SAR:Sessiohistoria
Sisällysluettelo
Harptosin kalenteri
* Hammer (Deepwinter)
o Midwinter between Hammer 30 and Alturiak 1
* Alturiak (The Claw of Winter or The Claws of the Cold)
* Ches (The Claw of the Sunsets)
o Spring Equinox on Ches 18
* Tarsakh (The Claw of the Storms)
o Greengrass between Tarsakh 30 and Mirtul 1
* Mirtul (The Melting)
* Kythorn (The Time of Flowers)
o Summer Solstice on Kythorn 20
* Flamerule (Summertide)
o Midsummer between Flamerule 30 and Eleasias 1
once every four years, Shieldmeet occurs the day after Midsummer
* Eleasias (Highsun)
* Eleint (The Fading)
o Autumn Equinox on Eleint 21
o Highharvestide between Eleint 30 and Marpenoth 1
* Marpenoth (Leafall)
* Uktar (The Rotting)
o Feast of the Moon between Uktar 30 and Nightal 1
* Nightal (The Drawing Down)
o Winter Solstice on Nightal 20
Prologi
8.1.2011 (Alturiak, Kolmen verisen virran vuosi):
Ryhmä tapasi Kahden Tähden kaupungissa. Tavernassa kävi ilmi, että kaikki olivat tulleet kaupunkiin edistääkseen Idän Puolustajien asiaa.
Thereth, eräs Idän Puolustajien tiedusteluosastojen johtajista, oli aiemmalla retkellään havainnut epäilyttävän joukkion tekemässä kaivauksia muutaman päivän päässä kaupungista, Surin kukkuloilla. Koko ryhmä tarjoutui vapaaehtoisiksi tutkimaan asiaa Therethin komennossa, ja matkaan lähdettiin aikaisin seuraavana aamuna.
Matkalla vanhat tuttavuudet vaihtoivat kuulumisia ja uudet tutustuivat.
Kuten Thereth aiemmin oli huomannut, kaivauksella oli useita kuoppia, joissa 15-20 örkkiä kaivoivat hakuilla ja lapioilla, isomman örkin ruoskiessa vauhtia. Kiinnostavan porukasta teki punakaapuinen ihminen joka lämmitteli talvisäässä nuotion äärellä.
Tilannetta tarkkailtiin, suunnitelmavaihtoehtoja pohdittiin, ja loppujen lopuksi päätettiin hyökätä oletetun Thay-velhon telttaan yön turvin. Suunnitelma eteni siihen asti hyvin, kun tiedustelija ehti velhon teltan reunalle, jolloin maaginen hälytys herätti koko leirin. Suunnitelman mukaan kuitenkin puskettiin päälle.
Seuranneessa tappelussa punapukuinen velho onnistui livistämään örkkiensä taakse. Kaikki taisteluun osallistuneet örkit tapettiin ja velho antautui.
Velho uhkaili heti punaisten velhojen julmalla kostolla ja monella muullakin asialla. Teltasta löytyi kaivauksia koskevia karttoja ja muistiinpanoja.
1. luku: Menneisyyden perintö
16.1.2011 (Kevät, Kolmen verisen virran vuosi):
Ryhmän onnistui eräällä partioretkellään vangita aluetta piinannut pahamaineinen maantierosvo. Pahantekijä toimitettiin vankilaan oikeudenkäyntiä odottamaan. Hieman yllättäen aikaisemmin selliin virumaan tuotu punainen velho, Calebon, vaikutti kovin kiinnostuneelta puhumaan ryhmän jäsenten kanssa talvella kesken jääneistä kaivauksista.
Velhon yllytyksestä kaivauksia lähdettiin tutkimaan tarkemmin ja raunioiden alta paljastuikin hylätty muinaisen Narfellin aikainen velhokoulu. Calebonin avustuksella Larissa käänsi raunioista löydettyä viimeisen rehtorin päiväkirjaa, josta paljastui mahdollinen muinaisten maagisten aseiden kätköpaikka.
Palkkioksi avusta käännöstyössä Calebon sai vartioidun huoneen linnakkeesta, mutta mukaan asekätkön etsintäretkelle häntä ei uskallettu ottaa.
