Ero sivun ”Sivutorni:Maelim” versioiden välillä

Kohteesta ExcaliburWiki
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
(Ak: Uusi sivu: == Tiivistelmä: Maelim == - nuori haltia - on tykännyt lapsesta saakka erilaisista kädentaidoista - on erityisen kiinnostunut pyöristä (esim. kärryn) ja haluaa kehittää er...)
(ei mitään eroa)

Versio 30. huhtikuuta 2024 kello 21.25

Tiivistelmä: Maelim

- nuori haltia - on tykännyt lapsesta saakka erilaisista kädentaidoista - on erityisen kiinnostunut pyöristä (esim. kärryn) ja haluaa kehittää erilaisia pyörällisiä kulkuvälineitä, erityisesti sellaisia, joita käytetään ilman eläimiä ihmisvoimalla (tai taikavoimalla, jos joku muu auttaisi sen kanssa) - ei koskaan pitänyt peuroista yms. - joutui teininä pahaan onnettomuuteen peuran takia ja sai peurafobian - fobiasta tuli joidenkin vuosien kuluessa niin paha, että päätti lähteä kotoaan - Kuikon itäpuolella oli vielä liikaa peuroja, mutta Kuiko on ok (peuroja on tarpeeksi vähän ja ne ovat erilaisempia) - ei juuri siedä muitakaan peuraa muistuttavia eläimiä (kauris, poro, hirvi) ja pyrkii pois näköetäisyydeltä, mutta ei saa yleensä kovin pahaa kohtausta niiden takia - ei pidä etäisesti peuraa muistuttavista eläimistä (hevonen, lehmä, aasi, vuohi, lammas), mutta sietää niiden läsnäoloa - ei suostu ratsastamaan ym. eläimillä - yritti tienata elantonsa rehellisesti aloittaessaan matkustelun ja pyrkii yhä siihen, mutta jos ilmapiiri on liian nihkeä, ruokaa ja rahapusseja katoilee - nykyään osaa parhaiten: puutyöt, lukkoseppäily, piirtäminen, taskuvarkaus, ansastus


Nimi: Maelim

Ikä: Näyttää aika teiniltä.

Ulkonäkö: Nuori ja haltiaksi lyhyehkö. Sen verran vaalea iho, että ei näyttäisi tekevän ulkotöitä. Tummanharmaa noin lapoihin asti yltävä tukka, siniharmaat silmät. Saappaat, hansikkaat ja paita näyttävät haltiatyylisiltä, muut vaatteet eivät tai ovat niin geneeristä kamaa, että ei väliä (takki, viitta, housut).

Tausta

Maelim kasvoi Utujen metsän luoteisosassa. Hän oli vanhempiensa (Taroleim ja Miaris) ensimmäinen ja toistaiseksi ainut lapsi. Hänellä oli kotiseudullaan kaksi suunnilleen samanikäistä kaveria lapsena (Sarai ja Midu). Hän piti erityisesti piirtämisestä ja kaikenlaisilla pyörivillä asioilla leikkimisestä. Hänestä tuli aika näppärä käsistään ja hän teki rakentelun ja piirtämisen lisäksi kaikenlaisia temppuja kaveriensa ja muiden viihdyttämiseksi.

Teininä Maelim keskittyi yhä enemmän puusepäntaitoihin rakennellessaan pyörällisiä asioita ja muita käyttöesineitä. Hänen vanhempansa eivät olisi välttämättä halunneet, että heidän jokaisella irtonaisella huonekalullaan on pyörät, mutta niin niillä vain on. Tosin hekään eivät kiellä, etteikö rullaava tuoli olisi ihan kätevä, ja olihan se kätevämpää rullata monen haltian painoista kirjahyllyä, jos sen halusi siirtää kätevämpään paikkaan puolivuosisadan välein. Maelimia harmitti lähinnä se, että metsässä ei juuri ollut minkäänlaisia teitä, joita pitkin olisi oikeasti voinut matkustaa kärryllä.

Maelim oppi myös joitain metsästystaitoja. Hän piti erityisesti ansojen suunnittelusta ja asettelusta.

