Lumikoira:Hahmojen päiväkirja

Lumikoira

Ensimmäinen Sukupolvi

PJ: nämä aiemmat vaiheet on vähän epäluotettavaa historiaa. Kaikki D&D-moduuleissa tapahtuneet yksityiskohdat (nimet, paikat, jne.) on epävarmoja, mutta yleiset linjat pätee. D&D-moduulien aiemmat vaiheet on hyvin tiivistetysti kerrottu Tapahtumat-sivulla. Vapaan D&D-seikkailun aika on jo luotettavampaa.

D&D-moduulien ajat

Päiväkirja D&D-moduuli-ajoilta

Luotettava tiivistelmä:

Tutkittu Kassburgin teatterin tapahtumia. Demonologi Kethill Riimu(mies) oli ihastunut naispuolisen pääosan esittäjään Tiviaan. Kethilliä ei saatu kiinni, mutta ensi-illan jälkeen näytelmä sai jatkua normaalisti.

Ahman aiemmin käsiinsä saama Mustan Salman rituaalikirja kiinnittää Salman kultistien huomion. Samalla Fimbulin kultistit käyvät Salman kultistien kimppuun. Jandan temppelin alta puhdistetaan kultisteja, ja Ahma kerää tietoja minkä pystyy kummiltakin. Suuressa loppukohtauksessa, Kassburgin alaisten viemärien jossain salissa, Kethill lupailee kummallekin jengille jotain epäkuolleita, mutta peruu homman kun Tivia olisikin tarvittava uhri. Kultistit tappelevat keskenään, Kethill häipyy kaupungista(?) ja ryhmä saa loppujen lopuksi Tivian pelastettua.

Vapaata D&D-seikkailua

Päiväkirja D&D-Kuikon ajalta, lisäksi on tiivistelmä.

Muunnettu Praedor

Kattaa noin vuodet 500-503 Tapahtumat-sivulla.

Mekaanisesti: vaiheessa 1 oli taito-kohtainen expa ja yksittäiset loitsut. Vaiheessa 2 ominaisuus-pohjainen expa ja loitsiminen taikuuden erikoistumisten kautta.

Päiväkirja muunnetun Praedorin ajalta

BESM 3

Noin vuosi 504 Tapahtumat-sivulla.

Mekaanisesti: BESM 3ed oli vähän liian epätarkka, vaikka muutamia ihan kivoja ideoita päästiinkiin käyttämään.

Päiväkirja BESM 3:sen ajalta

Earthdawn 4

Kattaa noin vuodet 505-506 kesään Tapahtumat-sivulla.

Mekaanisesti: Muut hahmoluokat toimi kohtuullisesti, mutta ED:n taikuus oli vähän liian rajoittunutta Kuikon maailmaan.

Päiväkirja Earthdawn 4:sen ajalta

Oton oma moni-tavoite-systeemi, v1

Kattaa noin vuodet 507-510 Tapahtumat-sivulla.

Mekaanisesti: Tappelun suhteen vähän vaikea, mutta valinnat pelaajilla tuntui toimivan kohtuullisesti

Päiväkirja MTS1n ajalta

Siirtymä-aika

Noin vuodet 509-524. Enimmäkseen kerrottua ja sovittua, ei systeemiä.

Sukupolvisiirtymä

Toinen Sukupolvi

Oton oma moni-tavoite-systeemi, v2

Kattaa vuoden 525 kesän Tapahtumat-sivulla.

Mekaanisesti: Toimi kohtuullisesti, viilaus jatkuu.

Päiväkirja MTS2n ajalta

DFRPG

2018-04-08

Kirveli tutkii Samuelin kulhoa.

Kirveli opiskelee talven Ailean oppilaana, mutta Ailea ei jaksa kahden oppilaan kanssa. Samuel rakentaa taloaan.

Keväällä Oripellon karavaani lähtee Hirvaan. Tyssiossa, Reikko on palkannut joitakuita tekemään kartoituksia. Hän on poistanut sankareilta verotuksen, joten paikoista saa mennä hakemaan kaiken irtaimen. Sieltä on löydetty paljon luolastoja. Kartoista saa plussaa. Kaiken maailman huhuja hirviöistä liikkuu.

Juuri ennen Tyssiota kimppuumme hyökkää maantierosvoja, kun olemme matkalla kapealla tiellä metsässä. Sitten pääsemme kaupunkiin.

2 p

2018-04-28

Tyssiossa Oripellon karavaani jatkaa karavaaniparkkiin kaupungin pohjoispuolelle.

Menemme kaupungin pohjoisosaan paronin kartanolle ilmoittautumaan.

Sillä aikaa, kun muut etsivät yöpaikkaa, Santa menee temppelille hankkimaan parannusta.

Ei löydy yöpaikkaa. Kirveli saa selville, että täällä on kuulemma erakoiden kokous, minkä takia kaupunki on täynnä. Huonommassa kaupunginosassa saattaisi olla vapaata… Merle-sedän paikka on kuulemma auennut taas.

Joku kirkkoherran sihteeri kyselee Santalta, että hänkös on seikkailija, eikös teidän porukassanne ole parantajaa? No haetaanpas Wassa!

Paikalle tulee pyylevä puolituistäti, joka esittäytyy Wassa Äyräpääksi. Santa muistaa hänet! Wassa vihjaa Santalle, että hänet voisi ottaa mukaan, koska täällä on hirveän tylsää! Samalla sihteeri vihjaa Santalle, että heidän olisi parempi ottaa Wassa mukaan, koska hän syö kaiken.

Tapaamme torinkulmalla. Samuelkin tunnistaa Wassan. Wassa muistaa myös Samuelin, joka oli jonkun vanhemman miehen kanssa matkassa. Wassa on nähnyt Säilänkin joskus. Kirveli ja Hannu esittäytyvät.

Menemme Merle-sedän paikkaan. Joku nainen avaa meille oven. Hän on Lee ja hellä on ongelma: kellarissa on jättirottia. Merle-setä oli kuulemma kuollut jonkin aika sitten, joten suku lähetti hänet katsomaan paikkaa.

Keskustelemme palkkiosta ja muista aiheeseen liittyvistä jutuista. 8 äyriä per rotta, korkeintaan 50 rotasta. Wassa ja Säilä ovat innokkaasti menossa tutkimaan.

Lee haluaa panna oven kiinni, että rottia ei pakene, mutta Samuel on epäluuloinen ja pysyy oviaukon tukkeena. Samuelin diplomatia epäonnistuu täysin ja Lee työntää hänet huoneeseen.

Säilä hyökkää portaikosta yhden hämähäkin kimppuun, Santa potkaisee toista. Kirveli valmistaa kahden pojon puuvasaman. Tappelua tapahtuu, Säilä nirhaa yhden. Kirveli ampuu yhtä kipeästi taiallaan ja se lähtee perääntymään.

Wassa parantaa Santaa. Kirveli taikoo toisen kasvivasaman, mutta ei pääse ampumaan. Hän ampuu jotain

Viimeinenkin hämähäkki kaatuu paetessaan.

Santa menee lattialla oleviin seitteihin tutkimaan. Hän jää hirveään jumiin. Hän kiskoo itsensä irti.

Samuel menee neuvottelemaan Leen kanssa taas. Sillä aikaa Santa, Wassa, Säilä polttelevat seittiä pois. Kirveli on valmiina katselemaan paikkoja, jos tuli uhkaa levitä.

Samuel neuvottelee diiliksi 30 rahaa per hämähäkki.

Seittien alta löytyy yllättäen rottia! Noin 40 rotanraatoa löytyy. Löydämme portaiden vastakkaisesta nurkasta rojuläjän ja rikkinäisen nurkan. Rotat ja hämähäkit ovat tulleet jostain onkalosta.

Säilä menee tutkimaan tynnyriä. Sieltä pompahtaa ISOMPI hämähäkki! Se on vaarallinen, Säilä meinaa tipahtaa, mutta Wassa parantaa. Saamme sen murjottua aika hyvin. Kun Kirveli ampuu sitä, se on pyörtymisvaarassa. Yksi pieni pahasti vammautunut hämähäkki pomppaa esiin puolustamaan emoaan! Se hyppää Säilän miekkaan kuolemaan. Iso hämähäkki pakenee tunneliin. Hannu menee sen perään ampumaan, Kirveli tulee valaisemaan.

Hannu kaatuu tunnelissa, siellä on jotain terävää kiveä. Rupeamme raivaamaan kasaa tunnelin edessä. Muutkin tulevat tunneliin. Se on selkeästi kaivettu. Samuel toteaa, että sen ovat amatöörit tehneet.

Tunnelin toisessa päässä on viemäri. Säilä tunkee sinne jonkun lankun, noin polveen saakka paskaa. Wassa tunkee sinne sauvansa, minkä jälkeen Kirveli pesee sen vedellä. Ei ole esoteerista paskaa.

Löytyy piilotettu ovi, joka on viemärissä vastkkaisella puolella kuin tunnelin pää.

Samuel vakuuttaa Leen tulemaan katsomaan kellaria. Hän tulee sinne hyvin varovasti.

(Samuel löytää jotain jännittävää romukasasta. 7! Ehkä myös Kirveli? 6!)

Kasaamme sängyt kellarin oven eteen, että voimme yöllä mennä tappelemaan, jos sieltä yöllä on tulossa jotain.

3 p

2018-05-05

Kirveli löytää romukasasta jotain sälää (paperinpalaa, purnukoita jne.), jossa on taikajäämiä, mutta se ei ole kovin velhoista. Hannu irrotelee hämähäkeistä kivoja osia, joista voi tehdä panssaria.

Säilä käy shoppailemassa.

Menemme takaisin kellariin ja viemäriin. Kirveli taikoo salaoven eteen maata ja Säilä virittää siihen lankkuja niin, ettei tarvitse tarpoa paskassa.

Santa veistää oven paremmin esiin. Löytyy avaimenreikä. Santa katsoo sisään j siellä hohkaa jotain punaista. Sitten ihmettelemme, että onko piilotetun huoneen yllä joku talo… Ei, vaan majatalon tallit ja sivupihaa.

Santa tiirikoi oven lukon auki ja sitten vetää oven auki. Laasti on yllättävän tuoretta, tämä on ollut tässä ehkä vain jonkun vuoden.

Seinät hohkavat punaista, hohtavia riimuja. Seinät ovat muuten sileät ja hyvälaatuiset.

Kirveli tutkii riimuja ja ne ovat PAHOJA. Jonkinlainen näivettävä efekti. Käytävä on tehty taikuudella.

Wassan mukaan se ei ole erityisen epäpyhä. Paha, mutta ei epäpyhä.

Kirvelihän voisi taikoa käytävän kiviseinät maaksi ja katsoa mitä tapahtuu! Koko käytävä olisi 60 pojoa… Kirveli pystyisi kuitenkin muuttamaan vaivoin koko käytävän pinnan viidessä osassa niin, ettei mitään kauheampaa tapahdu. Kokeillaanpa sitten sitä.

Kirveli taikoo stone to earthin. Seinä alkaa murenemaan ja sitten seinät posahtavat ja sieltä purkautuu punainen paha aalto. Se imee Säilästä nestettä! Valot sammuvat käytävästä.

Dehydrate-loitsu.

Kirveli menee nyt lepäämään 20 minuutiksi. Sitten hän saa loistoidean ja menee taikomaan sinne vettä. No se ei imeydy pahaan punaiseen aaltoon, pitäisi olla elävän olennon sisällä tai jotain. Kirveli menee takaisin lepäämään. Muut säätävät jotain.

Säilä tunkee maata takaisin seinään. Sitten Kirveli taikoo sen takaisin kiveksi. Sitten Kirveli menee tuhoamaan loputkin käytävästä. Se possahtaa taas. Kirveli palaa lepäämään. 2/5 käytävästä on nyt puhdistettu riimuista.

Hannu, Santa ja Säilä menevät taas panemaan käytävää kuntoon. Hannu kuulee vikinää! Jättirottia tulee!

Sillä aikaa kun muut taistelevat niitä vastaan, Wassa pyytää Kirveliä tuomaan valoa. Rotat alkavat paeta haavojensa takia juuri kun Kirveli saa valon paikalle.

Säilällä on ikäviä paskaisia puremia. Rotat on lyöty, joten Kirveli palaa lepäämään. Hannu heittää yhden tajuttoman rotan punertavaan käytävään. Se palaa tajuihinsa ja sitten näivettyy ja muumioituu.

Kirveli taikoo taas muutetun tunnelin kiveksi ja sitten punertavan pätkän maaksi. Energiaposahdus sattuu! Wassa parantaa Kirveliä. Sitten lepäillään.

Hannu paikkailee käytävää, ja seuraavaksi Kirveli taikoo maata kiveksi. Munaus! Kirveli onnistuu jumittamaan itsensä seinään… Hän taikoo nopeasti kiveä maaksi ja pääsee irti. Se kohta jää tosin hieman heikoksi.

Yhteensä säätöön meni 5–6 tuntia, mutta sitten käytävä on uudelleenmuotoiltu. Säilä on edelleen hieman heikko, välillä heikottaa ja välillä ei.

Heti kun Kirveli on saanut viimeisenkin pätkän uudelleenkivetettyä, Kirveli, Wassa ja Säilä lähtevät uteliaina heti käytävän päässä olevalle ovelle. Oven takaa löytyy iso huone, jossa on samaa punaista hehkua mutta ei riimuja. Vastapäätä ovea on verinen alttari.

Kirveli tutkii taikaa. Huone ei ole taikainen, valot ovat mutta ei tiedä millä tavalla. Vasemmalla puolella on musta samettiverho, jonka takana on käytävä. Oikealla puolella on seinäkangas.

Kun Kirveli pääsee alttarin lähelle, sieltä kuuluu inhottavaa rapinaa. Sieltä syöksyy esiin nelikätinen olento, jolla on ihmisen yläruumis ja hämähäkin alaruumis. Jokaisessa kädessä on sapeli. Se hyökkää Kirvelin kimppuun!

Santa lyö sitä niin kovaa, että se kaatuu maahan ja tiputtaa aseensa. Wassa yrittää nopeuttaa Säilää, mutta loitsu ei toimi vaan satuttaa Wassaa.

Kun Kirveli saa ammuttua kiviohjuksensa, paholainen tiputtaa kaikki aseensa.

Kirveli koittaa happopulloa, ei juuri tapahdu mitään. Wassa murskaa siltä kepillään ranteen ja ase tippuu. Se suuttuu pahasti Wassalle. Sitten Säilä pistää siltä toisenkin vasemman käden käyttökelvottomaksi. Suuttuu lisää ja vasemmalle puolelle alkaa ilmestyä halkeamia. Santa murskaa kolmannen käden. Nyt sillä on vain yksi käsi, jossa ei ole asetta.

Hannu ampuu viimeisenkin käden rikki. Silloin kaikki halkeamat laajenevat ja lopulta paholainen hajoaa kappaleiksi ja savuaa hirveästi. Yhtäkkiä kaikki siihen tekemämme vahinko tulee kunnolla ilmi ja se on aivan muussin.

Santa menee tutkimaan alttarin takana olevaa käytävää. Se ei ole siistiä taikuudella tehtyä käytävää. Olisiko joku jättiläismato mennyt siitä? Se jatkuu jonnekin.

Katossa on kolme punaista lyhtyä. Neljä sapelia ovat ihan suht arvokkaita.

Päätämme mennä takaisin kellariin lepäämään. Pönkkäämme yhden oven ja lukitsemme toisen.

Lee on hankkinut meille pihvejä ja kaikkea. Hän palkkaa jonkun onnettoman rengin kantamaan ne ylös kompostoitumaan.

Säilä käy temppelillä. Hänen tautinsa diagnosoidaan. Hänellä on joku geneerinen rottarutto, joka heikottaa. Myöhemmin Wassa yrittää neutraloida sen.

