, ei ilmeisesti oikein tykkää tästä ideasta. Iivar jatkaa puhumaan Jinille, joka rauhoittelee; Veli saapuu paikalle ja kannustaa Iivaria ajattelemaan tietojaan hyödyllisinä asioina jotka voivat auttaa huolehtimaan Luomakunnasta. Tuuli myös huomaa jossain vaiheessa Iivarin aseistavan itsensä tuplamiekoilla. Kolmen purjehduspäivän jälkeen saavutaan Yltäkylläiseen Aamunkoittoon, Autere sopii Velin ja Tuulen kanssa että hän jää Jinin kanssa laivaan sillä välin kun parivaljakko käy etsimässä tietoja Katerinasta. Kaupunki on parempiluokkainen, rakennettu saaren vanhasta kivestä; keskemmällä saarta on Päiväntasaus, jossa myös kuvernööri asuu. Varjomaa kuulemma alkaa puolestavälistä saarta, siellä on paremmman luokan väki eli kuolleet; täällä kaupungissa on kaikki väki elossa. Kaikki omaisuus on periaatteessa valtion mutta kansalaisten käytössä kunnes eivät enää käytä sitä hyödyllisesti. Paikallinen muoti on enimmäkseen mustaa, jonkun verran harmaata, valkoista ja tummansinistä; ulkopaikkakuntalaiset erottuvat aika helposti. Veli löytää vanhan tutun kapteenin, joka on joskus käynyt kauppaa Katerinan kanssa ja kertoo että hän lienee isompi kiho, ja löytyisi ehkä Päiväntasaukselta? Pitäytyy aika suoraviivaisesti bisnesjutuissa, osti kuulemma pari kuukautta sitten isohkon lastin orjia. Tuuli saa kuulla että rikollistakin toimintaa löytyy ja onnistuu hankkimaan Autereelle hyvän kartan. Palataan laivalle ja keskustellaan että miten päästään käsiksi Katerinaan. Veli keksii järjestelyt ja peitetarinat, jossa Kehä (+Aava+Iivar) on menossa Päiväntasaukseen; matka sujuu rauhallisesti. Päiväntasaus on noin kolmisen kertaa Aamunkoiton kokoinen ja merkittävästi rikkaampi, ja varjomaan raja halkaisee kaupungin hyvin selvästi.

On 24. Nousevan Ilman kuukautta. Päiväntasauksessa on kaksi toria, pienempi Luomakunnan ja suurempi varjomaan puolella. Autere muistuttaa tietoa kerääville Velille ja Tuulelle että paikat jossa Katerina on tehnyt asioita voivat paljastaa hänelle ja Jinille enemmänkin. Jin lähtee hämmästelemään paikkoja, Autere ja Iivar seuraavat.

• Veli: Erilaiset ministeriöt ovat tärkeässä osassa kaupungin hallinnassa, ja Katerinalla on jossain niistä korkea ja varottu asema.
• Autere: Iivar vaikuttaa paljon elävämmältä kuin yleensä, jopa niin että jotkut paikalliset aaveetkin jäävät katsomaan.
• Tuuli: Rikollinen väki tuntuu olevan enimmäkseen vierasperäistä. Omaisuusrikoksia vähän koska vaarallista, esim. salakuljettaminen yleisempää. Oikeusjärjestelmä on erikoinen.

