KoExalted:Alyssa Yksityiset

Historia exaltedina, selitys hulluudesta

(Tässä dokumentissa pyritään selkeyteen ja yksiselitteisyyteen. Mikäli jokin asia edes vaikuttaa olevan epäselvä, kysy.)

Kauan kauan sitten.. in a galaxy far away..

Hahmot:

• Jääkuningatar (Alyssa 1AK ennen hajoamistaan): Vaikka Jääkuningattaren lempinimen saanut nainen olikin melko asialle omistautunut, kuoren alla oli herkkä, yleensä rehti ja toisista välittävä sympaattinen ihminen. Suht hillitty vaikkakin satunnaisesti leikkisä, melko laskelmoiva ja analyyttinen. Hallitsee tuliaseet ja parantamisen.
• Legendojen Jääkuningatar: kylmäpäinen ja rautatahtoinen sotilassankari, joka syöksi aseistaan tulista kuolemaa kaikille niille, jotka Aurinkoisten päähallinto katsoi hyväksi poistaa Luomakunnasta. Legenda paisui vielä suuremmaksi Jääkuningattaren hävittyä.
• Aamu: komea, ritarimainen, suoraviivainen, hands-on, meleetyyppi, käytännöllinen, rehellinen ja rohkea. Mies.
• Yö: salajuonittelun nero, luihu, myös mies
• Nimetön asesankari: kylmäpäinen ja rautatahtoinen sotilassankari, joka syöksi aseistaan tulista kuolemaa kaikille niille väärintekijöille, jotka hän katsoi hyväksi polttaa pois Luomakunnasta. Oman tuliaseisiin kesittyneen tyylisuuntansa kehittäjä, jota oppilaat kutsuivat nimellä "Oikeamielinen Mestari". Tiukan ja äreän Sensei-hahmon ja villin lännen hiljaisen pyssy(anti)sankarin sekoitus.
• Viettelijätär: Hedonistinen inhottava manipuloija. Nainen joka leikkii muilla ihmisillä vain omaksi ilokseen. Hyvin paljon sitä miksi Alyssa myöhemmin ensimmäisellä aikakaudella tuli (ja mitä Alyssa hyvin selkeästi oli KoExalted-kampanjan alkupuolella, eli todella hirveä kusipää). Vähenevän Kuun Kuinen.
• Jääkuningattaren Kumppani: elegantti Puolikuu, kova lakinainen joka tuki Jääkuningattaren Kehän toimia Aurinkoisten Senaatissa, myös ansioitunut tutkija (kulutti siihen aikaansa JK:n ollessa muualla).

Suhteet:

• Jääkuningatar ja Aamu rakastavat toisiaan naiivilla, suhteellisen puhtaalla ja romanttisella tavalla
• Jääkuningatar, Aamu ja Yö kuuluvat samaan erikoistiimiin, kolmen hengen soluun, joka suoritti ensimmäisellä aikakaudella harvojen tuntemia mutta legendaarisia erikoistehtäviä Aurinkoisten senaatille. Yö johtaa porukkaa ja toimii pitkälti porukan aivoina. Jääkuningatar osallistuu taisteluun, mutta vielä tärkeämpi rooli hänellä on muiden pitämisessä elossa parantamisen taidoillaan.
• Viettelijätär tunsi koko poppoon (Jääkuningatar, Aamu, Yö). He (paitsi mahdollisesti Yö) tietenkin arvostivat tätä suuresti ja pitivät ystävänään. Hän oli jopa ollut mukana eräällä tehtävällä joitain vuosia ennen Viettelyä.
• Oikeamielinen Mestari on Jääkuningattaren opettaja. Oikeamielinen Mestarin suhde Jääkuningattareen oli melkoisen etäinen, kuten Jääkuningattaren tietojen mukaan kaikkiin muihinkin
• Jääkuningattaren ja hänen Kumppaninsa suhde ei ollut romanttinen (ainakaan Jääkuningattaren puolelta). Kumppani oli valmis romanttiseen suhteeseen mutta oli selkeästi enemmän kiinnostunut miehistä kuin naisista.

Tapahtumia: Porukka suoritti hienoja tehtäviä upeilla tavoilla.

Jääkuningatar ja Kumppani olivat ensimmäisen aikakauden alkupuolella jonkin verran tekemisissä. Sisaruksellista rakkautta oli, mutta se ei ollut erityisen syvää ainakaan Jääkuningattaren puolelta.

