KoExalted:Allum

Allum

Kultainen vuori

---

Kuvaus

Allum on iso mies. Pituutta on reilut 210cm, painoa siinä 150kg. Ruumiinrakenne on mittojen mukainen; massiivinen ja jykevä. Hiukset ja parta ovat mustat, pitkähköt ja karkeasti leikatut. Iho on tummaksi ahavoitunut, silmät lempeän ruskeat.

Sekä olosuhteiden pakosta että tottumuksesta Allumin vaatetus on hyvin yksinkertaista. Ellei ole jostain syystä pakko (ja joku lainaa muita vaatteita), päällä on yksinkertainen, paksusta luonnonvalkeasta puuvillasta tehty gi-takki ja housut. Takkia pitää kiinni köysivyö. Jalassa on korkeintaan sandaalit, usein Allum kulkee paljain jaloin. Kaikki vaatteet ovat kuluneita, mutta huolella paikattuja ja pestyjä. Matkustaessa vähät muut tavarat kulkevat säkissä tai muussa vastaavassa nyssäkässä, kannettuna olan yli tai kepin nokassa. Jos ruokailuvälineet (veitsi ja puikot siis) jätetään huomiotta, ainoat Allumin aseet ovat nahkaiset, messinkivahvisteiset Cesti. Näitä Allum pitää usein käsissään, ne kun eivät oikeastaan haittaa käsien käyttöä tai herätä yleensä kummoistakaan huomiota.

Allum käyttäytyy yleensä tyynesti ja ystävällisesti. Hän on yleensä ottaen mukavaa seuraa ja suhtautuu provosointiinkin hyväntuulisesti ja sovitellen. Vaikka Allumin ulkomuoto saattaa joskus aiheuttaa hiukan varautuneisuutta, jopa pelkoa tuntemattomissa, lapset ja eläimet suhtautuvat häneen yleensä varauksettoman ystävällisesti. Allum on vaikea suututtaa. Jos niin pääsee käymään, hän muutuu vähäpuheisemmaksi ja synkeämmäksi. Toisaalta, kun Allum on iloinen, sen yleensä kuulee kaukaa.

Allumin anima hohtaa kirkkaan kultaisena. Kun anima on täysin näkyvillä hänen ympärillään näkyy kultainen vuori tai kallio. Vuori näyttää suuremmalta kuin onkaan, ikäänkuin sitä katsottaisiin hyvin kaukaa. Tarkkaan katsoen, jos kirkkaudelta pystyy mitään erottamaan, vuoren kyljillä ja halkeamissa näkyy pikkuruisia puita ja pensaita, pieni vesiputous tai muita sopivia yksityiskohtia.

Huomattavin Allumin tuntomerkeistä on hänen mukanaan alituisesti kulkeva suuri, ruskea karhu. Karhu on nimeltään Karhu (tuttavallisesti Nalle). Karhu on hyvin älykäs karhuksi. Karhu ymmärtää puhetta eikä sillä ole mitään ongelmia viestiä Allumin kanssa. Tästä kaksikosta Karhu on huomattavasti jurompi ja temperamenttisempi osapuoli mutta sietää silti ympärillä palloilevia ihmisiä hyvin.

Luonne

Allum on luonteeltaan hyväntuulinen, rauhallinen ja lannistumaton. Hän suhtautuu henkilökohtaisiin vastoinkäymisiin yleensä stoalaisen tyynesti ja iloitsee aidosti muitten onnesta. Allum yleensä harkitsee ennenkuin toimii mutta ei kuitenkaan ole taipuvainen kovin syvällisiin pohdiskeluihin.

Ihmisiin (ja muihin) Allum suhtautuu ystavällisesti ja seurallisesti. Jokainen vastaantulija on hänen silmisään jokseenkin samanarvoinen, oli tämä sitten Dynasti tai maaorja. Tämä myös näkyy käytöksessä, ellei Allum sitten erikseen varo rikkomasta paikallisia tapoja, jolloin hänen käytöksensä on jokseenkin varautuneempaa. Auktoriteetteihin Allum kuitenkin suhtautuu varauksella, ainakin siihen asti kunnes huomaa, ettei valta-asemaa käytetä väärin tai epäoikeudenmukaisesti.

