Lumikoira:Santa
Sisällysluettelo
Santa
Perhe
- Vanhemmat:
- Äiti: Louise Oripelto o.s. Gelthoff
- Tunnetaan alamaailmassa nimellä "Minkki", joksi nimesi itsensä n. 40 vuotta sitten Kalaunin Näätä-jengiä perustaessa
- Meni naimisiin (Ant)toni "Nokinäätä" Oripellon kanssa, joka kuoli pian häiden jälkeen Santan isän toimesta
- Isä: "Mäyrä"
- Oikea nimi tuntematon, sai nimensä Näätä-jengissä, jota silloin johti Santan äiti "Minkki"
- Tunnettu rikollinen, Kuikon alueella tuskin on toista yhtä isoa ja tummaihoista henkilöä (paitsi Santa)
- Äiti: Louise Oripelto o.s. Gelthoff
- Kasvattivanhemmat:
- Ottoäiti: Liinu (sukunimi?) o.s. Oripelto
- (Ant)toni Oripellon, eli Louisen ex-aviomiehen, serkku
- Ottoisä: Risto "Ripa" (sukunimi?)
- Ottoäiti: Liinu (sukunimi?) o.s. Oripelto
- Sisarukset:
- Ei sisaruksia biologisilta vanhemmilta
- Louisella oli nuorempana parikin lasta Saukkilaisen aatelisen kanssa, mutta he kuolivat nuorina
- Louisen ei ole enää mahdollista saada lapsia Santan vaikean synnytyksen jälkeen
- Mäyrän muista lapsista ei ole mitään tietoa, jos niitä edes on
- Ottoäiti Liinulla ja tämän miehellä Ripalla on neljä lasta: Toni (s. 515), Leo (s. 517), Maarit (s. 521) ja Elisa (s. 513)
- Toivo (s. 519) kuoli hyvin nuorena synnynnäiseen sairauteen
Ulkonäkö
- Ikä: 15, syntynyt kevään 510 valtiopäivien aikoihin
- Rotu: Ihminen
- Sukupuoli: Mies
- Pituus: Noin kaksi metriä
- Paino: Noin 120 kiloa
- Ihon väri: Tummahko eebenpuu
- Ruumiin rakenne: Lihaksikas
- Hiukset: Mustat, pitkät hiukset on laitettu paksulle letille pään päälle, takaa vihreällä nauhalla kiinni
- Silmät: Siniset (kuten Louisella)
Luonne
- Santa on ystävällinen ja avulias läheisiään ja apua tarvitsevia kohtaan, mutta usein varuillaan suuremmissa ihmisjoukoissa
- Hän ei auta palkkion toivossa tai saadakseen toiset kiitollisuuden velkaan, hän ihan aidosti vain tahtoo auttaa hädässä olevia
- Santa on nuorempana joutunut ihmisjoukoissa silmätikuksi ihonvärinsä takia, joten tästä syystä pyrkii välttämään näitä
- Ihmisjoukot ovat stressaavia ja Santa on niiden seassa aina valmis puolustamaan itseään, jolloin tilanne saattaa laueta täysin vääristä syistä
- Normaalisti tykkää tarkkailla ja harkita asioita rauhassa, mutta stressaavissa tilanteissa tai kun joku käyttäytyy aggressiviisesti, tai muuten vain ärsyttävästi, hän saattaa toimia varsin impulsiivisesti ja ajattelematta tilannetta loppuun asti
- Nämä luonteenpiirteet ovat vahvistuneet aikuistumisen myötä, eikä hengailu Säilän kanssa ole ainakaan yhtään vähentänyt näitä tapauksia
- Muuten Santa ei normaalisti anna tunteilleen valtaa, mutta hänellä on tapana nolostua ja välttää aihetta, kun puhutaan himoista, seksistä tai muista "epäsiveistä" asioista
- Eikä pelkästään puhumisesta, vaan ihan myös käytännössä pelkästään avara kaula-aukkoiset naiset tai kevyet ehdottelut saavat Santan hämilleen - ja siitä eteenpäin tilanne vain pahenee
- Santa on muutenkin yllättävän siveä nuoreksi mieheksi, jolla hormoonit hyrrää - lähes voisi luulla siveysluvan tehneeksi munkiksi!
