EKOSS:HerwoodinExaltit:Sessio 1

Kaikki heräävät harmaaseen arkeen, mikä on muutoin normaalia, mutta harmaus on kirjaimellista. Muutenkin aistit ovat oudolla tavoin turtia, eikä esim. nipistäminen aiheuta kipua. Tietokoneet eivät pelitä, ja vain Japen puhelin toimii. Itseaiheutettuja ääniä lukuunottamatta on täysin hiljaista.

Jape lähtee autolla kohti työpaikkaansa. Auto käynnistyy tavallista jouheammin, kuin ajatuksen voimasta, ja kulkee epätavallisen tasaisesti. Missään ei näy ihmisiä, eikä muutakaan liikettä. Tietyssä pisteessä matkan varrella Japen valtaa pakottava tarve kääntyä takaisin.

Jape koettaa käydä tankkaamassa. Mittari lähtee liikkeelle, mutta pistoolista ei tule mitään. Yritys soittaa kaverille tuottaa viestin "Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä, olkaa hyvä ja yrittäkää hetken kuluttua uudelleeeeeeeeeheheheheheheeh!" Missä lopun 'e' siis muuttuu maaniseksi nauruksi. Tämän jälkeen puhelin lakkaa toimimasta, ja Jape alkaa vakavissaan epäillä mielenterveyttään.

Meanwhile, Sami ja Tomi, jotka molemmat asuvat Hallilassa, astuvat ulos asumuksistaan. Sami on aseistanut itsensä metallisella teleskooppimakkarakepillä paremman puutteessa. Ulos päästyään Sami huutaa "Onko täällä ketään!?" niin lujaa kuin keuhkoista lähtee. Kaiku jatkaa viimeisen sanan toistamista oudon pitkään, välillä tuntuu että se jopa voimistuisi. Tomi, joka on ottanut mukaansa vaimonsa korut, kuulee tämän, huutaa takaisin, ja kaksikko lähtee etenemään toisiaan kohti, lopulta kohdaten Hallilan Salen edustalla.

Vaihdettuaan tietämättömyytensä, Sami ja Tomi tulevat siihen tulokseen, että jostain muualta varmaan löytyy vielä lisää ihmisiä, ja päättävät lähteä etsimään näitä. Tomi menee hakemaan polkupyöräänsä, Sami yrittää haltuunottaa auton siinä parin yrityksen jälkeen onnistumatta. Viimeisellä yrityksellä lasin rikkominen ei suju kuten yleensä, sillä hajonnut lasi palaa paikalleen ja lasi on jälleen ehjä. Tomin saavuttua paikalle myös Sami onnistuu viimein rikkomaan lasin, mutta katkottuaan sähköjohdot käynnistystä varten, niiden sisältö valuu nesteenä ulos. Sami nöyrtyy ottamaan käyttöön polkupyöränsä. Kaksikko suuntaa kohti Hervannan keskustaa, ja saavuttuaan löytävät Antin kadulta vaeltamassa.

Jape saapuu autollaan Hervantaan, ja koko joukko yhdistyy ensimmäistä kertaa Opiskelijankadun alkupäässä. Jape kertoo ettei missään näkynyt ketään, ja esittää, että koko porukka on mennyt sekaisin, muutakaan järkevää selitystä ei ole. Tomi vaikuttaa lämpenevän ajatukselle, mutta Sami on sitä mieltä ettei lähde säätämään päätään kun vika on selvästi todellisuudessa. Ennen kuin tästä ehtii syntyä väittelyä, partyn huomion vie ensin Japen auton köhinä, joka päättää lopettaa toimintansa siihen paikkaa, ja seuraavaksi ensimmäinen tuoksu jonka kukaan heistä on aistinut koko päivänä.

