Syntinen Aika

ExcaliburWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Iawa.jpg
...your birth is not yours to choose, but your fate is what you make it.

Glowien järjestämä epäsäännöllinen antologiapeli, joka alkoi Viridiini-kampanjan taukoviikkojen täytteenä. Pelaajat ja pelinjohtaja vaihtuvat sessioiden välillä aikatauluista ja innokkuudesta riippuen, mutta sama yhteinen novellikokoelma jatkuu ja saa lisää lukuja uusien sessioiden myötä. Optimaalinen pelaajamäärä on PJ + 3-4 pelaajaa. Pelityyli on kallellaan narrativismiin, eli lautapelimäinen sääntöjen optimointi ja ylitettävät haasteet eivät ole keskiössä, kuin ei myöskään ole maailman tarkka simulointi ja aukottomuus. Sen sijaan pelaamalla luodaan tarinaa, ja improvisaatio on merkittävä osa kokonaisuuden muodostumista. Tarinaa ei valmistella ollenkaan etukäteen, vaan hahmojen valinnat ohjaavat sen kulun. Melko indietä monilta osin. Huomionarvoista on myös, että kaikki tällä sivulla oleva hahmoja, paikkoja ja lukuja koskeva fiktio on joko syntynyt pelaamalla tai on ollut implikoituneena arvotuissa oraakkelessa. Internetistä löytyy pelissä käytetyt neljä oraakkelia, joista yhtä käytetään aina sessiolla.

Pelinä siis Vincent Bakerin In a Wicked Age ilman suurempia sääntömuutoksia. Linkin takana olevaa Eeron kuvausta voisi vielä vähän laajentaa ja alleviivata joitain IAWA:n hienoja ominaisuuksia. Sessioita varten ei tosiaan tarvitse, eikä voi, valmistautua, joten peli sopii loistavasti spontaaneita pelikertoja varten tai suurempien kampanjoiden väliviikoille. Jokainen sessio luo erillisen lyhyen tarinansa, joten samojen pelaajien ei tarvitse päästä joka kerta paikalle, eivätkä pidemmätkään tauot haittaa etenemistä. Silti useammasta sessiosta alkaa muodostua nopeasti yhteenliittyvä kokonaisuus, joten pelaaminen ei tunnu irralliselta edellisiin kertoihin verrattuna.

Pelaaminen on kaukana perinteisestä ryhmänä seikkailemisesta ja PJ:n maailman tutkimisesta. Sen sijaan draaman moottorina on hahmojen toisiaan kohtaan ristiriidassa olevat tavoitteet, mikä johtaa pelaaja vastaan pelaaja -asetelmaan eikä ryhmäpohjaiseen pelaamiseen. PJ:n tehtävä on toki pelata maailmaa ja NPC:itä, mutta hänen olennaisin tehtävänsä on lyödä kiiloja PC:iden väliin ja aiheuttaa näin konflikteja. Monesti PJ astuu kauemmas tilanteesta NPC:ineen, kun PC:t ovat mukavasti toistensa kurkuissa kiinni, ja pääsee seuraamaan pelaajien välistä draamaa. Peli on siis varsin pelaajavetoinen PJ:n antaessa lähinnä vauhtia myllyyn, jolloin pelaajilla on yhtä paljon vaikutusvaltaa pelin kulkuun kuin PJ:lläkin. Lyhyemmin sanottuna kaikki pelaajat osallistuvat siis tasaväkisesti tarinan luontiin.

Konfliktinratkaisu on hieman erilaisempi kuin mitä Eeron kuvaus antaa ymmärtää: voitettuaan noppailun voittaja ei suoraan pääse tavoitteeseensa, vaan saa ainoastaan neuvotteluvalttina toimivan Kepin, jolla taivutella hävinnyt osapuoli hyväksymään voittajan tavoitteen toteutuminen. Keppi tarkoittaa käytännössä, että oletusarvoisesti hävinneen pelaajan mekaaninen kyvykkyys laskee, jos muuhun lopputulokseen ei päästä. Vain neuvottelemalla ja yhdessä päättämällä voi päästä muuhun kuin oletusarvoiseen lopputulokseen, joten hahmo ei esim. voi kuolla yhdestä konfliktissa, jos häviäjä ei tätä hyväksy. Sääntömekaanisesti peli on mukavan kevyt, ja systeemin oppiminen vie vain noin puolikkaan pelisession.

Pelaajat

Glowie

Ante

Ossi / mr0661

Jushak

Jaale

Vesa / LittleJohn / Xiakyrie

Gilead

Maryjane

Hahmoja

Deemethereesu

Ihmisverestä voimansa vetävä muinainen autiomaan paholainen. Täysissä voimissaan noin kolmimeterinen musta luurankomainen hahmo, jolla on sarvet ja punaiset hehkuvat silmät. Kantaa valtavaa onyksistä sauvaa, jonka pää jakautuu kahtia ja kaareutuu kuristusotteen muotoon. Deemethereesu nauttii vereen peitettynä yli-inhimillistä voimaa, ja kykenee kiehuttamaan kuolevaisten verta.

Tappioita kärsineenä ja heikkona hän ei kuitenkaan kykene ylläpitämään todellista muotoaan, vaan esiintyy velhomiehen muodossa, usein vetäen perässään veriorjaa. Kuolevaisen muodosta huolimatta suuttuu helposti ja vaatii alempiensa kunnioitusta, yllättävän huonolla menestyksellä.

Burnaburiash

Raivon ja vihan demoni, jonka Deemethereesu sulki muinoin vankilaan toiselle olevaisuuden tasolle. Burnaburiash kutsuu itseään Tosi Jumalaksi, Oikeudenmukaisuuden ruumiillistumaksi, Vääryyksien oikaisijaksi ja moneksi muuksi mikä kuulostaa hyvältä orjille tai muille tietämättömille. Vankilasta käsin manipuloi ihmisiä puhumalla etäisyyksien päähän. Vapaana esiintyy luihuna, epäluonnollisena ihmismäisenä olentona, jolla on pikimustat silmät ja pitkänomainen ilmeetön maskimainen pää. On kerännyt ympärilleen kultin orjista ja väärinkohdelluista, joiden avulla on onnistunut vapauttamaan aiemmin Khanyarabin vallassa olleen kaupungin aavikonseudun ainoaksi vapaakaupungiksi.

Burnaburiash löysi keinon ottaa ihmismuodon, vaikka ei pystynytkään poistamaan ympärillään olevaa korruption auraa, ja alkoi hallita vapaakaupunkia eri ihmisten muodossa, mm. prinssi Burnana. Prinssistä ei erityisemmin pidetä hänen vapaasta suuntauksestaan huolimatta, ja moni epäilee hänen käyttävän kiellettyjä keinoja nuoruutensa säilyttämiseen. Burnan ihmishahmo kun vanhenee paljon tavallista kuolevaista hitaammin. Silti kukaan ei ole yli sataan vuoteen saanut syrjäytettyä Burnaburiashin hahmoa vallasta.

Khanyarab

Valtaa rohmunnut kaupungin hallitsija ja orjuuttaja, joka teki sopimuksen Deemethereesun kanssa verialttarin rakentamisesta. Sai alttarin rakennettuakin, ja vastineeksi paholaiselta verimahtia, mutta Burnaburiash ja Ari-Eil ajoivat hänet välittömästi tämän jälkeen pakoon kaupungistaan. Kaupungin orjat eivät miestä jääneet suremaan.

Ari-Eil

Laavamagian ihmelapsi, nuori nainen, jonka pitkät hiukset hulmuavat liekin lailla. Tulinen niin loitsuiltaan kuin temperamentiltaan, liian kiinnostunut mahdista. Käytti mahtinsa voimistamiseen koruun vangittua paholaista, Deemethereesun veljeä. Huhujen perässä matkasi aavikolle ja vangitsi myös itse Deemethereesun koruunsa. Voittonsa humalluttamana yritti tehdä samaa Burnaburiashille, väliaikaiselle liittolaiselleen. Ari-Eilin petos päättyi pakomatkaan - ilman juuri luomaansa mahtikorua.

