Ero sivun ”TuhansienVoima:Ojilisso” versioiden välillä
Rivi 9: | Rivi 9: | ||
Notkeana ja vilkkaana nuorukaisena Oji päätyi pian tiedustelijoiden joukkoon. Kukkulat, joiden rinteellä kylä oli, eivät olleet sentään vuorten mittaan kasvaneita, mutta riittävän jyrkkiä ja louhikkoisia ettei niiden yli reittejä kulkenut. Sen sijaan huipuilta pystyi usein havaitsemaan läheisen joen tai kauppapolun liikkeitä, joko savun tai lintujen liikkeiden perusteella. Jokainen ohikulkeva ryhmä tarkastettiin etäältä, ja aina kun päätös tuli yhteydenotosta, Oji oli mukana. Jos kylänvanhimmat sattuivat olemaan tyytymättömiä, joutui hän vartioimaan etäämpänä, mutta usein Oji pääsi myös kuulemaan vieraiden tarinoita ja kinuamaan heiltä tietojakin. | Notkeana ja vilkkaana nuorukaisena Oji päätyi pian tiedustelijoiden joukkoon. Kukkulat, joiden rinteellä kylä oli, eivät olleet sentään vuorten mittaan kasvaneita, mutta riittävän jyrkkiä ja louhikkoisia ettei niiden yli reittejä kulkenut. Sen sijaan huipuilta pystyi usein havaitsemaan läheisen joen tai kauppapolun liikkeitä, joko savun tai lintujen liikkeiden perusteella. Jokainen ohikulkeva ryhmä tarkastettiin etäältä, ja aina kun päätös tuli yhteydenotosta, Oji oli mukana. Jos kylänvanhimmat sattuivat olemaan tyytymättömiä, joutui hän vartioimaan etäämpänä, mutta usein Oji pääsi myös kuulemaan vieraiden tarinoita ja kinuamaan heiltä tietojakin. | ||
− | Suuren maailman laulut ja saagat houkuttivat loputtoman uteliasta nuorukaista. Oji kyseli aina minkä pystyi muun maailman väestä, heidän historioistaan, yhteiskunnistaan sekä kummallisesta tavaroiden vaihtokaupasta, joka tuntui olevan monille kovin tärkeää? Vieraita ei kuitenkaan kovin usein näkynyt, joten Oji kiersi pitempiä matkoja Vaakahalkeamilta, oppien tuntemaan lähialueet kauempaa kuin useimmat muut tiedustelijat, mutta ei löytänyt mitään erityisen jännittävää... mitä nyt jotain kauan sitten tyhjenneitä raunioita, eriskummallisia puita, epäilyttävän älykkäitä eläinlaumoja, huolestuttavan houkuttelevia suonsilmäkkeitä; | + | Suuren maailman laulut ja saagat houkuttivat loputtoman uteliasta nuorukaista. Oji kyseli aina minkä pystyi muun maailman väestä, heidän historioistaan, yhteiskunnistaan sekä kummallisesta tavaroiden vaihtokaupasta, joka tuntui olevan monille kovin tärkeää? Vieraita ei kuitenkaan kovin usein näkynyt, joten Oji kiersi pitempiä matkoja Vaakahalkeamilta, oppien tuntemaan lähialueet kauempaa kuin useimmat muut tiedustelijat, mutta ei löytänyt mitään erityisen jännittävää... mitä nyt jotain kauan sitten tyhjenneitä raunioita, eriskummallisia puita, epäilyttävän älykkäitä eläinlaumoja, huolestuttavan houkuttelevia suonsilmäkkeitä; sellaisia erilaisia viidakon erikoisuuksia, joista oli heimoltaan kuullut. |
Eräällä kerralla, kun kylän lähellä tavatun tutkimusryhmän bardi oli kertonut niin monta tarinaa ja osannut arvuutella todella hyvin kylänvanhempien kanssa, Ojin tilaisuus koitti. Ryhmä pyysi apua kohteen etsimiseksi lähialueelta, ja Oji sai suostuteltua itsensä heidän avustajakseen, maksaen tällä tavoin kylän velan kaikista saaduista tiedoista. | Eräällä kerralla, kun kylän lähellä tavatun tutkimusryhmän bardi oli kertonut niin monta tarinaa ja osannut arvuutella todella hyvin kylänvanhempien kanssa, Ojin tilaisuus koitti. Ryhmä pyysi apua kohteen etsimiseksi lähialueelta, ja Oji sai suostuteltua itsensä heidän avustajakseen, maksaen tällä tavoin kylän velan kaikista saaduista tiedoista. | ||
