Lumikoira:Sirval
Tämä sivu sisältää roolipelihahmon. Pelaaja: KoneV. Lumikoira (D&D Next).
! Sirval Hiekkakuski
| AC 14
HP 12 |
|
DESCRIPTION Alignment: N EXPERIENCE POINTS 0 |
|
ABILITIES STR 17 (+3) |
|
ATTRIBUTES Speed 25 ft. LANGUAGES Common, Halfling, High Speech, Elvish |
|
ATTACKS ranged: Light crossbow +5 1d8+4 p |
| CLASS FEATURES Expertise 2d6 |
|
RACIAL TRAITS Lucky reroll any 1 of a d20 roll once |
|
SKILLS Climb d6 |
| FEATS Lunge (increase single attack's reach by 5 ft.) |
|
ADDITIONAL CHARACTER NOTES Background trait Military rank: korpraali |
|
EQUIPMENT panssari aseita kamaa |
Tausta Sirval kasvoi ihmiskaupungissa, jonne hänen esivanhempansa olivat aikoja sitten perustaneet pienen puolituisyhteisön. Hänen vanhempansa pitivät kaupungissa sekatavarakauppaa, ja Sirvalin oli tietysti tarkoitus periä vanhempiensa ammatti ja alkaa kauppiaaksi. Koska hän ei tiennyt muusta, Sirval kasvoi uskoen, että hänestä tulisi kauppias, vaikka hänen tinkimisyrityksensä eivät oikein onnistuneet eikä hän muutenkaan saanut myytyä kenellekään mitään muuta kuin sen mitä olivat alun perin tulleet ostamaan. Hän oli kuitenkin vielä lapsi, kun hän löysi paremman kutsumuksen.
Sirval oli lapsena villi ja väkivaltainen mutta hyväntuulinen. Ilkeä hän ei ollut, mutta tuntui silti pitävän tappeluista enemmän kuin kunnon puolituisen olisi pitänyt. Hän läimi usein muut puolituislapset niin pahoin, että he juoksivat kotiinsa verissä päin ja itkien. Kun puolituisvanhemmat olivat kieltäneet häntä leikkimästä lastensa kanssa, hän lähti etsimään ihmislapsia, joiden kanssa leikkiä. Ihmiset kestivät väkivaltaista puolituista paljon paremmin – ehkä siksi, että kukaan ei koskaan kehdannut myöntää, että Sirvalin lyönnit oikeasti sattuivat. Ihmislapset saivat myös Sirvalin varovaisemmaksi, sillä vähemmän yllättäen hänkään ei kestänyt aivan mitä vain ja sai useasti turpaansa.
Kasvaessaan Sirvalista tuli yhä vahvempi, ja vaikka hänen voimansa ylittivät jopa useimpien ihmisten kyvyt, jopa heidän, jotka olivat nähneet hänen taistelevan, oli erittäin hankala uskoa näkemäänsä. Sirval oli jatkuvasti todistelemassa voimaansa muille. Koska sekatavarakaupassa kävi usein vieraita ihmisiä ja jopa kaupungin ulkopuolelta tulleita ja seikkailijoita, hänellä ei ollut pulaa ihmettelijöistä. Sirval kuitenkin kyllästyi ihmettelyyn ja vähättelyyn tultuaan täysikasvuiseksi. Oli päivänselvää, että hän oli vahva. Häntä ei pitänyt vähätellä.
Tunteet kulminoituivat, kun sekatavarakauppaan tuli eräänä päivänä sotilasryhmä, joka ei ottanut uskoakseen Sirvalin kykyjä edes useiden voimainnäytösten jälkeen. Sirval heitti pultit ja takoi sotilaat maahan. Pari heistä kellistyi yhtä paljon omaan nauruunsa kuin hänen lyönteihinsä, vaikka osa heidän ystävistään oli juuri lyöty tajuttomaksi. Sotilaiden pomo, kersantti, antautui Sirvalille ennen kuin tuli löylytetyksi. Kersantti oli kovin vaikuttunut, ja ehdotti, että Sirval liittyisi armeijaan.
Sirval oli ällistynyt yllättävästä uudesta ammattivaihtoehdostaan ja pakkasi tavaransa sen sileän tien, jättäen kalpeat ja monttu auki seisovat vanhempansa kaupan tiskille muutaman halauksen jälkeen.
Sirval menestyi armeijan leivissä, joskin hänen oli todistettava kykynsä sotilaille useaan kertaan. Jonkin ajan jälkeen muut sotilaat tottuivat häneen eivätkä enää kyseenalaistaneet hänen voimiaan. Ensimmäistä kertaa hän myös löysi ihmisiä, jotka todellakin olivat häntä parempia taistelemaan, joten hän yritti oppia ahkerasti uusia asioita.
Ei kestänyt kuin pari vuotta, kun Sirval pääsi ottamaan osaa ensimmäiseen sotaansa. Armeija lähti taltuttamaan outoa ihmisten, örkkien ja puoliörkkien hädin tuskin toimivaa yhteisöä, joka yritti levittäytyä kaupunkia päin. Sirval loisti taistelussa, kun kukaan ei koskaan uskonut hänen olevan uhka. Kaupungin armeija voitti, mutta Sirvalille jäi kuitenkin sodasta käteen omituinen olo. Taistelukentälle kaatuneet toverit ja jopa viholliset olivat todella surullinen näky, ja Sirval ei voinut kuin miettiä, miksi taistelun oli pitänyt tapahtua. Miksi olentojen oli tapettava toisiaan massoittain? Kyllä hän ymmärsi kostomurhan, vahinkokuolemat ja tappamisen hyödyn vuoksi, mutta oikea sotiminen ei käynyt hänen järkeensä. Hän ei ymmärtänyt, milloin asiat menivät niin pahaksi, että niistä ei voinut puhua, ja toisaalta hän itse tappeli aina paljon mieluummin kuin puhui. Näiden ristiriitojen kanssa hän alkoi jäädä pois armeijan harjoituksista, ja lopulta hänen katsottiin siirtyneen erikoistehtäviin.
Sirval meni takaisin kotiinsa, jossa hänen nuoremmat sisaruksensa olivat ottaneet enemmän vastuuta kaupassa. Ainakaan hänen ei ollut pakko pitää huolta kaupasta. Vaikka hänenkin perheensä karsasti väkivaltaa ja sotaa, he olivat silti ylpeitä Sirvalin saavutuksista.
Viime aikoina Sirval on tehnyt muiden erikoistehtäviin siirrettyjen sotilaiden kanssa pari helppoa keikkaa ja pannut ruotuun kaupungin häiriötekijöitä.
Ulkonäkö Sirval on hyvin jäntevä ja ketterä, mutta puolituiseksikin pienehkö. Hän on 86 cm (2' 10") pitkä ja painaa 18 kg (40 lb). Hänellä on tummanruskeat silmät ja vaaleahkon ruskea tukka. Hänen tukkansa on siisti, tasaiseksi leikattu ja yltää suunnilleen hänen olkapäilleen. Tyyliltään se muistuttaa usein kypärää, myös silloin, kun hän ei ole pitänyt kypärää päiviin.
Persoonallisuus Sirval oli nuorena äkkipikainen ja otti mielellään osaa aivan mihin tahansa nujakkaan, jonka sattui näkemään. Sodassa oltuaan hän on hieman rauhoittunut, sillä hän tajusi, että taistelemisenkin voi viedä liiallisuuksiin. Hän pitää silti edelleen tappelusta, mutta ei yritä tahallaan pahentaa tilanteita saadakseen aikaan vaarallista rähinää.
