Viikonloppu-D&D:Eilee Merestä tullut
Sisällysluettelo
Eileen Merestä tullut
- ninja, käytännössä siis kaoottinen munkki
Kuvaus
- Yleistä: noin 25 vuotias puolimerihaltia neito, asuu kasvattivanhempiensa kapakassa Luskanissa
- Ulkonäkö: vihertävä iho suipohkot korvat, mutta muistuttaa muulta ruumiinrakenteeltaan enemmän ihmistä kuin haltiaa, sopusuhtainen, melko pitkä, vihertävänsiniset hiukset on leikattu melko lyhyiksi ja silmät ovat lähes mustat.
- Pukeutuminen ja varusteet: pukeutuu valkoiseen pellavapaitaan ja merimieshousuihin, joiden lahkeet on on kiedottu nauhoilla yhteen ja päätyvät pitkävartisten ihon myötäisten saappaiden sisään. Pukeutumisensa takia Eileetä luulee helposti pojaksi.
- Käyttäytyminen:
- Muuta: jompikumpi vanhemmista (huhujen mukaan äiti) oli merihaltia ja toinen vanhemmista oli hulluksi kutsuttu merimies. Jätettiin lapsena kapakoitsija pariskunnan hoiviin Luskaniin ja on kasvanut satamakaupungissa merimiestarinoiden ja jumalatar Umberleen ihailijoiden keskuudesa. Umberleen palvonnasta yleensä vaietaan julkisesti, mutta Eileen kokee sen olevan melko suuri osa omaa elämäänsä, sillä hänen kasvattivanhempansa ovat vannoutuneita Umberleen palvojia meneiden merimieskokemustensa seurauksena, mikä on myös pääsyy sille, että he suostuivat ottamaan puolimerihaltijan hoiviinsa. Onhan yleisesti tunnettua, että Umberlee oon kiintynyt näihin maahan sidoittuihin mereneläviin.
Luonne
- Yleisluonne: vaikuttaa ulospäin rauhalliselta, mutta on todellisuudessa melko ennalta-arvaamaton, äkkipikainen ja satunnaisen kaoottinen. Eilee toimii yleensä omien arvojensa mukaan, eivätkä ne aina tunnu muista täysin loogisilta.
- Ihmissuhteet ja suhtautuminen: ennakkoluuloinen vieraita kohtaan, mutta pohjimmiltaan melko luottavainen, kun on totuttautunut tapaamiensa henkilöiden seuraan.
- Asiat joista pitää/ei pidä: pitää merestä, merimiestarinoista, mutta inhoaa kapakassa remuavia miehiä ja naisia, vaikka onkin koko elämänsä kasvanut heidän seurassaan
Historia
Eileellä oli lapsuudessaan vaikeaa löytää ikäisiään ystäviä, sillä monet lapset (ja vanhemmat) karttoivat häntäoudon ulkonäön takia ja jotkut myös Eileen epämääräisen taustan takia. Tämä kaikki kuitenkin muuttui Eileen ollessa viisivuotias, kun eräänä iltana nuori Umma niminen puolihaltianainen saapui poikansa kanssa Eileen kasvattivanhempien (Bren ja Alicia) kapakkaan etsimään töitä ja asuntoa. Alicia, joka oli vastuussa tarjoilijoiden palkkaamisesta arvioi Umman tämän käytöksen perusteella määrätietoiseksi ja vahvaksi naiseksi ja enempiä kyselemättä palkkasi hänet tarjoilijaksi ja ehdotti Ummalle ja tämän pojalle Josakille asumukseksi keittiön vieressä olevaa tyhjää huonetta, jossa kapakan pitkäaikainen työntekijä Derek oli asunut ennen kuolemaansa viime vuonna, minkä jälkeen huone oli ollut tyhjillään. Josak ystävystyi nopeasti Eileen kanssa sillä hänen avoin ja lempeä luontonsa sai varovaisen ja yksinäisen Eileen kaiken luottamuksen melko helposti puolelleen.Tämän jälkeen ei Eilee ollut enää koskaan yksin ja Josakin avulla Eilee sai myös monia muita lapsia seurakseen, mutta usein hän epäili Josakin olevan todellakin ainut syy miksi muut lapset häntä sietivät.
