EFEX:Akima:Salaiset

Akima of Bhae Yeddir, "Daughter of the Silver Starfall"

---

Historia

Akimalla ei ole vanhemmistaan mitään muistikuvaa. Remorrin tasankojen heimot kertovat, että Frath Rhaitòn (ovelan raitonin heimo) löysivät läntisiltä mailtaan kaatuneet emranilaiset kärryt. Raitonit olivat syömässä kärryjä vetäneen juhdan lihaa, ja kärryjen alle oli murskaantunut kaksi ihmistä. Kärryjen alta löytyi elossa pieni tyttövauva, jonka toinen murskaantuneista ojensi tasankolaisille, henkäisten viimeisellä hengenvedollaan: "Pelastakaa Akima, tyttäreni". Heimon viisaat lukivat ennusmerkeistä, että lapselle kävisi huonosti, jos he palauttaisivat tämän Emraniin. Kukaan heimossa ei kuitenkaan halunnut ottaa vaaleaa kultatukkaista lasta omakseen, joten vauva päätettiin viedä Vas Remorriin, jossa hänen kohtalostaan päätettäisiin.

Heimoneuvoston vastaanotto oli aluksi vaisu. Muita heimoja sotaisammat Ruàk Tyrannir (punaisen tyranniliskon heimo) ehdottivat vauvan luovuttamista heidän heimonsa jumalalle, mutta muut heimot vastustivat ehdotusta. Kukaan ei kuitenkaan halunnut ottaa vauvaa huostaansa, ennen kuin Bhae Yeddirin (viisaan yeddimin heimon) viisas nainen saapui paikalle. Nainen, Urga nimeltään, oli vastikään menettänyt synnytyksessä lapsen, ja ennusmerkit olivat kertoneet hänelle, että hän saisi uuden tilaisuuden. Urga lupasi kasvattaa Emranin vauvasta Tasankojen Lapsen, ja niin Akima kasvoi Bhae Yeddirin parissa.

Tasangon heimot elivät luonnon parissa. Bhae Yeddirillä oli karjaa, jonka tarpeiden mukaan heimo vaelsi Remorrin tasangoilla, eläen maan antimista ja metsästäen. Matkoillaan heimo pysähtyi toisinaan myös muiden heimojen mailla tai heimojen pääkaupungissa Vas Remorrissa, jossa heimon päät hoitivat yhteistä hallintoa, ja jossa heimo kävi vaihtokauppaa tavaroista muiden heimojen kanssa. Bhae Yeddir yleensä vaihtoi pois ylimääräistä karjaa ja nahkoja, jopa ruokaa Vas Remorrissa valmistettuihin aseisiin, panssareihin sekä vaatteisiin. Läntisemmät heimot toivat Vas Remorriin myös vaatteita ja muita esineitä, joita he vaihtoivat Emranin tasangoilta haalittuja maagisia metalleja (erityisesti tasangoille pudonnutta tähtimetallia) vastaan, joille heimoilla ei rajallisten taitojen sekä exalttien puutteen vuoksi ei ollut juuri tarvetta.

Akima varttui nopeasti yhdeksi heimon jäsenistä. Hän piti heimon vaatteita ja helyjä, ja aurinko paahtoi hänen ihonsa tummaksi. Jopa hänen hiuksensa tummuivat hieman punertavammiksi. Akima kaunistui päivä päivältä, erityisesti heimon silmissä, koska hän ei pian ollut enää "kummallinen vaalea lapsi". Heimon viisas nainen, Urga, oli nuorelle Akimalle läheinen. Urga rakasti ottolastaan, ja Akima oli loputtoman kiinnostunut Urgan tarinoista, usein johtuen siitä, että Akima unohti ne nopeasti ja halusi kuulla lempitarinansa yhä uudelleen. Heimo yritti myös opettaa Akimalle tärkeitä naisten taitoja, kuten parsiminen ja ruoan laitto, mutta Akima oli yleensä kiinnostunut muista asioita, kuten tasangolla juoksemisesta, puihin kiipeilystä, eläinten väijyttämisestä ja metsästäjien tai karjan seuraamisesta. Kun kymmenen ikävuoden lähestyessä Akima alkoi tuoda leiriin paljain käsin kiinni otettuja eläimiä, kuten sopuleita, mangusteja ja tasankojäniksiä, Akimasta päätettiin tehdä metsästäjä.