Seuraavan päivän Veli selvittelee ministeriöitä. "Valtio omistaa kaiken"-periaate on täällä vielä vahvempi, eli suurin osa väestä on ainakin nimellisesti töissä jonkin pitkällisesti nimetyn viraston palveluksessa; kaksi oleellista ovat Synkkä Tuomiostuin (Laki & Uskonto) sekä Päivän ja Yön ministeriö (maallisemmat jutut). Täällä on myös oma valuuttansa, enemmän kirjanpitoyksikkönä käytetty Sieluteräs-Obol, mutta käteistä rahaa käytetään vähemmän ja siirretään vaan enemmän numeroita tileillä. Myös rangaistukset toimii tilipisteillä; kun kerää riittävästi pisteitä, joutuu teloitetuksi ja sitten tuomitaan. (Isoilla plussapisteillä pääse hengestään, mutta ylennyksenä. Melko harvinaista.) Murha on valtiolle tärkeä työkalu, kuolema ja siihen liittyvä byrokratia läpitunkevaa, ja Tuomioistuimen johtohenkilöt periaatteessaa ylin taho kaupungissa. Oikeustalo vaikuttaa parhaalta paikalta tutkia Katerinaa; Veli rupeaa hoitamaan kauppahommiaan.

Tuuli rupeaa ujuttautumaan virastojen puuhaan, Veli auttaa tekosyillä. Autere kysyy Iivarilta että mikä nyt on saanut miehen elävöittymään, haistellen tarkkaan vastausta. Iivar myöntää syntyneensä Kallokivien pääsaarella, ainakin toinen vanhemmista oli erikoisempi, ja Iivar on jotenkin sidoksissa Kallokiviin tai varjomaihin yleensä. Jin kuuntelee sivusta ja katsoo Iivarin Olemusta, ja huomaa lohikäärmelinjan kaltaisen joka sitoo Iivaria saareen. Autere yrittää tiukata vähän lisää; Jin huomaa että Iivar onnistuu jotenkin yliluonnollisesti vastustamaan ja lähtee sitten pois tilanteesta. Tuuli onnistuu pysymään huomaamattomana Oikeustalolla, kunnes illemmalla huomaa Katerinan lähtemässä sieltä jonnekin. Katerina kävelee parin korttelin päähän kaupunkitalolle joka vaikuttaisi olevan oma, yhä keskikaupungilla; talo on edestä korkeampi ja oma korttelinsa. Tuuli kiipeää naapuritalon katolle katsomassa tarkemmin, etuosa on nelikerroksinen ja harjakattoinen, takaosassa kaksi kerrosta ja sisäpiha; sitten palaa Kehän luokse kertomaan löydöksistään. Päätetään vakoilla Katerinaa, mutta ainakin aluksi vaikuttaa elävän aika tavanomaista elämää. Siirrytään murtautumiseen, Tuuli menee edellä ja Jin & Autere perässä tutkimaan Virastotaloa. Tuuli tekee alkuun koemurtautumisen, ja kun isompaa hälytystä ei näytä tapahtuvan, Autere ja Jin pomppaavat perässä. Siirtyminen Katerinan toimistoon onnistuu myös, sieltä löytyy okkultistista kamaa, paljon kirjoja sekä kääröjä sekä kirjeenvaihtoa; vaikuttaa olleen hänen käytössään jo vuosia. Jin onnistuu taas aivan tajuttomasti hetkessä näkemään täällä suunnitellun sotaretken: sisältää ainakin yhden laivan, jonkun verran sotavoimaa, suuntautuen jonnekin Niskan suursaarille, lähtöaika lähipäivinä. Autere onnistuu kuulemaan menneisyyden kaiuista, kuinka Katerina raportoi Herralleen että retkikunta lähtee kahden päivän päästä ja kysyy, minne kannattaisi suunnata; alkuperäinen suunnitelma ei ole muuttunut, Kerkeiksen saari on yhä kohteena. Katerina kysyy vielä, onko Aurinko-riesoista mitään tietoa, herra vastaa ettei sen jälkeen kaksi viikkoa sitten lähtivät Umpikuoresta. Jin koittaa vielä katsoa peiliä Olemuskatseella, ja vaikka se ei ole maaginen, sitä on taikuuteen käytetty... ja sitten tuntuu taas hassu loputon kahden peilin tunneli ja peili halkeaa kahtia pitkällä säröllä. Tuuli koittaa lavastaa jonkunlaisen murron, ja ryhmä onnistuu hiippailemaan myös pois paikalta. Palaveerataan majatalolla, yhdistetään tietoja ja arvioidaan että eivät ole valtaamassa mitään isompaa mutta voivat olla hakemassa, tutkimassa tai rikkomassa jotain. Päätetään lähteä odottamaan Kerkeikseen niin että Aava jää lintuna vakoilemaan ensin Päiväntasaukseen tai myöhemmin Aamunkoittoon.