Valitettavasti muinainen kätköpaikka sijaitsi nykyään Vitsausherrojen hallitsemassa Rawlinin metsässä. Therethin ryhmän tueksi vaaralliselle retkelle lähetettiinkin kymmenen samoojan joukko. Näistä suurin osa kuitenkin menehtyi metsän reunasta löydetyn mystisen pääkallokaasuansan aiheuttamaan tautiin.
Taudin väistyttyä ryhmä ja kolme jäljellejäänyttä samoojaa päättivät jatkaa etsintäretkeä tappioista huolimatta. Eräänä yönä leiriin kuitenkin hyökkäsi lauma hurjia tautien runtelemia susia, joiden silmät hehkuivat pahaenteisen vihreinä...
5.2.2011 (Kevät, Kolmen verisen virran vuosi):
Taistelu tautisten susien kanssa jäi sitten kuitenkin käymättä, sillä ryhmän samooja Illyzhandran koira Noki pelotti ällöttävät otukset karkuun. Tätä hetken ihmeteltyään porukka painui takaisin pehkuihin.
Aamulla matka jatkui kohti salaista asekätköä. Asekätkön paikka oli hieman muuttunut joen vaihdettua virtauskohtaa, mutta siellä se nökötti edelleen pienen tasahuippuisen kallion päällä. Sinne pääsyyn tarvittiin joen ylitys ja kallion huipulle kiipeäminen, mikä osoittautui yllättävän hankalaksi osittain velhon vesikauhun vuoksi ja osittain siksi, että mukana oli lauma koiria, joista ei haluttu luopua. Huipulle kuitenkin päästiin.
Siellä meitä odotti kaikkien yllätykseksi terveen kasvuston peittämät rauniot, jotka eivät sisältäneet mitään kovin mielenkiintoista. Reitti eteenpäin aukesi magian avulla. Koko kallion tasaisen huipun peitti jonkinlainen maaginen kenttä, joka osoittautui teleportaatiokentäksi joka käynnistettiin sanomalla sana "kimaira" vanhalla Narfellin kielellä. Vihje tähän löytyi Calebonilta otetusta kirjasta, jossa oli kuvattuna kyseinen linnake ja taustalle piirretty tyylitelty kimaira. Epäilyttävän helppoa.
Teleportaatiokenttä siirsi meidät jonnekin luolaholviin, joka oli taisteluiden vaurioittama ja josta ei löytynyt muuta mielenkiintoista kuin muutamia maagisia miekkoja sekä huone, jossa oli vikaantuneen suojakentän takana portaali. Larissa yritti lopullisesti poistaa vikaantuneen suojakentän, mutta se epäonnistui surkeasti. Kentän ohi joutui menemään häpeällisesti käyttäen akrobatiaa.
Portaalista menimme läpi pareittain ja toisella puolella meitä oli vastassa räjähtäviä luurankosotureita ja wightejä. Ger melkein kuoli taistelussa, mutta Thereth onnistui parantavilla taidoillaan pitämään hänet hengissä. Taistelun päätyttyä ja pienen lepohetken kuluttua jatkoimme matkaa ja vastaan tuli lisää epäkuolleita. Tällä kertaa tulisia luurankoja ja jäisiä zombeja. Niistäkin pääsimme eroon. Paikka vaikuttaa myös jonkinlaiselta luolaholvilta. Lähdimme tutkimaan rohkeasti eteenpäin ja löysimmekin huoneen jossa oli iiiiso zombie ja hehkuvat vihreät silmät omaava kaapuhemmo ison raatokasan vierellä.
4.3.2011 (Kevät, Kolmen verisen virran vuosi):
Lähestyimme rauhallisesti kaapuun pukeutunutta olentoa ja puhuimme hänelle. Esittelimme itsemme ja kysyimme häneltä jotakin. Hän ei antanut kysymykseen vastausta, vaan sanoi meidän näyttävän tutulta ja hetken päästä tunnistikin meidät. Hän sanoi, että oli vannonut tuhoavansa meidät ja hyökkäsi. Tuhosimme hänet ja muutaman muun epäkuolleen seuranneessa taistelussa.
