TuhansienVoima:Ojilisso

Tarina

Nuori, utelias Shisk, kasvanut viidakossa, opetellut kaikkea, mystinen suosija kutsui lepakon jolta tuli taikuutta, saapunut Magaambyaan oppimaan lisää.

Historia

Ojilisso (Oji) syntyi Vaakahalkeamien kylässä Sinisten Salojen heimoon. Ensimmäisten vuosien ajalta ei kertynyt merkittäviä tarinoita, mutta kun juokseminen rupesi sujumaan ja kielipää toimimaan, olivat vanhemmat välillä vaikeuksissa. Oji oli shiskinä huikentelevainen – tietoa ja tarinoita arvostavat lajikumppanit ärsyyntyivät ahneesta lapsesta, joka uteliaana oli kerämässä tietoa ilman vastavuoroisuutta. Toisaalta, Oji myös kertoi helposti muille asioita, erityisesti käytännön seikkoja jotka voisivat ratkoa tilanteita, mutta myös tarinoita, viisauksia ja mitä nyt mieleen tulikaan, miettimättä tietojensa piilottelua. Kun pahus oli jo jotenkin ehtinyt oppia Maa-kansojen kielen alkeetkin, päätettiin ohjata mokoman vekaran kiinnostus maanpäälliseen maailmaan.

Notkeana ja vilkkaana nuorukaisena Oji päätyi siis tiedustelijoiden joukkoon. Kukkulat, joiden rinteellä kylä oli, eivät olleet sentään vuorten mittaan kasvaneita, mutta riittävän jyrkkiä ja louhikkoisia ettei niiden yli reittejä kulkenut. Sen sijaan huipuilta pystyi usein havaitsemaan läheisen joen tai kauppapolun liikkeitä, joko savun tai lintujen liikkeiden perusteella. Jokainen ohikulkeva ryhmä tarkastettiin etäältä, ja aina kun päätös tuli yhteydenotosta, Oji oli mukana. Jos kylänvanhimmat sattuivat olemaan tyytymättömiä, joutui hän vartioimaan etäämpänä, mutta usein Oji pääsi myös kuulemaan vieraiden tarinoita ja kinuamaan heiltä tietojakin.

Suuren maailman laulut ja saagat houkuttivat loputtoman uteliasta nuorukaista. Oji kyseli aina minkä pystyi muun maailman väestä, heidän historioistaan, yhteiskunnistaan sekä kummallisesta tavaroiden vaihtokaupasta, joka tuntui olevan monille kovin tärkeää? Vieraita ei kuitenkaan kovin usein näkynyt, joten Oji kiersi pitempiä matkoja Vaakahalkeamilta, oppien tuntemaan lähialueet kauempaa kuin useimmat muut tiedustelijat, mutta ei löytänyt mitään erityisen jännittävää... mitä nyt jotain kauan sitten tyhjenneitä raunioita, säkenöiviä lintuparvia, tietoisten mutta hitaiden kasvien perheitä, epäilemättä pahojen henkien asuttamia huolestuttavan houkuttelevia suonsilmäkkeitä; niitä tavallisia viidakon erikoisuuksia, joista oli heimoltaan kuullut. Joskus viidakon keijut tai epäilyttävän älykkäät eläimet sentään jäivät vähäksi aikaa juttusille, opettaen Ojille metsien kieltä.

Eräällä kerralla, kun kylän lähellä tavatun tutkimusryhmän bardi oli kertonut niin monta tarinaa ja osannut arvuutella todella hyvin kylänvanhempien kanssa, Ojin tilaisuus koitti. Ryhmä pyysi apua kohteen etsimiseksi lähialueelta, ja Oji sai suostuteltua itsensä heidän avustajakseen, maksaen tällä tavoin kylän velan kaikista saaduista tiedoista.