Tuoksu tulee Vanhan Sepän viereen tulleesta Thai-ravintolasta, jonka avoimista ovista joukkomme kulkee sisään. Sisällä paljastuu jotain tavallisuudessaan epätavallista, koko paikka näkyy väreissä. Muutenkin sankareidemme tuntoaistit normalisoituvat. He itse kuitenkin pysyvät harmaina. Yhdessä pöydässä on runsas kattaus itämaisen oloista ruokaa neljälle. Sankarimme huomaavat itsestään, että vaikka ruoka näyttää ja tuoksuukin herkulliselta, kenelläkään ei ole nälkä. Tämä ei kuitenkaan estä Samia nappaamasta syömäpuikkoja käteensä ja maistamasta katettua ateriaa samalla kun muut huutelevat läsnäolijoita tuloksetta.

Muut kuin Sami siirtyvät tutkimaan takahuonetta/keittötä ja toteavat laitteet toimiviksi. Ruokailupuolella kuuluu rikkoutuvan lasin räsäys, Sami ottaa toiseen käteensä riisikulhon, ja siitä puikoilla napostellen tallustaa ihmettelemään äänen lähdettä, joka osoittautuu hyllyltä tippuneeksi tyhjäksi pulloksi. Tippumisen syystä ei näy jälkeäkään, joten Sami vain kohauttaa olkapäitään. Muut tulevat esiin takahuoneesta. Sami huomaa syöneensä järkyttävän suuren määrän riisiä tuntematta kuitenkaan oloaan mitenkään täydeksi tai epämukavaksi ja mainitsee asiasta muille, saaden lähinnä osakseen ihmetystä siitä, kuinka kykenee syömään tilanteen ollessa kaltaisensa.

Sami keksii kokeilla pulssinsa, ja muut seuraavat perässä. Eihän sitä tietenkään keneltäkään löydy. Tämän jälkeen hän koettaa viiltää itseään lasinsirpaleella, muttei onnistu rikkomaan ihoa. Sami esittää teorian: "Olemme kuolleita ja vaellamme maailmaa haamuina. Muut ovat täällä läsnä, mutta eivät näy meille emmekä me heille." Teoria saa kritiikkiä osakseen, se ei selitä kaikkea ja avaa uusia kysymyksiä. Sami, kykenemättömänä antamaan uskottavaa vastausta siihen, mihin kuoli, lopulta myöntää ettei teoria ole vedenpitävä mutta peräänkuuluttaa muita selityksiä. Ajatus kaikkien sekoamisesta saa jälleen kannatusta, johon Sami toteaa painokkaasti ettei oman mielenterveyden kyseenalaistaminen ole tilanteen ollessa mikä on rakentavaa.

Sami lähtee yksin TTY:lle tavoitteenaan löytää toimiva tietokone. Ovet eivät aukene, joten hän murtautuu sähkötalon ikkunasta sisään. Yrittäessään päästä samalla taktiikalla tietokonesaliin, lasi antaa vastenheitetylle tuolille joustaen periksi, ja sinkoaa sen kymmenien metrien päässä olevaan vastakkaiseen seinään. Tämän jälkeen kuuluu pikkutytön naurua. Samin kääntyessä vilkaisemaan naurun suuntaan, hän näkee jonkin vilahtavan käytävään. Nauru jatkuu Samin juostessa käytävän luo, mutta katkeaa välittömästi hänen saavuttaessaan tyhjän käytävän.

Jape ja Tomi tutkivat thairavintolan lähiympäristöä löytämättä mitään merkittävää, mutta huomaavat harmaan auringon nousseen jo zeniittiin asti.

Sami kokeilee sähkötalon käytäväkoneita, joille ilmestyy vuoron perään sininen, punainen ja vihreä tyhjä ruutu. Haluttomana palaamaan tyhjin käsin mutta ilman ideoita, hän asettuu seinää vasten lootusasentoon ja meditoi. Seuraavaksi hän havahtuu huomaamaan leijuvansa ilmassa, ja romahtaa parin metrin korkeudelta maahan tuntematta kipua ja ottamatta ilmeistä vahinkoa. Uudella yrityksellä hän leijuu noin viisi minuuttia ennen kuin keskittyminen hiipuu aiheuttaen uuden maahansyöksyn.