Kirveli menee etsimään itselleen opettajaa, joka opettaisi hänelle käytävien tutkimista. Wassan ja Säilän avulla löydämme rakastaja-mainarin, Lumiparran sukuun kuuluvan Horgen, joka on kuulemma erinomainen ruoanlaittaja.

Menemme Kultahakku-majataloon, missä Horge esittelee taitojaan! Hän tekee erittäin tulista soppaa, ja Säilä ei tajua sitä. Hieman tuskaista on kyllä tämä!

Hannulle käy samoin, kun Santa tuo hänelle lautasellisen.

Horge on sitä mieltä, että mehän olemme hyviä tyyppejä ja tulee dunkkikseen näyttämään, miten käytäviä tutkiskellaan.

5 p

Prospecting!

2018-05-12

Paroni tarvitsi Säilää jotain aatelisjuttua varten, joten Säilä valitti ja sanoi, että no sitten Santakin tulee. He ovat hyvin vaivautuneina tunkemassa itseään juhlapukuihin sillä aikaa, kun Wassa, Kirveli, Samuel ja Hannu menevät dunskaamaan.

Lee kertoo, että hän ei tiedä kellarin takaisista jutuista mitään. Merle oli kuulemma velho, mutta ei kai mitään muuta.

Samuel kertoo, että hän kyseli eilen kylillä Merlestä ja majatalosta. Kellarissa oli kuulemma rampannut kaapuhemmoja.

Lee tulee katsomaan pahaa käytävää ja temppeliä. Hän ei uskalla tulla sisään.

Jatkamme luolan tutkimista. Samuel katsoo seinävaatetta, jonka takana haisee. Siinä on demoneita kiduttamassa ihmisiä ja muita humanoideja.

Menemme mustan samettiverhon taakse. Siellä on pimeä käytävä, jossa on kuusi ovea. Seinillä ja ovissa on punertavaa maalia.

Voisimmeko ottaa temppelihuoneesta punaisena hohkavat soihdut? Samuel taikoo detect magicia tms. ja toteaa, että taikaisia ovat. Kirveli kiinnostuu, että onko Samuelkin velho? Ei kuulemma. Kai hän on sitten joku harrastelija.

Samuel nostaa Kirvelin katonrajaan. Kirveli yrittää vääntää soihtua irti, mutta tippuu. Se sattui.

Hannu ja Wassa hakevat tikkaat, minkä jälkeen Hannu vääntää soihdun irti.

Kirveli tutkii soihtua. Taikaisa, joo… Ja sammuu, kun se joutuu ulos temppelihuoneesta.

Tutkimme ovia. Ne ovat lukossa, eikä Santa ole tiirikoimassa. Samuel ottaa sorkkaraudan ja sörkkii ohuempaa ovea.

Ovessa oleva pigmentti on jotain meteorirautaa. Se estää taikuutta. Oho!

Samuel ja Hannu eivät saa ovea auki. Löydämme muutkin ovet, nekin ovat lukossa.

Kuparipariovet, joihin on kaiverrettu demonisia naamoja. Eivät ole taikaisia. Lukossa.

Menemme sittenkin tutkimaan haisevaa aluetta. Kirveli kurkkaa verhon taakse, siellä on pimeää ja haju pöllähtää pahasti. Kirveli ottaa lyhdyn ja valaisee. Siellä on zombeja! Ne tulevat päin!

Samuel tietää, että ne ovat epäkuolleita. Piercing ja impaling eivät tee enemmän. Kirveli taikoo panssaria (+3).

Zombeja tulee lisää! niitä on 9. Lähdemme perääntymään ja sähläämme suunnittelun ja ovien sulkemisen suunnittelun kanssa. Emme saa suljettua ensimmäistä ovea, mutta toisen saame, melkein. Kirveli taikoo oven taakse kuutiometrin maata, mutta yksi zombi pääsee syöksähtämään viemäriin.

Saamme zombin tuhottua. Samuel poimii sen viemäristä. Sillä on outo tikarinjälki sydämen kohdalla. Zombit eivät kestä epäpyhittämättömällä alueella. Haa! Sittenpä kolistelemme tässä oven ulkopuolella, että zombit pysyvät käytävässä ja tuhoutuvat.

Menemme lepäämään. Hannu ja Samuel jäävät vahtimaan ovea.

Puolen tunnin kuluttua yksi zombi on saanut kömmittyä maapaakun yli ja onnistunut vetämään ovea työntämisen sijaan. Hannu ampuu sen. Se oli aika heikossa kunnossa. Myöhemmin kaikki liike maapaakun takana lakkaa.

Käymme peseytymässä ja kertomassa Leelle, että siellä on zombejakin.

Menemme takaisin. Kirveli aikoo poistaa maaläjän maksamalla yhden pojon. Kimppuumme hyökätään! Kirveli ammutaan. Wassaa ammutaan myös, mutta hän pysyy tajuissaan. Mutta Kirveli onkin tajuissaan, sen sijaan Wassa menettää

Hannu niittaa yhden kultistin ekalla. Tokakin melkein kaatuu. Samuel lähtee perääntymään. Kirveli vetää Wassaa takaisinpäin käytävässä.

Hannu ampuu kolmannenkin, mutta uhri ei kaadu. Neljäs kuolee.

Kirveli juottaa Wassalle parannusjuoman.

Hyökkääjät lähtevät perääntymään. Samuel vetää yhden tyypin pois tutkittavaksi. Se on ihminen. Lyhytmiekka, soihtu, kolikoita, perusvaatteet, vähän panssaria.

Kirveli kuulee jotain kellarista. Samuel menee katsomaan. Siellä on lisää samoja tyyppejä.

Päättelemme asioista, että rosvot ovat varmaan toisessa salakäytävässä kellarin ja viemärin välissä. Niitä ilmestyy ovista. Samuel ampuu yhtä, mutta ei osu. Hannu tappaa yhden.

Valmistaudumme ampumaan.

Muutaman minuutin kuluttua Hannu ja Wassa huomaavat, että jotain tyyppejä pakenee. Kirveli menee tutkimaan. Hän tutkii oven ja avaa sen. Löytyy huone.

Samuel bongaa kivilattiasta jonkin ansajutun. Kirveli antaa puuvasamansa haihtua ja piirtää ansan ympärille ympyrän.

Samuel hyppää ansan yli ja löytää toisen samanlaisen toiselta ovelta. Hän yrittää avata ovea vetämällä kahvaa sorkkaraudalla. Sorkkarauta tippuu ansaan ja terät viiltelevät sitä. Sitten hän tekee saman toisellekin ansalle.

Samuel ja Kirveli tutkivat huoneen. Löytyy lootin paikka, mutta ei loottia.

Tutkimme ruumiit. Niitä on viisi, ilmeisesti kaksi pääsi karkuun.

6 hM, 36 hÄ parannuskassaan.

Hannu menee ilmoittamaan kaupunginvartijalle, että hän tappoi viisi ihmistä. Ja että ne olivat rosvoja ja se oli itsepuolustusta. Kaupunginvartioston erikoistutkija Heikki Possula tulee tutkimaan. Joku varkaiden killan merkki löytyy viemärin puolelta.

Lee ei ole yhtään tyytyväinen siitä, että hänen kellarissaan on ansoitettu salahuone.

Kun vartiosto viimein päästää meidät, menemme tutkimaan zombikäytävää. Ovat tuhoutuneet kaikki. Parilla näkyy vielä sama tikarilla tehty aukko sydämessä.

Haiseva tila on nyt tyhjä.

Menemme matokäytävään. Ei varmaan mato kuitenkaan. Mutkittelee, vie koko ajan alaspäin. Jossain kohtaa kivi on sulanut, kuin hapolla tai tulella. Välillä on hohtavia kohtia.

Seinästä hohtavien osien välistä irtaantuu animoitu kivikasa. Lähdemme perääntymään. Maaelementaali. Sekin vältteli hohkaavia kiviä.

Kun tulemme alttarihuoneeseen, maaelementaali jää katsomaan hetkeksi ja lähtee sitten pois sulautumalla kiveen.

Päätämme mennä lepäämään. Samuel menee etsimään työkaluja, joilla pääsisi lukituista ovista läpi.

Kirveli tutkii lyhtyä. Siinä on continual light, mutta toimii vain pahoilla alueilla.

2 p

2018-05-20

Samuel on kadonnut kaupungille.

Snobijuhlissa oli ollut niin fiiniä, että oli ollut monia haarukoita ja veitsiä, joten Säilä oli luonnollisesti käyttänyt niitä leikkitappeluun.

Kirvelillä on majapaikassa pieni parannusmarjapensas ja mukana kolme pientä marjavarpua.

Kirveli, Wassa, Hannu, Santa ja Säilä menevät takaisin dunkkikseen. Nyt kun Santa on mukana, hän voi tiirikoida lukossa olevat ovet!

Hän avaa yhden oven ja työntää soihdun sisään. Kaksi silmäparia tuijottaa ja lähtee päin. Humanoideja. Santa, Wassa ja Kirveli näkevät, että ne näyttävät zombeilta, joilla on sirpit käsien tilalla.

Säilä lyö vahingossa itseään pistomiekalla toiseen käteen. Kun muut ovat saanet yhden zombin pehmitettyä, Wassa murskaa sen. Se jää sätkimään maahan. Ei ole kuitenkaan vielä tuhoutunut.

Jatkamme niiden pätkimistä. Yksi onnistuu kähmimään Santan otteeseensa. Säilä möhlii hyökkäyksen ja menettää tasapainonsa.

Kirveli on ampunut kolmen pojon ja kahden pojon kiviohjukset ohi ja osuu viimeinkin yhden pojon kivellä, jee!

Hannu saa nujerrettua viimeisen zombin.

Kirveli epäilee, että niiden panssari on tehty ihmisnahasta. Ne ovat selvästi hieman erilaisia kuin aiemmat. Niiden käsisirpit alkavat ruostua hyvin nopeasti. Kirveli tunnustelee taikuutta ja kyllä, ne ovat erilaisia zombeja.

Huone, josta zombit tulivat, on tyhjä. Santa ja Kirveli tutkivat huoneen, mutta eivät löydä.

Lepäilemme parikymmentä minuuttia. Santa siirtää zombinraadot takaisin huoneeseensa ja panee oven kiinni.

Santa avaa ohuemman oven vastakkaisella puolella. Siellä on kirjahyllyjä, pöydällä öljylamppu, takana ehkä lukupyötä. Wassa kiinnostuu heti ja ryntää sisään. Hän aistii pahuutta! Wassan mielestä takana pöydällä oleva kirja on Paha ja valtava.

Kirveli tunnustelee taikuutta. Takana oleva kirja on taikainen. Se jotenkin vastustaa taikuutta.

Kirjoissa on jonkin verran pölyä, joissain on aika vähän. Aika paljon hämähäkinseittejä. Kirveli asettaa lamppunsa pöydälle. Wassa lähestyy Pahaa Kirjaa varovasti, ja kun hän on päässyt hieman lähemmäs, kirjasta purkautuu pahuutta ja kirjoja alkaa lennellä. Ne tekevät pahaa lämää! Wassa ja Kirveli kaatuvat maahan, joten Santa käy poimimassa Wassan. Hannu yrittää hakea Kirvelin, mutta hän ottaa kirjoista.

Kirveli uhkaa peittyä kirjoihin. Santa poimii hänet ja Hannun. Pääsemme ulos huoneesta.

Kirvelin lamppu on tipahtanut maahan ja rikkoutunut vähän. Santan soihtu on sytyttänyt revenneitä papereita palamaan, joten Kirveli yrittää sammuttaa ne. Onnistuu, yksi palava paperinpala lennähtää Pahan kirjan päälle. Se nytkähtää ja sähähtää.

Parantelemme käytävässä.

Sitten ihmettelemme, kun Santan leka Mauri on edelleen huoneessa ja hän haluaa sen takaisin. Hän yrittää hiipiä hakemaan sitä, mutta kirja on varuillaan, ja kirjoja alkaa lentää.

Säilä onnistuu varovaisesti hakemaan Maurin. Santan soihtu ja Kirvelin lamppu ovat vielä sisällä.

Ihmettelemme kirjan tuohamista. Tuliloitsu? Kirveli heittäisi soihdulla?

Kirveli nappaa varovasti yhden kirjan ovensuussa. Syvemmällä on isoja kirjoja, jotka eivät ole lähteneet liikkeelle. Napattu kirja on teorisointia kirousten pahentamisesta. Siinä on myös vesivahinkoa.

Hannu väsää tulinuolia. Kirveli yrittää auttaa mutta ei onnistu. Hannu ampuu ja se possahtaa, savuaa, paperisilppua nousee ja lähtee Hannua päin. Säilä vetää oven kiinni ja paperisilppu tussahtaa oveen.

Toinen Hannun nuoli on kriittinen! Kirja leimahtaa, sen sivut lepattavat. Kirja leimahtaa auki ja levähtää taas auki.

Sitten Kirveli ampuu sitä hyvin lataillulla kasvivasamalla. Kirveli seivästää sen ja se kuolee!

Kirveli tutkii Elremin kirouskirjaa. Pahantahtoisia loitsuja, maahan ja kehoon liittyvää taikuutta. Wassa tutkii Kunsian kirjaa, joka on pappeisa.

Kirveli tutkii paperisilppua. Perinteistä pahistelua, sielujen uhraamista yms.

Menemme tutkimaan seuraavaa huonetta. Santa ei saakaan lukkoa heti auki. Toisella kerralla onnistuu. Santa sysää soihtunsa sisään. Sielläkin on liikettä. Säilä kurkkaa sisään ja skannaa otsalampullaan. Siellä on jonkinlainen mekaaninen ihmisen kokoinen hämähäkki! Toinen katossa, se kiipeää oviaukosta meidän puolellemme. Ensimmäinen tulee puremaan Säilää.

Wassa bonkkaa yhtä kepillään, mutta sen panssari vain kumisee. Kirvelin kasvivasama otetaan samoin vastaan. Niillä on hirveästi panssaria!

Hannu ampuu yhtä hämähäkkiä silmään. Hämähäkki tuntuu vaurioituvan. Yksi hämähäkki puree itseään jalkaan. Kovaa. Santa läimäisee hämähäkkiä niin että se melkein kaatuu. Myöhemmin hän murskaa sen lopullisesti.

Kirveli saa ladattua kuuden nopan kasvivasaman! Hämähäkki on jo aiiika huonossa kunnossa. Sitten Hannu saa sen tuhottua.

Wassan mielestä ne muistuttavat pronssihämähäkkejä, joita käytettiin paikkojen suojelussa. Mutta nämä ovat vihertyneitä, mustuneita ja epäpyhiä. aamme irrotettua niistä kymmeniä kiloja jokseenkin käyttökelpoista metallirojua.

Niiden huoneessa on ilmeisesti jotain vanhoja ruumiinkappaleita.

Menemme ylös lounaalle. Kirveli hoitaa kolme pientä pensastaan marjastuskuntoon. Säilä käy ostamassa itselleen teroitetun pistomiekan

Santa päättää viimein sytyttää yhden soihdun. Kirveli huomaa, että siinä on jotain outoa. Sehän on jotenkin taikaisa. Muut soihdut vaikuttavat samanlaisilta.

Santa avaa tähän mennessä vaikeimman lukon. Oven takana on iljettävää vihreänä hohkavaa sumua. Siellä on ympäriinsä kaatuneita huonekaluja, rikkoutunutta lasitavaraa. Räjähtänyt alkemialabra. Kirveli tutkii varovaisesti lattialla olevaa mömmöä ja toteaa, että se ei syövytä liikaa eikä palakaan.

Kirveli ja Santa tutkivat mömmöjä. Saavat kasattua sieltä alkemiapakkauksen.

Backpack alchemy lab, 15 lb, ei yhtä hyvä kuin kaupasta saisi, painavampi, mutta ihan ok. 1 lb liima.

