Sinilaakson Sankarit:PCt
Mikäli haluatte miettiä hahmon luonnetta ja muuta, on sivulla KoExalted:EsimerkkiHahmo paljon ideoita mitä asioita voisitte kuvata. Ei tarvi kaikkea, vaan niitä asioita jotka pulpahtaa mieleen.
Sisällysluettelo
Daka
Obsidilais-Soturi
Daka on syntynyt vasta scourgen jälkeen. joten hän on suhtellisen nuori obsidiaanien mitalla. Veljeskunta ei ollut missään kaerissa vaan kotikiven sisässä. Näin selvittiin hyvin kauhuista ilman pahempia tappioita. Dakan opettaja on veli Uolatta joka on vanhempi obsidilainen samasta kivestä.
Uolatta on yli 700 vuotta vanha ja maailmaa nähnyt obsidilainen. Hän on kierrellyt ympäri Barsaivea ja kauempanakin ennen scourgea. Hän on myös ainoana meidän veljeskunnassa tehnyt questejä eri passioneille mikä on yleisestikin melko harvinaista obsidilaisille. Hän oli nuorempana hätäinen luonne (obsidilaiseksi) mutta on vuosisatojen aikana kasvanut henkisesti ja rauhoittunut.
Dakan Uolatta otti opetettavaksi koska mä muistutin sitä nuorena. Daka on myös vähän hätäinen luonne obsidilaiseksi. Uolatta suositteli Dakalle lähtemistä tutkimaan maailmaa ja kysymään itse niitä kysymyksiä toisilta nimenantajilta mitä olin kysellyt veljiltäni ja joita olin uneksinut.
Daka Lähti siten veljiensä luota heidän hyvästit söiden mielessään ja aikomuksena tutustua muihin nimenantajiin. Hän Kierteli yhteensä noin vuoden ennen kuin sain töitä karavaaninvartijana yhdessä kahden haltian ja yhden ihmisen kanssa.
Kabal
Haltia-Petomestari
Kuvaus
Kabal on päälle 180 cm pitkä haltia. Noin 40 vuotias. Pitkät lumen valkoiset hiukset. Käyttää Espagra viittaa aina kun on mahdollisuus.
Luonne
Räjähdys altis a.k.a. Anger managment problem.
Eläinten suhteen Kabalilla ei ole mitään ongelmaa tappaa eläimiä, sillä viidakon lain mukaan "nopeat syö hitaat".
Historia
Kabal on lähes koko elämänsä asunut Lake Banin lähettyvillä. Hänen isänsä koulutti Kabalin Petomestariksi. Hänen isä on nyt kuollut.
Kamppanijan alun jälkeen tapahtuneet
Karavaanilla Bartertowniin, Espagrat pieksi tajuttomaksi, kuoppaan tippuminen, Flandarelin rosvojoukon kiinni saaminen, varusteitden vartiointi, Drumilican kaato, oscar valehtelusta, 2 metrin voltti ja pystyssä pysyttiin, Thundra Beastin saanti ja myynti, murhatun miehen vaimon lohdutus, akrobatian mestarinäytös josta jokainen varas olisi kateellinen, juoksuhiekkaan uppoaminen.
Eka versio, tässä vähän aikaa ennen kuin on "lopullinen" versio
Niin kauan kuin Kabal muistaa hän on asunut Black woodin lähistöllä, hän en isänsä piti Troajin tarhaa, koulutti niitä ratsuiksi. Kabalilla ei ollut ketään muuta kaveria kuin isänsä kasvattamat Troajinit, joten hänestä tuli eläinten kouluttaja niin kuin hänen isänsä. kun hän oli noin 80 vuotias hänen isänsä tarhaan hyökkäsi aika iso Horror. Hänen isä ja paljon Troajineja kuoli ja muut Troajinit lähtivät karkuun. Kabalille ei jäänyt mitään sinne, joten hän lähti seikkailemaan maailmalle. Hänen koko ideansa lähteä kotoa oli että hän voisi tulla paremmaksi taistelijaksi ja piestä Horroreita. Hän ollut tekemisissä vain Troajinejen kanssa niin hän oppi että ihmisten ja kaikkien muittenkin rotujen kanssa kommunikoiminen ei ole ihan sama. Hän kehitteli jonkin laiset sosiaaliset taidot mutta hän kumminkin viihtyi enemmän eläinten kanssa.