Katerina, karmea neuvottelija

Kukoistavan Ilman 1. lähdetään merelle. Keskustellaan siitä että minne lähdetään ja mitä voidaan arvella Katerinan tekevän, mutta ei päästä lopputulokseen. Ei lähdetäkään Kerkeikseen asti vaan jäädään väijymään, Jin kutsuu Meritamman avustamaan seurannassa. Neljännen odottelupäivän aamuna Aava laskeutuu kannelle ja kertoo että lähtivät Taivaan Hai-laivalla, suurinpiirtein Kerkeiksen suuntaan. Päätetään antaa Katerinan ryhmän päästä lähelle Kerkeistä, Jinin apurien ja Aavan yrittäessä seurata huomamaattomasti minne ovat menossa. Arvioitavalla rantautumisalueella on muutama hyvä luontainen poukama ja joku kyläkin. Veli yrittää kovasti selittää, kuinka haluaisi koittaa Katerinelle puhumista, mutta ei osaa esittää hyvää taistelusuunnitelmaa asiaan liittyen. Päätetään siis yllätyksellä käydä Taivaan Hain kimppuun, ja Autere ohjaakin Tuulensilmän sopivasti yhteislaukausta varten kunnes syöksyy ampumaan imahdusjousella, jättäen Velin huolehtimaan laivan ohjauksesta. Meritamma onnistuu hidastamaan Taivaan Haita ja katerina huomaa hyökkäyksen, mutta ei onnistu estämään Jinin loitsimaa tulilintua. Autere onnistuu myös ampumaan piiritysaseellaan, ja Tuulikin onnistuu linkoamaan kiven aaveluutnanttiin. Katerina siirtyy näkymättömiin ja Taivaan Hailla panikoidaan samalla kun Tuulensilmä lähestyy hitaasti. Vähän ennen kuin Jin onnistuu keräämään voimat seuraavaan loitsuun, Taivaan Hain kyljen läpi syöksyy kolme vihertävän läpikuultavaa aavetta kohti Tuulensilmää!

Autere syöksyy laivan reunalle ottamaan vastaan aaveita, Aallonmurtaja ilmaantuessa käteen, ja Veli saapuu pian lähelle myös puolustamaan laivaa. Ensimmäinen aave hönkäisee pimeyden pilven laivan ympärille, Jin kiroilee pimeyttä ja asettautuu taisteluasentoon. Toinen aave karjaisee niin että laivan irtaimisto rupeaa lentelemään ympäriinsä, murjoen Tuulta ja Veliä. Kolmas aave vain kiihdyttää kohti laivaa, joten Tuuli pyytää Autereelta taisteluohjeita ja linkoaa sitten kiven sitä päin, mutta se vain menee aaveesta läpi. Autere hyppää komealla loikalla aaveen kimppuun Aallonmurtaja loistaen, halkaisee aaveen yhdellä iskulla, juosten aallonharjoilla ympäri vimeistä aavetta. Ensimmäinen aave syöksyy kauhealla vauhdilla laivaan, mutta Veli on valmiina, lyöden sitä heti kun sen kynnet reelinkiin osuvat, ja aaveen irvistyksestä päätellen aika pahasti osuen. Jin huutelee kysellen aaveiden sijaintia, ja hapuilee tietään Velin luokse. Tuuli päättää että materialisoitunatta on parempi vahingoittaa, ja rumasti sitä linkoaa ranteeseen. Viimeinen aave yrittää lyödä kultaisen hohtavaa Auteretta mutta kynnet vaan veteen loiskahtaa. Veli nostaa Pintavirtauksen irti reelingistä ja nopealla ranneliikkeellä sivaltaa aavetta rintaan, irrottaen aaveesta suuria ektoplasmaroiskeita. Tuuli linkoaa vielä kiven aaveen leukaan, ja se lentää kaaressa mereen sinne haihtuen. Merellä Autere ja Aave lähestyvät Tuulensilmää, Autere lyö aavetta vesiseinällä ovelasti harhauttaen ja pomppaa sitten laivaan. Velin kultaisen valon poistettua pimeyden Jin näkee nyt viimeisen aaveen, ja lyö sitä yllättävän pitkän etäisyyden päästä hihalla ja hiuspinnillä, vaikka aave aineeton onkin. Kummitus nousee (luvatta) laivaan ja yrittää kynsiä Auteretta, joka torjuttuaan kepeästi Aallonmurtajalla tekee vastahyökkäyksen! Kultainen merikäärme syöksyy Aallonmurtajaa kiertäen kun Autere lävistää sen ja merikäärme pään irti puraistuaan sukeltaa loiskahduksella Tuulensilmän kanteen.

