Eksyneet Ratsastajat

Kohteesta ExcaliburWiki
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Eksyneet Ratsastajat on LittleJohnin pitämä AnimaRPG-kamppis, joka sijoittuu saman systeemin valmismaailmaan. Kertoo erilleen ajautuneista lapsuudenystävistä, jotka ovat omituisten unien johdosta (sekä sattumankaupasta) päätyneet taas yhteen.


Tarina

Peli sijoittuu Gaïaan, AnimaRPG:n valmismaailmaan. Ajallisesti peli alkaa n. kuusi kuukautta "Taivaan murtuman" jälkeen. Pelin sankareina on neljä erilleen lähtenyttä lapsuudenystävää - Kael, Gerhart, Alex ja Deimos - jotka törmäsivät uudestaan toisiinsa, kun he alkoivat selvittämään, mistä heidän sangen oudot unet johtuivat.

Ja maailmalle lähti viimeinenkin (prologi)

Tulen kirjoittamaan täydemmän tarinan, tässä lyhennelmä:

Vanhalla mantereella, Alberian maakunnassa sijaitsee eräs pieni kylä nimeltään Annan. Täällä Kael, Gerhart, Alex, Deimos ja Valkea viettivät lapsuuttaan. Toisiinsa he tutustuivat kunnolla Kaelin isän Abinin pitämässä kyläkoulussa, ja heistä tuli sangen läheiset ystävykset. He viettivät aikaansa yhdessä Annanissa noin kymmenen vuotta (paitsi Alex, joka meni kolmeksi vuodeksi metsästäjän oppiin), kunnes Kael päätti lähteä sirkuksen matkaan, ollen tällöin ensimmäinen kylästä lähtenyt. Pari kuukautta Kaelin lähdön jälkeen Alexin ollessa pidemmällä metsästysreissulla hänen kotinsa syttyi selittämättömästi tuleen, polttaen kaiken läheisestä metsästä hänen perheeseensä. Tästä musertuneena Alex lähti myös lopullisesti Annanista. Gerhart ja Deimos jäivät vielä kylään noin puoleksi vuodeksi, mutta kuullessaan hänen äitinsä menneen uusiin naimisiin ja kieltäessään hänet, Gerhart päätti lähteä Annanista. Tämän kuullessaan (ja saadessaan tietää, ettei hänen ottoisällään ole tarvetta sepän kisällille), Deimos päätti lähteä samaa matkaa. Ja täten viimeinenkin lähti Annanista katsomaan maailmaa.

Unien murhat (ensimmäinen seikkailu)

Viisi kuukautta sitten Kael, Gerhart, Alex ja Deimos alkoivat näkemään toisistaan tietämättä samaa outoa unta. Unessa he istuivat kullatussa huoneessa kultapunaisen pyöreän pöydän ääressä valkoiset kaavut yllään neljän muun ihmisen kanssa, katselemassa kun viides kultaisessa kaavussa oleva ja valtaistuimen näköisellä tuolilla istuva ihminen syö. Noin neljä kuukautta uni pysyi samanlaisena, mutta viidennen kuukauden alussa uni muuttui niin, että tämä viides nousi syömisen jälkeen ylös ja murhasi yhden muista pöydässä istuvista. Syystä tai toisesta tämä ajoi kaikki takaisin Alberiaan, jossa he alkoivat selvittämään tätä omin avuin. Noin kaksi viikkoa ensimmäisestä murhasta uni muuttui uudestaan niin, että tällä kertaa tämä kultakaapuinen murhasikin kaksi muuta pöydässä istuvaa.

Tässä kohtaa kaikki olivat eksyneet Grafthonin yhteen esikylään, jossa he sitten tapasivat toisensa ja päättivät vaihtaa kuulumisia kylän majatalossa, Vuotavassa Kattilassa. Täällä he sitten saivat selville, että he kaikki olivat nähneet samaa unta, ja että yksi vielä hengissä olevista valkokaavuista on majatalon emännän veli nimeltä Marco, joka pitää kangaskauppaa Belfortissa. He päättivät lähteä seuraavana päivänä matkaan kohti Belfortia, ja Deimos onnistui hankkimaan heille nopeamman kyydin sinne värväämällä ryhmän Fernand Atíaman -nimisen kauppiaan karavaanin vartijoiksi. Tätä karavaania vartioi porukan lisäksi joukko Haufmanilaisia sotureita, jotka kertoivat tekevänsä tätä, jotta voisivat maksaa takaisin sille kylälle, joka otti heidät vastaan kun heidän oma kylä paloi maahan. Yksi hauffeista, Mimir, kertoi tämän tulipalon johtuneen jostain nuoresta naisesta, jonka he olivat löytäneet alastomana hangesta keskellä kylmää talvea, ja jonka he olivat tuoneet kylään. Kael ei tietenkään tätä uskonut, mutta Alexille tuli tämän kuullessaan tarve saada jonkinlainen kuva Valkeasta, jonka hän haluaisi näyttää Mimirille.

