Syntinen Aika

...your birth is not yours to choose, but your fate is what you make it.

Glowien järjestämä epäsäännöllinen antologiapeli, joka alkoi Viridiini-kampanjan taukoviikkojen täytteenä. Pelaajat ja pelinjohtaja vaihtuvat sessioiden välillä aikatauluista ja innokkuudesta riippuen, mutta sama yhteinen novellikokoelma jatkuu ja saa lisää lukuja uusien sessioiden myötä. Optimaalinen pelaajamäärä on PJ + 3-4 pelaajaa. Pelityyli on kallellaan narrativismiin, eli lautapelimäinen sääntöjen optimointi ja ylitettävät haasteet eivät ole keskiössä, kuin ei myöskään ole maailman tarkka simulointi ja aukottomuus. Sen sijaan pelaamalla luodaan tarinaa, ja improvisaatio on merkittävä osa kokonaisuuden muodostumista. Tarinaa ei valmistella ollenkaan etukäteen, vaan hahmojen valinnat ohjaavat sen kulun. Melko indietä monilta osin. Huomionarvoista on myös, että kaikki tällä sivulla oleva hahmoja, paikkoja ja lukuja koskeva fiktio on joko syntynyt pelaamalla tai on ollut implikoituneena arvotuissa oraakkelessa. Internetistä löytyy pelissä käytetyt neljä oraakkelia, joista yhtä käytetään aina sessiolla.

Pelinä siis Vincent Bakerin In a Wicked Age ilman suurempia sääntömuutoksia. Linkin takana olevaa Eeron kuvausta voisi vielä vähän laajentaa ja alleviivata joitain IAWA:n hienoja ominaisuuksia. Sessioita varten ei tosiaan tarvitse, eikä voi, valmistautua, joten peli sopii loistavasti spontaaneita pelikertoja varten tai suurempien kampanjoiden väliviikoille. Jokainen sessio luo erillisen lyhyen tarinansa, joten samojen pelaajien ei tarvitse päästä joka kerta paikalle, eivätkä pidemmätkään tauot haittaa etenemistä. Silti useammasta sessiosta alkaa muodostua nopeasti yhteenliittyvä kokonaisuus, joten pelaaminen ei tunnu irralliselta edellisiin kertoihin verrattuna. Konfliktinratkaisu on hieman erilaisempi kuin mitä Eeron kuvaus antaa ymmärtää: voitettuaan noppailun voittaja ei suoraan pääse tavoitteeseensa, vaan saa ainoastaan neuvotteluvalttina toimivan Kepin, jolla taivutella hävinnyt osapuoli hyväksymään voittajan tavoitteen toteutuminen. Keppi tarkoittaa käytännössä, että oletusarvoisesti hävinneen pelaajan mekaaninen kyvykkyys laskee, jos muuhun lopputulokseen ei päästä. Vain neuvottelemalla ja yhdessä päättämällä voi päästä muuhun kuin oletusarvoiseen lopputulokseen, joten hahmo ei esim. voi kuolla yhdestä konfliktissa, jos häviäjä ei tätä hyväksy. Sääntömekaanisesti peli on mukavan kevyt, ja systeemin oppiminen vie vain noin puolikkaan pelisession.

Pelaajat

Glowie

• PJ, luku 1
• PJ, luku 2

Ante

• Deemethereesu, luku 1
• Deemethereesu, luku 2

Ossi / mr0661

• Burnaburiash, luku 1
• Zahir, luku 2

Jushak

• Ari-Eil, luku 1

Jaale

• Khanyarab, luku 1

Vesa / LittleJohn / Xiakyrie

• Nadeen, luku 2

Hahmoja

Deemethereesu

Ihmisverestä voimansa vetävä muinainen autiomaan paholainen. Täysissä voimissaan noin kolmimeterinen musta luurankomainen hahmo, jolla on sarvet ja punaiset hehkuvat silmät. Kantaa valtavaa onyksistä sauvaa, jonka pää jakautuu kahtia ja kaareutuu kuristusotteen muotoon. Deemethereesu nauttii vereen peitettynä yli-inhimillistä voimaa, ja kykenee kiehuttamaan kuolevaisten verta.

Tappioita kärsineenä ja heikkona hän ei kuitenkaan kykene ylläpitämään todellista muotoaan, vaan esiintyy velhomiehen muodossa, usein vetäen perässään veriorjaa. Kuolevaisen muodosta huolimatta suuttuu helposti ja vaatii alempiensa kunnioitusta, yllättävän huonolla menestyksellä.