Sami palaa Thairavintolaan, jossa muut odottavat, ja jakaa kokemuksensa näiden kanssa. Levitoinnin demonstrointi kuitenkin epäonnistuu, ja hänen mielenterveytensä asetetaan erityisesti kyseenalaiseksi. Hän lyö nyrkkinsä pöytään eksklamoiden ettei ole hullu, ja kysyy näevätkö he kaikki muka samaa harhaa. Tomi tuo esille solipstisen näkökulman, joka jätetään omaan arvoonsa.

Sankarimme ottavat juomat kylmäkaapista juomat, ja niitä siemailleessaan tuumivat seuraavaa liikettään. Sami kokeilee pidättää hengitystään, ja muut ottavat mallia. Tätä noin viisi minuuttia suoritettuaan he tajuavat etteivät ole suuremmin hengittäneet koko päivän aikana.

Huomioidessaan ettei enää ilmeisesti tarvitse happea, Jape keksii kokeilla lihaskestävyyttään. Koko poppoo lähtee pihalle juoksemaan kovaa spurttia, ja vajaan puoli kilsaa täydellä nopeudella juostuaan toteavat etteivät koe minkäänlaista rasitusta ja pysähtyvät. Sami päättää päättää ruumiintoimintotestit yrittämällä oksettaa itseään, ja kämmenselän ollessa kieltä vasten toteaa ettei siitä tule mitään.

Seuraavaksi sankarimme päättävät yrittää haastaa Japen aiemmin kohtaaman pakottavan tarpeen kääntyä takaisin. He kulkevat jonkin matkaa etelään, ja heidän vastaansa tulee alue jolla ilma väreilee. Sure enough, kovasta yrityksestä huolimatta he eivät kykene vastustamaan efektiä, ja pakottautuvat takaisin tulosuuntaansa. He hetken miettivät mahdollisia keinoja ylittää tuo raja, mutta toteavat ettei se tässä vaiheessa ole vaivan ja riskin arvoista.

Seurue siirtyy ahvenisjärvelle, missä vesi on pysähtynyt. Järven vesi ei näytä jäätyneeltä, sen pinnassa on paikallaan seisovia aaltoja, mutta vesi on täysin kiinteää ja sen pinnalla pystyy kävelemään. Tämän jälkeen tulee kokeiltua vesihanoja erinäisissä rakennuksissa. Parin kymmenen täysin toimimattoman hanan jälkeen tulee vastaan yksi josta tulee jotain hyvin tummaa nestettä.

Miehet pysähtyvät miettimään tilannettaan. Jape huomauttaa että aurinko on edennyt jo lähelle horisonttia vaikka aamusta on aikaa vasta viitisen tuntia. Sami tuo esille kysymyksen "Miksi juuri me?". Tomi palauttaa solipsmin pöydälle, mutta Sami toteaa, ettei kaiken olettaminen kuvitelmaksikaan vastaa kysymykseen, eikä hän ainakaan näe että unelmoisi autiosta kaupungista juuri näiden tyyppien seurassa. Sami esittää, että koska heitä lähin yhdistävä tekijä on excalaisuus, kenties he löytävät vastauksia excaliburin kerhohuoneelta.

Sankarimme ottavat mukaan työkalut Japen autosta, ja siirtyvät TTY:lle. He hankkivat yleisavaimet sähkötalon vahtimestarin kopista, ja avaavat excaliburin kerhohuoneen oven nätisti avaimella. Kerholla ei kuitenkaan ensisilmäyksellä näy mitään muuta poikkeavaa kuin sakrin läsnäolemattomuus.