Toka versio, varmaan aika hyvä, voisi vielä vähän täydentää
Olipa kerran... Cain (Kabalin Isä) ja Gabija (Kabalin Äiti), molemmat Elffejä. Cain oli Beastmaster ja Gabija oli Swordmaster. Kerran Gabijan sekkaillessa pitkin metsiä ja soita hän tapasi Cainin "Love at First Sight". Cain meni Gabijan mukaan seikkailemaan. Eräänä kauniina keväänä Ganija synnytti pojan, jonka nimeksi tuli Kabal. Cain ja Gabija asettuivat aloilleen "johonkin" kylään. He olivat seikailu vuosinaan saaneet jonkin verran vihollisia. Muutaman vuoden Kabalin syntymän jälkeen Gabija, kaupassa ollessaan, tapasi ryhmän jonka kanssa hän oli taistellut. Gabija kohtasi karun loppunsa. Cain murtuneena tästä muutti pois kyseessä olevasta kylästä, V'strimonin lähelle mettikköön. Ensin Cain ja Kabal elivät yksin, jonkun erakon vanhassa talossa, sitten sana levisi että Beastmaster asui lähistöllä, niin nuoria poikia jotka halusivat oppia Beastmasteriksi tulivat pyytämään opetusta. Suurimman osan hän lähetti pois ja vain muutamaa hän opetti. Yksi hänen parhaimmistaan oppilaistaan oli Horus, ihminen. Horus asui heidän kansaan joitain vuosia. Kun hän meni metsään testaamaan itseään ja nousemaan Tyrosta (aka Novice) Pariksi (aka Journeyman) hän tuli takaisin muutuneena miehenä. Jonkin ajan jälkeen Cain sitten päätteli että Horus on Horror-marked. Cain pyysi Horusta lähtemään pois, joka johti Horuksen ja Cain taisteluun, jonka jälkeen horus lähti karkuun, ja Cain sai vakavia haavoja. Kabal on kysellyt isältään että hän kouluttaisi hänestä Beastmasterin, mutta Cain aon aina vastannut "heti kun olet nähnyt ensimmäisen hunnun läpi". Muutama kuukausi Horuksen lähdön jälkeen kun Cain haavat olivat täysin parantuneet, Kabal kysyi jälleen kerran että voiko Cain opetta häntä. Vihdoin Cain suostui. Cain auttoi Kabalia näkemään hunnun läpi, ja näin alkoi Kabalin koulutus. Jonain ei niin kauniina päivänä Kabal oli lähimmässä kylässä asioilla. Kun hän tuli takaisin hän löysi talon palaneen ja isänsä kuolleena pihalla. Kabal hautasi isänsä tralon läheisyyteen. Kun hänellä ei ollut ketään läheistä, niin hän päätti että on aika lähteä pois.
Uskim
Ihmis-Velho
Kuvaus
Uskim on 23-vuotias ja 175cm pitkä ja 75kg painava ihminen, tummat semipitkät hiukset, pukeutuu tummansiniseen velhon kaapuun. Ei pidä partaa vaikka onkin velho. Uskim pitää mukanaan maantierosvo Flandarellilta saatua miekkaa, vaikkei ole tähän mennessä tarvinnut sitä.
Luonne
Yleensä Uskim on melko rauhallinen ja suht. rehellinen heppu ja pyrkii hoitamaan hommat suht. fiksusti, mutta välillä pitää nollata vähän. Uskim myös luottaa aivoriiheen ongelmanratkaisutapana, eli ei pidä pelätä heittää outojakaan ideoita kun ollaan ratkomassa jotain porukalla.