Taivaan Hai liekehtii, mutta Katerinaa ei näy. Seilataan Tuulensilmä lähemmäksi, Veli seisoo kokassa ja Jin pitelee näkyvillä laavalasiperhosia. Kysellään Katerinaa, muutama sota-aave yrittää pitää aseita esillä mutta Tuulen kivisateen ja Velin kohteliaan ehdottelujen seurauksena miehistö päättää kapinoida. Pelastetaan vedestä sinne tippuneita ja hypänneitä, samalla kun miehistöä kaatuu, mutta pian kapina on voitettu ja laivan sammutus jatkuu. Ajetaan viereen, ja miehistö ei estele, kun Autere, Jin ja Tuuli hyppäävät laivaan, osoittelevat vain perän kajuuttaan. Yllättäen sieltä löytyy Katerina, joka on kahminut syliinsä läjän kirjoja ja muuta tarvikkeita, ja hänen vieressään lattialla makaa iso peili. Autere syöksähtää kohti peiliä, merikäärme tarttuu toisen kulmaan ja Aallonmurtajan kärki toiseen, ja peili pyörähtää hytin takakulmaan nurinpäin. Samalla kun Tuuli hypähtää peilin päälle ja linkoaa kiven Katerinaan, Katerina lehahtaa mustiin liekkeihin ja yrittää paeta Auteretta mutta ei onnistu tämän siirtyessä nopeasti ikkunan eteen. Ruskeiden lehtien pyörteellä Jin yrittää lehauttaa hihallaan Katerinan luokseen, mutta päätyykin Katerinan luokse. Veli huomaa välähdykset takahytissä ja syöksähtää sinne päin. Tuuli ottaa taas kiven ja linkoaa sen Katerinan polvitaipeeseen samalla kun Autere mujauttaa Tuulensilmän varrenperällä takaraivoon. Veli saapuu ovelle ja käskee antautumaan, mutta kun sellaista ei kuulu, Jin pyörähtää ja yrittää pistää hiusneulalla jalkapöytään, mutta neula meneekin mutkalle. Katerina pyörähtää irti Jinistä, näyttää rumia käsimerkkejä ja posahtaa mustaksi savuksi jättäen mustan jäljen lattiaan. Tuuli linkoaa siihen kiven, Autere kysyy että minne se meni, ja Jin vastaa että taisi kadota johonkin läheiseen taikaiseen paikkaan, mahdollisesti ilmaantuen sinne ehkä aamunkoitteessa. Autere ja Jin rupeavat pohtimaan mahdollisia kohteita ja Tuuli sekä Veli rupeavat keräämään johtolankoja.

