Azuradih al'Mašuwahrat

ExcaliburWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Azuradih.jpg

Heikot hukuttautuvat valheen samettiseen tietämättömyyteen;
Vahvat kuihtuvat ja kuolevat löytäessään lopulta totuuden ja sen katkeruuden;
Viisaat menettävät järkensä yrittäessään kulkea muita polkuja päämäärättömän toivon johdattelemana;
Miksi siis saavuit luokseni kuolevainen, jos yksikään antamani vastaus ei pelasta sinua sielusi vaeltaessa vääjäämättömästi kohti kadotustaan?
-Sfinksin kysymys viimeiselle ylipapille, Chardolothille, ennen kuin kuristi tämän kuoliaaksi jäätyään ilman vastausta


Anten peluuttama kamppis, pohjana toimi taasen Ummãn myyttinen maailma ja pelimaailmaan sopivaksi modatut Riddle of Steelin säännöt (lisäosinensa). Brivaarin aavikkomailla, ha'Gabadin sulttaanikunnassa, Taivaansinen Jalokivien kutsumana.

!!!Peli on kesälomalla, jatkuen tauon ajan IRCin / Skypen kautta!!!

Pelaajat ja hahmot

  • Culka - Mash'al Zafir ibn Najib Mu'in al-Abudala - kultakauppias Abudalasta
  • Glowie - Miyaticochitl Saniyyah al'Fursiliaris - Zenejdin emira, fursanaari
  • Maryjane - Kazireef Anwar Qutaybah - Miyaticochitlin henkivartiostossa
  • Jaale - Faruq Zahid Seraph - Veitsenheittäjä Zenejdin kaduilta
  • Ossi - Seth - Miyaticochitlin eunukkiorja
  • Mantle - Bashir ibn Khalaf al-Hamdan - al'Dawudin köyhäintalon asukki

Muuta


PJ kiinniotto-ohjeet:

  • Ante@irc
  • antesarj ättt hotmail
  • 1390719 <- 045

Tapahtuma- ja pelikirjaa

  • 16.12.2011, Homma alulle
  • 19.-20.12.2011, Hahmonluonti (pohjaraakile)
  • 20.2.2012, Le sauna, maailmalla 10v plakkaris

Kristallinsirpaleet

24.1.2012 Eka pelikerta, Kultakauppa ja beduiininainen

Rakas isäni, valtakuntamme valo, sulttaani Ayuumir päätti, että olisi aika tarkastaa poikansa, emiiri al'Adulin, allekirjoittaneen kirstut ja luvut tulevana viikkona. Jokavuotinen riesa; tällä kertaa ehkä hieman arvaamatta, ilmoittamatta, kuukauden etuajassa, kirjeenkin ollessa täysin tunteeton ilman pienintäkään viitettä mistään erikoisemmasta... ei tarkoita hyvää. Helvetti! Tiedän kyllä hyvin, että isäni on hirvittävä vihollisilleen, mutta tiedän myös, että suutuspäissään pojilleenkin... Zanbulatin ohimot valuivat kylmää hikeä hänen ojentaessa lukemansa kirjeen minulle - ele, joka tarkoitti, että visiirini on tehnyt jotain arvaamatonta... tai jättänyt jotain tekemättä. Joka tapauksessa hänkin varmasti ymmärsi, että sulttaanin suurvisiirillä on jotain erityistä mielellään tänne saapuessaan tällaisella hetkellä. Sadrazam on tunnettu... epämiellyttävyydestään. Moni asia vaatii yhä kuitenkin huomiotani, ja joudun jättämään lähes kaikki valmistelut Zanbulatin harteille; haluan hoitaa kultakaupan, Zenejdin sukudiplomatian ja varsinkin tuomintavallan käytön itse, enkä jättää jonkun osaamattoman harteille viemään pahimmillaan parhaimmat huvini. Kuten vaimoni minulle opetti - iloitse kuolemasta, iloitse elämästä - tänään haluan molempia. En halua vielä miettiä tulevaa viikkoa ja Sadrazamia -Emir al'Adul Biwrad Ibn Ayuumir