Motto
Rankka työ, rankat huvit.
Eka versio, tässä vähän aikaa ennen kuin on "lopullinen" versio
Uskim on kotoisin Lake Banin alueelta, jossa hän on opiskellut velhoksi setänsä opastuksella, ja lopulta Uskim päätti lähteä seikkailemaan karavaania vartioimaan palkatun porukan mukana.
Uskim on kasvanut pikkukauppiasperheessä, ja lapsuus ja nuoruus sujui ilman isompia kommelluksia. Hänellä on kaksoissisko, jolle taas sattui pikku kommelluksia hieman enemmän, joista osassa Uskim oli mukana, esimerkkinä mainittakoon se kun noin 10-vuotiaana sisko puhui Uskimin lähtemään mukaan jänikseksi t'skrangien jokilautalle.. Kyseisestä siskosta ei kuitenkaan ole yhtä kirjettä lukuunottamatta kuulunut mitään sen jälkeen kun tämä lähti seikkailemaan täytettyään 18 vuotta. Huhujen mukaan sisko oli lähtenyt kiertelevän varkaan matkaan, mikä ei erityisesti lisännyt vanhempien arvostusta asiaa kohtaan. Siskon päätös lähteä matkalle varmaankin johtui siitä, että tämä ei ollut innostunut tulevaisuudesta pikkukauppiaana ja halusi jännitystä elämään, mikä näkyikin luonteenlaadussa jo lapsena.
Uskim taas päätyi opettelemaan velhoksi setänsä innoittamana, joka on suhteellisen kokenut velho ja on töissä paikalliselle hallinnolle. Kun Uskim alkoi näyttää kiinnostusta velhon ammattia kohtaan, vanhemmat innostuivat asiasta ajatellen että Uskimista tulee suuri velho jne. ja pistivät sedän oppiin. Sisko, jolle taas kaavailtiin perheyrityksen jatkajan roolia, ei ollut työnjakoon yhtä tyytyväinen kuin Uskim, mikä lienee ollut osasyynä siihen miksi tämä päätti vaihtaa maisemia.
Toka versio, varmaan aika hyvä, voisi toki vielä muutella ja lisäillä
Uskimin isovanhemmat olivat myös olleet pikkukauppiaita, ja isä oli päätynyt jatkamaan yrityksen pitämistä kun taas setä oli päätynyt velhoksi aluksi erään maalaiskylästä peräisin olleen velhon opastuksella, tosin myöhemmin hänellä oli muitakin opettajia.
Sedän äiti, eli Uskimin isoäiti, kuoli aikoinaan ollessaan karavaanin mukana kauppamatkalla. Karavaanin kimppuun hyökkäsi tuntemattomaksi jäänyt kauhu, eikä kukaan karavaanissa jäänyt henkiin. Todisteeksi tapahtumasta jäi vain palaneet vankkurit kuolleine vetojuhtineen, muutama ruumis ja kuollut ruhomies ja erään matkalaisen matkan päästä kuulemat huudot. Setä oli tähän aikaan 15-vuotias ja äidin kuolema aiheutti hänelle jonkin verran traumoja, Uskim taas ei ollut vielä syntynyt eikä siten ehtinyt koskaan tavata isoäitiään.
Myöhemmin parikymppisenä setä oli ollut seikkailijaporukan (johon kuului sedän lisäksi 2kpl kääpiösotureja, haltiavaras ja ihmisjousimies) matkassa seikkailemassa. Tämön jälkeen setä oli pari vuotta töissä Throalin armeijalle, ja on myöhemminkin tehnyt aina välillä joitain hommia Ban-järven alueella olevalle varuskunnalle.
Uskimin ja sedän (nyt 38-vuotias) välit ovat ihan hyvät, ja koska ikäero ei ole ihan mahdottoman suuri, välit ovat ehkä enemmän kaverityyliset kuin oppilaalla ja opettajalla keskimäärin on. Luonteeltaan setä ei ehkä ole ihan stereotyyppisen velhon oloinen, esim. hurtin huumorin heittäminen tai baarissa käyminen ei ole sille vierasta.