Iraj

Vanha, muttei hidas tuulimaagi ja Ari-Eilin opettaja. Suojelevainen rasittavaa oppilastaan kohtaan. Mies päätyi kuitenkin itse suojelun tarpeeseen Burnaburiashin otettua tämän vangiksi. Ari-Eil ei saanut pelastettua opettajaansa Deemethereesulta, joten Iraj päätyi verimahdin lähteeksi.

Nadeen

Voimakas tietäjä, jonka haltuun Deemethereesun voimat sisältävä koru päätyi. Näki korussa olevan mahdin liian vaarallisena, minkä vuoksi yritti teljetä sen omaan ruumiiseensa ja sitä kautta tuhota sen maailmasta. Teljettyään kuitenkin tajusi, etteivät voimat tuhoudu hänen mukanaan näin helposti, minkä johdosta erakoitui ja yritti etsiä tapaa poistaa Deemethereesun todellinen mahti maailmasta. Mahti on kuitenkin alkanut korruptoimaan hänen ruumistaan, kasvattaen hänen päähänsä kruunun sarvista ja muuttaen hänet kaksineuvoiseksi puolipiruksi. Myös hänen mielensä on tästä järkkynyt, ja hän onkin alkanut kuulla päässään Ugurnaszirin äänien kuoroa.

Zahir

Epäonninen palkkamurhaaja, joka syyttää leopardien jumalatarta Ninsunua vastoinkäymisistään, jotka alkoivat hänen riitaannuttua jumalattaren kanssa. Riitaan liittyi jumalattaren tapa raiskata häntä. Ninsunu ei ole ikinä näyttänyt pienintäkään vihaa Zahiria kohtaan suoraan, lähinnä huvittuneisuutta. Tästä huolimatta ja osalti tästä syystä Zahir on vakuuttunut, että Ninsunu haluaa hänelle pahaa. Zahirin ja jumalatar Ninsunun suhdetta monimutkaistaa lisäksi heidän tyttärensä Negaar, josta Zahir huolehtii.

Negaar

Zahirin ja jumalatar Ninsunun leopardin sieluinen tyttölapsi, jota Zahir kasvattaa. Iloinen ja kuriton, ja joskus tuntuu kuin hän olisi syntynyt väärään ruumiiseen, mutta poikkeuksetta hyvin rohkea. Rohkeudesta kertoo, että hän hyökkäsi 8 vuotiaana paholaisen päälle puolustaakseen paholaisen orjaa. On hyvissä väleissä isänsä ja äitinsä kanssa ja toivookin, että he sopisivat riitansa.

Ninsunu

Leopardien jumalatar, jota kuolevaiset myös puumajumalattareksi kutsuvat. Lisänimi johtuu Ninsunun harrastuksesta houkutella ja johdatella, enemmän tai vähemmän voimakeinoin, kiinnostavia miehiä viidakon siimekseen, alttarilleen, jonka päällä hän raiskaa miehet. Uhrit itse harvoin panevat tätä pahakseen, kunnes suuret kissapedot tuovat kyseiselle miehelle hoidettavaksi kanssakäymisen hedelmän. Näin jumalattaren vaikutusvalta leviää viidakosta kuolevaisten maailmaan hänen puolijumalaisten lastensa kautta.

Ugurnaszir

Harva tietää, mikä Ugurnaszir varsinaisesti on. Osa pitää häntä tuntemattomana ja vieraana tietoisuutena, jolla ei ole fyysistä muotoa ja joka vuorovaikuttaa vain muiden tietoisuuksien, siis kuolevaisten ja korkeampien voimien kanssa. Toiset viisaat miehet epäilevät hänen olevan ihmismielen korruptio, haljennut osa mieltä, joka on muodostanut oman identiteettinsä. Tätä teoriaa tukee havainto useista mahtia liian pitkälle tutkineista, joiden ajatuksia Ugurnaszir myrkyttää. Toisaalta teoriaa vastaan on yksi tosiseikka: kaikkia näitä korruptoituneita mieliä vaikuttaisi häiritsevän sama olio, joka on Ugurnasziriksi nimetty. On yhä mysteeri, onko hän kuolevaisten yhteisen alitajunnan tuote, vai jokin jumalolento, mutta selkeästi hän vaikuttaa mukana myös jumalten peleissä. Onko hän pelaaja vai pelinappula?

Sahra

Eksoottisen kaunis aavikon mittapuulla, vihersilmäinen ja luonnottoman vaalea niin iholtaan kuin hiuksiltaan, Sahra on mahdinkäyttäjä, jonka luonne on konkretisoitunut hänelle lumouksien taidoksi. Hän on vapaakaupungista pakoon lähteneen Ari-Eilin oppilas, mikä on tehnyt hänestä itseensä vetäytyvän ja muista välittämättömän. Opettajansa jalanjälkiä seuraten magiasta ja tiedosta on muodostunut Sahralle obsessio, ja hän on valmis manipuloimaan ja riskeeraamaan kasvattaakseen voimiaan. Tämä koitui myös lumoojan kohtaloksi, sillä kun hän yritti vangita Burnaburiashta opettajansa tavoin, demoni ja tämän liittolaiset saivat nujerrettua hänet puukottamalla häntä selkään.

Khanya-Eil

Vapaakaupungin hovin yksi vaikutusvaltaisimmista miehistä, ja kiistämättä parhaiten pukeutunut. Khanya-Eil on suoraa sukua Khanyarabille, entisen orjakaupungin päämiehelle, mutta hänen äitinsä sukujuuret eivät ole julkisessa tiedossa. Hyvin sukuhistoriaa tuntevat epäilevät Khanyarabin naineen hänet vallasta syösseen Ari-Eilin sukulaisen, kenties kostoaikeissa, mutta hekään eivät tiedä oliko Khanya-Eil rakkauden vai vihan hedelmä. Vihaan ainakin viittaisi Khanya-Eilin julma luonne, manipuloivuus ja piittaamattomuus muita kohtaan, eikä hänellä ole lämpimiä ajatuksia Ari-Eilin läheisiä kohtaan. Politiikassa hän on hetkestä riippuen ollut prinssi Burnalle joskus läheinen, välillä vihollinen, mutta myös liittolainen, ennen kuin Burna sai häneen paremman otteen miehen vaimon, Taraneen kautta. Khanya-Eilin suhde Taraneehen alkoi hyväksikäytöstä, mutta lasta manipuloitiin useasta suunnasta eikä hänen isoisänsä saanut käännettyä tytön päätä ennen kuin Khanya-Eil ajoi Taraneen tappamaan sukunsa päämiehen, minkä jälkeen kaksikko menikin jo naimisiin.

Taranee

Vapaakaupungin toiseksi vaikutusvaltaisimman kauppiassuvun esikoinen ja perijä. Taraneen isän kuoltua hänet kasvatti 12-vuotiaaksi asti käytännössä hänen isoisänsä, kiireinen ja vanha suvun päämies, minkä vuoksi lapsi sai liikkua hyvin vapaasti hoviympyröissä itsekseen, hurmaten ihmisiä sympaattisilla sinisillä silmillään. Monet hovilaiset pitivät Taraneeta pikkuvanhana ja erikoisen fiksuna ikäisekseen, jopa niin pitkälle, että Decayne yritti todistaa muille, ettei lapsessa mitään erityistä ole. Eikä olekaan, muuta kuin innokas tarkkaavaisuus yhdistettynä kirjojen opiskeluun, minkä ansiosta Taranee pystyy keskustelemaan useimmista aiheista filosofienkin kanssa. Taranee huomasi vapaakaupungissa merkit demonin läsnäolosta, mutta hänen epäilyksensä osuivat väärään henkilöön, ja ennen kuin hän ehti tajuta tämän, hänet oli jo manipuloitu Burnaburiashin seuraajaksi, isoisänsä tappajaksi ja Khanya-Eilin vaimoksi. Mies sai tästä Taraneen perintörahat omiensa jatkoksi, ja demoni tarkkailijan Khanya-Eiliä varten.