Jape koettaa laittaa radion päälle, ja suomalainen iskelmä alkaa soida. Tähän ei vaikuta yritykset vaihtaa kanavaa tai sammuttaa radio. Myöskään virtapiuhan irroittaminen ei pysäytä Kari Tapiota. Jape iskee radion rikki, mutta juna kulkee vain. Lopulta Jape käy heittämässä kaiuttimet pihalle, ja samalla toteaa ulos tulleen täydellisen pimeyden. Sisällä kajastaa jokapuolella harmaa valo lampuista käsin.

Kun Jape raportoi pimeydestä seurueelle, tullaan siihen päätökseen että paras odottaa koululla ainakin toistaiseksi ja katsoa josko yö loppuu yhtä nopeasti kuin päiväkin. Sami hakee takahuoneesta pelin ajankuluksi, mutta pelin nopat ovat muuttuneet mustiksi, ja niissä on jokaisessa sivussa säännöllinen kahdeksankulmio. Pelin kortit ovat puolestaan muuttuneet vitivalkeiksi. Kerhon noppakulhon nopat olivat puolestaan kaikki muuttuneet valkoisiksi ja kuusisivusiksi. MtG-kortit ovat muuten normaaleja, mutta niiden kuvitukset liikkuvat, eivätkä aina pysy korttien rajoissa. Sami vilkaisee lompakkoonsa, jonne on ilmestynyt 31 euroa 41 senttiä rahaa, ja pino kuitteja on yhdistynyt yhdeksi pitkäksi kuitiksi.

Seurue lähtee tutkimaan koulua. Matkan varrella Sami esittää ajatuksen: "Maanisesti nauravat nauhoitteet, tyhjästä kuuluva pikkutytön nauru, liikkuvat korttien kuvitukset... tämä ei ole luonnollista. Tämän on pakko olla jonkun tai jonkin aiheuttamaa. Meitä tarkkaillaan." Tämän sanottuaan hän viittilöi muut olemaan hiljaa ja aloillaan ja alkaa keskittymään ympäristöönsä, käännellen hitaasti päätään yrittäen nähdä jotain jollain aisteistaan, kuudes mukaanluettuna. Tämän tuloksena Sami tuntee itsensä tyhmäksi.

Sami kuitenkin saa päähänsä, ettei tuo tunne tullut hänestä itsestään, vaan joku ulkopuolinen kommunikoi tuolla tavoin pilkkaa häntä kohtaan. Sami vastaa mielessään: "Mitä sitten muka minulta odotit? Esittäydy!" jolloin hän kuulee päässään viestin "Haluan sinun rakentavan satametrisen tornin ihmisten luista!" tähän Sami ajattelee vastaukseksi lakoniseen mielensävyyn "Tosi hauskaa, ei täällä ole niin paljoa ihmisiä" joka ei enää aiheuta uusia ääniä hänen päähänsä.

Sami toteaa itsekseen, että lienee parasta ettei mainitse muille mitä ääni hänen päässään käski häntä tekemään, ja jatkaa matkaa muiden kanssa oppilaslaboratorioon, missä suurin osa välineistöstä on käyttökelvotonta. Heiluri kuitenkin toimii ideaalisesti, tosin sanottuna ei hidastu pienimmissäkään määrin.

Labrasta löytyy myös laser, joka piirtää vastakkaiseen seinään pienen harmaan täplän, vaikkei olekkaan kiinni minkäänlaisessa virtalähteessä. Laserilla suoritetaan kaksoisrakokoe, ja tulokset ovat karut: Vain puolet diffraktiokuviosta piirtyy, ja sekin kaksoisrakolaattaan itseensä. Sami toteaa että kaiken näkemänsä jälkeen voi päätellä universumin reunaehdot sellaisiksi, ettei minkään pitäisi olla mahdollista ottaa koherenttia muotoa. Pian tämän toteamuksen jälkeen maa alkaa järistä aallottaisesti.