Raden / Fadar
Ulkonäkö ja luonne
Noin 25-vuotias pienikokoinen (157cm, 62kg) ja jäntevä ihmis-varas. Erityispiirteinä arpinen, tatuoitu ja päivettynyt iho sekä kalju.
Harvasanainen, nopeaälyinen, huumorintajuinen, sarkastinen ja ehkä välillä jopa kyyninen persoona. Joutuu usein sanaharkkaan Kabalin kanssa.
Muuta huomioitavaa
Käyttää pohjoisen suunnalla nimeä Fadar, mutta tunnetaan etelässä nimellä Raden. Kaikki eivät välttämättä tiedä molempia nimiä tai kumpi näistä on oikea.
Omistaa hide armorin, joka valmistettiin Haarkissan kylää häirinneen Dyren nahasta.
Periaate: "Kunhan hinnasta sovitaan."
Tausta
Kotoisin Denlikiyanin pikkukaupungista, joka sijaitsee noin kolmen päivämatkan päässä Onman-jokea ylävirtaan päin Ban-järveltä. Kaupungin läpi kulkee Urupan ja Parlainthin välinen ja Lake Banin ohittava Vanha Theralainen tie, jonka karavaanit kuljettavat suuria määriä tavaraa näiden kolmen ison kaupungin välillä sekä vielä kauemmas länteen. Tämän vuoksi Denlikiyan on suht vilkas kauppa- ja pysähdyspaikka monille erilaisille matkalaisille.
Vilkas liikenne houkuttelee paikalle usein myös onneaan koettelevia varkaita. Nuorena Raden joutui selviämään lähes omillaan kaupungin melskeessä, kun hänen köyhät vanhempansa kuolivat vakavaan keuhkotautiin Radenin ollessa alle 10-vuotias. Orpo katulapsi kuitenkin pian oppi hankkimaan ruokansa torikauppiailta näpistelemällä, kerjäämällä ja hoitamalla lähetin tehtäviä. Vuosien varrella Radenissa kuitenkin heräsi kiinnostus tatuoimista kohtaan hänen tarkastellessaan etelästä pohjoiseen kulkevia palkkasotureita, seikkailijoita ja muuta roskasakkia.
Raden tarkkaili torilla useita kuukausia, kunnes uskaltautui puhumaan eräälle torin tatuoijista, joka oli saapunut kaupunkiin pari viikkoa aiemmin. Tutustuttuaan hieman hämäräperäiseen tatuoijaan paremmin, tämä kertoi olevansa kiertelevä adepti, joka nykyään pääasiassa hankkii tulonsa tatuoimalla. Radenin kiinnostus heräsi, koska oli pienenä kuullut näistä maagisia kykyjä omaavista adepteista. Hän suostutteli tatuoijaa kertomaan enemmän itsestään ja ammatistaan. Pian selvisi, että tatuoijan adeptisuuntaus oli varas ja hänen nimensä Kojair. Raden suostutteli Kojairin opettamaan adeptikykyjä hänelle, mutta ei ilman vastapalveluksia. Radenin tuli toimia Kojairin kisällinä ja juoksupoikana ruokapalkalla sekä kulkea mukana matkoilla mikäli tahtoi todella oppia varkaan taidot.
Aluksi Kojairin kylmäkiskoinen suhtautuminen oppilaaseensa outoine päähänpistoineen vaivasi Radenia, mutta vähitellen hän oppi kuitenkin pitämään tästä kymmenisen vuotta vanhemmasta adeptista omalla tavallaan. Raden kulki Kojairin mukana ympäri itäistä Barsaivea oppien tatuoinnin ohessa tiirikoimaan lukkoja, tyhjentämään varomattomien taskuja, purkamaan ansoja sekä liikkumaan todella huomaamattomasti. Radenin opittua lähes kaiken aloittelevalle varas-adeptille tarpeellisen kahdeksan Kojairin seurassa vietetyn vuoden jälkeen hän alkoi lähestyä kahdettakymmenettäkolmatta ikävuottaan. Tällöin he olivat matkalla Marrekin kaupungista kohti pohjoista Parlainthin suurkaupunkia, kun Kojair sai jälleen yhden omituisista päähän pistoistaan pilailla hieman kaupungin kaartin kanssa ja vaati Radenia mukaan.
