Kesädawn:Galenn

Galenn kertoo

Kirjannut muistiin Kendra, Koppavan Kukon kapakassa Tansiardiassa, TH 1493. Galenn itse pyysi muotoilemaan muutamat asiat hiukan eri tavalla, mutta olennaisesti tämän on hänen elämäntarinansa kuten hän sen kertoi.

Koko nimeni on siis Galenn Tremanicus Kivipelto, ja kuten tapoihimme kuuluu, ensimmäinen nimeni on vanhemmiltani ja toinen isovanhemmiltani. Kivipellon suku on vanha ja kunniakas, vaikka nimeä ei suurimmilta sankareilta löydykään. Ensimmäinen nimen haltija oli Tharod Hamronias Kivipelto, joka sai nimensä jo satoja vuosia ennen Vitsausta. Hän oli elementalisti, joka monin eri tavoin auttoi maanviljelijöitä saamaan satoa köyhiltäkin alueilta. Monet suvun jäsenistä seurasivat hänen jalanjäljissään, ja Kivipellon elementalistit auttoivat pitämään Throalin seinät vahvoina, ilman ja veden puhtaana sekä ruoan kasvamassa läpi Vitsauksen.

Itse synnyin 21 vuotta sitten, Throalin vuonna 1472. Lapsuuteni oli aika tavanomainen, kuljin isoisäni Dagnusin mukana ja opin häneltä kaikkea tärkeää, joista eniten kiinnostivat puukäsityöt ja historia. Isoisä ei ollut loitsija, mutta kykyjäni elementalismin saralla testattiin muutaman muun sukulaisen taholta useammankin kerran -- näin jälkikäteen katsoen aika selvästi -- mutta enhän sitä toki silloin pienempänä niin tajunnut. Neljäntenätoista ikävuotenani kohtaloni sen sijaan avautui minulle. Eräänä päivänä Dagnusin veli, isosetäni Norin, sattui kyselemään aika kinkkisiä kysymyksiä historiasta, ja vielä käyttäen enimmäkseen vanhaa murretta. Vastailin kuitenkin innostuneesti ja vielä riittävän oikein, joten pari viikkoa myöhemmin siirryin opettelemaan hänen opastuksellaan Velhouden perusteita.

Norin oli jo aika vanha, ja opintoni eivät edenneet kovin vauhdikkaasti. Vietin tietysti aikaa myös Dagnusin kanssa, mutta pidin myös yhteyttä lapsuuden aikaisiin leikkitovereihini ja sain uusiakin ystäviä. Suurin osa oli tietysti kääpiöitä, mutta merkityksellisimmiksi kohosivat Jolentiar ja Mark, haltia- ja orkkipojat. Aikuistumiseni kesä sujui rauhallisesti, mutta pari vuotta myöhemmin Mark lähti keräämään itselleen nimeä ja suorittamaan urotekoja. Vuoden kuluttua saimme kuulla, että hän oli kuollut komeasti puolustaessaan pientä Leppänotkon kylää Theralaisia orjuuttajia vastaan. Käydessämme osoittamassa surunvalittelujamme hänen perheelleen, minua vavahdutti kuinka onnellisilta he vaikuttivat, vaikka heidän poikansa elämä oli katkennut niin aikaisin. He jaksoivat kyllä hyvin kohteliaasti selittää monia merkittäviä asioita orkkien kulttuurista, mutta minulle ja Jolentiarille heidän kykynsä ottaa kaikki mahdollinen irti lyhyestä elämästä tuntui silti kovin vieraalta. Tuon päivän jälkeen kävin pitkiä keskusteluja Jolentiarin kanssa vertaillen näkemyksiämme, ja opimme kummatkin mielenkiintoisia asioita toistemme elämästä ja kulttuurista, mutta kumpikin meistä jäi yhtä lailla ihmettelemään orkkien lyhyen eliniän näkökantaa. Vanhempien sukulaisteni kanssa yritin niin ikään keskustella asiasta, mutta heidän näkemyksensä olivat yksikoikoisia eivätkä kovin hyödyllisiä. Sain myös neuvoja eri kirjojen läpikäymiseen, ja yritinkin etsiä kirjastojen teksteistä selityksiä asiasta, mutta kovin vaillinaisia olivat lähteet. Valitettavasti kykenemättömyyteni ymmärtää asiaa rupesi aiheuttamaan vaikeuksia opiskelujeni etenemisessä, jolloin Norin huomasi asian ja ehdotti taukoa. Päätin lähteä käymään Leppänotkossa.