Decayne

Vanha, mutta teräväkielinen filosofi, joka syntyi vapaakaupunkiin puolenvälin tienoilla 500-lukua. Decayne ei ole nauttinut naisten suosiota muun kuin rahan avulla, mikä on katkeroittanut hänet ja saanut hänet keskittymään yksinomaan lempiaktiviteettiinsa, väittelyyn. Decayne löytää kenestä tahansa puutteita, eikä pelkää puhua prinssiäkään vastaan. Osaltaan tämä harvinainen itsepäisyys on ansainnut hänelle paikan Burnan pöydästä, ainakin niin pitkäksi aikaa kunnes demoniprinssi kyllästyy vanhaan nalkuttajaan. Toinen asia sitten on, ehtiikö Decayne kerätä ensin ympärilleen liittolaisia prinssin syrjäyttämiseksi.

Tapahtumapaikkoja

Khanyarabin orjakaupunki / Burnan vapaakaupunki

Aiemmin tämä karu, kuiva ja aavikon ympäröimä kaupunki oli yksi vilkkaimmista orjakaupankäynnin keskuksista, silloin kun Khanyarab vielä hallitsi sotavoimineen kaupunkia. Nykyisin on kuitenkin toisin, demoni Burnaburiashin vapautettua orjat, kaupungista tuli nuoren vapausliikkeen ensimmäinen edustaja aavikonseudulla, eikä kaupunkiin saa enää tuoda kahlittua kuolevaista. Poliittinen tilanne elää yhä voimakkaasti vuosia vallankumouksen jälkeen, näyttäytyen ulospäin vapaiden miesten demokratialta, mutta todellisuudessa prinssi Burna hallitsee kaikkea mitä kaupungissa päätetäänkään. Silti kaupungista on muodostunut oppineiden ja filosofien tyyssija, eikä ketään muuta tuomita pelkästä puhumisesta kuin orjuuttajia, noitia ja kiertoteitse Burnan vihollisia. Paikka on suurin ihmiskeskittymä aavikon itäisellä puoliskolla, ja välttämätön taukopaikka aavikon yli matkustaville.

Hiekkakivipalatsi

Hiekkakivipalatsi on ollut vapaakaupungin perustamisesta lähtien hallitsevan prinssin asumus. Tähän keskellä kaupunkia olevaan kivikukkulaan on louhittu useaan kerrokseen saleja, makuuhuoneita ja muita tiloja yleelliseksi edustustilaksi, eikä niinkään linnoitukseksi. Kukkulan reunat ja sivut on tasoitettu kulmikkaiksi ja jokaisella sivustalla on useita luolamaisia aukkoja ja ovia kaupunkiin. Näitä käytetään sekä tuuletukseen että valon tuomiseen syvempiin saleihin monimutkaisilla peilijärjestelyillä. Samalla ne tekevät palatsin verrattain helpoksi murtokohteeksi, joten paikka on jatkuvasti raskaasti vartioitu. Burnaburiash halusi rakentaa tämän kolkoksikin kutsutun kotinsa, jotta hänen demoninen ympäristöä korruptoiva auransa ei niin helposti paljastaisi hänen läsnäoloaan kaupungin mahdinoppineille. Prinssin sali onkin syvimmässä kohdassa Hiekkakivipalatsia.

Deemethereesulle pyhitetty verialttari

Vaikka Deemethereesun sanotaan istuneen alttarinsa valtaistuimella vain kerran sen olemassa olon aikana, kukaan ei ole saanut tuhottua tätä kymmenen metriä korkeaa obsidiaanimonoliittia vuosien yrittämisestä huolimatta. Khanyarab rakensi alttarin aavikolle, hieman kaupungista lounaaseen, Deemethereesun kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti, ja koska välimatka kaupunkiin pidettiin rakentamissyistä lyhyenä, monoliitti näkyy edelleen vapaakaupungista käsin, varjostamassa sen edustamia parempia arvoja. Alttari on ulkoapäin neliskulmainen ja sen päälle nousevat mustat kiillotetut portaat. Rakennelman päällä on taidolla valmistettu valtaistuin, joka tosin on räjäytetty tulimahdilla, sekä allas, jonne neitsyiden veri oli tarkoitus valuttaa, Deemethereesun kylpyvereksi.

Aavikko

Päivisin korventavan kuuma, öisin palelluttavan kylmä, tämä Keski-Aavikkonakin tunnettu erämaa on kaikille seudun asukkaille yhteinen. Aavikon keskellä vaeltava ei paljain silmin näe muuta kuin dyyniä dyynin perään lukuunottamatta muutamaa keidasta, jotka löytyvät vain, jos tuntee oikean reitin. Erämaan läpi kulkee kuitenkin useita kauppateitä, jotka ovat suorimpia reittejä aavikon reunoilla olevien kaupunkien välillä. Lähempänä kaupunkeja aavikon puolelle on rakennettu hautaholveja, piilopaikkoja, pyramideja ja alttareita, eli paikkoja, joille ei ole sijaa kaupungeissa. Itäisen aavikon merkittävin kaupunki on Vapaakaupunki, kun taas lännessä vaeltavat suuntaavat Hiekkaköynnöksen kaupunkiin täydentämään eväitään.

Hiekkaköynnöksen kaupunki ja Vihervirta

Hiekkaköynnöksen nimi johtuu suoraan kaupungin kahtiajakautuneesta luonteesta: itäinen puoli on kuiva ja kuin erämaan valtaama, kun taas lännen puoli on vehreä ja trooppinen. Ei ole vaikea arvata kummalla puolella slummit ja vastaavasti rikkaat asuvat. Kahtiajakautuneisuus johtuu kaupungin pohjoisesta etelään lävistävästä joesta, Vihervirrasta. Joen vesi on läpikuultavaa kuin lähteessä, mutta siinä missä muualla kasvanut ihminen kutsuisi kotiseutunsa vettä siniseksi (tai ruskeaksi), pitäisi Hiekkaköynnöksessä syntynyt normaalina veden värinä vihreää. Ei ole selvää, miksi virta ravitsee vain länsirantaansa tropiikiksi, vai estääkö kenties aavikko itse ravitsevan vaikutuksen, mutta paikallisille riittää tiedoksi virran kalojen suuruus: kasvavat nimittäin valtaviksi saaliiksi. Kalastus on merkittävä ruuanlähde kaupungissa, mutta myös lännessä oleva viidakko pitää asukkaiden vatsat keskivertoa täydempinä. Hiekkaköynnös on aavikon ympäryskaupungeista lähimpänä paratiisia, jos orjien asemaa ei oteta huomioon.

Viidakko

Laaja trooppinen viidakko alkaa heti Vihervirran länsitörmältä ja jatkuu kulttuurirajojen yli niin kauas länteen, etteivät nykykartat ole enää milläänlailla mittakaavassa toisella puolella. Lieneekin selvää, että aavikonseudun länsiraja seuraa viidakon reunaa. Viidakko on elämän ja ruuan tarjoaja kaikille lähellään asuville, mutta jos viidakon antimista haluaa nauttia pitkän elämän ajan, kannattaa välttää syvää viidakkoa. Viisaat sanovat sen olevan synkkä aivan eri tavalla kuin valoton kaivos tai aavikon tähdetön yö.

Ninsunun alttari

Ninsunun alttarin voi löytää lyhyen matkan päästä Hiekkaköynnöksestä luoteeseen, viidakon köynnösten verhoamana. Viidakossa on tällä alueella vuoristomainen, mutta silti puiden peittämä kukkula, jonka rinteillä nähdään usein kissapetoja. Täällä, huomaamattomalla kasvillisuuden ympäröimällä kielekkeellä, jonka kattona toimii toinen kieleke muutaman metrin korkeudessa, on suorakaiteen muotoinen vaaleasta kivestä veistetty alttari, jolla Ninsunu ottaa luokseen houkuttelemansa miehet.

