Azur:Taustat

Takaisin

Tänne tulee kaikki taustatauhka ja kaikenmaailman fluffia Brivaarista.

Tärkeitä sanoja

Näitä tullaan viljelemään siellä sun täällä:

• nashet - Firbrivin harras uskovainen
• dinaari, sentimi ja kuparipala - rahayksiköt

Valuutta

Sentimi on pienikokoinen messinkikolikko ja on Brivaarin vastine hopeakolikolle. Dinaari on sata sentimiä ja vastaa puolikasta ulkomaista kultakolikkoa. Käytössä on myös kuparipalat, viisi palaa on yksi sentimi.

Toisin kuin aikaisemmin (purp), Brivaarin kolikkopainatus on pienipainoisempaa ja täten runsaslukuisempaa - käytännössä kaksi brivaarin sentimiä on yksi ulkomaan hopeakolikko, eli hinnat tuplaantuivat, mutta rahamäärät myös. Koska TRoSsin hinnasto on jo valmiiksi tehty fiksusti näyttämään hinnat myös Lightweight Coinagella, käytetään sitä hintasaraketta kaikessa. Ulkomaalaiset rahat eivät käy suoraan Brivaarissa, ne ovat yleensä isompia, mutta kauppakaupungeissa on yleensä rahanvaihtajia. Brivaarit itse käyttävät vain dinaareja ja sentimejä, eivätkä aina hyväksy maksuvälineenä ulkomaista hopeaa, kulta kelpaa yleensä.

Beduiinit

Toisin kuin "oravanpyörässä" juoksevat kaupunkilaisbrivaarit, beduiinit elävät elämäänsä ainoastaan korkeammille voimille uskoen aavikon mystiikkaan. Voisi luulla, että karussa ympäristössä elävät paimentolaisheimot painottaisivat elämässään käytännöllisyyttä ja tulevaisuuden rakentamista, mutta tilanne on täysin päinvastainen. Aavikon salaisuuksien ymmärtäminen ja jumaliensa suosioon pääseminen on paljon arvokkaampaa vaihtokaupassa kuin vaikkapa kahden vuohen saaminen. On parempi elää elämänsä viisaana kuin hyvinvoivana. Beduiinit ovatkin hyvin erikoista kansaa, ja pysyttelevät yleensä kaukana kaupunkialueista joskin silloin tällöin käyvät hoitamassa vaihtokauppaa laitakaupungeissa.

Beduiinien määrää Brivaarissa ei tunneta, mutta historijoitsijat ovat arvelleet, ettei beduiinien määrä ole koskaan muuttunut. Beduiinit eivät ole koskaan ylikansoittaneet vähäravinteisia alueita, eivätkä ole edes yrittäneet kasvattaa väkimääräänsä tietoisesti. Heimoja kyllä tulee ja menee, mutta määrä pysyy kutakuinkin vakiona. Yleensä yksittäinen heimo pysyy paikallaan vain sen aikaa, kuin jossain riittää ruokaa ja vettä heille, jonka jälkeen he jatkavat vain matkaa. Askeettisen elämän vuoksi beduiinit ovat yleensä hyvin laihoja, jopa sairaalloisen alipainoisia, mutta brivaarien veri virtaa heissä voimakkaampana kuin kaupunkilaisissa, ja he ovatkin muihin verrattuna pidempiä, brivaarimaisempia kasvonpiirteiltään ja joissain heimoissa jäsenet ovat poikkeuksetta sinisilmäisiä hyvin voimakkaalla pigmentillä. Beduiiniheimoille on myös yleistä joka heimolle tyypillinen tunnistettava ulkonäöllinen piirre kasvoissa, vaatteissa tai käsissä. Kohotatuoinnit, viiltomerkinnät ja mustetatuoinnit ovat yleisimpiä keinoja.

Beduiinit eivät kirjoita historiaa, mutta tarinat ja viisaudet kulkevat sukupolvelta toiselle. Papiston ja kirjaviisaitten mielestä on järjetöntä yrittää elää beduiinien kaltaista elämää tavoitellen viisautta ja salaisuuksien ymmärtämistä kirjoittamatta sitä ylös mihinkään. Beduiinien oman uskomuksen mukaan aavikon salaisuudet ovat jokaiselle omansa ja niitä on turha kertoa jälkipolville varsinkin, kun aika muuttaa aavikkoa alati – jokaisen tulee löytää tiensä itse. Beduiinit purkavat tarinansa ja luovuutensa pysyvään ja katoavaan taiteeseen: korutyöt kaiverruksineen, veistokset niin savesta kuin kivestäkin, luolamaalaukset ja -kaiverrukset, soitetut ja lauletut laulut, lausutut tarinat ja runot.

