Lumikoira:Hahmojen päiväkirja

Lumikoira

Ensimmäinen Sukupolvi

PJ: 1. sukupolven asiat ovat tapahtuneet aika lailla niin kuin ne pelattiin ja tänne kirjattiin, mutta uudempi sukupolvi on tietysti ainakin vähän väärin ne ymmärtänyt. Koko 1. sukupolven ajalta on myös lyhyt tiivistelmä.

D&D-moduulien ajat

Päiväkirja D&D-moduuli-ajoilta

Luotettava tiivistelmä:

Tutkittu Kassburgin teatterin tapahtumia. Demonologi Kethill Riimu(mies) oli ihastunut naispuolisen pääosan esittäjään Tiviaan. Kethilliä ei saatu kiinni, mutta ensi-illan jälkeen näytelmä sai jatkua normaalisti.

Ahman aiemmin käsiinsä saama Mustan Salman rituaalikirja kiinnittää Salman kultistien huomion. Samalla Fimbulin kultistit käyvät Salman kultistien kimppuun. Jandan temppelin alta puhdistetaan kultisteja, ja Ahma kerää tietoja minkä pystyy kummiltakin. Suuressa loppukohtauksessa, Kassburgin alaisten viemärien jossain salissa, Kethill lupailee kummallekin jengille jotain epäkuolleita, mutta peruu homman kun Tivia olisikin tarvittava uhri. Kultistit tappelevat keskenään, Kethill häipyy kaupungista(?) ja ryhmä saa loppujen lopuksi Tivian pelastettua.

Vapaata D&D-seikkailua

Päiväkirja D&D-Kuikon ajalta.

Muunnettu Praedor

Kattaa noin vuodet 500-503 Tapahtumat-sivulla.

Mekaanisesti: vaiheessa 1 oli taito-kohtainen expa ja yksittäiset loitsut. Vaiheessa 2 ominaisuus-pohjainen expa ja loitsiminen taikuuden erikoistumisten kautta.

Päiväkirja muunnetun Praedorin ajalta

BESM 3

Noin vuosi 504 Tapahtumat-sivulla.

Mekaanisesti: BESM 3ed oli vähän liian epätarkka, vaikka muutamia ihan kivoja ideoita päästiinkiin käyttämään.

Päiväkirja BESM 3:sen ajalta

Earthdawn 4

Kattaa noin vuodet 505-506 kesään Tapahtumat-sivulla.

Mekaanisesti: Muut hahmoluokat toimi kohtuullisesti, mutta ED:n taikuus oli vähän liian rajoittunutta Kuikon maailmaan.

Päiväkirja Earthdawn 4:sen ajalta

Oton oma moni-tavoite-systeemi, v1

Kattaa noin vuodet 507-510 Tapahtumat-sivulla.

Mekaanisesti: Tappelun suhteen vähän vaikea, mutta valinnat pelaajilla tuntui toimivan kohtuullisesti

Päiväkirja MTS1n ajalta

Siirtymä-aika

Noin vuodet 509-524. Enimmäkseen kerrottua ja sovittua, ei systeemiä.

Sukupolvisiirtymä

Toinen Sukupolvi

Oton oma moni-tavoite-systeemi, v2

Kattaa vuoden 525 kesän Tapahtumat-sivulla.

Mekaanisesti: Toimi kohtuullisesti, viilaus jatkuu.

Päiväkirja MTS2n ajalta

DFRPG

Kattaa vuoden 526 kesän alkua.

Mekaanisesti: Ok, mutta aika paljon nippelisälää.

Päiväkirja DFRPGn ajalta

Mutatoitu DFRPG / GURPS

Kattaa vuoden 526 kesän lopun.

2019-03-09

Samuelin liskovanki on nälkiintynyt ja houreissaan, koska Lee ei ole juuri ruokkinut sitä. Samuel kirjoittelee sen hourailuja ylös.

Kirveli analysoi pataa. Pataan on sidottu joku henki. Sille voi opettaa uudet käskysanat ja uusia käskyjä. Se on kestävä, mutta siinä on lommoja, tarvitsisi jonkun maagisepän korjaamaan. On vähän kaoottinen, haluaa ruokkia kaikki ja suuttuu, jos ei saa. Padalla on komennot:

• Skrutoi, hyökkää tuntemattomien kimppuun.
• Hrulaa, tarjoile rauhallisesti ruokaa.
• Stulo, tuli päälle.
• Estulo, tuli pois.

Pata ei oikein osaa parantaa siihen laitettua ruokaa, vaikka se valmistaakin sen. Se voisi ehkä kylvettää ihmisiä.

Santa kalastaa ja saa sintin.