Allum pitää yksinkertaisista asioista. Hyvä ateria, auringonpaiste ja kiiretön iltapäivä ovat suunnilleen parasta mitä hänelle voi tarjota.

Kaikenlainen avuttomien orjuuttaminen, alistaminen tai muuten väkisin hyväksikäyttäminen saavat Allumin veren kiehumaan. Sellaiseen hän yrittää puuttua aina nähdessään, jos vain suinkin voi. Pahimmillaan tästä seuraa Limit Break (Compassionate Martyrdom), jolloin Allum vain pyrkii suojelemaan uhreja, muttei enää pysty toimimaan muuten kuin asettumaan uhkaajan tielle, ellei Allumia itseään uhata suoraan.

Motivaatio

Allumin suurin tavoite tällä hetkellä on Voittamattoman Auringon oikeiden ohjeiden saattaminen kaikkien Haaskamaiden asukkaiden tietoon ja elämänohjeiksi.

Auringon Oikeat Ohjeet

  1. Palvele jumalia ansionsa ja tarpeensa mukaan. Jokaisella heistä on paikkansa ja Taivaiset heidän johtajansa. Valitut ovat heidän työkalunsa ja vartijansa. Voittamaton Aurinko on heistä suurin.
  2. Jokainen on vapaa. Kukaan ei voi toista omistaa, ostaa tai myydä. Puolusta vapautta, omaasi ja toisen.
  3. Auta tarvitsevaa. Tue toista ja hänkin tukee sinua.
  4. Kunnioita toista ansionsa mukaan. Kunnioita ylempääsi mutta älä alistu tyrannille. Johda alaistasi viisaasti. Korota ansaitseva. Astu alas kun on sen aika.
  5. Älä vääryydellä kohota itseäsi. Älä hae valtaa tai rikkautta kiristäen tai uhaten, älä valheella tai juonella. Saat omasi työlläsi ja toisen tuella. 

Lyhyt versio:

  1. Palvele jumalia ansionsa mukaan.
  2. Jokainen on vapaa.
  3. Auta tarvitsevaa.
  4. Kunnioita toista ansionsa mukaan.
  5. Älä vääryydellä kohota itseäsi. 

Tärkein asia Allumin elämässä on vapaus, sekä oma että muiden. Hänen mielestään kaikkien pitäisi saada elää, matkustaa ja harjoittaa ammattiaan juuri niin kuin haluavat, kunhan eivät estä muita tekemästä samoin.

Tärkein henkilö Allumille on Karhu. Vaikka heidän ystävyyttään ei olekaan kestänyt kauaa, Allum luottaa Karhuun täysin ja puolustaa tätä oman hyvinvointinsa uhalla.

Historia

Allum on kotoisin pienestä Kampelamäen kylästä jostain Sisämeren itärannikolta. Hänen vanhempansa olivat kalastajia. Perheeseen kuului lisäksi isoveli, pikkusisko, isovanhemmat, pari setää ja tätiä ja liuta serkkuja. Tästä osasta elämäänsä Allum ei muista paljoakaan, sillä ryöstelevät "merirosvot" (Huone Peleps) veivät hänet kylästä noin viiden vuoden ikäisenä ja myivät monen muun kaappaamansa ihmisen mukana orjaksi Siunatun Saaren itärannikolle. Perheensä kohtalosta Allum ei tiedä mitään.

Allum kasvoi maatyöläisorjien joukossa. Vaikka suurtilallinen, joka Alluminkin omisti, kohteli orjiaan suhteellisen hyvin, tämä tottui jo pienestä pitäen kovaan työhön ja yksinkertaisiin oloihin. Allumin ollessa noin seitsemäntoista tilanomistaja kuoli ja tämän poika, jota ei maanviljelys liiemmin kiinostanut, myi perintötilansa. Ostaja muutti maatilan loma-asunnoiksi, joten Allum myytiin melkein kaikkien muiden tilan orjien kanssa halvalla kaivostyöhön.