Välimeri

Vihervirta laskee pohjoisesta tähän pieneen mereen, joka reunustaa keskusaavikon lounaasta. Merta pidetään seudun epävirallisena etelärajana, koska aavikkoa ei enää ole tästä etelämpänä, vaikka valtioiden välisistä rajoista ei kenelläkään ole tietoakaan. Useampi kaupunki on rakennettu Välimeren rannoille, vaikka vesistö ei olekaan erityisen kalarikas.

Antologia

Luku 1
26.03.2014

Vuonna 514 tätä syntistä aikaa...

Maagi Ari-Eil saapuu Khanyarabin orjakaupunkiin tarkoituksenaan löytää ja vangita voimanlähteekseen näillä seuduilla vaikuttava paholainen Deemethereesu, jonka veljen hän on jo kahlinnut. Ari-Eilin perässä saapuu myös hänen opettajansa Iraj, jonka mielestä koko idea on liian vaarallinen nuorelle oppilaalleen. Iraj löytää oppilaansa paikallisesta majatalosta kyselemässä tietoja lähiaikojen erikoisista tapahtumista sekä juuri valmistumaisillaan olevasta alttarista aavikolla. Vanha tuulivelho yrittää puhua järkeä Ari-Eilille, mutta kun sanat eivät riitä, turvautuu mies mahtiinsa ja lennättää oppilaansa ulos juottolasta. Iraj alkaa viedä murjottavaa naista pois kaupungista, mutta tulimaagi on jo saanut kuulla kiinnostavaa huhua: kolmen päivän päästä on orjakultin pyhäinpäivä, jolloin heillä on tarkoitus vapauttaa orjien suojelushenki Burnaburiash.

Samaan aikaan alttarin valmistumista seuraava Deemethereesu painostaa Khanyarabia nopeampaan työhön, aikataululupaukset lähestyvät eikä rakennelma ole vieläkään valmis. Khanyarab lupaa saada alttarin valmiiksi kolmen päivän sisällä, mutta julkeaa myös pyytää lisää apuja paholaiselta, joka ei ole huvittunut ideasta. Deemethereesu jättää kuitenkin kuolevaisen nöyryyttämisen toiseen kertaan aistittuaan, että alttaria lähestyy mahtihenkilöitä. Hän käskee Khanyarabin vangita ja tuoda maagit hänelle, luvaten palkkioksi yliluonnollisia voimia.

Myös Burnaburiash on aistinut monisatavuotisesta vankilastaan kaupungissa käytetyn mahdin, ja laittaa orjansa etsimään ja seuraamaan maagikaksikkoa, yrittäen houkutella heidät luokseen. Demonin riivaamat orjat ovat nopeampia kuin Khanyarabin miehet ja saavatkin houkuteltua maagit päämajaansa, jossa Iraj luulee saavansa tehtyä hieman rahaa mahtiaan vastaan. Hän jättää Ari-Eilin toiseen huoneeseen rahasummasta neuvotellakseen, mutta Burnaburiashin orjat yllättävät ja vangitsevat hänet.

Ari-Eil ei ehdi reagoida toisesta huoneesta kuuluviin tappelun ääniin, koska Khanyarabin vartijat ryntäävät sisälle pidättämään hänet. Orjat valehtelevat minkä ehtivät, väittäen maagin hyökänneen heidän kimppuunsa, eikä Ari-Eiliä kuunnella Irajin kaappauksesta. Maagi viedään Khanyarabin eteen, alttarityömaan johtotelttaan. Kiinniotettuja kuulustellaan, ja Deemethereesu painottaa Khanyarabille maageja olleen kaksi. Ari-Eil tarttuu tulimahtiinsa ja sytyttää itsensä tuleen, päästen pakoon teltasta. Yleisessä kaaoksessa Khanyarabin miehet epäonnistuvat ottamaan hänet kiinni ja nainen pakenee aavikon iltaan. Deemethereesu ei ole huvittunut.

Yöllä Deemethereesu löytää Ari-Eilin aavikolta nuotion äärestä ja käy keskusteluun. Pian käy ilmi, että Ari-Eilillä on paholaisen veli, ja keskustelu muuttuu voimien mittelöksi, kun molemmat yrittävät vangita toisensa. Ari-Eil nöyryyttää korkeampaan asemaan tottuneen Deemethereesun katkaisemalla tämän sauvan ja ajaen hänet pois, takaisin yön pimeyteen. Sillä välin Khanyarab on laittanut miehensä metsästämään maageja ympäri kaupunkia, kiduttaen ja murhaten lukuisia orjia päästäkseen pyrkimykseensä. Lopulta seuraavan päivän iltana velho löytyy kadulta ilman kieltä, ja hänet viedään paholaiselle. Deemethereesu murhaa Irajin ja valelee Khanyarabin maagin verellä, antaen kymmenen miehen voimat hänelle. Paholainen kuitenkin painottaa, että toinenkin maagi on löydettävä ja alttari on saatava valmiiksi, tai kunniaa on turha odottaa.

Burnaburiash liittoutuu Ari-Eilin kanssa, tarkoituksenaan kukistaa vangitsijansa Deemethereesu ja kaupungin orjuuttaja Khanyarab. Ari-Eilille tämä sopii mitä parhaiten, hän kun saisi pitää vangitun paholaisen voimanlähteenään. Kumpikin osapuoli valmistautuu tulevaan suureen päivään, jolloin alttari valmistuu ja orjakultti pääsee toteuttamaan Burnaburiashin kahleet rikkovan rituaalinsa Ari-Eilin kanssa.

Orjien piilotunnelit ovat pitkät ja ulottuvat kaivoksiin, josta louhitaan Deemethereesun alttaria varten kiveä, joten Ari-Eil keksii käydä valamassa kopion Deemethereesun valtaistuimesta, ainoasta puuttuvasta alttarin osasta, jotta rakentavat orjat toisivat tämän oikeissa käsissä räjähteenä toimivan istuimen alttarille. Suunnitelma onnistuu, vaikka maagi ajetaan pois ja tunnelit tukitaan.

Deemethereesukin tuntee ytimessään mahtavan vapautusrituaalin onnistumisen, jonka jälkeen demoni, maagi sekä orjat hyökkäävät kaivoksesta alttarille, sulattaen tulimahdilla tiensä läpi kiven, kohti alttarilla oleskelevaa paholaista ja Khanyarabin vartijarykmenttiä. Burnaburiash ja Deemethereesu taistelevat yliluonnollisine voimineen, toinen punaisena raivosta, toinen neitsyiden verestä. Samalla Khanyarabin miehet sekä Ari-Eilin tulimahti kohtaavat, ja nainen räjäyttää alttarille asetetun pommin. Burnaburiash riistää Deemethereesun sauvan ja julistaa sen omakseen, kukistaen paholaisen. Deemethereesu pakenee katsomaan kuinka Khanyarab pärjää. Ari-Eil on polttanut veren Khanyarabin päältä tuhkaksi vieden Irajilta varastetut voimat kuolevaisen käsistä. Khanyarab armeijoineen makaa tajuttomana ja puoliksi palaneena. Ari-Eil huomaa Deemethereesun ja lukitsee heikentyneen paholaisen koruunsa. Tästä kohtaamisesta voimistuneena ja vallan huumaamana hän päättää kohdata Burnaburiashin, vangitakseen tämänkin koruunsa, mutta Burnaburiashin vuosisatoja padottu raivo kukistaa Ari-Eilin jättäen tämän hädin tuskin henkiin ja kaappaa ikiaikaisen vihollisensa vankilakorun itselleen. Orjien voitonjuhla alkaa ja kaupunki uudelleennimetään Burnaburiashin vapaakaupungiksi. Tästä seuraaneessa kaaoksessa on vaikea olla varma, pääsikö Ari-Eil tai Khanyarab pakoon kaupungista, vai tallottiinko heidät tuhkaksi, aavikon loputtoman hiekkamassan jatkoksi.

Luku 2
16.04.2014

Vuonna 773 tätä syntistä aikaa...

