Miken kamppis:Alexandre De Brea
"Itse asiassa se on Sir Alexandre De Brea teille, hyvä herra."
Lordi Orson De Brean kolmas poika ja ritari Voldarian kuninkaan [Nönnötinöön] ja [jonkun kohtalon/sodan/suojelun/koston jumalan] armosta (vaikka oikeastihan se kuningas ei todellakaan jaksa vaivautua lyömään ritariksi kaikkia, jotka akatemiasta valmistuvat).
Nuoresta asti koulutettu sotimaan, Alexandre sai yksityisopetusta ennenkuin hänet lähetettiin Voldarian pääkaupunkiin ritariakatemiaan josta valmistuttuaan hänelle oli luvattu korkea asema kuninkaan armeijan upseerina. Opinnot sujuivat hyvin ja Alexandre osoitti lahjakkuutta taistelutaitojen lisäksi myös jumalaisessa magiassa. Akatemian toiseksi viimeisen vuoden lopuksi oppilaista (ja lisäksi kokeineista taistelijoista) koottiin joukko, jonka oli tarkoitus lähteä auttamaan ryöstelevän örkkijoukon hävittämisessä. Tehtävä onnistui varsin mainiosti ja mukaan tarttui myös yksi puoliörkki joka osoittautui liittolaiseksi. Paluumatkalla puoliörkki jätettiin läheiseen kylään ja joukkio jaettiin pienempiin ryhmiin joiden oli tarkoitus kierrellä seutua tarkistaa että ympäristössä ei enää ollut yhtään örkkiä jäljellä. Alexandren johtaman joukon kimppuun käytiin kuitenkin yöllä ja joukko sai vain vaivoin paettua. Lopulta ainoa joka jäi henkiin oli Alexandre, mutta hänkin vakavasti haavoittuneena taistelukoiran raatelun jäljiltä. Joku ystävällinen maanviljelijä huomasi tien poskeen tuupertuneen Alexandren ja raahasi hänet kotiinsa ja hoivasi sen aikaa, että Alexandren isälle lähetetty sana pääsi perille ja Lordi De Brea järjesti Alexandrelle kuljetuksen kotiin. Alexandren vammat olivat vakavat ja hän ei ehtinyt toipua edes ajoissa seuraavan lukukauden alkuun mennessä (hyvä että puoliväliin) joten hänen täytyi jättää (häpeällisesti monien mielestä) se lukukausi väliin. Vammat eivät koskaan parantuneet täydellisesti. Alexandren toisen jalan takareidestä puuttuu iso köntti lihasta, jonka taistelukoira repi irti. Samoin hänen kasvojensa toinen puoli on rumasti raadeltu ja poskessa on ammottava aukko joka jatkuu aina suupieliin saakka. Se tekee hänen syömisestään/juomisestaan epämukavaa (myös muille).
Seuraava lukukausi olikin sitten silkkaa tuskaa. Alexandrea pidettiin epäonnistuneena (koska hänen johtamansa ryhmän kaikki sotilaat kuolivat) ja kaikki hänen entiset oppilastoverinsa olivat jo valmistuneet ja päässeet omiin asemiinsa. Opettajat ja uudet oppilaat eivät pitäneet Alexandresta ja hän valmistui akatemiasta vain vaivoin ja huonoilla arvosanoilla.
Valmistumisen jälkeen hänet (perinteen mukaan) hyväksyttiin mukaan [Ritarijärjestö kukkuluuruuhun], mutta käytännössä vain nimellisesti, sillä juuri kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Koska hänen lordi-isälläänkään ei ollut hänelle tarjota mitään järkevää tekemistä, hän kiertelee maata "puskaritarina" (eli tekee niitä hanttihommia mitä kiertelevät ritarit tekevät).
Alexandre on kyyninen ja sarkastinen ja herkkä loukkaantumaan, mikäli hänen kykyjään epäillään. Hän on toisaalta myös kunniallinen ja lojaali niille jotka häntä arvostavat. Viime aikoina alkoholi on alkanut maistumaan ehkä hieman liikaa...
