Purp:Tärkeät tiedettävät

Kohteesta ExcaliburWiki
Versio hetkellä 27. maaliskuuta 2011 kello 14.51 – tehnyt Kaermes (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Takaisin

Ristintie

Pieni kaupunki, 2400 asukasta, tunnettu pyhiinvaelluskaupunki, yksi Pyhän waruskunnan tärkeimmistä etapeista koko Porganuistassa, paikka jossa varuskunta löi yhden pahimmista vihollisistaan - suurdemoni Kfagraji:n ja tämän joukot. Varuskunta vaikutti alueella vielä hyvin pitkään tämän jälkeenkin auttaen paikallista väestöä irti pahuuden voimista ja järjestämään hallintoa. Varuskunnan poistuttua alueelta Radavarit ottivat kuitenkin varsin pian vallan, mutta paikka pysyi pyhänä kohteena läpi Radavarienkin historian.

Pyhiinvaelluskohteita ovat wanha kirkko, joka on pysynyt ehjänä läpi historian siitä lähtien, kun waruskunta sen aikoinaan rakensi. Kfagrajin taistelun kentälle pystytetty kivipaasi on myös tunnettu kohde, mutta lähes virheettömänä pysynyt patsaspuisto kaupungin muurien sisällä on ehkä tunnetuin koko läänissä - tästä kuuluu kiitos Oscuridad:lle, kaupungin viralliselle suurnoviisille, joka mahdin avuin on vuosikymmenten aikana palauttanut kaikki patsaat lähes entiselleen.

Ristintie on myös tunnettu rajakaupunkina pohjoiselle Näkijäkunnalle, ja armeija onkin ollut aina läsnä tavalla tai toisella kaupungissa tai sen lähettyvillä. Tällä hetkellä paraakit ammottavat tyhjyyttään armeijan ollessa kentällä suorittamassa äkseerausta vielä tulevan kuukauden ajan.

Ristintie tunnetaan myös (valitettavasti) vuotuisista tappelukisoistaan ja luumuviinastaan. Kirkko ei ole ikinä siunannut näitä tapahtumia / tuotteita erityisemmin, mutta on kuitenkin pysytellyt viisaasti erossa niistä.

Ristintien läheisyydessä on paljon hyvää maastoa, ja maanviljelys ja karjankasvatus toimiikin kaupungin elämän pohjana. Läheinen valtava metsä tarjoaa myös keinot metsästykselle ja puunhakkuulle. Kaupungin kulttuurielämäkin on varsin monipuolista, musikantit ja maalarit saavat töitä paikallisilta rikkailta ja nyt varsinkin kirkon uudistuessa kohti uutta uskontoa saavat kaivertajat ja muut paljon töitä Lothedrijarin nimissä.

Henkilöt

auspice Natanael Desangues

Keski-ikäinen, varsin kevytrakenteinen mies pukeutuneena huomiotaherättävään, kauniiseen ja täysin kantajansa mittoihin istuvaan tummanpurppuraan kaapuun, jonka selkämykseen ja etumukseen on kirjailtuna Lothedrijarin valkea risti; varsin räikeästi wanhan kirkon tavoista poiketen tummanruskeat olkavarsiin asti yltävät suorat ohuet hiukset - weteraanikirkon tapoihin puolestaan kuuluu kalju tai lyhyehköt hiukset, yleensä pottatukkana. Voimakaspiirteisten poskipäitten ja pienehkön alaleuan ohjastamana katse kiinnittyy väkisin miehen silmiin, herkeämättä tuijottaviin vaaleansinisiin silmiin, ja valvottujen öitten aiheuttamiin silmäpusseihin.

Natanaelilla on varsin mitäänsanomaton luonne ja olemus, jos häneen törmäisi kirkonasioitten ulkopuolella. Fanaattisena uskovaisena ja uusien tapojen kannattajana hänen koko persoonansa rakentuu tuolle uskonnolliselle palolle. Ei erityisen karismaattinen, mutta lujatahtoinen ja häijy sosiopaatti. Kivun ja tulen kautta puhdistusta kannattava mies, itsensäruoskija. Noudattaa Pyhän Maan ohjeita inkvisition perustamiseksi, haluaa kitkeä maasta viimeisetkin synnin rippeet vanhoilta ajoilta, haluaa tuhota Purppurakuninkaan.