Työ kaivoksissa oli raskasta ja vaarallista, eikä monikaan Allumin tutuista ja ystävistä selvinnyt kovinkaan pitkään. Allumkin olisi voinut kuolla raskaaseen työhön ja työnjohtajien julmuuteen, ellei yksi työnjohtajista olisi kiinnittänyt huomiota Allumin poikkeukselliseen kokoon ja voimiin. Allum 'sponsoroitiin' paikallisiin laittomiin paini-, nyrkkeily- ja vapaaottelukisoihin. Hänen luontaiset fyysiset ominaisuutensa ja jääräpäinen periksiantamattomuuntensa toivatkin kohtalaisesti menestystä, joten parantaakseen 'suojattinsa' ottelukykyä työnjohtajat alkoivat antaa Allumille kevyempiä tehtäviä ja suurempia ruoka-annoksia.

Kului muutama vuosi. Eräänä päivänä Allum ja joukko muita orjia oli työnjohtajien saattamana matkalla uudelle louhokselle korkealla vuoristossa. Kapealla vuorenkylkeä kiertävällä tiellä joukko törmäsi tielle eksyneeseen karhuun. Pari työnjohtajista yritti karkottaa eläintä aseillaan, huonoin tuloksin. Kun raivostunut karhu rynnisti puolustuskyvyttömien orjien kimppuun, Allum mitään ajattelematta hyökkäsi vastaan. Kirkas valo peitti sekä karhun että miehen ja Allum tunsi uskomattoman voiman virtaavan kehoonsa. Hetken ajan molemmat painivat tasaväkisinä toisiaan vastaan, kunnes molemmat putosivat tien reunan yli kaukana alapuolella virtaavaan jokeen. Allum ja karhu ryömivät yhdessä joesta lopen uupunenina jossakin alajuoksulla. Herätessään rannalta Allum yllätyksekseen huomasi karhun jääneen hänen seuraansa ja tuntuvan käyttäytyvän varsin ystävällisesti.

Satu

Olipa kerran, kaukana etelässä, pieni kuningaskunta. Kuningaskuntaa hallitsi Kuningas ja Kuningatar. Kuningas oli hyvin viisas ja huolehti hyvin alamaisistaan ja valtakunnastaan. Hän johti ja opetti alituiseen alamaisiaan oikeasta elämästä ja Auringon kunnioittamisesta. Aurinko paistoi kuningaskunnan yllä ja kuningaskunta kukoisti.

Huoli kuitenkin jäyti Kuningasta. Vaikka Kuningas tiesi, että hänen sanansa olivat viisaita ja oikeita, kaikki alamaiset eivät aina tahtoneet ymmärtää tai totella Kunigasta. Jopa Kuningatar oli joskus eri mieltä Kuninkaan kanssa. Kuningas kuitenkin oli vahva mieleltään ja sanoiltaan, joten kukaan ei kovin kauaa voinut vastustaa Kuninkaan tahtoa. Epäluulo alamaisiaan kohtaan silti kasvoi Kuninkaassa jatkuvasti.

Vuodet kuluivat, elämä jatkui ja Kuningas, vaikka jatkoikin tunnollisesti valtakunnastaan huolehtimista, luotti kaikkiin yhä vähmemmän ja vähemmän ja pelkäsi omia ja muiden virheitä yhä enemmän ja enemmän. Jopa toiset Kuninkaat ja Kuningattaret, ainoat joita Kuningas piti veroisinaan viisaudessa, alkoivat hänen mielestään vaikuttaa epäilyttäviltä ja vaarallisilta juonittelijoilta.

Tuli aika, jolloin kaikki Luomakunnan Kuninkaat ja Kuningattaret kutsuttiin suuriin juhliin. Kuningas ei kutenkaan halunnut lähteä: "Muut Kuninkaat ja Kuningattaret juonivat kääntääkseen alamaiseni minua vastaan ja viedäkseen Valtakuntani."

Huolestunut Kuningatar kysyi neuvoa Kuninkaan Neuvonantajalta: "Hyvä Neuvonantaja, Kuningas ei halua enää edes lähteä suuriin juhliin. Hän pelkää ja epäilee kaikkia. Pelkään, että Kuningas, niin viisas ja voimakas kuin onkin, on jäänyt pelkonsa ja huolensa vangiksi." Neuvonantaja vastasi : "Viisas kuningatar, pelkään, että olet oikeassa. Voisin ehkä auttaa mutta Kuningas on vahva sanoiltaan ja mieleltään. Hän ei suostu kuuntelemaan minua."

