EFEX:Akima:Salaiset
Akima of Bhae Yeddir, "Daughter of the Silver Starfall"
Historia
Akimalla ei ole vanhemmistaan mitään muistikuvaa. Remorrin tasankojen heimot kertovat, että Frath Rhaitòn (ovelan raitonin heimo) löysivät läntisiltä mailtaan kaatuneet [Lookshyn tapaisen valtion] kärryt. Raitonit olivat syömässä kärryjä vetäneen juhdan lihaa, ja kärryjen alle oli murskaantunut kaksi ihmistä. Kärryjen alta löytyi elossa pieni tyttövauva, jonka toinen murskaantuneista ojensi tasankolaisille, henkäisten viimeisellä hengenvedollaan: "Pelastakaa Akima, tyttäreni". Heimon viisaat lukivat ennusmerkeistä, että lapselle kävisi huonosti, jos he palauttaisivat tämän [Lookshy:hyn]. Kukaan heimossa ei kuitenkaan halunnut ottaa vaaleaa kultatukkaista lasta omakseen, joten vauva päätettiin viedä Vas Remorriin, jossa hänen kohtalostaan päätettäisiin.
Heimoneuvoston vastaanotto oli aluksi vaisu. Muita heimoja sotaisammat Ruàk Tyrannir (punaisen tyranniliskon heimo) ehdottivat vauvan luovuttamista heidän heimonsa jumalalle, mutta muut heimot vastustivat ehdotusta. Kukaan ei kuitenkaan halunnut ottaa vauvaa huostaansa, ennen kuin Bhae Yeddirin (viisaan yeddimin heimon) viisas nainen saapui paikalle. Nainen, Urga nimeltään, oli vastikään menettänyt synnytyksessä lapsen, ja ennusmerkit olivat kertoneet hänelle, että hän saisi uuden tilaisuuden. Urga lupasi kasvattaa [Lookshyn] vauvasta Tasankojen Lapsen, ja niin Akima kasvoi Bhae Yeddirin parissa.
Tasangon heimot elivät luonnon parissa. Bhae Yeddirillä oli karjaa, jonka tarpeiden mukaan heimo vaelsi Remorrin tasangoilla, eläen maan antimista ja metsästäen. Matkoillaan heimo pysähtyi toisinaan myös muiden heimojen mailla tai heimojen pääkaupungissa Vas Remorrissa, jossa heimon päät hoitivat yhteistä hallintoa, ja jossa heimo kävi vaihtokauppaa tavaroista muiden heimojen kanssa. Bhae Yeddir yleensä vaihtoi pois ylimääräistä karjaa ja nahkoja, jopa ruokaa Vas Remorrissa valmistettuihin aseisiin, panssareihin sekä vaatteisiin. Läntisemmät heimot toivat Vas Remorriin myös vaatteita ja muita esineitä, joita he vaihtoivat [Lookshysta] tasangoilta haalittuja maagisia metalleja (erityisesti tasangoille pudonnutta tähtimetallia) vastaan, joille heimoilla ei rajallisten taitojen sekä exalttien puutteen vuoksi ei ollut juuri tarvetta.
Akima varttui nopeasti yhdeksi heimon jäsenistä. Hän piti heimon vaatteita ja helyjä, ja aurinko paahtoi hänen ihonsa tummaksi. Jopa hänen hiuksensa tummuivat hieman punertavammiksi. Akima kaunistui päivä päivältä, erityisesti heimon silmissä, koska hän ei pian ollut enää "kummallinen vaalea lapsi". Heimon viisas nainen, Urga, oli nuorelle Akimalle läheinen. Urga rakasti ottolastaan, ja Akima oli loputtoman kiinnostunut Urgan tarinoista, usein johtuen siitä, että Akima unohti ne nopeasti ja halusi kuulla lempitarinansa yhä uudelleen. Heimo yritti myös opettaa Akimalle tärkeitä naisten taitoja, kuten parsiminen ja ruoan laitto, mutta Akima oli yleensä kiinnostunut muista asioita, kuten tasangolla juoksemisesta, puihin kiipeilystä, eläinten väijyttämisestä ja metsästäjien tai karjan seuraamisesta. Kun kymmenen ikävuoden lähestyessä Akima alkoi tuoda leiriin paljain käsin kiinni otettuja eläimiä, kuten sopuleita, mangusteja ja tasankojäniksiä, Akimasta päätettiin tehdä metsästäjä.
Akima ei pitänyt jousella ampumisesta, ja keihäätkin tuntuivat hänen käsissään luonnottomilta. Muut metsästäjät katsoivat kummissaan, kun Akima väijytti antiloopin, heitti keihäänsä maahan, loikkasi eläimen sarviin kiinni ja kaatoi sen maahan. Muiden metsästäjien tarvitsi vain viiltää avuttomalta eläimeltä kurkku auki. Akimaa pidettiin heimon keskuudessa hyvin epätavallisena, mutta hänen taitojensa ja kauneutensa takia kosijoista ei ollut pulaa. Kuka tahansa heimon nuorista miehistä olisi mielellään kilpaillut hänen suosiostaan, ja moni niin tekikin. Miesten suurimmaksi esteeksi muodostui Urga. Hänen mukaansa tähtien opastus oli tuonut Akiman heidän keskuuteensa, ja siksi tähtien oli päätettävä kuka hänet saisi omakseen. Jokainen kosija kuitenkin sai osakseen ja tähdiltä saman vastauksen, jonka Urga julisti synkän näköisenä: "Tähdet eivät ole suosiollisia. Näiden kahden liitto johtaisi suureen turmioon." Akiman maine kiiri jopa muihin tasangon heimoihin, mutta vieraatkin kosijat kokivat saman pettymyksen.