Uskonnoista

Tulen valtakunnan pääuskonto, Firbrivin palvonta

Suurin osa koko Brivaarin väestöstä on Firbrivin uskovaisia, niinkutsuttuja nasheteja, joka on yleisnimitys alueensa alkuperäiseen jumalaan uskovaisista (ympäri Ummãn), tarkoittaen sanatarkasti harrasta jumaluskovaista. Brivaarin nashet tarkoittaa Firbrivin paluuseen ja hänen profeettaansa, Kultaiseen Kuoriaiseen, Qultok Seraheeriin, Nabir al'Brivariin uskomista. Kaikki Brivaarin nashetit pitävät aavikkoa yhdistäneitä ja pahuuden kitkeneitä akabreja pyhimpinä olentoina maan päällä ja jumalansa lähetteinä. Akabrit ovat se kansa, joka johdattaa aavikon takaisin oikealle tielleen jumalansa pyhäksi maaksi.

Tulenjumalan palvonta näkyy arkipäiväisessä elämässä varsin selkeästi. Kaikki nashetit heräävät joka aamu todistamaan auringon – toiselta nimeltä Hafude Nebris, akabrien muinainen jumala – vaellusta yön pimeydestä horisontin ylitse. Auringon tullessa lausutaan pyhiä litanioita ja kumarretaan kohti nousevaa valoa. Yleensä tämä suoritetaan paikoilla, joissa oikeasti näkee tämän uskomattoman kauniin näyn. Varsinkin itäänvievillä rannoilla on yleensä hirvittävä väentungos aamuaikaan. Jotkut vähemmän hurskaat tyytyvät kuitenkin vain avaamaan ikkunan kotoaan ja kumartamaan naapuritalon seinälle. Itse pyhä hetki ei kestä kuin muutaman minuutin auringon kipuessa kokonaan näkyviin horisontin takaa, mutta jotkut näkevät oikeasti paljon vaivaa vaeltaessaan hyville näköalueille. Kaupunkien läheiset kalliot ovatkin yleensä suosittuja palvontapaikkoja. Auringonnousu määrääkin pitkälti arkipäivän alkamisen ajankohdan. Auringon ollessa korkeimmillaan suoritetaan Firbriville uskollisia seremonioita temppeleissä, jotka yleensä täyttyvät äärimmilleen ihmisistä joskin suurin osa nasheteista suorittaa seremoniat omissa oloissaan käytännöllisyyden vuoksi. Paikallinen väestö kuitenkin yleensä käy vain noin kerran viikossa temppelissä palvontamenoissa pyrkien estämään hirveän ryysiksen. Useimmat saapuvat paikalle vielä perheen tai suvun voimin, joten se on sosiaalinen tapahtuma kaikin puolin, jossa näkee omiensa lisäksi myös muita sukuja. Yleensä suvut, jotka eivät tule keskenään toimeen pyrkivät välttämään temppelissä olemista yhtäaikaa. Temppelissä seremonioita johtaa vähintään yksi firbrivin pyhä mies, ufiiri, tai vaihtoehtoisesti akabri mikäli sellainen sattuu kaupungissa olemaan. Joskus myös kiertäviä erakko-nasheteja käy temppeleissä kertomassa näyistään, ja näitä aavikoilla vaeltavia pyhiä miehiä arvostetaankin varsin paljon; he saavat ilmaisen ruoan ja yösijan aina saapuessaan kaupunkeihin. Temppelien palvontamenoihin kuuluu litanioitten toistaminen pyhistä teksteistä, kumartelua ja tulenjumalan riimun mukaista palvontaa (käsien ojentaminen taivaalle kohti aurinkoa), opetuksien saarnausta, ja lopuksi kaikki paikalle tulleet käyvät lisäämässä temppelin sammumattomaan liekkiin (valtaisa hiilituli temppelin pihaan rakennetulla korkealla kivipaadella) mukaansa tuomiaan hiiliä. Monet kietovat hiilensä vielä kirjoittamiinsa rukouksiin, jotta Firbriv kuulisi ne pyhän tulen syödessä paperin – paperi on kuitenkin senverta kallista, että vain harvat tätä tekevät ja lähinnä tärkeinä pyhäpäivinä. Lisäksi kaikki halukkaat voivat tulla akabrin siunatuksi, mikäli tällainen on paikalla. Päivärituaali kestää temppeleissä ja muuallakin noin puoli tuntia, jonka jälkeen ihmiset palaavat arkiaskareisiinsa. Temppeleissä käy väkeä myös muina aikoina rauhoittumassa, tai pyytämässä apua jumalaltaan. Pyhät rakennukset ovat kansalle auki auringonnoususta laskuun asti.