Burnaburiash

Raivon ja vihan demoni, jonka Deemethereesu sulki muinoin vankilaan toiselle olevaisuuden tasolle. Burnaburiash kutsuu itseään Tosi Jumalaksi, Oikeudenmukaisuuden ruumiillistumaksi, Vääryyksien oikaisijaksi ja moneksi muuksi mikä kuulostaa hyvältä orjille tai muille tietämättömille. Vankilasta käsin manipuloi ihmisiä puhumalla etäisyyksien päähän. Vapaana esiintyy luihuna, epäluonnollisena ihmismäisenä olentona, jolla on pikimustat silmät ja pitkänomainen ilmeetön maskimainen pää. On kerännyt ympärilleen kultin orjista ja väärinkohdelluista, joiden avulla on onnistunut vapauttamaan aiemmin Khanyarabin vallassa olleen kaupungin aavikon ainoaksi vapaakaupungiksi.

Khanyarab

Valtaa rohmunnut kaupungin hallitsija ja orjuuttaja, joka teki sopimuksen Deemethereesun kanssa verialttarin rakentamisesta. Sai alttarin rakennettuakin, ja vastineeksi paholaiselta verimahtia, mutta Burnaburiash ja Ari-Eil ajoivat hänet välittömästi tämän jälkeen pakoon kaupungistaan. Kaupungin orjat eivät miestä jääneet suremaan.

Ari-Eil

Laavamagian ihmelapsi, nuori nainen, jonka pitkät hiukset hulmuavat liekin lailla. Tulinen niin loitsuiltaan kuin temperamentiltaan, liian kiinnostunut mahdista. Käytti mahtinsa voimistamiseen koruun vangittua paholaista, Deemethereesun veljeä. Huhujen perässä matkasi aavikolle ja vangitsi myös itse Deemethereesun koruunsa. Voittonsa humalluttamana yritti tehdä samaa Burnaburiashille, väliaikaiselle liittolaiselleen. Ari-Eilin petos päättyi pakomatkaan - ilman juuri luomaansa mahtikorua.

Iraj

Vanha, muttei hidas tuulimaagi ja Ari-Eilin opettaja. Suojelevainen rasittavaa oppilastaan kohtaan. Mies päätyi kuitenkin itse suojelun tarpeeseen Burnaburiashin otettua tämän vangiksi. Ari-Eil ei saanut pelastettua opettajaansa Deemethereesulta, joten Iraj päätyi verimahdin lähteeksi.

Nadeen

Voimakas tietäjä, jonka haltuun Deemethereesun voimat sisältävä koru päätyi. Näki korussa olevan mahdin liian vaarallisena, minkä vuoksi yritti teljetä sen omaan ruumiiseensa ja sitä kautta tuhota sen maailmasta. Teljettyään kuitenkin tajusi, etteivät voimat tuhoudu hänen mukanaan näin helposti, minkä johdosta erakoitui ja yritti etsiä tapaa poistaa Deemethereesun todellinen mahti maailmasta. Mahti on kuitenkin alkanut korruptoimaan hänen ruumistaan, kasvattaen hänen päähänsä kruunun sarvista ja muuttaen hänet kaksineuvoiseksi puolipiruksi. Myös hänen mielensä on tästä järkkynyt, ja hän onkin alkanut kuulla päässään Ugurnaszirin äänien kuoroa.

Zahir

Epäonninen palkkamurhaaja, joka syyttää leopardien jumalatarta Ninsunua vastoinkäymisistään, jotka alkoivat hänen riitaannuttua jumalattaren kanssa. Riitaan liittyi jumalattaren tapa raiskata häntä. Ninsunu ei ole ikinä näyttänyt pienintäkään vihaa Zahiria kohtaan suoraan, lähinnä huvittuneisuutta. Tästä huolimatta ja osalti tästä syystä Zahir on vakuuttunut, että Ninsunu haluaa hänelle pahaa. Zahirin ja jumalatar Ninsunun suhdetta monimutkaistaa lisäksi heidän tyttärensä Negaar, josta Zahir huolehtii.

Negaar

Zahirin ja jumalatar Ninsunun leopardin sieluinen tyttölapsi, jota Zahir kasvattaa. Iloinen ja kuriton, ja joskus tuntuu kuin hän olisi syntynyt väärään ruumiiseen, mutta poikkeuksetta hyvin rohkea. Rohkeudesta kertoo, että hän hyökkäsi 8 vuotiaana paholaisen päälle puolustaakseen paholaisen orjaa. On hyvissä väleissä isänsä ja äitinsä kanssa ja toivookin, että he sopisivat riitansa.

Ninsunu

Leopardien jumalatar, jota kuolevaiset myös puumajumalattareksi kutsuvat. Lisänimi johtuu Ninsunun harrastuksesta houkutella ja johdatella, enemmän tai vähemmän voimakeinoin, kiinnostavia miehiä viidakon siimekseen, alttarilleen, jonka päällä hän raiskaa miehet. Uhrit itse harvoin panevat tätä pahakseen, kunnes suuret kissapedot tuovat kyseiselle miehelle hoidettavaksi kanssakäymisen hedelmän. Näin jumalattaren vaikutusvalta leviää viidakosta kuolevaisten maailmaan hänen puolijumalaisten lastensa kautta.