Taistelun jälkeen lepäsimme hetken, ja tutkimme sen jälkeen ympäristöä. Huoneessa oli jykevä ovi, johon löytyi avain tuhotun epäkuolleen kaavusta. Oven takana oli suuri huone täynnä erilaisia aseita ja panssareita, olimme löytäneet etsimämme asevaraston. Varaston perällä oli toinen huone, josta löytyi outo peili, joka oli selvästi maaginen. Huoneessa oli magiaa heikentävä aura, joka oli tyypillinen underdarkille. Otimme parhaat esineet itsellemme ja menimme nukkumaan muualle. Herättyämme tutkimme koko muun rakennuksen löytämättä mitään mielekiintoista.
Muiden pakatessa aseita ja panssareita helpommin kuljetettaviin kasoihin Larissa tutki peiliä. Huoneessa näkyi välähdys, ja kun muut menivät katsomaan, Larissa oli kadonnut. Hetken päästä näkyi toinen välähdys ja kaikki muutkin katosivat. Olimme hetken painovoimattomassa tilassa kiitäen kovaa vauhtia jonnekin. Sitten tipahdimme takaisin peilin eteen jonkin tuntemattoman maagin päälle kasaan. Maagi teleporttasi pois ja lähti juoksemaan karkuun. Seurasimme häntä ja törmäsimme häneen ja muutamaan sotilaaseen. Kukaan ei suostunut vastaamaan mihinkään kysymyksiin ja meitä vaadittiin tiputtamaan aseemme. Rauhanomaisina henkilöinä tietysti antauduimme ja annoimme heidän viedä meidät selliin. Odotimme siellä hetken jos toisenkin ja maagi tuli pari kertaa meitä kuulustelemaan, kuitenkaan oikein uskomatta meitä. Olimme siinä vaiheessa melko varmoja, että olimme siirtyneet ajassa taaksepäin.
Toisella kuulustelukerralla maagi tarjosi meille tehtävän: meidän piti käydä hakemassa rakennuksen toisesta, demonien valtaamasta osasta rituaalikirja ja tuoda se hänelle. Suostuimme tähän. Saimme aseemme ja lähdimme matkaan. Juoksimme nopeasti kohti paikkaa, jossa tiesimme kirjan olevan, ja tapoimme vastaan tulleet demonit. Ger sai hirveän määrän osumia isolta demonilta ja kaatui vihdoin demonin kuollessa syntyneeseen tulimereen. Otimme hänen tavaransa, hampaan ja hieman turkkia mukaan, jos vaikka saisimme hänet herätettyä henkiin. Löysimme kaipaamamme rituaalikirjan siitä huoneesta ja lähdimme juoksemaan takaisinpäin suuren demonilauman jahtaamana. Pääsimme portaalista läpi takaisin turvaan ja meidät otettiin enemmän tai vähemmän ystävällisesti vastaan. Larissaa pyydettiin auttamaan jonkin rituaalin tekemisessä, ja meille sanottiin, että mestari haluaa tavata meidät.
13.3.2011 (???):
Mestari oli kiitollinen saatuaan rituaalikirjansa ja meidän auttaessamme suoritti kirjasta rituaalin, joka kutsui paikalle enkelin. Enkeli paljastui Talonan palvelijaksi ja alkoi käydä kauppaa mestarin kanssa. Maagipalvelijansa vastusteluista huolimatta mestari teki enkelin kanssa diilin saadakseen apua demoneita vastaan. Enkeli julisti mestarin olevan tästä edes Mätänevä mies, ja katosi mestarin kanssa paikalta. Sitten paikalle alkoi tupsahdella enkeleitä, jotka lähtivät siivoamaan paikkaa demoneista.
Maagi oli tyrmistynyt mestarinsa kohtalosta ja oli meille vihainen siitä, että olimme tuoneet rituaalikirjan, mutta suostui lopulta yhteistyöhön ja herätti Gerin henkiin. Sitten hän tutki peiliä, jonka kautta olimme tulleet ja vakuuttui vihdoin siitä, että olimme ilmeisesti tulleet tulevaisuudesta. Maagin kanssa kehitettiin monimutkainen suunnitelma, jossa meidät palautettaisiin omaan aikaamme, mutta ennen paikalle saapumistamme. Sitten voisimme vakuuttaa aikaisemmat itsemme siitä, että olimme menossa auttamaan Mätänevän miehen syntymässä, ja täten estäisimme itseämme joutumasta menneisyyteen. Piilotimme itsellemme viestejä, joiden arvelimme herättävän oman huomiomme ja palasimme sitten tulevaisuuteen.