Santa alkaa tiirikoida viimeistä käytävän varrella olevaa ovea. Keskellemme ilmestyy yhtäkkiä iso pahantahtoinen myrkkypilvi. Säilä tuikkaa sitä keskelle. Mitään ei tapahdu. Wassa sohii sauvallaan, ei oikein toimi kunnolla mutta vähän…

Kirveli taikoo kolmen pojon air jetin, 6d vahinkoa! Se läjähtää vastakkaiseen seinään ja siihen jää Säilän kokoinen aukko, koska hän oli vielä pilvessä. Mömmö alkaa kuitenkin kasaantua.

Seuraavaksi Kirveli tuuttaa sitä kahden pojon puhurilla käytävän umpikujaa päin. Siitä tiivistyy nestettä seinään ja siitä irtoilee pieniä kuplia, jotka putoavat maahan ja puffahtelevat sienipilvinä.

Säilä sohii sitä soihdulla. Siitä palaa osia pois. Wassa heiluttelee pyhää symboliaan sille, eikä se tykkää siitä.

Kirveli blastaa sitä vielä kerran kolmen pojon tuulella. Sitten Säilä antaa Kirvelille taianimemistikarinsa ja tämä käyttää sitä myrkkypilven lätäkköjäänteeseen. Sinne se menee.

Lepäilemme puoli tuntia.

Santa suorittaa tiirikoinnin loppuun. Siellä on erilainen huone! Muuten tyhjä huone, selli, mutta sen seinät ovat karvamaton peitossa. Oven sisäpinnasta lähtee lepattelemaan jotain. Koita? Onko koko huone koiden peitossa?

Santa heittää soihdun huoneen keskelle. Mitään ei tapahdu. Kirveli ehdottaa, että poimi yksi karva seinän reunasta. Santa ottaa kourallisen. Muut häiriintyvät ja lähtevät mattona liikkeelle. Ne alkavat kerääntyä yhteen. Santa vetää oven kiinni.

Kirveli yrittää tutkia Santan kiinni ottamia koita. Ne pakenevat ja menevät mussuttamaan punaista maalia. Ne tykkäävät taikaa imevästä maalista. Eivät välitä valosta. Wassa vie valoloitsunsa yhden koin lähelle ja se puffahtaa. Koit ovat kyllästetty taianvaimentamisaineella!

Santa avaa oven varovasti ja huomaa, että koista on muodostunut jokin häilyvä humanoidi. Ööö? Yrittääkö se puhua?

Kirveli ehdottaa, että Säilä kerää kolme paennutta perhosta ja heittää takaisin sisään. Säilä tekee niin. Ne palaavat parveen. Spekuloimme, mitä tapahtuisi, jos ne veisi Maraan.

Kirveli on sitä mieltä, että ne voisi vain jättää tänne, eiväthän ne näytä vaarallisilta.

Santa vetää ovea kiinni. Koiotus lähtee nopeasti päin! Santa vetää oven todella lujaa kiinni. Sinnepä jäävät, samoin soihtu. Muutama koi pääsi käytvään ja menevät mussuttamaan maalia. Raaputamme maaila purkkiin ja vangitsemme koit sinne.

Kirveli tutkii soihtuja paremmin. Soihdut on varmaan tehty siellä alkemialabrassa. Ne palavat tunnin sijaan 24 tuntia.

4 p

2018-06-05

Menemme tunneliin, jossa on maaelementaali. Se suostuu juttelemaan meille, koska Wassa osaa jännästi puhua hengille.

Se esittää hiekka-animaationa, kuinka me menemme johonkin pimeään ja mätämme jotain. Sitten pääsemme jonkun kruunullisen luo?

Wassa kysyy, miksi se on täällä. Se miettii hetken ja tasoittaa maata. Siihen muodostuu alttarihuone. Sinne tulee kolme pelinappulaa (ihmistä), jotka sitten tekevät pahoja rituaaleja. Sinne ilmestyy joku musta tyyppi, joka alkaa tehdä juurikin tätä käytävää ja menee sitten mustaan kohtaan, johon meidän pitäisi mennä mättämään.

Jatkamme matkaa.

Munan muotoinen olio, jolla on iso suu ja pökkelömäiset jalat. Rouskuttavat kiveä. Kirveli tietää, että ne eivät luultavasti ole keijuja, ehkä kivipunkkeja. Esittävät nukkuessaan kiveä. Saattavat olla aggressiivisia.

Säilä ja Kirveli hiippailevat ohi.

Wassa ihmettelee mitä tekisi ja päättää lopulta yrittää puhua niille. Joku pienempi poimii kiviä ja menee jonnekin halkeamaan. Yksi yrittää uhkailla rouskuttamalla kiveä uhkaavasti. Wassa perääntyy hieman. Uhkailija näyttää tyytyväiseltä ja katoaa samaan halkeamaan kuin muutkin. Okei?

Kirveli huomaa, että luola on avautumassa. Siellä on tyyppi likaisissa kaavuissa. Kaavuissa on riimuja. Kaikki kivet hehkuvat niin, että siellä on valoisaa. Näyttää meditoivan.

Kirveli ja Wassa menevät juttelemaan sille. Säilä ja Hannu jäävät väijyyn.

Wassa yrittää kiinnittää sen huomion. Sen pää ponnahtaa ylös ja sen silmät hohkaavat punertavaa valoa, samaa kuin seinien kivetkin. Sen silmistä tulee kauhea hehkuva säde, jonka Wassa juuri ja juuri väistää. Se myös kikattaa kuin hullu.

Kultisti ampuu Säilää silmäsäteillä. Säilä torjuu magiaa imevällä tikarillaan!

Siihen ei tunnu tulevan kovin paljoa vahinkoa, mutta jonkin verran sentään. Jokin musta juttu korjaa vauriota.

Musta säde osuu Santaan. Lihankappaleita lentelee!

Säilä jatkaa tikarin lataamista, kun kultisti ammukselee häntä.

Kirvelin kasviohjus lipeää ja osuu Santaa selkään! Nöööyyyyyyyyy!

Jatkamme sen hakkaamista. Hidasta… Se lyö Säilältä pistomiekan kädestä, joten hän joutuu käyttämään tikariaan ja saa selville, että leikkaava vahinko toimii paljon paremmin.

Kirvelin toinen ohjus kaataa sen viimein ensimmäistä kertaa!

Kauheaa mättöä.

Säilän tikari räjähtää! Säilä möhlii voimaheittonsa ja tikari lähtee pyörimään tyypin ympärillä.

Kirvelin kiviohjus mäjähtää siihen oikein kunnolla. Kultisti läiskähtää seinään ja tikari osuu sitä otsaan.

Kirveli osuu yhden pojon kivellä sen vasempaan käteen, jolloin se hajoaa. Hajoaminen etenee, kunnes siitä on jäljellä vain kaavun riekaleita, vähän luita ja hieman lihankappaleita.

Säilän tikari on taas selvästi vähemmän taikapojoisa.

Kultainen sinettisormus, jossa on pieni rubiini. Hannun mukaan arvo noin 7,5 kT.

Täällä on vääristynyttä ja korruptoitunutta taikuutta. Demonista, epäluonnollista, surrealistista.

Lepäämme. Otamme kultistin jäänteet mukaan. Palaamme ylös. Kivipunkkeja ei näknyt, eikä elementaaleja. Jotain sihisevää oli tulossa seinästä, mutta joku maa vyöryi työntämään sen takaisin.

Menemme tutkimaan lukossa olevia metallipariovia. Santa avaa ne. Siellä on iso huone, vaikuttaa tyhjältä.

Lähemmällä tarkastelulla se näyttää kärsineeltä. Maassa tahroja, laatat halkeilleet, palojälkiä. Kirvelille tulee mieleen elementalistien testikellarit.

Säilän viereen suhahtaa kaksi varjoa lyömään häntä. Niillä on häilyvää pimeää kumipanssaria ja ne voivat piiloutua tosi helposti, kun ei ole kovin valoisaa. Hannu ampuu yhden haihtuvaksi varjolammikoksi. Myös toisen, pitkän mätön jälkeen. Ne hajoavat pieniksi pahuuden hiukkasiksi.

Kirveli tunnistaa kutsukehän. Se näyttää ehjähköltä. Se suojaa ehkä epäkuolleilta tai demoneilta.

Dunsku on nyt ainakin päällisin puolin kaluttu.

4 p

2018-06-16

Dunskun kama- ja tutkimuslista:

• taikavastustusmaalia syöviä perhosia purkissa
• kaikki pahuusaurassa hohtavat soihdut (isohkoja, 3 kpl)
• 24 tuntia palavat alkemiasoihdut
• alkemialabrasta kerätty minialkemialabra
• näytteitä taikavastustusmaalista
• kaksi taikakirjaa, tuhottu kirottu kirja
• 40 siistiä rotanpäätä ja 6 likaista
• 4 miekkaa käsiotukselta

• maaelementaalien pomolle pitäisi puhua

Samuel kuluttaa useita tunteja varjohuoneessa tutkimassa. Kirvelikin menee tutkimaan, hidden lore kasvaa.

Muut raapivat dunskusta kaikenlaista sälää irti, yhteensä noin puoli tonnia…

Lee tunnistaa epämääräisen silmäsädekultistin sormesta otetun sormuksen sinetin sukunsa sinetiksi. Ilmeisesti se on siis Merlen sormus. Hän haluaisi sormuksen itselleen/suvulleen. Ehkä pieni löytöpalkkio? Merle lupaa, että hän voi kauppiaana auttaa meitä saamaan kunnon hinnan sälästämme. 4015 hÄ, 670 hÄ/naama.

Wassa onnistuu puhumaan papeille hyvin. Sinne tullaan tekemään exorcismiä. Pyhitys tuntuu menevän oikein hyvin. Paikka loistaa oiken valoakin ja kaikkea. Pappi alkaa näyttää olevan huolestuneen ekstaasisessa tilassa. Taivaalla pilvet repeävät auki ja valo paistaa sisään alttarihuoneeseen ja puhdistaa KAIKEN. Veritahrat katoavat altterista, sen takana oleva käytävä menee hieman umpeen ja siihen muodostuu ovi. Kirvelin muokkaama kivitunneli korjaantuu ja viemärin yli muodostuu kiva pieni kivisilta. Vau.

Kirveliä hieman potuttaa, että joku apupappi pystyy tekemään noin paljon melkein pelkällä säkällä.

Paronin apulainen tuo meille helpon tehtävän. Pitäisi hakea vankeja Härmäestä. Jotkut sankarit pyydystivät siellä hiisiä ja jotenkin tästä seurasi yleistä rähinää ja jotain ihmisiä vangittiin.

Lähdemme kylään. Matkalla on lähinnä maatiloja ja joki. Kaivos, metsätyöleirikin.

Tulemme kylään illan paikkeilla. Nukumme kylässä.

Meidät viedään juureskellariin, jossa vankeja pidetään. Kolme yötä sitten isomiekkainen sankari ahdisteli majatalon tytärtä ja luikku keräili arvotavaroita. Joku pappi huusi, että metsässä oli lisää hiisiä ja juoksi sinne. Häntä ei löydetty sen jälkeen. Siellä on myös samoojan ja velhon näköinen tyyppi.

Samooja on hieman nyreä mutta ei vastustele erityisemmin. Velho on ylimielinen, ei hänen arvoiselleen miehelle sovi tällainen! Mutta hän luottaa lakiin ja suostuu tulemaan. Varas väittää, että hänet on lavastettu! Kyläläisten joukosta kuuluu vastalauseita. Viimeinen, tukeva taistelija, tönäisee tullessaan kyläläisiä ja yrittää paeta. Säilä tökkää häntä jalkaan ja siihen kaatuu. Kyläläiset taklaavat hänet maahan.

Kaapo puuttuu. Zandin pappi.

Lähdemme takaisin. Kaivoksen kohdalla joku tyyppi pakkaa kärryä. Lipussa on punainen lippu.

Joku poju juoksee meitä päin ja kertoo, että kaivoksessa on kuulemma sortunut jotain ja tarttis seikkailijoiden apua. No…

Käännytään sinne päin. Samuel, Santa ja Kirveli menevät katsomaan kaivosta. Kirvelin mukaan punainen lippu kertoo vaarasta. Siellä on kaksi taloa, asuintalo ja varasto.

Pakkaaja säpsähtää ja kertoo, että kaivoksessa oli sortuma kolme päivää sitten ja sitten eilen illalla jotain liskotyyppejä hyökkäsi. Kaivoksesta löytyy joskus jalokiviä. Joen takia kaivos tulvii joskus. Liskot veivät ihmisiä, pari vartiokoiraa, kanoja ja varmaan jotain työkaluja.

Hannu menee tutkimaan liskojen jättämiä jälkiä. Jäljet tulevat kaivoskuilusta ja tikkaista (kuin iso kaivo, jonka päällä on katos ja vinssisysteemi. Jäljet ovat ihmisen jälkiä pienempiä. Hissi on alhaalla.

Meille piirretään kaivoksesta kartta maahan. Alhaalla on lamppuja.

Santa kiskoo hissin ylös. Sinne mahtuu neljä. Hannu ja Samuel menevät tikkaita alas. He lipsahtelevat mutta eivät tipahda.

Jäljet menevät sortumaa kohti.

Wassa lähtee päinvastaiseen suuntaan. Samoin Säilä. Wassa huudahtaa, että siellä on jotain. Säilä jää oviaukkoon ja häntä päin tulee lisko-otus.

Tappelemme liskoja vastaan ja saamme ne nurin. Otamme kaksi hyväkuntoisinta tajutonta vangeiksi. Löytyy koriseva ihmismies. Wassa parantaa hänet.

Samuel antaa yhdelle liskolle ensiapua ja yrittää puhua sille. Se rupeaa kuiskailemaan jotain, ja Samuel kumartuu lähemmäs, jolloin se rupee Samuelia korvaan. Santa polkaisee liskon maahan.

Parannettu mainari kertoo, että liskot ovat uudemman käytävän puolella. Sortuman takana oli piilotettuja jalokiviä.

Hannu ja Wassa vievät haavoittuneen mainarin hissiin. Sinne pannaan myös yksi tajuton liskokin. Kirveli ja Samuel menevät saattamaan ja Santa kiskoo hissiä ylös.

Wassa taikoo kielitaian liskoon ja kyselee kysymyksiä. Keitä he ovat, mitä tekevät, missä vangit, mitä niille tehdään. Kertoo jonkun heimon nimen. Haluavat ruokaa tai orjia. Suostuu näyttämään oikean suunnan tai aukon, jos päästämme sen menemään.

Samuel ja Kirveli päästävät Pertsan takaisin kylään. Liskolle saattaisi käydä huonosti, jos sen jättäisi tänne… Samuel kantaa sitä mukana, koska se tietää jotain!

Lisko sanoo, että luolajärvessä on iso mörkö, ennen kuin lähtee jokea pitkin pois.

Tulemme luolaan, jossa on tippukiviä. Siellä on iso lampi, joka on varmaan yhteydessä jokeen. Kävelemme järven yli varovasti. Vastarannalta löytyy ihmisten raahausjälkiä. Jossain kivikasa. Jossain näkyy vähän liikettä.

Kirveli muovaa kivikasan alla olevaa maata niin, että kivet valuvat sinne. Säilä suffaa sitten kivillä samaan aikaan…

Seuravaksi löytyy taas luola. Sieltä kuuluu ääniä. Säilä ja Hannu hiipivät eteenpäin. Kuulostavat ihmisiltä. Santaa päin ammutaan nuoli. Samoin Säilää.

Kimppuumme hyökkää iso läjä liskoja. Niittaamme niitä, mutta sitten paikalle ilmestyy joku shamaani tms., joka taikoo päällemme pimeyden. Sitten joesta nousee isompi lisko.

Taistelua tapahtuu. Järveä häiritään. Se alkaa hieman väreillä. Yksi veteen kaatunut liskonraato alkaa vetäytyä järveen epäilyttävästi… Hannu ja Samuel menevät riistämään liskolta keihään, koska se on hieno. Ilmeisesti järvessä on jotain, jolla on pitkiä lonkeroita. Lonkerot vetävät raadon veden alle.