Katerinan kadottua Jin muistaa Tuulin jadekartan, ja pyytää ottamaan sen esiin. Veli rupeaa sosialisoimaan miehistön kanssa ja Autere kuuntelemaan menneisyyttä. Siellä Katerina valittelee Kehästä, käskee jotain alaisiaan ja messuaa pimeällä kielellä, lopettaen vähän ennen kuin Kehä paukaisi sisään; arvion mukaan ei kerinnyt puhumaan kenellekään kauemmas. Veli jututtaa perämiestä kevyesti uhkaillen, mutta hän ei tiedä Katerinasta tai suunnitelmista, piti vaan kuljettaa se Merimetsolta Kerkeikselle tiettyyn paikkaan. Sen jälkeen hyväksytään vielä muutama Tuulensilmälle uinut loikkari. Katerinan hytistä Jin ja Tuuli löytävät kirjoja, kääröjä, joista mielenkiintoisemmat käsittelevät keijuja ja Villeyttä. Löytyy myös ihan hyviä merikortteja ja yhdestä niistä matkan kohde, sekä hiusharja josta hiukset Jin kelpuuttaa etsintärituaaliin. Rituaalia ei kuitenkaan kannata tehdä heti, joten palataan Tuulensilmälle pohtimaan että mihin kannattaa mennä, ja jäädään loppujen lopuksi suurin piirtein paikalleen odottamaan aamua, Jinin vähän parantaessa Tuulia ja Veliä. Aamun koitettua Jin ritualisoi kovasti, mutta kartta tuntuu vähän tuskailevan ja pomppaa väärin päin. Jin kääntää sen takaisin oikeinpäin, näyttäisi olevan jossai Kerkeiksellä, ja Autereen arvaus on, että Katerina lienee Alamaailman puolella. Autere muistelee lähistön varjomaita – Kerkeiksen sisäosissa saattoi olla, joten Jin taikoo tuulta ja Autere ohjaa laivan Kerkeikselle. Löytyy kolmen kallion keskeltä synkän oloinen kuru, jonka Jin varmistaa merkittäväksi paikaksi, sellainen johon Katerina olisi voinut ilmaantua. Autere etsii jälkiä, ja vähän kauempaa löytää kuivaneen lämpäreen jonka ympäriltä on ruoho kuollut. Jin katsoo taas taikanäöllä ja löytää jotain, mutta Autere ei jää odottelemaan vaan lähtee reippaasti seuraamaan jälkiä kohti saaren keskustaa Tuuli (ja Nappisilmä) perässään. Kaikki jaksavat juosta, myös Jin ja Iivar, kunnes päädytään epäilyttävämpään metsään; Jin varoittaa Villeydestä. Ollaan iltapäivän puolella ja päästy jo lähelle saaren keskustaa, ja metsä muuttuu koko ajan oudommaksi, kun jäljet päätyvät pienen syvänteen pohjalla olevaan kiviseinään. Jinin taikasilmät näkevät että jotain Villiä asiaan liityy, mutta ei osaa paremmin sanoa miten pääsisi eteenpäin, eikä Auterekaan näe jälkien jatkuvan muualle. Kokeillaan eri keinoja, kunnes Tuuli rupeaa käsittelemään kiviseinää kuin lukkoa, ja yllättäen se sulaakin metalliseksi oveksi, joka aukeaa. Autere edellä kävellään vulkanisesta kivestä tehtyyn holvattuun halliin; hetken on pimeää kunnes maagiset soihdut syttyvät kehää seuraten. Jatketaan eteenpäin, käytävä kulkee alaspäin loivasti kaartaen. Useamman kierroksen eli muutaman mailin jälkeen edessä näkyy valoa ja kuuluu jotain heikkoja ääniä. Jatketaan valtaisaan luolaan ja käytävä muuttuu sillaksi, joka kulkee satoja jaardeja epäilyttävän viileän laavan yllä. Luolan reunoilla on laavaputouksia ja sillan toisessa päässä, keskellä luolaa, on koristeellinen laavalasinen linnake. Kävellään kiinni olevalle portille, jonka edessä on puoliympyrän muotoinen piha, ja pohditaan mitä nyt. Ensin Tuuli kiipeää ikkunoihin katsomaan, rautaristikkojen takana näyttää olevan tavanomaista linnan sisustusta, sitten saa väännettyä ovea auki ja kurkkaa sisään. Kun sisällä eteishallissa on pari tyyppiä haarniskoissa, Tuuli nopeasti koputtaa, jolloin tyypit kääntyvät ovea kohti ja toinen vetää sisäovikellonarusta. Pian sisältä ilmaantuu senesalkki, Belhassar, värikkäisiin seremoniallisiin kaapuihin pukeutunut lyhyt parrakas tyyppi, jolla on päässä sarvet. Tyyppi näyttää yllättyneeltä ja tulee puhumaan Velille, joka ei tosin valitettavasti osaa puhua Vanhaa Realmia, joten Jin pääsee tulkkaamaan. Tyyppi ohjastaa odottamaan läheiseen saliin; Jin kommentoi että Veliä kutsuttiin Maan Prinssiksi ja keskustellaan siitä että mitä uskaltaa tehdä (syödä, luvata, jne.), ja miten keijujen lupaukset ja kohteliaisuuskulttuuri toimii. Lyhyen odotuksen jälkeen pari naista tuo isoilla tarjottimilla ruokaa, ja maistellaan vähän, mutta ei tule isompaa pomoa heti perään paikalle...