Tulevaisuudessa törmäsimme itseemme, kun olimme tutkimassa asehuonetta. Meidän menneestä tulleet versiomme saivat vakuutettua toiset itsemme siitä, ettei peiliin saisi koskea. Koska Mätänevä mies kuitenkin näytti olevan olemassa senhetkisessä tulevaisuudessa alettiin pohtia uudelleen sitä, miten aikajatkumot toimivat ja miten saataisiin aikaan tulevaisuus, jossa Mätänevää miestä ei olisi. Pitkän neuvottelun jälkeen päätettiin, että menneisyydestä palanneet palaisivat uudelleen menneisyyteen ja aiemman käynnin kokemusta hyväksikäyttäen yrittäisivät tuhota mestarin rituaalikirjan ennen kuin se saataisiin pelastettua. Toiset versiot itsestämme jäivät elämään omaa elämäänsä eteenpäin käymättä menneisyydessä.
Suunnitelma pantiin toimeen. Aluksi tapahtumat ohjattiin mahdollisimman hyvin samoilla raiteilla, jotta meille tarjottiin keikka käydä hakemassa rituaalikirja. Aiemman käynnin kokemusta käytettiin hyväksi taisteluissa, jottei Ger tällä kertaa kuollutkaan. Kirja haettiin, ja siitä poltettiin käyttökelvottomaksi summonausrituaali, ja lisäksi kirjaa muutenkin, jotta "vahinko" näyttäisi aidolta vauriolta. Käyttökelvoton rituaalikirja palautettiin mestarille, jotta meitä ei epäonnistumisen takia surmattaisi. Sitten käytettiin tällä kertaa hyvin piilotettua asehuoneen avainta pakenemaan peilin läpi tulevaisuuteen, ennen kuin demonit tulivat tappamaan kaikki...
2. luku: Puhdistus
2.4.2011 (Loppukevät, Kolmen verisen virran vuosi):
Keräsimme niin paljon aseita mukaan, kuin vain saimme kohtuullisella vaivalla kuljetettua. Huomasimme, että mukana olleet koirat (myös Illyzhandran) sekä samoojat olivat kadonneet johonkin. Edes jalanjälkiä ei näkynyt tomuisilla lattioilla. Lähdimme aseidemme kanssa pois varastosta takaisin ulkoilmaan ja yritimme löytää kadonneita seurueemme jäseniä siinä onnistumatta. Metsä sen sijaan näytti puhtaalta, eikä siinä ollut korruption häivää.
Lähdimme kulkemaan pois päin metsästä, ja törmäsimme tiehen, jota pitkin jatkoimme. Vastaan tuli joitakin ryöstäjiä, jotka tapoimme, ja otimme heidän vankkurinsa, sekä niissä olleet vangit. Kuljimme rannikkoa kohden vankkureilla ja huomasimme, että kaikki kylät ja asutukset oli poltettu ja ryöstetty matkalta. Kaupunkia vartioivat miehet eivät halunneet päästää meitä kaikkia kaupunkiin, joten ainoastaan Thereth meni. Kyselimme vartioilta kaikkia "tyhmiä" kysymyksiä, kuten mikä vuosi on, mitä idässä on tapahtanut jne. Kaikki vaikutti olevan samalla tavalla, kuin ennen aika seikkailujamme, mutta Mätänevästä miehestä ei ollut kukaan kuullut mitään eikä Talonan olinpaikkaa tiedetty.
Kaupungissa Thereth etsi käsiinsä Idän puolustajien edustajan, jonka kanssa hän etsi sopivan kapteenin joka suostui halvalla kuljettamaan meidät lähemmäksi määränpäätä. Hän tuli noutamaan meidät hieman kaupungin ulkopuolelta, koska muita ei kaupunkiin päästetty. Heti kun olimme kaikki laivassa, hän yritti ryöstää meidät, mutta pelästyi kovin helposti ja kuljetti halvalla ja pelokkaana meidät kuten oli sovittu.