9.2.2012 Toinen pelikerta, Djinnin esitys

Olen rukoillut ihmettä koko elämäni ajan; sen seitsemänkymmentäyhdeksän vuotta toivonut suurta muutosta. Pitkään Brivaaria hallitsivat pahuuden voimat ja aavikon kansat olivat sekasorrossa demonien riivaamina, mutta akabrit saapuivat ja olin todistamassa sitä ihmettä, kun nuo tulenjumalan pyhät ilmestykset puhdistivat rakkaan kaupunkimme pahuuden ikeestä. Luulin sen olevan se ihme ja aavikon totuus, jonka tulisin todistamaan elämäni aikana, mutta... olin väärässä. Se oli kyllä enemmän kuin olin koskaan kuvitellut, mutta se ei ollut se minun ihmeeni, minulle tarkoitettu. Aikanaan isoisäni kuollessaan luovutti sukumme symbolina kulkeneen talismaanin isälleni vallanvaihdoksen merkkinä ja isäni puolestaan aikanaan minulle. Se ei ollut mikä tahansa koriste-esine, vaan kotelo suurelle voimalle, joka aikanaan pelasti Zenejdin pahuuden voimilta. Tämän olen aina tiennyt ja pitänyt talismanistani hyvää huolta, mutta eilen kuulin jotain, mikä muutti kaiken. Djinni, tuo Zenejdin tarinankertojamaagi, toi uutta valoa kaupungin menneisyyden pimeään tietämättömyyteen ja kertoi hyvin tarkasti, kuinka muinaiset sukulaiseni kaupungin pelastivat, ja tiesin heti nämä runon sanat kuultuani, että ne olivat totta joka sana. Ne olivat sen totuuden ydin, joka minun tuli elämässäni kohdata. En olisi koskaan uskonut sen tapahtuvan yhdeksän kahdeksatta vuoden ikäisenä vanhana raihnaisena miehenä. Tämä kantamani koru, tämä talismani on tarujen toiveitten kotelo, pala taivasta - tähdenlento eksyneenä maan pintaan. Ja kuin vakuuttaakseen minua valaistumisessani, itse suuren jumalamme Firbrivin inkarnaatio saapui bazaarille kunnioittamaan läsnäolollaan tapahtumia. On aika toimia, on aika nousta tekoihin ja tehdä se, mistä olen uneksinut vuosia. On aika löytää kiveni sisar luolasta, jossa pahuuden voimat ovat uinuneet satoja vuosia -Majdim Sadiq al'Taj ibn Qathardul

23.2.2012 Kolmas pelikerta, Firbriv ja taistelu

Firbriv on saapunut tuomaan valoa Zenejdin pimeyteen, jossa eksyneinä harhailemme. Kaupunkimme väki on eksynyt johdatuksesta, eikä suurin osa edes halua yrittää löytää takaisin totuuden tielle. Yazarin ja hänen sukunsa tekemä röyhkeä hyökkäys itse emiiriä vastaan on selkeä todiste tästä: jumalattomuuden kukoistaessa ihmiset kääntyvät toisiaan vastaan mitä hirvittävimpien tekojen muodoissa. Vain houkka pakana pystyi luulemaan, että jumalansa valitsema hallitsija kaatuisi omassa palatsissaan samana päivänä, kun korkeimpansa inkarnaatio oli ilmestynyt kansansa keskuuteen. Yazar oli pakanuutensa typertämä ja hukuttautunut valheen samettiseen tietämättömyyteen. Hän tulee saamaan mitä ansaitseekaan. Mutta vaikka jumalamme uskolliset palvojat saivat suuren voiton tänään, olemme yhä suuressa vaarassa, josta jumalani antoi minulle näyn: pahuuden turmelema nainen vaeltaa keskuudessamme ja mikäli emme löydä häntä ajoissa, kaupunki vajoaa vain syvemmälle nälkäisenä odottavaan kadotukseen. Muut suvunpäämiehet eivät kuitenkaan ole ottaneet tilannetta tosissaan ja luulevat, ettei tämä tule vaikuttamaan heidän elämäänsä - että demonit ovat satuja menneestä historiasta. En ymmärrä, miksi kukaan ei ole käsittänyt tilanteen vakavuutta; Firbriv on Zenejdissä! Hänen inkarnaationsa on täällä! Tällaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin Brivaarissa Arytuscalin lisäksi. Me emme voi vain kohauttaa hartioita ja jatkaa elämäämme tavalliseen tapaan, vaan meidän tulee heittäytyä jumalamme tahtoon. Hän on tämän maailman korkein ja pyhin olento, ja vain turhamaiset ja ylpeät ihmiset eivät hyväksy häntä johdattajakseen - miksi oppipoika ei kuuntelisi mestariaan? Emmekö ole eksynyt lammaslauma etsimässä paimentamme? Minusta tuntuu, että olen jäämässä yksin taistelemaan pahuutta vastaan suurimman hädän hetkellä, mutta uskoni on vahva ja järkkymätön! Olen valmis kulkemaan tämän kivisen polun alusta loppuun, jotta jumalani tahto toteutuisi, enkä saa järkkyä, vaikka mitä esteitä se toisi eteeni -Fudail Bakr al-Mas'udi