Ugurnaszir

Harva tietää, mikä Ugurnaszir varsinaisesti on. Osa pitää häntä tuntemattomana ja vieraana tietoisuutena, jolla ei ole fyysistä muotoa ja joka vuorovaikuttaa vain muiden tietoisuuksien, siis kuolevaisten ja korkeampien voimien kanssa. Toiset viisaat miehet epäilevät hänen olevan ihmismielen korruptio, haljennut osa mieltä, joka on muodostanut oman identiteettinsä. Tätä teoriaa tukee havainto useista mahtia liian pitkälle tutkineista, joiden ajatuksia Ugurnaszir myrkyttää. Toisaalta teoriaa vastaan on yksi tosiseikka: kaikkia näitä korruptoituneita mieliä vaikuttaisi häiritsevän sama olio, joka on Ugurnasziriksi nimetty. On yhä mysteeri, onko hän kuolevaisten yhteisen alitajunnan tuote, vai jokin jumalolento, mutta selkeästi hän vaikuttaa mukana myös jumalten peleissä. Onko hän pelaaja vai pelinappula?

Tapahtumapaikkoja

Khanyarabin orjakaupunki / Burnaburiashin vapaakaupunki

Aiemmin tämä karu, kuiva ja aavikon ympäröimä kaupunki oli yksi vilkkaimmista orjakaupankäynnin keskuksista, silloin kun Khanyarab vielä hallitsi sotavoimineen kaupunkia. Nykyisin on kuitenkin toisin, demoni Burnaburiashin vapautettua orjat kaupungista tuli nuoren vapausliikkeen ensimmäinen edustaja aavikonseudulla, eikä kaupunkiin saa enää tuoda kahlittua kuolevaista. Poliittinen tilanne elää yhä voimakkaasti vuosia vallankumouksen jälkeen, ailahdellen puhtaan anarkian, lainsuojattomien suojapaikan ja heikon demokratian välimaastossa. Paikka on silti suurin ihmiskeskittymä aavikon itäisellä puoliskolla, ja välttämätön taukopaikka aavikon yli matkustaville.

Deemethereesulle pyhitetty verialttari

Vaikka Deemethereesun sanotaan istuneen alttarinsa valtaistuimella vain kerran sen olemassa olon aikana, kukaan ei ole saanut tuhottua tätä kymmenen metriä korkeaa obsidiaanimonoliittia vuosien yrittämisestä huolimatta. Khanyarab rakensi alttarin aavikolle, hieman kaupungista lounaaseen, Deemethereesun kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti, ja koska välimatka kaupunkiin pidettiin rakentamissyistä lyhyenä, monoliitti näkyy edelleen vapaakaupungista käsin, varjostamassa sen edustamia parempia arvoja. Alttari on ulkoapäin neliskulmainen ja sen päälle nousevat mustat kiillotetut portaat. Rakennelman päällä on taidolla valmistettu valtaistuin, joka tosin on räjäytetty tulimahdilla, sekä allas, jonne neitsyiden veri oli tarkoitus valuttaa, Deemethereesun kylpyvereksi.

Aavikko

Päivisin korventavan kuuma, öisin palelluttavan kylmä, tämä Keski-Aavikkonakin tunnettu erämaa on kaikille seudun asukkaille yhteinen. Aavikon keskellä vaeltava ei paljain silmin näe muuta kuin dyyniä dyynin perään lukuunottamatta muutamaa keidasta, jotka löytyvät vain, jos tuntee oikean reitin. Erämaan läpi kulkee kuitenkin useita kauppateitä, jotka ovat suorimpia reittejä aavikon reunoilla olevien kaupunkien välillä. Lähempänä kaupunkeja aavikon puolelle on rakennettu hautaholveja, piilopaikkoja, pyramideja ja alttareita, eli paikkoja, joille ei ole sijaa kaupungeissa. Itäisen aavikon merkittävin kaupunki on Vapaakaupunki, kun taas lännessä vaeltavat suuntaavat Hiekkaköynnöksen kaupunkiin täydentämään eväitään.

Hiekkaköynnöksen kaupunki ja Vihervirta

Hiekkaköynnöksen nimi johtuu suoraan kaupungin kahtiajakautuneesta luonteesta: itäinen puoli on kuiva ja kuin erämaan valtaama, kun taas lännen puoli on vehreä ja trooppinen. Ei ole vaikea arvata kummalla puolella slummit ja vastaavasti rikkaat asuvat. Kahtiajakautuneisuus johtuu kaupungin pohjoisesta etelään lävistävästä joesta, Vihervirrasta. Joen vesi on läpikuultavaa kuin lähteessä, mutta siinä missä muualla kasvanut ihminen kutsuisi kotiseutunsa vettä siniseksi (tai ruskeaksi), pitäisi Hiekkaköynnöksessä syntynyt normaalina veden värinä vihreää. Ei ole selvää, miksi virta ravitsee vain länsirantaansa tropiikiksi, vai estääkö kenties aavikko itse ravitsevan vaikutuksen, mutta paikallisille riittää tiedoksi virran kalojen suuruus: kasvavat nimittäin valtaviksi saaliiksi. Kalastus on merkittävä ruuanlähde kaupungissa, mutta myös lännessä oleva viidakko pitää asukkaiden vatsat keskivertoa täydempinä. Hiekkaköynnös on aavikon ympäryskaupungeista lähimpänä paratiisia, jos orjien asemaa ei oteta huomioon.