Avustajana toimiminen oli upeaa. Viidakko oli ryhmälle selkeästi vieras paikka, vaikka muutamalla perustaidot erämaaelämästä olikin. Oji sai kiitoksia yksinkertaisistakin tiedoistaan, mutta se oli vähäistä verrattuna niihin aarteisiin, joita vieraat jakelivat. He esittelivät karttojaan, kopioita historiallisista kirjoituksista, ja muistiloruja jonka tyyppisiä Oji ei ollut Sinisten Salojen kokoontumisissa koskaan kuullutkaan. Ja miten vapaasti he jakoivatkaan tietojaan keskenään, yhdistellen niitä aina vain uusia johtolankoja keksien! Toista viikkoa etsittyään ja monen erehdyksen jälkeen – ja silti vain reilun päivämatkan päässä Vaakahalkeamista – ryhmä onnistui lopulta löytämään muinaiset rauniot, joita he olivat etsineet!

Raunioissa Ojin elämä sai ensimmäisen ison käänteensä. Ryhmä oli kertonut Ojille etsinnän aikana paikasta kaikkea sekalaista – siihen liittyi muinaisisia mullistuksia, mystisiä järjestöjä, taikavoimien linjoja, valtavia rituaalikehiä ja tietysti voimallisia loitsijoita ja toismaailmallisia voimia. He myös olivat varoittaneet Ojia, että paikan vaarallisuuden takia hänen tulisi olla seuraamatta ryhmää heidän lähtiessä tutkimaan sen syvyyksiä. Uteliaisuus kovasti korvensi Ojia, mutta hän vannoi ryhmälle ettei lähtisi uhkarohkeasti heidän peräänsä. Raunioita oli onneksi jäänyt maan pinnalle useita, ja kun ne oli pintapuolisesti tarkistettu, Oji sai jäädä tutkimaan niitä ryhmän lähtiessä syvyyksiin. Hiukan kauempana olleen rakennuksen seinäkaiverruksista oli poistettu vähän juurakoita ja sammalia päältä, ja Oji päätti varovasti koittaa poistaa loputkin voidakseen tutkia koko seinän kuvituksia. Siivotessa hän onnistui osumaan johonkin syvennyksessä olevaan pieneen vipuun, joka avasi salaoven! Oji perääntyi ensin nopeasti, sitten, kun mikään ei hyökännyt esiin, lähestyi hyvin varovasti aukkoa. Salaoven takaa paljastui tyhjä huone, jota koristivat värikkäät seinämaalaukset. Huoneessa ei näyttänyt olevan ovia tai johtavan aukkoja mihinkään muualle, joten Oji haki leiristä lyhdyn, ilmoitti asiasta palvelijalle, ja meni katsomaan maalauksia tarkemmin. Maalaukset näyttivät kuvaavan jonkinlaista säkenöivää johtajaa, jolla oli seuraajina eläinnaamioisia sankareita. Oji tunnisti, että kysessä oli varmaankin Vanha-Maagi Jatembe ja hänen kymmnen taikasoturiaan, mutta hän ei keksinyt, miten kuvat olisivat liittyneet mihinkään hänen tietämäänsä tarinaan. Kun jonkin ajan kuluttua hahmot tuntuivat liikkuvan aina silmäkulmasta katsottuna, Oji päätti mennä ulos ottamaan hengähdystauon.

Ulkona odottikin yllätys: sisällä olevien kuvien mukaisesti pukeutunut hahmo, ilmi elävänä! Tai ainakin luultavasti. Hahmo puhui hänelle, mutta ääni... se tuli puisen eläinnaamion vaimentamana, mutta myös yhtä aikaa kaukaa ja läheltä. Voimallisella äänellään taikasoturi (luultavasti?) puhutteli Ojilissoa, kertoen hänelle, että hänellä on kohtalo suuremmassa maailmassa, kaukana Vaakahalkeamien kylältä. Oji yritti varoa sanojaan ja hillitä itseään, mutta suuremman maailman kaikkien tietojen houkutus oli liian suuri. Oji myönsi, että eeehkä häntä voisi kiinnostaa tutkia vähän enemmänkin maailmaa ja sen salaisuuksia, mutta... piti myöntää, että ei hän kovin paljon maailman tavoista vielä tiennyt. Pitäisikö hänen luottaa tutkimusryhmään ja lähteä heidän mukaansa? Hahmo nyökkäili ja totesi, että ehkäpä hänkin voisi auttaa löytämällä yhdessä Ojin kanssa Ojille sopivan oppaan. Hän vannotti Ojia olemaan tapaamisesta hiljaa ryhmälle ja käski Ojia saapumaan tänne samaan paikkaan huomenna aamulla, kun ryhmä olisi taas lähtenyt tutkimaan raunioiden syvempiä osia.

