Fuksifinder:Moduuli 1

Haunting of Harrowstone

Fuksifinder: Tapahtumat ensimmäisestä moduulista.

Sessio 1

Päivä 1

Ravengron hautausmaalla on Lorrimorin tytär Kendra ja pieni hautajaisseurue. Paikalle saapuvat puoliörkki Bak, puolihaltia Kyras, kääpiö Grumak Tuplaparta ja haltia Satras. Arkkua kannettaessa vastaan tulee joukko kyläläisiä haravoiden ja kuokkien kanssa. Lorrimor-haudanryöstäjää ei tänne haudata. Lyhyen väkivaltaselkkauksen jälkeen kyläläisporukka pinkoo tiehensä ja hautajaiset voivat jatkua. Pappi puhuu ja Bak, Grumak, Kyras ja Satras sanovat sanasen, muut ovat masentuneita. Satras kysyy Kendralta, että miten Lorrimor kuoli. Kendra pyytää heitä tulemaan kotiinsa testamentin lukua varten. Lorrimor oli tutkimassa Harrowstonen vankilan raunoita lähistöllä. Paloi 50 vuotta (vuonna 4661) sitten. Kivinen gargoyle irtosi ja putosi hänen päälleen. Vankila näkyy ikkunasta kukkulalla.

Neuvosmies saapuu lukemaan testamenttia. Siitä putoaa avain. Lorrimor testamenttasi omaisuutensa jne. tyttärelleen. On tutkinut pahuutta, jotta sitä voisi vastustaa. Hänellä on hyvin epäilyttäviä kirjoja, jotka pitäisi toimittaa Lepidstadtin opistoon. Pyytää vielä, että viettäisimme kuukauden Ravengrossa hänen tyttärensä turvana. On testamentannut jokaiselle 100 platinaa, jotka saa Embreth Daradimilta yliopistossa. Neuvosmies häipyy, ei halua olla paikalla yhtään kauempaa. Kendra hakee arkun, jossa kirjat ovat. Siellä on vanhoja kirjoja, ja päällimmäisenä on uudempi, jossa lukee kannessa "LUE MINUT NYT". Se on Lorrimorin päiväkirja. "The Whispering Way on muutakin kuin nekromantikkojen salaseura." "Kaupunki saattaa olla vaarassa." "Pharasman kirkolla on aseita aaveita vastaan, niitä pidetään valekryptassa."

Etsimme tietoa Harrowstonen vankilasta. Lorrimorin kirjasto auttaa, lisäksi muillakin kylässä on kirjastoja, Pharasman temppelissä, Taikakäärö-nimisessä taikaputiikissa/koulussa, kaupungintalolla. Grumak käy kyselemässä temppelissä ja kääröputiikissa. Vankilan palo tuhosi itäsiiven. Palossa kuoli vankilan johtaja ja hänen vaimonsakin jostain kumman syystä. Harrowstoneen lähetettiin kaikkein paskimmat tyypit. Suurin osa vietti siellä vain lyhyen ajan ennen teloitusta. Tulipalo ei ollut vain huono asia, koska siellä oli paloa ennen vakava mellakka. Sellisiivet olivat vankien hallussa. Hawgran (johtaja) ja 23 vartijaa uhrasivat itsensä estääkseen vankien karkaamisen.

Kendra kertoo, että majataloja on kaksi: Naurava Demoni ja Outward Inn, joista valitsemme jälkimmäisen. Grumak kyselee, että mitä porukka tietää Harrowstonesta. Innostunut maajussi kertoo, että teloittaja vieläkin vartioi teloituspaikkaa, itäisen puolen parvekketta. Teloitusväline, viikate, palloilee kuulemma yksinään siellä. Palaamme Kendran luo nukkumaan.

Päivä 2

Ennen auringonnousua etsimme valekryptan Lepomailta Ikiunen ja Mustan polun risteyksestä. Siellä on tyhjiä ruumishyllyjä ja kahdet ovet. Ovet vievät alempaan huoneeseen, jossa on sarkofagi korokkeella. Muut menevät sen luo ja ihmettelevät, mutta Satrasta tulee puremaan jättiläistuhatjalkainen. Bak ja Kyras pilkkovat hyönteiset. Kylässä Kyras käy ostamassa pitkäjousen, ja Grumak käy papin luona mutta ei pääse käsiksi vankilapalossa kuolleiden listaan.