Matka siitä eteenpäin sujui ärsyttäviä tulleja lukuunottamatta oikein mukavasti, ja pääsimme Idän puolustajien päämajaan. Therethin sormuksella pääsimme sisään linnoitukseen aseidemme kanssa, vaikka kukaan ei meitä tunnistanut. Thereth meni puhumaan entisen esimiehensä luokse, joka toki hyväksyi aselahjoituksemme, mutta ei tiennyt mitään siitä, että olimme olleet sellaista hakemassa. Emme myöskään kuuluneet Idän puolustajiin, vaan joutuisimme vannomaan valan uudestaan myöhemmin. Meille annettiin toki mahdollisuus liittyä heti kun se olisi mahdollista. Thereth yritti selittää tarinan Aglarondin edustajalle ja myöhemmin neuvostolle, joka joko uskoi tai ei uskonut, mutta sillä ei ollut hirveästi väliä. Mietimme mitä tekisimme seuraavaksi ja päätimme, että voisimme käydä Aglarondissa ja samalla katsoa, onko meistä kopioita maailmassa.
26.4.2011 (Alkukesä, Kolmen verisen virran vuosi):
Kuljettiin Aglarondiin. Matkalla nähtiin Thayn laivoja soudettavan leveää jokea.
Aglarondin Yuirmetsässä kuljettaessa kohdattiin puolihaltiaeränkävijöitä, jotka keskustelujen jälkeen auttoivat meidät pääkaupunkiin maagisen kiviringin avulla. Täällä tutustuttiin kaupunkiin: noin viisi tuhatta henkeä, talot oli muovattu magialla puista. Puolihaltioiden lisäksi kaupungissa asui tähtihaltioita, jotka olivat kauneudeltaan vaikeita lähestyttäviä.
Pian kävi ilmi, että Aglarondin ihmisten ja Yuirmetsän puolihaltioiden välille oli puhjennut täysi sota. Simbulin kukistamisen jälkeen kuningas teki liiton Thayn kanssa, ja lupasi toimittaa näille laivaston. Metsän väki ei voinut hyväksyä metsien hakkuuta ja erosi kuningaskunnasta. Thereth kyseli kaupungissa "itsestään" ja suvustaan. Selvisi että tämän maailman Thereth hallitsi suhteellisen läheistä paronikuntaa, mutta oli noin kuukauden sisään vangittu omaan linnaansa koska hän oli asettunut (liikaa?) haltioiden puolelle. Hieman myös kyseltiin miten voitaisiin auttaa Aglarondin tilannetta, ja terrorist..vapaustaistelijoiksi ryhtymisen lisäksi Therethin vapauttamista pidettiin hyvänä asiana.
Paronikuntaan kuljettiin nopeasti taas eränkävijöiden avustuksella ja Thereth keräsi taas tietoja. Selvisi, että paronin oli heittänyt vallasta ja vanginnut linnaansa usean sadan hengen palkkasotilasjoukko, kuninkaan käskystä. Palkkasotilaat olivat jääneet "rauhoittamaan tilannetta" paronikuntaan, käytännössä rosvosivat seutua. Selvisi myös, että seudulla vaikutti vastarintaliike, joka halusi häätää palkkikset.
Matkattiin läheiseen kylään juttelemaan vastarintaliikkeen pomolle. Tältä selvisi, että samoihin aikoihin kuin palkkikset saapuivat seudulle, seudulla jo aiemminkin melko rauhallisesti vaikuttaneet sammakkomiehet alkoivat häiritä erästä toista kylää. Kuulimme myös, että eräällä puolihaltia-asutuksella oli ongelmia epäkuolleiden kanssa.
Päätettiin auttaa vastarintaliikettä aloittaen sammakkomiehistä. Alun diplomatia-ajatukset heitettiin romukoppaan, kun selvisi että kyseessä oli pahinta roskasakkia, bullywuggeja. Joen läheisistä luolista löytyi muutama, jotka päästettiin hengiltä. Jatkettiin tutkimista...