Jonkun hetken odoteltuamme Belhassar vie meidät valtaistuinsaliin; komeasti koristeltu, kynttilöitä ja kattokruunuja. Paikalla on hienostoa, haltiamaisia, paljon partaista väkeä; kuninkaalla mustarautainen kruunu. Kehä esitellään pitkin tittelein, sitten kuningas Radulf samoin. Veli kohteliaasti kysyy, olisiko Katerinaa näkynyt, kun on mokomalla noidalla pahat mielessä Luomakunnan suhteen; Autere huomaa Katerinan kolmen avustajan kanssa piileskelemässä väkijoukon reunalla. Kuningas myöntää, että Katerina on paikalla ja hänen vieraanvaraisuutensa ylettyy Katerinaankin; Veli lukee väkijoukkoa ja arvioi, että kunkku on selvästi johdossa, mutta on muutama kuunneltava neuvonantaja ja että Katerina tuntee Kehää kohtaan kevyttä raivoa. Kuningas on valmis toimimaan neuvottelujen isäntänä, ilmeisesti hyötymismielessä. Audienssin loputtua Veli pyytää Auteretta ja Tuulia varmistamaan että Katerina ei pakene linnasta ja lähtee sitten Jin kanssa keräillemään tietoa hovista. Autere jää keskustelemaan Iivarin kanssa ja tajuaa että Iivar on keijuille näkymätön. Tuuli lähtee varjostamaan Katerinaa; eivät ilmeisesti huomaa ja siirtyvät omaan huoneeseensa ylempään kerrokseen linnassa. Hovin väki vaikuttaa fyysisesti jämäköiltä ja hovi aika eristäytyneeltä, mutta saattavat käydä hiukan kauppaa ainakin Kallokivien kanssa. Lopulta kuningas lähtee, hoven pito lopetetaan tältä päivältä ja kehälle osoitetaan lepotilat. Tuulikin saapuu paikalle linnan tutkittuaan ja kertoo paikoista. Pohditaan että kuinka hyvin Katerina on jumissa ja levätään muuten yön yli.

