TuhansienVoima:Ojilisso

Tarina

Historia

Ojilisso (Oji) syntyi Vaakahalkeamien kylässä Sinisten Salojen heimoon. Ensimmäisten vuosien ajalta ei kertynyt merkittäviä tarinoita, mutta kun juokseminen rupesi sujumaan ja kielipää toimimaan, olivat vanhemmat välillä vaikeuksissa. Oji oli shiskinä huikentelevainen – tietoa ja tarinoita arvostavat lajikumppanit ärsyyntyivät ahneesta lapsesta, joka uteliaana oli kerämässä tietoa ilman vastavuoroisuutta. Toisaalta, Oji myös kertoi helposti muille asioita, erityisesti käytännön seikkoja jotka voisivat ratkoa tilanteita, mutta myös tarinoita, viisauksia ja mitä nyt mieleen tulikaan, miettimättä tietojensa piilottelua.

Notkeana ja vilkkaana nuorukaisena Oji päätyi pian tiedustelijoiden joukkoon. Kukkulat, joiden rinteellä kylä oli, eivät olleet sentään vuorten mittaan kasvaneita, mutta riittävän jyrkkiä ja louhikkoisia ettei niiden yli reittejä kulkenut. Sen sijaan huipuilta pystyi usein havaitsemaan läheisen joen tai kauppapolun liikkeitä, joko savun tai lintujen liikkeiden perusteella. Jokainen ohikulkeva ryhmä tarkastettiin etäältä, ja aina kun päätös tuli yhteydenotosta, Oji oli mukana. Jos kylänvanhimmat sattuivat olemaan tyytymättömiä, joutui hän vartioimaan etäämpänä, mutta usein Oji pääsi myös kuulemaan vieraiden tarinoita ja kinuamaan heiltä tietojakin.

Suuren maailman laulut ja saagat houkuttivat loputtoman uteliasta nuorukaista. Oji kyseli aina minkä pystyi muun maailman väestä, heidän historioistaan, yhteiskunnistaan sekä kummallisesta tavaroiden vaihtokaupasta, joka tuntui olevan monille kovin tärkeää? Vieraita ei kuitenkaan kovin usein näkynyt, joten Oji kiersi pitempiä matkoja Vaakahalkeamilta, oppien tuntemaan lähialueet kauempaa kuin useimmat muut tiedustelijat, mutta ei löytänyt mitään erityisen jännittävää... mitä nyt jotain kauan sitten tyhjenneitä raunioita, säkenöiviä lintuparvia, tietoisten mutta hitaiden kasvien perheitä, epäilemättä pahojen henkien asuttamia huolestuttavan houkuttelevia suonsilmäkkeitä; niitä tavallisia viidakon erikoisuuksia, joista oli heimoltaan kuullut. Joskus viidakon keijut tai epäilyttävän älykkäät eläimet sentään jäivät vähäksi aikaa juttusille, opettaen Ojille metsien kieltä.

Eräällä kerralla, kun kylän lähellä tavatun tutkimusryhmän bardi oli kertonut niin monta tarinaa ja osannut arvuutella todella hyvin kylänvanhempien kanssa, Ojin tilaisuus koitti. Ryhmä pyysi apua kohteen etsimiseksi lähialueelta, ja Oji sai suostuteltua itsensä heidän avustajakseen, maksaen tällä tavoin kylän velan kaikista saaduista tiedoista.

Avustajana toimiminen oli upeaa. Viidakko oli ryhmälle selkeästi vieras paikka, vaikka muutamalla perustaidot erämaaelämästä olikin. Oji sai kiitoksia yksinkertaisistakin tiedoistaan, mutta se oli vähäistä verrattuna niihin aarteisiin, joita vieraat jakelivat. He esittelivät karttojaan, kopioita historiallisista kirjoituksista, ja muistiloruja jonka tyyppisiä Oji ei ollut Sinisten Salojen kokoontumisissa koskaan kuullutkaan. Ja miten vapaasti he jakoivatkaan tietojaan keskenään, yhdistellen niitä aina vain uusia johtolankoja keksien! Toista viikkoa etsittyään ja monen erehdyksen jälkeen – ja silti vain reilun päivämatkan päässä Vaakahalkeamista – ryhmä onnistui lopulta löytämään muinaiset rauniot, joita he olivat etsineet!