Akima ei pitänyt jousella ampumisesta, ja keihäätkin tuntuivat hänen käsissään luonnottomilta. Muut metsästäjät katsoivat kummissaan, kun Akima väijytti antiloopin, heitti keihäänsä maahan, loikkasi eläimen sarviin kiinni ja kaatoi sen maahan. Muiden metsästäjien tarvitsi vain viiltää avuttomalta eläimeltä kurkku auki. Akimaa pidettiin heimon keskuudessa hyvin epätavallisena, mutta hänen taitojensa ja kauneutensa takia kosijoista ei ollut pulaa. Kuka tahansa heimon nuorista miehistä olisi mielellään kilpaillut hänen suosiostaan, ja moni niin tekikin. Miesten suurimmaksi esteeksi muodostui Urga. Hänen mukaansa tähtien opastus oli tuonut Akiman heidän keskuuteensa, ja siksi tähtien oli päätettävä kuka hänet saisi omakseen. Jokainen kosija kuitenkin sai osakseen ja tähdiltä saman vastauksen, jonka Urga julisti synkän näköisenä: "Tähdet eivät ole suosiollisia. Näiden kahden liitto johtaisi suureen turmioon." Akiman maine kiiri jopa muihin tasangon heimoihin, mutta vieraatkin kosijat kokivat saman pettymyksen.

Urgan ennustukset närkästyttivät Akimaa ja hän tivasi tuon tuosta, miksi Urga povasi hänelle niin kamalia asioita. Urga ei kuitenkaan koskaan vastannut hänelle, vaan vaipui yhä pahemmin synkkyyden valtaan. Akima ohitti heimon tavallisen naimaiän. 19-vuotiaana Akiman ja Urgan välillä oli tavallista pahempi riita, jonka seurauksena Akima karkasi tasangolle rauhoittumaan. Yön tullen Akima huomasi kirkkaan valon eräällä eläinten juomapaikalla, ja hiipi lähemmäs katsomaan. Hän näki taistelun, jossa hohtava ihminen, kuin Urgan tarinoiden exaltti, taisteli juomapaikan jumalan kanssa. Akima oli joskus nähnyt matkustavia lohikäärmeverisiä, muttei koskaan hohtavaa tai taistelevaa exalttia. Uteliaana hän hiipi lähemmäs katsomaan. Molemmat taistelijat kuitenkin huomasivat hänen lähestyvän, ja kääntyivät katsomaan uutta tulijaa. Jumalan huomio herpaantui ja exaltti käytti tilanteen hyväkseen kukistaen vastustajansa. Sitten hän kääntyi uhkaavasti Akiman suuntaan, joka huusi olevansa ystävä, mutta exaltti harppoi hänen luokseen sanaakaan sanomatta ja iski hänet maahan. Exaltin nostaessa aseensa kuoliniskuun aika tuntui pysähtyvän Akiman silmissä.

Akiman katse siirtyi taivaalle, jossa tähdenlento pyyhälsi täyden kuun eteen ja katosi näkyvistä. Hänen mieleensä muistui Urgan tarina jumalten kuollessa putoavista tähdistä. Kuin taikaiskun saaneena hän tuijotti taivaalle, kun kuu näytti kasvavan suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes sen valo näytti täyttävän taivaan. Exaltti kääntyi ihmettyneenä katsomaan taakseen, ja silloin Akima menetti tajuntansa. Hänestä tuntui kuin hän olisi kylpenyt hopeisessa valossa, ja lempeä nainen käveli yöstä hänen ylleen, kosketti lämpimästi hänen otsaansa ja kuiskasi Totuuden hänen korvaansa. Selittämätön onnen kyynel silmässään Akima avasi silmänsä, ja hänen yllään olikin komea, mutta vakavakasvoinen mies, joka kylpi heitä molempia ympäröivässä hopeisessa valossa. Myös miehen otsassa hohti valo, jota Akima ehti ihmetellä vain lyhyen ajan, ennen kuin hän menetti jälleen tajuntansa.

Akima heräsi kummallisessa leirissä, jota asutti ryhmä lunareita. Lunarit kertoivat Akimalle, että olivat seuranneet astrologisia ennustuksiaan löytääkseen "putoavan tähden lapsen". Kuun editse pudonnut tähti oli surmannut Akimaa uhanneen lohikäärmeverisen, ja itse Luna oli pelastanut Akiman hengen omalla väliintulollaan, vaikkakin Akima oli silti loukkaantunut pahasti. Lunarit olivat seuranneet putoavaa tähteä ja olivat löytäneet Akiman ajoissa pelastaakseen hänet kuolemalta. Lunarit kertoivat Akimalle historiastaan, Lunasta ja lunareista, wyldistä ja maailman tilasta yleensä. Akima kuunteli ihmetyksen vallassa, ja tiesi Lunan kuiskaamien Totuuksien vuoksi lunarien puhuvan totta. Exaltoituminen oli muuttanut Akimaa fyysisesti. Hänen kehonsa oli kuin uudelleen syntynyt. Hänen ihonsa oli jälleen vaalea, ja hänen hiuksensa kultaiset, kuin aurinko ei olisi koskaan paahtanut häntä. Gepardin mustat laikut peittivät nyt hänen selkäänsä merkkinä hänen omaksumastaan eläinmuodosta.