Seuraavana päivänä Santa auttaa kirkossa. Säilä tulee tökkimään häntä ja vinkuu painimaan.

Kirveli ja Hannu yrittävät myydä pataa paronille sotilaiden ruokkimiseen tai joillekin laitoksille, mutta möläyttävät aina jotain, joka saa ostajat perääntymään.

Heikki Possula, paronin palvelija kertoo tehtävistä koillisessa. Höykkäykset ovat lisääntyneet, järjestelmällisempiä? Maalaiset ovat vihaisia. Kuulemma joku lohikäärme nähty. Kuvauksia liskomaisista otuksista. Palkkasi ryhmän Terän Suomat selvittämään, ovat lähtemässä huomenna. Parin päivän matkan päässä.

Kirveli palaa kertomaan tehtävästä muille. Samuel menee heti utelemaan liskovangiltaan asioita. Hän piirtää lohikäärmeen ja lisko nyökyttelee. Samuel piirtää lisäksi liskolaisia lohikäärmeen eteen, tämäkin aiheuttaa nöykyttelyä. Ja aarre?

Kirveli kyseenalaistaa Samuelin tiedonhankintamenetelmät.

Menemme takaisin paronin linnalle kyselemään lisäjuttuja. Kärryillä pääsee kylän suuntaan, kaikkiin taloihin ei pääse. Koivuhiipan kylässä on ritari Aliandra, joka voi antaa tietoja.

Saamme tavaraa. Teltta, köysiä, valtaushaka, kirves.

Samuel piilottaa liskolaisensa kärryihin.

Parin päivän päästä saavumme Koivuhiippaan. Pienellä kukkulalla kivinen kaksikerroksinen maatalo. Sen lähistöllä on pikkuinen kylä, jossa on kaksi taloa, temppeli/kokoontumispaikka ja majatalo.

Muut menevät ritarin talolle, Samuel jää kuulustelemaan tavernaan menijöitä. Hän on turhautunut hitaiden ja juomaan haluavien maajussien kanssa. Hän saa nimiä ja paikkoja, niiden kimppuun on hyökännyt liskolaisia.

Aliandran aseenkantaja kutsuu meidät sisään. Meitä odottaa hieman vanhempi nainen, jo harmaatukkainen. Hän kertoo meille, että tapaukset alkoivat keväällä, ovat muuttuneet pahemmiksi. Karjaa on viety, ihmisiä kadonnut tai kuollut, mutta ruumiita ei ole löydetty. Tuntuvat katoavan jokeen, hankala seurata. Hyökkäävät yleensä illalla tai yöllä. Yleensä vievät elämiä, eivät juuri työkaluja.

Kuulemma pari ihan luotettavaakin tyyppiä on raportoinut lohikäärmeestä.

Samuel saa kuulla, että yksi hyökkäyksen kohde, Henrik, on majatalossa. Hän kutsuu Henrikin ulos.

Samuel näyttää liskovankinsa Henrikille. Henrik kavahtaa ja kertoo, että kyyyyyyllä ne liskot vähän tuolta näyttivät. Samuel sanoo, että et sitten hiisku tästä kellekään. Filippa ääntelee.

Muut pari tyyppiä tulevat heti utelemaan Henrikiltä juttuja ja kehuvat pöllöä.

Aliandra kertoo, että kuusihenkinen Terän Suomat lähti sen paikan luo, jossa tapahtui hyökkäys 8 päivää sitten.

Kun Samuel tulee luoksemme, hän käskee Filippan vahtia kärryjä.

Syömme ja kylvemme Aliandran luona. Säilä illusoi kylpyhuoneesta kivemman.

Samuel jää vahtimaan kärryjä, kun muut menevät tavernaan. Säilä menee sisään ensin, puheensorina ei lakkaa. Kun Santa tulee sisään, se hiljenee vähän, ja kun Kirveli tulee, tulee ihan hiljaista. Hannu onkin sitten tyytyväinen, kun paikka on hiljainen, kun hän tulee sisään.

Meille vapautuu juuri sopivasti pöytä. Jonkin ajan päästä joku tulee kertomaan, että Samuel näytti hänelle liskolaisen. Sitten naamapalmuillaan.

Yksittäisiä liskohavaintoja on monen kymmenen vuoden taa. Kirveli kirjoittaa ylös majatalon asiakkaiden lohikäärmehavainnot.

Väsäämme kartan liskohavainnoista ja ajoista. Eivät hyökkää kovin lähelle kylää, ovat kovasti karjan perässä. Lähinnä joen vierestä ja pari yksittäistä paikkaa metsässä. Joki on tästä itään/pohjoiseen päin. Joki virtaa pohjoisesta etelään.