Matkalla vankilalle joen varrelta kuuluu älämölöä. Siellä on monumentti sankarillisille vanginvartijoille. Monumentin ympärille on roiskittu verta ja siihen on piirretty V-kirjain. Kyläläiset juoruavat valtavasti.

Vankilan muurien sisällä on lampi, joku pieni rakennus ja itse vankila. Pieni rakennus on huonossa kunnossa ja saattaisi romahtaa koska vain. Kyras ja Bak tutkivat sen löytämättä mitään. Toisessa pienessä tornissa ei ole mitään. Vankilan takana on jätemonttu. Kiviportaita pitkin pääsee parvekkeelle. Kun Bak astahtaa sille, jostain ilmestyy luurangon kädet ja ne poimivat tyhjästä ison viikatteen. Bak, Grumak ja Kyras pilkkovat viikatteen.

Sessio 2

Parvekkeen ovi on lukossa ja vahvaa tekoa. Sen sijaan, että rikkoisimme sen hitaasti (ja todennäköisesti rikkoisimme aseemme), menemme pääsisäänkäynnille. Sen vieressä on jotakin loitsuun liittyvää varisiankielistä kirjoitusta maantasosta puoleen metriin. Siinä mainitaan useasti vankilanjohtaja Lyvar Hawkran. Menemme sisään vankilaan. Siellä on eteinen, ja sen takana on koppi, jossa on neljä ovea eteenpäin. Kun olemme astuneet sisään koppiin, kaikki ovet pamahtavat kiinni! Panikoidaan hetki, mutta sitten ovet avautuvat.

Vasemmanpuolimmaisen oven takana on käytävä, jonka varrella on pieniä toimistoja. Niistä löytyy hirveästi paperia, kuitteja, kirjanpitoa ja vankilistoja, jotka otamme mukaan. Paperit painavat parikymmentä kiloa! Seuraava huone on vanginjohtajan toimisto, siellä on muutamia papereita. Otetaan nekin mukaan. Siellä on myös kassakaappi, jota ei voi avata eikä oikein siirtääkään. Jätämme sen siis rauhaan.

Palaamme koppiin, jonka ovet sulkeutuvat taas minuutiksi. Kuvio alkaa olla selvä. Seuraavan oven takaa löytyy käytäviä ja sisähuoneita. Yhdessä sisähuoneessa on Pharasman kappeli, jossa on kolme isoa hämähäkkiä. Ne tekevät strenavauriota, ää! Satras ei jaksa enää kantaa säkkiään, mutta onneksi Kyras kantaa sen hänen puolestaan.

Seuraavassa sisähuoneessa on animoidut kahleet. Ne kolisevat maahan nopeammin.

Ulkoseinän vieressä olevassa huoneessa on läjä polttorautoja. Satras havaitsee yllättäen poltetun lihan hajun... Sitten polttoraudat lennähtävät päin. Kyrakseen merkitään Q, Satrakseen L ja Bakiin 9. Siitä jää kirkuvan punainen arpi.

Vanginjohtajan vaimo Vesorian kummittelee yhdessä huoneessa. Hän puhuu varisiaa ja pyytää, josko voisimme auttaa, kun kerromme, että olemme selvittämässä, miten ystävämme kuoli.

Vesorian kertoo: Mellakan aikana portaat alakerrasta ylös tuhottiin. Toinen pakoreitti oli tukossa, koska hissi oli vedetty ylös. Vangit alakerrassa ottivat vartijoita panttivangeiksi, mutta koulutetut vartijat eivät suostuneet vapauttamaan vankeja edes vastineeksi panttivankien hengestä. Vesorian tuli vankilalle, koska hänen miehensä ei tullut kotiin. Hän otti ja tiputti hissin alas, jotta voisi pelastaa Lyvarin. Vartijat sulkivat hänet työpajaan turvaan itseltään...