Hannu ja Wassa menevät syvemmälle luolaan etsimään ihmisiä. Siellä on kaivoksen työntekijöitä ja jotain perheenjäseniä. Annamme niille ensiapua.

Hannu tappaa kaikki vielä hengittävät liskolaiset. Niiltä löytyy muutama juomapullo, muutama jalokivi. 15 hÄ.

Lähdemme peruuttamaan. Järveä ylittäessämme meitä rupeaa epäilyttämään. Hannu käy hakemassa liskonraatoja ja heittää ne järveen. Heittopaikassa alkaa kuhisemaan sillä aikaa, kun lössimme ylittää järven.

Pääsemme ylös ja lepäämme. Kaivostyöläiset antavat meille pussillisen jalokiviä. Kirveli ja Santa arvioivat niiden arvoa. Luultavasti 35–40 kT. Kerromme niille, että kaivoksessa on liskoluola ja joku lonkerohirviö. Saamme vähän lounassoppaa ja sitten lähdemme takaisin Tyssiaan.

Samuel ottaa vankiliskonsa mukaan.

Pitäisikö meidän mennä tutkimaan liskoluolaa?

Ennen kuin pääsemme kaupunkiin, meitä vastaan tulee Zandin pappi, hyvin todennäköisesti Varjoterän kostajien ryhmästä. Hän yrittää vähän lahjoa meitä. Se ei hirveästi onnistu, joten hän luovuttaa ja tulee vain mukaan.

Saatamme Varjoterän kostajien seikkailijapartyn tutkimuksiin.

Kirveli tutkii keihästä.

2 p

2018-08-19

Säilytetään kaivostyöläisten antama jalokivipussi sellaisenaan. Joskus saattaa tarvita niitä.

Santa menee antamaan seitsemyksiään. Hän löytää kerjäläisen ja on juttelemassa, kun hänen kimppuunsa yritetään hyökätä. Santa kuitenkin huomaa heidät nolosti hiippailemassa.

(Samuel vie liskon kuulusteltavaksi majatalon alla olevaan pyhitettyyn dunkkikseen. Hän ei halua tuoda Wassaa liskon luo taikomaan kielitaikaa. Sitten hän opettaa liskolle omaa kieltään.)

Kirveli tutkii keihästä. Maksamalla yhden FP:n se auttaa selviytymään veden alla: kymmenkertaistaa veden alla olevan ajan. Siinä on kolme eri juttua, joten Kirveli loitsii Analyze magicin uudestaan. Pystyy liikkumaan vedessä ilman haittoja, jos jalat on pohjassa. Jos jalat eivät ole pohjassa, tuplaa uintinopeuden. Antaa tuntoaistin veden suhteen ja poistaa näköhaittoja. Keihään kärki on valtavan lihansyöjäkalan hammas. Kärjen tyvessä olevat kalannahkaiset nauhat ovat tärkeitä, ne pitävät magian tallella. Varmaan 10–100 kT:n arvoinen.

Kirveli menee innoissaan joelle leikkimään keihään kanssa. Sitten hän yrittää löytää seikkailua, mutta ei onnistu.

Hannu etsii meille seikkailua. Palko Jalosuulla olisi tehtävää seikkailijoille huomenna aamulla.

Santa varjostaa hyypiöitä jonkun kapakan takaovelle. Ulkopuolella ei ole vahtia. Hän käy vilkaisemassa kapakkaa sisältä ja lähtee sitten pois. Santa ostaa pistolapion.

Säilällä on tylsää. Hän yrittää etsiä kaksintaisteluja. Hän yrittää saada Santan kaksintaistelemaan lapiolla.

Kirveli löytää maasta tuntemattoman kankaan palasen. Se on toiselta puolelta karhea ja toiselta sileä, kuin nahkaa, mutta se on kuitenkin kudottu. Kirveli leikkaa sen kulmasta pienen palan irti.

Huomenna aamulla kangaspala on kadonnut! Ja pieni irti leikattu kulma on jättänyt jälkeensä vain pienen mustan palaneen läntin. Mitäs ihmettä nyt!

Menemme Palko Jalosuun vastaanotolle. Siellä on muitakin seikkailijoita. Kaikilla muilla on ryhmällään nimet, meillä ei ole. Rautarystyset ja Varpojat.

Palko valittaa, että hänen poikansa Niera on kovin heikko ja on jatkuvasti sairas. Ehkä siihen auttaisi taikaesine Taivaansiru, jota muinaiset kuushamaanit ovat pitäneet pyhätössään. Se on viikon matkan päässä lännessä. Ehkä jonkin puron tai joen varrella. Kuunvalo paljastaa pyhätössä asioita. Sieltä löytyy myös siunauksia ja kirouksia. Tarjoaa 100 kT heti tai 30 kT vuodessa viiden vuoden ajan. Toinen heidän pyhättönsä on vain puolen päivän matkan päässä, mutta siihen on rakennettu Seitsikon pyhättö päälle.

Samuel on vähän sitä mieltä, että koska vain yksi ryhmä voi voittaa, muillekin pitäisi antaa jotain kompensaatiota. Hannu ottaa puheen käsiinsä ja saa puhuttua meille kahden viikon muonat ja jotain sälää: 1 käsityökirves, lamppuöljyä, first-aid kit (sen saa vasta huomenna), neljän hengen teltta, 5 soihtua, 10 kiilaa/vaarnaa, säkkejä.

Kirveli voisi käydä katsomassa lähempää paikkaa, jonka päälle Seitsikon temppeli on rakennettu. Jos sieltä löytyy jotain harvinaisempaa maalajia tai kiveä, jota on myös käytetty kaukaisemman pyhätön rakentamiseen.

Voisiko poikaa käydä katsomassa? Juu, Palko suhtautuu oikeastaan Kirveliin suotuisammin kuin Wassaan, koska Seitsikon papit ovat jo yrittäneet niin monia juttuja. No totta kai saamme katsoa. Palko suhtautuu Wassaan nihkeästi ja ignoroi tämän. No, Kirveli ei kyllä oikeastaan osaa tutkia mitään. Wassa taas on sitä mieltä, että ehkä poika vain syntyi huonojen tähtien alla, epämuodostunut immuunijärjestelmä tms.

Hannu, Kirveli ja Säilä lähtevät entistä pyhättöä päin. Pääsemme paikalle. Siellä on joku apupappi, joka odottaa innokkaana, että tulemme rukoilemaan. No joo… Säilä yrittää diplomatisoida tietoa, mutta ei onnistu. Kirveli paikkaa fast talkilla ja saa tyypin esittelemään temppeliä, etenkin sen hitoriaa ja mitäs kaikkea tässä olikaan. Pilareita on musrkattu, jännää valkoista kiveä tms., pyhätön alla on täytetty jotain kammioita, joku sirppi tuhottiin jne. Kirveli ottaa jännäkiveä mukaan.

Tyyppi tajuaa jälkeenpäin, että hän ei oikeastaan puhunut Seitsikosta mitään vaan vain historiasta… Mutta Hannu jätti huomattavan almun, jopa 7 hM!

Wassa ostaa kompassin. Se painaa 2,5 kg! Wassa haluaa pienemmän kompassin. Kääpiötekoa oleva puolen kilon kompassi maksaa 300 hÄ. Wassa ostaa sen.

Palaamme takaisin auringonlaskun jälkeen.

Huomisaamuna lähdemme. Kirveli taikoo aamulla kivenetsimisloitsun ja onnistuu. Wassa on kartanlukija ja Kirvelillä on kartantekovälineet, joten he yhdistävät voimansa.

Wass yrittää taikoa nopeutusloitsua. Lähdemme ihan hyvin matkaan, mutta sitten vaikutamme menevän luoteeseen… Ripatsi ei halua meidän menevän pyhätölle tai jotain!

Nyt lähin jännäkivikeskittymä on vain kymmenen mailin päässä pohjoisessa. Se ei kyllä varmastikaan ole se pyhättö, jota etsimme… Mennään sitten sinne!

Siellä on kivilouhos, josta menee ohi pieni joki. Louhos on vanha ja se on ylikasvanut. Kirveli taikoo kivenetsimistaian uudestaan, mutta ei onnistu.

Jatkamme matkaa (etelään, lounaaseen päin?) suunnilleen jokea pitkin.

Santa ei näe kilpakumppaneitamme.

Sen sijaan parin päivän päästä näkyy jalanjälkiä ja notskeja.

5 päivän ruuat ovat kuluneet.

Löydämme kuunvalossa puron suuaukon. Aukko on samaa jännäkiveä, se tulee suoraan kukkulan uumenista. Samuel ja Säilä lähtevät kiipeämään sen päälle, muut kiertävät sieltä missä näkyy muidenkin jalanjälkiä.

Edessä kuuluu kohinaa, vesiputous. Wassa huomaa liikkuvia valoja. Varpojien loitsija on siellä varmaan harjoittelemassa.

Samuel näkee patsaan, jolla on sirppi. Patsaasta näkyy vain yläosa. He haluavat mennä alas.

Häröilemme/hiippailemme alas vesialueelle/lammelle, jonka toisella puolella loitsija on. Kun Hannu kömpelöi, loitsija huomaa hänet. Kun Kirvelikin tulee esiin, loitsija lähtee menemään jotain oviaukkoa päin. Kirveli kysyy, että oletko kunnossa, tyyppi vain heiluttaa takaisin.

Eniten vasemmalla on patsas, sitten vesiputous, sitten ovi. Jostain lennähtää hyvin valkoinen pöllö jonnekin metsään.

Säilä ja Samuel menevät tutkimaan patsasta. Patsas on lammessa, torso näkyy, toinen käsi puuttuu kyynärpäästä ja muutekin vähän murentunut. Jossain niemenkärjessä on pari tyyppiä (luultavasti Varpojia) kinastelemassa. Jyrkänteessä Samuelin alapuolella on hassun muotoisia kiviä.

Kirveli pääsee ison puun viereen. Oviaukosta tulee ylös kaksi tyyppiä ja loitsija. He menevät telttansa taakse jutustelemaan hiljaa.

Kirveli puhuu puulle. Hän yrittää kaksi kertaa, mutta puu on puiseva. Kirveli palaa Hannun tekemään leiriin meditoimaan. Leirimme on vastapäätä Varpojien leiriä lammen toisella puolella.

Samuel ja Säilä hiippailevat patsaslammen toiselle puolelle, jotta voisivat lukea sirpin tekstin. Mutta he kuulevat pahoja ääniä ja näkevät jonkun mummon usvassa. Noita-akkamainen hahmo, trulli, tuijottaa kahta riitelijää niemekkeellä. (Samuel tietää, että jotkut noidat ovat myyneet sielunsa luontohengille tai käpertyneet itseensä niin, että eivät oikein ole enää ihmisiä. He näkevät palatessaan kolmiomaisia ikkunoita.

Säilä panee vastaan. Samuel: ”Tiedätkö mikä tuo on?” Säilä: ”No en. Mutta se näytti siltä, että se kuolee, kun sitä pistää miekalla!”

Kolmioikkunan takana on kammio, jossa on vettä. Vastapäisellä seinällä on patsas. Niitä on ehkä muuallakin, ei näy.

Pöllö lentää useita kertoja aukkoon, jonne vesi menee, ja pois sieltä.

Säilä menee köyden kanssa alas. Huoneessa on lisää patsaita. Hän lipsahtaa, mutta ei kuitenkaan putoa. 3 pylvästä. 5 ehjää patsasta, 1 rikkinäistä, 3 jotain. Isommasta kolmiosta tulee vettä. Altaassa on muutama kalpea lumme.

Säilä häiritsee veden pintaa miekalla. Jokin aineeton yrittää tehdä jotain! Säilä miettii mikä se on, sitten se hyökkää uudestaan.

Säilässä ei ole haavaa, mutta on kylmettynyt ja elämästä kadonnut osa. He päättävät kävellä takaisin ja kiertää kukkulan.

Santa rupeaa kalastamaan ja pitää samalla silmällä Varpojia. Yksi niistä ottaa pillin, menee vesiputouksen viereen ja puhaltaa siihen. Tietty sävel. Sitten tekee saman pöllöaukon vieressä. Pöllökuoro vastaa huhuilemalla.

Kirveli kysyy puulta, että missä se on nähnyt Taivaansirun. ”Ikuisen elämän kirottu lähde on syvällä maan sisällä.” ”Mitä vaarallista on pyhätön luolastossa?” ”Kuushamaanien kuolleita jäänteitä. Kuutrulli asustaa lammen reunalla.” ”Miten Kuushamaanien jäänteistä pääsee eroon?” ”En minä tiedä, minä olen puu. Ehkä niille voi olla kohtelias?”

Kirveli palaa leiriin, samoin Säilä ja Samuel.

Wassa parantaa Säilää.

Hannu ja Samuel lähtevät kapuamaan vesiputouksen toiselta puolelta. Hannu tippuu. Hetken päästä hän pääsee ylös. Samaan aikaan kaksi Varpojaa kiipeää myös ylös. Ja he vetävät vesiputouksen yli menevän kaadetun puun pois. Smauel huutaa heille puskasta, että onko tuo nyt oikeasti tarpeellista.

Hannu ja Samuel hiiviskelevät patsaan toiselle puolelle. Sirpissä on tekstiä, kuusi jotain riimujuttua, ei näy kunnolla. Sumulautta vyöryy veden yli heitä päin. Pientä loiskintaa kuuluu, ihan kuin joku pieni mummo meloisi kohti.

Kolosta lennähtää merkittävästi isompi pöllö, joka kysyy, että ”Onko tuo minun?” Kirveli kiinnostuu heti!

Pöllö on varmaan hyvin vanha.

Toisella puolella porukka tuijottaa suut auki ja yrittävät kovasti kuulla, mitä puhutaan.

Pöllö voi viedä Santan sisään temppeliin. Se johdattaa hänet ja Säilän pesäkoloon. Alhaalla on kammio, jonka lattiassa on sirppi. Pöllön nimi on Jokomis. He eivät häiritse muita pöllöjä ja menevät eteenpäin.

Sillä aikaa Varpojat ovat ihmetelleet tarpeeksi ja kuysyvät, että mitä on meneillään. Kirveli vastaa, että pöllöllä oli ilmeisesti joku ongelma ja Santa ja Säilä menivät ratkaisemaan sitä. Mutta meidän kannattaisitehdä jotain trullille, joka on vesiputouksen yläosassa. Se teki jotain ja saattoi kirota kinastelijoita ylhäällä! Varpojat alkavat kinata kunnolla keskenään.

Santa ja Säilä näkevät ihmismäisen olennon, jolla on peuran sarvet ja takasorkat. Se näyttää Varpojien viimeiseltä tyypiltä! Paitsi sarvet! Se hyökkää kimppuun ja työnnetään jonnekin kuoppaan. Sen on vähän hankala puhua koska turpa.

Säilä kipittää hakemaan muita. Santa taas tarpoo amfiteatterin kautta kulkevan virran yli ja rupeaa mättämään pomoa.

Ilmeisesti näemme sinne. Varpojista huudestaan ”Hyvä pomo!” mutta joku toinen kavahtaa pomon ulkonäköä. Osa lähtee juoksemaan toista reittiä pitkin sisään.

Mättöä tapahtuu. Peuraturri lipsahtaa alemmalle tasolle, katkaisee toisen sarvensa ja on puolitajuissaan. Silti uhoaa, että ”Menkää pois, me oltiin täällä ensin!”

Porukka kerääntyy ihmettelemään Vilho-pomoa.

Kirveli pääsee viimein tippumaan alas virtaan, mutta pääsee juuri pois sieltä ennen kuin Santa kerkeää poimia hänet. Sitten Santa lähtee pois.

Vilho on Kirvelin mukaan varmaankin ihmispeura, vähän niin kuin ihmissaukotkin. Mutta peurathan ovat yleensä rauhallisia. No, hän on reviiritietoinen.