Aamulla tulee taas tarjoilu ja ilmoitus kylpymahdollisuudesta, Jin innostuu eniten mutta muutkin menevät käymään kylpylässä; siellä on palvelijoina ihmisiä joilta keijut on mahdollisesti nakertaneet sielua. Paluumatkalla Katerina tulee vastaan, mutta palataan ja valmistautumaan neuvottelemaan. Neuvottelutilassa on pyöreä pöytä ja hienot tuolit, kuninkaalle tietysti paras; Katerina istuu pöydässä mutta alaiset seisoo seinän vieressä, ja kunkku saapuu pian paikalle yksin. Esittelyissä Tuuli antaa jonkun eri nimen, ja käy ilmi, että Katerinalla on mukana myös neuvonantaja-aave, Binjamin. Sitten Jin rupeaa reippaasti selostamaan Katerinan pahoja tekoja, sekä menneitä että potentiaalisia. Katerinan vihainen vasta-argumentti on että uhratut olivat hänen omaisuuttaan ja että Jin tai Jinin kaltaiset on tehnyt samanlaista pahaa jolla Särö päätyi sinetin taakse. Veli rupeaa purkamaan Katerinan näkemyksiä ja latelemaan erinäisiä vasta-argumentteja, yrittäen lukea hänen motivaatioitaan, samalla kun Jin jatkaa jankkaamistaan ja vaatii parempia selityksiä.

Katerinalla loppuu kärsivällisyys, pomppaa pystyyn ja rupeaa paasaamaan kuinka maailma saadaan parempaan järjestykseen kun Boddhisattva ottaa paikkansa Lännen ylimpänä herrana. Kuulemma ajatus on saada sota Korallin ja Niskan keisarikuntalaisten välille (kummassakin on jotain liittolaisia), ja Kallokivet pääsevät liittämään nämä osakseen pelastamalla väkeä. Hekatonkaira ja keijut auttavat toimimalla uhkina joita vastaan käydä, ja Keisarikunnalta pitäisi tulla lisää väkeä paikalle kuolemaan.

Autere arvioi kuningasta, joka vaikuttaa hiukan yllättyneeltä, ja Veli saa kuvan Katerinan uskollisuudesta Boddhisattvaa kohtaan. Jin vaikuttaa aika järkyttyneeltä. Veli haastaa hiukan kuninkaan neutraalisuutta ja Jin täräyttää että ei voi keijukuningas pysyä poissa asiasta koska varjomaa tuhoaa Villeystaskun. Katerina on hiukan toipunut ja vetäisee esiin tutun oloisen kaulakorun joka selkeästi on tärkeä kuninkaalle (Rahman taisi aikoinaan etsiä sitä...). Veli yrittää hiukan aiheuttaa epäilystä Katerinan luotettavuudesta, mutta Katerina lupaa vastaan vannoa syvemmän kautta pitävänsä sanansa. Kuningas on jo lupautumassa, kun Autere menee uhkaavasti väliin muistuttamaan esineiden siirrettävyydestä ja varovaisuudesta liittolaistensa suhteen. Katerina kysyy, että onko parempi saada varmasti jotain heti vai mahdollisesti jotain myöhemmin. Ennen kuin kuningas taipuu, Veli pyytää lyhyttä taukoa selvittääkseen, voiko kaveriensa kanssa tarjota jotain parempaa, ja tämä hyväksytään siirtyen lounastauolle. Katerinan lähtiessä Tuuli onnistuu näpistämään kaulakorun miehustasta... ja nyt pitäisi vaan selvittää, rikkoiko tämä jotain vierassääntöä.

