Ero sivun ”Baldurin portti:Ouhig Valonvalaja” versioiden välillä

Kohteesta ExcaliburWiki
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Rivi 11: Rivi 11:
 
*Ulkonäkö: Hän ei ole erityisen kaunis, mutta huoliteltu ja siisti olemus tekee hänestä miellyttävää katseltavaa. Pitkä, nokisen musta parta ja hiukset, samanlaiset mutta sileämmät, ovat moitteettomasti kammattu ja letitetty. Muodoltaan hän on tukeva ja tanakka, keskimittainen kääpiö.  
 
*Ulkonäkö: Hän ei ole erityisen kaunis, mutta huoliteltu ja siisti olemus tekee hänestä miellyttävää katseltavaa. Pitkä, nokisen musta parta ja hiukset, samanlaiset mutta sileämmät, ovat moitteettomasti kammattu ja letitetty. Muodoltaan hän on tukeva ja tanakka, keskimittainen kääpiö.  
  
*Pukeutuminen ja varusteet: Hän ei ole vielä ehtinyt pukeutumaan tai varustautumaan.
+
*Pukeutuminen ja varusteet: ''Hän on pukeutunut mustiin väljiin vaatteisiin, jotka on sidottu köydellä. Huomiota herättävämpänä suomuinen metallihaarniska peittää hänen yläruumiinsa ja ulottuu tukevaa kääpiötä polviin saakka. Vyötäröllä roikkuu sotakirves ja kaulassa hopeinen Moradinin pyhä symboli.''
  
 
*Käyttäytyminen: Hänen liikkeensä ovat vähäeleisiä, hitaita, vakaita ja harkittuja, mutta kaukana tanssillisen sulokkaasta ketteryydestä. Hänen äänensä kuuluu tasaisena, matalana mutta tiheän parran takaakin aina yhtä selkeänä. Erikoisinta hänen puheessaan on sen kohde: hän höpöttää jumalalleen alituiseen, eikä vastausta kuule muut kuin hän itse. Mielellään hän lausuu yksinkertaisia aforismin kaltaisia toteamuksia, toisinaan osuvampia kuin toisinaan. Opettavaiset puheenparsien tarkoitus ei kuitenkaan ole toisten ojentaminen vaan ennemminkin jonkinlainen ääneen ajattelu. Myös päämäärätön muistelu kuuluu hänen mieliaiheisiinsa, koska voi sillä luoda uudelleen kadotetun yhteyden sukunsa poistuneisiin jäseniin. Hänen hyvä pitkämuistinsa on tässä avuksi, mutta muistelu saattaa siitä huolimatta usein katketa alakuloiseen mietiskelyyn.  
 
*Käyttäytyminen: Hänen liikkeensä ovat vähäeleisiä, hitaita, vakaita ja harkittuja, mutta kaukana tanssillisen sulokkaasta ketteryydestä. Hänen äänensä kuuluu tasaisena, matalana mutta tiheän parran takaakin aina yhtä selkeänä. Erikoisinta hänen puheessaan on sen kohde: hän höpöttää jumalalleen alituiseen, eikä vastausta kuule muut kuin hän itse. Mielellään hän lausuu yksinkertaisia aforismin kaltaisia toteamuksia, toisinaan osuvampia kuin toisinaan. Opettavaiset puheenparsien tarkoitus ei kuitenkaan ole toisten ojentaminen vaan ennemminkin jonkinlainen ääneen ajattelu. Myös päämäärätön muistelu kuuluu hänen mieliaiheisiinsa, koska voi sillä luoda uudelleen kadotetun yhteyden sukunsa poistuneisiin jäseniin. Hänen hyvä pitkämuistinsa on tässä avuksi, mutta muistelu saattaa siitä huolimatta usein katketa alakuloiseen mietiskelyyn.  

Versio 29. heinäkuuta 2009 kello 16.19

Olen merkinnyt muutokset kursiivilla.

Vielä nimetön (kesken)

  • Neljännen tason pappi. Häntä ei vielä ole nimetty, joten puhutellaan häntä vain hänenä.