Auringon laskiessa suoritetaan brivaarien arkielämään kuuluva kolmas päivittäinen uskonnollinen rituaali. Kuten aamulla auringon noustessa, myös tämän rituaalin aikoihin ihmiset kerääntyvät katsomaan kaunista näkyä, ja saattavat nähdä siihen paljonkin vaivaa, että löytävät hyvän paikan näyn kokemiseen. Rituaali on lähes identtinen aamuisen kanssa, mutta tekstien aiheet vaihtuvat ylistämisen sijaan jumalan kiittämiseksi päivästä, jolloin aurinko jälleen paistoi taivaalla. Brivaareille ei ole itsestäänselvyys, että aurinko nousee joka päivä, vaan se on tulenjumalan tekosia, ja mikäli maailma ikinä on kohtaamassa loppunsa, aurinko ei nousekaan aamulla taivaalle. Iltarituaali kestää myöskin vain muutamia minuutteja, jonka jälkeen tavallinen kansa poistuu koteihinsa. Lain mukaan yölläliikkumiskielto tulee voimaan vasta kolme tuntia auringonlaskurituaalin jälkeen, joten monet miehistä menevätkin yön pimeyden laskeuduttua tee/kahvi/piippuhuoneelle kertomaan tarinoita ja rentoutumaan. Uskonto ei kiellä kovinkaan montaa asiaa brivaarien elämästä (kulttuuri kylläkin ja paljon). Tulenjumalan käskyt eivät ota kantaa päihteisiin, väkivaltaan (paitsi pahuuden kitkemiseen), siveyteen (brivaarit ovat valittua kansaa ja heidän tulee täyttää maa jälkeläisillään), moraalittomuuteen (paitsi uskontoon kohdistuvan häpäisemisen – laki hoitaa muun elämän), tai edes muihin jumaluuksiin (kunhan ei pidä Firbrivin lisäksi itsellään muita jumalia). Yksi harvoista asioista mikä kielletään suoraan on papistoon liittyvät tavat. Ylipapit ja papisto olivat suuresti väärässä ja hylkäsivät jumalansa, ja heidät tulee unohtaa, jättää menneisyyteen. Ylipappien uskomuksia levittävät (jopa ulkomaalaiset) tulee surmata, sillä heidän rikoksensa ovat yhtä suuret kuin jumalat surmanneilla velhoillakin. Firbrivin palvonta painottaa hyveinä lähinnä jumalansa uskollista palvontaa. Tavallisten uskovaisten ja ufiirien lisäksi on myös paljon fanaattisia, Kultaisen kuoriaisen aavikkovaelluksista inspiroituneita yksilöitä, jotka saattavat hylätä koko maallisen elämän vain vaeltaakseen aavikolle löytämään totuuden tulenjumalasta. Näitä pyhiä erakoita pidetään hyvänonnentuojina ja heidän ruokkiminen ja auttaminen on hurskasta.

Pyhät paikat ja asiat

Temppelit ovat yleensä valtavia komplekseja, joissa ei ole säästelty koristeluissa tai rikkauksissa. Akabrikulttuuri kukoistaa kaikissa temppelien kuvakaiverruksissa, ja monissa temppeleissä onkin pyhiä seiniä, tai jopa muureja, joihin on kuvattu tulenjumalan ja Brivaarin historiaa. Suurin osa uskontoon liittyvistä rakennelmista on rahoitettu akabrien loputtomalla kultakoruvarannolla – kukaan ei tiedä vieläkään miten paljon muinaista kultaa hyönteiskansalla on, mutta varsin moni uskalias ryöväri on tullut mestatuksi yrittäessään ryövätä Firbrivin pyhiä temppeleitä. Niiden sanotaan olevan lähes yhtä tiukasti vartioituja kuin sulttaanienkin asumukset. Monet suvut ja perheet lahjoittavat myös paljon arvoesineitä tai temppeleille, koska niiden asettaminen koko kansan nähtäville on myös ilmaista statusnäkyvyyttä lahjottaneille suvuille. Koska tulenjumalan uskonto ei erityisesti painota rauhanomaisuutta, temppeliin aseiden tuonti ei ole kiellettyä, mutta verenvuodatus siellä on äärimmäisen häpäisevä teko, josta rangaistaan jopa julmemmin kuin kuolemalla. Kaikenlaiset uskonnonhäpäisijät heitetään yleensä temppelin ulkomuuriin kiinni, annetaan olla aluksi kansan kohdeltavana (ei tapettavana), kunnes keskellä pimeintä yötä, auringon ollessa kauimmillaan haudataan elävältä maan alle tai heitetään painot jalassa mereen (vedellä on puhdistava merkitys).

