Sinilaakson Sankarit:Sinilaaksolaisten pelastaminen

Matka kohti Sinilaaksoa

Uskim herää krapulaisena, ottaa aamupalaksi viinaa. Ryhmä kutsutaan Kuninkaallisten Tutkimusmatkailijoiden toimistolle, joissa kerrotaan että jotain pahaa on tapahtunut Sinilaakson kylälle. Kylästä oli ehtinyt paeta Grottunin vanhamuori, joka kertoi että kylään oli ilmeisesti hyökännyt joku ryövärijoukkio ratsumiehiä. Bartertownista lähdettiin aika nopeasti, tosin hetki kesti kun Kabalin piti etsiä Troajininsa joka oli jäänyt odottamaan metsään. Matkaa tehtiin kohtuullisella vauhdilla, ensimmäisenä yönä pysähdytiin paikallisen suurmaanomistajan. Uskim sekoilee yöllä, yrittää käyttää Evidence Analysistä jonkun toisen huoneessa mutta epäonnistuneen hiippailun jälkeen saa vain ohjeet huussin luo. Toisena yönä yövytiinn majatalossa. Kolmannen päivän iltapäivällä ryhmä kulki parin kukkulan välillä ja Fadar tiedustelmassa edempänä, mutta ei huomannut kahta nälkiintynyttä aarnikotkaa, jotka hetkeä myöhemmin hyökkäsivät kimppuun. Daka puolusti uljaasti hevosia, ja onnistui aiheuttamaan pahoja vammoja toiselle aarnikotkalle, joka yritti lähteä pakoon, mutta Fadar hyppäsi kiinni sen jalkoihin. Sitten aarnikotka teki voimallisen pyrähdyksen, ja Fadar nousi komeasti parinkymmenen metrin korkeuteen. Onneksi Kabal sai Käskettyä aarnikotkan alas ja Fadar pääsi komealla kuperkeikalla maahan vahingoittumatta. Toinen aarnikotka oli lähtenyt hevosen perään, jonka Fadar oli läpsäissyt menemään, ja vahingoittanut heppaa aika pahasti, mutta Daka meni sen kimppuun ja melkein halkaisi sen mahtavalla iskulla. Kumppaninsa kuoltua toinen aarnikotka lähti pakoon, ja troajin sai maistaa aarnikotkan lihaa ennen kuin matka jatkui Hammarin kylään, tosin hitaammin kun haavoittunutta hevosta vietiin paareilla. Hammarin kylässä yövyttiin ja juteltiin vähän kylänvanhimman kanssa, ja seuraavana aamuna jatkettiin matkaa ilman hevosia, Sinilaaksolainen paimenpoika Lemmis oppaana. Sinilaaksossa näkyi siellä täällä vapaita lammaslaumoja, ja kylää lähestyttiin varovaisesti, Fadar taas edempänä, mutta se oli autio. Lemmis jäi hoitamaan kylää ja sankarit lähtivät orjuuttajien perään.