Viidakko

Laaja trooppinen viidakko alkaa heti Vihervirran länsitörmältä ja jatkuu kulttuurirajojen yli niin kauas länteen, etteivät nykykartat ole enää milläänlailla mittakaavassa toisella puolella. Lieneekin selvää, että aavikonseudun länsiraja seuraa viidakon reunaa. Viidakko on elämän ja ruuan tarjoaja kaikille lähellään asuville, mutta jos viidakon antimista haluaa nauttia pitkän elämän ajan, kannattaa välttää syvää viidakkoa. Viisaat sanovat sen olevan synkkä aivan eri tavalla kuin valoton kaivos tai aavikon tähdetön yö.

Ninsunun alttari

Ninsunun alttarin voi löytää lyhyen matkan päästä Hiekkaköynnöksestä luoteeseen, viidakon köynnösten verhoamana. Viidakossa on tällä alueella vuoristomainen, mutta silti puiden peittämä kukkula, jonka rinteillä nähdään usein kissapetoja. Täällä, huomaamattomalla kasvillisuuden ympäröimällä kielekkeellä, jonka kattona toimii toinen kieleke muutaman metrin korkeudessa, on suorakaiteen muotoinen vaaleasta kivestä veistetty alttari, jolla Ninsunu ottaa luokseen houkuttelemansa miehet.

Välimeri

Vihervirta laskee pohjoisesta tähän pieneen mereen, joka reunustaa keskusaavikon lounaasta. Merta pidetään seudun epävirallisena etelärajana, koska aavikkoa ei enää ole tästä etelämpänä, vaikka valtioiden välisistä rajoista ei kenelläkään ole tietoakaan. Useampi kaupunki on rakennettu Välimeren rannoille, vaikka vesistö ei olekaan erityisen kalarikas.

Antologia

Luku 1

26.03.2014

Vuonna 514 tätä syntistä aikaa...

Maagi Ari-Eil saapuu Khanyarabin orjakaupunkiin tarkoituksenaan löytää ja vangita voimanlähteekseen näillä seuduilla vaikuttava paholainen Deemethereesu, jonka veljen hän on jo kahlinnut. Ari-Eilin perässä saapuu myös hänen opettajansa Iraj, jonka mielestä koko idea on liian vaarallinen nuorelle oppilaalleen. Iraj löytää oppilaansa paikallisesta majatalosta kyselemässä tietoja lähiaikojen erikoisista tapahtumista sekä juuri valmistumaisillaan olevasta alttarista aavikolla. Vanha tuulivelho yrittää puhua järkeä Ari-Eilille, mutta kun sanat eivät riitä, turvautuu mies mahtiinsa ja lennättää oppilaansa ulos juottolasta. Iraj alkaa viedä murjottavaa naista pois kaupungista, mutta tulimaagi on jo saanut kuulla kiinnostavaa huhua: kolmen päivän päästä on orjakultin pyhäinpäivä, jolloin heillä on tarkoitus vapauttaa orjien suojelushenki Burnaburiash.

Samaan aikaan alttarin valmistumista seuraava Deemethereesu painostaa Khanyarabia nopeampaan työhön, aikataululupaukset lähestyvät eikä rakennelma ole vieläkään valmis. Khanyarab lupaa saada alttarin valmiiksi kolmen päivän sisällä, mutta julkeaa myös pyytää lisää apuja paholaiselta, joka ei ole huvittunut ideasta. Deemethereesu jättää kuitenkin kuolevaisen nöyryyttämisen toiseen kertaan aistittuaan, että alttaria lähestyy mahtihenkilöitä. Hän käskee Khanyarabin vangita ja tuoda maagit hänelle, luvaten palkkioksi yliluonnollisia voimia.

Myös Burnaburiash on aistinut monisatavuotisesta vankilastaan kaupungissa käytetyn mahdin, ja laittaa orjansa etsimään ja seuraamaan maagikaksikkoa, yrittäen houkutella heidät luokseen. Demonin riivaamat orjat ovat nopeampia kuin Khanyarabin miehet ja saavatkin houkuteltua maagit päämajaansa, jossa Iraj luulee saavansa tehtyä hieman rahaa mahtiaan vastaan. Hän jättää Ari-Eilin toiseen huoneeseen rahasummasta neuvotellakseen, mutta Burnaburiashin orjat yllättävät ja vangitsevat hänet.