Vaikka pienet eläimet olivat Maelimin mielestä ihan söpöjä, hän ei koskaan pitänyt suurista, eikä hän koskaan osannut tarkalleen selittää miksi. Ehkä hän pelkäsi niitä tai ne haisivat pahalta. Kerran tuli kuitenkin päivä, jolloin hänen vanhempansa halusivat ottaa hänet mukanaan vähän kauemmas erääseen "kaupunkiin" ja pyysivät ystäviltään peurat, joilla he voisivat ratsastaa sinne. Maelim ei todellakaan halunnut nousta peuran selkään mutta teki niin pakon edessä. Kukaan ei tiedä, mikä meni vikaan, mutta peura pillastui, hyppelehti ja riuhtoi. Maelim lensi sen selästä ja joutui sitten välittömästi sen tallomaksi niin, että hänen säärensä murtui. Matka päättyi ennen kuin oli alkanutkaan ja Taroleim ja Miaris jäivät kotiin hoitamaan Maelimia.

Maelim vannoi ettei koskaan enää nousisi peuran selkään. Kun hän oli parantunut, perhe teki matkan kävelemällä vähän pidemmän matkan joelle, matkustamalla veneellä suurimman osan matkaa ja kävelemällä kaupunkiin. Maelim oli tästä ratkaisusta mielissään. Kaupungissa ollessaan hän sattui tosin näkemään jonkun muun peuran ja juoksi sitten kauhuissaan joelle samalla kun hänen vanhempansa juoksivat ja huusivat hänen peräänsä. Tätä välikohtausta lukuunottamatta matka sujui hyvin ja perhe palasi veneellä kotiinsa.

Valitettavasti peuroista ei päässyt eroon. Joka kerta, kun Maelim näki mokoman elukan, hän sai paniikkikohtauksen ja joko juoksi paikan päältä täyttä vauhtia tai vajosi maahan makaamaan ja huutamaan kunnes peura oli viety pois.

Muutama vuosi kului ja Maelimin vanhemmat olivat vasta alkamassa ymmärtää, kuinka vakava asia oli, kun Maelim ilmoitti, että hän haluaa lähteä pois. Jonnekin missä ei ole peuroja. Jonnekin missä on tiet, joilla kärryt voivat kulkea. Taroleim ja Miaris yrittivät saada Maelimia jäämään ja sanoivat, että pelkoon voi varmasti saada hoitoa. He eivät kuitenkaan onnistuneet, ja lopulta Maelim lähti, mutta lupasi kirjoittaa kirjeitä matkoiltaan.

Maelim oli kuullut, että lännessä Zesshin niemimaalla oli ihmisten valtakuntia ja että he olivat rakentaneet sinne teitä, joten hän lähti sinne. Hän matkusti ensin veneellä etelään meren rannalle ja sitten sieltä laivalla kohti Teukia. Hän opetteli vähän ihmisten kieltä laivalla miehistöltä ja muilta matkustajilta. Hänellä oli varaa matkustaa Teukin läntisempään isoon kaupunkiin.

Ihmisten kaupungissa kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Puut olivat tosin vain varjoja Utujen metsän puista ja Maelimilla oli hyvin huono aavistus siitä, löytäisikö hän koskaan edes keskinkertaista puutavaraa, josta voisi rakennella asioita. Koska Maelimin rahat olivat melkein loppu, hän päätti yrittää etsiä paikallisen puusepän ja ruveta avustajaksi. Toki hän oli hyvä ja ammattitaitoinen puuseppä jo sellaisenaankin, mutta huonon kielitaidon kanssa hän tuskin pystyisi hoitamaan asioita kunnolla. Hän kulki koko päivän kaupungilla eikä löytänyt puuseppää.

Seuraavana päivänä hänellä oli parempi tuuri. Jarkku-niminen puuseppä oli Maelimin mielestä tosin nihkeä eikä antanut hänelle edes nukkumapaikkaa. Maelim sai kuitenkin aikaiseksi jonkinlaisen sopimuksen. Parin kuukauden aikana kävi ilmi, että sopimus ei ollut kovinkaan hyvä. Seppä ei antanut hänelle tarpeeksi rahaa mihinkään muuhun kuin nukkumiseen ja syömiseen ja Maelimilla oli koko ajan niin paljon tekemistä, että hän ei ehtinyt opiskella ihmisten kieltä juuri lainkaan. Siitä turhautuneena hän päätti lähteä sepän luota, ja kun hän ilmoitti siitä, seppä suuttui ja Maelim ei ymmärtänyt syytä. Hänelle jäi paha olo koko hommasta.