Juhlien päivä lähestyi ja Kuningatar oli sairas huolesta. Silloin Neuvonantaja tuli tapaamaan häntä: "Viisas Kuningatar, voi ehkä olla keino, jolla saisin Kuninkaan kuuntelemaan neuvojani. Kuningas itse on aikoinaan takonut taikakahleet, jotka voivat vangita voimallisimmankin. Jos Kuningas kahlittaisiin niillä, hänen olisi pakko kuunnella." Kuningatar ei halunnut tehdä tätä rakkaalle Kuninkaalleen mutta Neuvonantaja oli viisas ja vahva sanoiltaan ja lopulta Kuningatar suostui Neuvonantajan suunnitelmaan.

Kun Kuningas nukkui Kuningatar vierellään, Kuningatar käytti kaiken viekkautensa ja viisautensa ja lukitsi taikakahleet Kuninkaan ranteisiin. Herättyään Kuningas oli raivoissaan mutta ei voi voinut mitään taikakahleiden kahlitessa hänen ranteensa ja voimansa. Neuvonantaja kiitteli Kuningattaren viisautta, lupasi puhua Kuninkaalle järkeä parhaan kykynsä mukaan ja vei tämän mukanaan.

Kuningatar ei kuitenkaan tiennyt, että Kuninkaiden ja Kuningattarien Neuvonantajat ja Kenraalit olivat väsyneet johtajiinsa ja juonineet salajuonen vangitakseen ja tappaakseen nämä suurissa pidoissa. Kuninkaan Neuvonantaja vangitsi Kuninkaan piilotettuun Jadesta taottuun selliin ja jäi tyytyväisenä odottamaan pitoja ja salajuonen valmistumista. Neuvonantaja, kaikessa viisaudessaan, oli kuitenkin tehnyt juonessaan virheen. Taikakahleet olivat Kuninkaan itsensä takomat ja hän tiesi, että yksi kahleiden ketjujen lenkeistä oli jäänyt heikoksi. Käyttäen kaiken voimansa, viisautensa ja tahtonsa

Kuningas mursi ketjun, murskasi tiensä ulos sellistä ja pakeni. Vannoen kostoa kaikille hänet pettäneille Kuningas piiloitui luoliin vuorille. Siellä, käyttäen suurta voimaansa ja viisauttaan, Kuningas takoi kahleensa aseiksi.

Neuvonantajien ja Kenraalien juoni onnistui. Kuninkaat ja Kuningattaret, jotka olivat paikalla pidoissa, murhatiin ja vangittiin. Kuningatar, joka murheellisena oli jäänyt kotiinsa, ei tiennyt tästä mitään.

Uudelleentaotut kahleet käsissään kostonhimoinen Kuningas palasi valtakuntaansa. Raivoisan valtiaansa nähdessään valtakunnan asukkaat piiloutuivat kotehinsa ja pelkäsivät suuresti. Kuningas kulki suoraan palatsiinsa ja kohtasi Kuningattaren. Katuva Kuningatar ilahtui nähdessään Kuninkaan mutta vihansa sokaisema Kuningas ei kuullut hänen anteeksipyyntöjään vaan kuristi Kuningatarta kahleillaan kunnes tämä kuoli. Silloin Kuningas palasi järkiinsä ja hänen murheensa oli suuri. Epätoivoissaan Kuningas pakeni erämaahan.

Neuvonantaja, löydettyään Kuningattaren ruumiin, arvasi heti mitä oli tapahtunut. Hän kutsui muita Neuvonantajia ja Kenraaleita ja yhdessä he lähtivät jälittämään Kuningasta. Useita päiviä ja yöitä kuljettuaan he löysivät Kuninkaan ja hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Kuningas taisteli kuin villipeto mutta hänen tahtonsa oli murtunut ja lopulta hän kuoli

Kenraalien miekkoihin. Neuvonantajat ja Kenraalit kantoivat Kuninkaan ruumiin luolaan, asettivat kahleet hänen rinnalleen ja taidoillaan ja taikakeinoin sulkivat luolan elävällä kivellä.

Sen pituinen se.

Tekemiset

768, Puun Kukoistuksen alkupäiviä: Löysi (enimmäisen) mansensa, Yksityisen Levon Suojan.

---

• Salaisemmat jutut
• Hahmolomake
• Expankäyttöhistoria

Pääsivu