Pian järinän alettua ulos ilmestyy kirkas valo, kuin olisi yhtäkkiä keskipäivä, ja kaikki näkyy taas väreissä, aistit palaavat normaaliin teräänsä, pulssi palaa ja nipistäminenkin sattuu. Posse kerääntyy ikkunan ääreen, keskitaivaalla näkyy aurinko ja kuu vierekkäin, muutaman kirkkaan tähden ympäröiminä, horisontissa näkyy korkea purppurainen valli, kuin revontulista koostunut. Taivaankaarella vaikuttaa myös kasvavan ohuita mustia halkeamia.

Maa vavahtelee edelleen, Jape ehdottaa siirtymistä pihalle siltä varalta että rakennus sortuu, ja näin myös toimitaan. Ryhmä päättää mennä tutkimaan revontulivallia joka on lähimmillään idässä. Vallin luona ilma väreilee edelleen, mutta poisajavaa tunnetta ei enää tule. Jape sörkkii kepillä vallia, joka ei anna periksi, mutta tökkiminen saa aikaan siinä aaltoja.

Ryhmä huomaa mustien railojen laajenevan taivaankannella, maa värähtelee edelleen, mutta voimakkuus on laimennut tasaisesti alusta lähtien. Sankarimme siirtyvät Mikontalon katolle yrittämään luoda parempaa kokonaiskuvaa tilanteestaan. Pian heidän paikalle saavuttuaan koko taivaan ylittänyt railo avautuu ja taivas putoaa niskaan keijupölymäisenä hilseenä. Pölyn laskeuduttua taivaalla näkyy normaaliin tapaan pelkkä aurinko ja muutamia pilviä. Maan epilepsiakohtaus on lakannut, ja purppuramuurit ovat kadonneet horisontista. Hervannan valtaväylän voi nähdä katkeavan metsään.

Ryhmä suunnittelee hetken. He ottaisivat auton, kävisivät kaupungilla keräämässä aseita ja tarvikkeita, ja nousisivat näsineulaan saadakseen paremman katsauksen ympäristöstään.

Japen auto ei edelleenkään toimi. Elektroniikka on kärähtänyt eikä akussa ole virtaa, kuten ei myöskään missään muussa lähellä olevan auton akussa. Sami löytää polkupyörän jossa on dynamo, antaen toivoa auton suhteen. Lopulta ryhmä löytääkin rättisitikan jonka saa lähtemään käyntiin.

Erä- ja asekauppa löydetään ja tyhjennetään ajan kanssa mutta ilman ongelmia. Mukaan saatiin muun muassa kivääreitä, haulikoita, pistooleita sekä runsaasti ammuksia, erätarvikkeiden lisäksi. Sami haluaa käydä tyhjentämässä myös korusepänliikkeen, ja näin myös toimitaan.

Näsinneulassa odottaa raskaan kiipeämisen jälkeen karu todellisuus: Vajaa puolikas Tamperetta on ilmestynyt jonnekin keskelle metsää. Vesi ympäröivistä järvistä, siltä osin kuin niitä mukana tuli, on kadonnut ja tammerkoski on kuiva kuin krapula-aamu.

Ympäröivästä metsästä, niiltä paikkein missä Nekala sijaitsi, nousee savua. Vilkaisu kaukoputkella paljastaa vilauksen rakennuksesta, jota Tampere ei tuonut mukanaan. Ryhmä päättää käydä vilkaisemassa paikkaa.

Matkan varrella lootataan poliisiasema, sieltä tarttuu mukaan lisää aseita, tavallisia ja kumiluoteja, pippurisuihkepulloja (6 kpl), kyynelkaasukranaatteja (3 kpl), mellakkavarusteita ja luotiliivejä. Auto vaihdetaan hippivolkkariin, jonka etuistuimen alta löytyy bongi.