Sitten Viettelijätär alkoi pistämään kapuloita rattaisiin. Nimittäin, hän oli saanut tietoonsa että hyvin pian kyseinen ryhmä lähetettäisiin hoitelemaan erästä tapausta, jota hän halusi suojella. Motivaatiota tälle voi arvailla. Oliko kyse jostain tärkeästä henkilökohtaisesta henkilöstä, vai kenties ainoastaan hyödyn tavoittelusta? Jääkuningatar ainakaan ei tiedä.

Viettelijätär vietteli Aamun käyttäen hyväkseen miehen Urheutta ja Vakaumusta ja näistä tietyssä mielessä poikinutta (kieroutunutta) tarvetta jatkuvasti todistaa (mm.) itsenäisyytensä ja riippumattomuutensa.

Jääkuningatar toisaalla sai kuulla, että Viettelijätär on jotenkin vastustajan leivissä. Hän kuuli myös, että Viettelijätär oli nähty kulkevan samassa kaupunginosassa missä Aamu asui. Huolissaan miehensä (terveyden) puolesta Jääkuningatar stormasi Aamun asunnolle. Siellä Viettelijätär onnistui manipuloimaan tilanteen näyttämään siltä, että Aamu oli pettänyt Jääkuningattaren. Kun Jääkuningatar veti tuliluikkunsa esille syyttäen Viettelijätärtä petturuudesta, Aamu luuli Jääkuningattaren seonneen. Viettelijätär oli tietenkin huomaamattomasti järjestänyt Aamulle jo aiemmin sopivia "todisteita" jotka olivat saaneet Aamun epäilemään asiaa.

Aamu nosti daiklavensa Jääkuningatarta vastaan (suojellakseen "avutonta" Viettelijätärtä seonneelta toveriltaan). Hän loikkasi alastomana sängystä, kiepahti aseensa luokse ja kimmotti sillä luoteja jotka oli suunnattu Viettelijättäreen. Tämän jälkeen Aamu ja (pahasti mieleltään järkkynyt) Jääkuningatar taistelivat. Aamu ja Viettelijätär pakenivat paikalta jättäen fyysisesti haavoittuneen mutta henkisesti murtuneen Jääkuningattaren jälkeensä.

Jääkuningattarelle seurasi pahemmanlaatuinen hermoromahdus. Jotkin tahot, Yö näiden mukana, pyrkivät osoittamaan Jääkuningattarelle miten Viettelijätär oli pyörittänyt heitä kaikkia, mutta tästä ei ollut apua. Jääkuningatar oli liian käpertynyt itseensä kuunnellakseen ja ymmärtääkseen.

Jääkuningatar ei kyennyt käsittelemään asiaa, vaan pakeni siltä. Hän piilotti itsensä, katkaisi vanhat siteensä, kadotti, tuhosi tai myi aseensa ja vaihtoi täydellisesti elämäntyyliään. Hän pyrki upottamaan surunsa ja ongelmansa välittömään nautintoon mm. päihteillä ja juhlimisella. Kykenemättömänä päästämään ketään oikeasti lähellään Jääkuningattarella on paljon lyhyitä (irto)suhteita. Jääkuningatar myös omaksui uuden nimen.

Paetessaan itseään ja ongelmiaan hän omaksui uusia tapoja. Ajan myötä hänestä kehittyi manipuloija ja sosiaalinen kone. Vaellellessan päämäärättömän oloisesti läpi maailman hän jätti jälkeensä kymmeniä tai satoja tunteettomia, rakkaudesta raivohulluja tai tunteiltaan täysin yksiulotteisiksi muuttuneita kuolevaisia sankareita (ja lohikäärmeverisiä). Saattoipa häiritä jotain jumaliakin ja henkiolentoja.

Anastukseen mennessä Jääkuningatar/Alyssa/jokumuu ei ollut saanut asiaa käsiteltyä (eikä myöskään palannut aseidensa käyttöön).

Kumppani yritti auttaa Jääkuningatarta mutta epäonnistui. Heillä oli lyhyt romanssi, joka suhteellisen nopeasti kariutui. Kun Kumppani lopullisesti ajautui pois Jääkuningattaren elämästä, tämä ei varsinaisesti edes huomannut tapahtumaa.