Toinen porukka kertyy oviaukon suulle leirinsä lähistöllä. Mekin keräännymme leiriimme.

Santa vaihtaa vaatteensa ja menee kalastamaan. Hänen mielestään häiritsimme nyt pöllöjä ja hän on velkaa monta kalaa.

Ryhmämme nimi on Parlamentti.

Rupeamme juttelemaan Varpojien kanssa. Vilho joi jostain vadista ja muuttui peuraksi. Jaaaaaaa!

He haluaisivat ensimmäisen oikeudella kompata vielä jonkin aikaa. No kuinka kauan? He tulivat tänne eilen illalla. Eikö kaksi vuorokautta riitä?

Mitä jos auttaisimme Varpojia tekemällä pomolle jotain? Parantamaan, saattamaan tilaan, jossa hänet on parempi kuljettaa tai sitoa?

Kirveli taikoo jokikaislat sitomaan pomon, kun tämä rynniin joen yli. Pomo riehuu joessa pitkään.

Hannu ilmoittaa, että jos pomo pääsee irti, hän ampuu sitä jalkaan, ja jos toinen porukka sekaantuu, niin hän ampuu myös heitä.

Pomo pääsee lopulta irti! Ja syöksyssä Hannu ampuu sitä jalkaan. Kirveli sitoo pomon uudestaan.

Pomo riehuu niin pitkään, että lopulta Hannu saa kunnolla osuman jalkaan. Sitten Vilho pannaan pakettiin.

Sovimme, että he lähtevät aamulla pois.

Nukumme yön. Vilhon jaloissa olevan vammat ovat melkein parantuneet. Katkennut sarvikin yrittää kasvaa takaisin.

Teemme lautan, jotta pääsemme toiselle puolelle helpommin kuin heittelemällä uimakeihästä.

3 p

2018-09-02

Menemme luolaan siitä aukosta, jota Varpojat käyttivät. Siellä on portaat houneeseen, jossa on rikkinäisiä huonekaluja.

Hannu tutkii ristikko-ovea. Se on ruosteinen ja sitä on yritetty nostaa, mutta se ei ole onnistunut. Sen takana on alkovi, jossa on arkku. Kirveli voisi taikoa metallin maaksi. Santa yrittää kuitenkin ensin nostaa sen. Se kirskuu ja poksuu, mutta Santa saa sen nostettua. Hannu ja Säilä neutraloivat toistensa auttamiset.

Kirveli työntää arkun pois alkovista ja tutkii sitten alkovissa olevia ruukkuja.

Santa tiirikoi arkun ja katsoo sinne. Se on tyhjä. Mutta miten se sitten painaa niin paljon.

Kirveli toteaa, että arkku ei ole taikainen, mutta sisältö on. Siellä on näkymättömiä kolikoita! Kirveli arvioi, että ne ovat luultavimmin hopeaa, ehkä jopa kultaa. Jätämme arkun siihen.

Menemme käytävään. T-risteys, vasemmalle, leveä holvikäytävä, jossa on pilareita ja pieniä alkoveja niiden takana. Kirveli kiertää pilarin, se on raskas ja ei kovin koristeltu.

Lattia Säilän alta katoaa, mutta hän saa juuri ja juuri kiinni kuopan reunasta. Seuraavana tullut Kirveli yrittää vetää häntä, mutta ei onnistu. Kolmantena tullut Wassa ei myöskään onnistu. Säilä tippuu piikkeihin.

Wassa ja Kirveli tutkivat seuraavien ansojen varalta, mutta löytävätkin salaoven.

Kun Santa on kantanut Säilän ylös, Wassa parantaa Säilää ja Santa käy tutkimassa kuoppaa. Kuopassa ei ole mitään, mutta piikkien kärjet on hopeoitu. Pitäisikö ne ottaa mukaan?

Jatkamme eteenpäin ennen salaoveen menoa.

Käytävän päässä on huone, josta tulee valoa. Sen lattiassa on aurinkokuvio. Siellä on pata, siellä palaa jotain. Savua nousee hieman, mutta se haihtuu. Tuli on varmaan maaginen, ehkä patakin. Huoneessa on paljon oviaukkoja, joiden takana on luultavasti pieniä koppeja.

Sitten salaovelle! Santa avaa sen. Siellä on lyhyt käytävä ja toinen ovi. Santa avaa senkin. Sen takana on lampi. Toisella reunalla on sirpin muotoinen ranta ja toisella patsaita. Vastapäätä on kolmioikkuna.

Säilän mukaan se on tuttu huone. Sinne alkaa ilmestymään tummia varjoja. Wassa aistii, että huone on täynnä VIHAA ja sydämensyönti-intoa. Peruutamme nopeasti pois.

Sitten aurinkohuoneeseen! Kirveli menee ensimmäisenä. Pata hohkaa valoa ja lievää lämpöä. Kun Kirveli on menossa sen luo, kopeista tulee luurankoja!

Kirveli taikoo panssarin kuudella pojolla. 2 pojon stone missile. Luurangot tuhotaan. Sitten lepoa.

Kirveli tutkii aurinkokuviota, pataa ja tulta. Pata ja tuli ovat vähemmän yllättäen pysyvästi maagisia. Padassa on kirkkaus. Kirveli työntää tikarinsa sinne, se lämpenee hieman. Hän uskaltaa kokeilla kädellä. No, se palaa hieman… Wassan mukaan se on kuin olisi ollut päivän auringossa! Padassa on siis tiivistettyä auringonvaloa.

Kirveli analysoi pataa kaksi tuntia. Sen tuottama valo on kuin maagista auringonvaloa. Sen siirtäminen luultavasti deaktivoi padan. Jos sinne tunkee lykantroopin, auringonvalo polttaa kirouksen pois.

Menemme hämähäkinseittikäytävään. Löytyy huone, jonka seinät ovat aivan seittien peitossa. Keskellä on violettia hohkava lähde. Kirveli kuulee jotain ääntä, siellä on joku otus… No, Kirveli, Wassa ja Säilä etenevät hitaasti ja polttelevat seittiä seinän vierestä.

Sillä aikaa Santan ja Hannun kimppuun hyökkää ihmishämähäkki! Sillä on koukistuneet ihmisjalat ja ylimääräisiä hämähäkkijalkoja. ”Minun pesä!” Se on varmasti lykantrooppi, jonka voi parantaa padassa.

Säilä lyö sitä, mutta haava tuntuu sulkeutuvan ainakin osin heti. Se hämääntyy iskusta niin paljon, että tiputtaa nuijansa ja pullovyönsä. Santan alle tippuu kylmäpullo ja hänen jalkojaan kylmää!

Hämähäkki sylkäisee kulkureitillemme ilmassa leijuvaa harsoseittiä ja jalkatahmaseittiä. Kirveli taikoo itselleen reitin kiviseinään. Peruutamme aurinkohuoneeseen.

Suunnittelemme, että kun se tulee perässä, Santa grapplaa sen Kirvelin viitalla ja raahaa pataan. Odotamme vartin. Se on vain seitittänyt käytävän!

Wassa ehdottaa, että savustaisimme sen ulos. Santa ehdottaa, että polttaisimme taas seitin. Hannu ehdottaa, että menisimme tutkimaan toista käytävää.

Menemme tutkimaan toista käytävää. Päädymme pöllöhuoneeseen. Viritämme köyden pöllöhuoneesta puoliympyrän muotoiseen amfiteatterin kaltaiseen huoneeseen.

Santa ehdottaa, että Säilä voisi mennä nyt puhujanpöntölle matkimaan isäänsä. Säilä ei arvosta ja läpsäisee Santaa miekalla takapuoleen. ”Jotkut asiat ovat liian vakavia.”

Pienen oven lukko on maaginen. Iso ovi on maagisesti lievästi vahvistettu. Iso ovi on myös lukossa, sarvipää-Vilho on tehnyt sille väkivaltaa.

Kirveli analysoi pienemmän oven, jossa on kristallilukko. Plant shapen tekeminen varmaan räjäyttäisi lukon. Sen saa auki toiselta puolelta voin tökkäämällä. Tältä puolelta ei mitenkään.

Kirveli taikoo oven viereen kiveen Wassan mentävän aukon, joten Wassa menee avaamaa sen.

Lyhyen käytävän päässä on neliskanttinen kirjastohuone. Hetken päästä Hannu ja Säilä lähtevät

Santa onnistuu vahingossa polttamaan kirjan. Mutta miten?

Kirveli saa selville, että tämä on kuushamaanien kirjasto. A ”Kun Artemor hukkuu kuunvaloon, sisin aukeaa.” Artemor on yksi kuukultin muinaisista kunnioitetuista. Hänen nimensä on ulkona pyhitetyssä patsaassa ja hänestä on patsas patsashuoneessa. Kirjastossa on jännää tietoa.

Päätämme raivata hämähäkkimiehen pois tieltä. Tarvitaan hopeisia aseita… Kirveli antaa Santalle puusahansa, ja Santa menee harvestoimaan hopeoituja piikkejä. Kirveli muovaa niistä Säilälle tikarin ja Wassalle sauvan.

Wassa ja Hannu menevät ulos. Patsaan sirppiin on kaiverrettu kuusi sanaa, näyttävät samoilta kirjaimilta kuin mitä kirjastossa oli. Hannu kopioi ne Wassan papereihin.

Kirveli analysoi amfiteatterissa olevaa ilmeisesti sisimpään vievää ovea. Ovi aukeaa, kun kuunvalo ja oikea asento jotain. Aukeamiseen liittyy nimi Artemor. Kirveli tutkii kirjastossa lisää ja Wassa auttaa. Hannu ja Säilä meneävt tarkkailemaan patsashuonetta, että koska siellä paistaisi kuu. Santa nukahtaa vartioimansa oven (oletetusti ovi sisimpään) eteen.

Hannu tutkii allashuonetta ikkunasta. Kuunvalo osuu varmaankin tänä yönä ykkös- ja kakkospatsaisiin. Sitä pitäisi heijastella jotenkin, jos haluaisi osua kolmanteen, joka oletettavasti on Artemor. Lammen vettä voisi läikyttää tai sitten sinne voisi työntää kiviä. Aaveet varmasti tykkäisivät.

Kirveli saa selville, että Artemor oli joku muinainen viisas tietäjä, joten oven avautuminen sidottiin häneen. Valolla ei pidä osua Artemorin haamuun vaan patsaaseen.

Hannu ja Säilä potkaisevat Santan hereille ja tulevat kirjastoon kysymään, että onko kellään peiliä. No, Kirvelillähän on tämä Thamiorin taikapeili… No se kelpaa.

Hannu ja Säilä palaavat ikkunalle. Hannu sitoo peilin Säilän käteen ja sitten Säilä menee roikkumaan ja heijastelemaan.

Samaan aikaan ovea vahtivat Santa ja Wassa huomaavat, kuinka ovi rymisee auki. Santa lähettää Jokomiksen kertomaan Hannulle ja Säilälle, että nyt on hyvä, pysykää siinä.

Oven takana on huone, jossa on jalusta, jolla on epämääräinen violetti kivi, jossa näkyy syvä tähtitaivas. Kirveli säkittää sen. Santa lähettää pöllön taas informoimaan Hannua ja Säilää.

Säilä pelleilee peilin kanssa hieman. Joku aave kiinnostuu ja lähtee tulemaan heijastussädettä pitkin. Se siirtyy kuunsäteen mukana. Kun Säilä päättää, että eip, nyt riittää, aave imeytyy Thamiorin taikapeiliin!

Kirveli, Wassa ja Santa kipuavat pois luolastosta. Santa tipahtaa Wassan päälle ja olkapää venähtää. Kirveli antaa ensiapua.

Siirrämme leirimme ensimmäiseen luolaston huoneeseen.

Kirveli analysoi peilin. Siellä on henki, joka ei ole Seitsikolle suotuisa. Jos ottaa yhteyttä Thamioriin, henki saattaa mennä Thamiorin kimppuun tai korruptoida kommunikaatiota tai vaikuttaa Kirveliin tai jotain. Oijoi…

Vahdissa olevat laskevat yöllä näkymättömiä rahoja. Wassa ei jaksa ja menee ulos laskemaan. Hän huomaa, että raha muuttuu näkyväksi kuunvalossa!

Wassa käy juttelemassa hämähäkkimiehen kanssa. Hän voisi parantua ja ”Kuuhenget ovat minut siunanneet! Minä jään tänne.”

Yritämme hankkia mukaan pöllön. Yksi teinipöllö lähtee. Santa nimeää sen Filippaksi.

Kirveli tutkii Taivaansirun matkalla. Se pidentää ikää, mutta ei riskittömästi. Lisäksi kuuhun liittyviä haittavaikutuksia.

(Santa kertoo Säilälle, että kolikot voisi varmaan myydä Louiselle.)

Palaamme Tyssiaan.

Varpojat saapuivat toissapäivänä. Rautarystyset ovat paskoja tyyppejä ja yrittivät käydä kimppuun. Reiska kuulemma kuoli. Vilho sohi sarvella rintaan.

Juttelemme Varpojien kanssa. Joku seitsikon pappi analysoi Vilhon. Ilmeisesti lykantropiakirous haihtuu, jos relaa pari viikkoa. Kerromme heille, että Kuutemppelissä on pata, joka parantaa lykantropian.

Annamme Taivaansirun Palko Jalosuulle. Hän on erittäin kiitollinen eikä juuri välitä Kirvelin varoittelusta esineen vaaroista. Hän kyllä aikoo palkata jonkun velhon tutkimaan sitä enemmän. Otamme palkkiona 30 kultaa per vuosi viiden vuoden ajan.

Olemme Tyssiassa. Meillä on vielä neljä päivää jäljellä ylläpitoa.

Santa huomaa, että näkymättömät kolikot katoavat täysin auringonvalossa. Yksi kolikko katosi majatalon edessä. Mutta yöllä kuunvalossa ne ilmestyvät taas! Kirvelillä on jännää, kun hän testailee niitä.

Säilä kertoo, että kolikot voisi myydä Louiselle. Kirveli kyselee Louisesta, on kuulemma Toni-sedän puoliso ja hän tietää asioita. Hän on siis joku tietovelho tai vakooja.

2018-09-29

Santa juttelee Wassan kanssa ja joidenkin muiden kirkon tyyppien. Hänellä on voima, mutta hän ei ole mikään virallinen pappi.

Wassa käy temppelillä ilmoittamassa, että on lähdössä. Santa ja Kirveli menevät mukaan.

Temppelissä pyörii huhuja, ”Tuhatjalkainen rottalauma kasvaa kotkan alla”, joku enneuni on nähty. Joku Kotkana tunnettu kaupungin perustajan kaveri Akilo rakensi pienen linnan. Siellä kuulemma kummittelee, mutta kummituksia ei löydetty 30 vuotta sitten. Nyt siellä on kuitenkin kadonnut maalaisia. Skuilijmo mainittu.

Santa ja Kirveli kyselevät hieman palkkiosta. Juu, joku palkkio saadaan. Linnake on hyvin pieni, osittain paksujen muurien yhteyteen rakennettu. Pari kerrosta, kellareita, hyvin syvä kaivo.

Lähdemme vankkureilla. Seuraavana päivänä pääsemme jollekin maatilalle, Piippolaan. Samuel käy kyselemässä porukoilta, että onko täällä tapahtunut mitään. Vaari on kadonnut. Oli ollut päivällä keräämässä sieniä, alle viikko sitten. Kävivät kaupungissa kertomassa asiasta. Kaikkihan tietävät, että linnassa kummittelee. Koska linnanherra ei koskaan löytänyt vaimoa.

Jotkut pojat kertovat, että

Samuel haluaa välttämättä ajaa linnakkeelle kärryillä. Tietä ei ole huollettu.