Nadeen, voimakas tietäjä, joka varasti itsensä Burnaburiashin korvasta kultaisen renkaan, johon Deemethereesun paholaisvoimat kahlittiin, peseytyy aavikkokeitaalla hieman Hiekkaköynnöksestä koilliseen. Nadeen on elänyt renkaan varastamisesta lähtien erakon elämää, pyrkien pitämään muut ihmiset turvassa Deemethereesun voimilta. Tietäjä itse on kuitenkin joutunut paholaisen voimien korruptoimaksi, hiljalleen kasvattaen päälaelleen sarvikruunua ja muuttuen kaksineuvoiseksi puolipiruksi. Niihin aikoihin hän alkoi kuulla päässään myös ääniä, ensin yksittäin, sitten kaksittain, kunnes useampikin ääni osallistui keskusteluun toveriensa kanssa. Ja juuri nyt, ollessaan puoleen vartaloon asti keitaan vedessä, Nadeen kuulee jälleen tutun kuoron mielessään.

Äänten hullut ehdotukset muuttuvat vaativammiksi ja keskittyneemmiksi, kehoittaen Nadeenia muuttamaan viidakkoon täältä aavikon kuivuudesta. Nadeen ei ole vakuuttunut, väitellen äänien kanssa aavikon ja viidakon eri puolista. Äänikuoro Nadeenin päässä hermostuu ja kristallisoituu Ugurnasziriksi, joka kiristää tietäjää hukuttautumisella, jos tämä ei siirry viidakon hedellmällisille maille. Nadeen, joka ei ole ensimmäistä kertaa tekemisissä Ugurnaszirin tietoisuuden kanssa, uskoo intensiivisen mielenhallinnan ajavan hänen myrkylliset juonensa pois. Nadeen ei kuitenkaan onnistu vastustamaan Ugurnaszirin kohtalokkaaksi käyvää päänsärkyä, ja myöntyy muuttamaan viidakkoon, kunhan ei huku tähän paikkaan.

Samoihin aikoihin kaupungissa, varjoisalla kujalla Vihervirran vieressä, eräs tavallisesta poikkeava työnantaja on löytänyt työssään epäonnistuneen sopimuksen rikkojan. Deemethereesu, nöyrtyneenä kuolevaisen velhon muotoon hänen muiden voimiensa ollessa vangittuna Nadeenilla, pitää toisella kädellä Zahiria kuristusotteessa ja toisella ketjua, jonka toisessa päässä on kuihtuneen näköinen nuori nainen. Paholainen vaatii epäonniselta Zahirilta selitystä, miksi tämä ei hoitanut Nadeenia päiviltä, vaan pakeni etukäteismaksun saatuaan teille tietämättömille. Zahir yrittää vedota sopimukseen, jossa ei ollut mainintaa Nadeenin voimakkuudesta ja pirumaisuudesta, mutta Deemethereesu ei selityksiä hyväksy: Nadeen on kuulemma näillä seuduilla, ja hänen on kuoltava vuorokauden sisällä. Muutoin Zahir on kuollut mies. Köyhä murhamies myötäilee velholle minkä pystyy ja luikkii pakoon paikalta.

Zahir palaa kotiinsa Hiekkaköynnöksen itäisiin slummeihin, jossa hänen tyttärensä Negaar odottaa. Zahir avautuu tytölle työnantajastaan, jo aikoja sitten tuhlatusta esimaksusta ja epäonnisesta yrityksestään täyttää sopimus. Negaar päättelee Zahirin epäonnen johtuvan vanhempiensa erosta, joten hän päättää viedä isänsä juttelemaan asiat suoriksi äitinsä Ninsunun kanssa. Aiheesta keskustellaan pitkään, mutta Negaarin periksiantamaton innokkuus vie voiton, joten hän lähtee viemään Zahiria kädestä pitäen kohti viidakkoa.

Orjamarkkinoilla asioidessaan Deemethereesu kyselee paikallisilta ihmisiltä tietäjästä nimeltä Nadeen, joka onkin nähty vartti sitten kulkemassa kohti viidakkoa. Deemethereesu luottaa löytävänsä hänet myöhemminkin, ja menee sivumpaan valmistelemaan Zahiria varten loitsua vanhasta veriorjastaan, huumaten ja vaihtaen juuri ostamansa neitsyen vanhan kahleisiin. Tämän jälkeen hän suuntaa kohti viidakkoa.

Viidakossa Nadeen etsii mielikuvissaan siintävää yksinäistä vuorenhuippua, jolle asettua, ja löytääkin ylöspäin johtavan rinteen. Sitä kiivetessään häntä alkaa seuraamaan kaksi leopardia. Nadeen pitää päänsä kylmänä eikä panikoi, vaikka leopardit hiljalleen saavuttavat tätä rauhallisella askelluksellaan. Leopardit asettuvat matkakumppaneiksi hänen rinnalleen, ja toinen puskee lempeästi Nadeenin jalkaa. Samaan aikaan puskassa Zahir ja Negaar huomaavat tilanteen. Zahir tajuaa pahaa aavistamattoman pirumaisen kohteensa, ja Negaar äitinsä ystävät viemässä tuntemaonta miestä hänen luokseen. Kaksikko päättää kiiruhtaa Nadeenin edellä Ninsunun luokse.

Leopardit alkavat tovin taivalluksen jälkeen työntää Nadeenia lujasti oikealle, eikä mies uskalla vastustella. Tovin kuljettuaan Nadeen kuulee edestäpäin pikkutytön ääntä Negaarin väitellessä isänsä kanssa Ninsunun kanssa juttelemisesta, ja yrittää pakoon suojellakseen tyttöä itseltään. Kissapedot ovat kuitenkin vahvempia ja vetävät Nadeenia jaloista loppumatkan Ninsunun alttarille. Zahir ja Negaar piiloutuvat ja arvioivat, pitäisikö heidän puuttua tilanteeseen, mutta Zahir, tietäen mitä on tapahtumassa, toivoo tämän uuden leikkikaverin olevan ratkaisu hänen ongelmiinsa Ninsunun kanssa. Kaksikko vain katsoo, kun Nadeen vedetään suorakaiteen muotoiselle vaalealle kivialttarille. Kasvustosta saapuu kaksi uutta leopardia, jotka pitävät raateluhampaillaan Nadeenin kädet hellästi, mutta tukevasti kiinni toisten petojen repiessä tietäjältä housut pois.

Viidakosta saapuu suuri, turkiltaan platinan vaalea leopardi, joka hyppää Nadeenin päälle. Suuri kissa muuttuu Nadeenin päällä alastomaksi naiseksi, ja alkaa vietellä Nadeenia. Mies yrittää vastustella hetken aikaa, mutta erakkoelämä ei ole karaissut hänen mieltään tämänkaltaisia houkutuksia vastaan. Zahir päättää Negaarin nähneen äidistään tarpeeksi, ja alkaa viedä tätä takaisin kohti kotia. Negaar väittää vastaan, kunnes Zahir lupaa palata juttelemaan Ninsunun kanssa, kun tämä on vähemmän kiireinen.

Kaksikko törmää paluumatkalla Deemethereesuun ja tämän veriorjaan. Paholainen, päätellen yläpuolelta kuuluvista toiminnan äänistä Nadeenin olevan lähellä, kysyy Zahirilta onko tämä jälleen jättämässä tehtävää kesken. Murhamies kiemurtelee ja väittää olleensa tulossa kertomaan Deemethereesulle Nadeenin olinpaikasta, ja että pian tietäjä olisi uupunut ja puolustuskyvytön. Deemethereesu toteaa olevansa tässä, joten hän viittaa johtamaan tietä. Negaar kyseenalaistaa Deemethereesun orjankäsittelyn, ja vaatii tätä juottamaan orjaansa. Deemethereesu kysyy kuka tyttö on, onko Zahirilla tällainen maku, mutta saakin hymyillä Zahirille julmasti tytön kertoessa kuka hän on. Zahir usuttaa tytön lähtemään nopeasti kotiin, ja tällä kertaa tyttö tottelee.