kreivi Isaac de la Olaio

Ristintien Kreivi, kuuluisan luumutarhan omistaja, pidetty mies. Niitä harvoja aatelisia, joka on aina kuunnellut kansaansa aateliston lisäksi, joskin viimeaikoina luottamus on rakoillut, kun uusi kirkko pesiytyi Ristintielle kreivin siunauksella. Tukevahko, koreasti pukeutuva, isoon ääneen puhuva. Vuodattaa usein tunteitaan veljelleen (Iago), varsinkin siitä, että tämän olisi pitänyt olla kreivi, eikä hänen. Isaac on kuitenkin aina saanut kansansa tuen ja sympatian tietynlaisella harmittomalla, tai jopa avuttomalla luonteellaan. Tästä huolimatta häntä arvostetaan, joskin muut aateliset eivät Isaacista niin välitä - hän yrittää kovasti korjata tilanteen pysymällä kiinni uusimmissa aatelistovillityksissä.

kreivitär Fortunata de la Olaio

30 vuotias kreivitär, kaunis ja vaatimattomasta perheestä, nousi sosiaaliluokassa kertaheitolla keskiluokasta aateliseksi. Tylsistynyt aatelistoelämään.

Virastonhoitaja Davi Rebardiaro

sieur Iago de la Olaio

25 vuotias ritari, kreivin nuorempi veli, mies parhaassa iässään. Peri äitinsä suvun komean ulkonäön, toisin kuin Isaac, mutta vannoi kaikesta huolimatta ritarivalan ja on kaikkien silmissä täydellinen esikuva ritareille - uskollinen ja koko elämänsä muille uskonut mies. Tumma, lyhyt kihara tukka, siniset silmät ja voimakas, terve ruumis, naimattomana hän on kaupungin tavoitelluimpia aatelispoikamiehiä, mutta hän ei ole ainakaan vielä vastannut kenenkään pyyntöihin myöntävästi, ei edes veljensä aneluista ja suurista rahasummista huolimatta. Pukeutuu säädyllisesti ja hillitysti, yleensä haarniskaansa, mikä on vain lisäämään naisten ihastusta häneen. Vetäytyy usein rukoilemaan kirkkoon.

Luis de la Olaio

Hiljainen, asemaansa alistunut sukunsa palvelija, 53 vuotias, kreivin setä. Luulee olevansa enemmän kuin on, antaa usein neuvoa ja ehdotuksia suvulleen, mutta keskinkertaisuudessaan ne jäävät kuulematta. Löysi turvansa wanhasta kirkosta ja uskoo yhä sen sanomaan.

komentaja sieur Edmundo Luta

Kuusissakymmenissä, wanhan kirkon kannattaja, ristinritari, kunnioitusta herättävä olemus, karismaattinen, 175 senttinen, syvä ääni, kantaa lähes aina haarniskaansa liikkuessaan julkisesti, harmaantunut, mutta voimissaan, uskoo kuriin ja raudanlujaan hallintaan. Ankara mies, loistava sotajohtaja. Tukee kuningasta ja valtionneuvostoa. Ei vierasta uutta kirkkoa, vaikka uskookin enemmän vanhaan sanomaan - uskoo kirkkojen yhteiseloon.

kapteeni Amilcar Genesio

isä Osvaldo

kaartinkapteeni Gaspar Varanga

Vanhoillinen, uskoo entisen maailman hyveellisyyteen, weteraanikirkon sanomaan, josta hän kuuli ja oppi suvultaan. Varangat ovat Belencianon suvun lisäksi niitä harvoja suoria jälkeläisiä Pyhän varuskunnan ajoilta, vannoutuneita kansan ja kirkon suojelijoita. Varanga on aina ollut selkeästi isä Osvaldon lisäksi Ristintien hengellisiä johtajia, ja pitänyt kaartin imagon puhtaana ja luotettavana koko kaupungin väestön silmissä.

Gaspar on nelissäkymmenissään, aviossa, kuusi lasta ja kaupungin perheenisien esikuva. Rahvaan keskuudessa Varanga on sankari, mutta aatelisto tai muutkaan eivät hänestä juuri välitä - tunne on molemminpuolinen. Mies on varsin tavallisen näköinen, väkijoukkoon ja rahvaaseen sulautuva henkilö, joskin vaatteista, siis rengashaarniskan päällä olevasta kapteenintabardista, tietää että kyseessä on kuitenkin korkea-arvoinen kaartinupseeri. Kaarti ei myöskään rajoita naamakarvojen määrää, joten Gaspar on kasvattanut tuuhean mustan parran, ja lihaksikas, elämää nähnyt ruumis on tehnyt hänestä varsin vantteran miehen. Kansa arvostaa hänenkaltaistaan voimakasta ja raavasta miestä.