Jonkun kalastajan olinpaikasta väännetään. Onko hän kadonnut? Hän asuu tästä 1,5 pv itään päin. Hyökkäävätkö liskolaiset vain sateella? Hannun mukaan huomenna saattaa sataa.

Yövymme aitassa.

Lähdemme aamulla tunnin matkan päähän sinne, missä oli viimeisin hyökkäys, eli Henrikin luo.

Liskot veivät lammaslauman. Hannu jäljittää niitä helposti. Metsässä jäljet katoavat lähes mystisesti. Mutta Hannu onnistuu bongaamaan joitain jälkiä. Ihan kuin metsä olisikin kasvanut jo viikkoja jälkien päälle. Vartin jäljityksen jälkeen jäljet ilmestyvät taas. Tunnin päästä jäljet katoavat enemmänkin, eikä Hannukaan enää ole varma.

Hannu pööpäilee hetken. Hän ei nää jälkiä, mutta huomaa puron. Yhdestä kohtaa on katkottu pieniä puita. Sieltä löytyy umpeenkasvanut nuotio.

Kirveli löytää liskolaisen jäljen. Sieltä löytyy myös lautan raahausjälkiä.

Kirveli juttelee lepälle. Se kertoo, että tästä meni ryhmä alavirtaan. Niitä oli 3–40. Yksi niistä käski pikkukasvien peittää jäljet.

Hannu astuu johonkin. Se oli ansa, mutta hän ei jää kiinni. Ansa olisi piikittänyt häntä. Luultavasti ihmiselle tarkoitettu.

Samuel keskustelee epähenkeviä siitä, että onko Kirvelille ok, että puita tapetaan. Mitä? Haltiat kuulemma kasvattavat elävistä puista taloja. Pystyykö ihmisestä kasvattamaan kärryn.

Samuel ottaa keihään, kiertää kalajutut kätensä ympärille, käyttää pojon ja kävelee oikein mukavasti toiselle puolelle. Hänen vaatteensa jäävät vain hieman kosteiksi. Hannu ui yli. Myös Santa ja Säilä keihästelevät yli. Kirveli jää kävelemään toiselle rannalle.

Tulemme länteen virtaavan joen risteykseen. Kirveli kysäisee joltain puulta, mihin päin lautalla kulkevat lampaat ja liskot menivät.

(Vahtivuoron aikana puut kuiskivat. Kirveli juttelee niille. Ne eivät pidä liskosta. Ne ovat kuulemma jotain pahoja henkiä.)

Sitten kun Kirveli herättää Samuelin vahtivuoroon, Samuel juttelee liskolle. Lisko valittaa, että paikka paha, puu paha henki, kuollaan. Samuel tökkii puuta ja sanoo, että ei siinä mitään pahaa ole.

Jatkamme matkaa. Löytyy yksi yleinen yöpymispaikka.

Puolenpäivän aikoihin tulemme taas joenhaaraan, yksi haara menee pohjoiseen. Kirveli kysyy taas yhdeltä puulta, että mihin päin liskot menivät. Pohjoiseen. Kirveli kysyy, ovatko liskot pahoja. Puu ei tiedä ja rupeaa ihmettelemään, että voisivat ne olla, jos ne myrkyttävät juuria tai jotain. Puhelias puu. Kirveli poimii siltä norkon ja istuttaa sen kukkaruukkuun.

Löydämme ilmeisesti kalastajan mökin. Hannu ei näe venettä. Kukaan ei vastaa koputukseen tai huuteluun mökin ovella. Samuel avaa oven. Sisällä on pimeää ja pölyistä. Hannun mielestä on ollut jotain viikon viikkoja tyhjillään.

Hannu tutkii ulkona.

Säilä haluaa harjoitella painimista. Santa on nihkeä, joten Kirveli painii ja voittaa.

Säilä, Samuel ja Hannu haluavat välttämättä vahtia mökin katolla.

Seuraavana päivänä matkustamme puolisen päivää. Sitten tulee laidunaluetta näkyviin. Siellä on harjulla lauma lampaita ja joku poika. Poika puhaltaa pilliin. Paikalle tulee isä, joka juttelee. Heiltä vietiin lampaita pari viikkoa sitten. Kalastajamies katosi, sen jälkeen vaimo otti lapset mukaansa ja lähti ilmeisesti Tyssiaan.

Jatkamme pohjoiseen. Iltapäivällä löytyy aukio. Ihmisten käyttämä polku menee luonaaseen. Lato. Myös toisella puolella jokea on raivattua aluetta. Seuraavalla kerralla voisi kysyä, että mitä rakennuksia tulee seuraavaksi…

Jokea pitkin alas tulee kaksi lauttaa ja yksi veneellinen liskolaisia. Menemme piiloon latoon, Hannu sen taakse. Liskolaisvanki innostuu.

