Wannabe Shadowrunners/3. pelikerta
Wannabe Shadowrunnersin 3. pelikerta järjestettiin 26. maaliskuuta 2007. Peliä johti KoneV ja pelaajina olivat Japsu, Kaapija, Karsta ja Toivoton.
Kulku
Viikonlopun aikana Micke häipyi johonkin eikä häntä näkynyt eikä kuulunut maanantaihin mennessä. Häntä ei myöskään tavoittanut matriisitse eikä vastannut soittopyyntöihin. Maanantaiaamuna Coral soitti Lukalle ja käski tämän järjestää ryhmän kasaan erääseen keskustassa sijaitsevaan baariin kello 17:00. J, Jack ja Luka olivat ajoissa paikalla, kuten oli myös Coralin lähettämä 14-vuotias haltiatyttö Pikkune. Kysyttäessä mitä hittoa tyttö paikalla teki, vastasi hän nostamalla Jackin loitsulla ylösalaisin ilmaan.
Heitä vastassa takahuoneessa oli muuan herra Smith, joka tarjosi heille hieman liiankin helpolta kuulostavaa tehtävää. Homman jujuna oli tietysti se, että tehtävä suoritettaisiin satojen kilometrien päässä Denverissä, jossa kaivattiin ehdottoman puolueetonta kuriiria. Palkaksi tarjottiin aluksi kolmeatuhatta uusjeniä päätä kohden matkakulut korvaten, mitä tietysti alettiin heti tingata ylöspäin. Smith kuitenkin ilmoitti, että lopullisesti hinta tulisi sopia varsinaisen työnantajan kanssa Denverissä.
Hieman neuvoteltuaan ryhmä päätti hyväksyä tehtävän ja valmistautui matkustamaan Jackin autolla seuraavana päivänä Denveriin. Pikkune kävi hankkimassa itselleen commlinkin ja väärän SINin, ja suunniteltiin, kuinka aseet ja muu "epäilyttävä" materiaali saataisiin kuljetettua läpi rajatarkastuksista, joihin matkalla varmasti törmättäisiin useasti. Päätettiin, että väkivahva J kantaisi aseita laatikossa sekä sen päällä Pikkusta tehden heidät laatikkoineen näkymättömiksi – Pikkune puolestaan antaisi erään henkensä lennättää heidän ilmojen halki raja-aitojen yli. Tällä järjestelyllä päästiin varsin ongelmitta ensin Seattlesta Salish-Siddheen ja sieltä Siouxiin. Ryhmä pääsi myöhään illalla perille Denverin sioux-alueelle, josta he hankkivat hotellimajoituksen ja kävivät yöpuulle.
Keskiviikkona aamulla ryhmä ilmoittautui matriisitse herra Smithille ja sai kuulla, että heidän palvelujaan tarvittaisiin vasta torstai-iltapäivänä. Heidän tulisi mennä torstaina puoli viideksi Denim-nimiselle klubille Denverin Pueblo-sektorille. Päätettiin käyttää keskiviikkopäivä Denveriin tutustumiseen. Panssarit, isoimmat aseet ym. jätettiin hotelliin, hypättiin autoon ja ajettiin rajatarkastuksen läpi Pueblo-sektorille, jossa ajettiin Denim-klubin ohi. Klubi ei näyttänyt mitenkään erikoiselta ohi ajettaessa.
Päätettiin tutustua muihinkin sektoreihin ja erityisesti niiden välisiin rajatarkastuksiin. Pueblosta CASiin siirtyminen sujui myös varsin ongelmitta, mutta CASin ja UCASin välisellä rajalla Jackin ja J:n esittämiä SINejä sekä Jackin aseenkantolupaa epäiltiin väärennöksiksi (mitä ne ilman muuta olivatkin). Ongelmasta selvittiin huomattavilla lahjuksilla. UCASin ja Siouxin rajalla syyniin joutuivat puolestaan Lukan ja Pikkusen SINit; Luka ratkaisi ongelman väittämällä, että rajavartioiden laitteiden ja Seattlen SIN-rekisterin välillä täytyi olla jokin yhteysongelma.