Työnantaja ja palkollinen löytävät Nadeenin alastomana istumassa alttarilla. Deemethereesu kohtaa Nadeenin, vaatien tältä loppuja voimiaan takaisin, jolloin Nadeeninkin korruptio voisi parantua. Tietäjä ei hyväksy tätä, vaan käy taisteluun tuhotakseen paholaisen lopullisesti tästä maailmasta. Deemethereesu on juuri katkaisemassa orjaltaan kaulaa verimahtinsa lähteeksi, kun Negaar hyppää puusta hänen niskaansa. Deemethereesu saa helposti heitettyä tytön takaisin risukkoon, mutta tällä välin Nadeen on terästänyt itsensä verimagiaa vastaan. Paholainen katkaisee neitsyensä kaulan ja yrittää loitsia Nadeenin veren kiehumaan, mutta Nadeenin korruptoitunut veri ja terästetty mieli vastustavat loitsua. Nadeen pääsee lähietäisyydelle ja päihittää alastomana Deemethereesun taistelutaidoillaan, vaikka Zahir heittää kasvuston seasta veitsiä Nadeenin jalkoihin. Kuolevaisen nöyryyttämä pirulainen joutuu jälleen pakenemaan, jättäen Zahirin, Negaarin ja Nadeenin keskustelemaan keskenään.

Negaar yrittää sitoa Nadeenin haavat, mutta tämä ei anna tytön tulla lähellekään, pitäen itseään liian vaarallisena. Zahir, tajuttuaan Nadeenin olevan Deemethereesua voimakkaampi, pyrkii liittoutumaan tämän kanssa paholaisen poistamiseksi maailmasta. Nadeen suostuu yhteistyöhön lyhyen keskustelun jälkeen. Zahir ottaa Negaarin painostuksesta alttarin avulla yhteyttä Ninsunuun ja käy keskustelemassa luonnonomaisella todellisuudentasolla jumalattaren kanssa, vaikkakaan ei suostu keskustelemaan eläinmuodossa. Keskustelu on kiivas ja syytökset lentävät, mutta molemmat ovat samaa mieltä yhdestä asiasta: Negaarista pitää huolehtia. Tietynlaiseen sopuun päästyään Zahir antaa vuoron Nadeenille, joka kysyy Ninsunulta neuvoa Deemethereesun voimien tuhoamiseksi. Ninsunu ohjeistaa hänet tuomaan paholaisen alttarilleen käsiteltäväksi, ja vihjaa Nadeenin korruption parantuvan, kunhan hän myöhemmin pitää huolta heidän yhteistoimintansa hedelmästä. Nadeen on ajatuksesta kauhuissaan, eihän hän voi pitää pientä vauvaa turvassa itseltään, mutta Ninsunu luottaa häneen ja lähettää hänet takaisin Zahirin luo. Miehet tekevät suunnitelman paholaisen varalle.

Orjaostoksista köyhtynyt Deemethereesu käyttää lopun päivän, illan ja yön vakuuttaakseen kaupungin rikkaimpiin kuuluvan vanhuksen nuorentavista mahtivoimistaan, demonstroiden taitojaan orjilla. Vanhus on elämänhalussaan häikäilemätön, ja lupaa velholleen niin monta orjaa kuin nuorentamisrituaali vaatiikaan. Aamun tullen Deemethereesu käy orjamarkkinoilta ostamassa tusinan uutta neitsyttä sekä henkivartijan, mutta suuntaakin viidakkoon rikkaan vanhuksen asumuksen sijaan. Matkalla kaduilla Zahir löytää hänet, ja ehdottaa viedä paholaisen Nadeenin luo, näillä uusilla voimavaroilla tietäjä peitottaisiin helposti. Pirulla on kuitenkin muita suunnitelmia, ja hän suuntaa Zahir mukanaan Ninsunun alttarille.

Päästyään alttarille Deemethereesu ottaa huumatun orjan ja valelee vaalean kiven kuolevaisen verellä. Häväistyään alttarin paholainen astuu sille ja ottaa yhteyttä Ninsunuun, siirtyen toiselle olevaisuuden tasolle. Tällä kertaa ei kuitenkaan raikkaan vihreän luonnolliseen viidakkoon, vaan verta vuotavien ruskapuiden ja sairaalloisten eläinten maailmaan. Ninsunu ontuu kohtaamaan paholaisen, joka nauraa jumalattaren syytöksille häntä kohtaan. Deemethereesu tarttuu Ninsunusta ja vetää tämän omaan maailmaansa. Samalla hetkellä Nadeen on kokenut selkäpiitä kylmävän tuntemuksen, ja on lähtenyt kukkulan laelta, jolla vietti yönsä, takaisin kohti alttaria. Zahir taas näkee Ninsunun leopardimuodon juoksevan pakonomaisesti Deemethereesun syliin juuri, kun pirulainen herää vierailultaan.

Deemethereesu uhkaa jumalattaren henkeä, vaatien Nadeenilta voimiaan takaisin ja vakuuttaa, ettei kenellekään käy ikävästi, jos hänen pyyntöään noudatetaan. Nadeen ei paholaisen sanoja kuuntele, vaan hyökkää puolustamaan Ninsunua. Zahir pitää Deemethereesun henkivartijan loitolla taistelusta ja häiritsee veriorjien käyttöä kiehutusloitsun lähteenä. Tiukan voimain koetuksen jälkeen Nadeen saa pelastettua Ninsunun paholaisen käsistä, ja Deemethereesu seisoo yksin kahta vastaan. Nadeen, jonka korruptoituneeseen paholaisvereen Deemethereesun omat voimat eivät tunnu kykenevän, päihittää paholaisen toistamiseen molempien kuolevaisten helpotukseksi. Kaikki ei kuitenkaan suju odotetusti, vaan Nadeenin kaulan ympärillä oleva rengas, Deemethereesun voimien vankila, vetää päihitetystä paholaisesta loputkin voimat Nadeeniin. Nadeen kokee Zahirin silmien edessä hirvittävän muodonmuutoksen, kun tumman mustelmaisesta kaularenkaasta alkaa levittäytyä yhä pidempiä juuria tietäjän ihon alle, kohti sydäntä ja kohti päälaen sarvikruunua, jonka huiput kasvavat ja terävöityvät entisestään. Murhamies ottaa jalat alleen ja jättää tietäjän kärsimään valitsemaansa kohtaloa. Zahir, epäonnistuttuaan täyttämään sopimustaan paholaisen kanssa, kokee sen päivän illasta alkaen kuukauden mittaisen voimat vievän verikuumeen, josta hän selviää ainoastaan sisukkaan tyttärensä, ja kenties pienen jumalaisen avun ansiosta.

Luku 3
26.05.2014

Vuonna 625 tätä syntistä aikaa...

Hiekkakivipalatsin uumenissa, hämärästi valaistussa prinssin salissa, Khanya-Eilille huudetaan raivon vääristämällä äänellä käsky poistua palatsista. Ihmiseltä näyttävä Prinssi Burna on saanut Khanya-Eilin vihdoin kiinni pienestä etikettivirheestä ja käyttää nyt tämän verukkeena poistaa hovista tuo keikari, joka on päässyt liian lähelle häntä ja kaupungin poliittista valtaa. Khanya-Eil pyytää vuolaasti anteeksi, tietäen kuitenkin ettei ulosheitto johdu hänen mitättömästä loukkauksestaan, vaan hänen vaarallisen vahvaksi kasvaneesta asemasta hovissa. Prinssi Burnan päätä ei kuitenkaan ole kääntäminen, ja Khanya-Eil joutuu poistumaan. Vielä kuumana käyvän tilanteen yrittää hyödyntää filosofi Decayne provosoimalla prinssiä entistä suurempaan raivoon, mutta Burnaburiash ei ole tyhmä. Hän on saavuttanut raivollaan mitä halusi, ja ehtii tajuta mitä pahainen toisinajattelija yrittää. Decayne ei onnistu maalaamaan kaupungin prinssistä mielipuolta vierestä seuraavalle hoville, vaikka yrittää yllyttää Burnaa jopa ehdottamalla, että Khanya-Eilin ja hänen itsensä kaltaiset vastaanvääntäjät pitäisi varmasti poistaa vapaakaupungista kokonaan, jos he eivät kerran prinssiä miellytä. Tilanne tyyntyy samaa tahtia Burnaburiashin kanssa, ja epäonnistunut Decayne päättää lähteä Khanya-Eilin perään.