Mikä suunnitelmamme on?

Alkaa kuulua rumpujen ääntä. Liskot kerääntyvät aukeammalle alueelle. Sitten lohikäärme lehähtää paikalle. Liskolaisvanki innostuu vielä enemmän, joten Santa kuristaa sen tajuttomaksi.

Liskolaiset messuavat ja kumartelevat. Lohikäärme hönkäisee kevyesti niiden päälle jotain kimaltelevaa sumua ja lähtee sitten pois, suunnilleen pohjoiskoilliseen.

Iso lössi kävelee ladon ohi. Kaksi menee sahan kanssa metsään ja yksi tulee latoon. Mätkimme latoon tulleen. Se kuitenkin ääntelee niin paljon, että metsään menneet JA pois lähtenee kuulevat! Seuraa liskolaiskielistä huutelua. Samuel yrittää vastata niille, mutta se ei auta asiaa…

Hannu ampuu yhden shamaanin näköisen liskolaisen. Pomo lähtee ärjyen juoksemaan meitä päin. Kirveli on pidellyt lataamaansa kasviohjusta ja menee nyt ulos ampumaan pomoa. Kasviohjus sirpaloi pomon kilven. Santa ja Säilä tulevat myös ulos.

Liskolaiset haluavat paeta. Shamaanien ylle tulee pimeys.

Säilä yrittää kaksintaistella pomon kanssa. Santa haluaa ottaa sen hengissä. Säilä onnistuu kuitenkin suunnilleen fileeraamaan pomon käden…

Liskolaiset pakenevat pimeydestä metsiin.

Veneissä on mundaanikamaa. Köyttä, tynnyreitä…

Otamme yhden lautan ja veneen. Otamme mukaan pomon ja Samuelin vangin, muut tapetaan.

Menemme paikalle, jossa kohtasimme pojan ja lauman. Hannu menee varoittamaan paikallisia. Paikalliset haluavat, että Hannu jää tänne puolustamaan.

Hannu näkee lohikäärmeen lentelevän kaukana. Sieltä kuuluu ärtynyttä karjuntaa.

Yöllä on tuplavahti. Aamulla jatkamme Koivuhiippaan ja viemme raportin ritari Aliandralle.

Sitten jatkamme Tyssiaan. Saamme palkkion tiedoista, 10 hm per nenä. Saamme yösijan ja pääsemme syömään sotilaiden kanssa.

Seuraavana aamuna pääsemme paronin puheille. Hän kertoo, että tietäjänsä oli kertonut, että hänen esivanhempansa, kaupungin perustajat, sata vuotta sitten ajoivat lohikäärmeen pois sieltä. Lohikäärme ja liskolaiset olivat terrorisoineet hiisiä siellä. Siellä oli jokin iso muinainen haltiapuu paikassa x. Lohikäärme osasi syöstä savupilveä tai kuumaa öljyistä jotain. Osasi taikoa, koska metsä oli silloin ikävä ihmisille. Silloinen lohikäärme oli isompi kuin tämä nykyinen.

? xp Nykyinen xp-tilanne: 2019-03-10_00:54:50 <@Amoeba> Santa Säilä Hannu Samuel Kirveli 2019-03-10_00:54:50 <@Amoeba> 266 268 273 265 270

2019-07-04

Paronin tietäjä suostuu kertomaan meille juttuja lohikäärmeestä. Kestävät yleensä tulta, varsinkin jos syöksevät sitä, mutta tämän tulensyöksentäkykyjä ei ole todistettu.

Pystyykö lohikäärmeen ulkonäöstä sanomaan, mitä tyyppiä se on? No ei oikeastaan. Vain aika todennäköisiä merkkejä voi tulkita. Esim. suomuisa varmaan elää vedessä eikä syökse tulta.

Savua se osaa syöstä. Jos oletamme, että se on sukua aiemmalle, se osannee syöstä kuumaa öljyäkin.

Mille lohikäärme oli heikko? Tietäjä kertoo pitkän tarinan Tyssian perustajasta ja tämän taikamiekasta ja kumppaneista. Tiedämme paikan, missä se tapahtui, siellä on tosi iso puu. Tavalliset aseet toimivat vähän huonosti. Vatsapuoli oli pehmeämpi. Siipien verkottaminen auttoi pitämään sen tappelijoiden mätkittävänä.