Raunioissa Ojin elämä sai ensimmäisen ison käänteensä. Ryhmä oli kertonut Ojille etsinnän aikana paikasta kaikkea sekalaista – siihen liittyi muinaisisia mullistuksia, mystisiä järjestöjä, taikavoimien linjoja, valtavia rituaalikehiä ja tietysti voimallisia loitsijoita ja toismaailmallisia voimia. He myös olivat varoittaneet Ojia, että paikan vaarallisuuden takia hänen tulisi olla seuraamatta ryhmää heidän lähtiessä tutkimaan sen syvyyksiä. Uteliaisuus kovasti korvensi Ojia, mutta hän vannoi ryhmälle ettei lähtisi uhkarohkeasti heidän peräänsä. Raunioita oli onneksi jäänyt maan pinnalle useita, ja kun ne oli pintapuolisesti tarkistettu, Oji sai jäädä tutkimaan niitä ryhmän lähtiessä syvyyksiin. Hiukan kauempana olleen rakennuksen seinäkaiverruksista oli poistettu vähän juurakoita ja sammalia päältä, ja Oji päätti varovasti koittaa poistaa loputkin voidakseen tutkia koko seinän kuvituksia. Siivotessa hän onnistui osumaan johonkin syvennyksessä olevaan pieneen vipuun, joka avasi salaoven! Oji perääntyi ensin nopeasti, sitten, kun mikään ei hyökännyt esiin, lähestyi hyvin varovasti aukkoa. Salaoven takaa paljastui tyhjä huone, jota koristivat värikkäät seinämaalaukset. Huoneessa ei näyttänyt olevan ovia tai johtavan aukkoja mihinkään muualle, joten Oji haki leiristä lyhdyn, ilmoitti asiasta palvelijalle, ja meni katsomaan maalauksia tarkemmin. Maalaukset näyttivät kuvaavan jonkinlaista säkenöivää johtajaa, jolla oli seuraajana eläinnaamioisia sankareita. Oji tunnisti, että kysessä oli varmaankin Vanha-Maagi Jatembe ja hänen kymmnen taikasoturiaan, mutta hän ei keksinyt, miten kuvat olisivat liittyneet mihinkään hänen tietämäänsä tarinaan. Kun jonkin ajan kuluttua hahmot tuntuivat liikkuvan aina silmäkulmasta katsottuna, Oji päätti mennä ulos ottamaan hengähdystauon.

Ulkona odottikin yllätys: sisällä olevien kuvien mukaisesti pukeutunut hahmo, ilmi elävänä! Tai ainakin luultavasti. Hahmo puhui hänelle, mutta ääni... se tuli puisen eläinnaamion vaimentamana, mutta myös yhtä aikaa kaukaa ja läheltä. Voimallisella äänellään taikasoturi (luultavasti?) puhutteli Ojilissoa, kertoen hänelle, että hänellä on kohtalo suuremmassa maailmassa, kaukana Vaakahalkeamien kylältä. Oji yritti varoa sanojaan ja hillitä itseään, mutta suuremman maailman kaikkien tietojen houkutus oli liian suuri. Oji myönsi, että eeehkä häntä voisi kiinnostaa tutkia vähän enemmänkin maailmaa ja sen salaisuuksia, mutta... piti myöntää, että ei hän kovin paljon maailman tavoista vielä tiennyt. Pitäisikö hänen luottaa tutkimusryhmään ja lähteä heidän mukaansa? Hahmo nyökkäili ja totesi, että ehkäpä hänkin voisi auttaa löytämällä yhdessä Ojin kanssa Ojille sopivan oppaan. Hän vannotti Ojia olemaan tapaamisesta hiljaa ryhmälle ja käski Ojia saapumaan tänne samaan paikkaan huomenna aamulla, kun ryhmä olisi taas lähtenyt tutkimaan raunioiden syvempiä osia.

Iltapäivällä, ryhmän palattua, Oji kertoi löytämästään huoneesta, ja se tutkittiin nopeasti läpi ja todettiin mielenkiintoiseksi mutta tutkimuksille luultavasti epäoleelliseksi. Seuraavina päivinä Oji auttoi tutkimusryhmää aamuin ja illoin ja tapasi taikasoturia päivisin. Kolme päivää mystinen hahmo puhui Ojille, kyseli hänestä, ja auttoi luomaan rituaalin, jolla Oji voisi kutsua itselleen seuralaisen ja oppaan. Kolmannen päivän iltana, ryhmän mentyä nukkumaan, taikasoturi totesi, että rituaali on valmis, ja jotenkin katosi Ojin katsahdettua muualle. Oji hiukan hämääntyi, mutta päätti kuitenkin toteuttaa rituaalin. Lyhyen messuamisen jälkeen hetkeen ei tapahtunut mitään. Sitten viidakon äänet hiljenivät, ja jostain raunioiden syvyyksistä lennähti Ojin selkäpiikkien sekaan lepakko. Pelästyksestä rääkäistyään Oji huomasi, ettei lepakko kuitenkaan halunnut hänelle pahaa, vaan mönki ihan kiltisti hänen kädelleen. Lepakko vaikutti muuten melko normaalilta hedelmälepakolta, mutta sen karvoitus oli väriltään vaihtelevampi, hopeisten kuvioiden muodostaessa monenlaisia pieniä merkkejä ja riimuja...