Ryhmä selviytyi takaisin hotellille, jossa ruokailtiin. Illalla Jack, J ja Luka lähtivät tutustumaan Denimiin sisäpuolelta Pikkusen jäädessä nuoren ikänsä vuoksi hotellille. Hän kuitenkin seurasi muita astraalissa. Rajasta päästiin jälleen läpi suuremmitta ongelmitta. Denim-klubilla pauhasti heimorock. Kovin pitkään he eivät Denimissä viihtyneet, vaan palasivat pian hotellille.
Seuraavana päivänä ryhmä pakkasi varusteet jälleen autoon ja ajoi Denimiin sovituksi ajaksi. Pikkune odotti autossa muiden mennessä sisään. Baarin turkiksilla sisustetussa takahuoneessa heitä odotti korpin pään muotoiseen naamioon ja perinteiseen intiaaniasuun pukeutunut herra Johnson, jolta he saivat tehtävän yksityiskohdat: Goshereiden (eräs jengi) sinetöity, luottamuksellinen kirje olisi toimitettava UCASin puolella asustavalle mafiapomolle kello yhdeksääntoista mennessä.
Liian helpolta kuulostava tehtävä, jota varten ryhmä oli raahattu Seattlesta asti Denveriin, herätti luonnollisesti kysymyksiä. Kävi ilmi, että useampikin kilpaileva jengi ja rikollisliiga kaupungissa mielellään ottaisi kirjeen haltuunsa. Tehtävän vaaroista perille päästyään ryhmä neuvotteli palkkion kolmeen ja puoleen tuhanteen uusjeniin päätä kohden matka- ja muut kulut korvaten ja onnistui vielä suostuttelemaan Johnsonin vakuuttamaan heidän autonsa ja varusteensa mahdollisten vahinkojen varalta.
Ryhmä poistui Denimistä ja Pikkusen tarkistettua kirjeen mahdollisten maagisten temppujen varalta (ei ollut) lähdettiin liikkeelle. Heti ensimmäisenä ryhmä syöksyi Pueblon sektorissa sijaitsevaan autovuokraamoon, josta vuokrattiin toinen auto. Tavarat siirrettiin toiseen autoon ja panssarit puettiin päälle. J:n ja Pikkusen istuessa näkymättöminä takapenkillö hampaisiin asti aseistettuina matka jatkui Siouxin sektorille iltapäiväruuhkassa, jossa varsin ylimalkainen rajatarkastus sujui ongelmitta.
Siouxissa päätettiin tehdä pieni lenkki moottoritien kautta. Ennen moottoritielle pääsyä ryhmän auto kuitenkin juuttui ruuhkaan erään meksikolaisravintolan kohdalle. Samassa auton taakse pysähtyneestä limusiinistä nousi neljä aasialaista. Ryhmän ja ilmeisesti myös aasialaisten yllätykseksi tuli meksikolaisravintolasta ulos vielä peikko ja kolme toisennäköistä aasialaista – ilmeisesti kyseessä oli kaksi kilpailevaa ryhmää, jotka eivät olleet valmistautuneet kohtaamaan toisiaan. Miehet huomatessaan J ja Pikkune hyppäsivät auton avonaisista ikkunoista ulos ja hakivat mieleisensä paikat väistämättömältä näyttävää taistelua ajatellen. Luka ja Jack vetivät aseensa, mutta jäivät autoon.
Hetken alkuhämmennyksen jälkeen kilpailevien jengien johtajat – Lukan Leeksi ristimä peikko, ravintolajengin johtaja, sekä Tomppa, limusiinijengin johtaja – lähestyivät tien reunan puolella pelkääjän paikalla istuvaa Lukaa ilmoittaen tietävänsä ryhmän saaneen Goshereilta paketin ja haluavansa paketin itselleen. Luka ilmoitti näyttävänsä paketin johtajille, laittoi aseensa kainalokoteloon, nousi autosta ja käveli avaamaan takaluukun, jossa olivat ryhmän loput aseet odottivat laatikossa. Hän ilmoitti paketin olevan tässä, mitä johtajat eivät kuitenkaan uskoneet. Johtajat väittivät tietävänsä paketin olevan kirje.
Luka vakuutti paketin olevan tässä, otti laatikosta flashbangin ja aprikoi, että ehkä kirje voisi olla kranaatin sisällä. Sitten hän otti flashbangin toiseenkin käteensä pujottaen peukalonsa flashbangien sokkiin.