Ari-Eil ei ehdi reagoida toisesta huoneesta kuuluviin tappelun ääniin, koska Khanyarabin vartijat ryntäävät sisälle pidättämään hänet. Orjat valehtelevat minkä ehtivät, väittäen maagin hyökänneen heidän kimppuunsa, eikä Ari-Eiliä kuunnella Irajin kaappauksesta. Maagi viedään Khanyarabin eteen, alttarityömaan johtotelttaan. Kiinniotettuja kuulustellaan, ja Deemethereesu painottaa Khanyarabille maageja olleen kaksi. Ari-Eil tarttuu tulimahtiinsa ja sytyttää itsensä tuleen, päästen pakoon teltasta. Yleisessä kaaoksessa Khanyarabin miehet epäonnistuvat ottamaan hänet kiinni ja nainen pakenee aavikon iltaan. Deemethereesu ei ole huvittunut.

Yöllä Deemethereesu löytää Ari-Eilin aavikolta nuotion äärestä ja käy keskusteluun. Pian käy ilmi, että Ari-Eilillä on paholaisen veli, ja keskustelu muuttuu voimien mittelöksi, kun molemmat yrittävät vangita toisensa. Ari-Eil nöyryyttää korkeampaan asemaan tottuneen Deemethereesun katkaisemalla tämän sauvan ja ajaen hänet pois, takaisin yön pimeyteen. Sillä välin Khanyarab on laittanut miehensä metsästämään maageja ympäri kaupunkia, kiduttaen ja murhaten lukuisia orjia päästäkseen pyrkimykseensä. Lopulta seuraavan päivän iltana velho löytyy kadulta ilman kieltä, ja hänet viedään paholaiselle. Deemethereesu murhaa Irajin ja valelee Khanyarabin maagin verellä, antaen kymmenen miehen voimat hänelle. Paholainen kuitenkin painottaa, että toinenkin maagi on löydettävä ja alttari on saatava valmiiksi, tai kunniaa on turha odottaa.

Burnaburiash liittoutuu Ari-Eilin kanssa, tarkoituksenaan kukistaa vangitsijansa Deemethereesu ja kaupungin orjuuttaja Khanyarab. Ari-Eilille tämä sopii mitä parhaiten, hän kun saisi pitää vangitun paholaisen voimanlähteenään. Kumpikin osapuoli valmistautuu tulevaan suureen päivään, jolloin alttari valmistuu ja orjakultti pääsee toteuttamaan Burnaburiashin kahleet rikkovan rituaalinsa Ari-Eilin kanssa.

Orjien piilotunnelit ovat pitkät ja ulottuvat kaivoksiin, josta louhitaan Deemethereesun alttaria varten kiveä, joten Ari-Eil keksii käydä valamassa kopion Deemethereesun valtaistuimesta, ainoasta puuttuvasta alttarin osasta, jotta rakentavat orjat toisivat tämän oikeissa käsissä räjähteenä toimivan istuimen alttarille. Suunnitelma onnistuu, vaikka maagi ajetaan pois ja tunnelit tukitaan.

Deemethereesukin tuntee ytimessään mahtavan vapautusrituaalin onnistumisen, jonka jälkeen demoni, maagi sekä orjat hyökkäävät kaivoksesta alttarille, sulattaen tulimahdilla tiensä läpi kiven, kohti alttarilla oleskelevaa paholaista ja Khanyarabin vartijarykmenttiä. Burnaburiash ja Deemethereesu taistelevat yliluonnollisine voimineen, toinen punaisena raivosta, toinen neitsyiden verestä. Samalla Khanyarabin miehet sekä Ari-Eilin tulimahti kohtaavat, ja nainen räjäyttää alttarille asetetun pommin. Burnaburiash riistää Deemethereesun sauvan ja julistaa sen omakseen, kukistaen paholaisen. Deemethereesu pakenee katsomaan kuinka Khanyarab pärjää. Ari-Eil on polttanut veren Khanyarabin päältä tuhkaksi vieden Irajilta varastetut voimat kuolevaisen käsistä. Khanyarab armeijoineen makaa tajuttomana ja puoliksi palaneena. Ari-Eil huomaa Deemethereesun ja lukitsee heikentyneen paholaisen koruunsa. Tästä kohtaamisesta voimistuneena ja vallan huumaamana hän päättää kohdata Burnaburiashin, vangitakseen tämänkin koruunsa, mutta Burnaburiashin vuosisatoja padottu raivo kukistaa Ari-Eilin jättäen tämän hädin tuskin henkiin ja kaappaa ikiaikaisen vihollisensa vankilakorun itselleen. Orjien voitonjuhla alkaa ja kaupunki uudelleennimetään Burnaburiashin vapaakaupungiksi. Tästä seuraaneessa kaaoksessa on vaikea olla varma, pääsikö Ari-Eil tai Khanyarab pakoon kaupungista, vai tallottiinko heidät tuhkaksi, aavikon loputtoman hiekkamassan jatkoksi.

Luku 2

16.04.2014

Vuonna 773 tätä syntistä aikaa...