Minkälainen magia erityisesti auttaisi lohikäärmeitä vastaan? No mikä vaan…

Samuel on jotenkin kiinnostunut kysymään neuvoa Tyssian perustajalta, joka on haudattuna sukukryptaan. Kirveli on sitä mieltä, että tämä ei ole hyvä idea! Kirveli pyytää Santaa vahtimaan Samuelia, jottei tämä tekisi mitään tyhmää.

Krypta on kirkon alla.

Samuel kyselee, että mitä mieltä Santa on inkvisiittoriesta. No, Santa tapasi sen yhden jossain kaupungissa. Entä mitä mieltä hän on nekromantiasta? No, kirkon virallinen kanta on, että kuolleiden tulisi antaa levätä rauhassa yms. yms. No ei kai niille jutteleminen ole niin pahaa?

Samuel ja Santa menevät kysymään pääsyä kirkon alle. Vahti toteaa, että jee. Jos kaipaatte kirjoja, jossa on ohjeita avun rukoilemiseen hengiltä, niin siitä on kirjoja. No Samuel ehdottaa, että haepa meille sellainen! Santa epäilee, että Samuel saattaisi tehdä jotain sillä aikaa.

Kaupungin perustajilla on isot hienot kivipaadet yhdellä seinällä, kolme polvea jo, nykyinen on neljättä.

Santa rukoilee tyypilliseen tyyliin. Hänestä Samuela on varsin ok sen kanssa, jos lohikäärme ajetaan pois tai tapetaan.

Kun Samuel olettaa Santan menneen jonnekin, Samuel tekee jonkun taian. Santa kuulee Samuelin mumisevan jollain tuntemattomalla kielellä. Hän jättää soihtunsa nurkan taakse ja menee johonkin varjoon katsomaan Samuelia.

Samuel kertoo, että olemme menossa ajamaan pois lohikäärmeen jälkeläistä, onko jotain neuvoja. ”Eläessäni en sitä tiennyt, mutta minulla on kohtalotoveri puussa, kohtele sitä hyvin.” Hillovarvas. Mitä?

Samuel sanoo ääneen: ”…Hillovarvas?”

Santa mumisee: ”Hillovarvas?”

Samuel yrittää derailata. Mitä Santa löysi? Santa kyselee hillovarpaasta.

Kirveli ei löydä mitään uuttä tietoa siitä, mitä muut vastaavat lohikäärmeet voisivat tehdä. Metsälohikäärme ehkä. Eivät juuri syökse tulta, jotain myrkkyä ja kasvitaikuutta.

Icy Weapon voisi olla ihan pätevä aseenparantamisloitsu, ja Kirveli voi oppia sen nopeasti.

Paronin linnanherra sanoo, että voisi antaa loitsun Kirvelille, jos suostumme lähtemään sitten heti lohikäärmettä päin.

Samuel kysyy Kirveliltä, voiko jonkun kuolleen henki jäädä jumiin puuhun. Kirveli kertoo tarinan emännästä, joka hoiti ja rakasti omenapuuta ja jäi siihen jumiin kuoltuaan, kunnes joku tyttärentytär söi puusta omenan.

Säilää kiinnostaa lohikäärmeen osat, joita voisi käyttää ties mihin. Parantamaan miekkoja jne. Linnanherra suostuu antamaan hänelle kaksi pientä maagista säilöntäpussia.

Hannu on täysin valmis lähtemään vaikka heti.

Samuel menee linnan keittiöön kysymään hillovarpaasta. Mitään ei tiedetä. Sen sijaan kokki kertoo ummet ja lammet jouruista ja perheestään.

Saamme pitää kaiken mitä kukaan ei julista omakseen. Merkityistä kamoista saamme pitää puolet. Vaakunalliset arvoesineet takaisin omistajilleen, rahallista korvausta vastaan. Lisäksi paroni antaa kaikille 100 hopeamarkkaa.

Lähdemme matkaan. Säilä yrittää auttaa navigoinnissa yms. Matka viivästyy…

Viidentenä päivänä Hannu. Kierrämme puoli tuntia metsässä ja päädymme mäen rinteeseen. Muutaman sadan metrin päässä etelässä on hyvin korkea puu.

Säilä ihailee muurhaisten polkuja. Miksi ne tekevät tällaista? Saisiko niitä kaksintaistelemaan?

Metsässä heti puun vieressä vasemmalla on koski ja suomainen alue. Oikealla on jotain paaluvarustelua, vartiotorni ja paaluvarustuksen sisällä näkyy liikettä. Liskolaisia.

Kirveli tajuaa, että ison puun takana on vieläkin isompi runko, jonka halkaisija on noin 15 metriä. Huh huh! Sen Paaluvarustuksen sisällä on jotain rakennelmia. Vasemmalla metsää on kaadettu ja siellä on ehkä tervahauta. Vasemmalla paaluvarustuksessa on kulkuaukko. Oikealla metsä on paljon lähempänä isoja puita.