Iltapäivällä, ryhmän palattua, Oji kertoi löytämästään huoneesta, ja se tutkittiin nopeasti läpi ja todettiin mielenkiintoiseksi mutta tutkimuksille luultavasti epäoleelliseksi. Seuraavina päivinä Oji auttoi tutkimusryhmää aamuin ja illoin ja tapasi taikasoturia päivisin. Kolme päivää mystinen hahmo puhui Ojille, kyseli hänestä, ja auttoi luomaan rituaalin, jolla Oji voisi kutsua itselleen seuralaisen ja oppaan. Kolmannen päivän iltana, ryhmän mentyä nukkumaan, taikasoturi totesi, että rituaali on valmis, ja jotenkin katosi Ojin katsahdettua muualle. Oji hiukan hämääntyi, mutta päätti kuitenkin toteuttaa rituaalin. Lyhyen messuamisen jälkeen hetkeen ei tapahtunut mitään. Sitten viidakon äänet hiljenivät, ja jostain raunioiden syvyyksistä lennähti Ojin selkäpiikkien sekaan lepakko. Pelästyksestä rääkäistyään Oji huomasi, ettei lepakko kuitenkaan halunnut hänelle pahaa, vaan mönki ihan kiltisti hänen kädelleen. Lepakko vaikutti muuten melko normaalilta hedelmälepakolta, mutta sen karvoitus oli väriltään vaihtelevampi, hopeisten kuvioiden muodostaessa monenlaisia pieniä merkkejä ja riimuja...

Tutkimusryhmä sai selvityksensä päätökseen, ja ruhjeilla mutta hengissä he lähtivät paluuretkelleen muille maille. Ojin elämä rauhoittui taas. Jonkin aikaa meni uuteen kumppaniin totutellessa: miten lepakko halusi syödä, nukkua tai muuten viettää aikaa. Heimossa oli ennenkin ollut lepakkoja lemmikkeinä, mutta tämä tapaus oli melkoisen älykäs, kuunnellen tarkkaavaisesti aina tarina-aikaan tai kun suunnitelmia tehtiin. Oji huomasi myös, että hän tunsi jollain tavalla lepakon mielessään – ei suoraan sen ajatuksia kuullen tai tunteita kokien, mutta tyynenä paikallaolona. Hän joutui jonkun aikaa pähkäilemään, ennen kuin keksi nimen, joka lepakolle kelpasi, mutta lopulta hän ja Nappa olivat erottamaton parivaljakko. Hiukan elämää vaikeutti se, että Nappa oli melkoisen paljon varovaisempia ja rauhallisempi, ja välillä esti rääkynällään Ojin innokkaammat tempaukset. Oji myös huomasi, että Napan turkin riimut vaihtuivat hiljalleen päivien mittaan, ja pienen tutkimisen jälkeen päätteli, että tämä tapahtui yöllä hänen nukkuessaan.

Muuten seuraavat kuukaudet olivat Ojille elämänsä vaikeimpia. Uusien asioiden tutkiminen oli ollut jännittävää, ja hetken sen jälkeen kylän rauhallisempi elämä miellytti, mutta pian nousi taas into selvittää lisää maailmasta. Silmäkulmissa tai nopeiden vilkaisujen aikana satunnaiset muodot tuntuivat yhä vääntyvän riimuiksi, joita melkein sai selvää... ja kun kylänvanhimmilta pyysi heidän kirjojaan tutkittaviksi, mokomat kieltäytyivät. Ei, vaikka Oji kovasti esitteli eri kirjoitusmerkkejä ja riimuja, joiden merkityksille hänellä olisi ollut arvauksia. Tilanne kiristyi välillä aika pahaksikin, ja Oji teki pitkiä retkiä, monen päivän päähän, koittaen löytää jotain uutta tutkittavaa. Nappa näytti arvonsa näillä matkoilla, auttaen Ojia useamman kerran välttämään vaaranpaikkoja. Oji myös huomasi, että Napan avulla hän onnistui välillä tekemään yllättäviä, hiukan epäluonnollisia pikku temppuja.

