Lumikoira:Sirval

Tämä sivu sisältää roolipelihahmon. Pelaaja: KoneV. Kampanja: Lumikoira (D&D Next).

---

Sirval Hiekkakärry

Tausta Sirval kasvoi noin kolmen tuhannen asukkaan ihmiskaupungissa, jonne hänen esivanhempansa olivat aikoja sitten perustaneet pienen puolituisyhteisön. Hänen vanhempansa pitivät kaupungissa sekatavarakauppaa, ja Sirvalin oli tietysti tarkoitus periä vanhempiensa ammatti ja alkaa kauppiaaksi. Koska hän ei tiennyt muusta, Sirval kasvoi uskoen, että hänestä tulisi kauppias, vaikka hänen tinkimisyrityksensä eivät oikein onnistuneet eikä hän muutenkaan saanut myytyä kenellekään mitään muuta kuin sen mitä olivat alun perin tulleet ostamaan. Hän oli kuitenkin vielä lapsi, kun hän löysi paremman kutsumuksen.

Sirval oli lapsena villi ja väkivaltainen mutta hyväntuulinen. Ilkeä hän ei ollut, mutta tuntui silti pitävän tappeluista enemmän kuin kunnon puolituisen olisi pitänyt. Hän läimi usein muut puolituislapset niin pahoin, että he juoksivat kotiinsa verissä päin ja itkien. Kun puolituisvanhemmat olivat kieltäneet häntä leikkimästä lastensa kanssa, hän lähti etsimään ihmislapsia, joiden kanssa leikkiä. Ihmiset kestivät väkivaltaista puolituista paljon paremmin – ehkä siksi, että kukaan ei koskaan kehdannut myöntää, että Sirvalin lyönnit oikeasti sattuivat. Ihmislapset saivat myös Sirvalin varovaisemmaksi, sillä vähemmän yllättäen hänkään ei kestänyt aivan mitä vain ja sai useasti turpaansa.

Kasvaessaan Sirvalista tuli yhä vahvempi, ja vaikka hänen voimansa ylittivät jopa useimpien ihmisten kyvyt, jopa heidän, jotka olivat nähneet hänen taistelevan, oli erittäin hankala uskoa näkemäänsä. Sirval oli jatkuvasti todistelemassa voimaansa muille. Koska sekatavarakaupassa kävi usein vieraita ihmisiä ja jopa kaupungin ulkopuolelta tulleita ja seikkailijoita, hänellä ei ollut pulaa ihmettelijöistä. Sirval kuitenkin kyllästyi ihmettelyyn ja vähättelyyn tultuaan täysikasvuiseksi. Oli päivänselvää, että hän oli vahva. Häntä ei pitänyt vähätellä.

Tunteet kulminoituivat, kun sekatavarakauppaan tuli eräänä päivänä sotilasryhmä, joka ei ottanut uskoakseen Sirvalin kykyjä edes useiden voimainnäytösten jälkeen. Sirval heitti pultit ja takoi sotilaat maahan. Pari heistä kellistyi yhtä paljon omaan nauruunsa kuin hänen lyönteihinsä, vaikka osa heidän ystävistään oli juuri lyöty tajuttomaksi. Sotilaiden pomo, kersantti, antautui Sirvalille ennen kuin tuli löylytetyksi. Kersantti oli kovin vaikuttunut, ja ehdotti, että Sirval liittyisi armeijaan.

Sirval oli ällistynyt yllättävästä uudesta ammattivaihtoehdostaan ja pakkasi tavaransa sen sileän tien, jättäen kalpeat ja monttu auki seisovat vanhempansa kaupan tiskille muutaman halauksen jälkeen.

Sirval menestyi armeijan leivissä, joskin hänen oli todistettava kykynsä sotilaille useaan kertaan. Jonkin ajan jälkeen muut sotilaat tottuivat häneen eivätkä enää kyseenalaistaneet hänen voimiaan. Ensimmäistä kertaa hän myös löysi ihmisiä, jotka todellakin olivat häntä parempia taistelemaan, joten hän yritti oppia ahkerasti uusia asioita.

