Epilogi
Mitä tapahtui hahmoille kampanjan päätyttyä?
Epilogi kampanjaan Ikuisuuden portit - The Gates of Eternity
Carla ja Nia jäivät vuorille asumaan ja lohikäärmemunkit jälleenrakensivat aarteen avulla. Nian vaikutus muutti Dragoniuksen parempaan suuntaan. Malhorin kuoleman jälkeen Wolfista tuli johtaja.
Ravenqueen löysi keinon varjo-olentojen siirtämiseksi uusille komentajille Shadowfelliin: Oshwadille ja Mustasilmälappuvarkaalle.
Raleit palasi Mt. Celestialle tuomaan oikeutta monien harmiksi.
Kauppias Lieron teki suuret voitot sodan jälkeisessä hämmingissä.
Kreivi Khalm tuhoutui ja varjot poistuivat, mutta palasivat kahden kuukauden päästä takaisin, sillä Khalmin aikoinaan tekemä diili oli voimakas kirous eikä hän voisi koskaan tuhoutua.
Mutta vain Igor ja vale-Marcus pitivät kreiville seuraa, sillä Selena ja Unofoe olivat kadonneet.
Oikea Marcus katosi jonnekin ylimääräisen teleport-scrollin avulla.
Allanista tuli merikapteeni ja paladinien laivaston ylikomentaja, mutta tiesi olla seilaamatta liian lähelle Pimeä mannerta.
Demoniveljekset elivät pitkään ja vauraasti, olihan heillä valtaa ja wishejä. Oraakkelikin poikkesi välillä kaupungissa.
Tuntematon bardi kulki maita kertoen huimia seikkailuja alkuperäisistä sankareista, joita harva uskoi.
Orwen rakastui Bethiin, eikä kieltäytynyt, kun tämä pyysi heitä lähtemään takomaan Balmolagin uskoa Faerunin mantereelle kyseenalaisin keinoin. Bethistä tuli oman valtionsa julma kuningatar, joka hallitsi kovalla kouralla ja Orwenista hänen kuninkaansa. Beth eli todella pitkään ja lopulta hänestä tuli lichi.
Ysistä tuli Bethin hyvä ystävä ja Balmolagin kannattaja. Kerran hän lainasi Bethin Book of Vile Draknessia, mutta ei koskaan palauttanut sitä.
Marina lähti hakemaan kostoa uudessa voimapuvussaan ja kaikki, jotka olivat häntä kaltoin kohdelleet saivat maksaa kalliisti.
Kun vale-Marina vapautui vuosien päästä, hän oli täysin murtunut ja joutui loppuiäkseen parantolaan.
Giovanni teki itsemurhan sellissään ennen kuin muuttui lopullisesti kiveksi.
Teleporttivarkaista tuli kuuluisia sotasankareita ja kunniakansalaisia, vaikka heillä ei enää vaikuttanut sauvaa olevan.
Phineas eläköityi muurin vartijuudesta ja Lorasta, joka oli uudessa ruumiissaan liittynyt vartjoihin tuli hänen seuraajansa.
Gisel ja Marr tekivät tavernaliiton, eikä enää ollut olemassa ”rikkaiden” ja ”köyhien” tavernoja.
Hesuviuksen sielu kiitti vapaudestaan Distraa ja katosi.
Vilka, Kabon ja lapsi Töpinä viettivät pitkän elmän yhdessä. Töpinä meni naimisiin erään sankareiden ystävän lapsen kanssa.
Kun Kuningas lopulta kuoli, tultiin häntä suremaan kaukaa.
Cecil ja Steven palasivat vartioimaan portteja, joissa paljon oli muuttunut.
Keräilijä sai keräillä loppuelämäsä saippuoita Carserissa.
Arvuuttaja meni Brassin kirjastoon arvoitusten osastolle, jossa mietti skruuvin suuntaa.
Gneis menetti asemansa jalokivensä myötä ja perusti majatalon jonnekin.
Mephistophelksin juoni epäonnistui, ja Azmodeus päätti pitää huolta ettei tämä unohtaisi sitä.
Kullan arvo romahti hetkellisesti, mutta sankarien varastettua suuren osan Jalokivikaupungin kullasta Leijonanpäähän tilanne tasoittui nopeasti.
Lordi Hurskaan ihmisten ylivaltaa ajanut kultti jäi Raleytin ansiosta kiinni ja sitä rankaistiin ankarasti.
Boris matkaaja tienasi mukavasti heinäkauppiaana.
Kaiken tämän ja lopulta nykyajan ja universumin lopun näki Fle, jonka rotu säilyi, kun muut tuhoutuivat ympärillä. Sankarithan pelastivat tämän rodun tuholta.
Jui Soma Paju palasi Jalokivikapunkiin, jossa eleli herroiksi kuninkaana.
Kostonsa saatuaan neiti Pee, joka oli aiemmin ollut Pyrdelinin ja muiden tonttujen orja, lähti kiertämään maailmaa. Siellon tällöin lichi Aldronych hyökkäsi tämän kimppuun, mutta kuoli. Bethillä oli näes tämän Phylactery hallussaan ja antoi tämän aina välillä mennä menojaan.
Ja suurin osa hahmoista eli elämänsä onnellisena loppuun asti.