Oikeamielinen Mestari jätti Jääkuningattaren tappamatta puhdistaessaan muut oppilaansa tästä maailmasta. Hän ei joko pitänyt tätä merkittävänä tapauksena tai laski tämän synnittömäksi. Saattoipa olla, että hän laski hänet jo kuolleeksi. Joka tapauksessa, Mestari kutsui kyllä Jääkuningattaren luoksensa kokoontumiseen aivan kuten muutkin oppilaansa nämä puhdistaessaan, mutta ei lähtenyt hänen hänen peräänsä kun hän jäi saapumatta paikalle.

Jääkuningatar/?? piti kiinni uudesta elämäntyylistään Vallananastukseen asti, jolloin lohikäärmeiset hoitivat hänet hengiltä. Jääkuningatar kuoli lohikäärmeisten veitsiin juhlissa.. nopea, verinen ja Aurinkoiselle suht surkea tapahtuma.

Juhlien iltana, vähän ennen kuolemaansa, nähdessään tietyt pari muuta henkilöä, ex-JK tajusi mitä oli tapahtunut ja ymmärsi jollain tavalla omaa sekoamistaan. Alyssa ei muista tästä kuin kylmän raivon, joka syttyi. Valitettavasti tämä näkemys ei auttanut selviämään salamurhaajien veitsistä. Kuolema oli omalla tavallaan helpotus, poistuminen epäonnistuneesta elämästä, toivoa että seuraavassa voisi korjata jutun... mutta tulikin 1500 vuoden tauko.

Aikalinjasta: Jääkuningatar oli suuri ja kuuluisa asesankari suhteellisen aikaisessa vaiheessa ensimmäistä aikakautta. Jääkuningatar oli myös ensimmäisiä "kunnolla seonneita" Aurinkoisia. Jääkuningatar luopui aseistaan (ja mielenterveydestään) kymmeniä vuosia, kenties jopa yli sata vuotta ennen Anastusta ja sitä, kun Oikeamielinen Mestari "puhdisti" (muut) oppilaansa maailmasta (joka tapahtui hyvin lähellä Anastusta).

[Pelaaja: todnäk tähän kohtaan kirjoitan juttua eri 1AK inkarnaatioista, joita olisi hyvä olla vähintään kaksi.]

PJ:n kommentit:

TODO:

• Yölle nimi
• Aamulle nimi
• Porukalle nimi
• Jääkuningattaren sekoamisen jälkeinen nimi
• eri inkarnaatiot 1AK:lla, vähintään kaksi

PJ: JK:lla oli tietynlainen Alchemical Fire Weapon (s.75 WotLA). Käytännössä vähän noiden väliltä, Desert Eagle-tasoa oleva järeä yhdessä kädessä pidettävä ampuma-ase, johon voi ladata kuulia ammuttavaksi. Alyssalla on (pelimaailmassa nyt) tavanomaisempi firewand.

Historia kuolevaisena

Keskellä Luomakuntaa, Siunatun Saaren Keisarillisen Kaupungin temppelialueella on Harmaakulkue-niminen temppeli, jonka pihalta kaikki Virheettömän Veljeskunnan jäsenet aloittavat matkansa. Kymmenisen vuotta ennen Keisarinnan katoamista, luostarin pihalla istui kenties kymmenvuotias tyttö, odottamassa sisäänpääsyä.

Vain muutamaa yötä aiemmin tyttö oli viiltänyt isänsä kurkun auki tämän omalla veitsellä puolustaessaan itseään raiskausyritykseltä. Teko oli ollut nopea, harkitsematon, luontaista itsevarjelua ja, joka tapauksessa, murha. Nyt luostarielämä vaikutti ainoalta tuomiota paremmalta vaihtoehdolta.

Tyttö oli elänyt elämänsä slummeissa Keisarillisen Kaupungin ulkopuolella, tehden mitä vain on kyennyt henkensä pitimiksi, äitinsä ja isänsä lailla.

Muutaman päivän päästä FIX nyökkäsi hänet sisälle, missä hänet pestiin ja annettiin ensimmäinen nimi.

Kukaan ei koskaan tullut saattaakseen häntä vastuuseen isänsä tappamisesta. Tytön sitä tietämättä, hänen äitinsä oli ottanut tapon vastuulleen.