Takaa-ajo

Parin päivän matkan jälkeen arvion mukaan oltiin saavutettu kyläläisiä ainakin päivän verran, kun saavuttiin suuremmalle joelle, jonka toisella puolella näkyi ruumis. Sharzin kävi katsomassa ruumista joka osoittautui vanhaksi ihmiseksi, oli tainnut kuolla hukkumiseen. Ryhmä jatkoi joenrantaa ylävirtaan, kunnes saapuivat kahlaamon kohdalle. Samalla kun pohdittiin, miten päästä helpoiten joen yli, metsästä ilmestyi kumarainen hahmo. Varovaisen keskustelun jälkeen selvisi, että orjuuttajat olivat jättäneet heidät tänne pari päivää sitten jotta pääsisivät liikkumaan nopeammin, ja että yksi heistä oli ehtinyt kuolla sitä ennen, kun hänet pakotettiin ylittämään joki. Kabal lähti metsästämään ruokaa vanhuksille, Sharzin ja Uskim jäivät kertomaan tarinoita ja hoitmaan vanhuksia, ja Fadar ja Daka kävivät hakemassa kuolleen ukon ja hautaamassa hänet. Ryhmä jätti heille vähän ruokaa, ja seuraavana aamuna matka jatkui entistä päättäväisemmin. Kahden päivän matkan jälkeen ryhmä arvioi olevansa jo aika lähellä ja leiriytyi metsän reunaan. Illalla ja läpi yön kuului satunnaisesti susien ulvontaa, ja aamuyöllä Fadar vartiossa olleesaan huomasi, että ulvonta rupesi kuulumaan koko ajan lähempänä. Hän lisäsi tuleen puita, ja hetken päästä leiriin kompuroi läkähtynyt nuori nainen, joka tipahti tajuttomana leiritulen viereen. Leirin ympärille kerääntynyt susilauma pysytteli kauempana, kunnes lopulta johtaja hyökkäsi kimppuun, mutta Fadar tuikkasi sitä kuonoon palavalla kalikalla, ja Kabal kynsäisi pahasti, jolloin se lähti pakoon ja muu lauma perässä. (Uskimin viinoja käytettiin sytyttämään sammalista tehty soihtu.) Aamulla herätettiin nainen, joka esittäytyi Heliaksi, ja kyseltiin tietoja. Helia osasi kertoa, että jossain metsän toisella puolella oli väliaikainen leiri, jossa osa kyläläisistä oli erotettu ja viety jonnekin pois. Puolen päivän matkan jälkeen leiri löytyi, mutta orjuuttajat olivat ehtineet jo lähteä loppujen kyläläisten kanssa.

Kaerin tutkinta

Lyhyen pohdinnan jälkeen päätettiin käydä tutkimassa sivupolku, jonka päästä löytyi pieni luolan suuaukko. Luolasta löytyi onneksi jälkiä, joita Kabal pystyi seuraamaan, mutta kovan sokkeloisuuden takia piti vähän miettiä ennen kuin keksittiin sopiva tapa merkitä reitti, jotta löydettäisiin takaisin uloskin. Lopulta jäljet veivät selvästi rakennettuun labyrinttiin ja rupesivat nousemaan ilmaan, joten Daka nosti Fadarin kattoon, ja siellä oleva salaovi saatiin auki. Salaoven takaa löytyi tikkaat, joilla muutkin pääsivät ylös, ja pienen käytävän päästä isot pariovet, joissa luki niiden takana olevan Kaer Haiveal. Ryhmä käveli hiukan varovaisesti sisään, ja suoraan edestä löytyikin pääsali, jossa oli keskellä kuivannut allas, ja josta lähti useita käytäviä eri suuntiin. Eräästä käytävästä tuli juttelemaan pieni harmaa pystyynkuivanut vanha ukonkäppänä. Ukko kertoi kovin kovin surullista tarinaa, eikä suostunut vastaamaan kysymyksiin. Koko ryhmä tunsi olonsa kovin surulliseksi, ja alkoi itkemään altaan reunalla. Määrittelemättömän ajan jälkeen Sharzin rupesi tajuamaan, että jotain on vialla, ja yritti saada muita tokenemaan. Uskim rupesi myös heräämään murheestaan, ja kun Sharzin samalla rupesi piristämään muita iloisella laululla, ukon lumous rupesi hajoamaan. Uskim ei tykännyt murheesta, ja heitti Mielitikarilla ukkoa, jonka seurauksena se kutsui paikalle pari Ruhomiestä. Ruhomiehet hyökkäsivät aika tehottomasti, kunnes Uskim paukautti oikein kunnon osuman Mielitikarilla ja toinen raivostui. Sen jälkeen ukko päästi karmaisevan kiljaisun, joka jähmetti kaikki, mutta onneksi Uskim pääsi nopeasti irti, ja onnistui parilla Mielitikarilla kiinnitämään Dakan kimpussa olevan Ruhomiehen huomion, jonka huonona puolena Uskim mukiloitiin tajuttomaksi hetkeä myöhemmin. Kun muut hiljalleen selvisivät jähmetyksestään niin päätettiin perääntyä, Daka Uskimia kantaen.