Lounaan aikana keskustellaan siitä, mistä koru on kotoisin, miksi se on tärkeä kuninkaalle tai mitä se tekee, mutta ei keksitä mitään selvyyttä. Tuuli onnistuu lappusilla vihjailemaan Jinille että olisi piilotettava esine, ja sujauttaa korun Jinin taskuun. Jin käy "vessassa", kutsuu Astran paikalle, siirtää korun hänelle ja kadottaa taas. Veli arvioi korun arvoa ja toteaa että pienen valtion arvoinen oikeassa paikassa. Ei keksitä erityisesti parempia omia argumentteja, mutta koitetaan sentään teroittaa niitä. Palataan sitten neuvotteluun, Veli alustaa ja Jin selittää Varjomaiden ja Villeyden epäyhteensopivuudesta. Puhe onnistuu ihan kohtuullisesti, mutta Katerina saa selitettyä uskottavasti miten asiat saa järjestettyä ja parantaa hiukan tarjoustaan. Veli vielä kerran vetoaa kuninkaaseen jotta saisi tarkemmin tietää mitä vastaan ollaan tarjoamassa, ja saadaan tietää että koru on hänen verivihollisensa ydinolemus. Jin haluaisi tietää enemmän, Veli ottaa Autereen ja Tuulin kanssa pikaneuvottelua, mutta ei keksitä mitään parempaa tarjota. Koskapa kuningas haluaa varmistaa ettei kauppakumppani Katerinalle käy huonosti, sovitaan että jos saadaan muutama ihminen vapautettua mukaan annetaan Katerinan olla rauhasssa niin kauan kun hän on Kerkeiksellä, kuitenkin enintään kaksi vuorokautta. Kun tämä on hyväksytty, lähdetään pelastettujen kanssa reippaasti menemään ja päästään Tuulensilmälle keskiyöllä. Veli rupeaa hoitamaan ihmisyyttä ex-orjiin ja Aava menee vakoilemaan Tiluksen portille. Seuraavana aamuna pelastetut rupeaa vähän tulemaan tajuihinsa, suurin osa tajuaa olla kiitollisia ja koitetaan värvätä heidät Autereen laivastoon, Velin kauppaverkostoon tai Jenleihin asukkaiksi. Pian aamunkoitteen jälkeen Aava kertoo kuinka Katerina ilmeisesti pakeni keijulasta Alamaailman puolelle ja keijut olivat vihaisina perässä. Keskustellaan siitä mitä tehdä korulla, ja Jin pitää luennon keijujen epäaitoudesta. Lähdetään kiertämään Kerkeistä ja varoittamaan kuulevia paikallisia Kallokivien (ja keijujen) suunnitelmista. Jin tutkii korua, sen keiju on samaan voimaluokkaa kuin Radulf, ja aspektoituneena Miekkaan ja Veteen ja hiukan Kuppiin. Päätetään Kerkeiksen jälkeen lähteä Umpikuoreen, sitten Jenleihin ja lopuksi varmaan kohti Korallia.

Henkilöitä

Kohdattu:

• Korallipalatsin kersantti: Laittoi Jinin & kumppanit tyrmään kun ei mokoma osannut käyttäytyä.
• Vihreään pukeutunut nainen: Esitti vanhempaa tietäjämiestä, osasi jotenkin lumota Tuulen kertomaan Kehästä.
• Vimal Efrat, heimopäälliköiden hengellinen neuvonantaja Umpikuoressa
  • Vanha mies, kirkasvärinen kaapu, vihreä huntu
• Umpikuoressa Danaa'din temppelin vara-apotti & joku noviisi
• Veli Danaderid, Virheettömän Veljeskunnan asiantuntija Umpikuoressa. Mahdollisesti ongelmanratkaisija liikaa tietävien suhteen?
• Sielujen Laskija ("Numerator"), alamaailman henki jonka vastuulla on lajitella kuolleet oikeisiin paikkoihin
  • Non 2,5m pitkä, byrokraatin kaavut, mukana iso kirja.
• Kuningas Radulf
  • Isokokoinen, mustarautainen kruunu
  • Belhassar, keijuhovin senesalkki
    • Lyhyt parrakas tyyppi, päässä sarvet. Värikkäät seremonialliset kaavut.
• Katerina
  • Hautajaiskaapu, luurankokädet
  • Iso tekijä Kallokivissä. Varmaan jonkinlainen tietäjä tai ritualisti.
    • Neuvonantaja-aave Binjamin
  • Osaa kadota mystisesti ja ilmaantua myöhemmin johonkin tärkeään paikkaan.
  • Motivaatioita:
    • Defining: Uskollisuus (Boddhisattva)
    • Minor: Viha (Kehä)

Tiedetty:

• Tuhannen Peilin Särö, laatikkoon lukittu Hekatonkaira

• Sodan estämistä
• Muistiinpanot