Eileestä kasvoi äkkipikainen ja välillä harkitsematon nuori ja Josak joutui usein käyttämään kaiken karismansa selittääkseen muille nuorille, miksi Eilee toimi niin kuin toimi. Osittain Eileen ajatusmaailma pohjautui lapsuuden kaunoihin, mutta pohjimmiltaan hän ei jaksanut välittää siitä, mitä muut nuoret ajattelivat ja mahdollisesti tahallisesti pyrki korostamaan omaa outouttaan omilla toimillaan. Nuorena tyttönä Eilee huomasi myös aistivansa josakin läsnäolon ja kauneiden täysin eri tavalla kuin ennen. Tämä oli kuitenkin jotain sellaista, mitä Eilee ei suostunut myöntämään edes itselleen ja jos Josak jotain huomasi hän pyrki olemaan huomaavainen, eikä koskaan sanonut asiasta mitään. Omista tunteistaan huolimatta Eilee suhtautui avoimen halveksivasti Josakia hännysteleviin Luskanilaisiin nuoriin tyttöihin, jotka pynttäytyivät ja pyrkivät korostamaan aistikasta naisellisuuttaan, niin paljon kuin mahdollista Josakin läsnäollessa. Mahdollisesti vastareaktiona näiden tyttöjen käytökseen Eilee leikkasi hiuksensa ja rupesi pukeutumaan perus merimiesmäisesti (Alician suureksi ärtymykseksi).
Eileen elämä muuttui täysin, kun hän hetken mielijohteesta päätti lähteä Josakin kanssa Amniin jonkin hämärän näyn perässä. Amnin pääkaupungissa Athkatlassa he päätyivät Narrin helmi -nimiseen mahataloon, koska Josakin mielestä hänen näyssään oli esiintynyt helmiä heittelevä narri, joka oli muuttunut ilkikurisesti hymyileväksi naiseksi. Eileen mielestä tämä kaikki oli pelkkää pötyä, muttei koskaan olisi sanonut sitä ääneen Josakille.
Majatalossa oli menossa jonkinlainen työhönrekryämistilaisuus ja Josak vaatimalla vaati, että he osallistuisivat siihen, sillä hänen mielestään jo palkattujen joukossa oli hänen näkyjensä huumaavan kaunis ilkikurinen nainen. Tämän jälkeen tapahtumat ryöstäytyivärt käsistä (tai ainakin Eileen käsityksen ulkopuolelle): he liittyivät seikkailija ryhmään, mikä ei toki ollut Eileestä ollenkaan huono asia, mutta hän huomasi yhä enenevässä määrin menettävänsä lapsuuden ystävänsä tuon ilkikurisen naisen, jonka nimi oli Leya, kynsiin. Aikaa kului, seikkailu johti toiseen ja Josakin ja Leiyan suhde syveni. Vaikka Eilee koki syviä tunnemyrskyjä ja muilta salassa kirosi Leiyan Uumenalan pimeimpään kolkkaan, ei hän edelleenkään myöntänyt omia tunteitaan ja pyrki käyttäytymään kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut. Hän ei kuitenkaan koskaan ystävystynyt Leiyan kanssa tämän tutustumisyrityksistä huolimatta ja heidän välinsä pysyivät virallisen viileinä, mistä Josak oli hyvin pettynyt.
Josakin ja Leyan häiden jälkeen Eilee päätti matkata meren rantaan (tai jonnekin mahdollisimman kauas) ja kieltäytyi Josakin ja Leyan pyynnöistä huolimatta jäämästä näiden lähelle asumaan. Eilee ei palannut Athkatlaan ennen kuin vasta seikkailijoiden sopiman vuoden kuluttua.