Vangit alkoivat kiivetä ylös hissikuilua, koska nyt hissi ei enää tukkinut sitä. Vartijat heittivät heitä esineillä ja voitelivat seinät öljyllä. Splatterman [Hurmemies/Verilöylyttäjä?] alkoi heitellä kirouksia, ja yksi ylhäällä ollut vartija huolestui ja heitti alas soihdun. FWUMPH. Alhaalla olleet kuolivat, jotkin ylhäällä olleet ja Vesorian tukehtuivat savuun.

Kuoltuaankin Hawkran jatkoi työtään ja piti vankiaaveet kurissa, kunnes 18 päivää sitten vankilanjohtaja hävisi. Sinä päivänä jotain kaaputyyppejä suoritti pihalla rituaalia. Lorrimor eksyi sinne, he yllättivät hänet ja tappoivat yhdellä kirouksella tuosta noin vain. He lavastivat gargoylen alle jäämisen. Lorrimorin tappaja oli laiha, kalpea (harmaaihoinen) ihminen, jolla oli kaavun alla luinen rintapanssari. Hänellä oli sauva, jonka päässä oli kallo, jonka suussa oli musta suukapula.

Vesorianilla on vankilassa jonkin verran auktoriteettiä, että pystyy pitämään vankeja aisoissa, mutta ennen pitkää ne varmaan pääsevät pakoon tekemään pahempaa kiusaa. Hän tuntee ainakin viiden voimakkaan aaveen läsnäolon, suurin osa niistä on alakerrassa. Splatterman erityisesti nakertaa hänen voimiaan.

Lupaamme tietysti auttaa häntä miten vain voimme, ja menemme seuraavaan huoneeseen. Se on pesutupa. Sieltä menee likakuilu roskamontulle. Pyykkikasasta nousee animoitu pakkopaita, joka huitoo Bakin melkein tajuttomaksi. Saamme sen kuitenkin revittyä.

Päätämme mennä nyt takaisin kylään, koska Grumakilla ei ole enää loitsuja. Satras sanoo, että ei kyllä mene ihmisten ilmoille järkyttävän polttomerkin kanssa. Hän väkertää itselleen arven peittävän naamion. Tullessamme kylään jotkut pikkutytöt laulavat narunhyppäämislaulua. Se on hyvin makaaberi. Kendra kertoo, että sanat viittaavat varmaan johonkin vankilassa tapahtuneeseen. Järjestelemme paperit, sillä onhan vasta iltapäivä.

Hean Feramin on Splattermanin oikea nimi. Grumak löytää hänestä lisääkin tietoa. Hän oli Ustalavin pääkaupungin yliopistossa ja tutki antroponomastiaa (nimien alkuperätutkimus). Hän joutui tekemisiin succubuksen kanssa, päässä alkoi viirata ja hänelle tuli päähänpinttymä työhönsä. Nimillä pystyy hallitsemaan porukkaa. Hän asetti monimutkaisia ansoja, viilteli ihmiset auki, kirjoitti heidän nimensä heidän sisälmyksillään ja sitten tappoi heidät.

Illastamme taas Outward Innissä. Kyläläiset tuijottavat polttomerkkejä pitkään, mutta eivät ilmeisesti uskalla kysyä mitään ja mitään ei tapahdu.

Satras tekee itselleen paremman naamarin.

Päivä 3

Lähdemme taas aikaisin aamulla vankilalle. Käännymme sulkijakopista suoraan oikealle ja sörkimme erittäin jykevää rautaovea. Ei aukene. Sen vieressä olevassa huoneessa on penkkejä, ja siitä eteenpäin johtavan oven kohdalla lämpötila tippuu nopeasti. Tällä kertaa osaamme toimia ja otamme riivauksenpoistopullot esiin. Riivaus imeytyy pois. Seuraava huone on iso, ja sen keskellä on nokinen reikä. Kun kuristelemme sinne, sieltä lehahtaa kolme palavaa pääkalloa. Saamme ne rikottua ennen kuin ne polttavat ketään.