Temppeleiden johtoon valitaan aina kouluja käynyt Firbrivin fanaattinen uskovainen – nimike tässä tehtävässä on ufir nabir. Koska niinkin valtaisan rakennuksen ylläpito vaatii paljon aikaa ja resursseja, tulee miehen osata asiansa hyvin. Monet koulutetut orjaeunukit pääsevätkin temppeleiden johtotehtäviin osoitettuaan uskollisuutta myös jumalaansa kohtaan. Temppelin muiksi ufiireiksi valitaan hartaita uskovaisia, ja heidän tehtävinään on hoitaa temppelialueitten ylläpito ja rituaalien suorittaminen. Temppeliä vartioiva raskaasti panssaroitu kaarti koostuu yleensä kaupunginkaartin parhaimmistosta.

Tulenjumalan uskonnossa tuli on hyvin pyhä ja arvostettu elementti – se luo elämää, mutta myös tuhoaa sitä. Tulella sanotaan olevan myös puhdistava vaikutus (kaikki kirurgit ja lääkärit puhdistavat veitsensä tulella), mutta teloitusmielessä ketään ei polteta elävänä – polttohautausta pidetään pyhänä siirtymisenä nykyisyydestä tuonpuoleiseen, eikä kukaan halua antaa kuolemaantuomituille näin arvokasta poismenoa. Brivaareilla ei ole hautausmaita, tuhkat kun levitetään aavikolle, tai mikäli hautaajat pelkäävät epäkuolemaa, kerätään tuhkat ja luunpalat pyhään saviastiaan, joka viedään kuolleille pyhitettyyn paikkaan. Nämä pyhät hautauspaikat ovat sukujen ja perheitten omassa omistuksessa ja hoidossa, ja yleensä vielä salaisissa paikoissa. Polttohautaus tapahtuu yleensä perheen omilla alueilla, tai yleisillä polttohautauspaikoilla, ja kuolleen saattaminen tuonpuoleiseen on merkittävä tapahtuma perheissä. Temppeleillä on lisäksi vastuu polttohaudata perheettömien nashetien ruumiit. Heidän jäänteensä päätyvät aavikolle. Koska uskonnon mukaan kuolemantuomittuja ei saa polttohaudata, heidän ruumiinsa hävitetään eri tavoilla. Kuten aiemmin sanottiin, pahimmat häpäisijät hukutetaan mereen tai haudataan elävältä, mutta muuten kuolleitten ruumiit viedään kauas asutuksista (pois häpäisemästä) ja jätetään aavikon syötäväksi – tai annetaan lääketieteen käyttöön. Lääkärit ja kirurgit ovat jo kauan (Hadduhin ajoista lähtien) harrastaneet ruumiinsilpomista, eikä nykyuskonnolla ole mitään sitä vastaan, koska vain epäpyhien yksilöitten ruumiit jäävät maan pinnalle.

Tulenjumalan nasheteilla on vuodessaan muutamia juhlapyhiä, joista tärkein on vaelluksen kausi, joka kestää useamman viikon kulminoituen lopussa siihen pyhäpäivään, jolloin Qultok Seraheer palasi takaisin Arytuscaliin Kultaisena kuoriaisena, jumalansa profeettana. Vaelluksen kausi sijoittuu tulen kauden (kesän) alkupuoliskolle, ja sen aikana hyvin moni nashet vaeltaa vallikaupunkiin aavikoitten kautta näkemään jumalansa suurinta ylistystä koko aavikkovaltakunnan sydämessä. Jokainen nashet käy ainakin kerran elämänsä aikana tällaisen suuren vaelluksen vallikaupunkiin. Muita tärkeitä juhlapyhiä on pyramidien tuhon päivä ja lähihistoriassa tapahtunut Hadduhien kukistaminen. [Lisää ehkä tulossa, not so relevant]

Pyhinä ajanjaksoina, varsinkin vaelluksen kautena, myös vettä pidetään pyhänä elementtinä. Luonnollisesti vesi on tulen vastakohta ja muutenkin merenjumala Seailrin elementti, mutta akabrien tulon myötä ja Qultokin vaelluksen jälkeen myös tulen vihollisella on oma paikkansa tässä uskonnossa. Vesi korjaa ja parantaa, kuten legendassakin, ja näinä veden pyhinä ajanjaksoina sairaat ja vaivaiset käyvät ufiirien siunaamina upottautumassa vedessä.

