Azur:Taustat
Tänne tulee kaikki taustatauhka ja kaikenmaailman fluffia Brivaarista.
Tärkeitä sanoja
Näitä tullaan viljelemään siellä sun täällä:
- nashet - Firbrivin harras uskovainen
- moar coming;
Uskonnoista
Sfinksin palvonta
Sfinksi kuvataan monella eri tavalla kautta historian - faaraoiden aikaan hän oli leijonamainen hahmo, jolla oli pään tilalla pääkallo puettuna komeaan kultaiseen faaraon päähineeseen; muinaiseen aikaan ja papiston aikana hänet kuvattiin leijonaksi, jolla on kauniin nuoren naisen tai vanhan eukon kasvot ja rinnat; joskus tuntemattomana aikana hänet kuvattiin kauniina aavikon kuningattarena ihmishahmossa. Joissain kuvissa ja patsaissa sfinksille on kuvattu myös siivet.
Ennen Uutta aikaa Sfinksi oli varsin marginaalinen hahmo Brivaarin historiassa. Hänen olemassaolonsa on aina tiedetty, mutta papiston kieltäessä Sfinksinpalvonnan jäi vain pieniä ihmisryhmittymiä vaeltamaan aavikoille Sfinksiä palvoen. Tilanne muuttui radikaalisti jumalten sotien jälkeen ja Sfinksin on sanottu ilmestyneen aavikon kansoille jo ennen Qultok Seraheerin saapumista, ja Kultaisen Kuoriaisen eeppisen matkan jälkeen Sfinksi nousi Firbrivin rinnalle yhtenä tärkeimpinä aavikon olentoina. Firbrivin palvonta on tiukasti monoteistista, mutta monet nashetit palvovat salaa myös Sfinksiä joskaan uskonnolla ei ole mitään vankempaa jalansijaa kaupungeissa. Beduiinien keskuudessa puolestaan on useita kokonaisia heimojakin, jotka ovat omistaneet elämänsä Sfinksin kohtaamisen tavoittelulle.
Sfinksi oli yksi niistä auttavista aavikon voimista, jotka olivat Qultok Seraheerin tukena tämän matkalla kohti Firbriviä. Sfinksi on siis nykyäänkin voimissaan ja vaikuttamassa aavikon elämään varsin läheisesti. Beduiinien tarinoitten mukaan Sfinksi on elänyt aikain alusta lähtien ja tietää kaiken Brivaarista (on luultavasti yhtä vanha kuin aavikon hiekanjyvät). Sfinksin viisauden ja kaikkitietävyyden vuoksi hänet nähdään selvänä vastauksena aavikon totuudeksi, ja tästä syystä monet pyrkivät löytämään elämänsä aikana tiensä Sfinksin luo päästääkseen edes yrittämään selvittää aavikon totuutta tämän mahtavan olennon opastamana. Tarinoitten mukaan kohtaaminen tämän jumalan kanssa vaatii kuitenkin lujaa uskomusta ja viisautta kulkijalta – Sfinksin kysymyksiin väärin vastaaminen vie kuolemaan ja kadotukseen. Siitä syystä Sfinksin palvonta painottaa hyvin paljon viisauden ja tietämyksen kartuttamista, sillä Sfinksi ei hyväksy tietämättömiä luokseen.
Aavikon totuuden tavoittelu painottaa henkilökohtaista jumalansa löytämistä, joten kukaan joka on kohdannut Sfinksin ja palannut takaisin elävänä ei ole kyennyt kertomaan samaa totuutta muille eteenpäin. Vastaukset ovat kaikille erilaisia ja ne voidaan ymmärtää eri tavoin. Sfinksin kohdanneita pidetään kuitenkin lähes kaikkialla Brivaarissa pyhinä miehinä (vaikka asian todenperäisyyttä on vaikea todeta), ja heitä arvostetaan jopa niin suuresti, että he ovat tervetulleita Firbrivin temppeliin. Sfinksille uskolliset palvojat eivät suorita mitään erikoisempia uskonnollisia rituaaleja, mutta esittävät rukouksissaan suuria kysymyksiä sfinksille ja pyrkivät löytämään vastauksia unistaan ja jopa jokapäiväisen elämänsä tapahtumista. Sanotaan, että Sfinksillä on valta yli kaiken, ja että hän on yksi niistä suurista voimista, jotka määrittävät kohtalon kulkusuuntia brivaareille. Palvojat eivät myöskään kokoonnu isommiksi palvontaryhmiksi muutamaa pyhäpäivää lukuunottamatta. Lisäksi Sfinksille ei ole pystytetty temppeleitä, mutta tiedetään, että aavikon kätköissä on joitain muinaisia luolia ja raunioita, jotka olivat aikanaan pyhitettyjä Sfinksille ja toimivat yhäkin kulkuväylänä henkiselle matkalle kohti Sfinksiä. Palvojat pitävät kuitenkin yhteyttä toisiinsa kaupungeissa ja erämailla pyrkien löytämään viisautta ja totuutta pienempinä ryhminä. Kuten Sfinksikin opettaa ihmisiä kasvotusten, myös palvojat levittävät viisauttaan niille, jotka haluavat tietää lisää.
Tunnetuin teos (niistä muutamasta harvasta), jotka on Sfinksistä kirjoitettu ja päätynyt lopulta jopa laajaltikin (kirjoja on tuhansia ympäri aavikon) ylhäisön huviksi, on arvoitusten kirja. Siihen on koottuna Sfinksin tunnetuimmat arvoitukset tarinoinensa, joista vanhimpien arvellaan olevan jopa faaraoitten ajalta. Useimpien kysymysten todenperäisyydestä ei ole mitään takuuta, eikä kenelläkään ole varmaa käsitystä edes siitä, mitä Sfinksi voi kysyä, tai miksi. Lähes kaikki Brivaarissa tuntevat kuitenkin kuuluisat kolme arvoitusta, jotka sfinksi kysyi Qultok Seraheerilta:
- Minä tanssin ja hengitän, petollinenkin olen. En ole elävä, mutta silti näet minun kukoistavan. Älä tule lähelleni, tai tulet syödykseni. Mikä minä olen?
- Elämäni kestää vain tunteja, palvelen häviämällä tyhjyyteen. Laihana olen nopea, lihavana hidas. Tuuli on viholliseni. Mikä minä olen?
- Minun myrskyni tulee ennen salamoitani; Salamani tulevat ennen pilviäni; sateeni kuivaa kaiken maan, johon se koskee. Mikä minä olen?
Näiden lisäksi kaikki ovat joskus kuulleet sen arvoituksen, jonka Sfinksi kysyi viimeiseltä ylipapilta (jonka nimeä ei pidä mainittaman), mutta koska papistosta puhumista vältetään yli kaiken, tuota kysymystä ei lausuta usein julki. Ylipapin arvoitusta tutkineet kirjaviisaat ovat spekuloineet, että antoiko Sfinksi hänelle edes mitään mahdollisuutta vastata oikein niin laaja-alaiseen kysymykseen, varsinkin kun Qultokilta kysytyt kysymykset vuorostaan olivat ihan perinteisiä arvoituksia yksiselitteisine vastauksineen. Sfinksistä tunnetaankin vain kaksi faktaa: hän on arvaamaton ja hengenvaarallinen.