Näillä matkoilla taikasoturi ilmaantui ensimmäistä kertaa uudestaan Ojille, osoittaen tien erääseen lehtoon, jota koristivat sadat jalokivien väreissä kimaltelevat hyönteiset. Oji ihasteli paikkaa pitkän aikaa, niin pahasti värien, valojen ja heijastusten lumoamana, että tuli pahasti yllätetyksi, kun taivaalta laskeutui suuri varjo, ja hän kerkesi vain vaivoin puiden varjoon ennen kuin aukeaman keskelle laskeutui pieni kristallinen lohikäärme! (Noh, lohikäärmeeksi pieni, hevosen kokoinen.) Lohikäärme huikkasi Ojille ja kertoi nähneensä tämän jo kauempaa, eikä halunnut tälle mitään pahaa. Varovaisesti Oji ja lohikäärme tutustuivat, ja ensitapaamisen jälkeen kohtasivat lehdossa useamman kerran uudelleen, vaihtaen tietoja ja opetellen toistensa kieliä. Eräällä kerralla lohikäärme ei kuitenkaan ilmaantunut, ja päivän odotettuaan Oji oli lähdössä kotiin päin, kun aukeamalle astui kummallinen, kaapuun pukeutunut henkilö. Henkilöllä oli jotenkin outo olemus, eikä hän heti osannut ilmaista rauhanomaisia aikeitaan, mutta hänen erikoiset kysymyksensä ja kiinnostuksensa Ojin vastauksiin veivät pian huolet mennessään. Keskustelun lopuksi tyyppi kertoi vastavuoroisesti paljon Magaambyan taika-akatemiasta, ja ehdotti, että paikka voisi sopia Ojille.

Niin lohikäärmeen, taikasoturin kuin kumman muukalaisenkin puheet vaikuttivat. Oji kyseli kylänvanhimmilta, puhui pitkään Napan kanssa, ja totesi lopulta, että Nappa oli tuonut jonkinlaista taikuutta hänen elämäänsä. Kylänvanhimmat olivat vähän epäileväisiä Magaambyan suhteen – paikka tiedettiin kyllä, mutta ei sellaiseen tietojen, tarinoiden ja salaisuuksien aarreaittaan varmasti ketään noin vain päästettäisi! Ojilisso jaksoi kuitenkin puhua aiheesta, joten lopulta vanhimmat hyväksyivät asian, odotettiin sopivaa ohikulkevaa seuruetta, sitten kylä hyvästeli Ojin ja hän lähti ensimmäiselle pitkälle matkalleen.

Ohikulkeneiden seurueiden kertoman perusteella isoin läheinen kaupunki oli Yhdeksän muuria, usean päivämatkan päässä eteläkoillisessa. Matka sujui melko helposti, Ojin auttaessa tiedustelussa ja välillä ruokatarpeita iltaisin keräten; samalla hän sai myös kuulla tarinoita Yhdeksän Muurin väestä ja historiasta. Itse kaupunkia Oji olisi mielellään tutkinut syvemmältikin, mutta hän ei pystynyt valitettavasti todistamaan, että hänen voimansa eivät olisi demonisista lähteistä – vaikka myönnettiin, että se epätodennäköistä olisikin, joten sitten piti jatkaa matkaa. (Asiaa eivät tainneet myöskään auttaa hänen monille tuntemattomat mutta tavanomaiset Shisk-piirteensä, eli selästä ja raajojen takaosista kasvavat piikit sekä terävä & pitkä kulmahammaspari.) Vanji-joelle asti matka sujui paikallisten lautturien mukana, ja joenhaaraan päästyään Oji oli oppinut myös örkkikielen perusteet.