- Santa tykkää seikkailla ja nähdä uusia paikkoja muiden seurassa, mutta toisinaan hän tahtoo vain viettää päivän itsekseen: nukkuen, lukien kirjaa, kalastaen tai vaikka vain katsellen pilviä - tai öisin tähtiä - taivaalla
Varusteet
- Vaatetus: Santa on hyvin kookas, joten vaatteet on joko tehty sepällä/räätälillä/suutarilla hänen kokoiseksi tai sitten erikseen parsittu suuremmiksi halvemmista osista
- Normaalisti pukeutuu nahkapanssariin, joka ei ole yhtenäinen, vaan rakennettu suojaamaan (elin)tärkeitä paikkoja ja antamaan liikkumisen vapautta muista osista
- Panssarin alla on pitkä paita, usein valkoinen
- Jalassa nahkahousut ja saappaat
- Tumman harmaan viitan huppu on usein vedetty pään yli, jotta Santa ei herättäisi ihon värillään niin paljon huomiota
- Aseistus: Paljon iskuja ja käyttöä kokenut moukari/leka, jonka rautakärkeä ja puuvartta on useampaan kertaan korjattu ja/tai vahvistettu
- Muuta:
- Santalla on mukana useita ruuanvalmistukseen liittyviä välineitä, esim. muonaa, patoja, paistinpannuja, leikkausveitsiä, yrttejä, jne
- Hänellä on aina mukana joku kirja, joka kertoo seikkailuista, kadonneista kaupungeista ja/tai legendaarisista aarteista
- Kirjat ovat usein lainassa Sir Ahman kirjastosta, tosin lupaa ei ole kysytty itse linnanherralta (tai keneltäkään muultakaan)
Historia
.
.
.
Vuodet Saukon ja Hillerin opissa
Thamiorin vastustelusta huolimatta, Louisen tahto meni läpi ja Santa joutui jättämään kaiken tutun ja turvallisen taakseen. Matkaan hän ei joutunut lähtemään yksin, vaan häntä tuli hakemaan Pohjanportilta asti keski-ikäinen, harmaahiuksinen ja hiukan koukkunokkainen nainen, joka esitteli itsensä Lumikoksi. Lumikko kertoi tunteneensa Santan oikean äidin lähes koko elämänsä, tekevänsä hänelle "useimmiten" töitä ja pitävän tätä myös parhaana ystävänään. Lumikko kertoi myös tunteneensa Santan isän, kun hän ei vielä ollut niin ilkeä kuin nykyään, josta kuulemma oli Todella pitkä aika. Matkan aikana Lumikko valmisteli Santaa kaikkeen tulevaan, sillä määränpäässä odotti varsin erikoinen uusi koti. Kaksikko matkasi Kassburgiin, josta puolen tunnin kävelymatkan päästä - yllättävän paljon keskeltä ei mitään - löytyi maalaistalo ulkorakennuksineen. Perillä häntä oli ensimmäisenä vastassa hymyilevä keski-ikäinen pariskunta. Hoikka, ruskea tukkainen, viiksekäs mies esitteli itsensä Sauliksi ja tämä puhui hiukan erikoisella aksentilla, joka viittasi miehen tulleen kauempaa lännen suunnasta. Naisella oli hyvin vaaleat, hiukan kihartuvat hiukset, jotka ylettyivät puoleen selkään. Nainen esitteli itsensä Hilkaksi, antoi Santalla suuren halauksen ja sanoi odottaneensa todella pitkään tämän tapaamista. Nainen tuntui puhuvan murteella, jota tyypillisesti kuulee Hirvassa.