Ei kestänyt kuin pari vuotta, kun Sirval pääsi ottamaan osaa ensimmäiseen sotaansa. Armeija lähti taltuttamaan outoa ihmisten, örkkien ja puoliörkkien hädin tuskin toimivaa yhteisöä, joka yritti levittäytyä kaupunkia päin. Sirval loisti taistelussa, kun kukaan ei koskaan uskonut hänen olevan uhka. Kaupungin armeija voitti, mutta Sirvalille jäi kuitenkin sodasta käteen omituinen olo. Taistelukentälle kaatuneet toverit ja jopa viholliset olivat todella surullinen näky, ja Sirval ei voinut kuin miettiä, miksi taistelun oli pitänyt tapahtua. Miksi olentojen oli tapettava toisiaan massoittain? Kyllä hän ymmärsi kostomurhan, vahinkokuolemat ja tappamisen hyödyn vuoksi, mutta oikea sotiminen ei käynyt hänen järkeensä. Hän ei ymmärtänyt, milloin asiat menivät niin pahaksi, että niistä ei voinut puhua, ja toisaalta hän itse tappeli aina paljon mieluummin kuin puhui. Näitä ristiriitoja pohtiessaan hän alkoi jäädä pois armeijan harjoituksista, ja lopulta hänen katsottiin siirtyneen erikoistehtäviin.

Sirval meni takaisin kotiinsa, jossa hänen nuoremmat sisaruksensa olivat ottaneet enemmän vastuuta kaupassa. Hän oli tyytyväinen, että hänen ei ollut pakko pitää huolta kaupasta. Vaikka hänenkin perheensä karsasti väkivaltaa ja sotaa, he olivat silti ylpeitä Sirvalin saavutuksista ja arvostivat kovasti sitä, että hän oli niin (fyysisesti) kykenevä puolustamaan perhettään tarvittaessa.

Sirval teki jonkin aikaa muiden erikoistehtäviin siirrettyjen sotilaiden kanssa pari helppoa keikkaa ja pani ruotuun kaupungin häiriötekijöitä.

Viime aikoina Sirval on löytänyt itsensä hyvin sekalaisten seikkailijoiden seurasta. Hän on kiivennyt suuren obeliskikaukoputken huipulle tiirailemaan maisemia ja mennyt maan alle ja löytänyt sieltä omituisia naamareita. Hän on "auttanut" erästä koboldiheimoa lopettamaan huonon rakkausrunokirjan palvomisen. Hän on tavannut Mustan Salman kultisteja, jotka eivät tajua pitää uskontoaan kurissa. Hän on löytänyt muinaisen kääpiöetuvartioaseman, jonka kellarissa on tie hyvin syvälle maan alle, mutta sieltä löytyi vain umpeen muurattu kiviseinä. Hän on käynyt toivomuskaivolla ja on yllättävän tyytyväinen siihen, että kaivon ansiosta hänen kenkänsä eivät kulu. Hän on törmännyt jälleen kerran Flimbulin kultisteihin.

Sirval ei ole aivan varma, mitkä näistä matkoista ovat alkoholin vaikutuksen alaisena tehtyjä enemmän tai vähemmän hallusinoituja tapauksia, mutta voi esittää koulutetun arvauksen aiheesta.

Ulkonäkö Sirval on hyvin jäntevä ja aika ketterä. Puolituiseksi hän on pitkähkö ja yllättävän laiha; hän on 99 cm (3' 3") pitkä ja painaa 18 kg (40 lb). Hänellä on tummanruskeat silmät ja vaaleahkon ruskea tukka. Hänen tukkansa on siisti, tasaiseksi leikattu ja yltää suunnilleen hänen olkapäilleen. Tyyliltään se muistuttaa usein kypärää, myös silloin, kun hän ei ole pitänyt kypärää päiviin. Hän kantaa mukanaan järkyttävää tavaravuorta ja arsenaalia, mikä saa hänet näyttämään kaukaa katsottuna pieneltä kääpiöltä. Hänellä on päällään pölyinen lohikäärmeensuomupanssari. Kaikkine lihaksineen ja varusteineen häntä saattaa olla hankala tunnistaa naiseksi, mutta sen huomaa viimeistään äänestä. Useat arvet kertovat aiemmin käydyistä taisteluista.