Mäki nousee hieman ylöspäin ja syvennyksessä on linnake. Puut ympäriltä on hakattu viimeksi yli 30 vuotta sitten, nyt alkanut kasvaa umpeen. Juuri äskettäin on kaadettu muutama, muutama viikko sitten. Tukkeja ei näy.

Kirveli voisi puhua puille.

• Kuka kaatoi puita?
• Kuinka monta tyyppiä täällä oli?
• Milloin?

Koivu vastaa: Kummallisen hajuiset ihmiset kaatoivat. 6–12. Viime kesänä. Käyvät kerran tai kaksi kuunkierrossa kaatamassa. Ohi kulkee tyyppejä ehkä kahdesti viikossa.

Hannu tutkii jälkiä. Enimmäkseen saappaita, mutta joku ihmiseläinkin? Santa ei näe mitään erityistä. Samuel parkkeeraa kärryt metsän puolelle, niin että linnakkeelta ei näy.

Muut menevät linnaketta päin. Tukkeja on raahattu sinne.

Santa käskee pöllön mennä jonnekin. Se on hämmentynyt ja lentää linnakkeen toiseen kerrokseen, tiputtaa kiven ja piiloutuu.

Pikkuisella sisäpihalla on ehjä kaivo, jossa on katto. Sitä on huollettu.

Löytyy läjä tukkeja. osa on kuivumassa, osa on pilkottu polttopuiksi. Pölkkypuu löytyy, mutta ei kirvestä.

Samuel katsoo kaivoon. Ketjua on käytetty. Kaivon pohjalla näyttää olevan ovi. Hannu tutkii lisää. Ketjun alapäässä on kiinni kirkonkello.

Ketjua pitkin kiipeäminen on ikävää, joten Samuel sitoo köyden kiinni johonkin kohtaa kaivon kattoa.

Säilä menee ensimmäisenä alas. Hän tippuu, mutta päätyy kielekkeelle, jossa ovi on. Kielekkeen alapuolella on koukkuja ringissä.

Kirveli pääsee myös alas. Hän avaa oven ja menee sisään. Hän bongaa ansaluukun!

Hannu ja Samuel kiipeävät alas. Sitten Santa hissaa Maurin alas ja viimeiseksi itsensä. Santakin tippuu hieman.

Säilä hyppää luukun yli. Paitsi että ei, koska 4. Mutta hän saa kiinni reunasta! Luukun kuilu jatkuu liukumäkenä jonnekin. Kirveli yrittää napata kiinni Säilän repun kantohihnasta. Santakin tulee auttamaan. Hän kiskoo Säilän ylös.

Samuel etsii vivun, vääntää sitä ja kokeilee ansaluukkua. Nyt se ei enää aukea.

Huoneen takaosassa on puusälpettä. Seuraavassa huoneessa näkyy jotain läjiä. Ylhäällä on aukkoja katossa. Murderholeja. Samuel suuntaa Säilän valokypärän reikiin. Ehkä siellä on joku asekaappi?

Seuraavan oviaukon takana on sienihuone. Siellä on jopa muutama metrinen sieni. Yksi iso reikä katossa, sieltä tulee ketju.

Kirveli tutkii heti sieniä. Osa on myrkyllisiä, osa hallusinoivia, osa parantavia. Hän ottaa näytteitä tuntemattomista sienistä. Santa on kiinnostunut täyttävästä ruokasienestä. Kirveli syö yhden, joka saattaisi ehkä olla terveyssieni.

Samuel kuulee jotain. Hiljenemme. Kuuluu askelia. Sitten joku kusee reiästä. Näytti ihmiseltä.

Santa nostaa Hannun ylös ketjureiästä ja käyttää häntä periskooppina. Siellä on punkkia, arkkuja, jotain tyyppejä nukkumassa.

Hannu tulee raportoimaan. No, voisimme vaikka mennä sinne kykkimään. Säilä menee ensin, ja hän menee jonnekin nurkkaan piileskelemään.

Santa nostaa Kirvelin seuraavaksi. Hän heiluu ympäriinsä mutta Santa saa tuupattua hänet ylös. Kirveli kömpii mutta kömpelöi jonkun lankun kanssa, se tippuu alas ja joku vähän herää. Nousee ylös ja etsiskelee tunkeutujaa. Kirveli esittää nukkuvaa, mutta ei toimi.

Kirveli yrittää nykäistä tyypin polvesta niin, että se tippuu reiästä, mutta se väistää. Säilä puukottaa sitä suoraan kurkkuun, ja se tippuu.

Santa työntää Hannun ylös. Samuel kiipeää Santaa pitkin ylös. Säilä hyökkää sattumanvaraiseen sänkyyn. Se on tyhjä.

Kaksi kultistia alkaa messuamaan. Samuelin ja Säilän päälle tippuu seittiä.

Santa yrittää heittää Maurin ylös, mutta se tulee takaisin alas ja mätkäisee häntä varrella. Lisäksi ase tupsahtaa sienen päälle ja sieni pöllähtää.

Santa jatkaa Maurin heittämisen yrittämistä. Ei onnistu. Kirveli ihmettelee lentävää moukaria. Siihen jää kiinni seittiä ja nyt se jää heilumaan aukosta.

Kirveli kasvivasamoi kimpussaan olevan tyypin pernaa.

Viimeinen antautuu Säilälle. Kirveli pelastaa kaksi tajutonta.

Antautunut on Pahka. Heillä on uskonnollinen yhteisö. Ovat kuulemma eristäytyneet tänne maailman pahoista synneistä.

Samuel löytää jänniä merkintöjä. Yksi Skuilijmon symboli. Useita muita symboleita: yksi joka löytyi Leen majatalon alta (hämähäkki). Samuel näyttää merkkiä Pahkalle ja tyyppi vain selittää jotain nyyhkytarinaa. Kirveli tajuaa, että tämähän on paskaa! Sanoo kuitenkin jotain isommasta temppelistä syvemmällä.

Santa kiipeää ylös.

Yritämme uhkailla ja saada tyyppiä puhumaan. Säilä vähän nolaa itsensä tässä prosessissa.

Samuel tuuppaa tyypin alas reiästä sieniin. Sitten hän menee alas ja raahaa tyypin ansaluukun luo. Tyyppi on houreissaan. Hän puhuttelee lopulta Samuelia Siimaksi. Samuel pyytää häntä kertaamaan opetuksensa. Häntä pitää kutsua Skrotiksi ja kunnioittaa hämähäkkejä ja rottia yhdessä, sillä yhdessä pimeyden valtias…

Samuel vie sen takaisin sienipilveen. Ensin se luulee olevansa puro. Kun Samuel ripustaa tyypin ketjussa olevaan koukkuun, ja sitten se yrittää oikein kovasti iskeä Samuelia. Keittiön takana on kuulemma tosi hyvä paikka ja voisi hakea pari seittiruumista pehmukkeeksi. Siis mitä?

Tyyppi on ihan sekaisin. Lopulta Santa tinttaa sitä naamaan. Ei mene tajuttomaksi. Santa työntää sille peiton suuhun.

Hannu ja Samuel tutkivat asehuoneen sillä aikaa, kun Santa ja Kirveli lepäävät. Sieltä löytyy arkusta ihan käyttökelpoinen rataketjupanssari. Lisäksi perustikareita.

Kirveli menee avaamaan oven varovasti, Säilä takana. Siellä on takana nuotio, jonka yllä on iso pata. Pata kääntyy ja puhuu: ”Hei lapset! Haluatteko soppaa?”

HÄMMENT.

Pata lähtee tulemaan kohti ja tarjoaa kovasti keittoa. Olemme aika varuillamme, aseet käteen. Kirveli ja kultisti menevät soppajonoon, ja pata läimäisee oven kiinni. He saavat kaksi kulhollista.

Santa hakkaa oven auki Maurilla. Kirveli ja kultisti menevät takaisin edelliseen huoneeseen. Santa ottaa kulhon kultistilta ja pata suuttuu siitä! ”Ei saa varastaa ruokaa!” Se rynnii Santan päälle ja Santa yrittää moukaroida sitä.

Kirveli ja Säilä yrittävät puhua pataa lopettamaan. Olemme vain nälkäisiä, Santa on siksi niin vihainen! Mutta Santa ei lopeta riehumista, hän pitää kaikkia hulluina.

Pata hyppää Santan päälle! Kaikki höyryävän kuuma keitto valuu hänen päälleen ja pata on nyt ylösalaisin.

Säilä ja Samuel yrittävät pitää padan paikallaan. Kirveli menee hakemaan ketjun. Hän taikoo yhteen lenkkiin stone to earthin ja ottaa ketjun. Sekään ei oikein riitä padan sitomiseen.

Pata riehtoo itsensä oikein päin, kaappaa Kirvelin ja kultistin ja kantaa heidät keittiöön. Asettuu oven eteen niin, että Santa ei pääse murjomaan itseään sisään. Kirveli ja Samuel jakavat Kirvelin jäljellä olevaa soppaa. Kirveli on sitä mieltä, että ei siinä mitään myrkkyjä ole.

Kirveli onnistuu juttelemaan padalle vähän. Juu, voimme täyttää padan sienillä, että saa taas keittoa. Jonkun pitää kyllä jäädä kohentamaan tulta! No, Samuel jää. Kirveli ja kultisti menevät toiseen huoneeseen.

Santa on edelleen kovin epäilevä padan suhteen ja pitää muita hulluina. Kirveli yrittää kovasti kertoa, että se on vain taikaesine, puhuva pata. Lopulta Santa suostuu tulemaan mukaan.

Kirveli käy keräämässä sieniä ja sitten viemme ne padalle. Pata on nihkeä Santan ja Hannun suhteen, mutta tykästyy Santaan hieman ja syöttää hänelle enemmän soppaa. Hannun keitosta löytyy jotenkin mystisesti palaneita möykkyjä, joten hän sylkee sen pihalle, jolloin pata ajaa hänet ulos keittiöstä.

4

2018-10-05

Lähdemme keittiöstä alaspäin. Portaat on rakennettu, muutama kivi on paikaltaan. Avautuvat huoneeseen, jossa on polttopuita ja lahonneita heiniä. Pari rottaa vinkuu, kun häiritsemme heiniä. Jatkamme eteenpäin seuraavasta oviaukosta.

Tunneli muuttuu karkeammaksi, kiemurtelee enemmän. Portaat on tehty puusta. Kirveli tekee karttaa tunneleista. Hannu kertoo aina välillä, missä pohjoinen on. Olemme menneet joitakin metrejä alaspäin keittiön tasosta.

Tulemme avoimemmalle ja tasaisemmalle lautalattia-alueelle. Santa kuulee kellon kuminaa edestä. Se loppuu. Säilä näkee seittejä.

Päädymme tasanteen reunalle. Seinässä on kettinki. Kivisempi luonnonluola. Pari metriä tiputusta, alhaalla on seittiä ja ehkä jopa seititettyjä ruumiita. Aukko eteenpäin.

Mietimme, että eikös kultisti puhunut tästä. Säilä haluaa hakea kultistin ruumiin ja heittää sen seitteihin. Kirveli tutkii seitin palamista. Hannu bongaa kolme isoa hämähäkkiä ja sitten liikettä lattian alla.

Santan alta katoaa lattia ja hän tippuu myrkkypiikkeihin!

Hannu ampuu kultistia, joka tuli puukottamaan Santaa kuopassa. Toinen kultisti tulee piilostaan ja ei onnistu puukottamaan Kirveliä jalkaan. Seuraavaksi kultisi nuijii Hannun jalkaa. Saamme hämähäkit ja kultistit mätkittyä. Hannu ampuu viimeistä kultistia suoraan päähän. Santa couppaa toisen kultistin.

Hannu kääntyy katsomaan ylös, jossa on luukku. Hän näkee sieltä kurkistavan hämähäkin, joka perääntyy välittömästi.

Santa yrittää poistua kuopasta, mutta meinaa astua piikkiin.

Santa nostaa Kirvelin alas. Kirveli antaa ensiapua Santalle ja Hannulle.

Samuel tajuaa ansamekanismin ja löytää salaoven. Hän aukaisee sen. Sieltä kuuluu hengitystä. Hän kertoo sen muille. Kirveli menee heti soihtunsa kanssa huhuilemaan sinne. Hän löytää haisevasta selliluolasta Piippolan vaarin, jonkun pojan ja keski-ikäisen naisen. Hän johdattaa heidät pois luolasta.

Santa nostelee pelastetut lavalle, kun hän kuulee oven kolauksen. Katon aukossa näkyy jonkun pää. Hannu ei kerkeä ampumaan.

Lähdemme pelastettujen kanssa takaisin päin. Kun Säilä ja Kirveli ovat astuneet polttopuuhuoneeseen, Kirveli näkee kasvoja kulman takana. Sitten joku tömisee kovasti portaita pitkin alas ja lässähtää maahan.

Säilä juoksee kultistin luo ja panee tikarin kurkulle. Säilä ei nyt oikein onnistu uhkailussaan. Kultisti luulee häntä loikariksi ja on viemässä häntä mukanaan. Sälä tuikkaa.

Kirveli onnistuu uhkailussa! Hän ja Samuel köyttävät kultistin. Santa kuulustelee. Kultisti tuli tänne pappien kanssa, mukana 6–9 tyyppiä, ei osaa laskea. Alhaalla on valtava hämähäkki.

Säilä käy hipsimässä keittiössä. Siellä ei näy mitään. Sitten hän ja Hannu menevät kurkkimaan keittiöstä nukkumahuoneeseen. Pata kuitenkin bongaa hänet ja nytkähtää! Hannu näkee jonkun kultistin ovenraosta ja ampuu sinne päin, mutta ei osu. Kultisti rääkäisee ja sulkee oven.

Hannu ja Säilä peruuttavat takaisin muiden luo.

Pata lähtee tulemaan portaita alas ja kolisee menemään. Se lopulta vieriin ja levittää kaiken keiton pitkin käytävän seiniä ja lattioita.

Kirveli yrittää vakuuttaa pataa lopettamaan, mehän olemme kavereita ja meillä on nälkä! Padan ääni on vähän muuttunut, sanoo että käskettiin tapella.

Santa manööveroi padan keskemmälle huonetta, jolloin Kirveli taikoo sen ympärille ison läjän maata. Se on pääsemässä irti, joten Kirveli muuttaa osan maasta kiveksi. Lähdemme pakoon! Mutta Mauri jää padan alle jumiin.

Hannu päätyy ensimmäisenä keittiöön. Siellä ei ole ketään. Nukkumahuonekin on tyhjä, samoin sienihuone. Ketju on luonnollisesti poissa, sen tilalla on köysi. Ruumiit ja kultistivankimme on viety pois.

Hannu etsii salaovia; onhan täältä pakko olla parempi reitti ulos! Kirveli lepäilee. Säilä yrittää kiivetä köyttä pitkin alsa, mutta tipahtaa. Santa kantaa pojan alas.

Säilä bongaa ruumiin sienissä. Hän huomaa, että kaivolle vievä ovi suljetaan. Jostain alkaa kuulumaan kellon kuminaa.

Santa kuskaa seuraavaksi keski-ikäisen naisen alas. Hän tipahtaa ja osuu hieman sieniin…

Säilä menee tutkimaan kaivolle johtavaa ovea (ei astu ansaan). Se aukeaa huonosti. Toisella puolella on hirveästi seittiä! Sitä tulee lisää! Alhaalla joku rääkäisee.

Samuel tutkii asehuonetta ja toteaa, että sinne on tuotu lisää aseita!

Hannu tutkii seittiä. Seitti on tuoretta ja ei varmaankaan pala niin helposti kuin se, mikä oli hämähäkkihuoneessa.

Alhaalta kaivosta huudetaan, että ”Yksi teistä voi selvitä, jos muut jäävät vangiksi!” Säilä testaa seittiä tikarillaan, kyllä se on tahmeaa.

Kirveli kiipeää alas ja menee polttelemaan seittiä.

Piippolan vaari kiipeää alas ja tippuu, mutta Santa nappaa hänet.