Urgan ennustukset närkästyttivät Akimaa ja hän tivasi tuon tuosta, miksi Urga povasi hänelle niin kamalia asioita. Urga ei kuitenkaan koskaan vastannut hänelle, vaan vaipui yhä pahemmin synkkyyden valtaan. Akima ohitti heimon tavallisen naimaiän. 19-vuotiaana Akiman ja Urgan välillä oli tavallista pahempi riita, jonka seurauksena Akima karkasi tasangolle rauhoittumaan. Yön tullen Akima huomasi kirkkaan valon eräällä eläinten juomapaikalla, ja hiipi lähemmäs katsomaan. Hän näki taistelun, jossa hohtava ihminen, kuin Urgan tarinoiden exaltti, taisteli juomapaikan jumalan kanssa. Akima oli joskus nähnyt matkustavia lohikäärmeverisiä, muttei koskaan hohtavaa tai taistelevaa exalttia. Uteliaana hän hiipi lähemmäs katsomaan. Molemmat taistelijat kuitenkin huomasivat hänen lähestyvän, ja kääntyivät katsomaan uutta tulijaa. Jumalan huomio herpaantui ja exaltti käytti tilanteen hyväkseen kukistaen vastustajansa. Sitten hän kääntyi uhkaavasti Akiman suuntaan, joka huusi olevansa ystävä, mutta exaltti harppoi hänen luokseen sanaakaan sanomatta ja iski hänet maahan. Exaltin nostaessa aseensa kuoliniskuun aika tuntui pysähtyvän Akiman silmissä.
Akiman katse siirtyi taivaalle, jossa tähdenlento pyyhälsi täyden kuun eteen ja katosi näkyvistä. Hänen mieleensä muistui Urgan tarina jumalten kuollessa putoavista tähdistä. Kuin taikaiskun saaneena hän tuijotti taivaalle, kun kuu näytti kasvavan suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes sen valo näytti täyttävän taivaan. Exaltti kääntyi ihmettyneenä katsomaan taakseen, ja silloin Akima menetti tajuntansa. Hänestä tuntui kuin hän olisi kylpenyt hopeisessa valossa, ja lempeä nainen käveli yöstä hänen ylleen, kosketti lämpimästi hänen otsaansa ja kuiskasi Totuuden hänen korvaansa. Selittämätön onnen kyynel silmässään Akima avasi silmänsä, ja hänen yllään olikin komea, mutta vakavakasvoinen mies, joka kylpi heitä molempia ympäröivässä hopeisessa valossa. Myös miehen otsassa hohti valo, jota Akima ehti ihmetellä vain lyhyen ajan, ennen kuin hän menetti jälleen tajuntansa.
Akima heräsi kummallisessa leirissä, jota asutti ryhmä lunareita. Lunarit kertoivat Akimalle, että olivat seuranneet astrologisia ennustuksiaan löytääkseen "putoavan tähden lapsen". Kuun editse pudonnut tähti oli surmannut Akimaa uhanneen lohikäärmeverisen, ja itse Luna oli pelastanut Akiman hengen omalla väliintulollaan, vaikkakin Akima oli silti loukkaantunut pahasti. Lunarit olivat seuranneet putoavaa tähteä ja olivat löytäneet Akiman ajoissa pelastaakseen hänet kuolemalta. Lunarit kertoivat Akimalle historiastaan, Lunasta ja lunareista, wyldistä ja maailman tilasta yleensä. Akima kuunteli ihmetyksen vallassa, ja tiesi Lunan kuiskaamien Totuuksien vuoksi lunarien puhuvan totta.
...
Ulkonäkö
| Ihmismuodossaan Akima näyttää 19-vuotiaalta naiselta. Hänellä on harmaansiniset silmät, kultaiset pitkät hiukset ja vaalea virheetön iho, joka ei lainkaan kieli hänen savanneilla viettämistään vuosista. Akima on noin 170 cm pitkä. Hän on yleensä pukeutunut kuuhopeasta tehtyyn panssariin, jonka alla hän pitää ohuesta ja kevyestä, siniseksi värjätystä nahasta tehtyä vartalon myötäistä pukua. Ottaessaan pois panssarinsa Akima saattaa pitää sinistä nahka-asuaan pitkien ruskeiden nahkasaappaiden kera, ja pukea asun päälle ohuen valkoisen kultakuvioidun silkkivaatteen. Vaate peittää käsivarret ja vartalon, laskeutuen noin polvien korkeudelle. Vaate on kyljistä avoin ja se on sidottu lantiolta ohuella kultavärjätyllä nyörillä. Akima saattaa myös mahdollisesti pukeutua paksuun valkoiseen silkkitakkiin, punaiseen pitkään hameeseen ja sandaaleihin. (kuva antaa mielikuvan, vaikkakaan Akiman puku ei samurai-puvulta näytäkään.) Akiman ihoa peittävät hopeisina vartalon muotoja myötäilevinä kiehkuroina hopeiset hohtavat tatuoinnit. Hänen vaatetuksensa yleensä peittää niistä suurimman osan, mutta hänen kaulassa, niskassa, poskilla ja kämmenselissä tatuoinnit ovat yleensä nähtävissä. Hänen (yleensä peitetyissä) kyynärvarsissaan tatuoinnit muodostavat tiiviitä kuvioita - erityisesti vasemmassa käsivarressa, jossa kuviot keskittyvät ympyräksi, jonka keskelle Akiman ihoon on osittain uppoutunut läpikuultava sinertävä kivi. Tarkkasilmäiset voivat myöskin huomata, että Akiman niskassa ja selässä kulkee selkärangan molemmin puolin rivi mustia laikkuja.
|
|
