Rikkeri
Hahmo kuuluu henkilölle nimeltä Veini Lehkonen.
Rikeneohi Cazudroi eli Rike on ihmishakkeri.
Ulkonäkö: Sen lisäksi, että Rike sattuu olemaan 18-vuotias, 171 senttiä pitkä, 62-kiloinen ja intersukupuolinen intiaani, hänen naamansa näyttää lähes aina uteliaalta, hämmentyneeltä tai pelästyneeltä, koska hän tuppaa tuijottamaan eteensä (tai jonnekin) aika intensiivisesti ja usein kokonaan auki olevat silmät eivät ainakaan helpota sitä. Hänen silmänsä ovat useimmiten vaaleanvihreät tai kokonaan mustat, riippuen tilanteesta. Hänen tukkansa on musta, mutta siitä on värjätty keskeltä leveähkö raita siniseksi. Päälle päin näkyviä vaatteita ovat panta, musta pitkähihainen paita, hieman repaleinen vihreä yläosa (jolla ei ole oikeastaan muuta virkaa kuin pitää Riken commlink siinä missä se nyt on), paljon taskuja omaava liivi, urheiluhousut ja juoksukengät. Talvella hänellä on pipo, lämpimämpi takki liivin sijaan ja talvikengät. Riken nettipersoonakuvake on yleensä iso vaaleanvihreä silmä. (Tai joissain tapauksissa hieman paranneltu versio hänen omasta kehostaan.)
Persoonallisuus: Riken käytös riippuu yllättävän paljon tilanteesta, mutta hän on yleisesti ottaen aika vaisu eikä halua kerätä erityisemmin huomiota – ellei ole kysymys peleistä tai hakkeroinnista, jolloin hän suoraan sanottuna pätee tai ainakin yrittää päteä. Hän ei ole mitenkään erityisen puhelias edes netissä, mutta asiansa hän kyllä sanoo, ellei häntä pelota liikaa. Yleisesti ottaen hän vain pysyy poissa tieltä. Tietysti mikään ei usein estä häntä laukomasta (huonoja) vitsejä tai sanaleikkejä silloin, kun hänestä siltä tuntuu. Rike ei ota kritiikkiä vastaan mitenkään erityisen taidokkaasti ja yleensä tuijottaa kritiikinantajaa silmiin keskittäen huomionsa johonkin muuhun – jos häntä ei juuri sillä hetkellä huvita hakkeroida kriitikon commlinkiä/kyberwarea/jne. ihan vain huvin vuoksi kiitoksena kritiikistä. Rike on usein jokseenkin pikkutarkka omasta tilastaan ja tavaroistaan, eikä usein suvaitse, jos joku muu yrittää tunkeilla. Vaikka hän hakkeroi innolla mitä tahansa melkein jo huvin ja jännityksen takia, Rike ei ole erityisen kiinnostunut henkilöiden tappamisesta, mutta se johtuu enemmän seuraamusten pelosta kuin kunnollisesta moraalista. Yleisesti hänellä ei ole juuri mitään tappamista vastaan, kunhan uhri ei ole kovin viaton ja hän itse voi kieltää tehneensä sen. Vaikka Rike on joskus kovinkin turhautunut holhousta kaipaavien sisarustensa kanssa, hän silti pitää lapsista ja yrittää auttaa heitä, mutta tuskin uhraisi henkeään ainakaan kenenkään tuntemattoman takia. Yöklubeissa tms. Rike ei käy lainkaan; villein paikka, jossa hän on (vapaaehtoisesti) käynyt, oli nuorisokerhon lähes huumeettomat bileet. Hän pitää enemmän huoltoasemamaisista kahviloista ja jäätelökioskeista. Peikot, Humanis Policlubin jäsenet ja megakorporaatioiden zombimaiset työholistit pelottavat Rikeä, ja hän tuntee yleensä mielihyvää silloin, kun megakorporaatioilla menee huonosti. Hänellä on tapana polttaa tupakkaa, mutta vain ollessaan erityisen hermostunut (tai helpottunut stressaavien tapahtumien jälkeen), mitä ei ainakaan tähän mennessä ole sattunut kovin usein. Netissä Rike sen sijaan harrastaa hieman kyseenalaisempaakin toimintaa.
Repliikkejä:
- "Jaa että mitä minä teen täällä? Mitä minä en tee täällä?"
- "Älä koske mun ...mihinkään."
- "...Äläkä niihin muihinkaan juttuihin."
- "Ei saa häiritä."
- "Se on paljon parempaa netissä!"
