Jan de Witt

Jan de Witt on Tiitin hahmo Japsun hienossa pelissä VKM.

Vartuin Preussin Hollannissa, Hoornin pikkukaupungissa lähellä Amsterdamia. Isäni oli vaatimaton lukkoseppä, mutta perheeni oli mukana kaupungin seuraelämässä äitini kautta. Äitiäni näet arvostettiin laulajana. Minä ja sisarukseni -- veli ja neljä siskoa -- opimme sulavan käytöksen ja saimme ensikosketuksen kansainvälisyyteen. Kiitos äitini, kaikkien meidän kuuden sosiaalinen nousu oli taattu. Seurapiirien turvin saimme kunnollisen koulutuksen. Opettajiani hämmästytti omaksumiskykyni, ja usein he suuntasivatkin opetuksensa nimenomaan minulle, vaikka olinkin nimellisesti vain kuunteluoppilaana jonkin rikkaan perheen vesan yksityistunnilla.

Eräs opettajani, setä Everdingen, istutti minuun epäilykset kiltaa ja valtion järjestelmää kohtaan. Killan valta ei noihin aikoihin vielä ollut Hollannissa merkittävä, mutta se oli voimistumassa. Muut kuin setä Everdingen eivät kuitenkaan koskaan puhuneet pahaa killasta, tai jos puhuivat, puhuivat sen kukin omalle luotettujen joukolleen. Setä Everdingen otti joukkoonsa minut ja vanhemman sisareni Margareetan. Margareeta on eräs elämäni suuria tragedioita: sisko, jota rakastin ja ihailin yli kaiken, ja joka katosi jäljettömiin taistellessaan kiltaa vastaan.

Setä Everdingen oli osa hollantilaista Killan-vastaista liittoa nimeltä Vormer, joka puolestaan oli osa Euroopan-laajuista järjestöä, jos huhupuheisiin on uskominen. Margareeta ja minut vihittiin vähä vähältä Killan ja Vormerin salaisuuksiin, kun ansaitsimme luottamusta tekemällä pieniä palveluksia. Aluksi salaseura oli vain jännittävä leikki, mutta vähitellen se muuttui vakavammaksi ja meihin istutettu ideologia tärkeämmäksi. Olin seitsemäntoista ja Margareeta kahdenkymmenen, kun Margareeta sai ensimmäisen suuren vakoilutehtävänsä. Oma varsinainen tulikasteeni seurasi paria vuotta myöhemmin.

Tehtävämme Vormerissa vaihtelivat kuriiritöistä tiedonhankintaan. Ensin toimimme hämääjinä, kun vanhemmat kollegat hoitivat varsinaisen työn, mutta myöhemmin pääsimme myös itse käyttämään sujuvia puhelahjojamme huijataksemme Killan naiiveimpia jäseniä. Margareeta oli viehättävä nuori nainen ja käytti viehätysvoimaansa surutta hyväkseen. Seurasin hänen esimerkkiään niin kuin vain voin. Pystyimme molemmat peittämään seikkailumme koko lähipiiriltämme ja osin myös setä Everdingeniltä tovereineen, mutta toisiltamme emme salanneet mitään. Jaoimme kaiken ja opimme toisiltamme, mutta tiesimme kaiken aikaa, että olimme itse toinen toisillemme tärkeimmät maailmassa.

Margareetan viimeiseksi jäänyt tehtävä oli jotakin Englannissa. Suudellessaan minua hyvästiksi Margareeta kertoi joutuvansa kenties olemaan kauankin poissa. Kovin pientä tehtävää varten tuskin olisi lähetetty nuorta naista Hollannista saakka. Ehkä Margareetan oli tarkoitus soluttautua paikallisten kiltalaisten piireihin? En tiedä, sillä meillä oli tapana kertoa tehtävistämme vasta saatuamme ne päätökseen. Margareetan matkatovereista, van de Neeristä ja Hannemanista, ei myöskään koskaan enää kuultu mitään. Olin tuolloin yhdeksäntoista.

Perheeni luonnollisesti suri Margareetan kuolemaa. Heille tarina kerrottiin seuraavasti: Margareeta oli kutsuttu viettämään kesää ystävättärensä kanssa Lyoniin, mutta äkillisen ilmastonvaihdoksen vuoksi hän oli sairastunut keuhkokuumeeseen ja kuollut. Kukaan ei silti saattanut surra menetystä siten kuin minä. Olin Margareetan sielunkumppani, uskottu ja valittu. Kukaan nuori nainen ei saattanut häntä korvata, ja tiedän yrittäneeni. Vormerin asia ei kuitenkaan antanut minun levätä eikä surra, sillä Kilta oli vahvistumassa myös Hollannissa.

Kahdenkymmenenyhden ikäisenä sain uuden henkilöllisyyden ja pääsin sen turvin Killan kouluun []:iin oppimaan mekaniikkaa ja eetterikoneita. Lähettäessään minut niin lähelle Killan sisäpiiriä Vormer oli punninnut riskit ja edut: Koulussa saatettaisiin huomata aukot taustoissani ja tiedoissani, enhän ollut käynyt Killan kouluja lapsesta saakka. Toisaalta oma mies sisärenkaassa olisi mittaamattoman tärkeä resurssi. Tarkkailin uutta opettaja- ja toverikuntaani tarkoin, ja onnistuin välttämään tungettelevat kysymykset. En hankkiutunut lämpimiin väleihin kenenkään kanssa -- jos Nicole Walkendorf jätetään laskuista.

Kiitos! Voit lopettaa lukemisen tähän, koska tästä alaspäin löytyy vain sekalaisia muistiinpanoja.

- nicole ja erehdys, joka johti mikaelin syntymiseen - pako killan vihaa, walkendorf oli aika iso herra ja siksi piti paeta. varsinaisesti siis kilta ei ole vihainen vaan henkilö. en koskaan paljastunut vakoojaksi? - maan alla vormerilaisten & kattojärjestön avulla - yliopistolaisena pariisissa ja englannissa, maankiertelyä, tiedemies - etsin samalla poikaani, löydän kun hän on 21, tutustun kun hän on 24 - mikael kunnon kouluun ja yrityksen perustaminen, yhteinen historiamme alkaa - esiinnyn nykyään mikaelin isänä (onkohan se viisasta?)

Muuta: - ulkonäkö - motiivit, miksi tekee - elämänasenne - kontakteja maailmalla?

--vanhaa kamaa--

Olen 50-vuotias, kotoisin Preussin Hollannista. Olen kuitenkin asunut siellä ja täällä, ja voin vaikuttaa paikalliselta melkein missä vain.

Parikymppisenä yritin soluttautua Mekaanikkojen kiltaan. Pääsin johonkin asti, mutta sitten tapahtui vahinko SenjaSen kanssa (Mieltsi keksii nimiä), ja jouduin lähtemään melkoisella kiireellä maan alle. Kaverini auttoivat, mutta salaseura pääsi siinä ja muussa rytäkässä hajoamaan. Maailma ei muuttunutkaan, vaikka nuorina sitä toivoimme.

Vietin parikymmentä vuotta ensin maan alla ja sitten ulkomailla yliopistoissa.

Etsin poikani Mikael Walkendorfin käsiini, kun tämä oli (x)-vuotias. Mikael on perinyt minulta monia lahjoja "mekaniikan" alalta. Autoin hänen yrityksensä alkuun. Rahaa oli helppo kiristää hänen muka-perheeltään, sillä tiedän kaikenlaista Killan salaisuuksista. Vähintäänkin tunnen 70-luvun skandaalit kuin omat housuni.

(lisää joskus)