Sahra, kotikaupunkiinsa hiljattain palannut lumooja, tutkii pölyisiä kirjojaan Khanya-Eilin kartanon vierashuoneessa, kun mies itse saapuu huoneeseen. Khanya-Eil kertoo Sahralle palatsin tapahtumista ja kiroaa prinssiä ääneen, heidän suunnitelmansa toteutus muuttui juuri vaikeammaksi. Enää heillä ei ole helppoa reittiä prinssin luo, eikä Sahra siten voi tehdä loitsuaan loppuun suoraviivaisesti. Loitsun olisi tarkoitus varmistaa, kuka hovista on muuta kuin miltä päällepäin näyttää, sillä kaikki ei ole kunnossa kaupungin politiikassa. Joko prinssi itse on yliluonnollinen olento, tai joku muu, kenties ikäisekseen liian viisaalta vaikuttava Taranee, manipuloi häntä mahtikeinoin. Uuden suunnitelman punomisen keskeyttää palvelija, joka ilmoittaa filosofi Decaynen saapuneen tapaamaan Khanya-Eiliä. Vanha mies ohjataan vierashuoneeseen, jossa hän yllättyy nähdessään Sahran pitkästä aikaa kaupungissa, uhmaten prinssin käynnistämiä noitavainoja. Decayne ilmoittaa aikoneensa neuvotella Khanya-Eilin kanssa prinssin syrjäyttämisestä, mutta onkin iloinen kuullessaan kaupungista löytyvän useampiakin prinssin kyseenalaistajia. Kolmikko juonii yhdessä, miten hovin todelliset kasvot saadaan julki, ja tyydyttävään ratkaisuun päästään, kun Decayne ehdottaa ottaa Sahran mukaansa illalliselle prinssin pöytään. Näin nainen voi tehdä tunnistusloitsunsa.

Prinssin salin välikohtauksen jälkeen Taranee etsii kaupungin hallitsijan käsiinsä yksityisempää keskustelua varten. Tyttö kertoo prinssille tehneensä havaintoja, jotka viittaavat demoniseen läsnäoloon kaupungissa: Keltakangasorvokit vihertävät, kaivoista on löytynyt erikoisia tummia kappaleita ja linnut välttelevät kaupunkia. Taranee jatkaa, ettei kukaan usko häntä, vaikka merkit ovat kirjojen mukaan selvät, vanhemmat ihmiset vain sanovat asioiden olleen aina näin, aina aavikolle rakennetun paholaisen alttarin valmistumisesta lähtien. Burnaburiash on jo havainnut kaupunkiin saapuneen mahdinkäyttäjän, jonka havaitseminen ei ole vaikeaa kaupungin ollessa normaalisti tyhjä muista mahdinkäyttäjistä noitavainojen ansiosta, joten hän ottaakin tytön huolestuneen kertomuksen vakavasti. Burna vakuuttaa tytölle ettei paholaisten mahti aiheuta demonista korruptiota, jokin muu on tämän takana. Kenties kaupunkiin on palannut noita, joka on tehnyt liiton demonin kanssa, ja tämä on sen seurausta. Ehkä noidat pitävät kauempaa kaupungin yllä jotain kirousta, Burna pohtii ääneen. Burnaburiash jatkaa ja kertoo epäilyksestään Khanya-Eiliä kohtaan, että hänellä olisi yhteyksiä noitiin. Taranee tietää kokemuksesta keikarin pahaksi mieheksi, joten hän uskoo prinssin teorian ja ymmärtää nyt miksi hänet piti saada pois hovista niin äkkinäisellä tavalla. Taranee lupaa tutkia asiaa pidemmälle ja kiittää prinssiä tämän ajasta.

Illalla Hiekkakivipalatsissa järjestetään perinteinen hovi-illallinen. Prinssi Burnan pöydässä istuu Khanya-Eiliä paikkaamassa Taranee, ja Decayne on saapunut harvinaisesti kumppanin, Sahran, kanssa. Yleensä filosofi nähdään korkeintaan maksetun seuran kanssa. Prinssi murtaa keskustelullisen jään kyselemällä Sahralta tämän ammatista, kotipaikasta ja taustoista. Sahra heittää lonkalta vastauksia kuulusteluun, mutta prinssi painostaa naista lisää. Decayne alkaa epäillä prinssin suurta kiinnostusta Sahraa kohtaan ja puolustaa avecinsa yksityisyyttä. Taranee on tuijottanut koko keskustelun ajan Sahran mekkoa koristavaa keltakangasorvokkia, jonka lumooja on ottanut demonintunnistusta varten mukaansa. Kukka hohtaa sairaalloisen vihreänä Burnaburiashin lähistöllä, mutta Sahra on huomannut vain kukkaa epäilyttävästi tuijottavan Taraneen, joka nousee äkkinäisesti pöydästä ja jättää muut pohtimaan prinssin johdolla noitavainoja kaupungin moraalia puhdistavana voimana. Sahra nousee pöydästä pahoitellen ja sanoo käyvänsä naistenhuoneessa, mutta lähteekin Taraneen perään.

Taranee huomaa autiolla käytävällä häntä seuraavat askeleet ja varautuu puolustamaan itseään epäluonnolliselta demonilta. Samalla Sahra lähestyy tyttöä valmistellen mennessään demoninkahlintaloitsua. Nainen ottaa lapsen olkapäästä kiinni ja alkaa imeä tämän syvintä olemusta vankilakristalliinsa, mutta tyttö rupeaakin rimpuilemaan ja puremaan Sahraa kädestä. Lumooja saa loitsunsa päätökseen, mutta sen sijaan, että Taranee olisi kahliutunut kuten loitsun kuuluisi tehdä, hän päinvastoin onkin rimpuillut pakoon huutaen vartijoita paikalle. Taranee juoksee ytimiään myöten uuvutettuna pois palatsista kohti isoisänsä taloa. Sahra toteaa tehtävän epäonnistuneen ja lähtee ripeästi kohti Khanya-Eilin kartanoa, lumoten matkalla vastaan tulevat vartijat harmittomiksi.

Taranee kertoo isoisälleen mitä palatsissa tapahtui ja kuinka hän oli väärässä Khanya-Eilistä, miten mies toimi himokkaasti vain, koska demoninen lumooja oli loitsinut hänet toimimaan niin. Tyttö pyytää isoisäänsä lähettämään tämän vartijat ottamaan Sahran kiinni ja pelastamaan Khanya-Eilin lumoojan kynsistä. Vanha mies ei ole vakuuttunut Khanya-Eilin viattomuudesta, mutta lupaa auttaa noidan kiinniottamisessa, kunhan prinssi Burnalta ensin varmistetaan toiminnan laillisuus. Taranee lähtee hakemaan pikimmiten prinssin siunausta vainolle. Burnaburiash onkin saanut jo selville mitä palatsin käytävillä tapahtui, etäältä hallitsemiensa uskottujen kautta, ja suostuu Taraneen pyyntöön lähteä noitajahtiin.