Throalista kestää lähes kaksi viikkoa päästä Leppänotkon pieneen kylään jos kulkee turvallisempia kauppareittejä pitkin, ja matka sujuikin onneksi ilman mitään merkittäviä välikohtauksia. Paikan päälle päästyäni rupesin selvittämään ensin paikallisia tapoja ja historiaa, ja sitten Markin tekojen vaikutuksia tarkemmin. Kyläläiset vastailivat iltaisin ensin lyhyesti, mutta autettuani päiväsaikaan rakentamisen ja puukäsitöiden kanssa rupesi juttu luistamaan. Eräänä iltana kylään saapui Grolf, paikallinen kiertelevä vanha orkkivelho. Olin heti näkevinäni kontrastin hänen ja Markin välillä -- Grolf oli ehtinyt vanhaksi ja kerännyt tietoa, eikä elänyt elämäänsä täysillä kuten Mark. Seuraavien päivien aikana opin kuitenkin taas lisää. Grolf oli kyllä elänyt pitkään, eikä hänen kuolemastaan tulisi ehkä niin näkyvää kuin Markin, mutta hän oli vuosien aikana auttanut kymmeniä pieniä kyliä, tehnyt hiljaista työtä joka kasvaisi tulevien vuosikymmenten aikana komean sadon. Samalla Grolf kyseli opeistani ja auttoi minua näkemään, että kaikkien velhojen viisauden ei tarvitse tulla kirjapinojen lukemisesta. Jonkin aikaa ajattelin, että minun pitää siirtyä hänen oppiinsa, mutta hän ehdotti, että ennemmin rupeaisin tutkimaan, voinko yhdistää saamani erilaiset velhouden opit sellaiseksi lajiksi, joka sopisi minulle. Ajatus tuntui sopivalta, ja lähdin Leppänotkosta, elämäni suunta selvänä edessäni.

Kotiinpaluuni jälkeen alku oli tietysti hankalaa. Norinilla oli vaikeuksia ymmärtää oppimiani asioita, mutta hiljalleen sain hänet suostuteltua auttamaan minua. Heitin pois kohtuullisen osan vanhoista muistiinpanoistani, ja aloitin taikuuden opettelun uusin silmin. Eivät vain asiat ja symbolit, niiden sisimmät olemukset ja yhteydet, vaan myös merkitykset, tunteet ja vivahteet muodostivat tavan jolla mieleni hallitsee ympäristöään. Yhdistääkseni mieleni teot selkeämmin maailmaan päätin käyttää puukäsityötaitojani loitsujeni kanssa, ja muodostin uuden "loitsukirjaani" kaivertamalla loitsuni muistiin pieniin puusauvoihin. Mmh, hetkinen... Komeita, eivätkö ovakin? Niin, kuitenkin... reilun vuoden jälkeen olin saanutkin opintoni siihen vaiheeseen, että Norin totesi minut riittävän kykeneväksi. Vaikka voisin toki ajan mittaan palata, oli minun nyt aika lähteä keräämään ensimmäiset omat tietoni ja kokemukseni itsenäisesti, ilman vanhempien tukea ja turvaa. Hiukan tosin tulisin saamaan apua, sillä hänen tuttavillaan Neumanin kauppahuoneessa oli pieni työtehtävä, jolla voisin päästä asioiden alkuun.

Lähdin siis Throalista kohti Ban-järveä, ja sieltä Tansiardaan. Minulla oli kaksi tehtävää: ensinnäkin, toin mukanani ison nipun papereita liittyen aiempaan kauppaan, jossa Neumanin kauppahuone myi eräitä tiettyjä kauppaoikeuksia ja -sopimuksia paikallisille kauppiaille. Toinen tehtävä, jossa joutuisin käyttämään enemmän omaa harkintaani ja järkeäni, oli avustaa erästä Obsidilaisvelhoa kuljettamaan vankkurillinen eriskummallista tavaraa, niin pitkälle kuin tarpeen olisi. Ymmärsin, että voisin mahdollisesti oppia häneltä kaikenlaista, saada mahdollisesti jotain palkkiota, sekä lisää mielenkiintoisia tehtäviä Neumanin väeltä jos matka sujuisi hyvin. Siinä siis kertomukseni, miten olen päätynyt tänne lähtemään mukaanne. Ja nyt kun olen oman tarinani kertonut, uskoisin että teidän on helpompi luottaa minuun, ja samalla tavoin kertoa omasta elämästänne. Sanoitte olevanne Seitsemän Sulun Satamasta kotoisin -- olen kuullut siitä mutta vain hyvin vähän. Kertokaa toki lisää, ja itsestänne myös...

Muita tietoja

Ulkonäkö:
Lyhyehkö aaltoileva musta tukka, lyhyt musta parta ja viikset, vaaleanruskea iho. Usein kuluneet ja haalistuneet vaatteet, joiden värit lienevät aikoinaan olleet aika kirjavia. Vyöllä puukko, joka lyhyenkin tauon sattuessa nopeasti siirtyy käteen, taskusta löytyvää puolivalmista esinettä vuolemaan. Matkalla sauva, joka kaiverrettu yksinkertaisesti, mutta kylläkin koko pinta-alaltaan.

NPCt:

• Dagnus: Äidin isä, vanhahko puukäsityöläinen.
• Norin: Isosetä, vanha kääpiömies, 5-6 kehän velho.
• Grolf: Vanhahko orkkimies, 7-8 kehän velho.
• Mark: Edesmennyt nuori orkkimies, 3-5 kehän soturi kuolemansa aikoihin.
• Jolentiar: Nuori haltiamies, yksi lähimmistä ystävistä.
• Muita, vähemmän esillä olleita:
  • Vanhemmat, muut isovanhemmat, muu suku, pari kääpiöystävää (serkku, naapuri), Leppänotkon kylän väki, Neumanin kauppahuoneen väkeä

Legenda

Kokonaismäärä: 170
Käytetty:

• Spellcasting:
• Spell Matrix₁:
• Spell Matrix₂:
• Threadweaving:

Karmaan:

Pääsivu