Tausta: Rike syntyi Salish-Shidhessä, jossain pienemmässä kaupungintapaisessa Vancouverista pohjoiseen. Hän oli syntymästään saakka selvästi intersukupuolinen, mutta hänen vanhempiaan Shineqiä ja Gyinonayta ei moinen erikoisuus häirinnyt – tila ei aiheuttanut mitään haittoja ja vaikka mitä tahansa voitiinkin nykyään korjata ja parannella, "mikä tahansa" oli nykyään myös enemmän tai vähemmän luonnollista. Riken vanhemmat eivät olleet erityisen kiinnostuneita magiasta eivätkä lähemmin luonnostakaan, vaan hakkeroinnista, teknologiasta ja urbaanista elämänmenosta. Megakorporaatioista he eivät kuitenkaan pitäneet ja syöksisivät moiset järjestelmät helvetin syövereihin, jos vain voisivat, mutta mitäpä kaksi ihmistä voisi sille tehdä – jos et voi tuhota niitä, assimiloidu. Siispä he päättivät muuttaa Seattleen hinnalla millä hyvänsä ja veivät 10-vuotiaan Riken ja tämän kaksi vain kolmen vuoden ikäistä sisarusta mukanaan.
Seattlessa ei ollutkaan niin hienoa kuin Shineq ja Gyinonay olivat kuvitelleet. Päästyään sisään heiltä loppui aika äkkiä raha ja he olivat lirissä. Myytyään suurimman osan kamoistaan ja vaihdettuaan elämäntyylinsä halvempaan, he totesivat, että rahat eivät silti riittäisi, ja olivat sitä mieltä, että yhtään surkeampi elämä ei kelvannut. Ainakaan he eivät olleet täysin saamattomia, joten heistä tuli Shadowrunnereita.
Ennen pitkää he alkoivat saada kasaan rahaa, ja koska homma osoittautui tuottavammaksi kuin he olivat kuvitelleet, he eivät tyytyneet ihan vähään, vaan jatkoivat kuoleman uhallakin, joskin nyt sivuuttivat kaikkein hulluimmat keikat – lapset kykenisivät tulemaan toimeen omillaan, vaikka eivät ehkä niin täydellisesti kuin vanhemmat haluaisivat. Sitä paitsi olihan elämä mielenkiintoisempaa, kun huomisesta ei koskaan voinut olla varma. He hankkivat ansioillaan lapsilleen kaikkea kivaa, paransivat asuinolojaan ja jonkinlaista hätävaraakin alkoi kertyä onnettomuuksien varalta.
Riken lähestyessä 18 vuoden ikää kävi sitten niin, että hänen vanhempansa eivät palanneetkaan eräältä keikaltaan, ja paniikki iski. Rikellä ei ollut hajuakaan, missä hänen vanhempansa voisivat olla, olivatko he edelleen elossa tai kuka heidät olisi mahdollisesti voinut tappaa tai siepata – eikä hän juuri tiennyt, miten saada selville. Siitä alkoi alamäki, ja rahat hupenivat sillä aikaa, kun Rike yritti saada jotain selville. Eräänä päivänä hän tajusi, että hätävararahatkin näyttivät hupenevan liikaa, vaikka hänen vanhempansa olivat sanoneet, että lapset pystyisivät elämään, jos Rike tekisi kunnon töitä. Harmillisesti se ei näyttänyt pitävän paikkaansa, ja tylsä korporaatioelämä kiinnosti Rikeä vielä vähemmän, varsinkin kun päästäkseen etenemään sinne saakka hän joutuisi uhraamaan luultavasti kaikki pienet enemmän tai vähemmän laittomat mukavuutensa ja hankkimaan taas SIN:in, ja sekös vasta kitkerää olisi. Hänen koko perheensä oli menettänyt SIN:insä vuoden 64 Crashissä, ja vanhemmat olivat olleet sitä mieltä, että heidän työnsä oli helpompaa ilman niitä. He eivät hankkineet niitä lapsillensakaan samasta syystä. Vapaus on mukava asia, ja väärennetyt SIN:it toimivat sitä paitsi ihan tarpeeksi hyvin.
Mietittyään vaihtoehtojaan Rike päätti ruveta vanhempiensa tapaan Shadowrunneriksi – hänen vanhemmilleen se oli ollut suhteellisen tuottoisaa, joten miksei Rikelle itselleenkin, varsinkin kun hän ehkä saisi sitä kautta vanhempiensa kohtalonkin selville. Jos kaikki menisi pieleen, ainakin hänen sisaruksensa voisivat myydä hänen kamansa, mennä itkemään jonkun hyväntekeväisyysyhtiön oville ja elää ainakin melkein normaalia elämää. Vaikka Rike ei erityisemmin pitänyt ideasta, että hänen pienet sisaruksensa joutuisivat selviämään ilman häntä, hän oli selvästi helpottunut päästessään pois heidän mesoamisensa fyysiseltä kantoalueelta edes joskus – vaikka Rikeä yleensä odotti hirveä sotku kotiinsa palatessaan.
Rikellä on yhteensä viisi sisarusta: 11-vuotiaat Koileq ja Gaileq, 8-vuotias Necseh, 6-vuotias Oatha ja 2-vuotias Muyliq. Lisäksi heidän asunnossaan heiluu vakituisesti yksi koditon lapsi, 10-vuotias Rex, jonka Riken vanhemmat olivat luultavasti aikeissa adoptoida ainakin epävirallisesti. Vapaa-ajallaan Rike joko huutaa sisaruksilleen, tekee jotain tietokoneiden tai autojen korjaushommia tai auttaa Rochia kodittomien lasten kanssa.
Seikkailuja