Voisi luulla, että akabrien valtaantulon jälkeen nämä valtavat hyönteiskansalaiset pitäisivät tavallisia hyönteisiä, näitä miniversioita itsestään tärkeinä, mutta tilanne on täysin päinvastainen. Akabrit näkevät, ettei kymmenien tuhansien vuosien jälkeen syntyneillä aivottomilla ja mitättömän kokoisilla hyönteisillä ole sen suurempaa statusta tässä maailmassa. Hyönteisiä vihataan aivan kuten muuallakin maailmassa tautien ja loismaisuutensa vuoksi. Ainoastaan palloa pyörittävä kuoriainen on edelleen niin pyhä symboli, että sellaisen surmaamista pidetään hyvin paljon huonoa onnea tuottavana tekona. Hyönteisiin liittyvää mahdinkäyttöä ei myöskään ole rajoitettu, koska se ei tehoa akabreihin millään tapaa.

Tulenjumalan tytär Hafude Nebris kuvattiin taiteessa papistojen aikana sini-ihoisena naishahmona, joka oli pukeutunut kultaisiin faaraotyyppisiin vaatteisiin. Akabrien aikaan Hafude Nebris kuvattiin puolestaan vain valtaisana tanssivana ja eloisana tulipallona, jumalansa puhtaana jälkeläisenä, jonka Firbrivin todellinen ensimmäinen akabriprofeetta työnsi taivaalle – aivan kuten aavikon hyönteiset työntävät palloja takaperin aavikon hiekalla. Akabrien mukaan Hafude oli heidän todellinen johtajansa vain Firbriv yläpuolellaan, mutta ihmisten aikakauden alettua Hafude unohtui ja hänen palvontansa katosi tyystin. Jumala vaipui loputtomaan uneen, ja nyt akabrit toivovatkin herättävänsä hänet unestaan, aivan kuten he olivat palauttaneet tulenjumalan takaisin maailmaan kaukaa unohduksesta. Akabrien mukaan kymmeniä tuhansia vuosia sitten aurinko oli paljon villimpi ilmestymä verrattuna nykyiseen staattiseen valonlähteeseen – akabrit muistavat nähneensä auringon todella tanssineen ja eläneen taivaalla, mutta siitä on niin kauan, etteivät he osaa kuvata sitä sen tarkemmin.

Suhteet muihin uskontoihin

Valtauskonnon mukaan koko aavikko tulee yhdistää Firbrivin alaisuuteen, kuten se oli ollut jo kymmeniä tuhansia vuosia ennen Tuhon sotaa. Toisin sanoen, jokaisen brivaarin tulisi olla Firbrivin harras uskovainen ja levittää sanaa muillekin. Aavikon ulkopuoliset uskonnolliset tilanteet eivät kiinnosta (tällä hetkellä ainakaan) Brivaaria, koska tulenjumalan näkemyksen mukaan vain aavikon kansat voivat olla hänen valittujaan. Brivaarit eivät siis ota kantaa ulkopuolisten ihmisten uskomuksiin, jos nämä ovat aavikolla pyörimässä jostain syystä, mutta julkista oman uskon toteuttamista katsotaan pahalla ja varsinkin sen uskon levittämistä brivaareille voi pitää itsemurhana – mm. monet Porganuistasta tulleet Lothedrijarin saarnaajat ovat päätyneet hyvin pian haudatuiksi elävältä yrittäessään käännyttää aavikkokansaa ylipappiuskoon. Mikäli ulkomaalaiset pitävät oman kulttuurinsa ja uskontonsa omissa oloissaan, se ei brivaareita haittaa.

Sfinksin palvonta

Sfinksi kuvataan monella eri tavalla kautta historian - faaraoiden aikaan hän oli leijonamainen hahmo, jolla oli pään tilalla pääkallo puettuna komeaan kultaiseen faaraon päähineeseen; muinaiseen aikaan ja papiston aikana hänet kuvattiin leijonaksi, jolla on kauniin nuoren naisen tai vanhan eukon kasvot ja rinnat; joskus tuntemattomana aikana hänet kuvattiin kauniina aavikon kuningattarena ihmishahmossa. Joissain kuvissa ja patsaissa sfinksille on kuvattu myös siivet.

