Kesädawn:Galenn

Galenn kertoo

Koko nimeni on siis Galenn Tremanicus Kivipelto, ja kuten tapoihimme kuuluu, ensimmäinen nimeni on vanhemmiltani ja toinen isovanhemmiltani. Kivipellon suku on vanha ja kunniakas, vaikka nimeä ei suurimmilta sankareilta löydykään. Ensimmäinen nimen haltija oli Tharod Hamronias Kivipelto, joka sai nimensä jo satoja vuosia ennen Vitsausta. Hän oli elementalisti, joka monin eri tavoin auttoi maanviljelijöitä saamaan satoa köyhiltäkin alueilta. Monet suvun jäsenistä seurasivat hänen jalanjäljissään, ja Kivipellon elementalistit auttoivat pitämään Throalin seinät vahvoina, ilman ja veden puhtaana sekä ruoan kasvamassa läpi Vitsauksen.

Itse synnyin 2x vuotta sitten, Throalin vuonna 14xx. Lapsuuteni oli aika tavanomainen, kuljin isoisäni Dagnusin mukana ja opin häneltä kaikkea tärkeää, joista eniten kiinnostivat puukäsityöt ja historia. Isoisä ei ollut loitsija, mutta kykyjäni elementalismin saralla testattiin muutaman muun sukulaisen taholta useammankin kerran -- näin jälkikäteen katsoen aika selvästi -- mutta enhän sitä toki silloin pienempänä niin tajunnut. Neljäntenätoista ikävuotenani kohtaloni sen sijaan avautui minulle. Eräänä päivänä Dagnusin serkku, isosetäni Norin, sattui kyselemään aika kinkkisiä kysymyksiä historiasta, ja vielä käyttäen paljon vanhaa murretta. Vastailin kuitenkin innostuneesti ja vielä riittävän oikein, joten pari viikkoa myöhemmin siirryin opettelemaan hänen opastuksellaan Velhouden perusteita.

Norin oli jo aika vanha, ja opintoni eivät edenneet kovin vauhdikkaasti. Vietin tietysti aikaa myös Dagnusin kanssa, mutta pidin myös yhteyttä lapsuuden aikaisiin leikkitovereihini ja sain uusiakin ystäviä. Suurin osa oli tietysti kääpiöitä, mutta merkityksellisimmiksi kohosivat Jolentiar ja Mark, haltia- ja orkkipojat. Seitsemäntoistavuotiaana, vuosi aikuistumiseni kesän jälkeen, Mark kuoli komeasti puolustaessaan pientä Leppänotkon kylää Theralaisia orjuuttajia vastaan. Käydessämme osoittamassa surunvalittelujamme hänen perheelleen, minua vavahdutti kuinka onnellisilta he vaikuttivat, vaikka heidän poikansa elämä oli katkennut niin aikaisin. He jaksoivat kyllä hyvin kohteliaasti selittää monia merkittäviä asioita orkkien kulttuurista, mutta minulle ja Jolentiarille heidän kykynsä ottaa kaikki mahdollinen irti lyhyestä elämästä tuntui silti kovin vieraalta. Tuon päivän jälkeen kävin pitkiä keskusteluja Jolentiarin kanssa vertaillen näkemyksiämme, ja opimme kummatkin mielenkiintoisia asioita toistemme elämästä ja kulttuurista, mutta kumpaakin meistä jäi yhtä lailla ihmetyttämään lyhyen eliniän näkökanta. Vanhempien sukulaisteni kanssa yritin niin ikään keskustellla asiasta, mutta heidän näkemyksensä olivat yksikoikoisia eivätkä kovin hyödyllisiä. Sain myös neuvoja eri kirjojen läpikäymiseen, ja yritinkin etsiä eri teksteistä selityksiä asiasta, mutta kovin vaillinaisia olivat lähteet. Valitettavasti kykenemättömyyteni ymmärtää asiaa rupesi aiheuttamaan vaikeuksia opiskelujeni etenemisessä, jolloin Norin huomasi asian ja ehdotti taukoa. Päätin lähteä käymään Leppänotkossa.

Throalista kestää lähes kaksi viikkoa päästä Leppänotkon pieneen kylään turvallisempia kauppareittejä pitkin, mutta matka sujui ilman mitään merkittäviä välikohtauksia. Paikan päälle päästyäni rupesin selvittämään ensin paikallisia tapoja ja historiaa, ja sitten Markin tekojen vaikutuksia tarkemmin. Kyläläiset vastailivat iltaisin ensin lyhyesti, mutta autettuani päiväsaikaan rakentamisen ja puukäsitöiden kanssa rupesi juttu luistamaan. Eräänä iltana paikalle saapui Grolf, paikallinen kiertelevä vanha orkkivelho. Olin heti näkevinäni kontrastin hänen ja Markin välillä -- Grolf oli ehtinyt vanhaksi ja kerännyt tietoa, eikä elänyt elämäänsä täysillä kuten Mark. Seuraavien päivien aikana opin kuitenkin taas lisää. Grolf oli kyllä elänyt pitkään, eikä hänen kuolemastaan tulisi ehkä niin näkyvää kuin Markin, mutta hän oli vuosien aikana auttanut kymmeniä pieniä kyliä, tehnyt hiljaista työtä joka kasvaisi tulevien vuosikymmenten aikana komean sadon. Samalla Grolf kyseli opeistani ja auttoi minua näkemään, että kaikkien velhojen viisauden ei tarvitse tulla kirjapinojen lukemisesta. Hetken aikaa ajattelin, että minun pitää siirtyä hänen oppiinsa, mutta hän ehdotti, että ennemmin rupeaisin tutkimaan, voinko yhdistää saamani erilaiset velhouden opit sellaiseksi lajiksi, joka sopisi minulle. Ajatus tuntui sopivalta, ja lähdin Leppänotkosta, elämäni suunta selvänä edessäni.

Kotiinpaluuni jälkeen alku oli tietysti hankalaa. Norinilla oli vaikeuksia ymmärtää oppimiani asioita, mutta hiljalleen sain hänet suostuteltua auttamaan minua. Heitin pois kohtuullisen osan vanhoista muistiinpanoistani, ja aloitin loitsujen opettelun uusin silmin. Ilman suurta pohdintaa oli selvää, että halusin käyttää puukäsityötaitojani, joten rupesin muodostamaan uutta "loitsukirjaani" kaivertamalla loitsuni muistiin pieniin puusauvoihin. Reilun vuoden sisään olin saanutkin opintoni siihen vaiheeseen, että Norin totesi minut riittävän kykeneväksi. Vaikka voisin toki ajan mittaan palata, oli minun nyt aika lähteä keräämään ensimmäiset omat tietoni ja kokemukseni itsenäisesti, ilman vanhempien tukea ja turvaa. Hiukan tosin tulisin saamaan apua, sillä eräillä hänen tuttavillaan oli pieni työtehtävä, jolla voisin päästä asioiden alkuun...

(Tähän väliin vielä juttua siitä, miten Galenn päätyy Throalista Tansiardaan ja Seitsemän Sulun Satamaan.)

Pääsivu