22.3.2012 Neljäs pelikerta, Emiirin päivällinen, paasi, shabiha, ja juhlat

Minä teen kuolemaa. Sisäelimeni vuotavat hitaasti, mutta varmasti verta ja tunnen voimieni ehtyvän. Edes Khalahandi, kirurgeista parhain ei tiedä pystyykö pelastamaan henkeäni. Herrani, emiirini al'Adul Biwrad Ibn Ayuumir on käynyt luonani tänäänkin tarkastamassa vointini, mutta pystyin näkemään hänenkin kasvoiltaan, ettei tulevaisuuteni ole toiveikas - onhan emiirini nähnyt satoja nuolivammoja ja monesti kertonut minullekin, ettei syvistä haavoista voi selviytyä. Niin paljon tapahtuu tällä hetkellä Zenejdissä, ja on niin vähän, mitä minä voin tehdä tällä hetkellä. Kuten minäkin, Zenejd on haavoittunut syvästi ja nyt kaikki haaskalinnut kaartelevat sen yllä odottaen tilaisuutta päästä kuolevan kaupungin makuun. Shabiha on alkanut tiukentaa otettaan slummeissa, kaupungin suurimmat suvut ovat alkaneet epäillä toisiaan ja toistensa luottamusta emiiriperhettä kohtaan - ja kansa ei reagoi, koska heidän jumalansa Firbriv on läsnä ja tarkkailee kaikkia ja kaikkea tapahtuvaa. On vain ajan kysymys milloin emiirin valtaa aletaan kyseenalaistamaan jopa hänen sukunsa toimesta - perhe on pahin, kuten sanotaan. Ja mitä minä voin tehdä tällä hetkellä? Emiirin suurvisiiri makaa bimarestanissa tehden kuolemaa vain peläten pahinta. Voin vain rukoilla korkeampia voimia, jumalaani Firbriviä. Hänen valittunsa, akabrin sanotaan saapuvan Zenejdiin hetkellä millä hyvänsä. Ehkä hän tuo valoa tähän synkkään hetkeen Zenejdin historiassa. -Zanbulat, emiirin suurvisiiri

3.5.2012 Viides pelikerta, Ryöstö, akabri ja Djinnin katoaminen

Siitä lähtien kun saavuimme herrani kanssa tähän kaupunkiin, olen tuntenut oloni epämukavaksi, hyvin epämukavaksi. En välittänyt siitä aluksi, arvelin sen olevan vain kaipuuta tutumpiin kaupunkeihin, mutta Firbrivin saavuttua... kaikki muuttui. Olin lyöty ällikällä, jumalani on täällä. Tunsin oloni ensimmäistä kertaa hurskaaksi elämässäni; että minulla olisi vihdoin tilaisuus osoittaa korkeammilleni olevani hyvä ihminen. Sinä samana iltana kuitenkin toiveeni kuihtuivat, kun aloin näkemään niitä, no, "unia", jotka saivat minut unohtamaan jumalani ja joiden jälkeen en ole halunnut sulkea silmiäni minuutiksikaan. Jotenkin en voi sille yhtään mitään ja palaan kerta toisensa jälkeen noihin maisemiin, painajaisiin. En kykene kuvailemaan uneani kunnolla, sanani ovat vain heijastuksia tuon unen todellisesta karmeudesta, jonka voi vain omin silmin ymmärtää. Hämmentävintä on kuitenkin, että pohjimmiltaan minusta tuntuu, kuin uneni olisivat totta - aivan kuin olisin sokea ihminen, joka kykenisi yhtäkkiä näkemään! Harmaata, elotonta, kuollutta, loputonta pimeyttä, tyhjyys - painajaiseni. Tuntemani ihmiset muuttuneet hirviöiksi, basaarilla vaeltava kansa harmaata elotona ihmismassaa väsymättä palvomassa valopylvästä, taivaalla paistaa musta aurinko tanssien mustine piiskamaisine ulokkeineen, akabri, jumalani pyhin, muuttuneena mustaksi sarvekkaaksi demoniksi syöden ihmisiä temppeliaukealla, lapsiakin... Omat käteni ovat muuttuneena mustekalan lonkeroiksi, suuni valuu mustaa nestettä ja jopa partani liikkuu itsestään, leukani kasvaa hyönteisten jalkoja. Mutta yksi näkyy unissani luonnollisena, ihonvärinsä oikeana, se nainen mustassa kaavussaan, hymyilee, mutta hymyilee koska kaupunki on harmaa ja eloton. Olen pysynyt kaukana hänestä - sillä hän on varmasti se kirottu nainen. En tiedä kauanko kestän enää tätä, kerroin herralleni ja Thabitille ahdingosta, mutta olenhan vain palvelija. Uskon kuitenkin kestäväni tämän, koska lähdemme pian pois. Herrani on kultakauppansa kohta tehnyt. Kolme yötä, ne tuntuvat silti todella raskailta jo nyt -Rafi, Mash'alin palvelija