− | Avustajana toimiminen oli upeaa. Viidakko oli ryhmälle selkeästi vieras paikka, vaikka muutamalla perustaidot erämaaelämästä olikin. Oji sai kiitoksia yksinkertaisistakin tiedoistaan, mutta se oli vähäistä verrattuna niihin aarteisiin, joita vieraat jakelivat. He esittelivät karttojaan, kopioita historiallisista kirjoituksista, ja muistiloruja jonka tyyppisiä Oji ei ollut Sinisten Salojen kokoontumisissa koskaan kuullutkaan. Ja miten vapaasti he jakoivatkaan tietojaan keskenään, yhdistellen niitä aina vain uusia johtolankoja keksien! Toista viikko aetsittyään ja monen erehdyksen jälkeen – ja silti vain reilun päivämatkan päässä Vaakahalkeamista – ryhmä onnistui lopulta löytämään | + | Avustajana toimiminen oli upeaa. Viidakko oli ryhmälle selkeästi vieras paikka, vaikka muutamalla perustaidot erämaaelämästä olikin. Oji sai kiitoksia yksinkertaisistakin tiedoistaan, mutta se oli vähäistä verrattuna niihin aarteisiin, joita vieraat jakelivat. He esittelivät karttojaan, kopioita historiallisista kirjoituksista, ja muistiloruja jonka tyyppisiä Oji ei ollut Sinisten Salojen kokoontumisissa koskaan kuullutkaan. Ja miten vapaasti he jakoivatkaan tietojaan keskenään, yhdistellen niitä aina vain uusia johtolankoja keksien! Toista viikko aetsittyään ja monen erehdyksen jälkeen – ja silti vain reilun päivämatkan päässä Vaakahalkeamista – ryhmä onnistui lopulta löytämään muinaiset rauniot, joita he olivat etsineet! |
− | + | Raunioissa Ojin elämä sai ensimmäisen ison käänteensä. Ryhmä oli kertonut Ojille etsinnän aikana paikasta kaikkea sekalaista – siihen liittyi muinaisisia järjestöjä, taikavoimien linjoja, valtavia rituaalikehiä ja tietysti voimallisia loitsijoita ja toismaailmallisia voimia. He myös olivat varoittaneet Ojia, että paikan vaarallisuuden takia hänen tulisi olle seuraamatta ryhmää heidän lähtiessä tutkimaan sen syvyyksiä. Uteliaisuus kovasti korvensi Ojia, mutta hän vannoi ryhmälle ettei lähtisi uhkarohkeasti heidän peräänsä. Raunioita oli onneksi jäänyt maan pinnalle useita, ja kun ne oli pintapuolisesti tarkistettu, Oji sai jäädä tutkimaan niitä ryhmän lähtiessä syvyyksiin. Hiukan kauempana olleen rakennuksen seinäkaiverruksisa oli poistettu vähän juurakoita ja sammalia päältä, ja Oji päätti varovasti koittaa poistaa loputkin voidakseen tutkia koko seinän kuvituksia. Siivotessa hän onnistui osumaan johonkin syvennyksessä olevaan pieneen vipuun, joka avasi salaoven! Oji perääntyi ensin nopeasti, sitten, kun mikään ei hyökännyt esiin, lähestyi hyvin varovasti aukkoa. Salaoven takaa paljastui tyhjä huone, jota koristivat värikkäät seinämaalaukset. Huoneessa ei näyttänyt olevan ovia tai johtavan aukkoja mihinkään muualle, joten Oji haki leiristä lyhdyn, ilmoitti asiasta palvelijalle, ja meni katsomaan maalauksia tarkemmin. Maalaukset näyttivät kuvaavan jonkinlaista säkenöivää johtajaa, jolla oli seuraajana kymmnen eläinnaamioista sankaria. Oji yritti arvata, millaista tarinaa kuvat kertoivat, ja vaikka siinä jotain tuttua olikin, ei hän onnistunut keksimään mitään selkeää juonta. Kun jonkin ajan kuluttua hahmot tuntuivat liikkuvan aina silmäkulmasta katsottuna, Oji päätti mennä ulos ottamaan hengähdystauon. | |
+ | |||
+ | Ulkona odottikin yllätys: sisällä olevien kuvien mukaisesti pukeutunut hahmo, ilmi elävänä! | ||
<!-- | <!-- | ||
Rivi 22: | Rivi 24: | ||
ToDo: | ToDo: | ||
− | * | + | * Suosijan ensitapaamisen jälkeen vaikea totutella taas kyläelämään. |
* Riimut tanssii silmäkulmissa. | * Riimut tanssii silmäkulmissa. | ||
* Vanhimmat ei anna lukea kirjoja. :-( | * Vanhimmat ei anna lukea kirjoja. :-( |
Versio 23. huhtikuuta 2025 kello 22.45
Tarina
Historia
Ojilisso (Oji) syntyi Vaakahalkeamien kylässä Sinisten Salojen heimoon. Ensimmäisten vuosien ajalta ei kertynyt merkittäviä tarinoita, mutta kun juokseminen rupesi sujumaan ja kielipää toimimaan, olivat vanhemmat välillä vaikeuksissa. Oji oli shiskinä huikentelevainen – tietoa ja tarinoita arvostavat lajikumppanit ärsyyntyivät ahneesta lapsesta, joka uteliaana oli kerämässä tietoa ilman vastavuoroisuutta. Toisaalta, Oji myös kertoi helposti muille asioita, erityisesti käytännön seikkoja jotka voisivat ratkoa tilanteita, mutta myös tarinoita, viisauksia ja mitä nyt mieleen tulikaan, miettimättä tietojensa piilottelua.