Sankarimme huristelevat kansanvaunullaan niin lähelle metsän reunaa kuin pääsevät, ja lähtevät aseistautuneina kiväärein, pistoolein ja pippurisumuttein ja luotiliivit paitojensa alla etenemään. Vähän matkaa metsän läpi edettyään he saapuvat hiekkatielle joka johtaa kohti pientä kylää. Ryhmä pysähtyy jonkin matkan päähän tarkkailemaan kylää, missä ei vaikuta olevan mitään erityista tilannetta käynnissä, ja suurin osa kadulla pyörivistä ihmisistä on naisia ja lapsia. Kylä ja kyläläiset antavat mielikuvan keskiajan euroopan talonpoikaväestä.

Aikansa kylää tarkkailtuaan, Sami antaa kiväärinsä Japelle, ja sanoo menevänsä tekemään tuttavuutta. Lähestyessään kylää kyläläiset alkavat huutaa ja säntäillä. Pian kaksi miestä kylästä ryntää Samia vastaan talikot tanassa. Nähdessään miehet Sami levittää kätensä ja pysähtyy. Miehet tekevät talikoilla hätisteleviä sohivia eleitä ja huutavat jotain kielellä jota Sami ei edes tunnista. Sami vastaa kehottaen miehiä rauhoittumaan suomeksi. Miehet vaikuttavat hetken hämmentyneiltä, sanovat jotain toisilleen, ja sitten jatkavat sohimista entistäkin kovemmalla innolla. Sami ottaa hitaasti pari askelta taaksepäin ja laskee samalla hitaasti vasemman kätensä kohti taskuaan. Saatuaan peukalon ja etusormen taskuun, Sami nostaa sieltä kultaketjun, ja ojentaa sitä kämmenellään talikkotyypeille.

Hetken empimisen jälkeen, toinen talikkomiehistä nappaa korun ja tutkailee sitä hetkisen. Miehet vaihtavat keskenään joitain sanoja, rauhoittuvat, ja palaavat kohti kylää. Miesten kuljettua jonkin matkaa, Sami siirtyy hieman lähemmäs kylää, ensimmäisten rakennusten kohdalle. Kyläläiset katselevat ja pitävät etäisyytensä, välillä joku lapsi hipsii tökkäämään Samia kepillä ja juoksee tämän jälkeen pois.

Kykenemättömänä erottamaan ketään tärkeämmän näköistä kyläläisten joukosta, Sami siirtyy toisen aiemmista miehistä luo, joka edelleen tarkkailee tätä epäileväisesti. Kultaketjun ottanut mies on kadonnut näköpiiristä. Sami yrittää muutamia tuntemiaan kieliä, mutta saa mieheltä osakseen vain kummeksuvia katseita. Aakkosten kirjoittaminen maahan saa aluksi kyläläisten mielenkiinnon heräämään, ja väkeä kerääntyy lähemmäs katsomaan. Samin osoittaessa ja lausuessa kirjaimia joukko kuiten hajaantuu päätään pudistellen.

Huokaisten, Sami kääntyy yhä vierellään seisovan miehen puoleen. Sami lausuu nimensä osoittaen itseään, ja sitten osoittaa miestä. Parin toiston jälkeen miehen ilme kirkastuu. Tämä laittaa kätensä rinnalleen ja sanoo "Gor". Sami hymyilee, tarjoaa kättään Gorille ja sanoo "Hauska tavata, Gor". Gor tutkii Samin kättä, ja näyttää pettyneeltä huomattuaan sen tyhjäksi.

Sami tajuaa mistä on kyse, ottaa taskustaan toisen kultaketjun, ja ojentaa sen Gorille. Gor ilahtuu huomattavasti, ottaa Samin kainaloonsa, ja alkaa iloisen kuuloisena huutelemaan jotain kyläläisille. Sami kuitenkin varovaisesti työntää Gorin irti itsestään, taputtaa tämän olkapäätä, ja palaa takaisin sinne mistä tulikin.