Santa sai hyvin pian todeta todeksi kaiken, mitä Lumikko oli matkalla kertonut pariskunnasta. Sauli ja Hilkka olivat pelkästään heidän peitenimensä Kassburgissa, mutta heidät paremmin tunnettiin "piireissä" Saukkona ja Hillerinä. Sauli ja Hilkka pitivät maatilaa, jossa he eivät niinkään kasvattaneet viljaa ja karjaa, vaan erityiskasvastusta vaativia lapsia. Lapset olivat tyypillisesti häiriötekijöitä vanhemmilleen, jotka sitten maksoivat pariskunnalle, jotta heidän lapsensa saisivat oikeanlaisen kasvatuksen, mutta vanhempien oma maine säilyisi. Eli lapset olivat tyypillisesti rikkaiden vanhempien mykkiä, kuuroja tai muuten kehitysvammaisia lapsia, tai lapsia joilla oli vaikeuksia keskittyä normaalisti koulussa tai heillä oli villien tapojensa vuoksi mahdollisuus eksyä "väärille poluille" elämässä. Näitä lapsia Sauli ja Hilkka kasvattivat parhaansa mukaan. Saukko ja Hilleri taas olivat vakoojamestareita, jotka ohjasivat ja hallitsivat Minkin vakoojaverkostoa Kassburgissa. He myös valitsivat Saulin ja Hillerin kasvatuslapsista parhaimmat ja opettivat nämä osaksi vakoojaverkostoa. Toinen heistä oli lähes aina maatilalla lapsia varten, mutta toisinaan he jättivät maatilan vanhempien lasten huollettavaksi ja olivat koko päivän muissa töissä. Kaikkein huomattavimman asian heistä huomasi jokainen: he vaikuttivat olevan syvästi rakastuneita toisiaan kohtaan. Vaikka he näyttivät olleen yhdessä pitkän ajan, he käyttäytyivät leikkisästi kuin rakastuneet teinit toistensa seurassa ja eivät koskaan riidelleet keskenään - ainakaan Santan nähden. Heidän keskenäiset hyvät välit tuntuivat välistä jopa vaivaannuttavilta...
Santa ei oikeastaan kuulunut erikoiskasvastusta vaativiin lapsiin, mutta ainakin hän sai oppia rauhassa asioita, koska tässä ryhmässä hän ei ollut millään tavalla omituinen. Itse asiassa Saulin ja Hilkan opeilla ketään ei saanut syrjiä ja kaikkia piti kohdella tasa-arvoisesti. Nuorten lisäksi maatilalla asui nuori, hiljainen mies nimeltään Dante. Dante oli hyvin laiha, oikeastaan lähes pelkkää luuta, eikä hän ottanut mitään kontaktia kenenkään. Hän istui kaiket päivät hiljaa ja katsoi jonnekin kaukaisuuteen. Häntä piti käytännössä auttaa kaikessa mahdollisessa, niin syömisessä, liikkumisessa, peseytymisessä kuin missä tahansa muussakin. Hän ei reagoinut, jos joku yritti hänelle puhua, kosketti häntä tai teki mitään muutakaan. Dante oli asunut lähes koko ikänsä Saulin ja Hilkan luona, eikä hän selviytyisi päivääkään yksin. Ainut muutos Danten tilaan tuli täysin satunnaisesti viikon tai kahden välein, joskus parikin kertaa viikossa, kun Dante nousi yllättäen itse seisomaan ja alkoi huutamaan keuhkojensa täydeltä sanoja vanhalla Zesshillä. Tämä pelästytti usein nuoremmat lapset, mutta Sauli ja Hilkka olivat aina rauhallisia ja rauhoittivat muitakin. Jonkun ajan kuluttua Dante lopetti huutamisen, jolloin jompi kumpi laittoi suukapulan Danten suuhun ja pitivät tätä pystyssä, kun Dante kouristeli hetken aikaa ja vaipui tajuttomaksi. Muutaman tunnin lepäämisen jälkeen Dante oli taas normaali apaattinen itsensä. Tästäkin huolimatta Sauli ja Hilkka osoittivat joka päivä lämpöä Dantea kohtaan, puhuivat tälle jatkuvasti, vaikka Dante ei heillä mitään vastannut ja kehottivat myös lapsia huomioimaan tämän aina. Toisinaan Hilkka saattoi jättää jopa Danten valvomaan lapsia, vaikka tämä ei silloinkaan edes huomioinut näiden olemassa oloa.