Matka näyttäisi kumminkin hidastuvan hiukan, koska heidän täytyy kiertää Grafthonista Belfortiin menevän tien varrella oleva Desmontin kaupunki, joka mystisesti kuoli puoli vuotta sitten ja joka on nyt karanteenissa. Tämä tuli yllätyksenä koko ryhmälle, varsinkin Kaelille, joka yleensä kuulee tällaisista asioista nopeasti. Tämä kaupunki aiheutti myös omituisia tunteita Deimokselle, joka tunsi halua mennä tähän kaupunkiin ja korjata... jotain.

Kun karavaani päätti leiriytyä siksi yöksi, Kael ehdotti muulle ryhmälle tieteellistä tutkimusta. Hän keräsi kaikkien sormukset, laittoi niihin merkit, ja laittoi ne kaikki samaan pussiin. Hän sitten pyysi, että kaikki vahtisivat tätä pussia koko yön, jotta voitaisiin tietää, vaikuttaisiko nämä sormukset tähän uneen. Hän nimittäin ei ikinä voinut olla yhtä yötä ilman tätä sormusta. Kaelin ja Deimoksen vahtivuoroilla sormukset pysyivät tallella, mutta Alexin vahtivuorolla Kaelin ja Deimoksen sormukset katosivat. Alex kuitenkin päätti olla vielä herättämättä Kaelia. Mutta kun Gerhart huomasi omalla vahtivuorollaan Alexin sormuksen kadonneen ja hänen sujahtaneen hänen sormeensa, hän herätti Kaelin, ja huomasi hänenkin sormuksen palanneen sormeen. Molemmat huomasivat tulevansa enemmän ja enemmän unisiksi, mutta Kael päätti viimeisillä voimillaan yrittää saada Gerhartin sormuksen pois. Tässä hän onnistui viime tingassa, ja Gerhart huomasi olevansa taas pirteämpi. Kael taas huomasi, että tänä yönä Gerhart ei ilmestynytkään uneen, ja kultakaapu vaikutti asiasta hämmentyneeltä. Alex ja Deimos huomasivat myös, että kultakaavun jokaöisestä leivästä puuttui kanta.

Herättyään porukka alkoi käymään läpi unen uutoksia. Selväksi tuli, että murhaajan leivästä puuttui osa, ja Gerhart saattoi puuttua unesta. Päätettiin jatkaa kokeilua, pitäen edelleen Gerhartin sormuksen pois tämän sormesta, ja tällä kertaa ottaen myös Deimoksen sormuksen pois ja antaen hänen nukkua koko yö. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä heidän kimppuunsa hyökkäsi joukko metsärosvoja. Kamppailun timmellyksessä Deimoksen sormus katosi, joten päätettiin ottaa Alexin sormus sen sijaan. Kun kuolleet oli haudattu ja leiri siirretty, Deimoksen ja Alexin annettiin nukkua, kun Gerhart ja Kael valvoivat ja vahtivat Alexin sormusta.

Kael innostuneena seurasi sormusta tarkkaan Gerhartin harmiksi, hän kun halusi päästä nukkumaan. Lopulta hän menetti Kaelin innostuksesta malttinsa, ja tönäisikin Kaelin vähän kauemmas. Tämä sai sormuksen tippumaan Gerhartin kädestä ja vierimään Alexin sängyn viereen, joka Kaelin harmiksi otti unissaan sen itselleen.

Uni oli tänä yönä muuttunut hyvin paljon. Murhaajan ja kahdeksan muun lisäksi pöydässä olikin murhaaja ja neljä muuta, ja murhaajan leivän koko oli pienentynyt huomattavasti. Murhaajalla oli myös vain vasemman käden kultasormus. Murhaajan ilme oli myös muuttunut huomattavasti: normaalin rauhallisen ilmeen sijaan hän näytti hyvin vihaiselta. Hänen vihansa kuitenkin vaikutti oletetun "suunnitelmani on pilalla" -vihan sijaan sellaiselta, että häneltä olisi viety jotain.

Hahmot

Pelaajahahmot

Kael Sullivan

Eläkkeelle jääneen seikkailijan poika. Kaelin isä oli kylässä kylänoppinut ja erityisesti opettaja, ja hänen pitämänsä koulun kautta porukka sitten tutustui toisiinsa. Heidän ollessa lapsia se oli yleensä Kael, joka keksi jonkun hauskan "seikkailuidean", johon hän sitten muita yllytti. Kael oli ensimmäinen kylästä lopullisesti lähtenyt mentyään sirkuksen matkaan 16-vuotiaana.

