Jokimetsän laulu:Katkera Paju
Sisällysluettelo
Katkera Paju
Kenraali ilman valtiota
Kuvaus
- Katkera Paju on lyhyehkö, noin 170cm, hoikka ja jäntevä mies. Ikää hänellä on noin 25 vuotta. Iholtaan hän on ahavoitunut, hiukset ovat ruskeat ja pitkät, usein palmikolla. Silmät ovat tummat. Otsan poikki ja poskessa näkyy vanhat arvet jotka Pajun kiihtyessä hehkuvat punaisina. Arpia on muuallakin ympäri vartaloa. Kasvoilla voi olla useamman viikon parta, mikäli sivistyksen piirissä ei ole tullut viime aikoina käytyä. Kaupungeissa tms. Paju esiintyy kuitenkin aina siistiksi ajeltuna.
- Paju pukeutuu lähinnä vihreän ja ruskean sävyihin ja pitää lähes aina ketjupaitaa päällysvaatteidensa alla. Tunnistettavin vaatekappale on erisävyisistä vihreistä kaistaleista ommeltu pitkä viitta. Paju kantaa aina lyhyttä miekkaa ja vähintään yhtä veistä. Lisäksi olalla riippu usein nuoliviini ja lyhyt jousi.
- Käytökseltään Paju on yleensä rauhallinen ja harkitun oloinen. Tarkemmin katsottaessa huomaa, että Paju kuitenkin tuntuu koko ajan tarkkailevan ympäristöään. Hän puhuu nopeasti ja harkituin sanakääntein, usein hiukan "haukahdellen" ja useinmiten hyvin itsevarmasti. Huolestuneena tai ajatuksissaan Paju sormeilee usein arpea poskessaaan.
- Pajun anima on valkoisesta kivestä rakennettu torni, jota kultaiset ja vihreät köynnökset kiertävät. Aurinko näyttää hohtavan suoraan tornin takaa, sitä kirkkaammin, mitä enemmän olemusta on käytetty.
Luonne
- Luonteeltaan Paju on harkitsevainen ja pragmaattinen mutta harkitsee nopeasti. Hän on sanavalmis ja huumorintajuinen, joskin yleensä huumori on kuivaa ja kyynistä. Tuntemattomiin ihmisiin Paju suhtautuu epäluuloisesti ja hänen luottamustaan on vaikea ansaita.
- Vakaumus on Pajun vahvin hyve ja varsin näkyvää hänen toiminnassaan. Kun Paju ottaa jotain tavoitteekseen, hän tavoittelee sitä määrätietoisesti ja järkähtämättä. Toisaalta hän ei ole kovinkaan myötätuntoinen, joten Paju ei vältä koviakaan keinoja, jos katsoo ne välttämättömiksi. Julma hän ei ole, paitsi kun Kirous ottaa hänessä vallan. Tällöin Paju muuttuu harkitun sadistiseksi, tosin ei vaikuta nauttivan julmuudestaan.
Motivaatio
- Motivaatio: Yhdistää Luomakunnan koiliskolkka yhtenäiseksi, järkevästi hallituksi valtioksi. Paju ei kuitenkaan halua itse hallitsijaksi, omien sanojensa mukaan hän ei ole poliitikko, vaikka todisteita päinvastaisesta jonkin verran onkin.
- Intimiteetit:
- Arabelin kapinalliset. Pajun hävitetyn kotimaan viimeiset henkiinjääneet ovat tärkeitä hänelle.
- Lähitulevaisuuden suunnitelmat:
Historia
Katkera Paju syntyi noin 25 vuotta sitten vauraseen maanviljelijäperheeseen Arabelin pikkuvaltiossa jossain Haltan ja Linowanin puolessa välissä. Pajun lapsuus ja nuoruus olivat rauhallisia ja onnellisia. Hänestä kasvoi älykäs ja aloitekykyinen nuorukainen josta kaavailtiin jo isänsä seuraajaa maatilan johdossa. Paju itse oli varsin tyytyväinen tilanteeseensa, vaikka ei pitänytkään suuren maatilan rutiineja erityisen haastavana tai mielenkiintoisena elämäntehtävänä.
Pajun ollessa kaksikymmenvuotias kaikki kuitenkin muuttui. Suurehko Linowanlainen sotajoukko valitsi Arabelin kauttakulkureitikseen matkalla hyökkäykseen Haltaa vastaan. Heidän tarkoituksenaan oli pakottaa Arabel antamaan ruoka- ja muuta huoltoa, ja ryöstää se mitä ei uhkailemalla annettu. Ylpeät Arabellaiset eivät kuitenkaan tätä hyväksyneet, vaan kävivät vastarintaan Linowanin etujoukkoja vastaan aiheuttaen yllättäen mittavia tappioita. Sotajoukkoa johtanut Linowanlainen kenraali piti tätä paitsi uhkana Linowanille ja itselleen, myös loukkauksena arvovaltaansa kohtaan ja toi koko armeijansa täysimittaiseen hyökkäykseen Arabelia vastaan. Katkera Paju, muiden kaltaistensa nuorten miesten tavoin, tarttui aseisiin puolustaakseen kotiaan. Paju osoittautui välittömästi kyvykkääksi sotilaaksi, sekä mies miestä vastaan taistelussa että etenkin johtajana ja taktikkona. Hän kohosikin tämän lyhyen sodan aikana Arabelin kovin epämuodollisessa sotilashierarkiassa rivimiehestä kaikkien niiden miesten johtajaksi, joita onnistui milloinkin joukkoonsa haalimaan.
