EKOSS:HerwoodinExaltit:Sessio 4
Valinnat on tehty. Sankarimme valitsivat itselleen sopivan tahon jolta ottaa voimia. Kuninkaan eteen polvistuivat Toni ja Sami, joskin ensimmäinen Voittamattomalle Auringolle kettuillen. Muotoaan muuttamaan oppivat Tomi ja Antti. Pimeyden herran eteen kumartui Jarno. Tehtyään valintansa, saatuaan kuulla miksi heille näitä voimia tarjotaan, he palasivat todelliseen maailmaan. Jokaisen edessä oli hehkuva sinertävä kivi, joskin Jarno oli siitä kovasti sitä mieltä että "Hyi tämmösiä". Mitä oikein tapahtui? Kukaan ei tuntenut oloaan kovin erilaiseksi, paitsi Jarno jolle tuli jatkuva lievä krapula. Toivoton säntäsi välittömästi ulos vaistojensa ajamana ja se olikin viimeinen mitä hänestä nähtiin... toistaiseksi. Sami puolestaan tiimitovereidensa kuvailun mukaan sekosi. Hän koki että kaikki on johtanut tähän hetkeen, kaikki ne vastoinkäymiset, kipu... kaikki on valmistanut häntä tätä hetkeä varten. Hän on tuleva ihmisten kuningas, johtajien johtaja, valtiaiden valtias, Suuri Johtaja! Kaikkien tulisi kumartaa ja palvella häntä, niin ihmisten kuin myös epäihmisten, mukaan lukien hänen kavereidensa. Kaikki on loksahtanut viimein (sijoiltaan) paikoillensa. Toverit eivät tälle ajatukselle tietenkään lämmenneet jolloin Sami dramaattisin elein poistui paikalta kohti luolan suuaukkoa.
Anttia ei näy missään. Sami lähti omille teilleen ja päätyi läheiseen Umpikujan kylään, muut jäivät luolan suulle tehtyyn leiriin. Tomi näytti oppineen muuttamaan muotoaan jättiläismäiseksi linnuksi, se vain tuntui hänestä luonnolliselta. Muut eivät niinkään tunteneet oloaan erilaiseksi. Kylässä Sami otti asiakseen lähteä käännyttämään kyläläisiä alamaisiksiin. Valitettavasti reaktio ei ollut mitä hän odotti. "Jaahas taas yksi joka väittää että me ollaan sen alamaisia. Et oo kuule ensimmäinen joka tulee meille puhuun tuollaisia, niitä liikkuu täällä aina ajoittain, milloin kuulutaan kenellekin. Eipä me tuollaisista jakseta enää välittää, on muitakin murheita kuten nytkin jokin jättiläislintu joka hyökkäsi kylään ja pisti tuon varaston päreiksi. Että tuoppa meille sen pää niin katsotaan asiaa." Saatuaan selville että lintu oli lähtenyt kohti seikkailijoidemme leiriä, hänelle tuli mieleen Tomi ja hänen uusi muotonsa. Palattuaan leiriin hänelle selviää ettei Tomi ollutkaan asialla. Onko lähistöllä siis toinekin jättimäinen lintu?
Sami kertoi toisille kylästä ja he päättivät hieroa tuttavuutta kyläläisten kanssa. Nyt kun he puhuivat paikallista kieltä sujuvasti ja ymmärsivät sitä täydellisesti, oli tutustuminen helpompaa. Kylästä selvisi muun muassa se, että kylässä ei ole ketään joka olisi yksimielisesti kylän vanhin. Lisäksi tietysti se että sahti oli arvostetumpaa kuin pontikka, eikä tähän tilanteeseen tullut parannusta Samin yrityksistä huolimatta.
[Placeholder]
Sankarimme uskaltautuivat lopulta pahuuden valtaamalle Tampereelle. Jokin oli todella pahasti pielessä. Ruumiita kaikkialla, hämärää vaikka aurinko paistoi, kaikki oli kuollutta, talot alkoivat rapistua. [Jotain tapahtui]. Jokin houkutteli sankareitamme Opiskelijankadun pommisuojaan missä oli eräs heidän kätkönsä. Jarno tunsi alati kuolleiden läsnäolon ja halun mennä juuri päinvastaiseen suuntaan kuin mikä jollain kierolla tavalla houkutteli toisia puoleensa. Pommisuojassa heitä odotti yllätys: heidät oli lootattu! Kuka kurja tekee tällaista? Ryöstää viattomia ihmisiä fantasiamaailmassa! Ennen kuulumatonta! Tunne veti heitä syvemmälle pommisuojaan. Lopulta he löysivät käytävän jonne oli louhittu tunneli. Tunneli joka johti katakombeihin jonne oli haudattu ainakin sotureita selkeästi sekä ilmeisesti jotain parempaa väkeä. Seurattuaan käytävää loppuun, he pääsivät suureen saliin jossa keskellä oli jostain mustasta kivestä tehty iso patsas joka kuvasti sotilasta pitämässä miekkaa edessään. Seinillä oli syvennyksiä joissa lisää ruumiita, patsaan edessä alttari jolle polvistua (kuten vesipaikassa). Lisäksi salissa oli suuri kivinen sarkofagi jonka kansi osittain auki ja lohjennut rikki. Muista paikka tuntui väärältä, mutta Jarnolla oli oikein kotoisa olo, kuten koko ajan mitä he olivat viettäneet pimeyden valtaamalla Tampereella. Sami polvistui alttarille ja yritti meditoida. Hän onnistuikin siinä jossain määrin, mutta levoton olo ei helpottanut. Sen sijaan hän näki vääristyneen version jostain mikä ilmeisesti oli maailma jossa he nyt ovat. Keskellä maailmaa oli suuri saari jolla vuoren paikalla oli aukko syvyyksiin ja labyrinttiin. Tässä vaiheessa vihamieliset olennot ulottuivat labyrintistä ja keskeyttivät meditoinnin. Jarno koitti samaa, mutta hänelle ei tullut huono olo. Hänelle meditointi teki hyvää ja vääristynyt maailma näytti oikein kotoisalta. Häntä oikein houkuteltiin ja kutsuttiin syvemmälle ja syvemmälle. Kun Jarno heräsi transsista, oli hänen edessään musta kaunis korukivi. Sankarimme alkoivat keskustelemaan mitä heidän pitäisi tehdä. Keskustelu kuitenkin katkesi kun arkun luota kuului hyyvätä ääni: "TUNKEILIJAT! TE ETTE KUULU TÄNNE!"
To be continued (on session 5)