Paaluvarustuksen takana on isompi joki. Pienempi joki virtaa pohjoisesta etelään ja isompi idästä länteen.

Kartanpiirtotaito?

Miten päästäisiin leiriin? Kaivetaan tunneli? Kirveli voisi tehdä sen kahdessa päivässä ja se olisi tyyyyyylsääääää. Hiipiä yöllä? Mutta sitten mekään emme juuri näe.

Ensin olisi kiva tietää, paljonko siellä on liskolaisia.

Teemme leirin, joka on hyvin piilossa.

Illalla Hannu, Santa ja Säilä lähtevät tutkimaan. Samuel ja Kirveli huomaavat, että liskolainen on rauhallisempi ja jotenkin viekkaan oloinen.

Keskustelemme siitä, mitä liskolaiselle kannattaisi tehdä. No siis, olisihan se oikeastaan pitänyt tappaa. Niin niille yleensä tehdään. Mutta Kirveli ei halua tappaa sitä ihan suorilta. Eikä halua Samuelkaan. Emme tiedä, mitä nyt voisi tehdä. Lopulta Samuel toteaa, että olisi ehkä parempi ollut ajatella etukäteen. Kirveli vinkuu ilosta ja nauraa, kun Samuel viimeinkin tajuaa sen!

Santa, Säilä ja Hannu hiippailevat eteenpäin.

Samuel huomaa, että liskolainen kääntelee päätään linnaketta päin. Samuel ottaa veitsen ja menee nyhtämään siltä tietoa. Se ääntelee ja Samuel luulee, että se aikoo varoittaa, ja tökkää sitä kurkkuun.

Kirveli nousee kirjansa äärestä ja ihmettelee, että nytkö sitten?

Lisko ei kuole vielä! Se yrittää kovasti kirota Samuelia kuollessaan. Kirveli ahdistuu ja haluaisi periaatteessa parantaa sen, mutta kun…

Hannu haluaa mennä puuhun tähyämään.

Yhtäkkiä linnakkeesta kuuluu jotain huutoa. Säilää ammutaan varsijousella. Santa katsoo, että muut pääsevät turvaan. Hän heittää kepin jonnekin hämäykseksi. Hannu vastaa tuleen. Häntäkin ammutaan. Hannu perääntyy. Säiläkin perääntyy suojaisasti. Häneen osuu taas! Säilä kaatuu nurmikkoon.

Säilä yrittää ryömiä eteenpäin. Sattuu kauheasti mutta hän jatkaa.

Santa saa Säilän kiinni ja parantaa.

Sillä aikaa Hannu tähtäilee ja yrittää ampua. Se on hankalaa.

Hannu yrittää peitellä jälkiä.

Muut palaavat leiriin. He ihmettelevät kuollutta liskolaista.

Kirveli heittää Säilään ensiapua ja syöttää kolme parannusmarjaa. Sitten hän hautaa liskolaisen, sitten taikoo lähiympäristöön concealin, sitten meihin kaikkiin walk through plantsin ja sitten etsimmen uuden majapaikan.

Kirvelin menee naamalleen sammalmättäälle ja nukkuu.

Santa vartioi ensin, sitten Säilä, sitten Hannu, sitten Kirveli ja viimeiseksi Samuel. Mitään ei tapahdu ja kukaan ei vaikuta tulevan perään.

Kirveli kysyy, että paljonko liskoja oli. Ampujia oli varmaan 6–12. Ei-ampujista ei ole tietoa.

Tarkkailemme tialnnetta puista. Linnakkeen elämä ei näytä juuri häiriintyneen. Lohikäärmettä ei näy. Vartiotorneissa on ehkä enemmän porukkaa.

Kirveli juttelee jollekin isolle puulle ja kysyy, että milloin lohikäärme meni viimeksi isoon kantoon. Iso paha haju meni sinne monta päivää sitten. Mitä isoimmalle puulle tapahtui? Iso-iso-iso paha haju kaatoi taivaspuun kauan kauan sitten, kun puu oli vielä pieni taimi. Samuel haluaa tietää, kuka on hillovarvas. Mitä? Puu sanoo, että ehkä joskus joku marjoja tallonut liskolainen?

Joelle meni puolisen tusinaa vahtimaan ja joitain työläisiä.

Kirveli yrittää etsiä lisää marjapuskia parannustarkoituksiin. Lähistöltä ei löydy.

Santa huomaa, että liskot kiskovat aasin avulla lisää puuta. Ja ovatkos nuo ihmisiä? Siellä on ainakin pari orjaa rääsyissä.