Vaikka pieni Arabel taistelikin urhoollisesti ja kaikki odotukset ylittäen (ei vähiten Pajun ansiosta), vihollisen moninkertainen ylivoima ja karaistuneet joukot väistämättä löivät rohkeat maamiehet ja metsästäjät. Näin suurta riesaa aiheuttaneta vihollisia odottaisi antautuessa vain yksi kohtalo, joten Arabelin vanhimmat tekivät ainoan mahdollisen ratkaisunsa; kylät ja maatilat olisi hylättävä ja paettava metsiin odottamaan vihollisen poistumista. Tämän päätöksen tullessa Paju oli pienessä Mahlavuon kylässä. Kylän evakuonti aloitettiinkin välittömästi. Kesken lähtökiireen tiedustelija toi kuitenkin pelottavan uutisen; Linowanlainen osasto oli jotenkin onnistunut päätymään huomaamatta lähelle kylää joka uhkasi jäädä saarroksiin sen ja Linowanin pääarmeijan väliin. Paju teki epätoivoisen päätöksen; hän johtaisi pienen joukon vapaaehtoisia väijyttämään Linowanlaiset ja viivyttämään näitä, jotta evakuointi saataisiin suoritettua. Suunnitelma toimi osittain ja Linowanlaiset saatiin pysähtymään. Valitettavasti Paju joukkoineen joutui suoraan taisteluun avomaastossa moninkertaista ylivoimaa vastaan. Saarretut Arabellaiset niitettiin maahan ja Paju tiesi olevansa kuoleman oma. Viimesten miestensä kaatuessa vihollisen keihäisiin Paju kuuli yllätyksekseen yht'äkkiä voimakkaan, matalan äänen lausuvan hänelle: "Aikasi ei ole vielä tullut. Tarvitsen kenraalia omiin riveihini." Kirkas valo peitti Pajun ja läheiset Linowanlaiset perääntyivät tyrmistyneinä ja kauhuissaan. Hämmentynyt Paju tuli järkiinsä hiukan nopeammin kuin vihollisensa ja teki ainoan järkevän ratkaisun; pakeni.
Murheen murtamat Arabelin pakolaiset seurasivat metsän suojista kuinka voitokas vihollinen ryösti ja tuhosi heidän kotinsa ja tiluksensa. Vielä suurenpana järkytyksenä tuli kuitenkin Linowanlaisen kenraalin julistus; "Arabel on tuhottu. Jokainen, joka väittää olevansa Arabelin kansalainen tai tunnistetaan sellainen joskus olleen, on henkipatto ja surmattava tavattaessa. Tämä maa on nyt Linowanin." Tilanteen rauhoituttua hiukan osa pakolaisista hajaantui ympäröiviin valtiohin tai alkoi rakentaa uutta elämää metsän siimeksessä. Monet, Paju mukaanlukien, kuitenkin vannoivat kostoa ja aloittivat verisen ja armottoman sissisodan Linowania ja kaikkia muita, jotka väittävät Arabelia omakseen, vastaan. Tämä sota on jatkunut nykypäivään asti, vaikka alueen nimellinen valta onkin vaihtunut Linowanin ja Haltan välillä useaan otteeseen. Paju on johtanut lukuisia kapinallisten väijytyksiä ja ryöstöretkiä milloin ketäkin vastaan ja on saanut lähialueella paljon mainetta taitavana johtajana ja vaarallisena vihollisena. Etenkin Linowanlaiset ovat saaneet osansa hänen tempauksistaan ja arvostavat niitä niin paljon, että lukuisat sotaherrat ovat luvanneet Pajun päästä huomattavan, joka iskun jälkeen kasvavan, palkkion. Juuri nyt Arabel on verrattaen rauhallinen. Kukaan naapuruston sotilasvalloista ei tällä hetkellä toimi aktiivisesti sen alueella, joten kapinalliset elävät hetken hiljaiseloa syvälle metsiin piilotetuissa pirteissä ja pikkukylissä.
Ylevöitymisensä Paju on pitänyt niin salassa kuin on suinkin pystynyt. Linowan kuitenkin on Realmin liittolainen, eikä Wild Hunt olisi ollenkaan hyväksi Arabelille tai Pajulle. Huhuja kuitenkin liikkuu mutta suurin osa näistä onneksi nimeää Pajun vain valaistuneeksi kuolevaiseksi tai jumalveriseksi. Paju itse hienovaraisesti rohkaisee tällaisia tarinoita.
- (Kesken)Ainakin suurin osa lähisuvusta kuoli Arabelin tuhonneessa sodassa. Joitain serkkuja tms., ehkä jopa sisaruksia on vielä elossa ja elää kappinallisten joukossa tai on vaivihkaa siirtynyt jonkin lähivaltion alueelle asumaan.
- (Kesken)Aiemmat elämät: Paju itse ja hänen exaltaationsa ovat jokseenkin eri mieltä useista asioista. Paju on luontainen johtaja ja sotilaallinen nero kun taas (useat) aiemmat inkarnaatiot ovat olleet enemmänkin diplomaatteja ja poliittikkoja. (Lienee syytä kehitellä jotain tarkempaa tästä.)
Tekemiset
- Olisi osunut Peiliin, ellei se olisi väistänyt.
- Kiusasi kavereiden kanssa Rämemiestä.
Kuvia