Akima sai lunareilta hopeatatuointinsa, ja hänen kastikseen muodostui Täysikuu. Lunarit antoivat hänelle lahjaksi kuuhopeisen panssarin. Lunarit kysyivät Akimalta, mitä aspektia Creationista hän halusi suojella, mihin hän vastasi kummastuneena: "Kaikkea". Kuukauden ajan Akima vaelsi lunareiden mukana, kunnes eräänä päivänä hän oli metsästämässä sotamuodossaan lunariopettajansa kanssa, kun he joutuivat wyld huntin väijyttämäksi. Lohikäärmeveriset yhyttivät ensin Akiman opettajan, joka pääsi hetkeksi heidän edelleen ja ehti piilottaa Akiman ympäröivään maastoon käyttämällä Thieving Magpie Pranaa ennen kuin hänet saatiin kiinni ja surmattiin. Akimaa ei huomattu, ja hän onnistui livahtamaan takaisin lunarien leiriin lohikäärmeveristen mentyä kauemmas. Hänen saapuessa leiriin se oli kuitenkin jo hylätty, ja Akima joutui pakenemaan paikalta ennen kuin wyld hunt pääsi paikalle.

Akimalle ei koskaan selvinnyt miksi ja miten wyld hunt löysi lunarit, eikä hänelle selvinnyt mihin muut lunarit olivat menneet. Hän vaelsi yksin aikansa, vieraillen tasankojen heimojen luona. Heimot kuitenkin sanoivat Bhae Yeddirin Akiman kuolleen. He pitivät Akimaa henkiolentona, eivätkä luottaneet häneen tarpeeksi päästääkseen häntä keskuuteensa. Surullisena Akima päätti matkustaa Emraniin, jonka Urga oli kertonut olevan hänen synnyinmaansa. Maa oli hänen silmissään erilainen ja kaunis, ja hän ihastui paikallisiin vaatteisiin ja prameuksiin. Sivistynyt maailma kuitenkin ylitti hänen ymmärryksensä, ja hänen viattoman suorasukaiset toimensa aiheuttivat hänelle ongelmia. Hän pakeni kaupungista, muttei ennen kuin ehti ottaa omakseen muutamia kauniita vaatteita. Akima vaelsi [pohjoiseen] kohti [jotain paikkaa], kunnes [jossain paikassa] hän näki eräänä yönä kaukaisuudesta hohtavaa valoa, kuin yöllä paistava aurinko. Jostain syystä hän tiesi, että hänen tuli lähestyä näkemäänsä valoa, ja hohtaen omaa kuun valoaan Akima kohtasi [partyn solarin].

... lisää seuraa partyn muodostuessa ja pelin alettua.

Luonne

• Impulsiivinen. Akima harvoin suunnittelee tekemisiään kovin pitkälle, ja unohtaa helposti kaikenlaiset suunnitelmat. Akimaa hallitsevat hetkelliset päätökset, ja kiinnostavat asiat saattavat helposti saada hänet unohtamaan mitä oli tekemässä.

• Lempeä, leikkisä, luottavainen, naiivi. Akima pitää mielellään hauskaa, eikä mielellään aiheuta muille tarpeetonta tuskaa tai harmia. Taistelussa Akima pyrkii toimimaan tarpeen mukaan. Vaarallisissa tilanteissa ei kaihdeta keinoja, mutta jos vihollinen ollaan voittamassa, Akima mielellään rajoittaa voiman käyttöä ja ottaa vastustajat toimintakyvyttöminä, eikä kuolleina. Motivaation vuoksi erityisesti Creationin exaltit jätetään mahdollisuuksien mukaan henkiin jutustelua, leikkiä ja jopa ystävyyttä silmällä pitäen. Akima on melko naiivi, ja luokittelee helposti muita olentoja ystävikseen.