Ennen Uutta aikaa Sfinksi oli varsin marginaalinen hahmo Brivaarin historiassa. Hänen olemassaolonsa on aina tiedetty, mutta papiston kieltäessä Sfinksinpalvonnan jäi vain pieniä ihmisryhmittymiä vaeltamaan aavikoille Sfinksiä palvoen. Tilanne muuttui radikaalisti jumalten sotien jälkeen ja Sfinksin on sanottu ilmestyneen aavikon kansoille jo ennen Qultok Seraheerin saapumista, ja Kultaisen Kuoriaisen eeppisen matkan jälkeen Sfinksi nousi Firbrivin rinnalle yhtenä tärkeimpinä aavikon olentoina. Firbrivin palvonta on tiukasti monoteistista, mutta monet nashetit palvovat salaa myös Sfinksiä joskaan uskonnolla ei ole mitään vankempaa jalansijaa kaupungeissa. Beduiinien keskuudessa puolestaan on useita kokonaisia heimojakin, jotka ovat omistaneet elämänsä Sfinksin kohtaamisen tavoittelulle.

Sfinksi oli yksi niistä auttavista aavikon voimista, jotka olivat Qultok Seraheerin tukena tämän matkalla kohti Firbriviä. Sfinksi on siis nykyäänkin voimissaan ja vaikuttamassa aavikon elämään varsin läheisesti. Beduiinien tarinoitten mukaan Sfinksi on elänyt aikain alusta lähtien ja tietää kaiken Brivaarista (on luultavasti yhtä vanha kuin aavikon hiekanjyvät). Sfinksin viisauden ja kaikkitietävyyden vuoksi hänet nähdään selvänä vastauksena aavikon totuudeksi, ja tästä syystä monet pyrkivät löytämään elämänsä aikana tiensä Sfinksin luo päästääkseen edes yrittämään selvittää aavikon totuutta tämän mahtavan olennon opastamana. Tarinoitten mukaan kohtaaminen tämän jumalan kanssa vaatii kuitenkin lujaa uskomusta ja viisautta kulkijalta – Sfinksin kysymyksiin väärin vastaaminen vie kuolemaan ja kadotukseen. Siitä syystä Sfinksin palvonta painottaa hyvin paljon viisauden ja tietämyksen kartuttamista, sillä Sfinksi ei hyväksy tietämättömiä luokseen.

Aavikon totuuden tavoittelu painottaa henkilökohtaista jumalansa löytämistä, joten kukaan joka on kohdannut Sfinksin ja palannut takaisin elävänä ei ole kyennyt kertomaan samaa totuutta muille eteenpäin. Vastaukset ovat kaikille erilaisia ja ne voidaan ymmärtää eri tavoin. Sfinksin kohdanneita pidetään kuitenkin lähes kaikkialla Brivaarissa pyhinä miehinä (vaikka asian todenperäisyyttä on vaikea todeta), ja heitä arvostetaan jopa niin suuresti, että he ovat tervetulleita Firbrivin temppeliin. Sfinksille uskolliset palvojat eivät suorita mitään erikoisempia uskonnollisia rituaaleja, mutta esittävät rukouksissaan suuria kysymyksiä sfinksille ja pyrkivät löytämään vastauksia unistaan ja jopa jokapäiväisen elämänsä tapahtumista. Sanotaan, että Sfinksillä on valta yli kaiken, ja että hän on yksi niistä suurista voimista, jotka määrittävät kohtalon kulkusuuntia brivaareille. Palvojat eivät myöskään kokoonnu isommiksi palvontaryhmiksi muutamaa pyhäpäivää lukuunottamatta. Lisäksi Sfinksille ei ole pystytetty temppeleitä, mutta tiedetään, että aavikon kätköissä on joitain muinaisia luolia ja raunioita, jotka olivat aikanaan pyhitettyjä Sfinksille ja toimivat yhäkin kulkuväylänä henkiselle matkalle kohti Sfinksiä. Palvojat pitävät kuitenkin yhteyttä toisiinsa kaupungeissa ja erämailla pyrkien löytämään viisautta ja totuutta pienempinä ryhminä. Kuten Sfinksikin opettaa ihmisiä kasvotusten, myös palvojat levittävät viisauttaan niille, jotka haluavat tietää lisää.

