Kesädawn:Tarinat

Seitsemän Sulun viisikon ja Galennin tarinoita

Tarinat kirjannut muistiin Galenn Tremanicus Kivipelto, Norinin oppilas, Velhojen kunniakasta oppilinjaa. Suuret kiitokset kaikille kumppaneilleni avusta ja huomautuksista sekä omista valaisevista näkökannoistaan.

Kara Coravanin etsintä

Tarinamme alkaa seuraavana päivänä ryhmämme Tansiardiassa tapahtuneen ensitapaamisen jälkeen, ja pahoittelen suuresti sen puuttellisuutta, mutta kadotin osan muistiinpanoistani, enkä huomannut asiaa ennen ensimmäistä saapumistamme Throaliin. (Oman tarinani viisikon luokse olen kertonut jo aiemmin, ks. Galennin lyhyt elämäntarina, ja toivon että ryhmämme muut jäsenet kertovat myös omista taustoistaan tarkemmin jossain vaiheessa.).

Maatilalle pääsy

Joka tapauksessa, Koppavan Kukon majatalossa tapasimme, ja tutustuimmekin illalla lyhyesti toisiimme. Aamulla pääsimme tutustumaan palkkaajaamme, Velho Velak Farrim, joka lähti viemään joukkoamme pois Suuren Käärmejoen luota pohjoiskoilliseen. Muutaman seuraavan päivän matkan aikana me nuoret opimme tuntemaan toisemme paremmin, joskin Farrim ei kokenut tarpeelliseksi kertoa meille enempää tästä Barsaiven yllättävän autiosta osasta. (Tämä vähäsanaisuus hiukan harmitti minua velhona, eikö meidän tulisi yrittää auttaa muita kertomalla heille tarpeellisia tietoja?) Sen lisäksi mietimme kyllä keskenämme jonkin verran hänen vankkuriensa rakennetta — kyllähän obsidilainen vaatii tukevampaa rakennetta, mutta sen lisäksi se vaikutti melko voimakkaasti suojatulta. Noh, annoimme kuitenkin vanhemman adeptin pitää omat tapansa, eiköhän hänellä syynsä niihin ollut.

Kun pääsimme vihdoin Coravanin maatilan lähelle, jotain oli selvästi pielessä. Edessämme olevan harjanteen yli pinkoi meitä kohti porsas, ja mäen takaa näkyi nousevan savua. Nousimme varovasti harjanteen reunalle, ja edessä oleva maatila vastasi kyllä kuvauksia, mutta se oli selkeästi ryövätty. Päärakennus oli reunaltaan tulessa, ja ympäriinsä juoksenteli muitakin eläimiä pelon vallassa. Lähestyttyämme tilaa huomasimme, että päärakennuksen tulessa olevan puolen viereissä olevan aitan oven eteen oli kerätty iso kasa tavaraa. Oven takaa kuului itkua, ja Jorr'las ja Gideon rupesivat heti siirtelemään tavaraa pois sen edestä, Azarian syöksyessä päätaloon tutkimaan, oliko ketään jätetty sinne. Valitettavasti ainoa sieltä löytynyt oli kuollut renki. Aitasta löytyneen naisväen ja lapsien päästyä turvaan rupesimme äkkiä kantamaan kaivosta vettä ja kastelimme muiden rakennusten seinät ja katot, onnistuen pelastamaan ne.

Pienen neuvottelun jälkeen päätimme me nuoret lähteä seuraamaan tilalta lähteviä jälkiä, jotka oli selkeästi jättänyt iso ratsujoukko. Koska jäljet vievät tiettömään erämaahan, Farrim vannotti meidät hakemaan Karan, ja lähti itse takaisin kohti Suurta Käärmejokea pelastettujen maalaisten kanssa.

Jahti erämaassa

Lähdimme seuraamaan siis noin tusinan hevomiehen jälkiä. Jäljittäminen sinänsä ei ollut vaikeaa, mutta jo alkuun iski huoli, voisimmeko jalan saavuttaa ratsastavan joukon. Päättäväisyys kuitenkin kannatti, sillä __n:tenä__ päivänä kaukana edessä päin näkyi liikettä, joka pian paljastui kahdeksi kohti juoksevaksi orkiksi, joiden perässä tuli pieniä hämähäkin kaltaisia otuksia. Kun kävi selväksi, että otukset jahtasivat orkkeja, päätimme ensiksi auttaa kanssanimenantajia ja vasta sen jälkeen kysellä, olivatko he mukana Karan kaappauksessa. Taistelu hämähäkkikauhuja vastaan oli raivokas mutta melko nopeasti hoidettu, joskin toinen orkeista heitti henkensä. Henkiinjäänyt, joka hänkin oli kovin huonossa kunnossa, myönsi osallisuutensa kaappaukseen. Hän kuitenkin kertoi lisää kahdesta tyypistä, jotka olivat "palkanneet" heidät, joten päätimme antaa asian olla, mitä nyt veimme häneltä miekan korvauksena parantamisesta.
Päästyämme metsän laitaan, jossa otukset olivat ensiksi hyökänneet kaapparijoukon kimppuun, jäimme hiukan tutkimaan paikkaa, mutta vaikka metsässä vaikutti olevan jotain mielenkiintoista, päätimme jättää sen rauhaan ja jatkoimme joukkion perään.

ToDo jatkuu...

Pääsivu