Tässä vaiheessa Oji teki elämnsä ensimmäisen ison virheen. Nantambun kaupunki, jossa Magaambya sijaitsi, oli alajuoksun suunnalla, mutta yläjuoksulla sijaitsevasta Ocota-järvestä oli kuulunut niin mielenkiintoisia juttuja, että hän päätti nopeasti käydä vähän niitä katsomassa. Nappa oli vähän eri mieltä, mutta päätti antaa Ojin tehdä omat virheensä. Järven näkeminen ensimmäistä kertaa oli Ojille hyvin vaikuttava kokemus – niin iso avoin vesialue! Pohtien Dokeran rauniokaupungin tai suuren Apinapatsaan luona vierailua, Oji siirtyi viidakon puolelle keräämään ruokaa ja varusteita, mutta sitten iski tragedia. Pieni Usarolainen partio oli tavallista kauempana kauhistuttavasta kaupungistaan, ja he melkein pääsivät yllättämään Ojin. Hänen vähäiset taikansa eivät riittäneet pysäyttämään apinamiehiä, ja pakeneminenkaan ei oikein onnistunut, ennen kuin Nappa onnistui kiinnittämään vihollisten huomion. Oji pääsi kauemmas pakoon, mutta joutui sieltä todistamaan, kuin Nappa kuoli inhottavasti kiljaisten! Paniikissa Oji säntäsi takaisin kauppapaikalle, partiosta epämääräisesti vartijoille sopertaen, kunnes vaipui painajaisten täyttämään uneen.

Seuraavana aamuna Oji heräsi unenpöppröisenä, olon olessa jotenkin aivan liian tyyni. Hänellä kesti hetki, ennen kuin tajusi, mistä oli kysymys – Napan rauhallinen olemus, joka yleensä aina tuntui mielessä, ja joka oli eilen niin julmasti kadonnut, oli taas paikallaan! Pian Nappa kömpikin ikkunasta sisään, vähän tuiman oloisena, mutta ei kuitenkaan pahasti vihaisena. Onnellisen halauksen jälkeen Oji koitti selvittää, miten ihmeessä Nappa oli taas hengissä, mutta sitä ei Nappa osannut kunnolla selittää. Nappa tuntui haluavan taas viidakkoon – onneksi kuitenkin melko lähelle kauppapaikkaa, ja viidakon puolella odottikin taas taikasoturi. Oji oli vähän häpeissään, mutta kehtasi silti kysyä, oliko näin eri suuntaan lähteminen syynä siihen, että Nappa joutui kuolemaan, ja että pitäisikö nyt kiireimmiten lähteä heti Magaambyaan? Taikasoturi totesi, että kohtalo on monimutkaista, ja vastaili enemmän erilaisilla tarinoilla. Oji otti kuitenkin onkeensa, ja lähti nyt vihdoin alavirtaan kohti Nantambua.

Loppumatka sujuikin melko rauhallisesti. Oji toimi apurina lautoilla ja imi oppia muilta sen kuin pystyi, tullen varovaisemmaksi ja ymmärtäen muun maailman kaupankäyntitapoja. Nappa rupesi myös hiukan vakavammaksi, kohdistaen Ojin kiinnostuksen taikuuksiin, joita Nappa pystyi hänelle tarjoamaan. Aiemmin Oji oli enemmän keskittynyt maan ja kasvien hallintaa, mutta Nappa näyttäi, miten Oji voisi aiheuttaa tuulenpuuskia kuin Nappa siivillään. Taikasoturikin vieraili taas eräänä yönä, auttaen Ojia pysymään yövahdin aikana hereillä tarinoillaan ja tenttaamalla häntä oppimistaan asioista. Lyhyitä sivupolkuja tietysti sattui, mutta lopulta päädyttiin Nantambuun, joka olikin hyvin vaikuttava paikka. Kuultuaan, että muutaman viikon päästä olisi uusien oppilaiden vastaanotto, Oji vielä hetken ehti tutustua Nantambuun ja sen lähikyliin, ennen kuin koittaa totuuden hetki: olisiko Shisk Ojilissosta, Vaakahalkeamien kylän pojasta, Sinisten Salojen heimolaisesta, uudeksi Magaambyan oppilaaksi?