Samuel on tehnyt makuukammiossa barrikadia. (Kun hän jää yksin, hän taikoo selvännäkemistä ja etsii toista tietä ulos. Hän näkee näyn, jossa juuret repivät savureiän isommaksi.)

Samuel kertoo ideansa Kirvelille. Jooo, kyllähän savupiipusta pääsisi, jos siellä on juuria. Savupiippua voisi myös laajentaa shape earthilla.

Piippola ja kumppanit ovat vaikeita, kun heidät on juuri saatu alas ja nyt mennään takaisin ylös. Säilä nostaa heidän moraaliaan.

Hannu huutelee takaisin kultisteille.

Kirveli muovaa putken kivasti sopivaksi.

Säilä tipahtaa sieniin. Kaikki itiöt ovat ilmassa. Ja Säilä on tietysti kierinyt toiselle puolelle. Otamme kaikki köydet mukaan.

Santa käy hiippailemassa padan luona. Pata on yhdessä kulmassa ja sen alla on verinen läntti. Pata ei liiku. Santa hiippailee Maurin luo ja kiskaisee. Ja onnistuu vielä tekemään sen tarpeeksi huomaamattomasti. Pata kyllä herää, mutta ei ennätä bongata Santaa.

Hannu pääsee kolmannella yrittämällä ylös. Hän ei ole linnakkeen sisällä, mutta vieressä on muuria. Hän kiinnittää köyden johonkin kantoon ja laskee köyden alas. Santa hissaa pelastetut ylös.

Samuel jää viimeisenä alas. Hän kuulee jotain sanoja. Sitten kuuluu padan askelia. Samuel kiipeää ylös.

Kirveli tukkii savupiipun niin, että se näyttää jokseenkin romahtaneelta.

Menemme kärryjen luo. Kärryt ovat poissa! Jäljet johtavat linnakkeelle. Hannu käy tutkimassa linnakkeen ympärillä.

Suunnitelma on mennä linnakkeeseen ja hyökätä. Yritämme hiipiä sisään. Katsoo Hannun suuntaan, kun Hannu on kiipeämässä muurilla. Santa näkee kärryt ja väistää suojaan niiden taakse.

Santa humauttaa tyyppiä käteen, ja se rääkäisee. Se hyppää kaivoon!

Kirveli heittää alkemistintulensa kaivoon. Hän ja Säilä kippaavat sinne vielä läjän polttopuita kytemään.

Kirveli shape earthaa kivisen kaivon kivasti umpeen ja taikoo vielä pari kuutiometriä maata päälle. Nyt väsyttää!

Lähdemme kävelemään takaisin Tyssiaan. Maalaiset pannaan nukkumaan kärryihin, samoin Säilä, joka väsähtää. Aamun sarastaessa saavumme kirkolle. Säilä yrittää vakuuttaa pappeja siitä, että siellä on oikeasti vaarallisia kultisteja. Santa vakuuttaa paremmin.

Muitakin alkaa väsyttää. Paitsi Hannua, ja Säiläkin on nyt levännyt. Kirveli simahtaa.

Saavumme paikalle illalla. Muut tutkivat linnaketta sillä aikaa, kun Kirveli vielä lepää.

Joku inkvisiittori on löyttäytynyt mukaan ja muistaa Santan, koska Santa on maksanut seitsemyksensä ja auttanut köyhiä. Hannu tutkii ympäristön, uusia jälkiä ei löydy. 6 temppelinvartijaa, inkvisiittori, 6 pappia. 20 sotilaan joukkue.

Menemme savupiipun luo. Sieltä pääsee keittiöön, jossa on todennäköisesti pata.

Kutisteja on vielä jäljellä, tiputamme me. Hannua kiinnostaa enemmän hämähäkkihirviö.

Kultistit peräytyvät kaivon yli suuren kultaisen idolinsa luo. Teemme lopullisen hyökkäyksen sitten ja inkvisiittori pätkäisee kultistiapotin kahtia.

Muutama kultisti otetaan vangiksi.

Alhaalta löytyy vielä lisää luolaa, palanutta seittiä ja ryönää. Sieltä löytyy iso läjä halpaa rahaa ja muuta halvahkoa tavaraa. Keräämme ryönän.

Pata on onnistunut kaivautumaan osittain maakasan alle. Saamme kyllä ottaa padan, kirkko ei tee sillä mitään.

Hannu kauppaa ryönää huonosti. Ostaja ostaa myös huonosti. 350 hM, eli 70 hM per naama. Lisäksi palkkio 20 hM per nenä.

Kuulemme myöhemmin, että linnakkeen luolista löytyi vielä yksi pakoreitti, jota pitkin hämähäkkidemoni pakeni aarteineen.

Voimme treenata kolme päivää ja sitten meillä ei ole enää ilmaista ylläpitoa Leen majatalossa.

3

2019-03-09

Samuelin liskovanki on nälkiintynyt ja houreissaan, koska Lee ei ole juuri ruokkinut sitä. Samuel kirjoittelee sen hourailuja ylös.

Kirveli analysoi pataa. Pataan on sidottu joku henki. Sille voi opettaa uudet käskysanat ja uusia käskyjä. Se on kestävä, mutta siinä on lommoja, tarvitsisi jonkun maagisepän korjaamaan. On vähän kaoottinen, haluaa ruokkia kaikki ja suuttuu, jos ei saa. Padalla on komennot:

• Skrutoi, hyökkää tuntemattomien kimppuun.
• Hrulaa, tarjoile rauhallisesti ruokaa.
• Stulo, tuli päälle.
• Estulo, tuli pois.

Pata ei oikein osaa parantaa siihen laitettua ruokaa, vaikka se valmistaakin sen. Se voisi ehkä kylvettää ihmisiä.

Santa kalastaa ja saa sintin.

Seuraavana päivänä Santa auttaa kirkossa. Säilä tulee tökkimään häntä ja vinkuu painimaan.

Kirveli ja Hannu yrittävät myydä pataa paronille sotilaiden ruokkimiseen tai joillekin laitoksille, mutta möläyttävät aina jotain, joka saa ostajat perääntymään.

Heikki Possula, paronin palvelija kertoo tehtävistä koillisessa. Höykkäykset ovat lisääntyneet, järjestelmällisempiä? Maalaiset ovat vihaisia. Kuulemma joku lohikäärme nähty. Kuvauksia liskomaisista otuksista. Palkkasi ryhmän Terän Suomat selvittämään, ovat lähtemässä huomenna. Parin päivän matkan päässä.

Kirveli palaa kertomaan tehtävästä muille. Samuel menee heti utelemaan liskovangiltaan asioita. Hän piirtää lohikäärmeen ja lisko nyökyttelee. Samuel piirtää lisäksi liskolaisia lohikäärmeen eteen, tämäkin aiheuttaa nöykyttelyä. Ja aarre?

Kirveli kyseenalaistaa Samuelin tiedonhankintamenetelmät.

Menemme takaisin paronin linnalle kyselemään lisäjuttuja. Kärryillä pääsee kylän suuntaan, kaikkiin taloihin ei pääse. Koivuhiipan kylässä on ritari Aliandra, joka voi antaa tietoja.

Saamme tavaraa. Teltta, köysiä, valtaushaka, kirves.

Samuel piilottaa liskolaisensa kärryihin.

Parin päivän päästä saavumme Koivuhiippaan. Pienellä kukkulalla kivinen kaksikerroksinen maatalo. Sen lähistöllä on pikkuinen kylä, jossa on kaksi taloa, temppeli/kokoontumispaikka ja majatalo.

Muut menevät ritarin talolle, Samuel jää kuulustelemaan tavernaan menijöitä. Hän on turhautunut hitaiden ja juomaan haluavien maajussien kanssa. Hän saa nimiä ja paikkoja, niiden kimppuun on hyökännyt liskolaisia.

Aliandran aseenkantaja kutsuu meidät sisään. Meitä odottaa hieman vanhempi nainen, jo harmaatukkainen. Hän kertoo meille, että tapaukset alkoivat keväällä, ovat muuttuneet pahemmiksi. Karjaa on viety, ihmisiä kadonnut tai kuollut, mutta ruumiita ei ole löydetty. Tuntuvat katoavan jokeen, hankala seurata. Hyökkäävät yleensä illalla tai yöllä. Yleensä vievät elämiä, eivät juuri työkaluja.

Kuulemma pari ihan luotettavaakin tyyppiä on raportoinut lohikäärmeestä.

Samuel saa kuulla, että yksi hyökkäyksen kohde, Henrik, on majatalossa. Hän kutsuu Henrikin ulos.

Samuel näyttää liskovankinsa Henrikille. Henrik kavahtaa ja kertoo, että kyyyyyyllä ne liskot vähän tuolta näyttivät. Samuel sanoo, että et sitten hiisku tästä kellekään. Filippa ääntelee.

Muut pari tyyppiä tulevat heti utelemaan Henrikiltä juttuja ja kehuvat pöllöä.

Aliandra kertoo, että kuusihenkinen Terän Suomat lähti sen paikan luo, jossa tapahtui hyökkäys 8 päivää sitten.

Kun Samuel tulee luoksemme, hän käskee Filippan vahtia kärryjä.

Syömme ja kylvemme Aliandran luona. Säilä illusoi kylpyhuoneesta kivemman.

Samuel jää vahtimaan kärryjä, kun muut menevät tavernaan. Säilä menee sisään ensin, puheensorina ei lakkaa. Kun Santa tulee sisään, se hiljenee vähän, ja kun Kirveli tulee, tulee ihan hiljaista. Hannu onkin sitten tyytyväinen, kun paikka on hiljainen, kun hän tulee sisään.

Meille vapautuu juuri sopivasti pöytä. Jonkin ajan päästä joku tulee kertomaan, että Samuel näytti hänelle liskolaisen. Sitten naamapalmuillaan.

Yksittäisiä liskohavaintoja on monen kymmenen vuoden taa. Kirveli kirjoittaa ylös majatalon asiakkaiden lohikäärmehavainnot.

Väsäämme kartan liskohavainnoista ja ajoista. Eivät hyökkää kovin lähelle kylää, ovat kovasti karjan perässä. Lähinnä joen vierestä ja pari yksittäistä paikkaa metsässä. Joki on tästä itään/pohjoiseen päin. Joki virtaa pohjoisesta etelään.

Jonkun kalastajan olinpaikasta väännetään. Onko hän kadonnut? Hän asuu tästä 1,5 pv itään päin. Hyökkäävätkö liskolaiset vain sateella? Hannun mukaan huomenna saattaa sataa.

Yövymme aitassa.

Lähdemme aamulla tunnin matkan päähän sinne, missä oli viimeisin hyökkäys, eli Henrikin luo.

Liskot veivät lammaslauman. Hannu jäljittää niitä helposti. Metsässä jäljet katoavat lähes mystisesti. Mutta Hannu onnistuu bongaamaan joitain jälkiä. Ihan kuin metsä olisikin kasvanut jo viikkoja jälkien päälle. Vartin jäljityksen jälkeen jäljet ilmestyvät taas. Tunnin päästä jäljet katoavat enemmänkin, eikä Hannukaan enää ole varma.

Hannu pööpäilee hetken. Hän ei nää jälkiä, mutta huomaa puron. Yhdestä kohtaa on katkottu pieniä puita. Sieltä löytyy umpeenkasvanut nuotio.

Kirveli löytää liskolaisen jäljen. Sieltä löytyy myös lautan raahausjälkiä.

Kirveli juttelee lepälle. Se kertoo, että tästä meni ryhmä alavirtaan. Niitä oli 3–40. Yksi niistä käski pikkukasvien peittää jäljet.

Hannu astuu johonkin. Se oli ansa, mutta hän ei jää kiinni. Ansa olisi piikittänyt häntä. Luultavasti ihmiselle tarkoitettu.

Samuel keskustelee epähenkeviä siitä, että onko Kirvelille ok, että puita tapetaan. Mitä? Haltiat kuulemma kasvattavat elävistä puista taloja. Pystyykö ihmisestä kasvattamaan kärryn.

Samuel ottaa keihään, kiertää kalajutut kätensä ympärille, käyttää pojon ja kävelee oikein mukavasti toiselle puolelle. Hänen vaatteensa jäävät vain hieman kosteiksi. Hannu ui yli. Myös Santa ja Säilä keihästelevät yli. Kirveli jää kävelemään toiselle rannalle.

Tulemme länteen virtaavan joen risteykseen. Kirveli kysäisee joltain puulta, mihin päin lautalla kulkevat lampaat ja liskot menivät.

(Vahtivuoron aikana puut kuiskivat. Kirveli juttelee niille. Ne eivät pidä liskosta. Ne ovat kuulemma jotain pahoja henkiä.)

Sitten kun Kirveli herättää Samuelin vahtivuoroon, Samuel juttelee liskolle. Lisko valittaa, että paikka paha, puu paha henki, kuollaan. Samuel tökkii puuta ja sanoo, että ei siinä mitään pahaa ole.

Jatkamme matkaa. Löytyy yksi yleinen yöpymispaikka.

Puolenpäivän aikoihin tulemme taas joenhaaraan, yksi haara menee pohjoiseen. Kirveli kysyy taas yhdeltä puulta, että mihin päin liskot menivät. Pohjoiseen. Kirveli kysyy, ovatko liskot pahoja. Puu ei tiedä ja rupeaa ihmettelemään, että voisivat ne olla, jos ne myrkyttävät juuria tai jotain. Puhelias puu. Kirveli poimii siltä norkon ja istuttaa sen kukkaruukkuun.

Löydämme ilmeisesti kalastajan mökin. Hannu ei näe venettä. Kukaan ei vastaa koputukseen tai huuteluun mökin ovella. Samuel avaa oven. Sisällä on pimeää ja pölyistä. Hannun mielestä on ollut jotain viikon viikkoja tyhjillään.

Hannu tutkii ulkona.

Säilä haluaa harjoitella painimista. Santa on nihkeä, joten Kirveli painii ja voittaa.

Säilä, Samuel ja Hannu haluavat välttämättä vahtia mökin katolla.

Seuraavana päivänä matkustamme puolisen päivää. Sitten tulee laidunaluetta näkyviin. Siellä on harjulla lauma lampaita ja joku poika. Poika puhaltaa pilliin. Paikalle tulee isä, joka juttelee. Heiltä vietiin lampaita pari viikkoa sitten. Kalastajamies katosi, sen jälkeen vaimo otti lapset mukaansa ja lähti ilmeisesti Tyssiaan.

Jatkamme pohjoiseen. Iltapäivällä löytyy aukio. Ihmisten käyttämä polku menee luonaaseen. Lato. Myös toisella puolella jokea on raivattua aluetta. Seuraavalla kerralla voisi kysyä, että mitä rakennuksia tulee seuraavaksi…

Jokea pitkin alas tulee kaksi lauttaa ja yksi veneellinen liskolaisia. Menemme piiloon latoon, Hannu sen taakse. Liskolaisvanki innostuu.

Mikä suunnitelmamme on?

Alkaa kuulua rumpujen ääntä. Liskot kerääntyvät aukeammalle alueelle. Sitten lohikäärme lehähtää paikalle. Liskolaisvanki innostuu vielä enemmän, joten Santa kuristaa sen tajuttomaksi.

Liskolaiset messuavat ja kumartelevat. Lohikäärme hönkäisee kevyesti niiden päälle jotain kimaltelevaa sumua ja lähtee sitten pois, suunnilleen pohjoiskoilliseen.

Iso lössi kävelee ladon ohi. Kaksi menee sahan kanssa metsään ja yksi tulee latoon. Mätkimme latoon tulleen. Se kuitenkin ääntelee niin paljon, että metsään menneet JA pois lähtenee kuulevat! Seuraa liskolaiskielistä huutelua. Samuel yrittää vastata niille, mutta se ei auta asiaa…

Hannu ampuu yhden shamaanin näköisen liskolaisen. Pomo lähtee ärjyen juoksemaan meitä päin. Kirveli on pidellyt lataamaansa kasviohjusta ja menee nyt ulos ampumaan pomoa. Kasviohjus sirpaloi pomon kilven. Santa ja Säilä tulevat myös ulos.