Uuden Näkijakunnan suurlähetti Kashi

karavaanari Apit Cutial

porgalibanno Tome Inverno

Pohjoisen taidekaupan herra, Ul Ythanghun suurimpia kulttuurinystäviä, omistaa satoja tauluja ja muita taide-esineitä. Patsaspuiston patsaat ovat pitkälti Tomen lahjoituksia, ja vartiosto suojelee niitä. Lihava, asemansa pöhöttämä mies, pukeutuu koreasti kirjailtuihin vaatteisiin, hyvin tyylitietoinen ja katsoo pitkin nenänvartta kaikkia alempiluokkaisia. Vihaa väkivaltaa ja sivistymättömyyttä. Voisi luulla olndrariksi.

suurnoviisi Oscuridad

Keski-ikäinen mies, kevyesti tukevoitunut lukutoukka, vetäytyy pitkälti aina omiin oloihinsa. Vaeltelee usein kirkon luvalla hautuumaalla ja patsaspuistossa korjaten vanhoja kivisiä taideteoksia. Mies, josta kansa pitää; korvaamaton osa kaupungin väestöä - hieman omituinen, mutta arvostettu ihmisten suojelija. Safiirien tapaan verhoutuu maskiin ja siniseen kaapuun, jonka tunnuksista voi ymmärtää miehen olevan suurnoviisi. Puhuu jokseenkin vaikeasti, jopa siis vaikeammin mitä voisi luulla maskin takaa puhuttavan.

noviisi Teryin

majatalon isäntä Olavo Pisco

Rääväsuu, äänekäs, nimesi majatalonsakin suorana vittuiluna kirkolle. Majatalo tunnetaan synnin pesänä, uhkapelien ja viinan mekkana. Ainoa syy, mikä pitää majatalon olemassa on kreivin suosio, ja se, että osapuolet ovat onnistuneet sopimaan keskenään jonkinlaisen rauhan siitä, etteivät puutu toistensa asioihin. Kaupungissa on kirkko uskoville ja majatalo eksyneille lampaille. Kuin majatalonsakin, Olavo on varsin värikäs ja näyttävä. Mies on yli kolmenkymmenen, kertoilee juttuja, tunkee pöytiin ja yrittää saada ihmisiä mukaan juhlatunnelmaan. Paikalla on yleensä varsin värikkäitä musikantteja laulamassa rivouksia, ja Olavo on yleensä eturivissä höhöttämässä, mikäli vain töiltään kykenee kuuntelemaan.

Kulttiin liittyvät

Kirous

"Minä, Vidiloth Radavar, kiroan teidät haudanhäpäisijät! Olette astuneet siunatulle maalle luvatta ja te tulette maksamaan hengellänne tästä! Minä kiroan teidät; viimeinen purppurakuningas palaa takaisin tähän maailmaan ja tulee etsimään teidät käsiinsä, ja hän vie teidän sielunne mukanaan yksitellen, hitaasti ja kivuliaasti!"'

Nelilj, muinainen demoni

Vidiloth Radavar, ensimmäinen purppurakuningas

Tyrannisuvun aloittaja, Radavarien haudassa ryhmän kironnut kuningas, purppurautuinen vanhan miehen haamu, epäkuoleman ja vihan vääristämin kasvoin. Vidilothista tiedetään vain vähän, sillä tuon ajan historiasta ei ole juuri mitään kirjoitettuna, mutta ainakin yksi näköistaulu on olemassa kuninkaan nuoruusajoista. Taulusta ilmeni, että Nicolo muistuttaa ensimmäistä purppurakuningasta lähes täysin, purppurakuninkaan sukua kun on, tosin identtinen ulkonäkö herätti luultavasti enemmänkin kuin vain epäilyksiä muissa.

Durante Radavar, viides purppurakuningas

"Viidennen", eli Durantea palvovan kultin aloittaja, Merselburgin levottomuuksien aloittaja. Vaeltaa yhä maailmaa epäkuolleena, voimakkaana verimahdinkäyttäjänä. Durantesta on jäljellä enää vain hänen pääkallonsa, mutta ilmeisesti demonitaikuus on pitänyt hänet elossa tähän asti ja tehnyt hänestä vaarallisen jopa kuningaskunnallekin. Etsinnöistä huolimatta tämä viimeinen purppurakuningas katosi täysin jopa safiirein kynsistä.

Yacinte, pieni tyttölapsi

Legiaro

Legiaro oli Duranten kultin ylipappi, demonitaikuuden vahvistama entinen vartiostonpäällikkö. -

Repin, vapaaherra

Muut kultistit: Ellen, Natul Farcelo, teatterin esiintyjät, sarvipäiset kultistit

Muut NPCt

Lilian, enkeli

Leisvedar, porgalibanno Merselburgissa

Aballon, kuningaskunnan taitavin miekkamies

Beli Baram

Turin, auguuri

Agapito, piispa

Järjestöt ja muut

Safiirit

Corax

Noidat

Solonada

Veteraanikirkko

Lothedrijarin kirkko

Porgalibannot

Lapoksen vapaaorjat

Paikat ja paikkakunnat

Merselburg

Nmartelo