Gehennan sattuessa: Giacinta

Giacinta ”Nostre Bella Dame Sfortunato” Strattano da Gribalda, omaa sukua Videotre da Toscana

Giacinta syntyi Toscanalaisen Videotren aatelissuvun vanhimmaksi tyttäreksi 1454. Jo lapsena taiteista ja kirjallisuudesta kiinnostunut nuori nainen herätti myöhemmin kohua italian hoveissa ei pelkästää kauneutensa, vaan myös karismansa ja ylhäisen olemuksensa puolesta. Ei aikaakaan, kun nuorella naisella oli edustava joukko kosijoita, joiden halukkuutta Giacinta koetteli säälimättä. Todellisuudessa Giacinta oli jo hyvän aikaa sitten asettanut tavoitteekseen nuoren, mutta villin Jacopo Straizo da Leguan, Leguan linnoituskaupungin perillisen, jonka naisseikkailut, kaksintaistelumenestys ja täydellinen haluttomuus mennä naimisiin tekivät hänestä nuorelle naiselle vastustamattoman saaliin.

Ennen kuin Giacintan vanhemmat ehtivät luvata tytärtään kenellekään, katastrofi iski, ja Videotrejen varallisuus tuhoutui hitaasti mutta varmasti vain kuukauden aikana, ja Giacintan isä Ezio päätyi hirttämään itsensä sukukartanon julkisivun parvekkeelta. Giacinta oli kuitenkin onnistunut voittamaan Jacopon sydämen, ja tämän vanhempien suosion smalla kun kokosi viimeiset sosiaalisen vaikutusvaltansa rippeet tuhotakseen Jacopon tuolloisen kihlatun, Bianca Larusson, kelpoisuuden skandaalinkäryisillä huhuilla, ja saaden Jacopon vanhemmat purkamaan kihlauksen. Giacinta oli vain kuusitoista mennessään ensimmäisen kerran naimisiin.

Giacinta ja Jacopo saivat seuraavan kahdeksan vuoden aikana viisi lasta, ja Giacinta sai Leguan emäntänä mainetta taiteiden tukijana, samalla kun ajoi aviomiestään haalimaan yhä enemmän vaikutusvaltaa ja osallistumaan Italian politiikkaan, ja lopulta murhaamaan oman isänsä. Tämä kaikki kuitenkin päättyi, kun Jacopon poliittiset viholliset kasvoivat liian voimakkaiksi ja runsaslukuisiksi. Tietäen hyvin, että valtapelin hävinneiden poliitikkojen perheellä oli taipumusta päätyä kollateraalivahingoksi, Giacinta palkkasi pahamaineisen Torreron veljesparin murhaamaan aviomiehensä.

Torrerot saapastelivat sisään kartanon ruokasaliin perheen ollessa päivällistämässä, puukottivat Jacopon hengiltä ennen kuin tämä ehti nousta pöydästä, ja ryöstivät kartanon mukanaan tuoman miesjoukon kanssa Giacintan paetessa lapsineen. Giacintan seuraavaksi valitsema aviomies oli Jacopon tärkeimpiä poliittisiin vastustajiin kuuluva, ja niin ikään jonkin aikaa sitten leskeksi jäänyt Giacomo Barbagiallo da Lirasso, jonka Giacinta ennusti päätyvän voitolle konfliktissa Straizojen kanssa. Giacinta laski liikeelle huhuja Jacopon väkivaltaisuudesta, ja jopa maksoi eräille minstrelleille salaa saadakseen aiheesta kirjoitettua muutaman asiasta jopa hävyttömän suoraan vihjailevan kappaleen. Leskeksi jäänyt Giacinta heittäytyi Giacomon syliin ja myönsi tälle huhujen olevan ainakin osaksi totta.

Giacintan toimet olivat menestys, ja hänet vihittiin Giacomon kanssa alle vuoden kuluttua. Giacomon myötä Giacintalle aukenivat Rooman hovit, joissa Giacinta kukoisti. Giacinta joutui kuitenkin lähtemään, kun Giacomon isä, Barbagiallon-suvun päämies Checco kuoli äkisti Giacomon ollessa sotimassa. Giacinta ratsasti viidennellä kuulla raskaana Lirassopopolin linnoitukseen, ja palautti hallitsijan puutteesta johtuvan kuohunnan nopeasti takaisin järjestykseen. Tarkoitus oli, että Giacomo palaisi pikimmiten ottamaan valan muodollisesti haltuunsa, mutta Giacomo kuitenkin kaatui taistelussa, jättäen Giacintan jälleen epävarmaan asemaan. Toimien nopeasti, Giacinta kokosi miehensä jäljellejääneet asemiehet, ja varusti linnoituksen piiritystä vastaan, samalla kun käytti kaiken Roomassa hankkimansa vaikutusvallan järjestääkseen apuvoimia. Giacinta johti puolustusta piirittäjiä vastaan, kunnes apujoukot saapuivat ja mursivat piirityksen. Giacomon edellisestä avioliitosta oli vain tyttäriä, joten Giacintan ja Giacomon poika Mario tunnustettiin lailliseksi hallitsijaksi. Mario oli kuitenkin aivan liian nuori hallitsemaan, joten Giacinta julistettiin pojan sijaishallitsijaksi. Kardinaali Antonio Barbagiallo, Giacomon serkku saapui valvomaan Giacintan hallintoa, mutta Giacinta sai tämän taivutettua puolelleen kahdessa vuodessa.

Seuraavat kymmenen vuotta Giacinta muokkasi Lirassosta haluamaansa. Hänen ihanteenaan oli rauhallinen ja järjestäytynyt yhteiskunta, jossa taide, tiede ja sosiaalinen mobiliteetti kukoistaisivat ennennäkemättömällä tavalla. Lopulta Mario tuli täysi-ikäiseksi, mutta Giacinta oli valmistautunut tähän, ja hänen seuraava aviomiehensä olisi Francesko Strattano da Gribalda. kahden mahtavan kaupunin poliittinen yhdistyminen tällä tavalla herättäisi kuitenkin epäilemättä vastustusta, joten häät järjestettiin salaa. Hääyönään Giacinta kuitenkin koki ikävän yllätyksen…