Sami raportoi kokemuksensa, ryhmä neuvottelee hetken, ja päättää majoittua Nääshalliin ja kerätä sinne kaiken arvokkaan ja hyödyllisen. Seuraava viikko kuluu tavaraa kerätessä, ja Nääshallin uusien lukkojen taakse kertyy vino pino säilyvää ruokaa, lääkkeitä, aseita ammuksineen, autoista imettyä bensaa, arvoesineitä sekä sekalaisia hyödykkeitä. Sähköt on saatu toteutettua bensakäyttöisillä generaattoreilla, ja bunkkerista löytyy myös pakastearkkuja ja jääkaappeja jotka on täytetty huonommin säilyvällä ruualla sekä kylmäsäilytystä vaativilla lääkkeillä. Pihalta löytyy kaikkiaan kuusi toimivaa autoa, lähinnä pakettiautoja. Myös fantasiapelit käydään tyhjentämässä.

Kun talteenotto on saatu päätökseen, Sami esittää natiivikylän lahjomista huonommin säilyvällä ruualla, jota he eivät kuitenkaan itse saa tuhottua. Ryhmä kannattaa ajatusta, ja pian on paku lastattu täyteen vihanneksilla, leivällä, lihalla, eineksillä ja muulla hyvällä, ja suuntaa kohti kylää.

Päästyään niin lähelle kylää kuin autolla mahdollista, sankarimme ottavat kassit kantaakseen ja kävelevät kylän luo Sami etunenässä. Tällä kertaa läsnä on enemmän miehiä, ja eikös viimekertainen talikkorumba toistu. Sami laskee kassinsa maahan, ottaa pari askelta taakse päin ja jää osoittamaan käsillään kasseja. Joku lapsi juoksee paikalle naisen huudon saattelemana ja ottaa kassista esiin leivän. Miehetkin alkavat laskea talikoitaan ja tutkia kasseja. Loputkin mukana olevat kassit tiputetaan kyläläisille, ja eivätkös kaikki paikallaolevat kyläläiset ole pian repimässä kasseja auki. Käärepaperit ja muovit tuottavat ensin hieman hämmennystä, mutta pian joku hoksaa että kääreet kuuluu avata ennen sisällön nauttimista.

Seurue lähtee siirtymään takaisin kohti autoa, viittoen kyläläisiä mukaansa. Pari kyläläismiestä lähtee empien seuraamaan. Miehet pysähtyvät hetkeksi kaupungin rajan kohdalla, mutta etenevät lopulta perille avoimesta pakusta hohtavan ruokakassipinon houkuttelemina. Miehiä viitotaan ottamaan kasseja autosta, ja Jape ojentaa ensimmäisen kassin. Miehet ottavat kassit käsiinsä innoissaan, ja sankarimmekin kantavat uudet kassit takaisin kylään miesten mukana. Saavuttaessa takaisin kylään miehet nostavat kassejaan kaikkien nähtäviin ja huutavat jotain riemulla muille kyläläisille. Seuraavaan hakureissuun osallistuu jo huomattavasti suurempi väkimäärä, ja paku saadaan tyhjennettyä.

Kylässä sankareihimme ei kohdistu enää minkäänlaista ilmeistä pelkoa tai epäluuloa. Päinvastoin kylälaiset vaikuttavat hyvin kiitollisilta, ja tulevatpa jotkin hyvännäköiset naiset sankareitamme halailemaankin. Sami on heti lähdössä leikkiin mukaan, mutta Jape, joka huomaa miesten katkerat katseet, toteaa tälle että on parempi olla sekaantumatta kylän naisiin. Sami totee huokaisten että Jape lienee oikeassa, ja hellästi työntää kaulassaan roikkuvan neitokaisen irti itsestään.

