Sinilaakson Sankarit:NPCt:Sindri

Naispuoleinen tuulenkainen, 7:n kehän ratsumies Sindri

Urossusi Baldr

Sindrin iho on vaaleanharmaa. Häneltä puuttuu oikeanpuoleinen siipipari. Hän on yleensä murheellinen. Sindri yrittää olla katsomatta taivaalle (huonoja muistoja). Joskus hän sitten unohtaa murheensa (yleensä alkoholin ansiosta), jonka jälkeen hänestä tulee ihan normaali tuulenkainen hetkeksi. Yleensä Sindri yrittää vaikuttaa kovalta ja poistyöntävältä sellaisten henkilöiden edessä, joita hän ei tunne. Toisaalta hän tahtoo puhua ja sosialisoida nimenantajien kanssa. Jos joku vielä ensimmäisen poistyönnön jälkeen yrittää puhua Sindrin kanssa, niin silloin ovet aukeavat ja ollaan parhaita kaveruksia. Sindri asui koko elämänsä Shosaran itäpuolella alueella, joka on muutaman kuukauden kävelymatkan päässä Barsaivesta pohjoiseen. Sindri saapui Barsaiveen koska hänen edesmenneen seikkalijatoverinsa (kääpiö Dwyn) ainoa perheenjäsen (veli, Viljamur) asuu Barsaivessa. Sindri etsii häntä, jotta voisi kertoa hänelle, että tämän veli on kuollut. Sindri myös etsii tapaa saada itselleen uudet siivet, kiinittää vanhat takaisin (vanhat siivet on mukana) tai jotain muuta keinoa, jolla voisi lennellä ympäriinsä niin kuin ennen.

Baldr on nuori susi, joka näyttää todella komealta ja voimakkaalta vaaleanharmaassa turkissaan. Balrd oli laumansa alfauros. Hän oli niin hyvä taistelussa, että tunsi olonsa voittamattomaksi. Baldr pitää Sindriä saalinaan, jota ei ole vielä onnistunut tappamaan. Rauhallisempina päivinä Baldr hyökkää Sindrin kimppuun ja yrittää tappaa hänet. Aina kun Sindri on saanut pahemman vamman, niin Baldr hyökkää hänen kimppuunsa (tietenkin vasta taistelun jälkeen).

Chapter 0 Baldr meets Sindri

Päivä alkoi niin kuin kaikki muutkin päivät. Baldr tiesi näyttävänsä hyvältä ja tiesi, että kaikki lauman naaraat tahtovat häntä, ja että kaikki lauman urokset ihailevat hänen turkkiaan. Ohjelmassa oli tänään hyvältä näyttämistä, flirttailua kauneimpien naaraitten kanssa ja illemmalla metsästystä. Lauman johtajana on pakko mennä metsästysreissulle mukaan, muuten muut urokset luulevat, että on tullut liian heikoksi. Se aiheuttaisi vallankaappausyrityksiä, ja eihän sellainen käy päinsä. Sitten kun päivän tärkeimmät asiat oli hoidettu pois alta, niin tuli metsästyksen vuoro. Baldr otti metsästysreissulle mukaan viisi muuta sutta. Sinä päivänä he lähtivät pohjoiseen metsästämään. Pitkän aikaa ne etsivät tuoreita jälkiä löytämättä niitä. Illalla ne saapuivat sitten oman reviirinsä rajalle. Vaikka rajan toisella puolella ei olekaan toisen lauman reviiriä, niin tähän se raja oli kauan aikaa sitten laitettu. Baldr sitten päätti, että jatketaan vielä jonkin verran pohjoiseen, sillä ei oltu vielä löydetty saalista. Metsästyspartio jatkoi sitten matkaa vielä jonkin verran. Jonkin ajan päästä löytyi pieniä jalanjälkiä ja ne haisivat vielä vereltä. Baldr päätti, että tämä olento kelpaa syötäväksi. Vaikka se oli todennäköisesti haavoittunut, niin kuitenkin käytettiin perinteisiä taktiikoita, jaettiin ryhmä kahteen osaan ja hyökätään kahdesta eri suunnasta. Baldr ja kaksi muuta kiersivät oikealta, loput vasemmalta. Sitten kun kohde oli paikannettu ja ryhmät asettuneet hyökkäyspositioon, niin Baldr antoi hyökkäysmerkin. Kohde olikin tuulituinen, jolta puuttui toinen siipipari, ja se vuoti verta vasemmasta kädestä ja selästään. Tuulituinen kantoi oikeassa kädessään revittyjä siipiään. Baldr oli ensimmäinen, joka pääsi sen luokse ja oli ensimmäinen, joka sai nyrkistä nenäänsä. Se paskiainen ei ollut yllättynyt Baldrin erinoimaisesta metsästystaktiikasta. Ja kaiken lisäksi se paskiainen oli niin ketterä, että se pystyi väistelemään susien hyökkäyksiä noin vaan. Kun taistelua oli kulunut hetken verran, muut sudet päättivät, että ei tuo tuulituinen ole kumminkaan niin hyvänmakuinen, että sitä jaksaisi näin paljon turpaansa ottaa. Baldr oli taas sitä mieltä, että HÄN EI PERÄÄNY KOSKAAN. Muut sudet sitten perääntyivät ja Baldr jäi taistelemaan tuulituisen kanssa yksin. Ilman muitten susien apua Baldr tipahti nopeasti. Parin tunnin päästä Baldr sitten heräsi hirvittävän päänsäryn kanssa. Pieni paska voitti tämän taistelun, mutta seuraavaa se ei voita. Baldr lähti eteenpäin hoiperrellen seuraten tuulituisen jälkiä. Tuulituiset näyttääkseen liikkuvat todella hitaasti maalla, sillä se ei ollut päässyt hirvittävän pitkälle. Baldr päätti seurata tuulituista vähän matkan päästä. Tuulituinen hoiperteli eteenpäin hitaasti vanhojen ja uusien vammojensa kanssa. Kun Baldr itse oli kerännyt tarpeeksi voimia, hän hyökkäsi uudestaan. Tällä kertaa Baldr sai vieläkin nopeammin turpiinsa, sillä hänellä ei ollut kavereitaan mukana ottamassa iskua vastaan. Aamun sarastaessa hirvittävässä darrassa Baldr huomasi että tuulituinen oli jäänyt viereisen puun juurelle nukkumaan. Baldr päätteli että nyt on paras mahdollisuus ikinä tapaa tuo tuulituinen. Hän lähti hiipimään kohti tuulituista, pari sivuaskelta päänsärystä ei haittaa mitään. Kun Baldr oli tuulituisen käden ulottuvissa, tuulituisen käsi nousi ja hän kosketti Balddrin kuonoa, ja sanoi "Nimeni on Sindri Heidrunin tyttären Eirin tytär. Jos tahdot tulla tarpeeksi voimakkaaksi voittaaksesi minut, sinun täytyy korvata minun edesmennyt ratsuni Vidar."

Chapter 1 Sindri meets Kabal

kirjoitan sitten joskus.