Kuvaus

  • Yleistä: Hän on 136-vuotias, papiksi oppinut kultakääpiö-herra. Hänen kotiseutunsa kätkeytyy Suuren Vajoaman läheisessä kallioperässä kiemurtelevien Syvävaltakuntien salattuihin onkaloihin eteläisessä Faerûnissa. Hänen kääpiöyhteisönsä pysyttelee mielellään tutuissa luolastoissaan, sotureiden lisäksi lähinnä vain kauppiaat kulkevat maita kierrellen, levittäen samalla kotipuolen käsityöläisten valmistamia aarteita maailmalle.
  • Ulkonäkö: Hän ei ole erityisen kaunis, mutta huoliteltu ja siisti olemus tekee hänestä miellyttävää katseltavaa. Pitkä, nokisen musta parta ja hiukset, samanlaiset mutta sileämmät, ovat moitteettomasti kammattu ja letitetty. Muodoltaan hän on tukeva ja tanakka, keskimittainen kääpiö.
  • Pukeutuminen ja varusteet: Hän on pukeutunut mustiin väljiin vaatteisiin, jotka on sidottu köydellä. Huomiota herättävämpänä suomuinen metallihaarniska peittää hänen yläruumiinsa ja ulottuu tukevaa kääpiötä polviin saakka. Vyötäröllä roikkuu sotakirves ja kaulassa hopeinen Moradinin pyhä symboli.
  • Käyttäytyminen: Hänen liikkeensä ovat vähäeleisiä, hitaita, vakaita ja harkittuja, mutta kaukana tanssillisen sulokkaasta ketteryydestä. Hänen äänensä kuuluu tasaisena, matalana mutta tiheän parran takaakin aina yhtä selkeänä. Erikoisinta hänen puheessaan on sen kohde: hän höpöttää jumalalleen alituiseen, eikä vastausta kuule muut kuin hän itse. Mielellään hän lausuu yksinkertaisia aforismin kaltaisia toteamuksia, toisinaan osuvampia kuin toisinaan. Opettavaiset puheenparsien tarkoitus ei kuitenkaan ole toisten ojentaminen vaan ennemminkin jonkinlainen ääneen ajattelu. Myös päämäärätön muistelu kuuluu hänen mieliaiheisiinsa, koska voi sillä luoda uudelleen kadotetun yhteyden sukunsa poistuneisiin jäseniin. Hänen hyvä pitkämuistinsa on tässä avuksi, mutta muistelu saattaa siitä huolimatta usein katketa alakuloiseen mietiskelyyn.

Luonne

  • Yleisluonne: Rauhallinen olemus kätkee sisälleen vilkkaan mielikuvituksen, joka näkee ennusmerkkejä ja jumalallisia esiintuloja kaikkialla. Herkästi hän ylitulkitsee asioita uskomatta yksinkertaiseen sattumaan. Kovin kummoinen teoreetikko hän ei ole, joten analyysien johdonmukaisuus saattaa onnahdella kerran jos toisenkin. Useimmiten hän huomaamattaan taipuu uskomaan sitä, mikä eniten tuottaa mielihyvää. Hän inhoaa pinnallisuutta ja keskustelee mielellään syvällisiä. Se ei kuitenkaan estä nauttimasta aineellisista mukavuuksista – kuten hyvästä tupakasta ja tukevista liharuuista.
  • Ihmissuhteet ja suhtautuminen: Useimmat tuttavuudet pitävät häntä hieman höperönä mutta harmittomana. Tämän tästä toistuva jumalpuhe edesauttaa tämänkaltaisia luonnearvioita, vaan eipä ole tavatonta sekään, että syvämietteiset keskustelut jättävät kanssaolijat aidosti vaikuttuneiksi. Hän antautuu jutustelulle yleensä vain omasta halustaan eikä tarkoituksellisesti elävöittääkseen seurustelua. Hän puhuu usein kuin vain itselleen, tai jumalalleen, ja jatkuva jumalsuhteen hoito tahtookin väistämättä karsia kanssaoleville suotua huomiota. Jumalsuhde on hänen tärkein tavoitteensa, muu on enemmän tai vähemmän ohimenevää. Vain pitkälliset suhteet ovat hänelle merkityksellisiä jumalsuhteen rinnalla. Siksi ystävyys vaatii pitkällisen lämmittelyn, mutta ajan kanssa hänen toveruutensa voi vahvistua vilpittömäksi arvostukseksi ja horjumattomaksi uskollisuudeksi. Pohjimmiltaan hänellä on heikohko itseluottamus, vaikka hän ei ole sitä koskaan itse havainnut. Sitä vasten muiden korostunut ylpeys tai uppiniskaisuus näyttäytyy hänelle vieraana ja pahaenteisenä. Piilevä itseluottamuksen puute tekee hänestä helposti manipuloituvan ja siksi alttiin hyväksikäytölle. Hän on taipuvainen uskomaan miltei mitä tahansa, jos asianomainen osaa esittää väittämänsä oikeassa valossa.
  • Asiat joista pitää/ei pidä: Hän rakastaa dogmeja ja sääntöjä, sillä hän uskoo niiden noudattamisen olevan ainoa tapa tuottaa kestävää hyvää ja onnea. Pinnallisuus, ylpeys ja pröystäily saavat hänet kavahtamaan inhosta. Osaa arvostaa elämän pieniä mukavuuksia ja yksinkertaisia nautintoja, mutta kohtuudella, sillä mässäilyä hän halveksii.