Notkeana ja vilkkaana nuorukaisena Oji päätyi pian tiedustelijoiden joukkoon. Kukkulat, joiden rinteellä kylä oli, eivät olleet sentään vuorten mittaan kasvaneita, mutta riittävän jyrkkiä ja louhikkoisia ettei niiden yli reittejä kulkenut. Sen sijaan huipuilta pystyi usein havaitsemaan läheisen joen tai kauppapolun liikkeitä, joko savun tai lintujen liikkeiden perusteella. Jokainen ohikulkeva ryhmä tarkastettiin etäältä, ja aina kun päätös tuli yhteydenotosta, Oji oli mukana. Jos kylänvanhimmat sattuivat olemaan tyytymättömiä, joutui hän vartioimaan etäämpänä, mutta usein Oji pääsi myös kuulemaan vieraiden tarinoita ja kinuamaan heiltä tietojakin.
Suuren maailman laulut ja saagat houkuttivat loputtoman uteliasta nuorukaista. Oji kyseli aina minkä pystyi muun maailman väestä, heidän historioistaan, yhteiskunnistaan sekä kummallisesta tavaroiden vaihtokaupasta, joka tuntui olevan monille kovin tärkeää? Vieraita ei kuitenkaan kovin usein näkynyt, joten Oji kiersi pitempiä matkoja Vaakahalkeamilta, oppien tuntemaan lähialueet kauempaa kuin useimmat muut tiedustelijat, mutta ei löytänyt mitään erityisen jännittävää... mitä nyt jotain kauan sitten tyhjenneitä raunioita, eriskummallisia puita, epäilyttävän älykkäitä eläinlaumoja, huolestuttavan houkuttelevia suonsilmäkkeitä; sellaisia erilaisia viidakon erikoisuuksia, joista oli heimoltaan kuullut.
Eräällä kerralla, kun kylän lähellä tavatun tutkimusryhmän bardi oli kertonut niin monta tarinaa ja osannut arvuutella todella hyvin kylänvanhempien kanssa, Ojin tilaisuus koitti. Ryhmä pyysi apua kohteen etsimiseksi lähialueelta, ja Oji sai suostuteltua itsensä heidän avustajakseen, maksaen tällä tavoin kylän velan kaikista saaduista tiedoista.
Avustajana toimiminen oli upeaa. Viidakko oli ryhmälle selkeästi vieras paikka, vaikka muutamalla perustaidot erämaaelämästä olikin. Oji sai kiitoksia yksinkertaisistakin tiedoistaan, mutta se oli vähäistä verrattuna niihin aarteisiin, joita vieraat jakelivat. He esittelivät karttojaan, kopioita historiallisista kirjoituksista, ja muistiloruja jonka tyyppisiä Oji ei ollut Sinisten Salojen kokoontumisissa koskaan kuullutkaan. Ja miten vapaasti he jakoivatkaan tietojaan keskenään, yhdistellen niitä aina vain uusia johtolankoja keksien! Toista viikko aetsittyään ja monen erehdyksen jälkeen – ja silti vain reilun päivämatkan päässä Vaakahalkeamista – ryhmä onnistui lopulta löytämään muinaiset rauniot, joita he olivat etsineet!
