Absalon/15. pelikerta

Majoituttiin laivalla ja seuraavana päivänä ryhdyttiin etsimään hyvälaatuista puolituiskessua laivattavaksi Ovensuuhun. Emilio ja Alexander tekivät kaupat isosta, n. 15 kultarahan lastista hyvälaatuista kessua sekä n. 7 kultarahan lastista muita kessulaatuja, puolituisten viiniä ym. sekalaista. Lisäksi löydettiin jonkin verran hyvälaatuista kangasta sekä mausteita. [-22 AKM]

Kulutettiin seuraava päivä tutustuen Ratain nähtävyyksiin. Havaittiin, että tieto Astralian paluusta ei ollut vielä oikein tavoittanut Rataita, tai se oli kuitattu "merimiesten juttuina".

Seuraavana aamuna lähdettiin takaisin kohti Absalonia. Toisen matkapäivän iltana Lindon takakannella käyskennellessään kuuli laivan perästä epämääräistä kolinaa ja näki vedessä vihreitä humanoidihahmoja pyörimässä peräsimen ympärillä. Hän kutsui perämiehen katsomaan, ja tämä hälytti Idän ihmeen koko miehistön aseisiin.

Pian aseistautunutta merenväkeä alkoi kiivetä laivan laitojen yli kannelle, ja alkoi kiivas taistelu. Emilion kannustaessa mastosta miehistö piti etukannella hyvin pintansa merenväkeä vastaan. Samaan aikaan takakannelle nousi vaarallisen näköinen suurempi, nelikätinen humanoidi, mutta Lindon pysäytti tämän sijoilleen loitsullaan ja Sotilas teloitti avuttoman vihollisen.

Tästä huolimatta Sotilas, Lindon, Charlees ja kapteeni olivat jäämässä takakannella pahasti alakynteen. Tämän huomatessaan kehotti Lindon takakannella olevia perääntymään etukannelle muun miehistön joukkoon. Sotilaan suojatessa Lindon laskeutui vauhdilla takakannelta etukannelle johtavia portaita kaatuen naamalleen etukannelle päästessään, ja kapteeni ja Charlees seurasivat pian ketterämmin perässä. Samaan aikaan merestä juuri nousseet useat uudet viholliset kuitenkin yllättivät yhteisrynnäköllä jo aiemmin pahasti haavoittuneen Sotilaan ja naulitsivat tämän keihäillään julmasti rintakehästään kanteen.

Taistelun alkaessa kauhistunut Amy oli pyrkinyt lähinnä pysymään poissa jaloista ja tulilinjalta. Lopulta hän kuitenkin sai otteen itsestään ja pyysi Alexanderia auttamaan hänet kajuuttaan noutamaan miekkaansa. Alexander otti Amya kädestä kiinni, napsautti sormiaan ja yhtäkkiä he olivat kajuutassa. Sieltä palattuaan Amykin otti urheasti osaa taisteluun.

Alakannella Lindon yllytti miehistöä kerääntymään yhteen ja käymään yhdessä viimeisiä merenväkisiä vastaan. Samalla hän pudotti yhden kannelle pyrkineen merenväkisen takaisin mereen loitsulla, joka sai merenväkisen pelkäämään ja pakenemaan häntä. Pian loput merenväkiset totesivat taistelun hävityksi ja pakenivat lukuunottamatta yhtä raivon sokaisemaa nelikätistä hirviötä, jonka kapteeni kuitenkin pian lopetti tikarillaan.

Taistelu oli voitettu, mutta millä hinnalla! Sotilaan kaatuessa itseään alakannelta keräillyt Lindon havahtui vasta nyt huomaamaan, ettei Sotilas ollut enää hänen vierellään, ja ryntäsi pää kolmantena jalkana yläkannelle vain huomatakseen, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Sotilas oli kuollut välittömästi rintakehänsä lävistäneisiin keihäisiin. Lindon tuupertui itkien kuolleen suojelijansa viereen, mutta sai pian itsestään otteen ja siirtyi auttamaan niitä, jotka vielä olivat ensiavun ulottuvissa ja tarpeessa.

Haavoittuneet viholliset lopetettiin ja kuolleet viholliset heivattiin mereen. Sotilaan ja kahden taistelussa kaatuneen miehistön jäsenen ruumiit valmisteltiin ja asetettiin odottamaan merihautajaisia, jotka myöhäisen ajankohdan vuoksi päätettiin pitää vasta seuraavana aamuna. Sotilas päätettiin haudata täydessä taisteluvarustuksessa panssareineen, miekkoineen ja jousineen.

Emilio tutki Sotilaan tavarat löytäen sieltä yksinkertaisten käyttöesineiden joukosta pari pulloa alkemistin tulta, yhden pullon jonka sisältöä edes Charlees ei tunnistanut sekä yllättävän suuren summan rahaa. Nämä otettiin Oikeamielisyyden seuran haltuun. Erityisesti Sotilaan piippu päätettiin asettaa Oikeamielisyyden linnassa kunniapaikalle tämän muistoksi.

Laiva seisoi yön ankkurissa meriväen peräsimelle aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Aamulla Lindon piti Sotilaalle ja kahdelle muulle kaatuneelle lyhyen merihautajaisseremonian ja Emilio piti kauniin puheen kaatuneiden muistoksi. Sitten ruumiit päästettiin mereen.

[+ 9 AKM, +1200 XP]

Loppumatkaa viivytti vuorokaudella meriväen vahingoittaman, kertaalleen jo korjatun peräsimen hajoaminen uudestaan neljäntenä matkapäivänä. Matkaa päästiin jatkamaan vasta seuraavana aamuna Lindonin laskeuduttua köyden varassa peräsimen luo korjaamaan sen taikakeinoin. Muuten Lindon oli loppumatkan hyvin syrjään vetäytynyt, koettuaan nyt ensi kertaa jonkun kuolevan puolestaan. Perillä Absalonissa oltiin seitsemän päivän matkan jälkeen iltapäivällä. Päätettiin heti purkaa lasti ja jatkaa matkaa suoraan Ovensuuhun pysähtyen Absalonissa vain noutamaan vankkurit ja viemään terveiset ja viesti Sotilaan kuolemasta Oikeamielisyyden linnakkeessa edelleen klaanitovereiltaan piilottelevalle Viitalle.

Matka Ovensuuhun sujui enemmittä kommelluksitta. Myöhään illalla saavuttiin Puolimatkan majataloon, jossa yövyttiin jatkuvaa vahtia lastin luona pitäen. Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa ja perille Ovensuuhun saavuttiin puolilta päivin. Lastista saatu tuotto ylitti odotukset. [+ 58 AKM]

Yö vietettiin Ovensuussa ja seuraavana päivänä palattiin Absaloniin. Kaikki otetut lainat maksettiin pikimmiten pois. [-22 AKM, +300 XP]

Rahalliset voitot olivat odotettua suuremmat, mutta tunnelma jäi synkäksi, sillä Sotilaan menetys oli silti ehdottomasti paljon suurempi hinta.

Varallisuus

• Rahaa (pääasiassa kultaa ja vähän hopeaa) yht. noin 45 AKM
• Hapon raaka-ainetta n. 4 AKM edestä (Charleesilla kestää ~viikko jalostaa?)
• 2 pll alkemistin tulta (arvokastakin? ainakin sillä voi räjäytellä asioita.)