Hannu lähtee joen toiselle puolelle tutkimaan. Puun ja lammen kyljessä joku hyvin pieni tönö. Se on selvästi reitti jonnekin, varmaan jättikannon sisään. Lähellä pienen ja isomman joen risteystä on sillan ja veneen alkua. Hänkin näkee ihmisorjat.

Isomman joen rannalla on myös vartiotorni, mutta se on matala eikä siellä juuri ole porukkaa.

Hannu tuo Kirvelille marjapuskan ja Kirveli istuttaa sen. Hannu sai myös paremman väkimääräarvion. Liskolaisia on varmasti yli 100, mutta taistelijoita on varmasti vähemmän. Ehkä pari tusinaa. Pari kaaputyyppiä. Pari isompaa panssaroitua miekankantajaa.

Illalla kuuluu, kun lohikäärme lähtee lentoon. Lounaaseen.

Isolle puule olisi kiva jutella. Kirveli voi mennä sinne. Samuel haluaa tulla mukaan. Kirveli utelee, että miksi, ja Samuel lopulta sanoo, että puussa voi olla joku henki. Okei? Kyllähän Kirvelikin sellaisen voi huomata.

Kirveli naamioituu puskaksi ja lähtee hiipimään. Muut tulevat perässä puolustusasemiin. Hiiviskely ei oikein suju. Kirveliä päin lentää tulinuoli, mutta se osuu neljä metriä Kirvelin eteen.

Hannu ampuu tähtäilijää. He sitten tähtäilevät ja ammuskelevat toisiaan, enimmäkseen ohi.

Kirveli jatkaa hippailua ja pääsee ison puun luo. Hän tuntee jo nyt, että tämä on hyvä puu, tietää juttuja ja on jopa ehkä taikaisa.

Kirveli juttelee puulle. Se on hyvin älykäs ja pystyy vastaamaan kunnolla. Lohikäärme Geoligax kaatoi sen kauan sitten eikä se ole päässyt kasvamaan entiselleen. Tämä uusi lohikäärme on Nekardar, ylpeämpi kuin vanhempansa eikä tietenkään yhtä kykenevä. Puu ei ole varma, onko se yhtä hyvä kasvitaikuudessa kuin Kirveli. Puu sanoo, että puuhun sidottu kummitus Hithelsilvathar voisi ehkä auttaa jotenkin. Hän on haltia, jonka Geoligax tappoi. Hän saattaa tarjota apua. Jos pääsemme puun latvaan? Kuinka paljon taistelukykyisiä liskolaisia on? Tusina tulensyöksijää, pari tusinaa vartijaa, viitisen shamaania, pääshamaani. Nekardar pitää liskolaiset koossa, ilman sitä ne tappelisivat keskenään enemmän. Puu haluaisi, että Nekardar tapettaisiin ja sitä parannettaisiin, jotta se voisi taas kasvaa paremmin. Hithel olisi hyvä saada haudan lepoon.

Säilä yrittää illusoida ballistan viereensä. Ei onnistu. No, se olisi muutenkin ollut aika uskomaton, koska se olisi ollut suunnilleen metsässä.

Kirveli päättää mennä suorempaa reittiä pois. Hän rämpii joen yli ja hiipii metsään. Ei kovin hyvin, mutta liskotkin keskittyvät enemmän muihin.

Säilä yrittää taas saada Santan kantamaan itseään, koska hänellä on naamassa haava.

Kirveli epäilee, että puu osasi joskus taikoa! Vau.

Kirveli parantaa Säilää.

3 xp

2019-07-20

Palaamme takaisin toiseen leiriimme. Kirveli peittelee samalla jälkiä. Nukumme ja pidämme vahtia. Aamuyöllä lohikäärme palaa takaisin.

Santa löytää sisäisen taktikkonsa.

Aamupäivällä Santa ja Hannu menevät hiippailemaan eri puolille leiriä/jokea. Liskolaisten puunkaatajaporukka menee kaatamaan, ihmisorjia ei ole mukana. Vahdit ovat hieman valppaampia. Hannu huomaa toisenkin rötiskön, josta päässee sisälle linnakkeeseen.

Lähdemme lounaan jälkeen metsään katsomaan puukaatajia. Santa ja Hannu kuikuilevat lähempää. Osa liskoista lähtee pois, vahdit ottavat rauhallisesti ja loput työläiset menevät pulikoimaan jokeen.

Santa, Kirveli ja Samuel menevät suunnilleen linnakkeen ja puunkaatopaikan väliin. Säilä ja Hannu pysyvät puunkaatopaikan takana. Sovimme tapaamispaikat A (lähellä), B (alkuperäinen leiri) ja C (nykyinen leiri).

