Klaus Eisenberg (salaiset)

Kohteesta ExcaliburWiki
Versio hetkellä 23. syyskuuta 2009 kello 17.55 – tehnyt Laura (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: ==Klaus Eisenbergin tutkimukset== === Biologiset tutkimukset === Tätä osiota ei ole välttämätöntä lukea, kirjoitin lähinnä itseäni varten, jotta muistan, miten asiat toimi...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Klaus Eisenbergin tutkimukset

Biologiset tutkimukset

Tätä osiota ei ole välttämätöntä lukea, kirjoitin lähinnä itseäni varten, jotta muistan, miten asiat toimii. Tarkoituksena oli lähinnä kirjoittaa puhtaaksi paperille tekemiäni muistiinpanoja.

  • solut pyrkivät vähentämään entropiaa ja aktiivisesti rakentamaan järjestystä
  • soluilla kyky vetää energiaa ympäristöstä ja tallentaa se kemiallisiin sidoksiin, joiden avulla solut voivat rakentaa biologista järjestystä -> takaa sen, että biologiset rakenteet säilyttävät muotonsa

Termodynamiikan toisen lain muaan: "Maailmankaikkeudessa tai missä tahansa erstyneessä ympäristössä epäjärjestyksen (entropia) määrä kasvaa". Elävät solut tuottavat järjestystä, mutta solu ei ole eristetty yksikkö, joten se ei riko TTL:ää. Solu hakee energiaa ympäristöstään: ruokana, auringonvalona tai chemosynteettisten bakteerien tavoin ts. tuottamalla energiaa pienten sisäisten kemiallisten reaktioiden avulla.

Termodynamiikan ensimmäisen lain mukaan: "Energia voi vaihtaa muotoa, mutta sitä ei voi luoda eikä hävittää". Esim. eläinsolu muuttaa ruuan atomien väliset sidokset (kemialinen sidosenergia) satunnaiseksi molekyylien lämpöliikeeksi (lämpöenergia). Lämpöenergiaa on tuotettava, jotta solun ympäristö olisi enemmän epäjärjestyksessä ts. vaikka solun sisäinen järjestys on suurempi niin universumin kokonaisjärjestys on pienempi (lämpöenergia on epäjärjestyksellisin energian muoto), jotta termodynamiikan II laki toteutuisi. Solu ei voi itse hyödyntä lämpöenergiaa -> purkaa sen aineenvaihduntaan.

  • entsyymit käynnistävät solujen sisäiset reaktiot ja nopeuttavat niitä kertoimella <math>10^14<math>
  • entsyymit ovat "erikoistuneet" vain yhdenkaltaisiin reaktioihin -> solut tuottavat monenlaisia entsyymeitä
  • vapaa energia G, <math>\Delta\G</math> on vapaan energian muutos, solujen tuottama lämpöenergia on vapaanenergian muutos
  • negatiivinen <math>\Delta\G</math> tarkoittaa vapautuvaa energiaa
  • soluhengityksessä glukoosi palaa hapessa ja siitä muodostuva <math>\Delta\G</math> = -686kcal/mol ts. mooli glukoosia tuottaa lämpöenergiaa 2870,224 kJ, glukoosin palaminen vaatii entsyymeitä toimiakseen, sillä se ei ole täysin spontaanireaktio
  • lämpöenergia voidaan muuttaa mekaanikseksi työksi -> voidaan saada kineettiseksi energiaksi
  • on oletettavaa ettei kaikkea lämpöenergiaa saataisi muutettua kineettiseksi energaksi, mutta vaikka hävikki olisi esim. 50% energiaa muodostuu silti 1435,112 kJ
  • kineettisen energian aiheuttama nopeus saadaan kaavasta: <math>E_k=\frac{1}{2}mv^2</math>

Ikäväkseen Klaus tajuaa olevansa huono fysiikassa ja vaikka kykeni luomaan paljon lämpöenergiaa solumanipulaatiolla ja niiden avulla luomastaan ameebamaisesta oliosta, joka yksinkertaisesti tuotti ja hajotti glukoosia ja vapautti tuottamansa lämpöenergian ulkomaailmaan. Klaus arvioi, että tuotetulla kineettisellä energialla pystyisi 10g painavaa kappaletta liikuttamaan noin nopeudella 2679 m/s (jos oletetaan, että 50% lämpöenergiasta menee hukkaan), mikä on 9644,4 km/h. Ilmalaiva liikkuu keskimäärin nopeudella 128 km/h ts. nopeus ero olisi suunnaton ja ilmalava hajoaisi (varsinkin, kun ilmalaiva painaa huomattavasti enemmän kuin 10g ja liikkuisi siis tuotakin nopeammin).