Tunnetuin teos (niistä muutamasta harvasta), jotka on Sfinksistä kirjoitettu ja päätynyt lopulta jopa laajaltikin (kirjoja on tuhansia ympäri aavikon) ylhäisön huviksi, on arvoitusten kirja. Siihen on koottuna Sfinksin tunnetuimmat arvoitukset tarinoinensa, joista vanhimpien arvellaan olevan jopa faaraoitten ajalta. Useimpien kysymysten todenperäisyydestä ei ole mitään takuuta, eikä kenelläkään ole varmaa käsitystä edes siitä, mitä Sfinksi voi kysyä, tai miksi. Lähes kaikki Brivaarissa tuntevat kuitenkin kuuluisat kolme arvoitusta, jotka sfinksi kysyi Qultok Seraheerilta:

• Minä tanssin ja hengitän, petollinenkin olen. En ole elävä, mutta silti näet minun kukoistavan. Älä tule lähelleni, tai tulet syödykseni. Mikä minä olen?
• Elämäni kestää vain tunteja, palvelen häviämällä tyhjyyteen. Laihana olen nopea, lihavana hidas. Tuuli on viholliseni. Mikä minä olen?
• Minun myrskyni tulee ennen salamoitani; Salamani tulevat ennen pilviäni; sateeni kuivaa kaiken maan, johon se koskee. Mikä minä olen?

Näiden lisäksi kaikki ovat joskus kuulleet sen arvoituksen, jonka Sfinksi kysyi viimeiseltä ylipapilta (jonka nimeä ei pidä mainittaman), mutta koska papistosta puhumista vältetään yli kaiken, tuota kysymystä ei lausuta usein julki. Ylipapin arvoitusta tutkineet kirjaviisaat ovat spekuloineet, että antoiko Sfinksi hänelle edes mitään mahdollisuutta vastata oikein niin laaja-alaiseen kysymykseen, varsinkin kun Qultokilta kysytyt kysymykset vuorostaan olivat ihan perinteisiä arvoituksia yksiselitteisine vastauksineen. Sfinksistä tunnetaankin vain kaksi faktaa: hän on arvaamaton ja hengenvaarallinen.

Muut jumaluskonnot

Firbrivin mukaan muiden suurten jumalien palvonta on yhtä hyväksyttävää kuin hänenkin, mutta vain omilla alueillaan ja omien jumalkansojensa keskuudessa – brivaarien tulisi palvoa Firbriviä, donneerien Sonavania, fursanaarien Perfiania jne. Käytännössä kuitenkin nämä kaikki muut jumalia palvoneet uskonnot ovat kuolleet täysin uusien hallitsijoitten käsissä (paitsi Donneredanissa epäsuorasti). Tilanteesta huolimatta Firbriv ei ole ottanut asiaksi alkaa levittää oikeitten jumalien palvontaa muualle maailmaan; muut jumalkansat ovat jo hylänneet jumalansa, eikä heillä tule olemaan mahdollisuutta tuoda jumalaansa takaisin ilman uusia profeettoja. Lähinnä muutamien fanaattisimpien nashetien mielestä asialle tulisi tehdä jotain ja palauttaa entisten jumalien asema koko Ummãan, mutta aate tuskin leviää kansan keskuuteen, ennen kuin koko Brivaar on käännytetty Firbrivin uskonnon alle.

Pappiuskonto

Firbrivin mukaan papistot ylipappien johdolla tekivät suurimman vääryyden jumalia kohtaan, ja he ovat kaikki kirottuja. Jumalien kiroamat ihmiset ovat aina olleet koko maailman pohjasakkaa, joita hyljeksivät kaikki jumalista demoneihin. Koko entisestä papistojärjestelmästä onkin tullut Brivaarissa suurin tabu kaikista. Entisen papiston jäsenet ovatkin karanneet kauas kauas Brivaarista, mutta pelkäävät yhä henkensä puolesta, koska fanaattisimmat nashetit saattavat matkata ympäri maailman heidät tappaakseen. Firbriv ei kuitenkaan suoraan vihaa muiden jumalien papistoja, vaikka näkeekin heidät yhtä suurina rikollisina. Tulen Valtakunta paheksuukin kaikkia muita valtioita, jotka ovat ottaneet papiston jäseniä alaisuuteensa, mutta ei aio toimia erityisemmin heitä vastaan. Firbrivin mukaan papiston rankaiseminen on heidän oman kansansa ja jumalansa vastuulla. Tavallisen kansan keskuudessa papistosta ei yksinkertaisesti puhuta. Chardolothin nimen mainitseminen julkisesti, papiston uskonnon noudattaminen ja minkään papistomateriaalin omaaminen tarkoittaa kuolemantuomiota, yleensä elävältä hautaamalla.

Hadduhien kultti

Kuten Brivaarin historia kertoi, al'Hadduh sukuineen oli Brivaarin pahin vitsaus sitten demonien. Hadduhit voitettiin, mutta itse al'Hadduhin kerrotaan jääneen vaeltamaan Tafilin valtavalle aavikolle pahana henkenä, mustana aavikkomyrskynä. Hadduhin kannatus elää voimissaan vielä läntisessä Brivaarissa, kaukana ha'Gabadista, mutta Tafilin aavikko on suoraan ha'Gabadin pohjoispuolella. Kultin vaikutus näkyy vain vähäisissä määrin sulttaanikunnassa, mutta sen olemassaolo tiedetään ja sitä pelätään ja vihataan.