Liskolaiset haluavat paeta. Shamaanien ylle tulee pimeys.

Säilä yrittää kaksintaistella pomon kanssa. Santa haluaa ottaa sen hengissä. Säilä onnistuu kuitenkin suunnilleen fileeraamaan pomon käden…

Liskolaiset pakenevat pimeydestä metsiin.

Veneissä on mundaanikamaa. Köyttä, tynnyreitä…

Otamme yhden lautan ja veneen. Otamme mukaan pomon ja Samuelin vangin, muut tapetaan.

Menemme paikalle, jossa kohtasimme pojan ja lauman. Hannu menee varoittamaan paikallisia. Paikalliset haluavat, että Hannu jää tänne puolustamaan.

Hannu näkee lohikäärmeen lentelevän kaukana. Sieltä kuuluu ärtynyttä karjuntaa.

Yöllä on tuplavahti. Aamulla jatkamme Koivuhiippaan ja viemme raportin ritari Aliandralle.

Sitten jatkamme Tyssiaan. Saamme palkkion tiedoista, 10 hm per nenä. Saamme yösijan ja pääsemme syömään sotilaiden kanssa.

Seuraavana aamuna pääsemme paronin puheille. Hän kertoo, että tietäjänsä oli kertonut, että hänen esivanhempansa, kaupungin perustajat, sata vuotta sitten ajoivat lohikäärmeen pois sieltä. Lohikäärme ja liskolaiset olivat terrorisoineet hiisiä siellä. Siellä oli jokin iso muinainen haltiapuu paikassa x. Lohikäärme osasi syöstä savupilveä tai kuumaa öljyistä jotain. Osasi taikoa, koska metsä oli silloin ikävä ihmisille. Silloinen lohikäärme oli isompi kuin tämä nykyinen.

? xp Nykyinen xp-tilanne: 2019-03-10_00:54:50 <@Amoeba> Santa Säilä Hannu Samuel Kirveli 2019-03-10_00:54:50 <@Amoeba> 266 268 273 265 270

2019-07-04

Paronin tietäjä suostuu kertomaan meille juttuja lohikäärmeestä. Kestävät yleensä tulta, varsinkin jos syöksevät sitä, mutta tämän tulensyöksentäkykyjä ei ole todistettu.

Pystyykö lohikäärmeen ulkonäöstä sanomaan, mitä tyyppiä se on? No ei oikeastaan. Vain aika todennäköisiä merkkejä voi tulkita. Esim. suomuisa varmaan elää vedessä eikä syökse tulta.

Savua se osaa syöstä. Jos oletamme, että se on sukua aiemmalle, se osannee syöstä kuumaa öljyäkin.

Mille lohikäärme oli heikko? Tietäjä kertoo pitkän tarinan Tyssian perustajasta ja tämän taikamiekasta ja kumppaneista. Tiedämme paikan, missä se tapahtui, siellä on tosi iso puu. Tavalliset aseet toimivat vähän huonosti. Vatsapuoli oli pehmeämpi. Siipien verkottaminen auttoi pitämään sen tappelijoiden mätkittävänä.

Minkälainen magia erityisesti auttaisi lohikäärmeitä vastaan? No mikä vaan…

Samuel on jotenkin kiinnostunut kysymään neuvoa Tyssian perustajalta, joka on haudattuna sukukryptaan. Kirveli on sitä mieltä, että tämä ei ole hyvä idea! Kirveli pyytää Santaa vahtimaan Samuelia, jottei tämä tekisi mitään tyhmää.

Krypta on kirkon alla.

Samuel kyselee, että mitä mieltä Santa on inkvisiittoriesta. No, Santa tapasi sen yhden jossain kaupungissa. Entä mitä mieltä hän on nekromantiasta? No, kirkon virallinen kanta on, että kuolleiden tulisi antaa levätä rauhassa yms. yms. No ei kai niille jutteleminen ole niin pahaa?

Samuel ja Santa menevät kysymään pääsyä kirkon alle. Vahti toteaa, että jee. Jos kaipaatte kirjoja, jossa on ohjeita avun rukoilemiseen hengiltä, niin siitä on kirjoja. No Samuel ehdottaa, että haepa meille sellainen! Santa epäilee, että Samuel saattaisi tehdä jotain sillä aikaa.

Kaupungin perustajilla on isot hienot kivipaadet yhdellä seinällä, kolme polvea jo, nykyinen on neljättä.

Santa rukoilee tyypilliseen tyyliin. Hänestä Samuela on varsin ok sen kanssa, jos lohikäärme ajetaan pois tai tapetaan.

Kun Samuel olettaa Santan menneen jonnekin, Samuel tekee jonkun taian. Santa kuulee Samuelin mumisevan jollain tuntemattomalla kielellä. Hän jättää soihtunsa nurkan taakse ja menee johonkin varjoon katsomaan Samuelia.

Samuel kertoo, että olemme menossa ajamaan pois lohikäärmeen jälkeläistä, onko jotain neuvoja. ”Eläessäni en sitä tiennyt, mutta minulla on kohtalotoveri puussa, kohtele sitä hyvin.” Hillovarvas. Mitä?

Samuel sanoo ääneen: ”…Hillovarvas?”

Santa mumisee: ”Hillovarvas?”

Samuel yrittää derailata. Mitä Santa löysi? Santa kyselee hillovarpaasta.

Kirveli ei löydä mitään uuttä tietoa siitä, mitä muut vastaavat lohikäärmeet voisivat tehdä. Metsälohikäärme ehkä. Eivät juuri syökse tulta, jotain myrkkyä ja kasvitaikuutta.

Icy Weapon voisi olla ihan pätevä aseenparantamisloitsu, ja Kirveli voi oppia sen nopeasti.

Paronin linnanherra sanoo, että voisi antaa loitsun Kirvelille, jos suostumme lähtemään sitten heti lohikäärmettä päin.

Samuel kysyy Kirveliltä, voiko jonkun kuolleen henki jäädä jumiin puuhun. Kirveli kertoo tarinan emännästä, joka hoiti ja rakasti omenapuuta ja jäi siihen jumiin kuoltuaan, kunnes joku tyttärentytär söi puusta omenan.

Säilää kiinnostaa lohikäärmeen osat, joita voisi käyttää ties mihin. Parantamaan miekkoja jne. Linnanherra suostuu antamaan hänelle kaksi pientä maagista säilöntäpussia.

Hannu on täysin valmis lähtemään vaikka heti.

Samuel menee linnan keittiöön kysymään hillovarpaasta. Mitään ei tiedetä. Sen sijaan kokki kertoo ummet ja lammet jouruista ja perheestään.

Saamme pitää kaiken mitä kukaan ei julista omakseen. Merkityistä kamoista saamme pitää puolet. Vaakunalliset arvoesineet takaisin omistajilleen, rahallista korvausta vastaan. Lisäksi paroni antaa kaikille 100 hopeamarkkaa.

Lähdemme matkaan. Säilä yrittää auttaa navigoinnissa yms. Matka viivästyy…

Viidentenä päivänä Hannu. Kierrämme puoli tuntia metsässä ja päädymme mäen rinteeseen. Muutaman sadan metrin päässä etelässä on hyvin korkea puu.

Säilä ihailee muurhaisten polkuja. Miksi ne tekevät tällaista? Saisiko niitä kaksintaistelemaan?

Metsässä heti puun vieressä vasemmalla on koski ja suomainen alue. Oikealla on jotain paaluvarustelua, vartiotorni ja paaluvarustuksen sisällä näkyy liikettä. Liskolaisia.

Kirveli tajuaa, että ison puun takana on vieläkin isompi runko, jonka halkaisija on noin 15 metriä. Huh huh! Sen Paaluvarustuksen sisällä on jotain rakennelmia. Vasemmalla metsää on kaadettu ja siellä on ehkä tervahauta. Vasemmalla paaluvarustuksessa on kulkuaukko. Oikealla metsä on paljon lähempänä isoja puita.

Paaluvarustuksen takana on isompi joki. Pienempi joki virtaa pohjoisesta etelään ja isompi idästä länteen.

Kartanpiirtotaito?

Miten päästäisiin leiriin? Kaivetaan tunneli? Kirveli voisi tehdä sen kahdessa päivässä ja se olisi tyyyyyylsääääää. Hiipiä yöllä? Mutta sitten mekään emme juuri näe.

Ensin olisi kiva tietää, paljonko siellä on liskolaisia.

Teemme leirin, joka on hyvin piilossa.

Illalla Hannu, Santa ja Säilä lähtevät tutkimaan. Samuel ja Kirveli huomaavat, että liskolainen on rauhallisempi ja jotenkin viekkaan oloinen.

Keskustelemme siitä, mitä liskolaiselle kannattaisi tehdä. No siis, olisihan se oikeastaan pitänyt tappaa. Niin niille yleensä tehdään. Mutta Kirveli ei halua tappaa sitä ihan suorilta. Eikä halua Samuelkaan. Emme tiedä, mitä nyt voisi tehdä. Lopulta Samuel toteaa, että olisi ehkä parempi ollut ajatella etukäteen. Kirveli vinkuu ilosta ja nauraa, kun Samuel viimeinkin tajuaa sen!

Santa, Säilä ja Hannu hiippailevat eteenpäin.

Samuel huomaa, että liskolainen kääntelee päätään linnaketta päin. Samuel ottaa veitsen ja menee nyhtämään siltä tietoa. Se ääntelee ja Samuel luulee, että se aikoo varoittaa, ja tökkää sitä kurkkuun.

Kirveli nousee kirjansa äärestä ja ihmettelee, että nytkö sitten?

Lisko ei kuole vielä! Se yrittää kovasti kirota Samuelia kuollessaan. Kirveli ahdistuu ja haluaisi periaatteessa parantaa sen, mutta kun…

Hannu haluaa mennä puuhun tähyämään.

Yhtäkkiä linnakkeesta kuuluu jotain huutoa. Säilää ammutaan varsijousella. Santa katsoo, että muut pääsevät turvaan. Hän heittää kepin jonnekin hämäykseksi. Hannu vastaa tuleen. Häntäkin ammutaan. Hannu perääntyy. Säiläkin perääntyy suojaisasti. Häneen osuu taas! Säilä kaatuu nurmikkoon.

Säilä yrittää ryömiä eteenpäin. Sattuu kauheasti mutta hän jatkaa.

Santa saa Säilän kiinni ja parantaa.

Sillä aikaa Hannu tähtäilee ja yrittää ampua. Se on hankalaa.

Hannu yrittää peitellä jälkiä.

Muut palaavat leiriin. He ihmettelevät kuollutta liskolaista.

Kirveli heittää Säilään ensiapua ja syöttää kolme parannusmarjaa. Sitten hän hautaa liskolaisen, sitten taikoo lähiympäristöön concealin, sitten meihin kaikkiin walk through plantsin ja sitten etsimmen uuden majapaikan.

Kirvelin menee naamalleen sammalmättäälle ja nukkuu.

Santa vartioi ensin, sitten Säilä, sitten Hannu, sitten Kirveli ja viimeiseksi Samuel. Mitään ei tapahdu ja kukaan ei vaikuta tulevan perään.

Kirveli kysyy, että paljonko liskoja oli. Ampujia oli varmaan 6–12. Ei-ampujista ei ole tietoa.

Tarkkailemme tialnnetta puista. Linnakkeen elämä ei näytä juuri häiriintyneen. Lohikäärmettä ei näy. Vartiotorneissa on ehkä enemmän porukkaa.

Kirveli juttelee jollekin isolle puulle ja kysyy, että milloin lohikäärme meni viimeksi isoon kantoon. Iso paha haju meni sinne monta päivää sitten. Mitä isoimmalle puulle tapahtui? Iso-iso-iso paha haju kaatoi taivaspuun kauan kauan sitten, kun puu oli vielä pieni taimi. Samuel haluaa tietää, kuka on hillovarvas. Mitä? Puu sanoo, että ehkä joskus joku marjoja tallonut liskolainen?

Joelle meni puolisen tusinaa vahtimaan ja joitain työläisiä.

Kirveli yrittää etsiä lisää marjapuskia parannustarkoituksiin. Lähistöltä ei löydy.

Santa huomaa, että liskot kiskovat aasin avulla lisää puuta. Ja ovatkos nuo ihmisiä? Siellä on ainakin pari orjaa rääsyissä.

Hannu lähtee joen toiselle puolelle tutkimaan. Puun ja lammen kyljessä joku hyvin pieni tönö. Se on selvästi reitti jonnekin, varmaan jättikannon sisään. Lähellä pienen ja isomman joen risteystä on sillan ja veneen alkua. Hänkin näkee ihmisorjat.

Isomman joen rannalla on myös vartiotorni, mutta se on matala eikä siellä juuri ole porukkaa.

Hannu tuo Kirvelille marjapuskan ja Kirveli istuttaa sen. Hannu sai myös paremman väkimääräarvion. Liskolaisia on varmasti yli 100, mutta taistelijoita on varmasti vähemmän. Ehkä pari tusinaa. Pari kaaputyyppiä. Pari isompaa panssaroitua miekankantajaa.

Illalla kuuluu, kun lohikäärme lähtee lentoon. Lounaaseen.

Isolle puule olisi kiva jutella. Kirveli voi mennä sinne. Samuel haluaa tulla mukaan. Kirveli utelee, että miksi, ja Samuel lopulta sanoo, että puussa voi olla joku henki. Okei? Kyllähän Kirvelikin sellaisen voi huomata.

Kirveli naamioituu puskaksi ja lähtee hiipimään. Muut tulevat perässä puolustusasemiin. Hiiviskely ei oikein suju. Kirveliä päin lentää tulinuoli, mutta se osuu neljä metriä Kirvelin eteen.

Hannu ampuu tähtäilijää. He sitten tähtäilevät ja ammuskelevat toisiaan, enimmäkseen ohi.

Kirveli jatkaa hippailua ja pääsee ison puun luo. Hän tuntee jo nyt, että tämä on hyvä puu, tietää juttuja ja on jopa ehkä taikaisa.

Kirveli juttelee puulle. Se on hyvin älykäs ja pystyy vastaamaan kunnolla. Lohikäärme Geoligax kaatoi sen kauan sitten eikä se ole päässyt kasvamaan entiselleen. Tämä uusi lohikäärme on Nekardar, ylpeämpi kuin vanhempansa eikä tietenkään yhtä kykenevä. Puu ei ole varma, onko se yhtä hyvä kasvitaikuudessa kuin Kirveli. Puu sanoo, että puuhun sidottu kummitus Hithelsilvathar voisi ehkä auttaa jotenkin. Hän on haltia, jonka Geoligax tappoi. Hän saattaa tarjota apua. Jos pääsemme puun latvaan? Kuinka paljon taistelukykyisiä liskolaisia on? Tusina tulensyöksijää, pari tusinaa vartijaa, viitisen shamaania, pääshamaani. Nekardar pitää liskolaiset koossa, ilman sitä ne tappelisivat keskenään enemmän. Puu haluaisi, että Nekardar tapettaisiin ja sitä parannettaisiin, jotta se voisi taas kasvaa paremmin. Hithel olisi hyvä saada haudan lepoon.

Säilä yrittää illusoida ballistan viereensä. Ei onnistu. No, se olisi muutenkin ollut aika uskomaton, koska se olisi ollut suunnilleen metsässä.

Kirveli päättää mennä suorempaa reittiä pois. Hän rämpii joen yli ja hiipii metsään. Ei kovin hyvin, mutta liskotkin keskittyvät enemmän muihin.

Säilä yrittää taas saada Santan kantamaan itseään, koska hänellä on naamassa haava.

Kirveli epäilee, että puu osasi joskus taikoa! Vau.

Kirveli parantaa Säilää.

3 xp

Pääsivu