• pyhiinvaellusmatka: kävellen Harmaakulkueen temppelistä Palace Sublimeen (FIX: hyvä suomennos)

Toisessa Initiaatioriitissä hänelle annettiin nimeksi Alyssa (erään FIX-Lohikäärmeverisen pyhimyksen mukaan).

PJ: Tätä varten voisi keksiä myös syntymänimen, postulanttinimen (ei niin tärkeä) ja ekan Coil:in vähättelynimen... paitsi että kts. myöhempi

Tyttö kasvoi veljeskunnassa ja ystävystyi useiden kanssa. Menneisyys pysyi pimennossa.

Jossain päin Luomakuntaa, poissa Siunatun Saaren iloista ja nautinnoista on luostari, jossa koulutetaan munkkeja Virheettömän Veljeskunnan tarkoituksiin.

Naista koulutettiin tässä luostarissa, sekä milteipä jokaiselle munkille kuuluvan itsepuolustustaidon opeissa että ihmistuntemuksen ja sosiaalisen kanssakäymisen taidoissa, sillä yksi Veljeskunnan tärkeistä tehtävistä on opin jakaminen ja laajentuminen.

Yksitoista-kaksitoistavuotiaana Alyssan kuukautiset alkoivat. Alyssa piti asian piilossa, kenties häveten.

Noin neljäntoista vuoden iässä Alyssan syventävä koulutus alkoi.

Alyssaa koulutettiin hyvin, ja hän osoitti suurta kykyä manipuloinnin saralla.

Sitten Alyssa lähetettiin tiimin jäsenenä mukaan tehtävälle, jossa oli tarkoitus salamurhata eräs henkilö. Tehtävää johti nuori pöyhkeä lohikäärmeverinen mies, nimeltään Bofar Fidonius (sukunimen voi muuttaa). Tiimiin kuului viisi heroic mortalia joita oli koulutettu munkki/assasiini-koulussa pitkään, varsinkin taistelutaitojen saralla. Alyssa oli tiimin nuorin ja ainut manipulointiin erikoistunut jäsen.

PJ: Rakspoks. Virheetön veljeskunta ei salamurhaa. Pitää olla Int, Per ja Wits 1 sekä 
ainakin Lore 0 että voisi olla edes mukana toiminnassa ja luulla että tämä on oppien mukaista 
toimintaa. (Eli joko Alyssalla oli aivan hyvä taju että nyt ollaan kerettiläisiä tai keksi 
jotain muuta.) Haluatko kenties siirron johonkin salaiseen poliisiin tms?

Yksi tehtävän sivutavoitteista oli totuttaa Alyssa tämäntyyppisiin tehtäviin.

Tehtävä itse onnistui. Alyssa joutui todistamaan kyseistä murhaa. Punainen veri lensi kaaressa ja värjäsi Alyssan asun valkoisen kankaan ja maan (mielellään lunta maassa, onnistuuko?) ja roiskahtipa sitä hieman Alyssan poskellekin. Alyssa kauhistui. Alyssan sankarillisuus kuvastui toisaalta suurena empatiana tappamisen turhuutta kohtaan, mutta toisaalta Alyssa halusi suuresti paeta tilannetta (mutta ei voinut, sillä tiimistä ei voinut lähteä). Sitten Alyssa joutui taistelemaan tappamisen turhuutta vastaan ja tiensä ulos tiimistä.

Alyssa puhutti porukan taistelemaan keskenään. Ensin hän lavasti yhden tiimin jäsenen petturiksi. Sitten hän lavasti tämän mukamas hyökkäämään kimppuunsa, jolloin muut puolustivat Alyssaa, ja tappoivat tämän tyypin. Samalla Alyssa oli kuitenkin jo asettanut todisteita porukan johtajaa kohtaan. Kun "petturiksi" paljastunutta alettiin tutkia, tiimin johtaja oli tutkimusten tekemistä vastaan (koska hän aisti, että jotain hämärää oli tapahtumassa). Alyssa tiesi, että tiimin johtajalla on tarkka vainu, joten Alyssa "pelasi" lohikäärmeverisen umpikujaan, kun yksi itsepäisempi tiimin jäsen (joka jo aiemmin oli joutunut usein luonteensa takia ristiriitoihin johtajan kanssa) tutki kiellosta huolimatta asiaa ja löysi Alyssan aiemmin piiloittamat todisteet tiimin johtajaa vastaan. Mies ymmärsi tilanteen. Todisteista mies ymmärsi, että tiimin johtaja aikoi tapattaa tiimin jäsenet, yksi kerrallaan, eikä pelkkiä todisteita uskoisi kukaan järjestössä lohikäärmeverisen sanaa vastaan. Taistelussa tiimillä ei ollut mitään mahdollisuutta lohikäärmeveristä vastaan.. mikäli taistelu olisi reilu.