Tästä alkaa kolmen päivän jakso jonka aikana päivisin ryhmä pyörii kylässä ja vetäytyy öisin takaisin nääshalliin. Tämän ajanjakson aikana kylästä paljastuu muutama puoti, mukaanlukien vaatimaton sekatavarakauppa, pari vaihtelevassa käytössä olevaa myymälää sekä rakennus joka vaikuttaa myymälältä mutta hyllyillä on vain pölyisiä tyhjiä purkkeja ja jossa majailee vanha parrakas mies. Hieman erillään muusta kylästä on muita isompi ja jokseenkin hienompi hallimainen rakennus.

Hieman syvemmällä kylässä on rakennus jonka edustalla porisee kookas pata täynnä jotain vihreää lientä, ja jonka seinustalla on kyltti jossa on jonkin kasvin kuva sekä jotain mikä saattaisi olla kirjoitusta, vaikuttaen siltä kuin arabian ja kreikan aakkoset olisivat sekoittuneet keskenään. Sami käy sisään tähän rakennukseen, ja huomaa seinät täynnä purkkeja ja purnukoita. Osa sisältää kasveja, osa kuolleita pieneläimiä, osa jotain tunnistamatonta, ja sisältääpä yksi myös ihmiskallon jossa on poratun kaltaisia reikiä. Vastapäätä ovea on korkeahko tiski, jonka takaa juuri ja juuri erottuu pieni vanha nainen. Sami siirtyy tiskille ja esittelee itsensä naiselle. Nainen ei sano mitään, tulee esiin tiskin takaa, ottaa Samin käden tutkien sitä hetken aikaa, menee takaisin tiskin taa, ottaa jotain purkeistaan, silpoo ja jauhaa, tuottaen vaalenpunaista tahnamaista mutta juoksevaa ainetta, ja lopulta ojentaa tämän hiljaa vieressä seisoneelle Samille. Sami varmistaa elein että aine on tarkoitettu syötäväksi, ja lopulta laittaa sen naisen viittomakehotuksesta suuhunsa. Aine on hyvin kitkerää, mutta Sami saa sen nielaistua. Ensin Samille tulee närästävä tunne, mutta pian hänestä tuntuu siltä, kuin hän olisi parantunut jostain jota hän ei edes tiennyt itsellään olevan. Sami kiittää vanhaa naista, joka ojentaa tälle avoimen kämmenensä. Sami antaa naiselle hopeasormuksen, jota nainen ensin tiiraa tarkkaan, sitten hymyilee ja palaa omiin askareisiinsa.

Jape viettää aikansa seuraillen kyläläisiä ja autellen näitä peltotöissä, yrittäen saada kiinni näiden käyttämästä kielestä.

Kolmannen päivän loppupuolella alkaa kuulua kellon soittoa hallimaisesta rakennuksesta, ja kyläläiset alkavat kerääntyä sinne viittoen sankarimme mukaansa. Hallissa on aikuisia kyläläisiä, enemmän miehiä kuin naisia, kerääntyneenä puolikaareen, ja keskellä kolme hieman vanhempaa kyläläistä joiden luona seikkailijamme ovat huomanneet muiden kyläläisten usein käyvän, sekä purkkikauppaa pitävä parrakas vanha mies. Asetelmasta saa sen kuvan, että vanhus on jollain tavoin keskeisessä roolissa. Sankarimme paimennetaan keskelle, missä partaukko ojentaa Samille kookkaan täyden pullon, ja elein kehottaa tätä juomaan. Sami nostaa pullon huulilleen ja nopeassa kaaressa antaa suunsa täyttyä sen nesteellä, joka tuntuu kuin sähköiskulta kieleen. Pullon sisältö on lähes puhdasta alkoholia. Yhtä nopeasti Sami laskee pullon ja pakottaa nesteen suussaan alas. Köhien Sami ojentaa pullon eteenpäin, ja muutkin ryhmästä ottavat siemauksensa. Kyläläiset ympärillä hurraavat, sankarimme ovat ilmeisesti nyt kyläläisiä.