Nadeen, voimakas tietäjä, joka varasti itsensä Burnaburiashin korvasta kultaisen renkaan, johon Deemethereesun paholaisvoimat kahlittiin, peseytyy aavikkokeitaalla hieman Hiekkaköynnöksestä koilliseen. Nadeen on elänyt renkaan varastamisesta lähtien erakon elämää, pyrkien pitämään muut ihmiset turvassa Deemethereesun voimilta. Tietäjä itse on kuitenkin joutunut paholaisen voimien korruptoimaksi, hiljalleen kasvattaen päälaelleen sarvikruunua ja muuttuen kaksineuvoiseksi puolipiruksi. Niihin aikoihin hän alkoi kuulla päässään myös ääniä, ensin yksittäin, sitten kaksittain, kunnes useampikin ääni osallistui keskusteluun toveriensa kanssa. Ja juuri nyt, ollessaan puoleen vartaloon asti keitaan vedessä, Nadeen kuulee jälleen tutun kuoron mielessään.

Äänten hullut ehdotukset muuttuvat vaativammiksi ja keskittyneemmiksi, kehoittaen Nadeenia muuttamaan viidakkoon täältä aavikon kuivuudesta. Nadeen ei ole vakuuttunut, väitellen äänien kanssa aavikon ja viidakon eri puolista. Äänikuoro Nadeenin päässä hermostuu ja kristallisoituu Ugurnasziriksi, joka kiristää tietäjää hukuttautumisella, jos tämä ei siirry viidakon hedellmällisille maille. Nadeen, joka ei ole ensimmäistä kertaa tekemisissä Ugurnaszirin tietoisuuden kanssa, uskoo intensiivisen mielenhallinnan ajavan hänen myrkylliset juonensa pois. Nadeen ei kuitenkaan onnistu vastustamaan Ugurnaszirin kohtalokkaaksi käyvää päänsärkyä, ja myöntyy muuttamaan viidakkoon, kunhan ei huku tähän paikkaan.

Samoihin aikoihin kaupungissa, varjoisalla kujalla Vihervirran vieressä, eräs tavallisesta poikkeava työnantaja on löytänyt työssään epäonnistuneen sopimuksen rikkojan. Deemethereesu, nöyrtyneenä kuolevaisen velhon muotoon hänen muiden voimiensa ollessa vangittuna Nadeenilla, pitää toisella kädellä Zahiria kuristusotteessa ja toisella ketjua, jonka toisessa päässä on kuihtuneen näköinen nuori nainen. Paholainen vaatii epäonniselta Zahirilta selitystä, miksi tämä ei hoitanut Nadeenia päiviltä, vaan pakeni etukäteismaksun saatuaan teille tietämättömille. Zahir yrittää vedota sopimukseen, jossa ei ollut mainintaa Nadeenin voimakkuudesta ja pirumaisuudesta, mutta Deemethereesu ei selityksiä hyväksy: Nadeen on kuulemma näillä seuduilla, ja hänen on kuoltava vuorokauden sisällä. Muutoin Zahir on kuollut mies. Köyhä murhamies myötäilee velholle minkä pystyy ja luikkii pakoon paikalta.

Zahir palaa kotiinsa Hiekkaköynnöksen itäisiin slummeihin, jossa hänen tyttärensä Negaar odottaa. Zahir avautuu tytölle työnantajastaan, jo aikoja sitten tuhlatusta esimaksusta ja epäonnisesta yrityksestään täyttää sopimus. Negaar päättelee Zahirin epäonnen johtuvan vanhempiensa erosta, joten hän päättää viedä isänsä juttelemaan asiat suoriksi äitinsä Ninsunun kanssa. Aiheesta keskustellaan pitkään, mutta Negaarin periksiantamaton innokkuus vie voiton, joten hän lähtee viemään Zahiria kädestä pitäen kohti viidakkoa.

Orjamarkkinoilla asioidessaan Deemethereesu kyselee paikallisilta ihmisiltä tietäjästä nimeltä Nadeen, joka onkin nähty vartti sitten kulkemassa kohti viidakkoa. Deemethereesu luottaa löytävänsä hänet myöhemminkin, ja menee sivumpaan valmistelemaan Zahiria varten loitsua vanhasta veriorjastaan, huumaten ja vaihtaen juuri ostamansa neitsyen vanhan kahleisiin. Tämän jälkeen hän suuntaa kohti viidakkoa.

Viidakossa Nadeen etsii mielikuvissaan siintävää yksinäistä vuorenhuippua, jolle asettua, ja löytääkin ylöspäin johtavan rinteen. Sitä kiivetessään häntä alkaa seuraamaan kaksi leopardia. Nadeen pitää päänsä kylmänä eikä panikoi, vaikka leopardit hiljalleen saavuttavat tätä rauhallisella askelluksellaan. Leopardit asettuvat matkakumppaneiksi hänen rinnalleen, ja toinen puskee lempeästi Nadeenin jalkaa. Samaan aikaan puskassa Zahir ja Negaar huomaavat tilanteen. Zahir tajuaa pahaa aavistamattoman pirumaisen kohteensa, ja Negaar äitinsä ystävät viemässä tuntemaonta miestä hänen luokseen. Kaksikko päättää kiiruhtaa Nadeenin edellä Ninsunun luokse.