Lohikäärmeverisen juomaan laitettiin erittäin myrkyllisestä käärmeestä uutettua myrkkyä, joka olisi paralysoinut kuolevaiset. Exalteille se aiheutti uneliaan olon.

Seurasi kiivas mutta nopea taistelu, josta selviytyi vain yksi tiimin jäsen. Tämä jäsen exaltoitui taistelussa. Useampi sankaroiva kuolevainen kuoli suojellessaan Alyssaa.

Naisen olemukseen yhdistyi suurempi voima. Nainen oli voimalle sovelias: hyvässä fyysisessä kunnossa, aivotoiminnaltaan pätevä ja kiinnostunut sosiaalisesta kanssakäymisestä. Lisäksi, nainen ja voima jakoivat saman piirteen: kun jokin oli riittävän vaikeaa käsitellä, sitä paettiin, se unohdettiin, se kiellettiin.
Yhdistymisen jälkeen nainen muisti menneet aivan eri tavalla. Hän muistaa, että lapsuus oli aikaa, joka kului suht mukavasti ja suht onnellisesti Saarella.

Tässä vaiheessa on tärkeää huomata, että Alyssa koki, että Mentor petti hänet. Tehtävän salamurhamainen luonne ilmeni hänelle yllättäen. Ilmeisesti hän oli luullut, että he ovat uskon puolustajia. Järjestön luonne tuli hänelle täysin yllätyksenä.

Se, että hän ei ollut aiemmin tajunnut organisaation ja temppelin luonnetta, on tietenkin aika noloa, mutta toisaalta sopii hänen tapaansa paeta vaikeita asioita.

Tehtävän jälkeen (tai jopa tätä ennen) Alyssa on voinut kohdata Hallan, joka on voinut olla jo exaltti tai sitten ei.

Port Calimin kaupungissa Alyssa kohtasi velhottaren (ja Halla oli varmaan mukana), joka halusi auttaa Alyssaa, kuunteli hänen tarinansa ja auttoi naamioimaan hänet paremmin. Halla lähti velhottaren mukaan, ja Alyssa jatkoi yksin matkaa jokilaivalla. Asia on Alyssalle vielä hiukan epäselvä.

Mitä sitten oikeasti tapahtui? Alyssa on valheita valheiden päällä, jotka peittävät syvällä uinuvia mielisairauksia. Tällä hetkellä PELAAJA ei tiedä, enkä oikeasti usko, että PELINJOHTAJAkaan tietää. Tämä on minulle ok, kunhan jossain vaiheessa asiat lyödään lukkoon (ja minulle tulee sellainen olo, että luomaani sisältöä käsitellään kunnioituksella).

Missä Alyssa oikeasti vietti lapsuutensa? Tarinoiden omituisuus viittaisi siihen, että ei ainakaan Siunatulla Saarella. Luminen maa olisi hieno efekti, mutta ei vaatimus.

Onko Alyssan äiti (tai isä?) elossa? Moni muukin traaginen asia selittäisi menneet. Selkeästi tarvitaan jonkinlainen petturuus tai pettymys tai tragedia tai trauma.

Missä Luostari sijaitsee? Missä vain mikä on tarinan kannalta sopivaa.

Joskus harvoin Alyssa näkee näistä asioista välähdyksenomaisia painajaisia, jolloin usein herää, juo shotin viskiä ja palaa sänkyyn..