Persoonallisuus Sirval oli nuorena äkkipikainen ja otti mielellään osaa aivan mihin tahansa nujakkaan, jonka sattui näkemään. Sodassa oltuaan hän on hieman rauhoittunut, sillä hän tajusi, että taistelemisenkin voi viedä liiallisuuksiin. Hän pitää edelleen tappelusta, mutta ei yritä tahallaan pahentaa tilanteita saadakseen aikaan vaarallista rähinää. Kuten monet muutkin puolituiset, hän pitää itsensä ohella perheensä ja ystäviensä henkiä ja hyvinvointia kaikkein tärkeimpinä. Vaikka hän on sotilas ja periaatteessa kunnioittaa lakia, hän ei ole sen kanssa kovin tarkka. Hän ei näe vikaa siinä, että tappaa vastustajan innostuessaan liikaa. Hän on myöskin opportunistinen ja ottaa mielellään vastaan lahjuksia, kunhan lahjojan rikkeet ovat tarpeeksi vähäisiä, jotta ne voi katsoa läpi sormien. Hän on edelleen hyväntuulinen ja omalla tavallaan ystävällinen mutta karkea ja tahditon. Hän pitää hyvästä ruoasta ja juomasta ja juo usein yllättävän paljon alkoholia, mutta ei ole vielä menettänyt muistiaan. Hän pitää eläimistä. Sirval on vähitellen ruvennut vastustamaan uskontoa, lähinnä yksittäisten pahojen kulttien vuoksi, mutta hänestä tuntuu myös siltä, että Seitsikon tolkuttoman kireä monopoli/kartelli jumalten joukossa on juuri omiaan saamaan aikaan näitä typeriä pahoja kultteja.

Muut hahmot

• Thamior: Sirvalin mielestä haltiavelho on outo mutta selvästi asiansa osaava tapaus, joka ei kuitenkaan ole mikään virheetön ihmeyksilö. Sirval luottaa Thamiorin asiantuntemukseen kaikissa muissa asioissa paitsi sotilasjutuissa. Joskus häntä kyllästyttää haltian jatkuva pölötys, mutta pölöttäköön.
• Ahma: Sirvalista on hauska seurata Ahman temppuilua lain kanssa. Lain noudattaminen on toki järkevää, ja on hienoa, että joku osaa sitä pyöritellä. Ahman kiinnostus Pahaan Kirjaan oli Sirvalista ensin pelkästään hassua, mutta kun hän näki, että siitä voi olla oikeitakin seuraamuksia, hän on alkanut pitää puolihaltiaa hieman typerä(mpä)nä.
• Oskar: Oskar on mukava tyyppi, jonka kanssa on yleensä kiva viettää aikaa. Joskus Sirvalia potuttaa Oskarin pelkuruus.
• Vex: Sirvalilla on Vexistä jokseenkin ristiriitainen näkemys, koska varas tuntuu toisinaan osaavan hommansa oikein hyvin ja toisinaan taas ei. Hän ei ole tosin nähnyt tyyppiä pitkään aikaan.

Koukkuja

• Pahat uskonnot; ne on potkittava pois kunnollisten ihmisten mailta jonnekin, missä hiidet tai muut pahat olennot voivat hallita niiden haluja kirjoitella Pahoja Kirjoja.
• Kotikaupunki tai perhe vaarassa; se on pelastettava! Heti!
• Sirval etsii tapaa päästä kiviseinän läpi, jotta pääsisi kääpiöetuvartioaseman tunnelista eteenpäin. Sieltä alhaalta löytyy kuitenkin joku paha kultti. Näin jälkikäteen ajateltuna voisi kyllä tarkistaa myös, mitä kiviseinän kohdalla maan päällä on.
• Kersantin avunpyyntö.