EEP:Tanssiaiset, osa 2
Tanssiaiset, osa 2
Kesäillan hämäräinen pitkä pensaskäytävä vie suuren kartanon pihalle. Musiikkia kuuluu, sisältä kovempaa kuin ulkoa. Pihalla kirmailee laumoittain lapsenomaisia eläinotuksia, osa hyönteismäisempiä, osa kissa-lepakko-sammakkomaisia, mutta kaikilla on rusetit. Tyypit ovat ilmiselvästi palvelusväkeä, ja tulevat pyytämään kutsukorttia ja ohjaamaan sisään. Aula on hulppea, ja muistuttaa melko lailla ulkotiloja, vähän tapetoituja seiniä ja marmorilattiaa näkyy siellä täällä idyllisten loppukesän kasvien välistä. Tarjolla on usean kokoisia tervetuliaismaljoja sekä kätevä iso taulu, johon on kuvattu ja nimetty kaikki tärkeimmmät vieraat. Ensimmäisinä ovat Kesä- ja Talvihovin ritarit, sitten eri keijuja, ja muutamia muita ihmisiä, viimeisinä EEP:in väki. Aula jälkeen on iso tanssisali, koristeltu samaan tyyliin, jossa on paljon erinäköisiä, -kokoisia ja -muotoisia keijuja. EEP:in saavuttua illan emäntä, markiisitar Orapihlaja tulee heti tervehtimään, aika höpöttelevänä ja iloisena; Lady Amalasuinthan kanssa on selkeästi tooosi hyvät välit ja historiaa löytynee ainakin kartanon suhteen. Kovin pitkään ei kuitenkaan tarvitse tämän kanssa selvitä, ennen kuin emännän pitää mennä varmistamaan etteivät goblinit onnistu vahingossa tuhoamaan valtavaa kerroskakkua. Heti kun astuttiin huoneeseen, iso lohikäärmemäinen otus jäi hetkeksi tuijottamaan Augustia, ja Chess tajuaa että on nähnyt valtavan peikon aiemmin astraaliprojisoiduttuaan.
Kummia keskusteluja keijujen kanssa
Caleb ottaa ison maljan, nyökkää Chessin kanssa, ja lähtee piruilemaan virassa oleville DEA:n jäsenille. Kane kysyy Augustilta että missäs hänen deittinsä on, joten August lähtee viemään häntä Veriuran luo. Veriura näyttää keskustelevan nais-dullahanin ja ison yökkös-rouvan kanssa, mutta ottaa ilolla Augustin vastaan. Kane ja Veriura tunnistavat toisensa netti-nickien kautta, Veriura kertoo kuinka on koittamassa ihmisten sokkodeittijuttuja, ja Kane on vähän hämmentynyt kaikista näistä keijuista. Keijut ovat innokkaita juoruilemaan ja puhumaan Veriuran ja Amalasuinthan aviohistoriasta, August juttelee mukavia, Kane rupeaa vähän huolestumaan että mihin on mennyt sekaantumaan...
Artie on ottanut ison maljan ja täristen juo sen melko nopeasti, ottaen pikku tarjoilijatontuilta seuraavan, ja aloittaessaan kolmatta Joannah (Dianana) tulee vähän väliin ja ehdottaa että syötäisiin myös jotain; Artie ei laita vastaan kun Diana taluttaa noutopöydän ääreen. Sali on aivan valtava, mutta jotenkin paikan koko muuttuu ja useimmat oleelliset henkilöt näkyvät aina tarpeen mukaan, joten pöydän luo päästään helposti. Artie kyselee tarjoilijoilta ruoista, kasaa lautasensa täyteen ja menee istumaan seinää vasten ja tekemään muistiinpanoja rupeaa ja lajittelemaan ruokaa pieniin näytepussukoihin.
Chess kipittää Maxin luo ja hyppää Maxin kaulaan; Max on aika hermona mutta vähän rauhoittuu kun Chess on päässyt paikalle. Chess kertoo että tunnistaa isoimman peikon, ja saa varmistuksen siitä että hän on Lordi Faust, Talvihovin sotapäällikkö; samalla Chess tajuaa että taisi olla projisoituneena Augustia muistuttavan lohikäärmetyypin päähän. Chess saa suostuteltua Maxin mukaan mennäkseen puhumaan Faustille, joka on parkeerannut itsensä nurkkaan nauttimaan pöydän antimista koko illaksi. Chess ja Max tervehtivät kohteliaasti Faustia, koittaa möreästi vastata nuorisolle muttei selvästi ole tottunut small talkiiin. Chess onnistuu kuitenkin pääsemään jonkunlaiseen keskusteluun Faustin kanssa, vaikkakin melko väkivaltaisista aiheista. Arviona on, että Faust on vähän turhautunut rauhan vuosiin ja pehmennyt jonkun verran mutta rasvan alta löytynee vielä lihastakin, eikä tunnu pitävän ihmisten maailmaan oikein kunnon paikkana nuorelle peikolle. Kun parivaljakko on jo lähdössä pois, Diana saapuu keskustelemaan hetkeksi ja yrittää vakuutella Faustille että Maxillakin on hyviä mahdollisuuksia kasvaa peikoksi, sitten jatkaa muualle; sitten perään myös Max ja Chess hyvästelevät Faustin.
