Baldurin portti:Ouhig Valonvalaja

ExcaliburWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Olen merkinnyt muutokset kursiivilla.

Sisällysluettelo

Ouhig Valonvalaja

  • Ouhig Valonvalaja
  • Neljännen tason pappi.

Kuvaus

  • Yleistä: Ouhig on 136-vuotias, papiksi oppinut kultakääpiö-herra. Hänen kotiseutunsa kätkeytyy Suuren Vajoaman läheisessä kallioperässä kiemurtelevien Syvävaltakuntien salattuihin onkaloihin eteläisessä Faerûnissa. Hänen kääpiöyhteisönsä pysyttelee mielellään tutuissa luolastoissaan, sotureiden lisäksi lähinnä vain kauppiaat kulkevat maita kierrellen, levittäen samalla kotipuolen käsityöläisten valmistamia aarteita maailmalle.
  • Ulkonäkö: Ouhig ei ole erityisen kaunis, mutta huoliteltu ja siisti olemus tekee hänestä miellyttävää katseltavaa. Pitkä, nokisen musta parta ja hiukset, samanlaiset mutta sileämmät, ovat moitteettomasti kammattu ja letitetty. Muodoltaan hän on tukeva ja tanakka, keskimittainen kääpiö.
  • Pukeutuminen ja varusteet: Ouhig on pukeutunut mustiin väljiin vaatteisiin, jotka on sidottu köydellä. Huomiota herättävämpänä suomuinen metallihaarniska peittää hänen yläruumiinsa ja ulottuu tukevaa kääpiötä polviin saakka. Vyötäröllä roikkuu sotakirves ja kaulassa hopeinen Moradinin pyhä symboli. Pyöreä metallikilpi suojaa käsivartta.
  • Käyttäytyminen: Ouhigin liikkeet ovat vähäeleisiä, hitaita, vakaita ja harkittuja, mutta kaukana tanssillisen sulokkaasta ketteryydestä. Hänen äänensä kuuluu tasaisena, matalana mutta tiheän parran takaakin aina yhtä selkeänä. Erikoisinta hänen puheessaan on sen kohde: Ouhig höpöttää jumalalleen alituiseen, eikä vastausta kuule muut kuin hän itse. Mielellään hän lausuu yksinkertaisia aforismin kaltaisia toteamuksia, toisinaan osuvampia kuin toisinaan. Opettavaiset puheenparsien tarkoitus ei kuitenkaan ole toisten ojentaminen vaan ennemminkin jonkinlainen ääneen ajattelu. Myös päämäärätön muistelu kuuluu hänen mieliaiheisiinsa, koska voi sillä luoda uudelleen kadotetun yhteyden sukunsa poistuneisiin jäseniin. Hänen hyvä pitkämuistinsa on tässä avuksi, mutta muistelu saattaa siitä huolimatta usein katketa alakuloiseen mietiskelyyn.

Luonne

  • Yleisluonne: Rauhallinen olemus kätkee sisälleen vilkkaan mielikuvituksen, joka näkee ennusmerkkejä ja jumalallisia esiintuloja kaikkialla. Herkästi hän ylitulkitsee asioita uskomatta yksinkertaiseen sattumaan. Kovin kummoinen teoreetikko Ouhig ei ole, joten analyysien johdonmukaisuus saattaa onnahdella kerran jos toisenkin. Useimmiten hän huomaamattaan taipuu uskomaan sitä, mikä eniten tuottaa mielihyvää. Hän inhoaa pinnallisuutta ja keskustelee mielellään syvällisiä. Se ei kuitenkaan estä nauttimasta aineellisista mukavuuksista – kuten hyvästä tupakasta ja tukevista liharuuista.
  • Ihmissuhteet ja suhtautuminen: Useimmat tuttavuudet pitävät Ouhigia hieman höperönä mutta harmittomana. Tämän tästä toistuva jumalpuhe edesauttaa tämänkaltaisia luonnearvioita, vaan eipä ole tavatonta sekään, että syvämietteiset keskustelut jättävät kanssaolijat aidosti vaikuttuneiksi. Ouhig antautuu jutustelulle yleensä vain omasta halustaan eikä tarkoituksellisesti elävöittääkseen seurustelua. Hän puhuu usein kuin vain itselleen, tai jumalalleen, ja jatkuva jumalsuhteen hoito tahtookin väistämättä karsia kanssaoleville suotua huomiota. Jumalsuhde on hänen tärkein tavoitteensa, muu on enemmän tai vähemmän ohimenevää. Vain pitkälliset suhteet ovat hänelle merkityksellisiä jumalsuhteen rinnalla. Siksi ystävyys vaatii pitkällisen lämmittelyn, mutta ajan kanssa hänen toveruutensa voi vahvistua vilpittömäksi arvostukseksi ja horjumattomaksi uskollisuudeksi. Pohjimmiltaan hänellä on heikohko itseluottamus, vaikka hän ei ole sitä koskaan itse havainnut. Sitä vasten muiden korostunut ylpeys tai uppiniskaisuus näyttäytyy hänelle vieraana ja pahaenteisenä. Piilevä itseluottamuksen puute tekee hänestä helposti manipuloituvan ja siksi alttiin hyväksikäytölle. Hän on taipuvainen uskomaan miltei mitä tahansa, jos asianomainen osaa esittää väittämänsä oikeassa valossa.
  • Asiat joista pitää/ei pidä: Ouhig rakastaa dogmeja ja sääntöjä, sillä hän uskoo niiden noudattamisen olevan ainoa tapa tuottaa kestävää hyvää ja onnea. Pinnallisuus, ylpeys ja pröystäily saavat hänet kavahtamaan inhosta. Osaa arvostaa elämän pieniä mukavuuksia ja yksinkertaisia nautintoja, mutta kohtuudella, sillä mässäilyä hän halveksii.