3.5.2011 (Alkukesä, Kolmen verisen virran vuosi):
Luolan tyhjennyksen jälkeen päätettiin jatkaa selkeimmin kuljettuja bullywugin jälkiä pitkin luolaan, josta löytyikin sammakkojen kunkku. Reippaan väkivallan jälkeen arveltiin, että kunkun kuoltua loput sammakot tuskin kiusaavat kyliä enää, ja palattiin raportoimaan vastarinnalle.
Seuraavaksi päätettiin poistaa epäkuolleiden ongelma, ja suunnattiin haltiametsään, jossa kohdattiin hieman snobin oloinen puolhaltia, joka kertoi lichin asettuneen eräisiin haltiaraunioihin. Jos lichi poistettaisiin, haltiat voisivat tarjota apuaan kylän puhdistamiseen palkkasotureista. Matka raunioille sujui ongelmitta ja itse raunioihin sisään pääsemiseksi käytettiin puolhaltialta saatua lohikäärmeen verta. Sisälle teleporttauksen jälkeen törmättiinkin lichiin, joka ärsyyntyi meidän aiheuttamastamme häiriöstä ja sanoi haluavansa jatkaa tutkimustyötään. Ilmoitimme hänelle, että hänen pitäisi poistua (ja vaikka palata muutaman vuoden kuluttua), mutta moinen ei kelvannut voimiaan uhoavalle pluurankelille. Turvauduttiin siis jälleen reippaaseen väkivaltaan, joka olikin ehkä huono idea, sillä hengen lähtö oli tipalla. Lichillä oli apunaan luurankoja ja näkymätön hämähäkki, ja ne saatiin vain vaivoin tuhottua.
Taistelun jälkeen neuvoteltiin siitä, pitäisikö rauniota tutkia, mutta ansojen pelossa ideasta luovuttiin. Lichin phylacteryn arveltiin mahdollisesti olevan jossain, mutta arveltiin että haltiat löytäisivät sen meitä helpommin koska osaisivat erottaa sen muista haltiakalleuksista.
31.5.2011 (Alkukesä, Kolmen verisen virran vuosi):
Raunioista otettiin mukaan vain muutamia selvästi lichille kuuluneita tavaroita ja muu osa jätettiin neuvojen mukaisesti koskamattomiksi. Kun haltioiden apu oli näin varmistettu, lähtivät seikkailijat kohti "Piipin" kaupunkia suunnitellakseen tulevaa taistelua palkkasotureita vastaan.
Thereth ja Illyzhandra pujahtivat salaa kaupunkiin kertomaan uusista liittolaisista ja neuvottelemaan tulevasta taistelusta "Ploopin" kanssa. Tarkemmat neuvottelut sovittiin vanhan druidin maagiseen lehtoon. Sotilaat pysäyttivät Therethin ja Illyn luvattomasta aseenkannosta syytettyinä näiden ollessa jo poistumassa kaupungista. Illyzhandra pakeni ketterästi kattoja ja sivukujia pitkin metsän siimekseen ja Thereth huijasi jäljittäjiään naamioitumalla harmittomaksi ukonrähjäksi.
Tapaaminen ja neuvottelut druidin lehdossa sujuivat ongelmitta. Sankarit lähtivät pikimmiten suorittamaan osuuttaan, mutta joutuivat väijytykseen hylätyn maatilan luona. Vangiksi jäänyttä velhoa kuulusteltiin ja tämä paljasti palkkasoturien olevan tietoisia hyökkäyssuunnitelmasta. Kapinallisten joukossa oli petturi!
Palkkasoturit olivat valmistautuneet hyökkäykseen ja yksi kylistä poltettiin rangaistukseksi. Aikaisemmista suunnitelmista oli siis luovuttava ja pohdittava pikaisesti uusia ratkaisuja. Lopulta ryhmä päätti haltioiden varoittamisen ja hyökkäyksen keskeyttämisen olevan paras keino. Onneksi tarkkasilmäiset haltiat huomasivat seikkailijaryhmän saapumisen ja hyökkäys saatiin peruttua hyvissä ajoin. Oli aika kerätä lisää tietoa ja laittaa suunnitelmat uusiksi.
21.6.2011 (Alkukesä, Kolmen verisen virran vuosi):
