Ero sivun ”Jokimetsän laulu:PJn speksaukset” versioiden välillä
p |
|||
| Rivi 22: | Rivi 22: | ||
siellä kuningatar nojaa kalpeaan käteensä | siellä kuningatar nojaa kalpeaan käteensä | ||
| − | + | vehreiden salien uumenissa | |
</nowiki> | </nowiki> | ||
| Rivi 32: | Rivi 32: | ||
Näin yhdessä rakennettuja linnoja | Näin yhdessä rakennettuja linnoja | ||
| − | + | kristallien loistetta | |
| − | + | Iltapäivän auringossa vuoret siintää hopeaa | |
| − | + | laaksot kultaa kimaltaa ja joki helisee | |
| + | vaipuu kevyt käsi ja muisti vaeltaa | ||
| + | yli kaiken annetun, palanne hurjaa maailmaa | ||
Polultaan harhautuneet isät | Polultaan harhautuneet isät | ||
| − | + | nostettuina kunniaan | |
| − | + | hiljaisuuden perineet lapset | |
| − | + | tuudittautuneena lauluun | |
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
Ja sametinpehmeä | Ja sametinpehmeä | ||
on kylki kuolon kolean | on kylki kuolon kolean | ||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
ja sametinpehmeät | ja sametinpehmeät | ||
ovat rakastajan huulet | ovat rakastajan huulet | ||
Versio 19. toukokuuta 2010 kello 11.20
Älä tirkistele! Tämä ei kuulu sinulle. Nih.
Kehä on kuulemassa Terältä vastauksia kysymyksiinsä.
Matkasin pitkään ja syvälle. Joka aamu pukeuduin useampiin uniin, suojaksi päivän ohutta kerrosta vastaan, jonka pinnalla asuu myrkyllisiä kasveja ja pieniä olentoja suut täynnä hampaita ja sanoja.
- Jalava: Missä ongelmia aiheuttaneet keijut ovat/Miten ne voi löytää?
seuratkaa hopeista pohjolan jokea *osoittaa paikkaa aukaisemassaan kartassa* ja seuratkaa mehiläisiä olette perillä, kun yöstä muinaisuuden udun nousevat hopeiset muistojen metsät hämärästä painajaisten mustat suot unohduksen niiden keskellä on kaupunki vihreä labyrintti lasitornit korkeuksissaan siellä kuningatar nojaa kalpeaan käteensä vehreiden salien uumenissa
Terällä on kuitenkin muutakin kerrottavaa...
Kumarruin lähelle maata missä kaikki uinuu Näin yhdessä rakennettuja linnoja kristallien loistetta Iltapäivän auringossa vuoret siintää hopeaa laaksot kultaa kimaltaa ja joki helisee vaipuu kevyt käsi ja muisti vaeltaa yli kaiken annetun, palanne hurjaa maailmaa Polultaan harhautuneet isät nostettuina kunniaan hiljaisuuden perineet lapset tuudittautuneena lauluun Ja sametinpehmeä on kylki kuolon kolean ja sametinpehmeät ovat rakastajan huulet
Lopuksi Terä kertoo lähtevänsä joksikin aikaa muualle, tärkeitä asioita, jotka on hyvä hoitaa nyt kun Rämemies ei ole maisemissa.
Vartiojoukot ja valkoinen aarnikotka
Nämä voivat tulla vastaan matkalla pohjoiseen, lähellä Marikan alueen rajaa tai sitten tiedustelijoina Samaran alueella, riippuu hieman pelaajien toimista.
4 katafraktia tavallisten aarnikotkien selässä, komentajalla valkomusta aarnikotka, kuin sääksen ja lumileopardin välimuoto. Joku (kuka?) on tuonut tämän muinaisesta Athanasiasta keijujen ulottuville, aarnikotka ei ole ihan keijujen hallinnassa. Ylväs ja ylpeä eläin tuijottaa ylevöitynyttä pitkään hurjilla keltaisilla silmillään, kunnes kumartaa hieman valkeaa päätään. (Valkea aarnikotka ei ole villeyden aikaansaama mutantti, vaan 1AK:lla Balianin Craft:Genesiksellä valmistama lahja Aurinkoiselleen. Tämä varmaan tuo joitain muistikuvia Pilven ja Jalavan mieleen...)