• Huolehtiva. Akiman mielestä kukaan ei ole huolenpidon yläpuolella. Jopa ne, jotka eivät sitä näyttäisi tarvitsevan, tarvitsevat sitä. Vahvat ja ylpeät vain tarvitsevat erilaista huolenpitoa kuin heikot. Lunarien kerrottua Akimalle solarien tuhosta ja lunarien Suunnitelmasta hän päätti, että kaikki johtui siitä, että solariparat yrittivät panna harteilleen suuremman taakan kuin mitä he kestivät, eikä kukaan huomannut heidän hätäänsä ajoissa.

• Akima pitää kovasti kauniista vaatteista ja koruista.

• Uppiniskainen. Akima tekee helposti omia johtopäätöksiä tilanteista, ja mielipiteen muodostettuaan pitää siitä tiukasti kiinni, vaikka mielipide vaikuttaisikin väärältä. Akima ajaa mielipiteidensä aiheuttamia tavoitteita voimakkaalla tahdolla, usein riippumatta siitä paljastuuko toimenpide suorituksen aikana haitalliseksi muille.

• Huolellinen ulkonäöstään. Ulkonäön ylläpitämiseksi käytetään päivittäin merkittävästi aikaa, olomuodosta riippumatta.

• Sivistyksestä piittaamaton. Jos "sivistyneiden" ihmisten oudot tavat ja säännöt muodostuvat ongelmaksi, niitä rikotaan jos se vaikuttaa käytännölliseltä. Moisesta saattaa kehkeytyä Akimalle jännittävä leikki.

Akiman lunariryhmän jäseniä

Gaurosh, ”Pysäyttämätön voima”, mies
Henkimuoto: sarvikuono

Entinen ritari. Ryhmän vanhin lunari, joka exaltoitui lunarivainojen ollessa pahimmillaan, kun lunarit eivät olleet vielä onnistuneet järjestäytymään Realmin vainoa vastaan eikä Silver Pact ollut vielä syntynyt. Kuuluu Crossroads Societyyn. Ryhmän johtaja ja voimakas astrologi. Uppiniskainen ja vanhoillinen. Suhtautuu solareihin oman opettajansa vaikutuksesta negatiivisesti ja epäilevästi. Ikänsä ja asemansa takia käyttää melkein poikkeuksetta exalttinimeään.

Iceling, ”Uuden aamukoiton löytävä nuoli”, mies
Henkimuoto: albiino susi

Vanhemman puoleinen lunari, jonka intohimo on nuorempien opettaminen. Nouti Akiman hopeisen tähden putoamispaikalta. Tuli exaltaationsa yhteydessä Pysäyttämättömän Voiman pelastamaksi. Seuraa tätä sekä kiitollisuudesta, että yrittääkseen saada selville jonkinlaisen Icelingin astrologiaan liittyvän salaisuuden, jota Voima kieltäytyy paljastamasta. Totinen, tiukka ja usein sarkastinen, mutta avulias. Voiman luotetuin seuraaja.

Utsuho, ”Rajalla leijaileva lehti”, nainen
Henkimuoto: musta pantteri

Emranista kotoisin oleva nainen. Hänestä tuli nopeasti Akimalle kuin uusi isosisko. Noin kymmenen vuotta vanha lunari. Akiman lailla kaunis tummaverikkö. Kenties oikeastikin Akimalle sukua?

Balefor, ”Valkoisen puun prinssi”, mies
Henkimuoto: hirvi

Ryhmän aggressiivisin jäsen. Ei siedä vähäistäkään kuittailua. Tekee jatkuvasti parhaansa saadakseen kunniaa tovereidensa keskuudessa. Noin 70 vuotta vanha lunari. Petomies, joka sittemmin koki exaltaation. Hirven sarvet ja eläimellisiä piirteitä myös ”ihmis”-muodossaan. Erittäin suurikokoinen sotamuoto.

Veretön Tharik, ”Purppurakaiku”, mies
Henkimuoto: mato (jättiläis)

Ryhmän häpeäpilkku. Saanut häpeällisten tekojen johdosta nimityksen Veretön. Nuorehko, heikko ja harkitsematon exaltti. Ei sotamuotoa.

Adelina, ”Varjoisan kohtalon prinsessa”, nainen
Henkimuoto: kuristajakäärme

Vanhemman puoleinen lunari. Voimakas ryhmää koossa pitävä voima. Tulee harmikseen usein paritetuksi yhteen Prinssin kanssa muiden ryhmäläisten puheissa. Entinen merirosvokapteeni. Exaltoiduttuaankin vetelee toisinaan merirosvojen naruista Thousand Streams Riverin merkeissä.

---

Takaisin hahmon julkiselle sivulle

Takaisin kampanjan sivulle