Historia

Elämänsä alussa Ouhig Valonvalaja opetettiin sepän taitoihin ja asiaan kuuluvaan kunnioittavaan ammattiylpeyteen. Kuuliaisuutensa ja tunnollisuutensa avulla hän toteutti kädentaitojaan luoden kelpo käyttö- ja koriste-esineitä ja näin turvaten kohtuullisen mukavan toimeentulonsa. Hän seurasi perimiään työohjeita rukoilijan hartaudella, mutta aikaa myöten hän sai huomata kilpailevien seppien ajaneen hänen ohitseen taiteellisella luomisvoimalla. Uusi muotivirtaus alkoi suosia yhä kokeellisempaa muotoilua, mitä traditiota rakastavana hän ei kyennyt ymmärtämään ja töin tuskin edes teknisesti toteuttamaan.

Asia oli Ouhigille erityisen tuskallinen, koska ammattiylpeyteen sekoittui myös ylpeys oman klaanin taitojen perinnöstä. Epäonnistuminen merkitsisi pettymyksen tuottamista omalle suvulle. Mutta häpeän sijaan hänen mielensä alkoi täyttyä epäuskosta muiden erinomaisuudelle. Mitä muuta he ovat kuin kurittomia kujeilijoita? Vaaliessaan sukunsa ikiaikaisia taitoja hänen esineissään on sentään monin verroin enemmän henkeä kuin kilpailijoiden temppuilemalla liioitelluissa rihlauksissa ja jalokiviupotuksissa.

Ouhig alkoi nähdä henkeä jokaisessa luomuksessaan, kunnes tuntui kuin esineet olisivat voineet puhua hänelle. Ajatus viehätti häntä, ja hän halusi yhä voimakkaammin kuulla sellaista puhetta. Ouhig muisti myytin luojajumala Moradinista, joka rakensi ruumiinsa kivestä ja metallista mutta sai henkensä tulesta. Metallista ja jalokivistä hän muovasi myös kääpiöt, joihin hän, teoksensa jäähdyttääkseen, tuli puhaltaneeksi hengen.

Henkistyminen loi olemassaolon merkitystä - ikiaikaista puhetta jota kuihtunut suku ei enää voinut tarjota. Hiljalleen sepäntyö jäi yhä vähemmälle huomiolle jumalpuheen tavoittelussa. Ouhig jätti valimonsa, pakkasi vähäisen omaisuutensa ja lähti matkaan sinne, missä kenties kuulisi jumalansa voimakkaimmin ja voisi tätä parhaiten palvella. Tällä matkallaan hän kehitti uskomuksen persoonallisesta suhteesta jumalaansa. Moradinista tuli hänelle päivittäinen juttukumppani, ja kaikesta ympäristöstään hän löysi henkisiä piirteitä.

Matkoillaan hän vaelteli sinne tänne, kaupaten välillä käsitöitään niin elannokseen kuin huvikseenkin. Vastikään alkoi kuitenkin jumala tuntua vaiteliaalta ja matkanteko päämäärättömältä. Johdatusta saadakseen hän matkusti Baldurin porttiin tapaamaan vanhaa ystäväänsä, Turgald Taiantakojaa, joka aikoinaan kertoi hänelle paljon Moradinin myytistä. Ouhig joutui kuitenkin pettymään, sillä Turgald oli ehtinyt jo muuttaa muille maille. Niinpä Ouhig jäi tutustamaan Baldurin portin kädentaitoihin ja miettimään seuraavaa siirtoa jumalanpalvelus-matkallaan.




Baldurin portti: Jumalattaren avain

Baldurin portti