Yleistietoja

Ulkonähkö:

Silmät: vahvan ruskeat, välillä sävyjä vihreään tai harmaaseen
Iho: tummahko ruskea
Piikit: Ohuita, juuresta ruskeanharmaita, vaalentuen valkoisiin kärkiin.
Rakenne: laihahko, keskimittainen, kasvot pitkänpuoleiset

Luonne:

Luottavainen, utelias, joskus vähän itsepäinenkin, optimisti
ToDo tarkennusta

Statit

Oleelliset tiedot:

Shisk, heritage: Quillcoat
Witch, patron: The Inscribed One (/Rune)
Background, Sponsored by a Stranger: Intelligence; Occult, Insect Lore; Quick Identification
Opintohaara: Sateenkirjurit (Medicine, Nature, Survival; Terrain Lore)
- (Vai Koskenkantajat? Arcane, Occult, Religion; Academia Lore)

Witch, lvl: 1
HP: 15  ( = 8 + lvl*(6+1) )

Str  0  ()
Dex +3  (Anc, Backgr, Free)
Con +1  (Free)
Int +4  (Anc, Backgr, Class, Free)
Wis +1  (Free)
Cha  0  ()

Skills:  Background: Occult;  Class: Arcana +3+Int
 (Survival, Stealth, Crafting, Society, Nature, Acrobatics, Athletics)
Languages: Mwangi, Shisk, +4 others (Terran, Sylvan, Draconic, Orcish)
Speed: 25 ft
Size: Medium
Init: +3
AC: 16 (+0 armor, +3 proficiency, +3 dex)

Statistic	Total	Prof.	Ability
Witch class & Spell DC	17	+3 (T)	+4
Spell attack	+7	+3 (T)	+4
Perception	+4	+3 (T)	+1
Fortitude	+4	+3 (T)	+1
Reflex	+6	+3 (T)	+3
Will	+6	+5 (E)	+1
Simple weapons, Unarmed attacks	+3	+3 (T)	+0
Unarmored defense	+6	+3 (T)	+3
Lore skills
Shisk	+7	+3 (T)	+4
Ötökät	+7	+3 (T)	+4
Vanha-maagi Jatambe ja 10 taikasoturia	+7	+3 (T)	+4
Vanji-joki	+7	+3 (T)	+4
(Tulee pian)	+7	+3 (T)	+4

Skill	Total	Prof.	Ability
Acrobatics	+6	+3 (T)	+3
Arcana	+7	+3 (T)	+4
Athletics	+1	+1 (T)	+0
Crafting	+7	+3 (T)	+4
Deception		(U)	+0
Diplomacy		(U)	+0
Intimidation		(U)	+0
Medicine		(U)	+1
Nature	+4	+3 (T)	+1
Occultism	+7	+3 (T)	+4
Performance		(U)	+0
Religion		(U)	+1
Society	+7	+3 (T)	+4
Stealth	+6	+3 (T)	+3
Survival	+4	+3 (T)	+1
Thievery		(U)	+3

Abilities:

Darkvision
Barbed Quills
- Frequency: once per day
- Trigger: When hit by an unarmed strike / strike with non-reach melee weapon, deal 1d8 piercing damage (Basic reflex, class / spell DC). On critical failure, also deal 1d4 persistent bleed damage. At 3rd level, and every 2 levels thereafter, increase damage by 1d8 and persistent by 1.
Familiar
- Level:1, AC: 16, Fort: +4, Ref: +6, Will: +6 (Same); Hit points: 5 (Lvl x5)
- Perception, Acrobatics & Stealth: +5 (Lvl+Int), other skills: +1 (Lvl)
- Empathic link (1 mile); Senses: Low-light vision; Speed: 25 feet, Fly: 25 feet
- Abilities (2+2)
  - Fixed: Familiar of Flowing Script, Flier
  - Change daily: Independent, Manual Dexterity