Seuraava huone on pannuhuone. Siellä on polttouuni, jonka luukusta pieni ihminen ehkä mahtuisi sisään. Muut katsovat Satrasta jotenkin odottavasti... Polttouunin aukko muuttuu naamamaiseksi, mutta sekin imeytyy riivajanpoistoon. Mitään ei näy, mutta juuri kun ollaan menossa seuraavaan huoneeseen, Bak kurkkaa vielä taaksensa ja huomaa polttouunissa käden. Kaivelemme hetken, ja sieltä löytyy lisää luunkappaleita. Ne ovat lämpimiä! Mutta mitään ei tapahdu. Luut ovat maagisia. Pohdimme jonkin aikaa magian olemusta. Olisiko luista hyötyä? Saisiko niistä rahaa? Lopulta Grumak laittaa luut riviin ja pilkkoo ne päreiksi. Bak ottaa niistä näytteen putkeen. Grumak sirottelee loput lampeen, ja pöly sihisee siellä. Lopulta Bak viskaa näyteputkilonkin pölyt sinne. Nyt se on tuhoutunut!

Seuraava huone on joku sairastupa. Sen keskellä joku häilyvä aave nousee ja alkaa viskoa esineitä. Se on myös kauhean pelottava ja Kyras, Grumak ja Bak pelästyvät. Satras sen sijaan yrittää huutaa muille järkeä, mutta he vain juoksevat menemään. Sulkeutuvan kopin ovi menee kiinni Bakin nenän edestä! Jumitetaan sitä edeltävässä huoneessa, jossa on penkkirivejä. Poltergeist viskoo penkkejä. Normaalit iskut eivät tehoa siihen! Kyras tappaa sen lopulta ghost touch -nuolilla.

Sessio 3

Sairastuvasta löytyy vain vanhoja sairaalatarvikkeita.

Ylös vievien portaiden vieressä on romahtaneet portaat alas, joten nousemme ylös. Siellä on jätti-itikoita, jotka saamme tapettua. Käytävillä on paljon sellejä, ja niissä on sisällä paljon luurankoja, joista jotkut liikkuvat. Rikomme kimppumme käyneet.

Luurankoja pilkkoessamme alkoi kuulua aavemaista ja selkäpiitä karmivaa huilunsoittoa. Kyras kangistuu kauhusta, mutta saamme kiskottua hänet pois soittajan lähettyviltä. Huilunsoittajaa ei millään löydy sellistään, mutta lopulta Grumak saa sen hiljennettyä roiskimalla selliin pyhää vettä.

Löydämme myös parvekkeen oven, koliseviin ketjuihin ja pyhiin symboleihin kiedotun luurangon ja tien katolle.

Lähdemme takaisin kylään Kendran luo tutkimaan vankilistoja.

Father Charlatan

Mossfatter Marauder oli pidetty käsityöläiskääpiö, joka tappoi uskottoman vaimonsa vasarallaan. Hän kuitenkin katui ja yritti herättää vaimonsa henkiin tappamalla muita vasaralla saadakseen oikeanmuotoiset palat vaimonsa kalloon.

Lopper (Vance Saetressle) oli sekopää, joka varjosti uhrejaan jopa viikkoja ja sitten hakkasi heiltä kaulat katki kirveellä.

Kendran mukaan tänään on kyläkokous. Menemme sinne kuuntelemaan kyläläisten huolia aaveista ja luurangoista. Grumak puhuu heille ja vakuuttaa, että hän ja hänen kaverinsa ovat jahtaamassa aaveita ja osaavat hommansa.

Kyläkokouskin on sabotoitu, sillä yhtäkkiä neljä öljylamppua räjähtää. Lisäksi kaksi palavaa kalloa pölähtää ikkunan läpi. Saamme ne tuhottua, ja kokousrakennuskin säästyy. Kylän neuvosmies on vakuuttunut ja nimittää meidät kylän suojelijoiksi.

Päivä 4

Lähdemme taas aamulla vankilalle. Vesorian on vielä kunnossa ja sanoo, että tunsi yhden voimakkaan tyypin heikkenevän eilen. Käydään yläkerrassa pyhittämässä kolisevat ketjut ja varmistamassa, että selleissä ei ole enempää liikkuvia luukasoja.