Leopardit alkavat tovin taivalluksen jälkeen työntää Nadeenia lujasti oikealle, eikä mies uskalla vastustella. Tovin kuljettuaan Nadeen kuulee edestäpäin pikkutytön ääntä Negaarin väitellessä isänsä kanssa Ninsunun kanssa juttelemisesta, ja yrittää pakoon suojellakseen tyttöä itseltään. Kissapedot ovat kuitenkin vahvempia ja vetävät Nadeenia jaloista loppumatkan Ninsunun alttarille. Zahir ja Negaar piiloutuvat ja arvioivat, pitäisikö heidän puuttua tilanteeseen, mutta Zahir, tietäen mitä on tapahtumassa, toivoo tämän uuden leikkikaverin olevan ratkaisu hänen ongelmiinsa Ninsunun kanssa. Kaksikko vain katsoo, kun Nadeen vedetään suorakaiteen muotoiselle vaalealle kivialttarille. Kasvustosta saapuu kaksi uutta leopardia, jotka pitävät raateluhampaillaan Nadeenin kädet hellästi, mutta tukevasti kiinni toisten petojen repiessä tietäjältä housut pois.

Viidakosta saapuu suuri, turkiltaan platinan vaalea leopardi, joka hyppää Nadeenin päälle. Suuri kissa muuttuu Nadeenin päällä alastomaksi naiseksi, ja alkaa vietellä Nadeenia. Mies yrittää vastustella hetken aikaa, mutta erakkoelämä ei ole karaissut hänen mieltään tämänkaltaisia houkutuksia vastaan. Zahir päättää Negaarin nähneen äidistään tarpeeksi, ja alkaa viedä tätä takaisin kohti kotia. Negaar väittää vastaan, kunnes Zahir lupaa palata juttelemaan Ninsunun kanssa, kun tämä on vähemmän kiireinen.

Kaksikko törmää paluumatkalla Deemethereesuun ja tämän veriorjaan. Paholainen, päätellen yläpuolelta kuuluvista toiminnan äänistä Nadeenin olevan lähellä, kysyy Zahirilta onko tämä jälleen jättämässä tehtävää kesken. Murhamies kiemurtelee ja väittää olleensa tulossa kertomaan Deemethereesulle Nadeenin olinpaikasta, ja että pian tietäjä olisi uupunut ja puolustuskyvytön. Deemethereesu toteaa olevansa tässä, joten hän viittaa johtamaan tietä. Negaar kyseenalaistaa Deemethereesun orjankäsittelyn, ja vaatii tätä juottamaan orjaansa. Deemethereesu kysyy kuka tyttö on, onko Zahirilla tällainen maku, mutta saakin hymyillä Zahirille julmasti tytön kertoessa kuka hän on. Zahir usuttaa tytön lähtemään nopeasti kotiin, ja tällä kertaa tyttö tottelee.

Työnantaja ja palkollinen löytävät Nadeenin alastomana istumassa alttarilla. Deemethereesu kohtaa Nadeenin, vaatien tältä loppuja voimiaan takaisin, jolloin Nadeeninkin korruptio voisi parantua. Tietäjä ei hyväksy tätä, vaan käy taisteluun tuhotakseen paholaisen lopullisesti tästä maailmasta. Deemethereesu on juuri katkaisemassa orjaltaan kaulaa verimahtinsa lähteeksi, kun Negaar hyppää puusta hänen niskaansa. Deemethereesu saa helposti heitettyä tytön takaisin risukkoon, mutta tällä välin Nadeen on terästänyt itsensä verimagiaa vastaan. Paholainen katkaisee neitsyensä kaulan ja yrittää loitsia Nadeenin veren kiehumaan, mutta Nadeenin korruptoitunut veri ja terästetty mieli vastustavat loitsua. Nadeen pääsee lähietäisyydelle ja päihittää alastomana Deemethereesun taistelutaidoillaan, vaikka Zahir heittää kasvuston seasta veitsiä Nadeenin jalkoihin. Kuolevaisen nöyryyttämä pirulainen joutuu jälleen pakenemaan, jättäen Zahirin, Negaarin ja Nadeenin keskustelemaan keskenään.