Maatilalla Santa vietti usein aikaa kahden muun pojan kanssa. Santan ikäinen poika oli oikealta nimeltään Tommi, mutta Saulin ja Hilkan selän takana poika oli saanut nimekseen Ankka-poika. Tämä johtui siitä, että Tommi uskoi olevansa ankka. Santa ei koskaan saanut tarkkaa syytä selville, että miksi Tommi luuli olevansa ankka, mutta tämä kaakatti kaiket päivät ja tuntui olevan onnellinen näin. Lähinnä Tommi käveli aina Santan perässä, koska piti tätä laumansa jäsenenä ja Santaa tämä ei haitannut. Toisen pojan nimi oli Harri ja tämä oli Santaa paria vuotta nuorempi. Pienellä ja ujolla pojalla oli tapana mutista itsekseen ja hän myös pelkäsi aluksi suurta Santaa. Eräänä päivänä Harri alkoi yllättäen luottamaan Santaan ja alkoi myös puhua tälle. Santa huomasi Harrin olevan erittäin fiksu nuorukainen, joka rakasti uuden oppimista ja Santan tapaan tykkäsi lukea kirjoja. Harri tuntui muistavan kaiken mitä oli lukenut ja osasi myös useita sanoja vanhaa Zesshiä, joten hän aina innokkaasti käänsi Santalle ymmärtämänsä sanat Danten huudoista. Ei niistä oikein koskaan mitään järkevää kokonaisuutta saanut aikaan, mutta Harri käytti valtavasti aikaa yrittäessään ymmärtää Danten sanoja ja keksi vaikka millaisia teorioita. Vaikka Santa olisi mieluummin viettänyt aikaa Säilän kanssa harjoitellen, niin hän myös tykkäsi viettää aikaa Harrin, Tommin ja Danten seurassa, koska silloin pystyi unohtamaan ulkomaailman kokonaan. Santa ei ollut täysin varma, että oliko hän enemmän kahdelle muulle pojalle tuki ja turva omituiseen maailmaan, vai olivatko pojat hänelle silmät avaava käsitys siitä, että Santan omat murheet ihonsa väristä ja isänsä teoista eivät olisi läheskään niin suuri ongelma, kuin hän itse ja muut "normaalit ihmiset" pitivät niitä.
Sauli, Hilkka ja Dante majoittuivat maatilan päätalossa, lapsille oli varattu makuupaikaksi yksi isompi, kaksi huoneinen rakennus, jossa huoneet oli jaettu tyttöjen ja poikien mukaan. Poikien puolella Santa oli vanhin (tai ainakin vanhimman näköinen) ja vastuullisin (eli selväjärkisin) henkilö, joten hän oli alusta lähtien vastuussa mitä poikien päiväaskareisiin kuului ja katsoa, että kaikki tekivät oman osuutensa. Santa oli tottunut tekemään töitä, joten hän usein teki muidenkin osuuden kotitöistä. Tyttöjen puolella oli samassa roolissa Santaa pari vuotta vanhempi tyttö nimeltä Eveline. Eveline oli hyvin lipevä kielinen mielistelijä, joka tykkäsi manipuloida muita tekemään asioita hänen tahtonsa mukaan ja hänellä ei oikeastaan olisi ollut mitään muuta syytä olla maatilalla, jos hän ei olisi yrittänyt jatkuvasti karkailla sieltä pois. Useamman kerran viikossa Eveline yritti karata, hänet saatiin ennemmin tai myöhemmin kiinni, mutta jotenkin tämä onnistui aina olemaan vakuuttava sen kanssa, että tämä ei taaskaan ollut hänen syynsä tai eihän oikeasti ollut menossa minnekään. Hetken aikaa Eveline taas käyttäytyi kuin mallioppilas, kunnes taas karkasi. Santa oli kerran hakemassa Evelineä takaisin Kassburgista asti Hillerin kanssa, jolloin tämä löytyi hyvin humalaisessa tilassa ja hän oli nähtävästi ennättänyt harrastaa irtoseksiä ainakin kahden eri nuoren miehen kanssa. Santa näki Hillerin kasvoilta, että tämä ei ollut tälle mitenkään epätyypillinen tapahtuma.
Maatilalla oli muutamia eläimiä, mutta kaikille kävijöille oli tuttuja kaksi. Lammaskoira Luna, joka piti aina huolta, että hänen laumastaan ei kukaan eksynyt tai karannut. Erityisesti öisin Luna sai olla vahdissa, että kaikkein villeimmät lapset (erityisesti Eveline) ei karkaisi yön selässä Kassburgiin. Myös toinen lapsille tuttu eläin oli koira, mutta vanha Nero oli eläkepäiviä viettävä metsästyskoira. Tämän lojui suurimmat osat päivästä päätalon terassin varjossa tai talvella lämpöisän takan ääressä, mutta tämän hajuaisti oli edelleen pettämätön. Nero aina tuntui heräävän siinä vaiheessa, kun joku tuttu tai tuntematon oli lähestymässä maatilaa. Nero myös tuntui aina löytävän oikean jäljen, kun joku lapsista onnistui pääsemään Lunaa karkuun ja jonkun piti lähteä hakemaan karkulainen takaisin.
Kontaktit (EPH:t)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