Tutkimusryhmä sai selvityksensä päätökseen, ja ruhjeilla mutta hengissä he lähtivät paluuretkelleen muille maille. Ojin elämä rauhoittui taas. Jonkin aikaa meni uuteen kumppaniin totutellessa: miten lepakko halusi syödä, nukkua tai muuten viettää aikaa. Heimossa oli ennenkin ollut lepakkoja lemmikkeinä, mutta tämä tapaus oli melkoisen älykäs, kuunnelleen tarkkaavaisesti aina tarina-aikaan tai kun suunnitelmia tehtiin. Oji joutui jonkun aikaa pähkäilemään, ennen kuin keksi nimen, joka lepakolle kelpasi, mutta lopulta hän ja Nappa olivat erottamaton parivaljakko. Hiukan elämää vaikeutti se, että Nappa oli melkoisen paljon varovaisempia ja rauhallisempi, ja välillä esti rääkynällään Ojin innokkaammat tempaukset. Oji myös huomasi, että Napan turkin riimut vaihtuivat hiljalleen päivien mittaan, ja pienen tutkimisen jälkeen päätteli, että tämä tapahtui yöllä hänen nukkuessaan.

Muuten seuraavat kuukaudet olivat Ojille elämänsä vaikeimpia. Uusien asioiden tutkiminen oli ollut jännittävää, ja hetken sen jälkeen kylän rauhallisempi elämä miellytti, mutta pian nousi taas into selvittää lisää maailmasta. Silmäkulmissa tai nopeiden vilkaisujen aikana satunnaiset muodot tuntuivat yhä vääntyvän riimuiksi, joita melkein sai selvää... ja kun kylänvanhimmilta pyysi heidän kirjojaan tutkittaviksi, mokomat kieltäytyivät. Ei, vaikka Oji kovasti esitteli eri kirjoitusmerkkejä ja riimuja, joiden merkityksille hänellä olisi ollut arvauksia. Tilanne kiristyi välillä aika pahaksikin, ja Oji teki pitkiä retkiä, monen päivän päähän, koittaen löytää jotain uutta tutkittavaa. Nappa näytti arvonsa näillä matkoilla, auttaen Ojia useamman kerran välttämään vaaranpaikkoja. Oji myös huomasi, että Napan avulla hän onnistui välillä tekemään yllättäviä, hiukan epäluonnollisia pikku temppuja.

Näillä matkoilla taikasoturi ilmaantui ensimmäistä kertaa uudestaan Ojille, osoittaen tien erääseen lehtoon, jota koristivat sadat jalokivien väreissä kimaltelevat hyönteiset. Oji ihasteli paikkaa pitkän aikaa, niin pahasti värien ja valon lumoamana, että tuli pahasti yllätetyksi, kun taivaalta laskeutui suuri varjo, ja hän kerkesi vain vaivoin puiden varjoon ennen kuin aukeaman keskelle laskeutui pieni kristallinen lohikäärme! (Noh, lohikäärmeeksi pieni, hevosen kokoinen.) Lohikäärme huikkasi Ojille ja kertoi nähneensä tämän jo kauempaa, eikä halunnut tälle mitään pahaa. Varovaisesti Oji ja lohikäärme tutustuivat, ja ensitapaamisen jälkeen kohtasivat lehdossa useamman kerran uudelleen, vaihtaen tietoja ja opetellen toistensa kieliä. Eräällä kerralla lohikäärme ei kuitenkaan ilmaantunut, ja päivän odotettuaan Oji oli lähdössä kotiin päin, kun aukeamalle astui kummallinen, kaapuun pukeutunut henkilö. Henkilöllä oli jotenkin outo olemus, eikä hän heti osannut ilmaista rauhanomaisia aikeitaan, mutta hänen erikoiset kysymyksensä ja kiinnostuksensa Ojin vastauksiin veivät pian huolet mennessään. Keskustelun lopuksi tyyppi kertoi vastavuoroisesti paljon Magaambyan taika-akatemiasta, ja ehdotti, että paikka voisi sopia Ojille.

Niin lohikäärmeen, taikasoturin kuin kumman muukalaisenkin puheet vaikuttivat. Oji kyseli kylänvanhimmilta, puhui pitkään Napan kanssa, ja totesti lopulta, että Nappa oli tuonut jonkinlaista taikuutta hänen elämäänsä. Kylänvanhimmat olivat vähän epäileväisiä Magaambyan suhteen – paikka tiedettiin kyllä, mutta ei sellaiseen tietojen, tarinoiden ja salaisuuksien aarreaittaan varmasti ketään noin vain päästettäisi! Ojilisso jaksoi kuitenkin puhua aiheesta, joten lopulta vanhimmat hyväksyivät asian, kylä hyvästeli Ojin, ja hän lähti ensimmäiselle pitkälle matkalleen.