Tämän takia olisi parasta käyttää jotai muuta energiantuotantomuotoa kuin glukoosin palaminen soluhengityksen aikana. Toisaalta yksi mooli glukoosia tuottaa noin 30 ATP molekyyliä, jotka hydrolyysissä hajotessaan ADP:ksi tuottaa energiaa 30,5432 kJ. Jos oletetaan, että 50% syntyneestä lämpöenergiasta menee hukkaan, kineettistä energiaa syntyisi 15,271 kJ. Tällä energialla 10 g painava kappale liikkuisi noin 276 m/s eli 993,6 km/h.

Johtopäätös: solueliön tuottama energia kannataa jakaa pienemmiks osiksi ja hajottaa vuoroissa esim. juuri hydrolyysissä, jolloin syntynyt energia ei ole niin räjähdysmäisen suuri.

Klaus ei kuitenkaan ole kyennyt yhdistämään tutkimustuloksia ilmalaivaansa toimivalla tavalla, mutta yritys on kova.

Coetus Prima Luxae (CPL)

Klaus tutustui Sveitsissä myös ystävänsä Edmund Beckenbauerin italialaseen vaimoon Adele Beckenbaueriin, joka sattui myös olemaan entinen CPL:n jäsen, joka oli poistunut Vatikaanista tutkimusympäristön muuttuessa liian ahdistavaksi. Adelella oli kuitenkin suhteita Vatikaaniin ja hän oli selvittänyt joitain asioita CPL:n taustalla ja siihen kuuluvista ihmisistä.

CPL:ää johdettiin Prima Luxin luostarista ja koko järjestön oli perustanut Klausin hyvin tuntema Amilcare Quadrelli. Tämä oli johtanut järjestön tutkimuksia jo kymmeniä vuosia ja halusi kerätä mukaan jatkuvasti uusia kyvykkäitä nuoria, sillä vanhoja jäseniä poltettiin roviolla ikävän tiuhaan tahtiin.

CPL:n biologisilla tutkimuksilla oli inkvisition hyväksyntä, mutta CPL:n johto ja inkvisitio kinasivat usein tutkimusten oikeaoppisudesta, sillä biologisten tutkimusten seurauksena oli syntynyt monia uskonnon vastaisia tutkimustloksia ja keksintöjä.

Adelene ei ollut kertonut Klausille mitään omista yhteyshenkilöistään, eikä edes sitä mitä oli tehnyt ollessaan CPL:n jäsen, mutta hänellä tuntui olevan järjestöstä paljon tietoa.

Klausille hän oli perustajan ja inkvisitio ongelmien lisäksi suostunut kertomaan, että CPL:ään kuului kolme johtavaa tasoa, joilla jokaisella oli oma tukikohtansa, sillä järjestö oli kasvanut sen verran suureksi, ettei Prima Luxin luostari yksinään ollut riittänyt (siitäkään huolimatta, että vanhoja jäseniä kuoli tasaiseen tahtiin). Jokaisella näistä kolmesta tukikohdasta, jotka olivat luostareita, oli omat johtajansa ts. apottinsa ja heillä oli jokaisella muutamia vakoojia, joista Livia oli ollut vain yksi. Tämän lisäksi jokaisella kolmesta luostarista oli myös omat kykyjenetsijät, jotka vaelsivat Vatikaanin luostareissa etsien biologiasta kiinnostuneita nuoria. Adelene ei kuitenkaan suostunut kertomaan muiden luostarien sijaintia, eikä mitään muuta arkaluontoista, sillä vaikka hän ystävystyi Klausin kanssa ei hän koskaan luottanut Klausiin täysin.

Adelene oli kuitenkin kiinnostunut Klausin tutkimuksista, kun Klaus näistä hänelle kertoi ja Klausin muutettua Preussiin ja aloitettuaan tutkimuksensa uudestaan Adelene avusti Klausia hankkimaan tarvitsemaansa teknologiaa, jota ei Mekaanikkojen killan takia kyennyt hankkimaan.