Myöhemmin iltapäivällä neljä vartijaa, kaksi työläistä ja kaksi ihmistä tulee puunkaatopaikalle.

Santa kömpelöi piiloutumisen kanssa.

Mätk. Kolmisen liskoa pääsee karkuun linnakkeelle. Monet tapetaan. Säilän kanssa kaksintaistellut ”kersantti” saadaan vangiksi, samoin kaksi soturia.

Saamme ihmisvangit vapaaksi. He ovat Romu ja Ortun. Sielä on vielä Astu. Neljäs pakeni. Suuntaamme kohtauspaikalle A.

Vangit ovat Teränsuomia, seikkailijaporukka. Astuzim on kaukaa idästä, sekin on vähän tummempi, mutta ei niin kuin Santa. Heidänkin piti mennä tappamaan lohikäärme. Jäivät kiinni… Heitä oli 6. Ortun on ”ekspertti”, Romu on veitsitaistelija. Sulka ja Jyrinä oletettavasti kuolivat tappelussa. Velho Peetu pakeni, ehkä.

Kirveli muistaa, että Peetu oli varmaan viime kuussa Tyssiassa.

Teränsuomat kertovat reitin maan pinnalta tunneleita pitkin sammalvankilaan. Siellä oli joku metrin mittainen myyräläinenkin.

Lohikäärme syö vahvoja tyyppejä vahvistuakseen.

Santa kuulustelee liskoja. Yksi soturilisko on kuollut matkalla. Ne puhuvat varsin hyvää gaarmannia, ja Samuel on siitä katkera.

Soturilisko on niin uskollinen NEkardarille, että hän ei suostu kertomaan mitään. Santa tappaa sen ja sitten kersantti on varsin yhteistyöhaluinen. Hänen mielestään ja erityisesti tulensyöksijöiden mielestä Nekardar on surkeampi kuin vanha lohikäärme Geoligax.

(Samuel on jutellut peilissä olevalle kummitukselle Tyssiassa. Siellä on kuulemma muinaisen kuukultin druidi.)

Samuel koittaa puhella kummitukselle uudestaan. Samuel ei ole diplomaattinen.

Hiippailemme puun luokse. Säilä ei tule mukaan ja muut ovat kuin varkaat yössä. Kirveli kertoo isolle puulle, että he ovat menossa latvaan puhumaan haltialle ja

Filippa kiskoo Santan purolle. Sieltä kuuluu liskolaisten loiskahduksia ja mutinaa ja hieman valoakin. Hän perääntyy ja kertoo Hannulle.

Kirveli taikoo puuhun tikkaat, ja kiipeämme ylös. Löytyy sammalkammio puun sisässä, ja siellä alkaa jokin mätäs hohtamaan hopeaisena. Samuel onnistuu näkemään haltian muotoisia ääriviivoja.

Kirveli antaa aaveelle taikapojon. Sitten hän alkaa kuulla haltian puhetta. Vanhahtavaa gaarmannia. Kirveli kertoo, että olemme aikeissa karkottaa tai tappaa lohikäärmeen ja olisi kiva saada tietoja ja apua. Haltia pyytää, että saa ”lukea” meitä. Okei. Samuel on hyvin epäluuloinen, kauhea yksityisyyden loukkaus.

Hän lupaa antaa meille jotain voimaa ja suojaa, jos lupaamme taistella kaikin voimin Nekardaria vastaan. Tottahan toki. Hän osoittaa paikan sammalessa ja sieltä löytyy mithralpaita. Ooooh. Panssarissa on kaksi erikoisominaisuutta. Panssari auttaa olemaan huomaamaton vanhoissa metsissä. Lisäksi suojaa tulihengitykseltä.

Hithelsilvathar taisteli helvetinsusia vastaan ja kuoli. Tapahtui Geoligaxin ja Nekardarin välisenä aikana.

Puu tuottaa sienemen, jonka avulla Kirveli voi havaita asioita.

Tuhansia vuosia sitten isommassa puussa asui ehkä jopa toista sataa haltiaa.

Kirveli tuntee vankialueen. Siellä on kaksi olentoa. Puun läpi menee kolme reittiä: lohikäärmeen aukko, jossa on piikkejä, joita lohikäärme kontrolloi. Toinen on limainen luiska temppelistä. Kolmas on pieni sivureitti, jota pitkin shamaani kulkee. Siellä on uhrien syömäpaikka ja aarteen paikka. Aarrekasan luona lohikäärmeellä on voimaa, temppelin vieressä myös. Turvallisinta olisi kyllä tapella sitä vastaan metsässä.

Palaamme leiriin.

4 xp

Pääsivu