Maelim päätti lähteä seuraavaan ihmiskylään lännessä, mutta heti matkaan lähdettyään hän näki tien vieressä metsässä kauriin ja juoksi saman tien takaisin kaupunkiin. Häneltä loppuivat rahat ja ruoka ennen kuin hän uskalsi yrittää lähtöä uudestaan, eikä hän osannut kaupata taitojaan. Niinpä hän päätyi käyttämään kädentaitojaan väärin ja varasti itselleen ruokaa erään kauppiaan varastosta. Hän tunsi siitä syyllisyyttä, mutta kukaan ei huomannut.

Maelim oli silti huolissaan, että joku huomaisi, joten hän yritti uudestaan lähteä. Tällä kertaa hän onnistui paremmin eikä törmännyt saman tien peuraan. Hän pääsi jopa seuraavaan pikkukylään asti ilman ongelmia.

Maelim jatkoi matkaansa hitaasti rannikkoa pitkin. Ihmiset olivat hänen mielestään varsin sekalaista ja arvaamatonta sakkia; jotkut olivat epäuskottavan ystävällisiä, jotkut järkeviä, jotkut välinpitämättömiä, jotkut häikäilemättömiä ja jotkut rasistisia. Maelim joutui turvautumaan varkauteen henkensä pitimeksi sen verran monta kertaa, että hän turtui siihen ja alkoi lopulta varastaa rahaakin. Ja sen tehtyään hän alkoi olla suunnitelmallinen – ei kannattanut odottaa kunnes oli jo heikko nälästä tai yöllä ulkona ilman majapaikkaa.

Päästyään suunnilleen Kuikon ja Hirvan rajalle, Maelim löysi mukavan Tammirajan kylän, jossa asui tavallista ystävällisempi vanha pariskunta, joista toinen oli puuseppä ja toinen metalliseppä, nimiltään Vuokko ja Saraliina. Vuokko osasi jopa hieman haltiaa. Maelim piti heistä ja jäi kylään heitä auttamaan. Muutkin kyläläiset olivat enimmäkseen hyväksyviä. Lopulta Maelim oppi ihmisten kieltäkin paremmin ja alkoi tulla toimeen omillaan.

Maelim pääsi viimeinkin opiskelemaan tarkemmin kärryjen rakennetta, korjaamista ja valmistamista. Hän alkoi myös pian valmistaa omia kärrykeksintöjään, joita hän purki ja rakensi uudelleen ja toisinaan antoi kyläläisille. Hän on tehnyt perinteisten kärryjen ja kottikärryjen lisäksi ainakin jonkinlaiset versiot seuraavista:

  • kaksipyöräinen rullalauta
  • riksa
  • potkulauta
  • kolmipyöräinen kärry (myös ohjattavalla etupyörällä)

Hänen tähän saakka kätevin kärrynsä on pienehkö ihmisen vedettävä kärry, jossa on vetoaisa, jolla voi ohjata kärryn etupyöriä. Kärryssä seistessään voi periaatteessa laskea loivaa mäkeä alas ja ohjata sitä aisalla. Sitä varten hänen piti valmistaa kahden pyörän yhtäaikainen ohjausjärjestelmä.

Muutama vuosi kului. Maelimia alkoi ahdistaa, kun hän näki Vuokon ja Saraliinan vanhenevan niin nopeasti ja menettävän jopa osan toimintakyvystään. Hän ei osannut oikein suhtautua siihen tai puhua siitä, vaikka tiesi, että ihmiset vanhenevat nopeasti. Niinpä hän päätti lähteä. Saraliina antoi hänelle lähtiäslahjaksi lyhytmiekan.

Maelim otti mukaan itse valmistamansa ohjattavan kärryn ja lähti Kassburgia päin. Kassburg oli hänen mielestään varsin ihmeellinen paikka ja kovin täynnä ihmisiä.


Syntyperä: Haltia: kyky: Ammattitaito: seppä.


Arkkityyppi: Varas: kyvyt: Sorminäppäryys, Ansojen aavistaja, Selkäänpuukotus, Kova harjoittelu: Aina valppaana.


Varallisuus: halpa.


Varusteet: pari vaatekertaa (matkavaatteet, varkaan vaatteet), reppu, säkkejä, kukkaroita, vähän ruokaa, vesileili, työkaluveitsi, [varkaan perus]: varkaan työkalut, tumma viitta, [valitse kaksi]: lyhytmiekka, väärentäjän työlaukku (1 käyttö jäljellä)


Entäs: Kärry? Sepän työkalut?