Griffin, yhä tulevaisuudestaan huolissaan, menee puhumaan rouva Knightille, ja päättää aloittaa kyselemällä hänen historiastaan. Agatha rakastui nuorena edelliseen Vihreään ritariin, päätyivät naimisiinkin, mutta sitten mies kuoli ja tytär piti antaa pois Kesähoviin. Tarkalla silmällä ja korvalla Griffin arvioi, että Agathalla on katkeruutta Kesähovia kohtaan mutta suhtautuu sympaattisesti nuoria keijuja ja muita vastaavia kohtaan – hän on paikalla juhlissa enemmän velvollisuudentunnosta. Griffin saa hiukan ymmärrystä ja tukea, ja rouva Knight vaikuttaa olevan valmis auttamaan häntä tulevaisuudessa. Hän myös avautuu hiukan enemmän historiastaan ja myöntää, että on ehkä ollut turhan penseä EEP:iä kohtaan.
Artie on saanut täytettyä melkein kaikki näytepussinsa ja juonut jonkun verran lisää, joten nyt uskaltaa mennä katsomaan pihalla lammikossa olevaa valtavaa kalatyyppi Lordi Braeburnia. Braeburn tervehtii Artieta, joka ensin rupeaa liottamaan jalkojaan lammikossa, sitten pohtimaan Braeburnin ja dinosauruksien fysiologisia yhtäläisyyksiä. Artie on ilmeisesti lainannut tavanomaisen suodattimensa Chessillä, ja pälättää innoisaan humalassa menemään Braeburnille, joka kertoo myös jonkin verran keijunkronikoitsijana olosta ja keijuista yleensä. Keijufysiologia on jännittävää, ja Artie tekee (melkoisen mustetahraisia) muistiinpanoja; monissa vanhoissa tarinoissa on totuuden siementä, mutta moderneista tapauksista kuten Joseph Greenistä ja Maxista olisi helpompi saada dataa. Artie saa myös hiukan fiilistä että Faust lienee paikalla olevista negatiivisimmin ihmisiin suhtautuva, (talvihovin ritari) neutraalin penseä.
Uhkaava kietoutuminen
August on siirtynyt hetkeksi parvekkeelle hengähtämään, kun yhtäkkiä joku tarttuu häntä ranteesta ja hänen ympärilleen kietoutuu notkea suomuinen häntä, ja kuuluu kuiskaus "Sainpas sinut." August reagoi voimallisesti, taikuutta roiskahtaa hänen käsistään, ja se osuu kattokruunuun joka tippuu räsähtäen lattialle. Lohikäärmekeiju luiskahtaa varjoihin, Dianan käsistä katoaa kultainen valo ja Lady Orapihlaja tulee kauhistelemaan tilannetta ja valittelee kattokruunun tuhoutumista. August rupeaa häpeämään kovasti ja menee nurkkaan juomaan, mutta Diana tulee pian piristämään ja ehdottaa että koitetaan selvittää kuka lohikäärmetyyppi on. Ensiksi mennään puhumaan Veriuralle, joka ei osaa sanoa muuta kuin että Suomusarvi on joku Faustin apuri. Kysytään myös, keneltä kannattaisi seuraavaksi kysyä, ja Hurmevirtojen tytär lienee paras, joskin Talvihovin pelottava ritari tietänee tyypistä, ja Kesähovinkin ritari tykkäisi varmaan jos hänelle juteltaisiin.
Exp: 1
Henkilöitä
- Lordi Braeburn
- Tutkinut sammalia viimeiset puolitoista vuosisataa
- Faust
- Jonkun verran turhautunut pitkään tylsään rauhan aikaan
- Suomusarvi, palvelija / avustaja / neuvonantaja?
- Lady Orapihjala, markiisitar, illan emäntä
- Veriur, Amalasuinthan exä
- Agatha Knight, Ohdakemetsän paronitar ja Green Hillsin ritari