PJ:n kommentit: Saat (varmaankin) pitää lumisen maan, ei siinä mitään. Ja jos haluat jättää perheen osan vähempään, se käy. Hallan tapaamisen ja pakenemisen saarelta on pitänyt tapahtua hyvin pian Ylevöittymisen jälkeen. Muuten... gräh. Blessed Isle-kirjassa on juttua. s.85 on esim. niitä tahoja, joista Veljeskunta muodostuu. s.54 on Kaikennäkevästä Silmästä. s.58 on Magistraateista. Ainakin eka toimisi aika paljon paremmin minkään salamurhaprojektin kanssa. Ja ne on kyllä voineet rekrytoida Veljeskunnasta. Ylevöittyminen *voi* vetää kyllä muistot uusiksi, mutta yleensä niitä tulee vaan lisää. Mun näkemyksen mukaan Alyssan pään on enimmäkseen sekoittanut Raksi. Sori, tää ei vaan (vieläkään)-: toimi. Tai siis, voit sanoa että tuo on Alyssan näkemys asioista, mutta ainakin Mihail ja Allum voi kummatkin sanoa suoraan että ei ole noin asiat.

Tavoitteista

Alyssa pyrkii, kuten julkisen sivun puolella on todettu, poistamaan Immaculated Orderin. Alyssaa ei tyydytä se, millä mallilla maailma on nyt. Asiat tulisi.. korjata. Dragonbloodedien mielivaltainen johto ei ole hyvä asia. Maailmasta pitäisi tehdä Hyvä Paikka -- ja jossain välissä pitäisi myös selvittää, mitä se tarkoittaa.

Tappamiseenhan tämä jossain välissä menee, se on selvä eikä sitä voi auttaa. Dragonbloodedeista ja heitä auttavista Sideereistä on poistettava ne, jotka eivät suostu kääntymään uuteen maailmaan. Tätä varten on valmistauduttava. Vanhat taidot on omaksuttava uudestaan, hukatut aseet on palautettava vyölle. Alyssa pyrkii löytämään Mestariaseen, maanmainion tuliluikun. Se voisi vaikka olla osissa, tai kenties siitä voisi löytää tietoja eri paikoista. Tässä olisi siis seikkailugeneraattori, mikäli niin halutaan.

PJ:n kommentit:

URLeja

http://tn3-1.deviantart.com/fs8/300W/i/2006/164/7/5/Yoruichi_by_vashperado.jpg
http://semiprivate.cool.ne.jp/blog/archives/images/yoruichi_04.jpg
http://perso.orange.fr/sbebiwan/figurines/yoruichi.jpg

http://i44.photobucket.com/albums/f40/fuckuden91/tsunade.jpg

Virtues and Flaws

Temperance 3
Tämän ideana on seuraava: Alyssa pitää itsensä jatkuvasti täysin kontrollissa. Hän vaikuttaa siltä, että hän vähät välittää mistään tai että hän voisi hyvinkin herkästi menettää hermonsa. Tämä ei pidä paikkaansa. Alyssa menettää hermonsa vain kun on sopivaa. Tämä kaikki pitää erityisesti paikkansa silloin kun Alyssa valehtelee. Alyssa ei ole patologinen valehtelija, ts. hän itse valitsee, milloin hän valehtelee. Ja silloin kun hän valehtelee, hän käytännössä astuu meditatiiviseen tilaan, jossa hän keskittyy kaikkeen. Mielestäni tämä perustelee kolmosen temperancen.
Asiaa mietittyäni ymmärsin, että mitä paremmin Alyssa tuntee olonsa turvalliseksi, sitä vähemmän Alyssa tuntee tarvetta olla "kontrollissa". Ts, tämä kontrolli on defenssi. Elikkä, parhaiden ystäviensä (mikäli niitä olisi) seurassa Alyssa voisi käyttäytyä hyvinkin kuin Temperance 1 tai 2.. sillä silloin hänellä ei olisi tarvetta suojella itseään.

Conviction 2
Ei erityisen urautunut, vaan pikemminkin antautunut kokeilemiselle.

Compassion 2
Ei pidä muiden kärsimyksestä, mutta ei toisaalta työskentele aktiivisesti sen lievittämiseksi (ainakaan usein).
Kommentti muutaman pelin jälkeen: tämä luonnepiirre on tullut hyvin voimakkaasti esille. Alyssa ei todellakaan pidä muiden kärsimyksestä. Ei solareiden eikä ihmisten. Ja "ei työskentele aktiivisesti sen lievittämiseksi" ei itseasiassa täysin pidä paikkaansa, sillä juuri kärsimyksen takia Alyssa pyrkii poistamaan maailmasta kirkon vaikutuksen..

Valor 2
Rohkeus, kunnia jne? Not my cup of tea. Paitsi silloin, kun pääsee valehtelemaan..