Kaelia pelaa Hattu-Ossi.

Gerhart Grantson

Metsurin ja majatalon tarjoilijan poika, joka oli aina toisena isoveljelleen. Isoveljensä ja isänsä kuoltua Gerhartin äiti ei enää kiinnittänyt mitään huomiota Gerharttiin, minkä takia Gerhartilla on läheisemmät suhteet ystäviensä kuin perheensä kanssa. Jo lapsesta Gerhart on ollut astetta kuumapäisempi, minkä takia hän on ollut helposti Kaelin yllytettävänä. Tästä huolimatta (tai ehkä tämän takia) Gerhart ja Kael ovat olleet aina parhaimmat kaverukset. Kun Gerhartin äiti kääntyi uskoon ja meni uusiin naimisiin, Gerhart jäi puille paljaille, minkä takia tämä päätti lähteä kylästä.

Gerhartia pelaa Farfeght.

Alexandra "Alex" Nightleaf

Metsämiehen ja kylän lääkenaisen tytär. Koska Alexin äiti oli varsin hyvä lääkenainen, syytettiin häntä yleensä noidaksi ja Alexia noidan lapseksi. Itse asiassa varsinainen haukkumanimi oli "noidan poika", sillä Alex on aina ollut sangen poikamainen. Lapsena Alex oli porukan "järjen ääni", ja hänen jäätävä vihansa sai jopa Kaelin olemaan hiljaa. 14-vuotiaana ALex lähti metsästäjän oppiin, josta hän palasi komen vuoden jälkeen toimiakseen kylässä metsästäjänä. Hän kuitenkin lähti lopullisesti kylästä vähän päälle vuoden jälkeen, kun hänen perheensä kuoli omituisessa metsäpalossa.

Alexilla on lemmikkipöllö nimeltä Kuuhöyhen (mutta kaikki kutsuvat sitä vain herra Huuksi), jonka Alex pelasti tämän ollessa vasta vähän poikasta vanhempi. Huu on hyvin kiintynyt emäntäänsä, ja auttaakin tätä niin paljon kuin voi.

Alexia pelaa Wunderkind.

Deimos

Porukan vanhin ja kylän sepän ottopoika. Deimoksen oikeat vanhemmat katosivat hänen ollessa seitsemänvuotias, eikä Deimoksella ole yhtään muistikuvia heistä. Kukaan ei myöskään tiedä Deimoksen vanhemmista mitään (tai ainakaan Deimokselle ei ole kerrottu mitään), ei edes heidän sukunimeä. Ainoa Deimokselle heistä jäänyt muistoesine on Deimoksen rakas sotaviikate, jota hän kutsuu Eraksi. Deimos on ottanut itselleen porukassa isän/isoveljen roolin, jonka johdosta hän on ensimmäisenä auttamassa muita jäseniä. Deimos oli Gerhartin kanssa viimeiset kylästä lähteneet.

Deimosta pelaa Jushak.

NPCs

Tärkeitä

Valkea Nightleaf, Alexin pikkusisko, joka oli tärkeä osa porukkaa. Kuoli Alexin vanhempien kanssa.

Viola (?), Gerhartin äiti. Violan tämänhetkistä sijaintia ja sukunimeä ei tiedetä, sillä hän ei ole ollut poikaansa yhtään yhteydessä.

Hermund Grant, Gerhartin mukaan ottanut kauppias. Asettuaan aloilleen Hermund potkaisi Gerhartin pellolle.

Abin Sullivan, Kaelin isä. Kun Kaelin äiti kuoli synnytyksessä, Abin päätti eläköityä seikkailusta, ja muutti alberialaiseen pikkukylään, jossa hänestä tuli kylänoppinut. Abinilla ei ole hirveästi mitään Kaelin seikkailuja vastaan, mutta on nyt vähän huolissaan, kun ei ole kuullut pojastaan vähään aikaan.

Marco, belfortilainen kangaskauppias. Marco on porukan ja murhaajan lisäksi toinen kahdesta, jotka ovat vielä hengissä.

Harold(?), kauppias, jolta Deimos sai hopeasormuksen (ainakin näin Deimos muistelee).

Fernand Atíaman, Kauppias Gabrielista. Deimos on ollut hänen leivissään useamman kerran, mitä kautta hän saikin hankittua porukalle työn hänen karavaanistaan siksi aikaa, kun he matkaavat Belfortiin.

Ei tärkeitä

Konrad, grafthonilainen räätäli.