Matka opistolle

• Hyvästit kylälle
• Suosija ilmaantuu (useammankin kerran)
• Taikuutta!
• Tiedonkeruuta matkalla. Vähän harhailua, Nappa muistuttelee/Suosija muistuttelee kohteesta
• Nappa kuolee, paniikki, ilmaantuu uudestaan seuraavana aamuna
  • Nappa on vähän erilainen, isompi? Napan pinnassa väreilevät riimut eivät ole samoja kuin aiemmin.
• Saapuminen Nantambuun

Ulkonähkö:

• Silmät: vahvan ruskeat, välillä sävyjä vihreään tai harmaaseen
• Iho: tummahko ruskea
• Piikit: Ohuita, juuresta ruskeanharmaita, vaalentuen valkoisiin kärkiin.

Oleelliset tiedot:

• Shisk, heritage: Quillcoat
• Witch, patron: The Inscribed One
• Background, Sponsored by a Stranger: Intelligence; Occult, Insect Lore; Quick Identification
• Opintohaara: Sateenkirjurit (Medicine, Nature, Survival; Terrain Lore)
  • (Vai Koskenkantajat? Arcane, Occult, Religion; Academia Lore)

Witch, lvl: 1
HP: 15  ( = 8 + lvl*(6+1) )

Str  0  ()
Dex +3  (Anc, Backgr, Free)
Con +1  (Free)
Int +4  (Anc, Backgr, Class, Free)
Wis +1  (Free)
Cha  0  ()

Skills: Background: Occult; Class: Arcana +3+Int (Survival, Stealth, Crafting, Society, Nature, Acrobatics, Athletics)

Statistic Total Prof. Ability Other Witch class DC 17 +3 (T) +4 Spell attack & DC 17 +3 (T) +4 Perception +4 +3 (T) +1 Fortitude +4 +3 (T) +1 Reflex +6 +3 (T) +3 Will +6 +5 (E) +1 Simple weapons, Unarmed attacks +3 +3 (T) +0 Unarmored defense +6 +3 (T) +3 Lore skills Shisk +7 +3 (T) +4 Ötökät +7 +3 (T) +4 Vanha-maagi Jatambe ja 10 taikasoturia +7 +3 (T) +4 Vanji-joki +7 +3 (T) +4 (Tulee pian) +7 +3 (T) +4

Statistic Total Prof. Ability Other Acrobatics +6 +3 (T) +3 Arcana +7 +3 (T) +4 Athletics +1 +1 (T) +0 Crafting +7 +3 (T) +4 Deception (U) +0 Diplomacy (U) +0 Intimidation (U) +0 Medicine (U) +1 Nature +4 +3 (T) +1 Occultism +7 +3 (U) +4 Performance (U) +0 Religion (U) +1 Society +7 +3 (T) +4 Stealth +6 +3 (T) +3 Survival +4 +3 (T) +1 Thievery (U) +3

Languages: Mwangi, Shisk, +4 others (Sylvan, Draconic, Terran, Gnoll/Kholo, )
Speed: 25 ft
Size: Medium
Init: +3
AC: 16 (+0 armor, +3 proficiency, +3 dex)

Abilities:

• Darkvision
• Familiar
  • Familiar of Flowing Script

Ulkonähkö:

• Silmät: vahvan ruskeat, välillä sävyjä vihreään tai harmaaseen
• Iho: tummahko ruskea
• Piikit: Ohuita, juuresta ruskeanharmaita, vaalentuen valkoisiin kärkiin.

Opintohaarat

• Koskenkantajat
• Smaragdilehvät
• Sateenkirjurit
• Myrskyauringon Maagit
• Uzunjati

Feats

Witch:

• Lvl 2: ?

Skill:

• Lvl 2: ?

General:

• Lvl 3: ?

Ancestry:

• Background, Sponsored by a Stranger: Quick Identification
• Lvl 1: Shisk Lore
  • Shisk; Vanha-maagi Jatambe ja 10 taikasoturia, Vanji-joki, TBD
• Lvl 5:

Spells

Familiar:
Cantrips: Choose 10

• Detect Magic
• Message
• Prestidigitation
• Telekinetic Hand
• Light
• Warp Step
• Shield
• Tangle Vine
• Scatter Scree
• Slashing Gust
• Frostbite
• Ignition
• Figment

1. Choose 5
   •  ?
   • Runic Weapon
   • [1]
2.  ?

Hexes: (Focus, 1 point)

• Discern Secrets (Cantrip)
• Phase Familiar
•  ?

Wizard: (multiclass archetype)

•  ?

Equipment

ToDo