Ensimmäisenä yönä Marrekin kaupungissa Kojair laittoi toteen suunnitelmansa jymäyttää yhtä kaupungin aatelisista. He hiipivät lähelle isoa kartanoa, jonka Kojair tiesi kuuluvan melko varakkaalle, kaupankäynnillä rikastuneelle aatelissuvulle. Heittohaan ja köyden turvin Raden ja Kojair ylittivät taloa ympäröivän matalan muurin pihan puolelle. Raden onnistui tiirikoimaan kellarin oven auki ja molemmat hiipivät hiljaa sisälle kellariin. Pienellä lyhdyllä he valaisivat tietään kellarissa, kunnes pääsivät ylös ensimmäiseen kerrokseen, jonka käytävät lähes täydet kuut valaisivat suurien ikkunoiden läpi pilvettömältä taivaalta. Heidän kohteensä oli perheen naimaikään tuleva tytär, jonka huone sijaitsi toisessa kerroksessa.
Raden ja Kojair pääsivät välikohtauksitta huoneen ovelle ja sisälle lukitsemattomasta ovesta. Nuori nainen nukkui hiljaa valtavassa sängyssään eikä tiedostanut kahden varkaan olevan huoneessa. Sillä aikaa, kun Raden tutki laatikostoja ja poisti korulippaista kaiken arvokkaan pieneen pussiin sekä taskuihinsa, Kojair otti mukanaan olleet sakset ja leikkasi osan neidon tarkasti varjelluista pitkistä, mustista hiuksista jättäen tasaiseen leikkaukseen ison reiän. Kojair poimi hiuskiehkuran mukaansa jättäen perään musteella kirjoitetun tervehdyslapun peilipöydälle, jossa luki vain "Kirkas yö vaatii mustan uhrin". Poistuminen rakennuksesta sujui yhtä kuin sisälle pääseminen vaivatta vähäisen sisävartioinnin takia. He jopa lukitsivat kellarin ovet perässään ja poistuivat muurin yli takaisin kaupungin varjoihin.
Seuraavana päivänä kaupungin kaarti järjesti laajat etsinnät murtovarkaista, mutta Raden ja Kojair olivat ehtineet jo poistua aamun sarastaessa kaupungista. Muutama päivä tämän jälkeen Kojair ilmoitti Radenin koulutuksen olevan lopussa toistaiseksi ja kehoitti Radenia lähtemään omille teilleen muutamaksi vuodeksi ja etsimään onneaan ja seikkailuja toisaalta. Raden suostui tähän ja ehdotti, että aina kun he olisivat Denlikiyanissa, ripustettaisiin torin laidalla olevan majatalon ikkunasta punainen nahkavyö roikkumaan. Näin sovittuaan Kojair lahjoitti Radenille toisen tiirikka- ja työkaluseteistään, he jakoivat matkaruuat, osan rahoista ja erkanivat omille teilleen sen suuremmin hyvästelemättä.
Tämän jälkeen Radenin tie on vienyt useita kertoja Parlainthin, Kratasin sekä Urupan kaltaisiin suurkaupunkeihin työn ja rikkauksien perässä eikä siinä sivussa ole välttynyt kaartienkaan kanssa kahnauksilta. Denlikiyanissa hän on vieraillut kerran, eikä ole tavannut opettajaansa Marrekista lähdön jälkeen. Lopulta hän päätyi jostain syystä Throalin kuningaskunnan kyljessä sijaitsevaan Bartertowniin, missä törmäsi työtehtävän aikana seikkailijajoukkoonm, jonka mukana nykyään kulkee.
Sharzin
T'skrang-Trubaduuri