Historia

Elämänsä alussa hänet opetettiin sepän taitoihin ja asiaan kuuluvaan kunnioittavaan ammattiylpeyteen. Kuuliaisuutensa ja tunnollisuutensa avulla hän toteutti kädentaitojaan luoden kelpo käyttö- ja koriste-esineitä ja näin turvaten kohtuullisen mukavan toimeentulonsa. Hän seurasi perimiään työohjeita rukoilijan hartaudella, mutta aikaa myöten hän sai huomata kilpailevien seppien ajaneen hänen ohitseen taiteellisella luomisvoimalla. Uusi muotivirtaus alkoi suosia yhä kokeellisempaa muotoilua, mitä traditiota rakastavana hän ei kyennyt ymmärtämään ja töin tuskin edes teknisesti toteuttamaan.

Asia oli hänelle erityisen tuskallinen, koska ammattiylpeyteen sekoittui myös ylpeys oman klaanin taitojen perinnöstä. Epäonnistuminen merkitsisi pettymyksen tuottamista omalle suvulle. Mutta häpeän sijaan hänen mielensä alkoi täyttyä epäuskosta muiden erinomaisuudelle. Mitä muuta he ovat kuin kurittomia kujeilijoita? Vaaliessaan sukunsa ikiaikaisia taitoja hänen esineissään on sentään monin verroin enemmän henkeä kuin kilpailijoiden temppuilemalla liioitelluissa rihlauksissa ja jalokiviupotuksissa.

Hän alkoi nähdä henkeä jokaisessa luomuksessaan, kunnes tuntui kuin esineet olisivat voineet puhua hänelle. Ajatus viehätti häntä, ja hän halusi yhä voimakkaammin kuulla sellaista puhetta. Hän muisti myytin luojajumala Moradinista, joka rakensi ruumiinsa kivestä ja metallista mutta sai henkensä tulesta. Metallista ja jalokivistä hän muovasi myös kääpiöt, joihin hän, teoksensa jäähdyttääkseen, tuli puhaltaneeksi hengen.

Henkistyminen loi olemassaolon merkitystä - ikiaikaista puhetta jota kuihtunut suku ei enää voinut tarjota. Hiljalleen sepäntyö jäi yhä vähemmälle huomiolle jumalpuheen tavoittelussa. Hän jätti valimonsa, pakkasi vähäisen omaisuutensa ja lähti matkaan sinne, missä kenties kuulisi jumalansa voimakkaimmin ja voisi tätä parhaiten palvella. Tällä matkallaan hän kehitti uskomuksen persoonallisesta suhteesta jumalaansa. Moradinista tuli hänelle päivittäinen juttukumppani, ja kaikesta ympäristöstään hän löysi henkisiä piirteitä.




Baldurin portti: Jumalattaren avain

Baldurin portti