Negaar yrittää sitoa Nadeenin haavat, mutta tämä ei anna tytön tulla lähellekään, pitäen itseään liian vaarallisena. Zahir, tajuttuaan Nadeenin olevan Deemethereesua voimakkaampi, pyrkii liittoutumaan tämän kanssa paholaisen poistamiseksi maailmasta. Nadeen suostuu yhteistyöhön lyhyen keskustelun jälkeen. Zahir ottaa Negaarin painostuksesta alttarin avulla yhteyttä Ninsunuun ja käy keskustelemassa luonnonomaisella todellisuudentasolla jumalattaren kanssa, vaikkakaan ei suostu keskustelemaan eläinmuodossa. Keskustelu on kiivas ja syytökset lentävät, mutta molemmat ovat samaa mieltä yhdestä asiasta: Negaarista pitää huolehtia. Tietynlaiseen sopuun päästyään Zahir antaa vuoron Nadeenille, joka kysyy Ninsunulta neuvoa Deemethereesun voimien tuhoamiseksi. Ninsunu ohjeistaa hänet tuomaan paholaisen alttarilleen käsiteltäväksi, ja vihjaa Nadeenin korruption parantuvan, kunhan hän myöhemmin pitää huolta heidän yhteistoimintansa hedelmästä. Nadeen on ajatuksesta kauhuissaan, eihän hän voi pitää pientä vauvaa turvassa itseltään, mutta Ninsunu luottaa häneen ja lähettää hänet takaisin Zahirin luo. Miehet tekevät suunnitelman paholaisen varalle.

Orjaostoksista köyhtynyt Deemethereesu käyttää lopun päivän, illan ja yön vakuuttaakseen kaupungin rikkaimpiin kuuluvan vanhuksen nuorentavista mahtivoimistaan, demonstroiden taitojaan orjilla. Vanhus on elämänhalussaan häikäilemätön, ja lupaa velholleen niin monta orjaa kuin nuorentamisrituaali vaatiikaan. Aamun tullen Deemethereesu käy orjamarkkinoilta ostamassa tusinan uutta neitsyttä sekä henkivartijan, mutta suuntaakin viidakkoon rikkaan vanhuksen asumuksen sijaan. Matkalla kaduilla Zahir löytää hänet, ja ehdottaa viedä paholaisen Nadeenin luo, näillä uusilla voimavaroilla tietäjä peitottaisiin helposti. Pirulla on kuitenkin muita suunnitelmia, ja hän suuntaa Zahir mukanaan Ninsunun alttarille.

Päästyään alttarille Deemethereesu ottaa huumatun orjan ja valelee vaalean kiven kuolevaisen verellä. Häväistyään alttarin paholainen astuu sille ja ottaa yhteyttä Ninsunuun, siirtyen toiselle olevaisuuden tasolle. Tällä kertaa ei kuitenkaan raikkaan vihreän luonnolliseen viidakkoon, vaan verta vuotavien ruskapuiden ja sairaalloisten eläinten maailmaan. Ninsunu ontuu kohtaamaan paholaisen, joka nauraa jumalattaren syytöksille häntä kohtaan. Deemethereesu tarttuu Ninsunusta ja vetää tämän omaan maailmaansa. Samalla hetkellä Nadeen on kokenut selkäpiitä kylmävän tuntemuksen, ja on lähtenyt kukkulan laelta, jolla vietti yönsä, takaisin kohti alttaria. Zahir taas näkee Ninsunun leopardimuodon juoksevan pakonomaisesti Deemethereesun syliin juuri, kun pirulainen herää vierailultaan.

Deemethereesu uhkaa jumalattaren henkeä, vaatien Nadeenilta voimiaan takaisin ja vakuuttaa, ettei kenellekään käy ikävästi, jos hänen pyyntöään noudatetaan. Nadeen ei paholaisen sanoja kuuntele, vaan hyökkää puolustamaan Ninsunua. Zahir pitää Deemethereesun henkivartijan loitolla taistelusta ja häiritsee veriorjien käyttöä kiehutusloitsun lähteenä. Tiukan voimain koetuksen jälkeen Nadeen saa pelastettua Ninsunun paholaisen käsistä, ja Deemethereesu seisoo yksin kahta vastaan. Nadeen, jonka korruptoituneeseen paholaisvereen Deemethereesun omat voimat eivät tunnu kykenevän, päihittää paholaisen toistamiseen molempien kuolevaisten helpotukseksi. Kaikki ei kuitenkaan suju odotetusti, vaan Nadeenin kaulan ympärillä oleva rengas, Deemethereesun voimien vankila, vetää päihitetystä paholaisesta loputkin voimat Nadeeniin. Nadeen kokee Zahirin silmien edessä hirvittävän muodonmuutoksen, kun tumman mustelmaisesta kaularenkaasta alkaa levittäytyä yhä pidempiä juuria tietäjän ihon alle, kohti sydäntä ja kohti päälaen sarvikruunua, jonka huiput kasvavat ja terävöityvät entisestään. Murhamies ottaa jalat alleen ja jättää tietäjän kärsimään valitsemaansa kohtaloa. Zahir, epäonnistuttuaan täyttämään sopimustaan paholaisen kanssa, kokee sen päivän illasta alkaen kuukauden mittaisen voimat vievän verikuumeen, josta hän selviää ainoastaan sisukkaan tyttärensä, ja kenties pienen jumalaisen avun ansiosta.