Pienemmät- ja Beduiiniuskonnot

Brivaarissa törmää vieläkin barginaalisempiin uskontoryhmiin:

Ateismi – Jotkut vanhat filosofiset sheikhit (kylänvanhimmat yms.) eivät osallistu Firbrivin palvontaan millään tavalla. Vaikka nashetit yrittävät käännyttää heitä ja epäonnistuneet siinä useasti, on nämä ateistit jätetty harmittomina omaan rauhaansa. He pyrkivät yleensä vain näkemään maailmaa kaikilta mahdollisilta kanteilta, eivätkä siten toimi suoranaisesti Firbriviä vastaan. Ne harvat ääriateistit, jotka eivät usko jumaliin ollenkaan, ovat kuolleet yleensä hyvin nopeaa. Julkisesti Firbrivin kieltäminen on häväistys, ja rangaistuksena on kuolema.

Noidat – Pohjoisimmilla Brivaarin alueilla tapaa Porganuistan alueitten kaltaisia noita- ja mustalaisryhmittymiä, eli valtiosta ja maagijärjestöstä vapaana eläviä mahdinkäyttäjiä ja heidän sukulaisiaan. Veroja maksamattomat ja maageja välttelevät noidat ovatkin lainsuojattomia ja heidät ajetaan ulos kaupungeista yleensä varsin pian, tai surmataan suorilta. Noidiksi kutsutaan myös maageja, jotka ovat jättäneet järjestönsä ja jumalansa.

Demonikultit – Kuten kaikkialla Ummãssa, myös Brivaarissa demonien voimat ovat yhä läsnä. Yleensä nämä demonia voimien toivossa palvovat kultit eivät elä pitkään, mutta ovat ajoittainen riesa kaikille.

Beduiinit palvovat Firbriviä siinä missä muutkin, joskin on niitäkin heimoja, jotka eivät näe akabreja tulenjumalan lähetteinä. Beduiineille Firbriv ei ole kuitenkaan totuus yksiselitteisesti, vaan he uskovat yhä moniin vanhoihin olentoihin ja tarinoihin. Firbriv oli vain jumala, joka loi aavikon, mutta aavikko täyttyi salaisuuksista ja totuuksista itsekseen. Alla mainitaan yleisimpiä beduiiniuskontoja:

Fe'likhariimin kultti – Brivaarissa syntyivät kuolonritarit, ja heidän ratsujensa emo, Firbrivin pyhä akabri, unohdettiin ja luolan olinpaikka katosi historian tuulin. Monet yrittävät yhä etsiä tätä pyhää olentoa koko elämänsä.

Aavikkohenget – Aavikon hiekkahenkiä on siellä täällä Brivaarissa, mutta niiden olinpaikat tietävät vain vannoutuneet beduiinit, jotka palvelevat näitä muinaisia Firbrivin alaisia heidän toiveissaan.

Taivaan keitaan palvelijat – Tämä kultti uskoo veden puhdistavaan voimaan ja palvoo legendojen myyttistä Taivaan keidasta, jossa myös Qultok Seraheer kävi parantamassa haavansa. Keitaan palvelijat toimivat yhteistyössä ufiirien kanssa vaelluksen kautena, pyhimpänä Firbrivin ajanjaksona.

Vallanma – Pronssikasvo vaelsi aikanaan Brivaarin halki pyramiideille ja jätti jälkeensä hirvittävän määrän kuolemaa ja tuhoa. Vallanma on sairauksien ja vitsauksien jumala, eikä häntä palvo kuin harvat. Vallanma ei kuitenkaan ole suoraan pahuuden jumala; äärimmäisen pahasti sairastuneet saattavat saada jopa apua Vallanmalta – joskus taudista ei parane kuin toisella taudilla.

Quet – Brivaarin itäosissa palvotaan kissojen jumalaa Quetia, mutta tämän uskonnon vaikutusvalta ei yletä ha'Gabadiin asti.

Mustat beduiinit – Aavikolta löytyy myös paljon pahuuttakin, niin demoneita, epäkuolleita, pahoja henkiä kuin hirviöitäkin, joita jotkut heimot palvelevat, tai ovat palvelleet hyvin pitkään. Hadduhin suku on kuuluisa esimerkki pahoja henkiä ja demoneita palvelleesta beduiinisuvusta, joka näiden voimien kautta päätti vallata lähes koko Brivaarin.