Limit Break(s):

Overindulgence.
Kuten selitetty kirjassa sivulla 105. Tämä on primaari limit break.

Trauma.
Limit Break Condition: Alyssa joutuu kohtaamaan traumansa.

Näiden perusteella voi ymmärtää, että Alyssa eli ensimmäisen vuotensa vähät välittämättä limit breakistaan.

---

Alyssan exaltoitumisen jälkeen: Velhotar tosiaan auttoi Alyssaa - ja muutti naamion pysyväksi, ja loi kyseisen taustatarinan (hiukan todellisesta muuttaen) kuinka Alyssa oli Ylevöittynyt. Ei tosin kertonut, kuinka valepuku saadaan lopetettua... (Myöskään todelliseen historiaan käsiksi pääseminen ei ole ihan helppoa...) Otto 30. heinäkuuta 2007 kello 03.03 (EEST)

Ok, tämä on hiukan paljastunut, voisi korjata sen perussivullakin olevan ulkonäön. Pidä tuo
kuitenkin tallessa, se voi tulla taas pintaan jossain vaiheessa... }:-)

---

Alyssan verkosto Neudornissa

tämä kohta siirretty julkisiin asioihin, saatan kuitenkin lisäillä tähän vielä asioita.

PJ:n kommentit:

Pistooli

Karjankasvattaja ja taide-esineiden ja kauniiden aseiden keräilijä herra Ivanof (Nelson) järjesti juhlat. Alyssa oli luonnollisesti mukana, ja tietenkin iltaan kuului kokoelmien esittelyä. Alyssan silmiin osui kauniisti koristeltu hieman revolverimainen pistooli.
Asiaan palattiin hieman myöhemmin. Ivanof esitteli pistoolia mielellään - se oli hänen kokoelmansa merkittävimpiä aarteita. Ase oli kulkeutunut hänen käsiinsä etelän tasangoilta, jossa se nähnyt hieman käyttöäkin erään ratsumiesten komentajan käytössä.

Alyssa halusi pistoolin, ja nopeasti keksikin miten saisi sen itselleen. Ivanof himoitsi erään toisen keräilijän, suorastaan hänen kilpailijansa omistamaa jadepatsasta kokoelmiinsa. Alyssa vietteli kyseisen miehen, onnistui hommaamaan tämän jäämään naiselle palveluksen velkaa ja tämän jälkeen suht edulliseen hintaan (2 resurssipalloa) lunasti mieheltä patsaan. Sitten Alyssa lahjoitti patsaan Ivanoffille, ja Ivanof vastavuoroisesti mielissään lahjoitti Alyssalle pistoolin.

Pistoolia kiertää koristeena matala kohokuvio lohikäärmeestä. Piipun kummallakin puolella on lohikäärmeen kaulaa, ja piipun pää on lohikäärmeen suu. Piipun toisessa päässä alkaa lohikäärmeen ruumis. Kuviointi ulottuu myös kahvaan, jossa lohikäärmeen ruumis jatkuu ja lisäksi lohikäärmeen raajat ja kynnet erottuvat. Kahva on puuta, piippu luonnollisesti hyvälaatuista metallia ja kuviointi myös jotain metallia, tod näk samaa kuin itse ase (voi olla erilaistakin, esmes jadea?).
Kyseessä on Exceptional Flame Piece.

Alyssa ratsasti yksin maaseudulle harjoittelemaan aseen kanssa. Ampuessaan aseella ensimmäisen kerran, pienen metsikön ympäröimällä aukealla, Alyssa muisti asioita menneisyydestä. Pistooli oli suorastaan huutanut Alyssalle, ja nyt Alyssa ymmärsi miksi. Hänen mieleensä tulvi erittäin eläviä ja tarkkoja muistikuvia siitä, miten Alyssa oli pyörinyt taistelussa jakaen ympärilleen tulista kuolemaa. Kuin kuoleman enkeli. Alyssa muisti myös erittäin tarkasti teurastuksen jäljet. Tästä huolimatta Alyssa harjoittelee aseella - päättäväisenä, että ei tapa kuin pakon edessä.

Aseen kahvaa muokattiin Suurhaaroilla. Alyssa hommasi myös huotran. Nyt kun aseen työntää huotraan, vaikuttaa siltä, että huotrassa olisi jonkinlainen iso veitsi.

PJ:n kommentit:

Takaisin Alyssaan