Raunioissa Ojin elämä sai ensimmäisen ison käänteensä. Ryhmä oli kertonut Ojille etsinnän aikana paikasta kaikkea sekalaista – siihen liittyi muinaisisia järjestöjä, taikavoimien linjoja, valtavia rituaalikehiä ja tietysti voimallisia loitsijoita ja toismaailmallisia voimia. He myös olivat varoittaneet Ojia, että paikan vaarallisuuden takia hänen tulisi olle seuraamatta ryhmää heidän lähtiessä tutkimaan sen syvyyksiä. Uteliaisuus kovasti korvensi Ojia, mutta hän vannoi ryhmälle ettei lähtisi uhkarohkeasti heidän peräänsä. Raunioita oli onneksi jäänyt maan pinnalle useita, ja kun ne oli pintapuolisesti tarkistettu, Oji sai jäädä tutkimaan niitä ryhmän lähtiessä syvyyksiin. Hiukan kauempana olleen rakennuksen seinäkaiverruksisa oli poistettu vähän juurakoita ja sammalia päältä, ja Oji päätti varovasti koittaa poistaa loputkin voidakseen tutkia koko seinän kuvituksia. Siivotessa hän onnistui osumaan johonkin syvennyksessä olevaan pieneen vipuun, joka avasi salaoven! Oji perääntyi ensin nopeasti, sitten, kun mikään ei hyökännyt esiin, lähestyi hyvin varovasti aukkoa. Salaoven takaa paljastui tyhjä huone, jota koristivat värikkäät seinämaalaukset. Huoneessa ei näyttänyt olevan ovia tai johtavan aukkoja mihinkään muualle, joten Oji haki leiristä lyhdyn, ilmoitti asiasta palvelijalle, ja meni katsomaan maalauksia tarkemmin. Maalaukset näyttivät kuvaavan jonkinlaista säkenöivää johtajaa, jolla oli seuraajana kymmnen eläinnaamioista sankaria. Oji yritti arvata, millaista tarinaa kuvat kertoivat, ja vaikka siinä jotain tuttua olikin, ei hän onnistunut keksimään mitään selkeää juonta. Kun jonkin ajan kuluttua hahmot tuntuivat liikkuvan aina silmäkulmasta katsottuna, Oji päätti mennä ulos ottamaan hengähdystauon.
Ulkona odottikin yllätys: sisällä olevien kuvien mukaisesti pukeutunut hahmo, ilmi elävänä!
ToDo:
- Suosijan ensitapaamisen jälkeen vaikea totutella taas kyläelämään.
- Riimut tanssii silmäkulmissa.
- Vanhimmat ei anna lukea kirjoja. :-(
- Background: Epäilyttävä muukalainen kyselee & kertoo / kylävanhempi paljastaa Magaambya-yhteyksiään.
- Matka opistolle.
Oleelliset tiedot:
- Shisk, heritage: Quillcoat
- Witch, patron: The Inscribed One
- Background: (riippuu vähän muista)
- Sponsored by a Stranger: Intelligence; Nature/Occult, Insect Lore; Quick Identification,
- Sponsored by a Village: Intelligence; Survival, Jungle Lore; Forager
Witch, lvl: 1 HP: 14 ( = 8 + lvl*(6+c) ) Str 0 () Dex +3 (Anc, Backgr, Free) Con +1 (Free) Int +4 (Anc, Backgr, Class, Free) Wis +1 (Free) Cha +h (alt Free instead of Wis)
- Class: Arcana, +7 (Survival, Stealth, +5)
- "High Int" -> Crafting, Occultism, Society
- "Background" -> Survival, Stealth, Nature, Athletics, Performance
- "Good Dex" -> Acrobatics, Stealth, Thievery
- "Why not" -> Diplomacy, Medicine
|
|
Skills: Trained in a number of additional skills equal to 3 plus your Intelligence modifier Languages: Mwangi, Shisk, +4 others (Draconic, Sylvan?) Speed: 25 ft Size: Medium Init: +d AC: 1x (+0 armor, +d dex)
Abilities:
- Darkvision
- Familiar
- Familiar of Flowing Script
Feats
Witch:
- Lvl 2: ?
Skill:
- Lvl 2: ?
General:
- Lvl 3: ?
Ancestry:
- Lvl 1: ?
Spells
Familiar:
Cantrips: Choose 10
- Choose 5
- ?
Hexes: (Focus)
Wizard: (multiclass archetype)
- ?
Equipment
ToDo