Khanya-Eil saa kuulla Sahralta tapahtuneesta, ja päättelee jonkun tulevan pian naisen perässä kartanolle. Mies yrittää saada Sahran pakkaamaan tavaransa ja lähtemään pakoon, koska kartanolla ei ole mitään millä puolustautua vartijoita vastaan. Lumooja on kuitenkin aatoksiinsa uppoutunut ja mutisee vain ääneen miten loitsun olisi pitänyt toimia. Khanya-Eil yrittää järkipuhetta, sitten uhkailua, mutta onnistuu herättelemään Sahran ajatuksistaan vasta kun hän alkaa vetää naista fyysisesti pois. Kaksikolle ei jää aikaa pakata lumoojan tavaroita ja mahtitarvikkeista vain naisella ollut kirja lähtee kainalossa kannettuna mukaan, mutta he pääsevät lähtemään takaovesta kohti Decaynen asumusta ennen vartijoiden tuloa. Paikalle saapuva Taranee kaarti mukanaan löytää Khanya-Eilin luota todisteita noituuden harjoittamisesta, ja molemmista epäillystä laitetaan etsintäkuulutus.

Taranee palaa kertomaan uutiset prinssille, joka lupaa, että heidät löydetään ja Khanya-Eil saadaan vapautettua lumouksesta. Prinssi esittää huolestunutta kuullessaan kuinka Sahra-noita koski Taraneeta tehden jonkin loitsun. Burna epäilee että Taranee on demonin korruptoima ja neuvoo Taraneeta pyytämään apua vapaakaupungin suojelusjumalalta, nyt kun ei ole muuta tekemistä kuin odottaa etsintöjen tulosta ja toivoa parasta. Taranee pitää tätä hyvänä ideana ja käy Burnaburiashin kappelissa, jossa demoni itse puhuu tytölle etäältä. Taranee saa rohkaistusta tavoitteeseensa ja saa ohjeeksi Khanya-Eilin suhteen kuunnella sydäntään. Burnaburiashin lupaa uskottujaan tytölle tueksi tämän oikeudenmukaiselle tehtävälle, minkä lisäksi demoni saa manipuloitua tytön ajatukset vankkumattomasti puolelleen. Yön tullen kaarti saa selville etsintäkuulutettujen olinpaikan ja Taranee pääsee lähtemään kaartin ja jumalansa uskottujen kanssa kohti Decaynen asuntoa.

Decayne on suostunut ottamaan pakenijat luokseen, mutta on myös painottanut ettei suunnittelulle ole paljoa aikaa. Hämärtyvän illan aikana Decayne ja Khanya-Eil saavat vakuutettua Sahralle ettei Taranee ole demoni, minkä takia loitsu epäonnistui, vaan todellinen demoni on prinssi Burna. Toimia pitää nopeasti, joten kolmikon suunnitelmaksi muodostuu täsmäisku prinssin saliin. Sahra suostuu hyökkäykseen tuplasti varmistetulla kahleloitsullaan, kunhan hänet saadaan sisälle palatsiin. Decayne saa alamaailman yhteyksillään ja Khanya-Eilin kullalla palkattua murtautujia, jotka auttavat Sahran ylös Hiekkakivipalatsin seinämää ja suoraan valoaukosta lähelle prinssin salia. Samaan aikaan filosofin ja keikarin olisi tarkoitus hidastaa kaartin paluuta prinssin tueksi. Kättä lyödään päälle, ja Sahra lähtee hämärämiesten mukaan. Khanya-Eil ja Decayne onnittelevat toisiaan hyvin onnistuneesta manipulaatiosta, ja alkavat valmistella lavastusta kaartia varten.

Taraneen joukko murtautuu sisään Decaynen vaatimattomaan asuntoon, ja löytää miehet sidottuina vierekkäisiin sänkyihin. Heidät vapautetaan ja Taranee juoksee halaamaan Khanya-Eiliä, joka halauksesta irtauduttuaan kertoo Sahran kaapanneen ja sitoneen heidät ja lähteneen sen jälkeen tappamaan prinssiä. Taranee ottaa miehen mukaansa ja kaartilaisten ja uskottujen joukko lähtee takaisin kohti palatsia pelastamaan prinssiään. Samaan aikaan Sahra on päässyt sisään palatsiin ja lähestyy prinssin salia lumoten vastaantulevat yksittäiset vartijat. Burnaburiash on kuitenkin huomannut lähestyvän mahdinkäyttäjän ja vaipuu transsiin, ottaen etäältä komennukseensa kourallisen vartijoita ja asemoi heidät salin eteistilaan, suljetun oven eteen. Sahra saapuu paikalle ja alkaa lumota vartijoita, mutta huomaakin etteivät nämä ole yhtä pehmeitä mieleltään kuin aiemmat. Sahra ja Burnaburiash vääntävät vartijoiden mielien hallinnasta kättä mahdin välityksellä, kunnes lopulta molempien voimat loppuvat ja vartijat lyyhistyvät tajuttomina maahan. Sahran lumoamisvoimat ovat kulutettu tältä erää hänen mahtitarvikevarastojensa jäätyä Khanya-Eilin kartanolle, mutta demoninkahlintaloitsu hänellä on edelleen valmiina, joten hän avaa itsevarmasti oven prinssin saliin.

Valtaistuimellaan prinssin salin pohjoisosassa Burnaburiash näkee ensin kuinka eteläinen ovi avautuu ja saliin astuu Sahra. Lumooja ei kuitenkaan ehdi edes aloittaa ennen kuin läntinen ja itäinenkin ovi avautuvat, lähes yhtä aikaa. Ensimmäisestä saapuu paikalle Taranee, Khanya-Eil ja jumalan uskotut. Toisesta saapuu Taraneen isoisä vartijakaartinsa kanssa. Kaaos pääsee valloilleen. Taranee kiljaisee isoisälleen pahan noita Sahran olevan tuolla, hänet on otettava kiinni. Vanha mies ei ole täällä lumoojan, vaan keikarin kiinniotossa, mutta Taraneen hätääntyneet silmät saavat hänet siirtämään hetkellisesti prioriteettiaan naista kohti. Khanya-Eil tajuaa tilanteen hyvin ja liikkuu ihmiskaaoksessa tytön verisukulaisen viereen, ottaa kontrollin tämän miekasta, siirtää sen sopivasti itseään uhkaavaan asentoon ja huutaa Taraneelle tämän isoisän yrittävän tappaa hänet. Taranee kuulee päässään jumalansa ohjeen kunnella sydämensä ääntä Khanya-Eilin suhteen. Äkkinäisenä ratkaisuna tyttö nappaa viereiseltä vartijalta keihään ja lävistää huutavan isoisänsä. Khanya-Eil ottaa tärisevän lapsen halaukseensa ja tyynnyttelee tätä, tyytyväisenä omaan suoritukseensa.

Sukulaismurhasta hämmentyneet vartijat eivät saa enää estettyä Sahraa, joka pääsee prinssi Burnan eteen. Mahdinkäyttäjät ottavat toisistaan jälleen mittaa, nyt heikentynein voimin, eikä kumpikaan tunnu saavan yliotetta. Burnaburiash pitelee Sahran loitsua silti karvan mitan liian kaukana itsestään, kunnes yhtäkkiä Taranee hyppää naisen selkään keihäänsä kanssa ja seivästää tämänkin. Taranee kiroaa syvimpään helvettiin kaikkien ongelmien alkulähteen, tuon nyt kuolemaa tekevän lumoojan. Burnaburiash huokaisee helpotuksesta selvittyään toistamiseen saman mahtilinjan noitanaisen yrittämästä kahlintaloitsusta. Tilanne prinssin salissa rauhoittuu ja Khanya-Eil neuvottelee prinssi Burnan kanssa virallisesta selityksestä tapahtuneelle. Lopputuloksena lumooja Sahra todetaan demoniksi, joka otti Khanya-Eilin valtaansa ja usutti hänet kaupungin prinssiä ja hovia vastaan. Taranee nielee selityksen kyseenalaistamatta, nyt kun hän ja Khanya-Eil pääsevät onnellisesti naimisiin. Khanya-Eil saa liiton kautta Taraneen suvun omaisuuden tytön ollessa ainoa perijä suvun päähaarasta, ja demoni Burnaburiash saa vakautettua vapaakaupungin poliittisen tilanteen: Demonin puolelleen manipuloima Taranee tulee pitämään Khanya-Eiliä silmällä epäilyttävän toiminnan varalta.