10.5.2012 Kuudes pelikerta, Khalisah ja Firbriv

Vuodan verta ja hän on jäljilläni. Tunnemme toistemme kyvyt ja tavat käyttää niitä, joten vaikka osaisinkin eksyttää hänet, hän tietää miten tekisin sen. Al'Muzaffarilla ei kuitenkaan ole vuosikymmenen kokemusta aavikolla vaeltamisesta, etu on puolellani. Maagi ei kuitenkaan ole ainoa ongelmani, sillä horisontissa, kaukaisella aavikolla mustat beduiinit odottavat minua janoten vertani. En ole kovinkaan toiveikas vaellukseni suhteen, sillä lähdin Zenejdistä kuten olin sinne saapunutkin - haavoittuneena, heikkona, takaa-ajettuna. Koko aavikko vihaa minua ja tekee kaikkensa minun pysäyttämiseksi, mutta en ole yksin. Minä kannan mukanani pientä tiedon jyvää, toivoni lähdettä - aavikon totuutta. Se johdattaa minua, antaa minulle aina uuden päämäärän, kun olen eksyksissä, aina kun olen menettänyt uskoni ja kadottanut tieni. Ja kuka johdattaa taakse jättämiäni Zenejdin asukkeja? Ketä he kumartavat halutessaan vastauksia kysymyksiinsä? He rukoilevat Firbrivin johdatusta, että hän näyttäisi aavikon totuuden, mutta sitä hän ei todellakaan tee. Parempi johdattaa sokeaa kansaa halki kauhujen ja painajaisten, kuin yrittää hallita heitä kaikkien aavikon kauhujen ja vääryyksien keskellä. Joku päivä totuus valkenee sokeillekin, sillä valheella on lyhyet jäljet, kuten sanotaan. Zenejdissä löysin muutamia lupaavia yksilöitä, jotka olivat valmiita jakamaan näkemykseni aavikosta ja totuudesta, mutta Firbriv ei hyväksynyt läsnäoloani kaupungissa ja halusi minun kuolevan. Hän ei halunnut minua poistavan siteitä nashetiensa silmiltä. Brivaarien jumala vyöryi Zenejdin ylitse polttaen allensa kaikki viattomat nashetit ja heidän asumuksensa vain tuhotakseen minut siinä kuitenkin vain epäonnistuen. Minä elän yhä ja kiihkoni on voimakkaimmillaan kuin koskaan aikaisemmin. Työni Zenejdissä jäi kesken, mutta surukseni en tiedä voinko enää koskaan palata sinne kaiken sen tuhon ja kaaoksen jälkeen, mitä Firbriv sinne jätti. Joudun etsimään vastaukseni muualta, ja kaikki te ystäväni, jotka matkallani kohtaan: minä tarjoan teille auttavan käteni. Tarttukaa siihen, niin näytän, minne meidän kaikkien tulisi olla matkalla. Näytän teille aavikon totuuden -magi Khalisah al'Subhiyah bint Inabril